Oli taas mielenkiintoinen päivä. Aamu alkoi vauhtileikittely (fartleken) juoksulenkillä ja päättyi pyörälenkillä puhjenneeseen kumiin.
Siinä välissä substanssia: tietohallintosuunnittelua, tiimipalaveria, ihmisoikeusbriiffiä, Etyj-pohdintaa, suurta valiokuntaa, täysistuntogrillausta ja hallituksen iltakoulu.
Eduskunnan täysistunnossa jatkettiin keskustelua Lissabonin sopimuksesta. Mielestäni erinomainen keskustelu. Ja vaikka aihe oli tuttu niin ei se kyllä ihan helppoa ollut. Kiperiä kysymyksiä, joihin yritin parhaani mukaan vastata.
Päähuomio keskittyi avunantovelvoitteiseen, eli kavereiden kesken turvataelausekkeeseen. Alussa taisin itsekin vähän hämmentyä, koska keskustelimme EU:n puolustuksesta ja avunantovelvotteesta ikäänkuin samassa lausessa.
Mielestäni avunantovelvoite pitää lukea niin kuin on se kirjoitettu, eikä rivien välistä. Avunantovelvoite velvoittaa kaikkia jäsenmaita. Joitakin EU-sopimuksen artikloja ei voi julistaa poliittisiksi ja toisia taas oikeasti sitoviksi. EU:n jäsenenä Suomi voi luottaa siihen, että saa muilta apua. Unionilta tulevaa turvallisuuslisää ei pidä vähätellä.
Edustajat kyselivät myös päätöksenteosta. Yhteiseen puolustukseen siirtyminen ja siinä tarvittavien rakenteiden luominen vaatii sopimuksen mukaan yksimielisyyttä. Samoin kaikki turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyvät päätökset uudenkin sopimuksen nojalla.
Avunantovelvoite taasen sitoo jäsenvaltioita, ei unionia. Ei puhuta mistään yhteisestä päätöksenteosta, eli yksimielisyyttä ei edellytetä avun antamiseen, vaan jokainen jäsenvaltio toimii kansallisesti. Epävirallista neuvonpitoa voi olla jäsenmaiden kesken, mutta mikään jäsenvaltio ei voi estää toisten antamaa apua.
Samalla on kuitenkin todettava, että tulevaisuuskonventin esityksessä oli pidemmälle menevät muotoilut pääteksenteosta. Tällä nyt kuitenkin eletään ja on meidän etumme, että EU on tässäkin asiassa yhtenäinen.
Keskustelu avunannosta ja solidaarisuudesta viestittää myös Suomen yleistä EU-politiikkaa. Otamme unionin tosissamme. Ja näinhän sen pitää olla.
