Tänään parlamentissa käytiin värikäs poliittinen keskustelu niin kutsutusta Laval-tapauksesta.

Kyseessä oli latvialainen rakennusfirma, jonka piti rakentaa koulu Ruotsin Vaxholmiin. Laval kieltäytyi kuitenkin allekirjoittamasta ruotsalaisen työsopimusjärjestelmän mukaista sopimusta. Sen seurauksena ruotsalainen ammattiliitto asetti sille työsulun. Tämä johti siihen, että Laval meni konkkaan, koska se ei pystynyt toimimaan ruotsalaisen ammattiliiton neuvottelemilla paikallisilla ehdoilla.

Laval vetosi siihen, että se toimii latvialaisen rakennusalan ammattiliiton työsopimuksen mukaisesti. Kuuleman mukaan Lavalin työntekijöiden palkat olivat korkeammat kuin Ruotsin yleissopimuksen minimi, mutta matalampia kuin paikallisen ammattijärjestön sopimat.

Suomesta poiketen, Ruotsissa liittotason työehtosopimuksilla ei ole lakisääteistä yleissitovuutta. Jos työnantajaliittoon kuulumaton työnantaja palkkaa ammattiyhdistykseen kuulumatonta väkeä töihin, hänen ei Ruotsin lain mukaan tarvitse noudattaa liittotason sopimuksia, vaan tiettyjä minimiehtoja, jotka Laval tiettävästi täyttikin.

Yleissitovuuden puuttuminen on ruotsalaisen ay-liikkeen neuvotteluaseman kannalta ymmärrettävästi kiusallinen juttu. Ruotsissa tehtiinkin hiljattain työtaisteluja säätelevään lakiin muutos. Ay-liikkeen tulkinnan mukaan se valtuuttaa painostamaan liittotason sopimuksista piittaamattomat yrittäjät ruotuun työtaistelutoimin, tässä tapauksessa työsululla. Ruotsalaisen ammattiliiton näkökulmasta Laval-tarina kulki siis juuri niin kuin oli lainmuutoksen yhteydessä tarkoitettukin.

Jutussa oli ikäviäkin piirteitä. Ruotsalaiset ammattiliiton jäsenet seisoivat raksan ulkopuolella ja huusivat latvialaisille ”Go Home!”. Tuulahdus suoraan Alabaman rotukiistoista 1960-luvulla. Huomionarvoista on, että ruotsalainen ammattiliitto ei missään vaiheessa ollut yhteydessä latvialaiseen veljesliittoon.

Latvialaiset lähtivät kotiin ja asiaa puidaan nyt EY:n tuomioistuimessa. Tuomio on nyt juristien, ei poliitikkojen käsissä ja hyvä niin. Tässä vaiheessa täytyy vaan toivoa, että mahdollisimman monille valkenee seuraavat kaksi asiaa:

Ensinnäkin, kukaan ei ole hyökkäämässä sitä vastaan, että jäsenvaltiot voivat halutessaan ylläpitää työsopimusten lakisääteistä yleissitovuutta. Esim. Suomessa Laval ei olisi voinut edes yrittää toimia minkään muun kuin suomalaisen sopimuksen mukaan. Oikeudessa punnitaan nyt sitä, että kun Ruotsissa ei ole yleissitovuutta, niin onko työsulku sopimuksen ulkopuolista firmaa (ja sen työntekijöitä) vastaan sallittu vai syrjivä toimenpide.

Toiseksi, koko kiistalla ei ole mitään tekemistä palveludirektiivin kanssa. Kaikissa palveludirektiivin luonnoksissa on lähdetty siitä, että EY-tuomioistuimen voimassaoleva linja säilyy. Jos paikallisen työsopimuksen yleissitovuus on suojattu lailla tai vastaavalla järjestelyllä, se on yhtä yleissitova ulkomaisille kuin kotimaisillekin firmoille.

Laval-tapauksesta keskusteltiin tänään täysistunnossa, koska komissaari McCreevyn katsottiin kritisoineen ruotsalaista työsopimusjärjestelmää parin viikon takaisella Ruotsin matkallaan. Jotkut väittävät, että kyse oli enemmänkin Ruotsin sisäpolitiikasta. Eli pelattiin sisäpolitiikkaa EU:n kustannuksella… Mene ja tiedä.

Salikeskustelu oli kuuma. Sosialistit hyökkäsivät. Komissio puolustautui. Konservatiivit ja liberaalit tukivat komissiota.

Komission puheenjohtaja totesi hyväksyvänsä jäsenvaltioiden valitsemat sosiaaliset mallit. Komissaari McCreevy totesi, että komissio ei kyseenalaista työmarkkinasuhteita Ruotsissa tai missään muuallakaan.

Barroso esittää näkemyksiään Laval tapauksesta.

Meidän ryhmämme puheenjohtaja Hans-Gert Pöttering korosti, että kyse on palvelujen vapaasta tarjoamisesta ja asiaan tulee reagoida sisämarkkinoiden sääntöjen mukaisesti. Palveludirektiivin kanssa tällä tapauksella ei ole mitään tekemistä.

Sosialistien puheenjohtaja Martin Schulz vaahtosi tapansa mukaisesti. Veikko Vennamo oli Schulziin verrattuna todella väritön ja rauhallinen puhuja…

Hänen mukaansa ”komissio ei ole eurooppalaisen politiikan keskiössä vaan uusliberalistisella puolella”. Vyörytys jatkui: ”Kansalaiset haluavat työllisyyttä, mutta eivät välttämättä Kiinassa käytettävillä ehdoilla” Schulzin mukaan ”eurooppalainen sosiaalinen malli on paras kilpailuvaltti”.

Ajattelin itsekseni, että ehkä viimeinen henkilö, jonka kannattaa saarnata kilpailukyvystä varsinkaan pohjoismaalaisille, on saksalainen sosialisti Martin Schulzin muodossa…

Liberaaliryhmän puheenjohtaja Graham Watson puolusti komissiota toteamalla, että McCreevyn kommentit eivät olleet hyökkäys ruotsalaista sosiaalista mallia vastaan. Watsonin mukaan ”ruotsalainen ammattiliitto on tekopyhä ja ulkomaalaisvastainen”. Hänen mielestään tapauksessa ”ei ole tietoakaan työntekijöiden solidaarisuudesta. Nyt latvialaiset töntekijät ovat ilman työtä, kiitos ruotsalaisten liittojen”.

Tiukkaa poliittista debattia, mutta nyt päätösvalta on siis siirretty EY-tuomioistuimelle. Saas nähdä miten käy.