Hallitus on antanut eilen eduskunnalle verotusmenettelyjen uudistamista koskevan hallituksen esityksen.

Esitys on osa laajaa valtiovarainministeriön toimeenpanemaa Verohallinnon Valmis-uudistusta. Kyse ei ole pienestä paketista, vaan osana Valmis-hanketta Verohallinto saa uuden tietojärjestelmän ja nykyiset yli 70 erilaista verojärjestelmää korvataan yhdellä selkeämmällä ja modernimmalla kokonaisuudella.

Samalla kun Verohallinnon verotusjärjestelmät uudistuvat, meillä on tilaisuus vähentää ja yhdenmukaistaa verotuksen normeja ja säädöksiä. Nyt eduskunnalle annettu lakipaketti sisältää uuden menettelylain oma-aloitteisille veroille. Niille kaikille tulee tämän esityksen myötä yhteiset menettelysäännökset sekä seuraamussäännökset. Lisäksi Verohallinnon keräämien verojen osalta esimerkiksi verotuksen oikaisun ja muutoksenhaun määräajat ja valitusohjeet ovat jatkossa kaikissa verolajeissa yhdenmukaiset. Kokonaisuudessaan nyt eduskunnalle annettava paketti sisältää neljä uutta lakia ja lisäksi toteutetaan muutoksia lähes 40 verolakiin.

Miksi teemme näin suurta uudistusta? Keskeisenä tavoitteena on norminpurku, eli sääntelyn yhtenäistäminen, sen läpinäkyvyyden lisääminen ja päällekkäisen sääntelyn purkaminen. Samalla verovelvollisten oikeusturvaa ja verotuksen ennakoitavuutta pystytään parantamaan ja Verohallinnon toimintaa tehostamaan. Uudistuksen tavoitteena on, että Verohallinnosta säästyy tehostumisen myötä noin 100 htv:n työpanos.

Millaisia konkreettisia muutoksia iso uudistus tuo tullessaan?

Esitys sisältää esimerkiksi toimia, joilla pienyrittäjien hallinnollista taakkaa kevennetään. Yhä useampi yritys voisi jatkossa antaa kausiveroilmoituksen neljännesvuosittain tai jopa kerran vuodessa kuukausittaisen veroilmoitusrumban sijasta. Tämä hyvä ja monelle yrittäjälle tärkeä muutos toteutetaan suurentamalla pidennettyjen verokausien soveltamisalaan pääsevien yritysten kokorajoja. Konkreettisesti muutos tuo noin 73 000 uutta suomalaisyritystä pidennettyjen verokausien piiriin. Myös verokauden muuttaminen mahdollistetaan yrityksille jatkossa vähemmällä byrokratialla.

Merkittävä yksittäinen uudistus on myös se, että viranomaisen oikaisuaikaa verotuksessa lyhennetään nykyisestä viidestä vuodesta pääsääntöisesti kolmeen vuoteen. Tämä lisää verovelvollisten oikeusturvaa ja parantaa verotuksen ennakoitavuutta. Oikaisuajan lyhentäminen tarkoittaa sitä, että verotuksen lopputulos valmistuu nykyistä huomattavasti aikaisemmin. Tällä on vaikutusta yrityksiin ja muihin verovelvollisiin laajasti.

Kuten todettu, kaikissa verolajeissa olisi jatkossa yhtenäinen muutoksenhakujärjestelmä. Se selkeyttää verovelvollisten sääntelyä. Myös arvonlisäverotuksessa ja varainsiirtoverotuksessa otettaisiin käyttöön oikaisuvaatimusmenettely, jossa muutosta haettaisiin ensi vaiheessa verotuksen oikaisulautakunnalta. Samoin ennakkopäätösvalitus tulisi mahdolliseksi kaikkiin veroihin.

Verotilin myöhästymismaksun osalta on tarkoitus toteuttaa odotettu uudistus, jolla seuraamuksen tasoa ja rakennetta tarkistetaan. Tavoitteena on, että järjestelmä ei rankaisisi virheistä kohtuuttomasti, vaan pikemminkin kannustaisi antamaan verotiedot oikein ja ajallaan. Merkittävä uudistus on, että virheiden korjaaminen ilman myöhästymismaksua on jatkossa mahdollista nykyistä laajemmin. Tämä alentaisi verovelvollisen kustannuksia, mutta samalla ilmoitusten oikeellisuus paranisi.

Myös oma-aloitteisesti verojen veronkorotuksia koskevat säännökset yhtenäistetään. Sääntelyn uudistamisella rajataan veronkorotukseen liittyvää viranomaisharkintaa, mikä mahdollistaa yhtenäisemmän soveltamiskäytännön Verohallinnossa ja tuomioistuimessa. Tämänkin uudistuksen tavoitteena on lisätä päätösten ennakoitavuutta verovelvollisen suuntaan ja lisätä verotuksen oikeusvarmuutta.

Tämän laajan paketin sisältämät uudistukset on tarkoitus saattaa eduskuntakäsittelyn jälkeen voimaan vuoden 2017 alusta. Valmis-hanke on monivaiheinen, ja jatkoa siis seuraa. Menettelyuudistuksia jatketaan myös tämän ja ensi vuoden aikana. Kohteena seuraavissa vaiheissa ovat erityisesti verotuksen reaaliaikaisuuden parantaminen, sähköisen ilmoittamisen edistäminen ja veronkorotussääntelyn uudistaminen tuloverotuksessa.

Koko Valmis-hanke siis etenee ja nyt on saavutettu ensimmäinen etappi. Tavoitteena on, että saamme aikaan kokonaisuudessaan nykyistä laadukkaamman, tehokkaamman ja varmemmin toteutetun, sekä verovelvollisen kannalta ennustettavamman, kannustavamman ja johdonmukaisemman verotuksen.

Suomen taloustilanne nyt

Eurooppa on pikkuhiljaa toipumassa myrskyn silmästä, mutta huolestuttavaa on, ettei Suomi ole pystynyt kirimään muun Euroopan orastavan kasvun vauhdissa. Talouden matalasuhdanteen ohella meillä on useampi kotimainen haaste – nopea ikääntymiskehitys, kilpailukykyhaaste ja teollisuuden rakennemuutos, joista jokainen yksinkin vaatisi päättäväistä vastaamista.

– Näiden haasteiden seurauksena Suomen valtio ja kunnat ovat tarvinneet keskimäärin yhteensä noin 9 miljardia euroa lisää velkaa menojensa katteeksi joka vuosi vuodesta 2009 alkaen. Talouskriisin alusta, vuodesta 2008, julkinen velka on lähes kaksinkertaistunut. (Lähde: VM)
– Näiden haasteiden seurauksena työttömyysasteen ennustetaan pysyvän tänä ja kuluvana vuonna 9,5 % tuntumassa. Kaikkein huolestuttavinta on pitkäaikaistyöttömyyden jatkuva kasvu. (VM/TEM)
– Näiden haasteiden seurauksena Suomen BKT ei ole saavuttanut finanssikriisin edeltänyttä tasoa – saati kasvanut, kuten keskeisillä kilpailijamaillamme. Takanamme on kohta hyvinvoinnin lisääntymisen kannalta menetetty vuosikymmen. (VM)
– Näiden haasteiden seurauksena Suomi on menettänyt suhteellista kilpailuasemaansa erityisesti kustannuskilpailukyvyssä jo 2000-luvun alusta saakka. Asiantuntija-arviot ovat suhteellisen yksimielisiä siitä, että kilpailukykykaula on suuruusluokaltaan noin kymmenen prosenttia. Olemme euroalueen sisällä liian kallis maa ja siksi vientimme yskii pahasti, eikä uusi orastava kasvu ulotu Suomeen saakka. (VM)
– Suomen talouskehityksestä annetut ennusteet kertovat, että taloutemme tulee kasvamaan seuraavalla vuosikymmenellä vain noin prosentin vuodessa. Samaan aikaan esimerkiksi vanhustenhuollon hoivatarve on kasvamassa vielä 70 prosentilla vuoteen 2035 mennessä. Ikääntymiskehitys vähentää työtä tekeviä käsipareja, vaikka tarvitsemme lisää työtunteja, jotta voimme rahoittaa julkiset palvelut ja tulonsiirrot.(VM)

Saimme viime viikolla kaksi huolestuttavaa muistutusta Suomen talouden tilasta. Ensin komissio lähestyi meitä paimenkirjeellään ja loppuviikosta luottoluokittaja Fitch ilmoitti laskevansa Suomen luottoluokitusta AA+ -tasolle.

Suomi olisi voinut saada nämä muistutukset jo vuosia sitten. Ensimmäinen kylmä suihku tuli kuitenkin vasta noin vuosi sitten, kun Standard & Poor’s päätti laskea luokituksemme AA+ -tasolle.

Hankalasta tilanteestamme huolimatta ja erityisesti siitä johtuen, on säilytettävä usko tulevaan. Optimismia pitää olla ja kykyä nähdä vahvuudet vaikeuksienkin keskellä. Suomella on maailmalla sellainen maine, että minkä olemme sopineet, myös pidämme. Suomi on noussut menestyksekkäästi ennenkin.

Vielä ei ole liian myöhäistä estää liiallisen alijäämän menettelyä. Vielä ei ole liian myöhäistä palauttaa luottamusta Suomen julkisen talouden hoitoon. Ratkaisut ovat vielä täysin suomalaisten omissa käsissä. Käänne on tehtävä. Uskon, että tällä hallituksella on siihen riittävä tahto.

Hallituksen talouspolitiikan iso kuva – finanssipolitiikan reunaehdot

Tämä hallitus ei enää halua pyörittää julkista taloutta velkarahalla ja odottaa, että nousukausi joskus tulee ja sitten meillä on varaa maksaa elvytysvelka takaisin. Sellaista nousukautta ei valitettavasti ole näköpiirissä.

Valtion tulojen lisääminen veroja kiristämällä ei enää tule kysymykseen – tämäkin polku on loppuun asti kuljettu. Suomessa on kansainvälisestikin verraten jo nyt erittäin korkea veroaste, joka syö yritysten ja kansalaisten halua ja mahdollisuuksia tehdä työtä, yrittää ja työllistää.

Hallituksen talouspolitiikan suuri linja perustuu siihen, että velkaantuminen taitetaan julkista taloutta sopeuttamalla, kestävyysvaje puretaan rakenteellisin uudistuksin, veroaste ei enää nykyisestä kiristy eikä työn verotusta kiristetä.

Hallitus rakentaa talouspolitiikan linjaansa kaikessa päätöksenteossa työtä priorisoiden. Tavoitteemme on nostaa työllisyysaste 72 %:iin ja vahvistaa työllisyyttä 110 000 hengellä.

Julkinen talous on saatava tasapainoiselle uralle. Ei siksi, että haluaisimme miellyttää luottoluokittajia tai komissiota, vaan siksi, että haluamme turvata suomalaisten sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden sekä hyvinvointipalvelut. Vahva julkinen talous on jokaisen suomalaisen etu muuttuvassa ja epävarmassa maailmassa. Hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu siihen. Siihen, että toisesta ihmisestä välitetään. Siihen, että meillä on turvaverkkoja. Tämän pohjana on kestävä talous. Pohjoismainen hyvinvointimalli on loistava. Puolustan sitä koko sydämestäni. Se ei kuitenkaan kestä, ellei talouden tosiasioita oteta vakavasti.

Lähiviikkoina eletään hallituksen talouspolitiikan linjan ja sen onnistumisen kannalta ratkaisevia hetkiä. Hallitusohjelmassa on hahmoteltu ura kohti vakaamman julkisen talouden ja vahvemman työllisyyden Suomea. Meidän on tehtävä käänne kohti parempaa vielä kun ratkaisut ovat suomalaisten omissa käsissä.

Hallituksen yhteinen lähtökohta ovat 4 miljardin euron säästöt julkiseen talouteen ja rakenneuudistukset erityisesti työmarkkinoilla sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kun suuria muutoksia ja säästöjä tehdään, on myös vastustus kovaa. Siitä huolimatta hallitus joutuu huhtikuussa tekemään täydentäviä säästöpäätöksiä. Tämä johtuu hallituksen peruuttamista tai saavuttamatta jääneistä säästöistä, jotka nyt on korvattava toisaalta.

Hallitus ei voi tinkiä hallitusohjelmassa sovitusta sopeutusohjelmasta, sillä vastuu julkisen talouden tasapainotuksesta on viime kädessä maan hallituksella ja eduskunnalla, demokraattisesti valituilla päättäjillä.

Hallituksen veropolitiikka toteuttaa talouspolitiikan tavoitteita

Verotus ja sen rakenne ovat yhteiskunnan tärkeimpiä keinoja vaikuttaa kasvun kannustimiin, yritystoimintaan, työllisyyteen, hyvinvointiin ja ihmisten valintoihin. Verotuksen tärkein tehtävä on kuitenkin fiskaalinen. Verotuksen tarkoitus on kerätä yhteiskunnan tarvitsemat tulot yhteisesti sovittujen menojen kattamiseksi. Tämä on tehtävä mahdollisimman kestävällä veropohjalla ja matalilla verokannoilla.

Tulojen keräämisen lisäksi verotuksella on voimakas käyttäytymistä ohjaava vaikutus. Siksi verojärjestelmää uudistettaessa on avoimesti kerrottava mihin sen eri elementeillä halutaan kannustaa.

Nykyhallitus on kirjannut ohjelmaansa selkeitä arvovalintoja – olemme halunneet valinnoillamme rakentaa erityisesti vahvempaa työllisyyttä. Hyvinvointi voi Suomessa kasvaa vain, mikäli suomalaiset tekevät enemmän työtä ja yrittävät. Siksi näitä toivottuja asioita ei kannata verotuksella rankaista nykyistä enempää – niitä tulee päinvastoin mieluummin myös verotuksen avulla ohjata nykyistä kannattavammiksi.

Hallituksen ensimmäisessä budjetissa toteutettiin ansiotasoindeksin tarkastukset kaikkiin tuloluokkiin ja kevennettiin pieni- ja keskituloisten työn verotusta lähes puolella miljardilla eurolla työtulovähennystä korottamalla. Vuoden alusta työn verotus keveni hallituksen päätöksin noin 600 miljoonan euron edestä.

Ensi syksyn budjetissa on tarkoitus tehdä useampi pienten yritysten verotusta helpottava uudistus – mm. maksuperusteinen arvonlisävero, sukupolvenvaihdostilanteiden helpottaminen, kotitalousvähennyksen korotus ja yrittäjävähennys astuvat voimaan vuoden 2017 alusta. Nämäkin uudistukset tehdään siksi, että erityisesti pienille yrityksille tarjoutuisi nykyistä enemmän mahdollisuuksia investoida ja työllistää.

Tällä hallituskaudella tehdään myös isoja työn linjaa tukevia selvityksiä verotuksen osalta. Yksi isoimmista selvityshankkeista on VM:n ja VATT:n yhteistyössä tekemä selvitys yrityksiin jätettävän investointivarauksen mahdollisuuksista sekä niin sanotusta Viron veromallista. Iso selvityshanke on myös pääomatuloverotusta, omistamisen verotusta ja eri sijoitusmuotojen tasapuolista verotusta koskeva hanke. On selvää, että verojärjestelmämme tulee kannustaa investointeihin, omistamiseen ja kasvuun, jos yhteinen tavoitteemme on uusien työpaikkojen luominen tähän maahan.

Hallitus on kiristänyt haittaveroja, kuten tupakkaveroa, jäteveroa, lämmityksen ja työkoneiden polttoaineveroa sekä ajoneuvoveroa. Myös kiinteistöverotusta on kiristetty, mutta tästä huolimatta hallituksen verolinja on hallituskauden aikana keventävä, kun painopistettä siirretään vastaavasti pois työn ja yrittäjyyden veroista.

Tästä linjavalinnasta myös talouspolitiikan arviointineuvosto antoi hallitukselle kiitosta ja totesi valitun politiikan parantavan verojärjestelmän tehokkuutta.

Suuret uudistukset – yhteiskuntasopimus ja soten rahoitus

Tällä hallituksella on toteutettavana kaksi isoa uudistusta ylitse muiden, jotka onnistuessaan vaikuttavat ratkaisevasti kestävyysvajeeseemme ja tulevaisuuden kasvun mahdollisuuksiin. Nämä uudistukset ovat kilpailukykysopimus sekä sote-uudistus.

Molemmat uudistukset vaikuttavat myös verotukseen. Käyn ensin läpi kilpailukykysopimusta, sitten sote-kokonaisuutta erityisesti rahoitusratkaisujen näkökulmasta.

Miksi kilpailukykysopimus tarvitaan tai miksi hallitus ylipäätänsä puuttui työmarkkinakeskusteluun? Siksi, että olemme hallituksen työlinjassa sitoutuneet kunnianhimoiseen 72 prosentin työllisyysaste- ja 110 000 hengen työllisyyskasvun tavoitteeseen. Sopimus tarvitaan, jotta yhä useampi suomalainen pääsisi töihin. Se tarvitaan, jotta Suomessa olisi kannattavampaa työllistää ja investoida.

Laajasti toteutuessaan työmarkkinajärjestöjen pohjaratkaisu vahvistaa työllisyyttä ensiarvioiden mukaan 35 000 hengellä. Sopimus yksin vastaa siis noin kolmasosaa hallituksen koko työllisyystavoitteesta. Se on iso harppaus eteenpäin. Julkista taloutta sopu vahvistaa pitkällä aikavälillä työllisyyden vahvistumisen kautta noin 600 miljoonalla eurolla. Mikäli sopimuksen kattavuus jää toivottua kapeammaksi, myös julkisen talouden positiiviset vaikutukset heikkenevät.

Haasteellista on, että kiistatta positiivisista vaikutuksistaan huolimatta sopimus jää melko kauas hallituksen ohjelmassaan asettamasta, miljardin euron verokevennyksen sallivasta, kahdella miljardilla eurolla julkista taloutta vahvistavasta tavoitetasosta. Yhdistettynä julkisen talouden valmiiksi haastavaan asetelmaan, kehysriihessä hallituksen eteen väistämättä tuleviin lisäsäästöihin ja yllämme roikkuvaan liiallisen alijäämän menettelyn uhkaan, hallituksen liikkumatila sopimuksen synnyttämisessä erilaisin porkkanoin ei ole suuri.

Sopimuksen myötä keskituloisen palkansaajan verotus kiristyisi efektiivisesti runsaalla prosenttiyksiköllä. Tämän kompensoiminen palkansaajalle työn verotuksen kautta tarkoittaisi työn verotuksen keventämistä noin miljardilla eurolla vuoteen 2019 mennessä. Alustavien ennusteiden mukaan työntekijämaksujen kompensointi työn verotuksessa vaikkapa vain ensi vuonna ajaisi Suomen lähelle EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen kolmen prosentin alijäämärajaa.

Valtiovarainministerin näkökulmasta tämä realismi rajoittaa toimintavaihtoehtoja. Ensinnäkin on ensisijaisen tärkeää, että hallitus pitää finanssipolitiikan liikkumavaran ja keinovalikoiman omissa käsissään. Pidän mahdottomana ajatusta, että tässä taloustilanteessa hallitus rakentaisi koko talouspolitiikan perustansa epävarmojen odotusten varaan. Julkista taloutta voimme rakentaa kestävällä tavalla vain varmistettujen päätösten ja testattujen arvioiden pohjalle.

Hallituksen tulee rakentaa kokonaisuutta siten, että hallitusohjelman mukaisille tuloveroratkaisuille jää vaalikauden aikana tilaa. Toistan vielä sen, että hallitusohjelman selkeä linjaus on, ettei kenenkään työn verotus kiristy. Tästä lupauksesta haluamme pitää kiinni ja teemme kaikkemme sen eteen.

Kun hallitus keväällä määrittelee, miten yhteiskuntasopimuksen vaikutusta julkiselle taloudelle voidaan laskea, ovat rakenteelliset uudistukset tässä määrittelyssä erityisen arvokkaita. Jo nyt sopimuspohjassa tehdyn työn määrä lisääntyy, kun vuosittainen työaika pitenee 24 tunnilla. Tämä on iso askel eteenpäin. Myös Suomen palkkamalli, jossa muiden alojen palkanmuodostus seuraa viennille alttiiden alojen tasoa, on merkittävä ja tärkeä rakenteellinen uudistus.

Erityisen painavan arvon hallitus on asettanut paikallisen sopimisen edistämiselle tulevalla työehtosopimuskierroksella. Sen merkitys työllisyystavoitteen toteutumisen kannalta on hallitusohjelman keinovalikoimasta kaikkein suurin – siksi toteutuessaan kunnianhimoinen paikallinen sopiminen toisi näköalaa vahvempaan talouskasvuun ja runsaammin liikkumavaraa julkiseen talouteen.

Hallituksen tavoitteena on, että jatkossa yrityksissä kyetään sopimaan nykyistä laajemmin paikallisesti kilpailukykyä ja työllisyyttä vahvistavista toimista, työsuhteen ehdoista kuten palkoista, palkanlisistä, työajoista, työaikapankin käytöstä, sairauspoissaolojen vähentämisestä sekä työhyvinvointiin vaikuttavista kysymyksistä. Niin järjestäytyneet kuin järjestäytymättömätkin yritykset asetetaan sopiessaan samalle viivalle, jolloin yritykset ovat keskenään tasavertaisempia vastaamaan muuttuviin taloudellisiin olosuhteisiin ja yritysten keskinäinen kilpailu kirittää kaikkien tuottavuutta.

Mikäli työmarkkinajärjestöt eivät toivo hallituksen sotkeutuvan paikallisen sopimisen edistämiseen, järjestöjen tulisi huolehtia paikallisen sopimisen edistämisestä työehtosopimusten kautta. Tämä on kaikkien osapuolten etu – nykyinen globaali talous vaatii yrityksiltä entistä nopeampaa reagointia, jotta suomalainen työ pärjää kansainvälisessä kilpailussa.

Jos työmarkkinajärjestöt onnistuvat paikallisen sopimisen edistämisessä, hallitus on jo todennut tulevansa vastaan keventämällä työn verotusta jopa miljardilla eurolla. Tämä on tärkeä viesti molemmille puolille työmarkkinapöytää: jatkakaa sopimisen hengessä, edistäkää laajoja paikallisen sopimisen mahdollisuuksia ja hallitus tulee vastaan. Pallo on nyt työmarkkinajärjestöillä.

Sote-uudistuksen seuraavat isot päätökset koskevat mallia, jolla sote-palveluiden rahoitus tulevaisuudessa kerätään. Pöydällä on ollut niin kuntavetoista rahoitusta, valtionrahoitusta kuin maakuntaveroakin. Kuntavetoisen rahoituksen hallitus on sen perustuslaillisten haasteiden takia linjannut ulos vaihtoehtovalikoimasta jo viime syksynä.

Sote-rahoitusratkaisun osalta tilanne on valtiovarainministeriöstä tarkastellen hyvin selkeä. Hallitusohjelman linjausten siitä, ettei kenenkään työn verotus kiristy, eikä kokonaisveroaste nouse, on toteuduttava tämänkin suuren uudistuksen yhteydessä.

Monet asiantuntijat, mukaan lukien sote-uudistuksen valmistelusta vastaava korkein virkamies, alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti ovat todenneet, että paras vaihtoehto sote-menojen rahoittamiseksi on valtionrahoitus asiakasmaksuilla täydennettynä. Kunnallisveroa tulisi vastaavasti alentaa. Myös valtiovarainministeriön virkamiesvalmistelussa tehty työ on päätynyt samaan ratkaisuun. Vain valtion rahoituksella voimme todella turvata sen, ettei kokonaisveroaste nouse ja työn verotus kiristy.

Olen vahvasti sitä mieltä, että näin pienessä maassa kaksi verotuksen tasoa riittää mainiosti. Koko uudistuksen tavoite on tuottaa suomalaisille tulevaisuudessa entistä laadukkaampia sosiaali- ja terveyspalveluita nykyistä tehokkaammalla hallinnolla, ei rakentaa ylimääräistä hallintoa. Kolmas veroporras ja maakuntien verotusoikeus löisivät tavoitteitamme korville monimutkaistamalla verotusta entisestään ja luomalla yhä lisää painetta työn verotuksen kiristymiselle

Soten rahoituksen järjestämiseksi valtionverotuksen kautta on kaksi vaihtoehtoa: joko nykyisen ansiotuloverojärjestelmän sisällä, eli valtion tuloveroasteikkoa muokkaamalla tai erillisellä sote-verolla.

Nykyjärjestelmän kautta tapahtuva muutos olisi hyvä vaihtoehto siinä mielessä, että se ei monimutkaistaisi verojärjestelmää erillisellä uudella verolla. Relevantti kysymys on, miksi ottaa uusi vero käyttöön kun on jo olemassa sopiva vero. Tässä tapauksessa valtion tuloveroasteikko alkaisi nykyistä alemmalta tulotasolta. Tähän malliin kuitenkin liittyy pieniä veroasteen vaihteluita eri tulotasoilla, jotka pitäisi pystyä uudistuksessa minimoimaan.

Erillinen sote-vero siirtäisi palan kunnallisverosta valtiolle – sinänsä kyseessä olisi yksinkertainen muutos, mutta siinäkin riskinä on, että se monimutkaistaisi verojärjestelmää.

Kunnallisveroprosentteja alennettaisiin lailla uudistuksen voimaantulovuonna, ja niille asetettaisiin siirtymäajaksi katto tai vaihteluväli. Näin varmistettaisiin se, että kenenkään verotus ei kiristyisi. Kaikkien kuntien kunnallisveroprosentteja alennettaisiin saman verran – suuruusluokka karkeasti runsaat 10 prosenttiyksikköä – valtion verotus puolestaan kiristyisi vastaavasti.

Kuntakohtaiset erot sote-kustannuksissa ja verotuloissa ovat suuria, ja yksi uudistuksen isoista kysymyksistä onkin, miten näitä vaikutuksia jatkossa tasattaisiin valtionosuusjärjestelmän kautta.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitukseen hallituksen on etsittävä ratkaisu pian. Tavoitteenamme on, että sote-uudistus voisi myös rahoitusratkaisun osalta edetä lähiviikkoina.

Lopuksi – uskotaan tulevaan

Suomi on tänä keväänä monella tapaa isojen ratkaisujen edessä. Ratkaisut, joita tänä keväänä teemme, vaikuttavat Suomen talouskehityksen suuntaan. Myös veropolitiikan näkökulmasta on käynnissä monta merkittävää uudistusta.

Talouden kuva voi olla synkkä ja tilanteen voi kokea niinkin, että on aika sormella osoitella ongelmia ja murehtia pakkoa tehdä muutoksia.

Minusta kannattaa kuitenkin ajatella, että on onni, että voimme uudistaa rakenteitamme itse, parhaaksi kokemallamme tavalla. Valtiovarainministerinä olen nähnyt toisenlaisiakin kohtaloita – esimerkiksi viime kesänä päättäessämme Brysselissä kreikkalaisten puolesta siitä, mitä Kreikan tulisi maansa talouden pelastamiseksi tehdä.

Suomi pystyy kyllä kääntämään niin negatiivisen taloustilanteen, ulkopuolelta meihin kohdistuvan paineen, kuin ajattelutavankin uutta nousua tukevaksi. Tosiasiat on tunnustettava, niistä on vedettävä johtopäätökset ja tämän jälkeen on tehtävä korjausliike. Sen sijaan, että yrittäisimme kynsin ja hampain säilyttää vanhaa, rakennetaan mieluummin uutta.

Taloudessa on paljon psykologiaa ja Suomen taloudessa on mielestäni ollut paljon myös lamaannuksen ja toimettomuuden psykologiaa. Totuutta ei pidä maalata toiseksi, mutta mahdollisuuksiin tarttumiseen tarvitaan positiivista uskoa.

Uskon vahvasti siihen, että pystymme tekemään käänteen – huolehtimalla julkisen talouden velkaantumisen taittamisesta, työllisyyden vahvistamisesta ja kilpailukykyisestä verotuksen tasosta.

(Puhuttu vapaasti, tässä puheen taustamuistiinpanot)

Hyvät suomalaiset,

Olemme juuri saaneet tiedon siitä, että luottoluokittaja Fitch on laskenut Suomen luokitusta pykälän, tasolle AA+.

Tätä suuremmissa Pohjoismaissa poikkeuksellista tapahtumaa täydentää Euroopan komissiolta juuri saamani, Suomen valtiovarainministerille osoitettu kirje. Siinä annetaan lempeä, mutta päättäväinen ennakkovaroitus Suomen julkistalouden tilasta. Komission on EU:n artiklojen ja sääntöjen mukaan aloitettava Suomen julkistalouden tarkempi tutkinta, jos vuotta 2015 koskevat ikävät ennakkoarviot toteutuvat.

Tutkinta voi johtaa pitkäaikaisiin kontrolliprosesseihin, joiden päätepisteessä voi pahimillaan olla oman poliittisen päätösvallan rajoittaminen.

Luottoluokituksen aleneminen ei ole mikään ”business as usual” –varoitus, jonka jälkeen kaikki jatkuu kuin ennallaan. Se on merkki siitä, että meitä ulkopuolelta arvioivat ovat alkaneet menettää uskoaan Suomen kykyyn uudistua.

Suomen tähän asti mallikas luottoluokitus ei ole tarkoittanut sitä, että luokittajat pitäisivät Suomen meneillään olevaa kehitysuraa vakaana. Päinvastoin, kaikille on ollut selvää jo pitkään, että Suomen julkinen velka on eurooppalaisittain kohtuullisesta tasostaan huolimatta kestämättömällä uralla. Meidän taloutemme ei ole tasapainossa. Hyvät luottoluokitukset ovatkin tähän mennessä perustuneet siihen, että ulkomaiset tarkkailijat ovat uskoneet ja luottaneet meidän kykenevän uudistuksiin. Niihin on sisäänrakennettu muutoksen pakko.

Luottoluokituksen aleneminen on meille huolestuttava tapahtuma myös pohjoismaisessa perheessä. Kaikilla muilla suuremmilla Pohjoismailla on korkeimman tason luottoluokitus.

Suomi hyötyy siitä, että, se monien sijoittajien ja tarkkailijoiden silmissä on osa pohjoismaista perhettä. Kyllä Pohjoismaat aina hoitavat asiansa hyvin, ajatellaan. Mutta jos luottamus Suomen kykyyn uudistaa talouttaan ja tasapainottaa julkistalouttaan järkkyy, voi kestää hyvin hyvin kauan ennen kuin olemme taas ulkomaailman silmissä osa luotettavaa pohjoismaista perhettä.

En aio olla se valtiovarainministeri, jonka kaudella luottoluokitus alenee ja joudumme EU:n komission tarkkailuun ilman, että nämä viestit aikansaavat todellisen ryhdistäytymisen taloutemme hoidossa.

Meidän on saatava julkistaloutemme tasapainoiselle uralle. Ei siksi, että haluaisimme miellyttää luokittajia, vaan siksi, että haluamme turvata suomalaisten sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden sekä hyvinvoinnin kannalta välttämättömät julkispalvelut. Ikääntymisestä johtuvat julkistalouden ongelmat jatkuvat pitkään. Maailma ja Itämerikin on vaarallinen paikka, jossa on viisautta turvata riittävät resurssit suomalaisten turvallisuudesta huolehtimiseen. Vahva julkistalous on jokaisen suomalaisen paras turva muuttuvassa ja epävarmassa maailmassa. Se on pohjoismaisen taloudenpidon tavaramerkki. Pohjoismainen hyvinvointimalli on loistava ja aion puolustaa sitä koko sydämestäni, mutta se tuhoutuu ellei talouden tosiasioita oteta vakavasti.

Miksi tämä on juuri nyt niin tärkeää? Lähiviikkoina käydään hallituksen sisällä ja ministeriöissä huhtikuun julkisen talouden riiheen huipentuvat talouspoliittiset keskustelut. Tulen niissä tiukasti puolustamaan suomalaisten yhteistä julkistaloutta ja tekemään kaikkeni sen puolesta, että Suomessa saadaan aikaan käänne parempaan. Tiedämme kaikki miksi niin on tehtävä.

Hallitusohjelmassa sovitut 4 miljardin säästöt eivät ole vielä maalissa. Uusia säästöjäkin on tehtävä, jotta pysymme yhteisesti sovitussa tavoitteessa. Kun suuria muutoksia ja säästöjä tehdään, myös vastustus on kovaa yhteiskunnan ja hallinnon eri tahoilla. Tätäkin kirjoittaessani mielenosoittajien torvet soivat Senaatintorilla. Vaikka huoli valtion velkaantumisesta on yhteinen, niin jokaista yksittäistä säästötoimea vastustetaan rajusti.

Hallitusohjelmassa sovituista säästöistä merkittävä osa on toistaiseksi epävarmalla pohjalla. Monilla ministeriöillä on silti jo uusia toiveita menojen lisäämisestä ja sovittujen säästöjen perumisesta, uskomatonta kyllä.

Useimmat rakenneuudistuksetkin ovat vasta matkalla eduskuntaan ja niistä käydään kovaa vääntöä yhteiskunnan eri tahojen kesken.

Suuren laivan kääntäminen on hidasta enkä sysää vastuuta kenellekään muulle kuin itselleni ja koko hallitukselle. Meillä ei ole varaa tinkiä kunnianhimon tasossa kummassakaan, rakenneuudistuksissa tai julkistalouden tasapainottamisessa.

Otamme hallituksessa myönteisesti vastaan työmarkkinaosapuolten sopimusehdotukset työajan pidentämisestä ja yritysten työllistämisestä koituvan maksurasituksen pienentämisestä. Yhdessä sopimista Suomi nyt tarvitsee. Toteutuessaan kilpailukykysopimus vahvistaisi julkista taloutta ja antaisi hyvät edellytykset jättää tekemättä hallitusohjelman ehdollisia lisäsäästöjä ja veronkorotuksia. Voidaan puhua jopa veronkevennyksistä.

Samalla haluan tähdentää, että vaikka mielellämme käytämme sopimuksesta mahdollisesti syntyvää liikkumatilaa kaikkien suomalaisten aseman  parantamiseen, hallitus ei voi luovuttaa finanssipolitiikan ja talouspolitiikan päätösvaltaansa kenellekään.

Rakenneuudistukset ovat pitkän ajan menestyksemme kannalta ratkaisevia. Niiden suhteen on hallitusohjelma toteutettava jämäkästi. Työpaikkasopiminen on järjestöille näytön paikka. Jos hallitusta ei haluta tuolle tontille, järjestöjen on näytettävä että tulosta syntyy, ja muutakin kuin korulauseita. Naapurimaassa Ruotsissa palkat nousevat, koska tuottavuus nousee. Siellä sovitaan useimmat asiat työpaikoilla. Miksi pelkäisimme tällaista kehitystä?

Työmarkkinaosapuolten periaatteelliset kannanotot uudesta vientivetoisesta palkkamallista ovat tervetulleita. Ne on nyt konkretisoitava. Muissa Pohjoismaissa palkkamallin uudistaminen merkitsi suuria muutoksia kaikkien toimintatapoihin. Hyvän tahdon julistus on lähtölaukaus, mutta maaliin ja yksimielisyyteen on pitkä matka. Vientiteollisuuden palkkajohtajarooli ei uhkaa kenenkään ansioita tai työpaikkaa, päinvastoin. Se parantaa työllisyyttä ja itse asiassa myös muiden kuin vientialojen tulonmuodostusta. Mutta muutos ei tule itsestään.

Arvoisat suomalaiset,

tässä perusteluni sille, miten aion tänä keväänä ja tällä hallituskaudella toimia valtiovarainministerinä.

 

Komission kirjeessä esitetään huoli Suomen julkisen talouden kehityksestä. Komissio kehottaa Suomea tarttumaan maakohtaisessa suosituksessa Suomelta edellytettyihin toimenpiteisiin. Erityisesti komissiota huolettaa velkaantumisemme taso, budjettivaje sekä riski, että työmarkkinoihin ja sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteisiin liittyvät uudistukset eivät etene tarpeeksi ripeästi.

Näissä toimenpiteissä olisi Suomen ripeästi edettävä, mikäli haluamme välttää liiallisen alijäämän prosessiin liittyvien menettelyjen aloittamisen. Suomen tilannetta ja tarvetta mahdollisten menettelyjen käynnistämiselle arvioidaan keväällä Eurostatin vahvistettujen viime vuoden lukujen ja komission kevätennusteen perusteella.

Tämä kirje on ennen kaikkea muistutus meille suomalaisille siitä, että hallitusohjelmassa sovitut julkisen talouden tervehdyttämiseen tähtäävät toimet ja rakenteelliset uudistukset on vietävä maaliin. Suomen julkisen taloudenhoidon hyvä maine perustuu siihen, että sen minkä olemme sopineet, myös teemme.

Toiseksi kirje on komission keskusteluavaus Suomen suuntaan mahdollisista Suomea koskevista riskeistä. Kyse ei ole menettelyn käynnistämisestä tai välttämättä edes askeleesta siihen suuntaan, vaikka komissio kirjeessään toteaakin alijäämä- ja velkaviitearvojen rikkoutuneen viime vuonna.

Edelleen pitää muistaa, että komissio on marraskuussa todennut sekä alijäämä- että velkakriteerin Suomen osalta täyttyvän. Tämä arvio on edelleen paikkansapitävä komission talviennusteen perusteella. Vuoden 2015 osalta luvut todellakin vielä tarkentuvat ja näin ollen komission on toki mahdollista tulla keväällä toisenlaisiin johtopäätöksiin. Tällöin raskauttavana tekijänä pidettäisiin sitä, että Suomi ei ole kuunnellut komission varoituksia tai tarttunut meille esitettyihin suosituksiin. Komission on myös mahdollista syksyllä palauttaa Suomen ensi vuoden budjetti, jos se katsoo Suomen suunnitelmien uhkaavan rikkoa vakaus- ja kasvusopimuksen.

On selvää, että Suomen on noudatettava vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettuja reunaehtoja. Olemme tätä vaatineet myös muilta mailta. Suomen julkisen talouden haasteet ovat meidän kaikkien tiedossa ja hallitusohjelmassa niiden ratkaisemiseksi on sovittu niin julkisen talouden 4 miljardin euron sopeutusurasta kuin kestävyysvajetta pienentävistä pitkän aikavälin rakenteellisista uudistuksista.

Hallituksen seuraava näytön paikka on kevään kehysriihessä, jossa on edettävä sovitulla tiellä. Koko hallituksen ja erityisesti valtiovarainministerin tehtävä on varmistaa, että Suomi tässä isossa haasteessa myös onnistuu.

 

(Tässä puheen pohjamuistiinpanot, puhuin vapaasti.)

Hyvät kokoomuslaiset,

on yksi vuoden kohokohtia päästä puhumaan teille. Haluan kiittää teitä siitä työstä, jota joka päivä Suomen ja Kokoomuksen eteen teette.

Kuulin vasta erään joukkueensa useampaan kultaan johdattaneen jääkiekkovalmentajan sanoneen joukkueelleen: ”Sinä päätät, Sinä olet joukkue.” Ja näin se on. Jokainen teko, jonka joukkueen jäsenenä teet, vaikuttaa koko joukkueeseen.

Olemme tulleet politiikkaan eri syistä. Monella on suuri, vilpitön halu parantaa maailmaa. Moni uskoo parempaan tulevaisuuteen ja haluaa itse olla sitä rakentamassa. Monet ovat päättäneet olla riittävän rohkeita kantamaan vastuuta itsensä ja lähipiirinsä lisäksi yhteisistä asioista.

Tänään haluan pohtia, mihin Kokoomusta tarvitaan? Miksi Kokoomusta tarvitaan? Olemme tulleet politiikkaan eri syistä, miksi meidän on syytä jatkaa ja tehdä työtä joka päivä?

Tilanne, jossa elämme, on jatkuvassa muutoksessa. Meihin kohdistuu valtavia paineita ja odotuksia.

Maailma on myllerryksessä, etupiiripolitiikka ja voimapolitiikka ovat palanneet, kuten olemme nähneet. Lännen toimet Afganistanissa, Venäjän toimet Syyriassa, pakolaisleirit, suuri muuttoliike, siinä muutamia esimerkkejä. Myös talouden mannerlaatat ovat liikkeellä ja yksittäiset heilahdukset ovat suuria.

Eurooppa on myllerryksessä, ihan kuten oli myös 1950- ja 1990-luvuilla. Neljä vapauttamme ovat jatkuvasti keskustelussa: ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja rahan vapaa liikkuvuus on käytännön puristuksessa. Euron kriisi on ollut esillä vuosikaudet. Nyt puhuttaa Brexit. Jääkö Britannia EU:n jäseneksi vai ei?

Suomi on myllerryksessä. 1990-luvulla päätimme avautua kansainvälisesti ja saimme nauttia muutamien yritystemme menestyksestä. Tästä tuli maallemme valtava menestystarina vuosikausiksi. 2008 koimme romahduksen. Nyt yritämme rakentaa uutta nousua. Samalla ratkomme niin taloustilannetta, turvapaikkatilannetta kuin yhteiskunnallisen päätöksenteon jäykkyyksiä.

Yhteiskunnan uudistaminen ei koskaan ole helppoa, muutos on aina vähän pelottavaa. Mutta käänne on tehtävä, siksi me emme luovuta, vaan jatkamme ponnisteluja Suomen tilanteen vakauttamiseksi ja vahvistamiseksi. Uuden nousun luomiseksi.

Kokoomus on ratkaisukeskeinen puolue. Me etsimme ja löydämme ratkaisuja.

Maailmanlaajuisessa politiikassa me olemme humanistisia realisteja, tuemme realistista ulkopolitiikkaa. Meillä on tehtävässä hieno presidentti, Sauli Niinistö. Nojaudumme kansainväliseeen oikeuteen ja kansainvälisiin instituutioihin. Tuemme rauhanvälitystä, kannatamme vapaakauppaa. Hahmotamme Suomen länsimaisen vapauteen ja vastuuseen pohjaavan arvomaailman puolustajana. Uskomme liberaalin demokratian arvoihin. Suojaamme ihmisoikeuksia, jokaisen ihmisen arvoa sinänsä.

Euroopassa olemme mm. Jyrki Kataisen johdolla hakeneet ratkaisua eurokriisiin ja olemme selviytymässä siitä. Turvapaikkatilanteeseen haetaan ratkaisua mm. Petteri Orpon hienolla työllä. Olemme ymmärtäneet, että integraatiota tarvitaan tässä enemmän, ei vähempää. Kansallisilla ratkaisuilla ei hoideta ylikansallisia ongelmia. Rajat kiinni ei ole ratkaisu, yhteistyö on. Kuka puoluejohtaja ensimmäisenä ajoikaan Euroopan unioniin liittymistä. Ilkka Suominen ja kiitos hänelle siitä.

Usein eurooppalaisessa yhteistyössä ensin tulee kriisi, jonka aikana on pidettävä pää kylmänä. Sitten seuraa kaaos, jonka aikana on kyettävä hakemaan ratkaisuja. Sitten tulee ratkaisu. Useinkaan ei täydellinen, mutta ratkaisu kuitenkin. Uskon, että sellainen löytyy myös Brexit-keskusteluun. Emme tue Britannian mukanaoloa EU:ssa huviksemme, vaan siksi, että se on Suomen etu.

Suomessa olemme hyvin tiedostaneet, että käänne on tehtävä. Jos emme uskalla uudistua, elää muutoksessa, tehdä muutosta, valumme pikkuhiljaa taaksepäin. Kokoomus hakee ratkaisuja niin hyvinä aikoina kuin huonoina aikoina. Tästä esimerkkinä Iiro Viinanen. Meidän on toimittava vastuullisesti ja nöyrinä suomalaisilta saamamme luottamuksen edessä.

Meillä on pöydällä isoja asioita: yhteiskuntasopimus, paikallinen sopiminen, sote-kokonaisuus ja siihen linkittyen aluehallintouudistus, fiksua toimintaa estävien normien purku ja turvapaikanhakijatilanne. Haluan myös sanoa, että Kokoomus on se puolue, jolle sivistys on yhteiskunnan kivijalka ja sitä puolustamme. Kiitos Sanni Grahn-Laasoselle työstä, jota joka päivä teet sivistyksen, koulutuksen ja osaamisen puolesta.

Meillä on erinomainen hallitusohjelma, vaikea, mutta erinomainen. Siitä pidämme kiinni ja sitä viemme yhdessä eteenpäin.

Yhteiskuntasopimustilanteeseen haemme ratkaisua rauhassa ja maltilla.

Mihin Kokoomusta tässä kaikessa tarvitaan?

Lähdetään arvoista, jotka ovat ohjenuorana kaikessa päätöksenteossamme ja toiminnassamme.

– Kokoomus on maltillinen keskusta-oikeistolainen puolue. Meitä ei voi muuhun nurkkaan maalata, vaikka kuinka haluaisi tai yrittäisi.

– Me uskomme avoimuuteen, suvaitsevaisuuteen ja kansainvälisyyteen.

– Perusarvomme eivät muutu: vapaus, vastuu, välittäminen, sivistys, mahdollisuuksien tasa-arvo, huolenpito myös ympäristöstä.

– Me olemme tulevaisuuspuolue – kunnioitamme perinteitä, elämme ajassa, rakennamme tulevaisuutta.

– Me uskallamme puhua toivosta, uskallamme olla optimistisia, uskallamme olla rohkeita.

– Me uskomme ihmisiin. Siihen pohjautuu myös vapauden aatteemme. Siihen pohjautuu välittäminen toisista ihmisistä ja Suomen tulevaisuudesta.

– Me valitsemme työn ja teot. Valitsemme tulevaisuuden ja olemme aina valmiita hakemaan ratkaisuja. Tartumme mahdollisuuksiin, välitämme siitä, mihin muutos johtaa.

– Sinä päätät. Sinä olet joukkue. Älä koskaan anna muiden määritellä sinua tai Kokoomusta ulkopuolelta. Kokoomus on jo nimensä mukaisesti moniääninen ja -arvoinen puolue ja yhteisen linjan määrittelemme vain me itse.

Otan muutaman esimerkin:

– Voiko yhtä aikaa kannattaa Natoa, EU:ta ja pohjoismaista yhteistyötä? Kyllä.

– Voiko yhtä aikaa ajaa vastuullista talouspolitiikkaa ja puolustaa hyvinvointiyhteiskuntaa? Kyllä.

– Voiko yhtä aikaa ajaa parempaa kilpailukykyä ja kunnianhimoisempaa ympäristöstä huolehtimista? Kyllä.

– Voiko yhtä aikaa ajaa vapautta ja sosiaalista vastuuta? Kyllä.

– Voiko yhtä aikaa kunnioittaa perinteisiä arvoja ja uudistaa Suomea? Kyllä.

Kokoomus löytää aina polun eteenpäin, vaikeissakin tilanteissa. Meillä on aina ollut kyky näyttää polku eteenpäin maailman muutoksessa.

– Me uskallamme parantaa maailmaa.
– Me uskallamme onnistua ja epäonnistua.
– Me uskallamme myöntää virheemme ja oppia niistä. Ja niitä matkan varrella tulee.
– Me uskallamme olla uteliaita.
– Me uskallamme päättää.

Miksi Kokoomus?

– Koska ihminen on aina etusijalla.
– Koska käänne on tehtävä.
– Koska isänmaa ja sen tulevaisuus tarvitsee Kokoomusta.

Olen joka päivä kiitollinen, että saan olla maailman hienoimman kansanliikkeen puheenjohtaja ja olen tehtävään sitoutunut.
Sinä päätät, Sinä olet joukkue. Me olemme joukkue.

Kiitos.

Suomalaisen työn puolustaminen ja uusien työpaikkojen luominen ovat hallituskauden tehtävälistan kärjessä. Työ on etusijalla, jotta julkinen talous saadaan tasapainoon ja voimme huolehtia suomalaisten hyvinvoinnista myös tulevaisuudessa. Hallitus on sitoutunut kunnianhimoiseen 72 prosentin työllisyysaste- ja 110 000 hengen työllisyyskasvun tavoitteeseen.

Tärkeä osa tämän tavoitteen saavuttamista on työmarkkinaratkaisu. On hyvä, että yhteiskuntasopimus syntyi, se on hieno asia ja vie tavoitteita eteenpäin. Sopu on keskeinen osa käännettä, joka Suomessa on tehtävä.

Saavutettu sopu vahvistaa työllisyyttä ensiarvioiden mukaan 35 000 hengellä. Sopimus yksin vastaa siis noin kolmasosaa hallituksen koko työllisyystavoitteesta. Se on iso harppaus eteenpäin. Julkista taloutta sopu vahvistaa n. 600 miljoonalla eurolla. Se jää jälkeen hallituksen asettamasta tavoitteesta, mutta on iso askel oikeaan suuntaan. Ratkaisu myös pidentää työaikaa yli kolmella työpäivällä. Se tarkoittaa lisää työtä Suomessa ja myös kannustaa työllistämään. Pohja on siis hyvä.

Suomalaisen työn kustannuskilpailukyvyn parantamisen lisäksi olemme halunneet edistää paikallista sopimista. Siinäkin tavoite on luoda Suomeen uutta työtä. Tälle on myös suomalaisten laaja tuki.

Paikallisessa sopimisessa otetaan jo saavutetussa työmarkkinajärjestöjen sovussa merkittäviä askeleita eteenpäin: paikallinen sopiminen avataan järjestäytymättömille yrityksille. Tämä on suomalaisten yrittäjien vuosikymmenten tavoite. On sovittu myös esim. kriisilausekkeesta eli että yritystasolla voidaan pelastaa työpaikkoja. Tämäkin on askel oikeaan suuntaan.

Hallitus on asettanut tavoitteen paikallisen sopimisen edistämisestä. Hallitus kannustaa suomalaisen työllisyyden vahvistamiseen myös paikallisen sopimisen kautta. Jos työmarkkinajärjestöt ovat valmiita nostamaan omaa rimaansa, hallitus tulee vastaan keventämällä työn verotusta jopa miljardilla eurolla. Eli hallitus haluaa luoda polkua eteenpäin, vaikka hallitusohjelmassa asetetut edellytykset veronkevennykselle eivät vielä tässä vaiheessa täyttyneet.

Tämä on tärkeä viesti molemmille puolille työmarkkinapöytää: jatkakaa hyvässä sopimisen hengessä: edistäkää laajoja paikallisen sopimisen mahdollisuuksia ja hallitus tulee vastaan. Todella toivon, että työpaikkasopiminen etenee ja samalla voimme keventää työn verotusta.

Nyt pallo on työmarkkinajärjestöillä. Ensin tarvitaan vielä SAK:n hyväksyntä paketille. Tämän jälkeen liittokierroksen on onnistuttava. Työehtosopimuksiin on vietävä niin yhteiskuntasopimustoimet kuin paikallinen sopiminenkin. Toivomme, että hallitus voi kesäkuussa 2016 todeta, että kierros on onnistunut, yhteiskuntasopimus on viety työehtosopimuksiin, paikallinen sopiminen on edennyt vahvasti ja hallitus voi tehdä ostovoimaa tukevan, suuren veronkevennyksen.

Tämä on Suomen kannalta hyvä sopimus. Se on sitä erityisesti jos paikallinen sopiminen etenee ja Suomen palkkamalli toteutuu järkevällä tavalla. Toinen vaihtoehto ei ole yhtä hyvä. Ellemme pysty vahvistamaan työllisyyttä, leikkauskierre jatkuu. Sitä tuskin kukaan toivoo.

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että samalla Kokoomuksen pitkäaikainen tavoite vanhemmuuden kustannusten korvaamisessa etenee. Perhevapaiden kertakorvauksen valmistelu jatkuu.

Sopu on kaikkien etu ja yhdessä on myös haettava polkua eteenpäin, jotta suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisen kannalta riittävät ratkaisut saadaan tehtyä. On parempi sopia kuin riidellä, tehdä päätöksiä kuin olla päättämättä. Käänne on tehtävä. Yhdessä.