(Kolumni Pyöräily+Triathlon -lehdessä 2/2016)
Valtiovarainministerin on oltava nuuka mies. Kaikelle pitää laskea hintalappu. Välillä laskusuoritus on staattinen – tulojen ja menojen välinen erotus. Välillä yritän laskea jonkun yksittäisen päätöksen dynaamisen vaikutuksen.
Taloustiede ei ole eksaktia tiedettä. Ei ole aina terveystiedekään. Toki me vuosien varrella opimme enemmän ja enemmän molemmista. Paljon perustuu kokemukseen, tutkittuun tietoon ja karkeisiin arvioihin.
Väitän, että lihashuolto säästää rahaa, kroppaa ja pääkoppaa. En perusta väitettäni tieteelliseen tutkimukseen, pikemminkin keski-ikäisen miehen 10 vuoden kokemukseen kestävyyslajien parissa.
Vuosien varrella olen kärsinyt erilaisista rasitusvammoista: niiden seurauksena minulla on ollut kolme rasitusmurtumaa, ja kävin läpi nilkan tähystysleikkauksen. Viimeiset kolme vuotta olen välttänyt pahimmat karikot, vaikka harjoitusmäärät ovat pysyneet samalla tasolla.
Tähän on yksiselitteinen syy: panostan lihashuoltoon kolmella tavalla. Ensiksi aloitin viikoittaiset painonnostotreenit vuonna 2012. Tempaukset, maastavedot ja kyykyt pitävät huolen siitä, että poliitikollakin on selkäranka ja core pysyy kasassa matkalla kuin matkalla.
Toiseksi venyttelen säännöllisesti. Sitä voisi toki tehdä enemmänkin, mutta esimerkiksi kovan juoksun jälkeen 15 minuutin pyörittely wattbikella ja venyttely saavat vanhemmankin kropan palautumaan nopeammin.
Päälle kylmää ja kuumaa suihkussa, niin sängystä nousu on seuraavana päivänä ainakin astetta vetreämpää. Myönnän toki, että kaikki on suhteellista, kun jäsenet narskuvat rappusissa matkalla aamupalalle…
Kolmanneksi käyn kerran viikossa joko fyssarilla tai hierojalla. Tiukan aikataulun takia varaan ajat aina viikkoja etukäteen. Lihashuolto on osa harjoitusohjelmaa. Kyllähän se aina maksaa, ei siitä pääse yli eikä ympäri, mutta investointina se on sitä AAA-luokkaa. Kyseessä on ennaltaehkäisevä toimenpide. Parempi välttää kuin hoitaa akuutti ongelma.
Paras kokemukseni lihashuollosta oli taannoin Vierumäellä. Normaalisti en pysty juoksemaan kovia määriä. Keho ei vain kestä. Lomalla päätin nostaa viikkokilometrit tappiin ja käydä joka päivä hierojakouluttaja Sanna Tiaisen taitavien hyppysten huomassa. Kokeilu onnistui. Palauduin nopeasti ja kroppa kesti rääkin.
Triathlonin hyvä puoli on monipuolisuus. Välillä tuntuu jopa siltä, että uinti ja pyöräily ovat sitä palauttavaa ja huoltavaa harjoittelua juoksun jälkeen. Näinhän se ei tietenkään ole kovien treenien jälkeen, mutta kyllä rauhallinen pyörittely ja altaassa kölliminenkin palauttelusta käyvät.
Siis pystynkö edelleen laskemaan kaikelle hintalapun? En varmaankaan. Mutta pystyn sanomaan, että lihashuolto on ihan yhtä tärkeä osa harjoitusohjelmaa kuin mikä tahansa treeni. Suosittelen lämpimästi. Se säästää niin paljon, että kotonakin on helpompi selitellä sen uuden pyörän ostamista. Siinähän se dynaaminenkin vaikutus löytyi…