Eduskunta hyväksyi tänään Lissabonin sopimuksen äänin 151-27. Hieno homma.
Itseäni on vähän jäänyt jurppimaan, että en ole viime viikkojen aikana osallistunut aktiivisemmin keskusteluun Lissabonin sopimuksesta. Olisi varmaan pitänyt.
En oikein tiedä mistä on kiikastanut. Ehkä meikäläistäkin vaivaa jonkinasteinen EU-sopimusväsymys. Huolestuttavaa sinänsä…Kun on ollut mukana neuvottelemassa Amsterdamin, Nizzan ja Lissabonin sopimusta sekä edesmennyttä EU:n perustuslakia, niin jossain vaiheessa tulee seinä vastaan.
Tässäkin blogissa olemme vuosien saatossa käsitelleet EU:n sopimuksia. Aiheet ovat pitkälti samat, joista kirjoitin aikoinaan Helsingin Sanomien Sunnuntaisivuille kolumnisarjan. Nyt ei ole vain riittänyt rahkeita pitää keskustelua yllä. Uusi työ ja uusien asioiden oppiminen on varmaan vienyt parhaimman instituutioterän.
Lissabonin sopimuksen varsinainen sisältö ei pahemmin poikkea EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta. Rakenne ja nimi muuttui, muutamat maat saivat poikkeuksia ja symbolit poistettiin. Muutoksia pitää tarkastella suhteessa Nizzan sopimukseen. Tuolloin tulee uutta vaikka millä mitalla.
On presidenttiä, ulkoministeriä, oikeushenkilöllisyyttä ja turvatakeita. Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit saavat lisää valtaa. Tulee kansalaisaloite, lisää enemmistöpäätöksiä ja oikeudellisesti sitovat perusoikeudet. Oikeus- ja sisäasioihin tulee myös paljon uudistuksia.
Lontoossa työskentelevien kv-toimittajien kanssa lounaalla Merikasarmilla
Nämä muutokset eivät vaikuta meidän elämään suoranaisesti. Vaikutukset nähdään vasta siinä vaiheessa kun näiden uudistusten pohjalta ruvetaan rustaamaan EU-lakeja.
Tämänhetken suurin jännitysmomentti on tietenkin Irlannin kansanäänestys. Siitä ei voi oikeastaan vielä sanoa mitään. Odottelen vain lopputulosta sormet ristissä ja peukut pystyssä. Mitään C-suunnitelmaa ei ole. Nythän on vasta B-suunnitelma menossa…
Tänään tapasin muuten meidän Yhdysvaltain suurlähettilään, Pekka Linnun. Hyvät treffit. Valmistelimme vierailua Washingtoniin. Meillä oli paljon ideoita – kongressitapaamisia, think-tankeja, puhe, mediaa, jne. Kunhan saisimme niistä edes neljänneksen toteutettua.
Lounastin nuorten kansainvälisten toimittajien kanssa. Olivat tulleet Lontoosta vierailulle. Innokas porukka, joka ahmi tietoa Suomesta. Oli toimittajia muun muassa Intian, Kiinan, Italian, Ranskan ja Japanin päämedioista. Nämä ovat hyödyllisiä juttuja, joilla voidaan kirkastaa Suomi-kuvaa maailmalla.
