Tasan neljä viikkoa vaaleihin ja 17 päivä ennakkoäänestykseen. Istun koneessa matkalla Brysselistä Helsinkiin. Mieliala on korkealla. Oli fantastista viettää 24h kotona perheen parissa. Päätimme myös, että Suzanne, Emilie ja Oliver tulevat Suomeen pitkäksi viikonlopuksi torstaina.

Leikimme, nauroimme ja tanssimme Emilien kanssa eilen illalla ja tänään. Meillä oli todella hauskaa. Halailimme jatkuvasti. Oli hyvä olla. Emiliestä huomasi, että hän kaipaa isäänsä. Kun juttelimme lähdöstä, hän tarrautui kiinni eikä halunnut päästää irti. Selitin, että tulen kotiin keskiviikkona ja lennämme yhdessä Suomeen. Se auttoi.

Suzanne jaksaa olosuhteisiin nähden hyvin. Oliver heräsi viime yönä kolme kertaa. Ymmärrän taas paremmin miten raskasta unettomuus on. En voi edes kuvitella miten raskasta on unettomuuden lisäksi imettää.

Kuvaillessani kampanjatunnelmia eilisessä päiväkirjamerkinnässä taisin unohtaa kertoa mitä lauantaina tuli tehtyä. Olin aamulla Lohjalla jakamassa esitteitä ja puhumassa. Paikalla olivat myös Piitu Kauppi, Eija-Riitta Korhola, Sirpa Pietikäinen ja Eeva-Riitta Siitonen.

Lohjan jälkeen siirryin Vihdin torille jakamaan esitteitä. Mervi Katainen oli suureksi avuksi molemmilla paikkakunnilla.

Ennen Brysselin lentoa olimme vielä tiimin kanssa jakamassa esitteitä, ilmapalloja ja suklaata Tapiolassa. Meitä oli kokonaiset kahdeksan tiimiläistä! Kokemus oli mieletön, koska liioittelematta yli 25 prosenttia ihmisistä, joiden kanssa juttelimme, ilmoitti äänestävänsä minua. Se oli juuri sellainen noste, jota kaipasin kahden ensimmäisen kampanjaviikon päätteeksi.

Nyt jaksaa taas painaa. Huomenna on vuorossa Lahti ja Hämeenlinna. Tiistaina ja keskiviikkona valloitamme Etelä-Karjalan.