Tänään julkistettu asiantuntijaselvitys Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Se piirtää varsin tarkan kuvan Suomen turvallisuuspoliittisen ympäristön muutoksesta.

Valitettavasti Itämeren alue Suomen ympärillä on jännittyneempi ja arvaamattomampi kuin pitkään aikaan. Raportin mukaan Ukrainan sota ja etenkin Krimin valloitus rikkoivat yhteisiä sääntöjä tavalla, jollaista ei ole Euroopassa nähty sitten toisen maailmansodan.

Suomen hallitus on tästä samaa mieltä. Totesimme jo hallitusohjelmassa, että Euroopan ja Itämeren alueen turvallisuustilanne on heikentynyt etenkin Ukrainan kriisin seurauksena. Olemme alusta alkaen olleet tiukasti mukana EU:n pakotteissa Venäjää vastaan.

Selvitys on arvokas myös siksi että se kertoo, mitä Suomen jäsenyys Natossa käytännössä tarkoittaisi – ja mitä se ei tarkoittaisi. Keskustelu Suomen turvallisuuspolitiikasta kaipaa nimenomaan kylmiä tosiasioita, ei poliittisesti motivoituja mielipiteitä.

Turvallisuuspolitiikka on ala, jossa päätösten ja toimenpiteiden pitää viime kädessä perustua vain ja ainoastaan Suomen omaan kansalliseen etuun. Kaikki muut sisäpoliittiset ja talouspoliittiset perusteet ovat lopulta toissijaisia.

Mitä tuore Nato-selvitys meille sitten kertoo?

Ensinnäkin sen, että jäsenyys vahvistaisi Suomen välitöntä turvallisuutta. Nato-jäsenyys antaisi Suomelle maailman vahvimman puolustusliiton takeet yhteisestä puolustuksesta. Se jo itsessään vahvistaisi pelotetta hyökätä Suomeen.

Toiseksi selvitys kertoo, että Suomen yhteistyö Naton kanssa on lähes saavuttanut rajansa ilman täysjäsenyyttä. Teemme jo nyt niin tiivistä yhteistyötä, että enempää ei juuri voi tehdä liittymättä jäseneksi. Selvitys myös korostaa selvää eroa kumppanin ja jäsenen välillä. Naton ydin on yhteinen puolustus, joka kattaa vain ja ainoastaan jäsenet.

Kolmanneksi selvitys kuvaa hyvin, miten erilaisia rooleja Naton jäsenmailla on. Esimerkiksi Norja on päättänyt, että sen alueella ei ole ydinaseita, ei ulkomaisten joukkojen tukikohtia, eikä liittouman joukkoja ole Finnmarkin alueella lähellä Venäjän rajaa.

Joustavuutta on myös suhteessa Naton muihin kuin yhteisen puolustuksen tehtäviin. Kreikka ei osallistunut Kosovon ilmaiskuihin ja peräti puolet Nato-maista jätti Libyan operaation väliin. Osallistuminen on siis vapaaehtoista niin kauan kuin kyse ei ole artikla 5:n mukaisesta yhteisestä puolustuksesta.

Neljäs arvokas tieto selvityksessä on se, että Suomi täyttäisi paikkansa Natossa ilman suurempia muutoksia tai panostuksia. Puolustusvoimiemme osaaminen, vahvuus ja teknologia ovat täysin Naton vaatimusten mukaisia. Nato-jäsenyys ei siis edellyttäisi Suomen puolustuksen merkittävää vahvistamista.

Naton tavoitteena on, että jäsenmaat käyttäisivät puolustukseen kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan. Myös Suomen odotettaisiin nostavan puolustusmenojaan mutta se tapahtuisi ajan myötä. Itse katson, että Suomen täytyy tässä turvallisuustilanteessa panostaa enemmän puolustukseen joka tapauksessa.

Viides tärkeä havainto on, että Baltian maiden puolustus hyötyisi suuresti siitä jos Suomi ja Ruotsi olisivat Naton jäseniä. Nykyisellään Baltia on maantieteellisesti hankalassa paikassa. Venäjä kykenee Kaliningradista käsin rajoittamaan Naton joukkojen ja materiaalin liikkumista Baltiaan.

Selvityksen kirjoittajat kuitenkin korostavat, että Nato ei edes odottaisi Suomelta joukkojen lähettämistä Baltiaan. Suomen tärkeä panos Baltian puolustukseen tulisi siitä, että estäisimme venäläisten toiminnan omalla alueellamme. Meille on päivänselvää, että tekisimme niin joka tapauksessa. Naton tuella se olisi helpompaa.

Samalla on todettava, että Suomi ei voisi nytkään jäädä sivustakatsojaksi, jos Baltiaan kohdistuisi hyökkäys. Suomi on sitoutunut EU:n turvatakuisiin. Hallitus on viimeksi Pariisin terrori-iskujen jälkeen todennut niiden tarkoittavan, että ”Suomi toimii siten kuin se toivoisi toimittavan itseään kohtaan”. On myös hyvin mahdollista, että Venäjä pyrkisi kriisitilanteessa käyttämään hyväkseen sekä Suomen että Ruotsin aluetta, ainakin ilmassa ja merellä.

Kokonaisuudessaan Nato-selvitys ei esitä selkeitä johtopäätöksiä eikä anna hallitukselle suosituksia. Selvityksessä kuitenkin pohditaan tarkkaan Suomen ja Ruotsin päätösten yhteyttä sekä arvioidaan Venäjän reaktioita Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen.

On ilmiselvää, että Suomen ja Ruotsin päätökset vaikuttavat toinen toisiinsa. Yhtä selvää on se, että olisi parasta jos maat voisivat tehdä ratkaisunsa yhdessä. Käytännössä on kuitenkin erittäin vaikeaa sovittaa kahden valtion turvallisuuspoliittista päätöksentekoa pitävästi yhteen. Siksi Suomen hallitus on linjannut hallitusohjelmassaan, että Suomi ylläpitää kansallisen liikkumavaransa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissaan. Emme voi ulkoistaa omaa päätöksentekoamme edes tärkeimmän kumppanimme Ruotsin parlamentille.

Yhtä selvää on se, että Suomen hakeutuminen Natoon heikentäisi maamme suhteita Venäjän kanssa ainakin lyhyellä tähtäimellä. Venäjä pyrkii jo nyt vaikuttamaan Suomeen, jotta emme liittyisi Natoon. Jos etenemme jäsenyystiellä, Venäjän kielenkäyttö ja painostus tulevat varmasti kovenemaan.

On kuitenkin vaikea kuvitella, että Venäjä ryhtyisi liian pitkälle meneviin painostustoimiin. Venäjä joutuu ottamaan huomioon, että Nato-maat asettuisivat hakijamaan tueksi. Lisäksi Suomi voisi omalla, rakentavalla toiminnallaan nopeuttaa Venäjä-suhteiden palautumista ennalleen myös Naton jäsenenä. Natossa on useita maita, joilla on varsin toimivat suhteet Venäjään.

Kuten selvityksessä todetaan, on Suomi valinnut puolensa jo kauan sitten. Olemme monin poliittisten ja oikeudellisten kytkösten kautta peruuttamattomasti sitoutuneet osaksi länttä.

Suomi ei siis enää pitkään aikaan ole ollut idän ja lännen välissä. Vastauksemme Krimin valtaukseen oli tästä selkeä käytännön osoitus. Tuomitsimme laittomat toimet ja vastasimme niihin talouspakotteilla muun EU:n mukana.

Täytyy muistaa, että talouspakotteet toista valtiota vastaan ovat kansainvälisen politiikan keinovalikoiman kovimmasta päästä. YK:n peruskirjassa ne ovat viimeinen askel ennen sotilaallisia vastatoimia.

Suomi on siis puolensa valinnut ja valmis myös toimimaan sen mukaisesti. Venäjä totta kai tietää tämän. Ei sille ole epäselvää, mikä Suomen asema on. Siksi Suomi on Venäjänkin silmissä aivan eri asia kuin vaikkapa Ukraina tai Georgia.

Venäjän huoli strategisten alueidensa turvaamisesta on silti oikeutettu. Suomi ei uhkaa Venäjää nyt eikä se uhkaisi Venäjää Naton jäsenenäkään. Suomi päättäisi jatkossakin itse, missä ja minkälaisia joukkoja maamme alueella on. Itse pitäisin viisaana, että tukikohdat olisivat jatkossakin vain suomalaisia.

Suomi päättäisi jatkossakin itse, miten se suhtautuu Venäjään. Pitäisin viisaana, että jatkaisimme käytännöllistä vuoropuhelua myös Naton jäsenenä.

Nato-selvitys päätyy korostamaan muutoksen suuruutta, jos Suomi, Ruotsi tai molemmat liittyisivät Natoon. Muutos olisi suuri meille itsellemme. Sitoutuisimme ensimmäistä kertaa yhteiseen puolustukseen mutta saisimme vastineeksi maailman vahvimman sotilasliiton turvatakuut.

Mutta olisiko se iso murros Euroopan turvallisuusrakenteessa? Muutos kyllä, mutta ei murros. Iso murros tapahtui jo kun Neuvostoliitto hajosi, Saksat yhdistyivät ja sekä EU että Nato laajentuvat maihin, jotka olivat olleet osa Neuvostoliittoa. Tämän rinnalla kahden EU-maan liittyminen Natoon olisi pienemmän mittaluokan asia.

 

Harmaan talouden ja veronkierron torjunta on yhteinen tavoite. Harmaa talous ja veronkierto kaventavat hyvinvointivaltion rahoituspohjaa ja lisäävät rehellisten yritysten ja veronmaksajien verotaakkaa. Sitä emme voi hyväksyä.

Verotulot on kerättävä mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti. Tämä tarkoittaa laajoja veropohjia, matalia verokantoja ja verojärjestelmässä havaittavien porsaanreikien tukkimista.

Harmaa talous ja veronkierto ovat leimallisesti valtioiden rajat ylittävä ongelma. Siksi kansainvälinen yhteistyö on erittäin tärkeää.

Veronkierron torjunnan osalta Suomi on ollut kansainvälisen yhteistyön edistämisessä aktiivinen.
Olemme OECD:n veropohjien rapautumista ja voittojen siirtoja vastaan suunnatun BEPS-hankkeen eturintamassa. BEPS-hankkeeseen pohjautuu myös komission paraikaa valmisteleva veronkierron vastainen direktiivi, josta on tarkoitus päästä poliittiseen yhteisymmärrykseen toukokuun Ecofin-kokouksessa. Molempien isojen hankkeiden perusajatus on uudistaa kansainvälistä verotusta siten, että yritysten tulosta verotetaan siinä maassa, missä tulos syntyy. Maaliskuussa sovimme myös verotietojen maakohtaisesta raportoinnista viranomaisten välillä ja kansallinen valmistelu direktiivin täytäntöön panemiseksi on paraikaa käynnissä. Uudistuksen myötä viranomaiset saavat entistä paremmin tietoa siitä, mitä veroja ja maksuja kansainväliset yritykset eri maihin maksavat.

Verojen välttelyyn voi ja pitää vaikuttaa myös kansallisella lainsäädännöllä. Suomessa on jo voimassa säännöksiä väliyhteisöistä, korkovähennysoikeuden rajoittamisesta, yleinen veronkiertosäännös, siirtohinnoittelusäännöksiä sekä rajoitettu emo- ja tytäryhtiödirektiiviin perustuva hybridisäännös, joiden jatkokehittämistä arvioidaan EU:n ja OECD:n hankkeiden yhteydessä.

Suomi on liittynyt myös automaattiseen kansainväliseen verotietojen vaihtoon. Automaattinen tietojenvaihto astuu voimaan vuoden 2017 alusta vuoden 2016 verotietojen osalta. Sopimuksen ansiosta Suomi saa automaattisesti laajasti tietoa siitä, mitä tuloja ja varoja Suomessa asuvilla henkilöillä on ulkomailla. Uudistuksen myötä verotettavien tulojen piilottelu maailmalla vaikeutuu olennaisesti.

***

Harmaan talouden torjuntastrategia valmistui muutama viikko sitten. Strategian pohjalta valmistelussa on yksityiskohtainen toimenpideohjelma, jonka työstöä varten on perustettu myös harmaan talouden parlamentaarinen seurantatyöryhmä.

Hallitus on jatkanut suurelta osin edellisen hallituksen harmaan talouden torjuntaohjelman erillisrahoitusta sen pysyvien hankkeiden osalta. Uuden ohjelman voimaantulon yhteydessä päätetään myös tämän hallituksen ohjelman vaatima lisäresursoinnin tarve.

Tämän lisäksi hallitus panostaa sisäiseen turvallisuuteen: oikeus- ja sisäministeriölle sekä Tullille 50 milj. euron lisämäärärahan joka vuosi, josta osa käytetään myös harmaan talouden torjuntatoimiin viranomaisten perusrahoituksen lisäksi.

Valtiovarainministeriön osalta keskeisin harmaan talouden torjuntahanke tällä hallituskaudella on kansallisen tulorekisterin perustaminen. Hankkeessa toteutetaan siirtyminen palkanmaksukausittaiseen palkkatietojen ilmoitusvelvollisuuteen vuosi-ilmoittamisen sijaan, mikä mahdollistaa reaaliaikaisen verovalvonnan. Kaikki tulotietoja tarvitsevat viranomaiset saisivat tulotietonsa keskitetysti tulorekisteristä, mikä keventää myös hallinnollista taakkaa.

Myös rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjuntaa tehostetaan EU:n piirissä. Suomessa valmistelut ovat jo pitkällä. Jatkossa Patentti- ja rekisterihallituksen rekisteriin kerätään tiedot yritysten omistajista ja tosiasiallisista edunsaajista, mikä lisää avoimuutta. Lisäksi tiedot pankkitileistä ovat jatkossa kyselyjärjestelmällä viranomaisten saatavilla. Asiasta keskusteltiin myös viikonlopun epävirallisessa Ecofin-kokouksessa ja johdollani Suomi esitti asiassa aikaisemmin esillä ollutta mallia kunnianhimoisempaa, kaikkia viranomaisia ja suoraan valtioiden välistä tietojenvaihtoa edistävää toimintamallia. Harmaan talouden torjunnassa on edettävä mahdollisimman kunnianhimoisesti aina, kun löydämme siihen tehokkaita keinoja.

***

Vuoden alussa voimaan tulleella emo-tytäryhtiödirektiivillä ehkäistään osinkoverotuksen väärinkäyttötilanteita, eli kyse on veronkierron ennaltaehkäisystä. Yhteisöjen saamien osinkotulojen verovapautta on rajoitettu siten, että osingonsaajan pitää maksaa osingosta aina veroa siltä osin kuin osingon maksajalle suoritus on verotuksessa vähennyskelpoinen.

Ei pidä myöskään unohtaa kahdenvälisiä, verotuksen tietojenvaihtoa koskevia sopimuksia ja verosopimuksia, joita solmitaan jatkuvasti. Verosopimusten osalta kyse ei ole siitä, että niitä noudattaessa olisi toimittu lain vastaisesti. Kyse on siitä, että jotkin sopimukset eivät ole enää vastanneet OECD:n malliverosopimuksen mukaisia standardeja, eivätkä ole olleet omiaan turvaamaan Suomen etuja kahden maan välisessä verotuksessa. Esimerkiksi Espanjan kanssa Suomi allekirjoitti hiljattain uuden verosopimuksen. Se mahdollistaa kaikkien Suomesta Espanjaan maksettavien eläkkeiden verotuksen, kun aikaisemmin tämä on ollut mahdollista vain julkisesta palvelusta maksettujen eläkkeiden kohdalla.

Viikonlopun Ecofin-kokouksessa sain myös Portugalin kollegaltani vahvistuksen, että myös Portugalin kanssa pääsemme solmimaan uuden, Suomen tavoitteiden mukaisen sopimuksen muun muassa eläkkeiden verotuksen osalta. Olen erittäin tyytyväinen, että asiassa saatiin vihdoinkin tulos, vuosien neuvotteluprosessin jälkeen.

***

Veronkierto on ilmiö, johon on puututtava erittäin kovalla kädellä. Mitä tehokkaammaksi maiden välinen tietojenvaihto sekä muut sähköiset valvontamahdollisuudet kehittyvät, sitä paremmat mahdollisuudet viranomaisilla on pärjätä rikollisia vastaan. Taistelua on jatkettava väsymättä, usein eri toimenpitein, niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

 

(Puheeni eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa, muutosvarauksin)

 

Muutokset puhuttaessa mahdollisia.

 

Arvoisa puhemies,

”Julkisen talouden suunnitelma” maistuu nimenä paperiselta. Kyseessä on kuitenkin hallituksen merkittävin julkisen talouden hoidon työkalu. Kotoisammin kutsumme sitä kehyspäätökseksi, jolla asetetaan kehykset yhteisten varojen keräämiselle ja käytölle seuraaville vuosille.

Käsittelyssämme on merkittävä kokonaisuus, jossa on hahmoteltu hallituksen suunnitelma loppukauden taloudenpidosta. Keskityn esittelypuheenvuorossani kolmeen isompaan kokonaisuuteen:

• Talouskehityksen näkymiin ja valtiovarainministeriön tuoreeseen talousennusteeseen,
• Hallituksen talouspolitiikan isoon kuvaan ja
• Kehyspäätöksen päälinjoihin

 

Arvoisa puhemies,

Synkkien talousaikojen keskellä on vaikea säilyttää optimismia ja uskoa tulevaisuuteen. Yhteisten varojen hoidossa on ennen kaikkea oltava realisti. Ripaus optimismia ei julkisessa keskustelussa olisi kuitenkaan haitaksi talouden positiivisen kierteen aikaansaamisessa. Talous on myös psykologiaa.

Valtiovarainministeriön uusinta ennustetta voi pitää huolestuttavana. Se antaa pitkälle tulevaisuuteen näkymän vain hyvin heikosta, prosentin-puolentoista luokkaa olevasta talouskasvusta. Väestön vanheneminen ja rakenteellinen työttömyys heikentävät kasvun mahdollisuuksia. Kun suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa on 90-luvun laman jälkeen paranneltu, ovat tekemämme parannukset rakentuneet keskimäärin noin kolmen-neljän prosentin vuotuiselle talouskasvulle. Prosentin kasvuennuste on kaukana tästä tasosta.

Silti voi tuntea helpotusta siitä, että Suomi on pystynyt murtautumaan irti pitkään jatkuneesta taantumasta. Mennyt vuosi oli ensimmäinen positiivisen talouskehityksen vuosi kolmen talouttamme supistaneen vuoden jälkeen. Viime vuonna kasvu oli 0,5 % ja kuluvan vuoden kasvuksi ennustetaan 0,9 %. Näin varovainen kasvu ei vielä kesää tee, mutta suunta on vihdoin oikea.

Talouskasvun elpymisen myötä myös työllisten lukumäärä kääntyy ennusteen mukaan tänä vuonna 0,3 prosentin kasvuun. Työllisyys kohenee koko ennustejakson ajan. Vuoteen 2018 mennessä työttömyysaste alenee 8,7 prosenttiin viime vuoden 9,4 prosentista.

Kehitys kertoo siitä, että olemme tehneet monta asiaa oikein, mutta vielä on paljon tehtävää jäljellä. Nyt on vain jatkettava työtä ja pyrittävä vahvistamaan työllisyyttä ja orastavia talouden kasvun mahdollisuuksia erityisesti rakenteellisten uudistusten ja hallituksen työlinjan kautta.
Arvoisa puhemies,

Kehyspäätös on osoitus siitä, että hallitus pitää kiinni hallitusohjelmassa sovitusta talouspolitiikan suuresta linjasta.

Se on osoitus yrityksille siitä, että tämän hallituksen talous- ja veropolitiikka on ennustettavaa ja johdonmukaista. Yritykset uskaltavat työllistää ja kasvaa, kun ne voivat luottaa suunnitelmien pitävyyteen.

Kehyspäätös on osoitus kansainvälisille sijoittajille ja luottoluokittajille siitä, että me Suomessa pidämme kiinni sovitusta, vaikka se edellyttäisi myös epäsuosittuja ja vaikeita ratkaisuja. Suomeen voi luottaa, meille voi sijoittaa ja investoida.

Se on osoitus komissiolle, että Suomi ei ole Kreikan tiellä – emme anna maamme ajautua hitaan näivettymisen polulle, vaan olemme valmiita tekemään työtä ja kääntämään suunnan.

Ennen kaikkea kehyspäätös on osoitus meille kaikille suomalaisille siitä, että Suomi ei enää ole kuin ajopuu – ajelehtimassa huonoista talousennusteista vielä surkeampiin. Maassa on nyt hallitus, joka kykenee tekemään päätöksiä, joilla voimme ottaa ohjat omiin käsiimme ja nostaa Suomen paremman talouskehityksen uralle.

Hallitus pitää kiinni hallitusohjelmassa sovitusta neljän miljardin euron menosopeutuksesta vuoden 2019 tasolla. Tämä tarkoittaa, että teemme päätöksiä, joilla julkisen talouden menoja pysyvästi vähennetään neljän miljardin euron edestä. Tässä kehysriihessä tavoitteessa pysyminen vaati hallitukselta 370 miljoonan euron edestä uusia säästöpäätöksiä.

Miksi hallitus niin kiivaasti puolustaa jotakin lukua? Miksi olemme sitoutuneet näihin numeroihin? Siksi, että konkreettisesti hallitusohjelmassa asetetussa suunnitelmassa pysyminen mahdollistaa velkaantumisen taittamisen laskuun. Se tarkoittaa, että sitoudumme tekemään ne ratkaisut, joilla hillitsemme lapsillemme kertyvää velkataakkaa.

 

Arvoisa puhemies,

Hallituksen talouspolitiikka rakentuu työlinjan ympärille. Julkisen talouden sopeutus on tärkeää lyhyellä aikavälillä. Pitkässä juoksussa talouden suuren kuvan ratkaisee kuitenkin se, miten hyvin hallitus onnistuu asettamassaan tavoitteessa 110 000 uudesta työllisestä. Siksi hallitus on erittäin sitoutunut tämän tavoitteen saavuttamiseen.

Valtiovarainministeriön arvion mukaan hallitus on nyt tehdyillä ratkaisuilla hieman yli puolessa välissä asetettua tavoitetta. Tämä edellyttää yhteiskuntasopimuksen ja palkkaratkaisun syntymistä.

Kehysriihen yhteydessä tehdyillä työllisyysratkaisuilla työttömyysturvan vastikkeellisuutta vahvistetaan, työn vastaanottovelvollisuutta tiukennetaan ja TE-toimistojen palveluprosessia uudistetaan. Työttömyysetuuksien käyttötarkoitusta laajennetaan liikkuvuusavustuksen, starttirahan ja palkkatuen rahoittamiseen ja starttirahan käyttömahdollisuuksia laajennetaan.

Lisäksi työtä etsivät ja uudet työpaikat on saatava kohtaamaan nykyistä tehokkaammin ja tähän myös viime viikolla uutisoidut ratkaisut tähtäävät. TE-toimistoissa on joka vuosi haettavissa noin 500 000 uutta työpaikkaa – nämä työpaikat on saatava täyttymään nykyistä nopeammin.

Nämä ovat kaikki tärkeitä askelia kohti isoa tavoitetta, eikä niiden merkittävyyttä osana kokonaisuutta pidä väheksyä. On totta, että mikään yksittäinen ratkaisu ei voi kattaa koko tavoitetta, mutta jokainen askel kohti sitä on merkityksellinen. Suomi tarvitsee nyt lukuisia isompia ja pienempiä tekoja, jotka vievät tavoitetta oikeaan suuntaan.

Kukaan ei kiistä sitä, etteikö työllisyystavoitetta olisi asetettu korkealle. Hallituksen on haastettava itseään jokainen päivä. Yksityiskohdistakaan ei ole varaa tinkiä. Kunnianhimon taso on pidettävä jokaisen yksittäisen uudistuksen osalta mahdollisimman korkealla.

Hallituksella on vielä kolme vuotta aikaa toimia työllisyystavoitteen eteen. Olemme jo sopineet, että ensi syksyn budjettiriiheen tuomme uusia työllisyyttä vahvistavia toimenpiteitä.

 

Arvoisa puhemies,

Lopuksi vielä muutama sana kehyspäätöksen yksityiskohdista.

Päätös sisältää uusia säästöjä 370 miljoonan euron edestä. Säästöt ovat vuosi vuodelta vaikeampia, kun helpoista menokohteista on jo säästetty ja verojakin korotettu tappiin saakka.

Säästökokonaisuudesta kohdistuu kuntatalouteen 130 miljoonaa euroa. Näillä näkymin kuntatalous on jäämässä ainakin 130 miljoonan euron päähän tasapainotustavoitteestaan kunnanvaltuustojen tekemien ratkaisujen myötä. Maan hallitus on kuitenkin aina kokonaisvastuussa julkisen talouden kokonaisuuden kehityksestä. Siksi teemme ensi keväänä kuntataloutta tasapainottavat korvaavat ratkaisut esimerkiksi säätämällä sosiaali- ja terveyspalveluihin vähimmäismaksurajat, tekemällä muita julkisen talouden menoleikkauksia tai korottamalla kuntien perimän kiinteistöveron alarajaa.

Alkuperäisistä hallitusohjelmassa sovituista neljän miljardin euron säästöistä eniten vajaaksi on jäänyt indeksiin sidottujen menojen leikkaus. Koska hintakehitys on ollut ennakoitua huomattavasti alhaisempaa, ei indeksisäästöjä ole syntynyt. Tästä syystä hallitus kohdistaa indeksiin sidottuihin menoihin samansuuruisen, 195 miljoonan euron uuden leikkauksen. Tämä tarkoittaa 0,85 prosentin tasasuuruista vähennystä indeksiin sidottuihin etuuksiin ja menoihin. Koulutukseen suunnattujen indeksiin sidottujen menojen osalta nämä leikkaukset kompensoidaan täysimääräisenä, sillä koulutukseen ei kohdisteta uusia säästöjä.

Lisäksi uusia säästöjä on perusväylänpitoon 35 miljoonan euron edestä, sairauspäivärahaan 22 miljoonan euron edestä ja kehitysapuun 25 miljoonan euron edestä.

Hallitus on aiemmin tehnyt päätöksen makeisten ja jäätelön valmisteverosta luopumisesta siihen liittyvien valtiontukiongelmien vuoksi. Päätöksen verotuloja vähentävän vaikutuksen kattamiseksi hallitus päätti liikenteen polttonesteiden verojen korotuksesta. 100 milj. euron veronkorotus tarkoittaa bensapumpulla noin kahden sentin hinnankorotusta litraa kohden. Keskimääräiselle henkilöautoilijalle tämä tarkoittaa 30–35 euron lisämenoa vuodessa.

Kokonaisveroastetta päätös ei kuitenkaan kiristä. Mikä tärkeintä, työhön ja yrittäjyyteen kohdistuvia veroja hallitus on päättänyt suojata korotuksilta, sillä näiden verojen korottaminen olisi talouskasvulle ja työllisyyskehitykselle kaikkein haitallisinta.

 

Arvoisa puhemies,

Kehyspäätös sisältää leikkausten ohella myös paljon positiivista.

Hallitus toteuttaa vuosina 2017–2018  yhteensä noin 105 miljoonan euron panostuksen muun muassa digitaalisten oppimisympäristöjen vahvistamiseksi sekä nuorten tutkijoiden tieteen tekemisen edistämiseksi. Olen tästä panostuksesta erityisen iloinen, sillä sijoitus koulutukseen ja tutkimukseen kantaa hedelmää pitkälle tulevaisuuteen muun muassa tuottavuuden kasvuna.

Osaamispanostus on myös päätös genomikeskuksen ja syöpäkeskuksen perustamisesta. Näihin kohdennetaan vuosina 2017-2019 yhteensä 17 miljoonaa euroa.

Kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten takuueläkettä korotetaan noin 8 eurolla kuukaudessa eläkeläistä kohden vuodesta 2018 lähtien. Edellinen korotus takuueläkkeeseen tehtiin tämän vuoden alusta.

Suomalaista ruoantuotantoa ja maanviljelijöiden tilannetta pyritään edesauttamaan yhteensä 34 miljoonan euron suuruisella kertaluontoisella lisäpanostuksella vuosien 2017-2018 aikana.

Sisäiseen turvallisuuteen tehdään satsauksia paitsi vankilaverkon, myös suojelupoliisin ja poliisin määrärahaa korottamalla.

Teollisuuden kilpailukykyä ja vientimahdollisuuksia tuetaan päästökaupan epäsuoria kustannuksia kompensoimalla.

Lisäksi hallitus käynnistää ison työllisyyttä ja kasvua tukevan väyläinvestointipaketin, jossa on panostuksia sekä teollisuudelle tärkeisiin kohteisiin että raidejoukkoliikenteen kehittämiseen. Hallitus on sitoutunut sekä pääkaupunkiseudun Raide Jokerin, että Tampereen ratikan rakentamiseen. Lisäksi Turun tunnin juna –hankkeen suunnittelu käynnistyy. Näiden hankkeiden myötä käynnistyy myös runsaasti uutta asuntotuotantoa kaupunkialueille.

Väyläpakettiin kuuluvat myös erityisesti metsäteollisuudelle tärkeä Luumäki-Imatra ratahanke. Samoin Lahden eteläinen ohikulkutie saa paketista panostuksen. Lisäksi käynnistetään hankkeet VT 4 Kemi-Oulu, sekä VT 5 Mikkeli-Juva -välillä.

 

Arvoisa puhemies,

Uskon, että tällä kehyspäätöksellä Suomi ottaa taas isoja ja pieniä askelia oikeaan suuntaan. Kuten alussa totesin, hallitukselle jää vielä paljon tehtävääkin tuleville kolmelle vuodelle.

Tämän kehyspäätöksen tärkein merkitys on kuitenkin valaa uskoa siihen, että pysymällä suunnitellulla uralla ja tekemällä päätöksiä pelkän voivottelun sijaan voidaan tulevaisuudesta tehdä nykyistä parempi.

Hallituksella on päätöksentekokykyä, jolla pysymme talous- ja työllisyyskehitykselle asetetuissa tavoitteissa. Suomi kulkee nyt
eteenpäin.

Vielä edessäkin olevat vaikeudet ovat voitettavissa, koska on tahtoa, tavoitteita, rohkeutta ja ratkaisukykyä.

 

Yksi viikon ehdottomia pääuutisia on ollut panamapaperit. Tietovuodon myötä paljastui miljoonien sivujen edestä tietoa veroparatiisien käytöstä. Paljastukset koskevat kymmeniä tuhansia ihmisiä ja yrityksiä.

Pelissä on paljon. On kyse monen yrityksen, poliitikon ja päättäjän maineesta ja tulevaisuudesta. Edessä on epäilemättä oikeudenkäyntejä ja konkursseja. Varmasti myös edistysaskelia kansainvälisessä yhteistyössä ja tietojenvaihdossa. Vuoto tulee muuttamaan monia asioita monella tavalla. Toivon, että ennen kaikkea se antaa veronkiertäjille viestin siitä, että verotettavien tulojen piilottelu maailmalla on tulevaisuudessa entistä vaikeampaa.

Valtiovarainministerinä taistelen koko ajan veronkiertoa vastaan. Jokainen menetetty veroeuro heikentää julkista taloutta. Kun kaikki maksavat heille kuuluvat veronsa, valtion talous vahvistuu ja voimme keventää kaikkien verotusta. Mitä enemmän puolestaan on veronkiertoa, sitä enemmän rehelliset yritykset ja ihmiset joutuvat kantamaan verotaakkaa. Tämä ei ole reilua, eikä sitä voi hyväksyä.

Veronkierron pysäyttämisessä on selkeä työnjako. Poliisi tutkii talousrikokset, Finanssivalvonta valvoo pankkeja ja eduskunta säätää lait hallituksen esitysten pohjalta.

Kansalliset toimet eivät yksin riitä. Päinvastoin, vaikuttavimpiin toimiin pystymme vain kansainvälistä yhteistyötä vahvistamalla. Pääomat liikkuvat vapaasti, joten tarvitsemme tiukempaa kansainvälistä valvontaa. Siksi eri maiden verohallinnot tekevät tiivistä yhteistyötä. Suomen verottaja on tästä malliesimerkki.

Ensinnäkin teemme yhteistyötä OECD:ssä. Siellä on mm. kehitetty kansainvälisen automaattisen tietojenvaihdon standardi (CRS), johon on sitoutunut noin sata maata tai aluetta. Lisäksi niin kutsuttujen BEPS-toimien (Base Erosion and Profit Shifting) kautta on annettu suosituksia verosopimusten, kansallisen lainsäädännön ja OECD:n ohjeistuksen muuttamiseksi. Tavoitteena on verottaa voittoja siinä maassa, jossa ne ovat syntyneet.

Toiseksi yhteistyötä tehdään Euroopan unionissa. Vuodessa alussa astui voimaan direktiivi CRS:n mukaisesta automaattisesta tietojenvaihdosta. Isompi veronkierron vastainen paketti on parhaillaan EU-maiden käsittelyssä. Tietovuoto antaa varmasti vauhtia myös EU-lainsäädäntöön, jota on jo nyt edistetty pikaisessa aikataulussa.

Kolmantena ovat Suomen kahdenväliset verosopimukset. Suomella on noin 75 kahdenvälistä verosopimusta ja noin 40 kahdenvälistä tietojenvaihtosopimusta maailman maiden kanssa. Jälkimmäisissä on mukana myös Panama.

Kyse on myös yritysvastuusta. Kaikki mikä on laillista, ei aina ole oikein. Monen yrityksen maine on nyt vaakalaudalla. Maineen menetyksestä koituu yritykselle maksettavaksi aina iso hinta. Fiksu yritys ymmärtää, että yritysvastuu, säntillinen veronmaksu ja avoimuuden edistäminen ovat asioita, joihin kannattaa panostaa. Uskon, että nämä hyveet muodostuvat tulevaisuudessa myös entistä suuremmaksi kilpailueduksi yrityksille.

Nyt kannattaa pitää pää kylmänä. Tilanne pitää analysoida tarkkaan ja rauhallisesti, oikeusvaltion periaatteita kunnioittaen. Sen jälkeen on tehtävä määrätietoiset päätökset lisätoimista veronkiertoa vastaan.

Panamapaperit vauhdittavat kansainvälisen yhteistyön vahvistamista. Paine osallistua yhteistyöhön kasvaa myös niissä valtioissa, jotka eivät vielä tähän mennessä ole olleet aktiivisesti mukana. Se on tässä kokonaisuudessa hyvä uutinen.