Ruotsin ja Tanskan välinen ottelu on juuri alkamassa. Jännitys tiivistyy. Milloin Suomi nähdään EM-lopputurnauksessa? Ehkä ensi kerralla. Ehkä.

Eilen meillä oli töissä pienet oman kerroksen vaalibileet. Juotiin skumppaa ja kuunneltiin The Rasmusta. Eikka Kosonen taitaa muuten olla ainoa EU-suurlähettiläs, joka tykkää The Rasmuksesta! Kaikki olivat huojentuneita siitä, että huippari on ohi.

Näyttää siltä, että ensi viikon alussa järjestetään ylimääräinen huippari, jossa pitäisi valita komissiolle uusi puheenjohtaja. Peli on täysin auki. Käytäväkeskusteluissa puhutaan Barnierista ja Barrososta. En oikein jaksa uskoa kummankaan mahdollisuuksiin.

Mielestäni Lipposella on vielä mahdollisuuksia nimenomaan kompromissiehdokkaana. Jos Suomi pelaa korttinsa oikein ja lobbaa aktiivisesti viikonlopun aikana niin Lipponen voi vielä yllättää.

Tämä edellyttää kuitenkin aktiivisuutta. Perisuomalaisella passivisuudella – tyyliin ”Lipponen on edelleen meidän ehdokas” – hommasta ei tule mitään.

Olisi myös kiva jos demarit tekisivät asialle jotain. Välillä tuntuu siltä, että Kokoomus ja Vanhanen ovat Lipposen takana enemmän kuin demareiden ministerit. Tässä on nyt kansallinen etu kyseessä ja sen pitää olla etusijalla komission jäsenen komissaarin valinnassa vaikka Lipposesta ei puheenjohtajaa tulisikaan.

Olen saanut suurimman osan rästihommista hoidettua. Työpöytä on siivottu ja paperit arkistoitu. Olen myös käynyt läpi kaikki sähköpostit ja onnittelut.

Korusähkeitä on tullut yli 20. Olen niistä ja muista onnitteluista erittäin kiitollinen. Onnitteluja on tullut etujärjestöiltä, kaupungeilta, kunnilta, ministereiltä ja ihan tavallisilta kansalaisilta.

Sain tänään lisää kotisivulinkkejä, joissa on niitä hulvattomia kuvamanipulaatioita. Jossain chatissa viitattiin Unto Hämäläisen HS-yliöön ja todettiin, että ”ensi viikolla päästään New York Timesiin”. Huh, onneksi olin poistanut kielilävistykseni ennen vaalivalvojaisia, nenärenkaasta puhumattakaan…