Sunnuntai-ilta. Rauhallinen viikonloppu. Patterit ladattu. Löhöilyä, leikkimistä, muksujumppaa ja lapsi-teatteria.

Perjantain paluumatkalla luin Tuomas Vimman Helsinki 12-kirjaa. Sain luettua kirjan loppuun tänään. Aika raju pakkaus. Pidin varsinkin kirjan alusta. Dekadentin Helsinkiläisen mainostoimisto-AD:n elämää ei voisi paremmin kuvata. Välillä kirja meni tietenkin täysin ”överiksi”, mutta hauskaa luettavaa kumminkin. Kieli oli loistavaa.

Kirjan loppu meni jo sitten vähän liikaa väkivaltaisen James Bondin puoleen. Olisi Vimma vaan jatkanut mainostoimiston virtuaalimaailmassa. Takaa-ajot ja raakuudet eivät sopineet kokonaisuuteen. Veikkaan kuitenkin, että kirjasta tulee myyntimenestys. Kirjan markkinoijat onnistuivat laatimaan huomiota herättävän slogaanin takakanteen: ”On vaikea olla nöyrä kun on niin vitun hyvä”.

Katsoimme Suzannen kanssa lauantaina Michael Mooren Oscar-palkitun dokumentin Bowling in Columbine. Odotin paljon, mutta petyin. Moore on täysin oikeassa Yhdysvaltojen päättömästä aseenkanto-oikeudesta, mutta koko juttu oli mielestäni tökerösti tehty. Huonoja haastatteluja. Faktoja olisi saanut olla lisää. Olisin odottanut Oscar-voittajalta enemmän.

Huomenna alkaa valiokuntaviikko. Budjetinvalvontavaliokunnassa on kokoukset tiistaina ja keskiviikkona. Sisämarkkinavaliokunnan EPP-porukalla on seminaari palveludirektiivistä. Lähden Suomeen jo torstai-aamuna. Tilaisuuksia on Oulussa ja Helsingissä.

Kirjoitan myös keskiviikoksi kolumnin Ilta-Sanomiin. Aiheena Turkki.