Tänään oli vähän erilainen kiertuepäivä Helsingissä. Aamu alkoi Mäkelänerinteen altaassa kello 6.15. Sen jälkeen olin Ylen aikaisen suorassa radiohaastattelussa. Aiheena lobbaaminen. Mukava juttutuokio loistotoimittajan kanssa.

Sen jälkeen annoin elämäni ensimmäisen haastattelun lenkkipolulla. Kyseessä oli taustajuttu ensi viikon perjantain maikkarin Huomenta Suomi-ohjelmaan. Olen vieraana koko aamun. Taas kerran loistotoimittaja.

Jutunteko oli hauskaa, mutta älkää kertoko fysioterapeutti Pipa Haikoselle, että kävin lenkillä. Minulla alaselän takia vielä neljän viikon lenkkikielto…Onneksi Pipa on rakentanut minulle jumppaohjelman, jolla selän pitäisi kuntoutua.

Maunulan yhteiskoulussa juttelemassa EU:sta.

Päivän mittaan tapasin myös suomalaisia EU-virkamiehiä ja lopuksi kävin vielä Maunulan yhteiskoulussa luennoimassa. Loistoporukka. On muuten Suomen kovin matikkakoulu!

Perustuslakivaliokunnassa keskusteltiin eilen lobbaamisesta EU:ssa. Toimin asian raportöörinä. Olemme valmistelleet raporttia jo monta kuukautta ja hyvältä näyttää.

Olen kirjoittanut lobbaamisesta paljon myös näillä sivuilla. Olen myös käsitellyt asiaa kolumneissani ja siitä on ollut juttuja suomalaisessa mediassa (kts. alla). Koska kyseessä on monimutkainen kokonaisuus niin ajattelin tuoda esille muutamia pointteja siitä missä mennään juuri nyt.

Näin tänään jälleen kerran jutun, jossa luotiin kuvaa, että EU:ssa ei ole lobbaussääntöjä, mutta Suomessa kaikki toimii hyvin. Muistin virikistämiseksi:

Euroopan parlamentin työjärjestyksen artiklassa 9(4) ja sen liitteessä IX säädetään ohjeet lobbareille. Edunvalvojat sitoutuvat kunnioittamaan Euroopan parlamentin lobbareille tarkoitettuja eettisiä sääntöjä. Jos sääntöjä ei noudata, ei ole enää tervetullut parlamenttiin. Hallintokomissaari Siim Kallas julkaisee oman rekisterinsä ja eettiset sääntönsä tänä keväänä.

Valiokunnassa käsittelimme 5 keskeistä kysymystä.

1) Tulisiko parlamentilla ja komissiolla olla yhteinen rekisteri?

Valiokunnassa on laaja yksimielisyys siitä, että yhteinen rekisteri olisi paikallaan. Instituutioiden itsenäisyydestä ja mahdollisista hallinnollisista haasteista huolimatta pyrkimyksenä on, että lobbarit saavat yhden luukun rekisteröitymiselleen.

2) Kuka on lobbari? Kuinka määritellä lobbari?

Jälleen asiasta oltiin liikuttavan yksimielisiä. Halutaan laaja määritelmä, jonka mukaisesti kaikki lainsäädäntötyöhön vaikuttavat ovat lobbareita. Kaikkia tulee kohdella samanarvoisesti.

3) Mitä tietoja erityisesti rahoituksesta haluamme?

Kallas esittää, että lobbareiden rahoittajista tulisi saada tarkempaa tietoa. Kunkin toimijan pitäisi siis kertoa rahoituksensa määrä ja mistä se on peräisin. Pilkunviilaukseen ei olla menossa, vaan tarkoituksena olisi ilmoittaa suuruusluokat. Periaatteesta vallitsee valiokunnassa yksimielisyys, vaikka tarkennuksia vielä toivotaan.

Hyvin harva kuitenkaan haluaa USA:n järjestelmää. Siellä lobbarit ja poliitikot raportoivat vuosittain useaan otteeseen yksityiskohtaisesti sidonnaisuuksistaan ja toimistaan. Rahan suhde poliittiseen valtaan on suorempi, eikä jouston varaa säännöissä ole. Lopputulos on eurooppalaisesta näkökulmasta surkuhupaisa. Jos esimerkiksi seminaarissa on mukana poliitikkoja, niin istuva illallinen on kielletty mutta buffet sallitaan – edellinen on korruptiota, jälkimmäinen ei.

4) Tulisiko lakitekstin alaviitteisiin kirjata tahot, joita valmisteluprosessin aikana on kuultu?

Olen esittänyt tätä, mutta ehdotus jakaa mielipiteet aika tasan 50/50. Kriitikoiden mukaan on mahdoton määritellä, milloin jotakin on ”kuultu” ja tästä seuraa heidän mukaansa farssi. Perustuslakivaliokunnassa ehdotus sai yllättävän myönteisen vastaanoton. Meppejä ei tosin ollut paljoa paikalla…

5) Tulisiko lobbarirekisterin olla pakollinen vai vapaaehtoinen? Tästä sitten väiteltiin…

Keskustelua vaivaa krooninen käsitteellinen sekaannus. Monet vaativat nimittäin pakollista rekisteriä tarkentamatta, mitä sillä tarkoittavat. Käsitteitä ”pakollinen/vapaaehtoinen” käytetään kahdessa eri merkityksessä.

Kuten todettu, parlamentilla on jo tosiasiallisesti (de facto) pakollinen lobbarirekisteri. Päästäkseen parlamentin tiloihin lobbaamaan on rekisteröidyttävä. Parlamentin lakimiesten analyysi vahvistaa käsityksen tosiasiallisesta pakollisuudesta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että on olemassa laki (de jure), jonka mukaan on rekisteröidyttävä. Komissiohan ajaa ”vapaaehtoista” rekisteriä, mikä tarkoittaa siis laillisesti ottaen vapaaehtoista.

Tästä seuraa, että jos todella päädymme yhteiseen rekisteriin komission mallin ja perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti, niin se on sekä vapaaehtoinen (laillisesti ottaen) että pakollinen (koska uskottava lobbari haluaa pääsyn parlamenttiin). Kollegani Richard Corbett (sosialistit) kiteytti erinomaisesti, että tämä ei ole joko-tai, vaan sekä-että kysymys.

Sitä paitsi, jos haluamme todella säätää lain pakollisesta rekisteristä, ensin komissiolta pitäisi saada aloite asiasta. Tällaista ei ole pöydällä…ensin pitäisi siis lobata tällaista aloitetta.

Käsitteellisestä sekaannuksesta johtuen pakollista rekisteriä vaativien puheesta syntyy virheellinen kuva, jonka mukaan mitään sääntöjä ei olisi olemassa. Näinhän asia ei ole.

Huomautettakoon, että maailmassa on tasan 4 paikkaa (The Political Quarterly, Vol. 78, No. 3, July-September 2007), joista löytyy lobbaussäännöt: USA (laki), Kanada (laki), Saksan Bundestag (työjärjestys) ja Euroopan parlamentti (työjärjestys). Muualla, mukaan lukien Suomi, ei lobbarirekistereitä ole – ei Euroopan parlamentin tapaan tosiasiallisia, saati sitten lakiin kirjattuja.

Näin ollen on kiistanalaista, onko Suomen järjestelmä jotenkin avoimempi, kuten STT tänään kirjoitti. Vaikka valiokunnissa asiantuntijoina kuullut kirjataankin mietintöihin, niin lobbarirekisteriä ja varsinaisia lobbarisääntöjä ei ole.

Sen lisäksi kuka tahansa voi tulla kuuntelemaan EU parlamentin valiokuntakeskusteluja ja siis arvioimaan vaikuttavia voimia. Suomessa valiokunnat eivät oviansa yleisölle avaa.

Tsekkaa myös:

Helsingin sanomat: Selkeät lobbaussäännöt tarpeen EU:n päätöksenteossa

Europe’s World: Regulating Brussels? legion of lobbyists

Raporttiluonnokseni, jota muokkaan vielä hiukan eilisen keskustelun perusteella.

EU-Observerin juttu.

Tämä oli kaikinpuolin mielenkiintoinen viikko. Oikeastaan ensimmäistä kertaa allekirjoittaneella oli kaikissa kolmessa valiokunnassa omia keskeisiä raportteja yhtäaikaa pöydällä. Sisämarkkinavaliokunnassa vastavuoroista tunnustamista. Perustuslakivaliokunnassa lobbaamista. Ja varainvalvonta valiokunnassa vastuuvapautta.

Taisi uudelle avustajalleni, Kiti Vihavaiselle, jäädä aika hektinen kuva meidän tiimin toiminnasta. Hyvää viikonloppua kaikille.