2015 « Alex Stubb

I tjugo år har jag haft äran att representera Finland i olika EU-sammanhang. Först som tjänsteman, senare som Europaparlamentariker, utrikesminister, Europaminister, utrikeshandelsminister och statsminister.

Timmarna jag har tillbringat i ministerrådets Justus Lipsius-byggnad i Bryssel är inte få. Som finansminister tycks de inte minska. Inom loppet av sex dagar kommer vi att ha haft tre euroministermöten. Temat är som känt: Grekland, Grekland och Grekland.

Dynamiken inom eurogruppen är olik något jag har varit med om. Frågorna är konkreta, det handlar mer om pengar och politik än om institutioner och lagstiftning.

Runt bordet sitter experter, ekonomer som kan sin sak (räkna inte med undertecknad i detta sammanhang). Diskussionen är analytisk och vass. Inga diplomatiska fraser – bara klarspråk.

Min analys om Grekland (skrivet inför det tredje mötet på onsdagen) är följande:

Processen. Det går långsamt. I februari kom man överrens om villkoren för att betala den sista delen, 7,2 miljarder euro, av Greklands andra program. Allt var klart. Budgetöverskottet, pensionerna, skatterna och privatiseringen skulle framskrida enligt överenskommelsen. Fem månader senare är framstegen obetydliga. Politisk osäkerhet och inställda strukturella reformer har lett till marknadsturbulens och svag tillväxt. Tiden är knapp. Programmet tar slut om fem dagar.

Situationen. Riskerna kvarstår. Om inget görs kan Grekland tvingas ställa in betalningarna. Det talas om restriktioner på kapitalrörelser och kontanter. Vi vet inte vilken kapacitet de grekiska institutionerna skulle ha att hantera en sådan situation. De grekiska bankerna är beroende av nödlikviditet från den europeiska centralbanken, så kallad ELA (Emergency Liquidity Assistance) som närmar sig 90 miljarder euro. Situationen måste stabiliseras.

Lösningen. Det finns inga lätta lösningar. Bollen ligger fortsättningsvis i Aten. Utan motprestationer och strukturella reformer blir det ingen lösning.

Länder som Portugal, Spanien och Irland klarade sig genom krisen med långtgående reformer. Deras ekonomier växer och skulderna betalas tillbaka. Smittorisken till dessa länder är liten eftersom EU har byggt krismekanismer för att handla situationen.

Med tjugo års erfarenhet av EU-möten vågar jag inte spekulera i hur det går denna gång. Jag hoppas på det bästa, men förbereder mig för det värsta.

Komissio on päätynyt arviossaan tässä vaiheessa siihen, ettei käynnistä liiallisen alijäämän menettelyä Suomen kohdalla.

Hallitus on sopinut uskottavasta talousohjelmasta ja merkittävistä toimista kasvun ja työllisyyden vahvistamiseksi. Komissio pitää hallituksen toimia riittävinä. Tässä arviossa on käsitelty lähinnä hallitusohjelmaa.

Kotimaisessa valmistelussa edetään suunnitellusti. Syksyllä valmistellaan julkisen talouden suunnitelma ja vuoden 2016 budjetti. Ne toimitetaan komissiolle, joka sen jälkeen analysoi niitä ja arvioi tilannetta niiden valossa.

Komissio arvioi seuraavan vuoden budjettisuunnitelmia jokavuotiseen tapaan loppuvuodesta. Viimeistään silloin komissio ottaa seuraavan kerran kantaa Suomenkin julkisen talouden tilaan.

Nyt on tärkeää toimeenpanna hallitusohjelman toimet, niin että myös syksyllä voidaan todeta tilanteen korjaantuneen aiotulla tavalla.

Komission päätökset samoin kuin luottoluokitukset ovat osa Suomen taloudenpidon uskottavuuden arviointia. Tärkein syy talouden tasapainottamiseen on kuitenkin kotimainen. Taloutemme on oltava kestävällä pohjalla pystyäksemme ylläpitämään hyvinvointia.

Förra veckan fick Finland en ny regering, en Centerledd koalition med Sannfinländarna och Samlingspartiet.

Statsminister Juha Sipilä, utrikesminister Timo Soini och undertecknad som finansminister byggde ett strategiskt regeringsprogram på cirka 40 sidor.

Många blev överraskade över att den nya regeringskoalitionen hittade en gemensam ton så pass snabbt.

Först fixade vi de stora linjerna: visionen, EU- och invandringspolitiken.

Sedan satsade vi på ekonomin och gjorde fem strategiska vägval: sysselsättning och konkurrens, kompetens och utbildning, välfärd och hälsa, bioekonomi och ren energi samt digitalisering och avveckling av normer.

Det finns dock tre helheter som bäst förklarar regeringens riktlinjer: värderingarna, ekonomin och sysselsättningspolitiken.

För det första är värderingarna traditionellt nordiska. I visionen talar vi om att ”Finland är ett öppet och internationellt land, rikt på – språk och kultur”. Vi konstaterar vidare att ”EU är ett politiskt val som knyter Finland till den västerländska värdegemenskapen”.

Samtidigt konstaterar vi att invandring ”stärker Finlands innovationsförmåga och kunnande genom att ta med sig den egna kulturens styrkor i det finländska samhället”.

För det andra byggde vi ett ekonomiskt paket på 10 miljarder euro, motsvarande 94 miljarder kronor. Av detta paket är 4 miljarder euro direkta besparingar, 2 miljarder euro bygger på sysselsättning och tillväxt och 4 miljarder euro på strukturella reformer i bland annat kommuner och hälsovård.

För att ge besluten perspektiv noteras att Finlands bruttonationalprodukt är cirka 200 miljarder och årliga statsbudgeten cirka 53 miljarder euro. En del av besluten är villkorliga till att vi lyckas med arbetsmarknadsreformer som förbättrar Finlands konkurrenskraft.

För det tredje satsade vi på sysselsättning. Vi vill att Finland är ett land där det är alltid lönsamt att arbeta och sysselsätta. Vi vill lyfta sysselsättningsgraden till 72 procent, alltså ett tillägg på 110 000 arbetsplatser.

Detta kräver åtgärder i beskattning, allmän lönenivå och produktivitet. Detta gör vi tillsammans med parterna i arbetslivet i ett såkallat samhällsfördrag.

Min åsikt är visserligen subjektiv, men jag tycker att regeringsprogrammet är trovärdigt. Besluten är svåra.

Vi försöker ge framtidshopp genom tre faser: först stabiliserar vi ekonomin, sedan återbygger vi landet och till slut får vi ett lyft som syns om några år.

Det tar sin tid, men finländare har som bekant både tålamod och sisu.

Last month Finland formed a new government after three weeks of intense talks. We have a tradition of coalition governments, which means that we have to agree on fairly detailed government programmes.

I wrote my PhD on EU negotiations in the late 1990s. I remember reading lots of literature on the subject, everything from game theory to practical guides on how to achieve results. Some of the theoretical stuff is pretty far off. In practice negotiations are about human relations, not mathematical formulas. There is something that appeals to me about the process.

Most of the time it is about finding a solution between differing views and interests. Sometimes it is difficult to agree on small things. At other times, big differences are ironed out in no time.

We are actually involved in negotiations most of the time, often without realising it. As a father of two youngsters I am engaged in peace mediation or conflict management on a weekly basis.

At work I try accommodate different views every day. Small things, like office space, can cause big rows. Ideological differences lead to different kinds of practical solutions, which have to be taken into account.

German sociologist and economist Max Weber once said: “politics is the art of compromise.” How true. In the middle of that compromise is an issue, which has to be solved by people with different views and interests.

The human touch – or emotional intelligence – as psychologist and science journalist Daniel Goleman would put it, is the key to any solution. In that sense negotiations are more about psychology than political science.

Nevertheless negotiations often take place on many different levels. In international relations you always have to take into consideration that the final result must be approved at home.

Professor Robert Putnam calls this twolevel game theory. If I approve something in Brussels, it had better be cleared by our parliament first. The same goes for government negotiations. The final result has to be approved by your party and voters.

The end game of a negotiation is never easy. You end up defining a few key issues that are important for all participants. The moment when a deal is struck, you often feel a sense of relief.

This is followed by a period when you try to fully understand what was actually agreed upon. The end result is rarely as good as you thought, but usually much better than what you feared at some stage during process.

Once the deal is done, you should stick to it and defend it. This is when implementation becomes key. No one cares about a contract that is not implemented.

Oh, and by the way. The government negotiations went well. We ended up forming a three-party government. All the participants seemed happy. And now it is time get to work – which inevitably will involve some negotiation.

Olen tänään ottanut vastaan valtiovarainministerin tehtävät. Kuten ehkä jo olette hallitusohjelmasta lukeneet, tämä kausi tulee olemaan vaikeiden päätösten toteuttamista. Suuri osa näistä asioista liittyy talouteen ja siten tavalla tai toisella valtiovarainministeriöön.

Suomi on vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Tehtävämme on julkisen talouden vakauttaminen, kestävän talouskasvun turvaaminen sekä julkisten palvelujen ja hallinnon vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden varmistaminen. Myös Ecofin, euroryhmä ja kv. rahoituslaitokset ovat tärkeä osa työtämme Suomen parhaaksi.

Valtiovarainministeriö on kansan kirstunvartija ja asiantuntijaorganisaatio, johon suomalaisilla on vahva luottamus. Haluan yhdessä kaikkien VM:n virkamiesten kanssa pitää huolta siitä, että olemme tämän luottamuksen arvoisia.

Taloustyötä tehdään koko hallituksen kanssa yhdessä. Strateginen hallitusohjelma pohjautuu valtiovarainministeriön tilannekuvaan. Koko hallitus työskentelee tiiviissä yhteistyössä VM:n kanssa kanssa talouden tasapainottamiseksi. Lähtökohta on, että kaikki ministerit ja ministeriöt sitoutuvat toimeenpanemaan yhdessä tehdyt linjaukset. Nyt ei tehdä sulle-mulle -politiikkaa, vaan kaikki tekevät työtä yhdessä, luottamuksen hengessä, ratkaisuja hakien.

Jo tulevana viikonloppuna alkaa omalta osaltani tiukka opiskelu VM:n asioista ja koko kesä jatketaan. Toivon, että ministeriön väki antaa tukensa ja osaamisensa käyttööni heti alusta lähtien. Minun tehtäväni on puolestani auttaa kaikkia valtiovarainministeriöläisiä onnistumaan omassa työssään.

Innostuneena ja myös kiitollisena aloitan työt VM-joukkueen kanssa. Toivon, että meillä tehdään työtä yhdessä avoimessa ja välittömässä hengessä. Suomen puolesta.

Hallitusneuvottelut on saatu päätökseen ja Kokoomus on päättänyt osallistua hallitusvastuuseen yhdessä Keskustan ja Perussuomalaisten kanssa. Neuvottelut sujuivat hyvässä hengessä, välillä tiukemmin, mutta koko ajan yhteisiä ratkaisuja hakien. Tätä pidän tärkeänä tulevaa yhteistyötä ajatellen.

Tämä hallitus tulee toimimaan yhtenä joukkueena. Rakennamme luottamusta ilman sulle-mulle -politiikkaa tai sinun taikka minun edun hakemista. Päällimmäisenä on Suomen ja suomalaisten etu.

Nyt on katkaistava kurjistumisen kierre ja luotava uskoa tulevaisuuteen. Talouden sopeuttaminen ja leikkaukset tulevat sattumaan kaikkiin suomalaisiin, mutta yhdessä selviämme ja katse on tiukasti eteenpäin. Otamme yhdessä vastuuta, välitämme ja puolustamme hyvinvointivaltiota myös vaikeina aikoina.

Edessä oleva tie on pitkä, kipeätkin päätökset koskettavat jokaista. Tekemättä ei kuitenkaan voi jättää jos haluaa myös tulevaisuudessa hyvinvoivan Suomen.

Näen, että etenemme kolmea kautta:

1. Talous vakautetaan ja velkaantuminen pysäytetään, vaikka sitten vaikeillakin päätöksillä. Vahva talous on tukeva perusta hyvinvointiyhteiskunnalle.

Tätä toteutetaan yhteensä 10 miljardin euron kestävyysvajeen paikkaamisella. Neljän miljardin sopeutuksista ja lisäksi ehdollisesta 1,5 miljardin lisäsopeutuksesta sekä työllisyyttä edistävistä toimista on tehty päätökset hallitusohjelmassa. Näiden toimien vaikutukset näkyvät vuoteen 2021 mennessä. Lisäksi kuntien tehtävien vähentämisen ja rakenneuudistusten pitää vaikuttaa julkisen talouden vahvistamiseen neljän miljardin euron edestä viimeistään vuonna 2030.

2. Jäykkää järjestelmäämme jälleenrakennetaan uudistuksin ja kasvua luodaan monin toimin. Suomalaisten vahvuudet ja voimavarat vapautetaan käyttöön yksilöistä yrityksiin, julkiseen sektoriin ja kolmanteen sektoriin. Meillä on yli viisi miljoonaa erilaista elämäntapaa ja lukuisia tapoja tehdä työtä ja yrittää. Hyväksytään se ja järjestelmä joustakoon.

Näistä toimista esimerkkeinä kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen, valinnanvapauden lisääminen sote-palveluissa ja sääntelyn purkaminen sekä hallinnon prosessien keventäminen kautta linjan. Esimerkiksi lupa- ja valitusprosesseja yksinkertaistetaan ja viranomainen saa kysyä kansalaiselta ja yritykseltä yhtä asiaa vain kerran – samoja tietoja ei siis jatkossa kysytä monilla lomakkeilla.

3. Ratkaisuilla rakentuu Suomen uusi nousu, joka ei koske pelkästään taloutta. Raha ei ole ainoa mittari maamme menestykselle. Suomi ei nouse leikkaamalla, vaan yrittäjyydellä ja työllä, osaamisella ja luovuudella, yhdessä tekemällä.

Nyt muodostettavan hallituksen onnistuminen mitataan lopulta siinä, miten onnistumme tulevien neljän vuoden aikana luomaan suomalaisille työpaikkoja sekä vahvistamaan keskinäistä luottamusta, tulevaisuudenuskoa ja välittävää hyvinvointiyhteiskuntaa.

Pidetään pää kylmänä ja sydän lämpimänä, tehdään muutokset turvallisesti ja oikeudenmukaisesti. Siten, että kaikki suomalaiset pysyvät mukana.

Vain uusia ratkaisuja hakemalla ja näkemällä maailman muutokset mahdollisuutena Suomi voi olla kansainvälinen, avoin, suvaitsevainen, menestyvä maa myös tulevaisuudessa.

I dag är det val i Storbritannien. Det ser jämnt ut. De sista opinionsmätningarna ger de konservativa och arbetarpartiet drygt 30 procent. Vad som än händer så ser det ut att bli en koalitionsregering. Liberaldemokratiska partiet kommer att spela en väsentlig roll när den nya regeringen byggs.

Finland har alltid haft koalitionsregeringar. Under det förra riksdagsmandatet hade regeringen hela sex partier – tre från den högra sdian och tre från den vänstra. I dag får vi veta hur den centerledda koalitionsregeringen kommer att se ut.

I Sverige vänjer man sig vid koalitioner och allianser. I både Danmark och Norge har man koalitionsregeringar. Även Grekland har en koalitionsregering som kombinerar vänstern och högern, till och med i helt olika ändar av det politiska spektrumet.

Tyskland, liksom Europaparlamentet, styrs av en ”storkoalition” mellan högern och vänstern. Inom den europeiska kommissionen finns det kommissionärer från konservativa, socialdemokratiska och liberala partier.

Den liberala demokratin i Europa är inte längre ideologiskt tudelad mellan en traditionell höger- eller vänsterfalang. Visst finns det länder, som till exempel Frankrike, Italien och Spanien, där den ena dominerar över den andra. Men den allmänna trenden tycks vara mer diffus.

Väljare rör sig lättare från ett parti till ett annat. Politiken blir personifierad och ofta röstar man baserat på en eller två frågor som står väljaren nära. Det kan vara fråga om könsneutrala äktenskap, kärnkraft eller invandringspolitik.

De traditionella högerpartierna har blivit mer moderata och rört sig mot den politiska mitten. Traditionella socialdemokratiska partier har accepterat marknadsekonomin.

Uppdelningen är inte längre klar mellan högern och vänstern eller konservativa och liberala. I många fall är det snarare fråga om globalister och lokalister. Globalisterna tror på frihandel, öppna marknader, internationellt samarbete och invandring. Lokalister tror tvärtom.

I många europeiska länder finns det partier som allmänt kan definieras som populister. Visst kommer många från den traditionella högern, men lika många har vänstertendenser. Extremister har ofta liknande åsikter, oberoende av ideologisk synvinkel.

I den internationella medianen drar man för lätt paralleller mellan partier och nationella partier. Det är dock svårt att se vad till exempel brittiska Ukip skulle ha gemensamt med spanska Podemos eller franska Front Nationale. Ja, förutom att partierna är rätt så lokalistiska.

Demokratin i Europa utvecklas hela tiden. Valen är inte längre lokala. Alla val inom EU påverkar alla EU-länder på ett eller annat sätt. I Finland har man aldrig tidigare följt valet i Grekland med lika stort intresse. Det samma gäller valet i Storbritannien.

Det finns dock en konstant. Vad som än händer i valen i Sverige eller Finland kommer vi alltid att stå nära varandra. Sveriges sak är vår, och vice versa. Förutom i hockey-VM förstås.

I morgon är det val i Finland. Det är alltid lika spännande. Ännu mera spännande för en sittande statsminister. Fjärilar i magen.

Arbetsintervjun har inte varit lång, bara tio månader. Jag ärvde visserligen en svår ekonomisk och politisk situation, men lätt är det aldrig i detta yrke.

Gallupsiffrorna pekar på att Centerpartiet vinner. Kampen om andraplatsen står mellan Samlingspartiet, Sannfinländarna och Socialdemokraterna. Själv tror jag på gatugallupen. Det känns bra. Jag tror fortfarande på guldmedalj.

Det bästa med demokratin är att man får ungefär det som man förtjänar. Väljarna väljer. Punkt, slut.

Valkampen har haft två huvudteman: ekonomi och säkerhetspolitik. På den ekonomiska fronten har vi debatterat sysselsättning, tillväxt och statsfinanser. Klassiska frågor.

Vår konkurrenskraft hasar efter Sveriges. Våra arbetsmarknader är för stela. Mitt parti har drivit en linje där arbetsmarknadsparterna fryser löner och staten sänker skatter. Varför? För att det ökar både vår konkurrens- och köpkraft.

Vi har inte heller råd att öka vår statsskuld i all evighet. Under denna regering har vi anpassat våra finanser med
7 miljarder euro, motsvarande 65 miljarder kronor. Det är mer än någon tidigare regering. Det krävs åter en anpassning på 6 miljarder. Aldrig lätta beslut.

I säkerhetspolitiken har vi naturligtvis diskuterat Ryssland. Samtidigt har vi fått igång en rätt så bra debatt om nordiskt försvarssamarbete och ett eventuellt Natomedlemskap. Alla är för Norden, en tredjedel för Nato.

Det viktigaste är att vi inte utesluter ett Natomedlemskap under kommande regerings mandatperiod. Det misstaget gjorde vi nämligen för fyra år sedan. Det är en säkerhetspolitisk signal att hålla öppet för att söka medlemskap, även om man inte gör det.

Samtidigt bör vi analysera för- och nackdelarna med ett Natomedlemskap. Folkets stöd behövs och basen måste alltid vara Finlands säkerhet.

I skrivande stund sitter jag i bilen på väg mot Åbo. De sista två dagarna har jag 18 kampanjevenemang i fem av våra 13 valkretsar. Det blir en hård slutkamp.

Just nu känner jag mig som Mats Sundin. Vi kämpar till slutsignalen. Slutminuterna är i gång. Det är dags att kvittera och vinna.

My Dad has been an entrepreneur most of his life – everything from selling shampoo to freelance journalism. His bread and butter is ice hockey and for over 30 years he has been a talent scout for the National Hockey League (NHL) here in Europe.

As the son of an entrepreneur I grew up, not in the backroom of a shop, but around ice hockey arenas. Not a bad place to hang around as a kid. I played a bit myself and learned a lot about teamwork in the process.

Watching my Dad over the years has given me an entrepreneurial spirit. The life of an entrepreneur is never easy. Most of the time they are at it 24/7, with loads of uncertainty involved.

Politicians have a tendency to talk big about creating jobs and growth. I think this is rubbish. The government or the parliament should not take credit for the work of others. The further we stay away from business, the better.

Yes, legislators create the conditions for business. Yes, we can create some incentives through fiscal policies. But we should not take credit for the fruits of labour of workers, entrepreneurs and companies. They are the backbone of our economy, not the politicians.

In Finland there are approximately 300,000 entrepreneurs. Not bad in a country of 5.4 million inhabitants. Over the years I have met thousands of entrepreneurs.

I am always fascinated to hear stories of success and sometimes failure: small start-up companies that have made it big; family companies that have made a comeback following bankruptcy; and people who have run their own one-man or one-woman business for decades.

Entrepreneurial spirit is about hard work, courage, stamina and attitude. You have to take risks and accept the possibility of failure. You also have to be able to cope with success.

The logic of a business is simple. It needs to create goods or services that sell, and make a profit for its owners. We in the public sector enjoy the outcome: employment and taxes.

In Finland we have failed to create an equal social security system for entrepreneurs and employees. I hope we can rectify this as soon as possible. Risk should not mean exclusion from security. At the end of the day we should try to make entrepreneurship as easy as possible.

I am proud of all entrepreneurs, including my Dad. Without entrepreneurs we would not be able to sustain our welfare state.

Vaaleissa äänestäminen on juhlallinen tilaisuus. Ulkona liehuvat Suomen liput. Vaalilautakunnan jäsenet tarkastavat paperiluettelosta äänioikeuden. Lippuun lyödään leijonaleima, ja se pudotetaan puiseen, sinetöityyn uurnaan. Moni käy äänestyksen jälkeen vaalikahveilla. Suomen demokraattinen prosessi järjestelyineen toimii tutulla ja turvallisella tavalla, vuosikymmenten kokemuksella.

Samalla on mietittävä, onko saavutettu paras mahdollinen järjestely. Vastaako se ihmisten elämää nykypäivänä? Ennakkoäänestys on tuonut paljon joustavuutta, ja yhä useampi käyttää sitä. Pankkiasiointi on ollut mahdollista verkkossa jo pitkään, ja lähivuosina jopa perinteistä perinteisimmät ylioppilaskirjoitukset muuttuvat sähköisiksi.

Eri puolilla maailmaa asuu noin 210 000 äänioikeutettua Suomen kansalaista. Monet heistä ovat ottaneet yhteyttä ja harmitelleet, miten vaikeaa on ehtiä Suomen edustustoon äänestämään. Pitkä matka ja työaika voivat käytännössä rajoittaa kansalaisoikeuden käyttämistä.

Sähköinen äänestäminen, erityisesti nettiäänestäminen, olisi hyödyksi ulkomailla asuville suomalaisille. Myös kotimaassa monet hyötyisivät siitä, että äänestämiseen olisi nykyistä helpompia vaihtoehtoja. Voi ajatella, että nettiäänestyksen mahdollisuus edistäisi esimerkiksi liikuntaesteisten osallistumista vaaleihin.

Netti on erityisesti nuoremmille luonnollinen toimintaympäristö. Siitä on tullut jokapäiväistä arkista kanssakäymistä. Myös kansalaisena toimiminen ja yhteiskunnallinen osallistuminen kannattaisi viedä laajemmin sinne, missä ihmiset ovat. Siksi kannatan nettiäänestämisen kokeilemista.

On tärkeää huomioida sekin, että nettiäänestys voisi lisätä äänestysaktiivisuutta. Yhä suurempi osa suomalaisista antaisi äänensä vaalissa. Se vahvistaisi demokratiaa. Mitä suurempi osa suomalaisista on antanut vaalissa äänensä, sitä suurempi on myös valittujen päätöksentekijöiden saama valtuutus.

Lähin esimerkki nettiäänestämisen mahdollisuudesta on tietenkin Viro. Siellä nettiäänestys on ollut yhtenä mahdollisuutena mukana jo vuodesta 2005 saakka. Viron käytännön kokemukset ovat olleet myönteisiä, vaikka ulkopuolisilta tarkkailijoilta onkin tullut huomioita järjestelmän auditoinnista ja testauksesta sekä prosessin avoimuudesta.

Sähköistä äänestystä on kokeiltu Suomessa kunnallisvaaleissa vuonna 2008 Vihdissä, Kauniaisissa ja Karkkilassa. Tuolloin kyse ei ollut nettiäänestyksestä vaan äänestyspaikalla tapahtuvasta äänestyksestä, jossa käytettiin äänestyskonetta.

Vuoden 2008 kokeilun kokemukset on kerrattava yksityiskohtaisesti ja otettava niistä opiksi. Sähköisestä äänestyksestä ja nettiäänestyksestä on niin monia hyötyjä, että niille kannattaisi antaa mahdollisuus onnistua.

Nykymallissamme äänestystapahtumasta ja ääntenlaskusta huolehtivat tavalliset ihmiset, eikä erityisasiantuntemusta tarvita prosessin missään vaiheessa. Vaalisalaisuus säilyy, tuloksen oikeellisuuteen voi luottaa, äänet voi tarvittaessa laskea uudelleen tuloksen varmistamiseksi. Vaalituloksen laajamittainen väärentäminen on käytännössä mahdotonta.

Muun muassa näiden vaatimusten pitäisi mahdollisimman pitkälle täyttyä myös sähköisessä järjestelmässä. Vaalijärjestelmän luotettavuus on demokratialle tärkeä elementti, ja siitä täytyy pitää kiinni. Odotan mielenkiinnolla oikeusministeriön nettiäänestystyöryhmän loppuraporttia, jossa näihinkin asioihin on pureuduttu. Työryhmä asetettiin vuonna 2013, ja sen tulosten on määrä olla käytettävissä hallitusneuvotteluihin mennessä.

Tällä viikolla minulle tarjoutuu mahdollisuus keskustella asiasta myös Viron uudelleenvalitun pääministeri Taavi Roivaksen kanssa. Kiinnostuneena kuuntelen, miten Viron malli toimii.

Yearly Archives: 2015

Hoppas på det bästa – förbereder mig på det värsta (Dagens industri 25.6.2015)

Suomi ei tässä vaiheessa liiallisen alijäämän menettelyyn

Så vill regeringen förändra Finland (Dagens Industri 4.6.2015)

The art of negotiation (Blue Wings 6/2015)

Valtiovarainministeriö kutsuu

Kyllä me tästä yhdessä selviämme

Gamla politiska gränser suddas ut (Dagens Industri 7.5.2015)

Jag har fjärilar i magen (Dagens Industri 18.4.2015)

An ode to entrepreneurs (Blue Wings 5/2015)

Annetaan nettiäänestykselle mahdollisuus

Not Found