Olimme tänään lounaalla paikallisessa Thai-ravintolassa. Belgialaiset ravintolat ovat usein lapsiystävällisiä. Ei tarvitse pahemmin jännittää jos lapset juoksevat ympäriinsä.
Yksi asia kuitenkin on aina ihmetyttänyt ranskalais-belgialaisessa ravintolakultuurissa, nimittäin koirat. Ravintoloihin voi vapaasti tuodan Mustinsa. Suomessa se ei ole hygieniasyistä sallittua.
Tänään meidän vieressä istui muutama varttuneempi belgari. He katsoivat nenänvartta pitkin kun Oliver ja Emilie aina vähän väliä temmelsivät – eikä temmeltäminen edes ollut sitä villiä luokkaa.
Katseet eivät todellakaan olleet ystävällisiä ja mumina sen mukaista.
En jaksa välittää tämäntyyppisistä marisijoista. Niitä löytyy kaikkialta. Ei vähintään lentokoneista.
Tuntui kuitenkin vähän hassulta, kun meidän viereiseen pöytään tuli toinen pariskunta koirineen. Koira istutettiin syliin. Pää ylettyi sopivasti napsimaan ruokaa omistajan lautaselta. Freesiä.
Tähän näytelmään nirppanokat suorastaan ihastuivat. Pitivät koiraa herttaisena. Ja halusivat jatkuvasti rapsuttaa. Eli koira sopii kyllä ravintolaan, mutta lapsi ei.
Kai se on niin, että maassa maan tavoin. Liberaalien brittiläis-suomalaisten vanhempien kalloon ei vain tämäntyyppinen priorisointi oikein tahdo mahtua.
No, pitää muistaa, että puhumme maasta, jossa koirankakasta on tullut niin suuri ongelma, että koirille ollaan laatimassa omat rikosrekisterit…
