Valtiovarainministeriö on valmistellut esitystä, jolla arvopaperien säilytys avattaisiin kilpailulle. Lakiluonnos lähti lausuntokierrokselle 21. lokakuuta. Yhteenveto näistä lausunnoista julkistettiin tämän viikon maanantaina (http://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/lausuntoyhteenveto-arvopaperisailytyksesta-valmistui).

Asia nousi esille myös torstaina eduskunnan kyselytunnilla. Sanoin hallintarekisteriä koskevan esitysluonnoksen lausunnoista, että noin 90 prosenttia lausunnoista on itse asiassa myönteisiä. Minun ei olisi pitänyt esittää lukuja määrittelemättä tarkkaan, mitä niillä tarkoitan. Pyydän anteeksi, että annoin vastauksessani virheellistä tietoa kielteisten ja myönteisten lausuntojen suhteesta. Se oli virhe. Olen pahoitellut asiaa myös eilisessä julkisessa Facebook-kirjoituksessani sekä tänään Yleisradiolle antamissani haastatteluissa.

Esitystä koskevissa lausunnoissa nostetaan esille hyvin monia eri näkökohtia. Tämän vuoksi lausuntojen luokittelua myönteisiin, kielteisiin ja neutraaleihin on vaikea tehdä. Jos rajoittuu vain yhteen lausunnoissa käsiteltyyn asemaan eli siihen, miten osakeomistustietojen saatavuus muuttuisi viranomaisten kannalta, on selvää, että valtaosa viranomaislausujista kokee tietojen saatavuuden heikkenevän. Tämän takia keskityn tässä kirjoituksessa vain tuohon asiaan. En tässä nyt ota huomioon lausuntojen kantoja muista näkökohdista, kuten kilpailun lisääntymisestä, osakesäilytyksen kustannusten alentumisesta, vaikutuksista Suomen pääomamarkkinoihin ja niin edelleen.

Tiivistäisin tietojen saatavuutta koskevat ydinkysymykset seuraavasti:

–          Meillä ei ole nykyisin tietoa suomalaisten sijoittajien ulkomaisten hallintarekistereiden kautta säilyttämistä suomalaisten yhtiöiden osakkeiden määristä. Eli kenelläkään ei pitäisi olla harhakäsitystä, että nykytilanne olisi viranomaisten kannalta jotenkin optimaalinen.

–          Laki ei kiellä suomalaista sijoittajaa säilyttämästä osakkeita ulkomaisessa hallintarekisterissä. Sen sijaan Suomessa toimiva pankki tai sijoituspalveluyritys ei saa kirjata hallintarekisteröidylle tilille suomalaisen sijoittajan omistuksia suomalaisissa yhtiöissä.

–          Olennainen kysymys on, miten hallintarekisteröinnin salliminen tulisi vaikuttamaan suomalaisten sijoittajien suomalaisten osakkeiden säilyttämiseen ulkomaisissa hallintarekistereissä. Lisäisikö vai vähentäisikö se osakkeiden säilyttämistä ulkomailla? Tästä vallitsee erilaisia käsityksiä.

–          Hallintarekisteröinnin salliminen mahdollistaisi, että Suomessa toimivat pankit ja sijoituspalveluyritykset voisivat kilpailla samoilla edellytyksillä kuin toimijat ulkomailla. VM arvioi, että tämä vähentäisi osakkeiden säilyttämistä ulkomailla. Verohallinto toteaa kuitenkin, että säilyttäminen ulkomailla voisi lisääntyä. Tämä näkemys on toistettu vero-osastomme ministeriön sisäisessä lausunnossa.

Hallituksen kannalta keskeinen arvioitava kysymys on näin se, että lisäisikö esitysluonnoksen mukainen malli osakkeiden säilyttämistä Suomessa, jossa omistustiedot olisivat viranomaisten ja yleisön saatavissa.

Se on hyvä palauttaa mieliin, että mihin esityksellä pyritään: arvopaperikaupan kustannusten alentamiseen. Alhaisemmat kaupankäynnin kustannukset vahvistaisivat kasvua ja työllisyyttä Suomessa. Hallituksen vaikea tehtävä onkin punnita viranomaisten esittämät huolet ja toisaalta kilpailun avaamisesta aiheutuvat hyödyt.

Haluan pitää huolta siitä, että kansanedustajille ei jää väärää käsitystä arvopapereiden säilytystä koskevien lausuntojen osalta. Tämän vuoksi olen pyytänyt valtiovarainministeriötä toimittamaan maanantaina julkistetun lausuntoyhteenvedon vielä erikseen jokaiselle kansanedustajalle.

Esitykseen liittyvä valmistelu ja viestintä eivät ole täyttäneet niitä avoimuuden ja läpinäkyvyyden kriteerejä, joita valtiovarainministeriön toiminnalta edellytän. Puutun tähän välittömästi ja voimakkaasti. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden on tässä ja muissakin kysymyksissä oltava valtiovarainministeriön toimintatapa.

Vien arvopapereiden säilytystä koskevan esityksen hallituspuolueiden puheenjohtajien käsittelyyn heti ensi viikon alussa. EU:n arvopaperikeskusasetuksen vaatimat muutokset kansalliseen sääntelyyn on joka tapauksessa tehtävä ripeällä aikataululla.

Pariisin julmat terroriteot askarruttavat meitä kaikkia. Tunteiden kirjo on ollut laaja, järkytyksestä suruun, huolesta suuttumukseen. Tunteet kuuluvat tällaiseen tilanteeseen, mutta yksin niille ei pidä antaa valtaa. Tarvitsemme keinoja vastata järjettömään vihaan, emme lisää vihaa. Siksi toivon, että pystyisimme kaikki pitämään pään kylmänä. Helppoa se ei tietenkään ole.

Viranomaiset ympäri Eurooppaa, myös Suomessa, tekevät kaikkensa ihmisten suojelemiseksi. Uusien iskujen uhka on otettava vakavasti. Suomi ei ole terroristien ensisijainen kohde eikä meihin kohdistu erityistä uhkaa. Silti poliisi ja muut viranomaiset ovat meilläkin nostaneet valmiuttaan. Muun muassa rajatarkastuksia ja yleisötilaisuuksien valvontaa on Suomessakin tehostettu. Tilannetta seurataan jatkuvasti ja yhteistyötä mm. Ranskan viranomaisten kanssa tehdään tiiviisti.

Terroristit haluavat, että pelkäämme ja alamme itse rajoittaa sanojamme ja tekojamme. Toisaalta he haluavat, että alamme syytellä islaminuskoisia maahanmuuttajia ja riidellä keskenämme. Toivon syvästi, että emme tanssi terroristien pillin mukaan.

Moni on ensimmäisenä reaktionaan vaatinut kaikkien turvapaikanhakijoiden käännyttämistä, maiden rajojen kiinnilaittamista tai koko Schengen-alueen purkamista. Tällaiset nopeat reaktiot kertovat toki halusta ratkaista ongelmaa, mutta näillä ei puututa ongelman syihin, eivätkä nämä ehdotukset riitä ratkaisuksi.

Osoittaa aikamoista historiattomuutta väittää, että Euroopan yhdentyminen on syypää turvattomuuteen. On hyvä muistaa, että ennen Euroopan yhteisöjä eurooppalaiset tappoivat toisiaan miljoonittain. Nyt meillä on uusia turvallisuusuhkia, mutta nekin ratkaistaan parhaiten yhteistyössä.

Jos malttaa miettiä hetken pidempään, huomaa, missä ongelmat ovat. Kyse on yhtäältä ISIL-järjestön järjestelmällisestä hyökkäyksestä läntistä maailmaa vastaan ja toisaalta Euroopassa asuvien ihmisten radikalisoitumisesta. Nyt on oleellista keskittyä ratkomaan terrorismin todellisia syitä.

Kamppailu ISILiä vastaan edellyttää tiivistä eurooppalaista ja kansainvälistä yhteistyötä. Meidän on päästävä käsiksi ISILin johtoon, organisaatioon, rahoitukseen ja viestien vaihtoon. Yksittäisten terroristien pysäyttäminen on tietysti välttämätöntä, mutta oleellisinta on murentaa tekojen taustalla oleva organisaatio. Tiedämme, että ISIL toimii etupäässä Syyriasta käsin ja siksi ensimmäisenä on toimittava siellä. Syyrian tilanteen rauhoittaminen antaisi terroria pakeneville myös mahdollisuuden palata kotimaahan.

Toiseksi on toimittava on EU-maiden sisällä. Pariisin iskusta tällä hetkellä julkistetttujen tietojen mukaan useimmat epäillyistä ovat Ranskassa syntyneitä ihmisiä, eivät tuoreita maahanmuuttajia. Ongelma on radikalisoituminen. Meillä on tietoa, että radikalisoituminen ei rajoitu maahanmuuttajataustaisiin ihmisiin. Valitettavasti jopa kantasuomalaisia on yritetty värvätä ISILin toimintaan. Tässäkin eurooppalainen yhteistyö auttaa. Tarvitsemme tietoa värvääjien toiminnasta ja liikkeistä sekä yhteisiä toimia heidän pysäyttämisekseen.

Kolmanneksi toimitaan meidän kaikkien mielissä. Jos alamme pelätä, syytellä, riidellä ja vihata, terroristit voittavat. Se, että Eurooppa alkaa vetäytyä kuoreensa ja keskittyä keskinäiseen kinasteluun on juuri sitä, mitä terroristit toiminnallaan hakevat. Juuri sitä, mihin Pariisin terroriteoilla pyritään.

Euroopalla on käsissään monta valtavan isoa haastetta yhtä aikaa. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, pakolaistilanne ja talousvaikeudet päällimmäisinä. Kaikkiin näihin löytyy yhteisiä ratkaisuja. Ei kai kukaan kuvittele, että yksittäinen EU-maa voi ratkaista terrorismin tai muuttoliikkeen yksin?

EU on olemassa neljästä syystä: rauha, vakaus, vauraus ja turvallisuus. Yhteistyötä tarvitaan etenkin silloin, kun on vaikeaa. Kuten juuri nyt.

Sote-ratkaisu löytyi viime yönä pitkien neuvottelujen jälkeen. Sopu on kokonaisuutta katsoen Suomen ja suomalaisten etu. Taloustilanne ja kansainvälinen tilanne edellyttävät meiltä nyt päätöksentekokykyä.

Kokoomus lähti tekemään sote-ratkaisua suomalaisten saamat palvelut edellä. Tästä pidimme kiinni loppuun asti ja pidämme myös jatkossa.

Ihmisten vaikutusmahdollisuudet heidän omissa palveluissaan vahvistuvat jatkossa merkittävästi. Valinnanvapaus tulee muuttamaan koko Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän.

Konkreettisesti tämä tarkoittaa mm. sitä, että kun terveydenhuoltoa tarvitsee, sitä myös saa. Jos jotain haluan tästä ratkaisusta erityisesti jäävän mieleen, sen, että Kokoomuksen tavoittelemassa Suomessa terveydenhuoltoon ei tarvitse nykymalliin jonottaa. Kenenkään suomalaisen – tulotasoon katsomatta.

Palveluiden järjestäminen saadaan nykyistä paljon vahvemmille hartioille, se on tärkeää. Hallituspuolueilla oli erilaisia näkemyksiä alueiden lukumäärästä. Kokoomus tarkasteli aluekysymystä ennen muuta sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen tehokkuuden näkökulmasta. Siksi kannatimme viiden alueen mallia.

Nyt teimme kompromissin toisista lähtökohdista. Osana uudistusta perustetaan 18 maakuntiin perustuvaa itsehallintoaluetta. Sote-palveluiden järjestäminen on näiden itsehallintoalueiden vastuulla. Osa itsehallintoalueista järjestää palvelut yhdessä toisten alueiden kanssa ja varsinaisia sote-alueita syntyy näin 15. Alueiden määrää tullaan jatkossa arvioimaan säännöllisesti niiden kantokyvyn mukaan: elleivät hartiat riitä, alue ei voi vastata sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Tämä yhdistettynä valtion vahvaan ohjaukseen mahdollistaa järjestelmän kustannustehokkuuden.

Mitä tämä pohjaratkaisu sitten käytännössä tarkoittaa tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluissa? Sitä, että palvelua tarvitseva ihminen on aina keskiössä ja palvelua todella saa tarpeen mukaan. Se tarkoittaa sitä, että yksilöllistetään, räätälöidään, hyödynnetään tietoa, käytetään modernia osaamista, annetaan ihmisen vaikuttaa palveluihinsa ja valita itse aina kun mahdollista.

Kokoomus ei kannata valinnanvapautta siitä ilosta, että yritykset saisivat bisnestä. Kokoomus halusi palveluihin valinnanvapauden siksi, että näin vahvistamme mahdollisuuksien tasa-arvoa. Siksi, että me välitämme. Meidän ajattelumme ei pohjaudu järjestelmän kaikkivoipuuteen, me luotamme ihmisiin.

Millaiselle valinnanvapausmallille nyt neuvottelimme pohjaa ja mitä painotamme jatkossa? Kokoomus haluaa valinnanvapausmallin, joka palkitsee laadusta, osaamisesta ja innovaatioista. Haluamme mallin, jossa on tilaa yhden naisen yritykselle, toimivalle järjestölle, julkiselle osaamiselle tai vaikka erilaisten palveluideoiden luomiseen erikoistuneelle hoivayritykselle.

Jotta teemme palveluissamme tilaa innovaatioille, laadun parantamiselle ja kustannustehokkuutta synnyttäville ideoille, tarvitsemme vahvan julkisen palveluiden järjestäjän, jolla on kokonaisuudesta koppi. Siitä, että kokonaisuus toimii koko järjestelmän kannalta ja siitä, että kokonaisuus toimii jokaisen ihmisen kohdalla. Samalla tarvitsemme laajan kentän erilaisia palveluiden tuottajia. Julkisella sektorilla on oma vahva ja kiistaton roolinsa verovaroilla järjestetyissä palveluissa, mutta palveluntarjoamisen ovia ei suljeta myöskään esimerkiksi toiminimen alla toimivalta fysioterapeutilta tai järjestöjen tuottamalta päihdehuollolta.

Monipuolisen toimijakentän ja ihmisten oman valinnanvapauden lisäämisen kautta syntyy kaikille ihmisille juuri heille sopivia palveluita. Sitä kautta syntyy kilpailua ja sekä korkeampaa laatua että alempia kustannuksia. Se on tie kohti sote-uudistuksen kolmea tärkeintä tavoitetta: paremmat palvelut ihmisille, kolme miljardia kestävyysvajeen paikkaamista, kenenkään veroaste ei nouse.

Valinnanvapausteemaan on usein liitetty keskustelu suurista terveysalan yrityksistä ja niiden verotuksesta. Sitä on käytetty jonkinlaisena leimakirveenä. Joten ottamatta kantaa noihin yrityksiin sinänsä, haluan todeta, että me Kokoomuksessa emme hyysää verojen pakoilijoita. Tämä onkin muuten ollut kummallinen väite, että Kokoomus haluaisi jotenkin tukea verojen välttelyä.

Kokoomus on puolue, joka kannattaa matalampia veropohjia. Jos joku jättää veronsa maksamatta, joudumme verottamaan kaikkia muita korkeammin. Se ei ole reilu peli, eikä se taatusti ole Kokoomuksen tavoite. Kokoomuksen yksiselitteinen tavoite on, että kaikki maksavat veronsa, nykyistä alhaisemmalla kokonaisveroasteella. Tätä ei verojen välttely tue ja veronkiertäjille meiltä ei heru tippaakaan sympatiaa. Tulkoon tämäkin tässä sanotuksi.

Lopuksi vielä muutama ajatus luottamuksesta. Sote-neuvottelupäivät ovat olleet pitkiä ja jokainen hallituspuolue on varmasti joutunut miettimään, mitä luottamus tarkoittaa. Neuvotteluprosessi on herättänyt kysymyksiä myös hallituksen keskinäisestä luottamuksesta. Minulla on edelleen vahva luottamus siihen, että tämä hallituspohja on tässä tilanteessa paras ratkaisemaan esillä olevia suuria kysymyksiä talouspolitiikasta ja rakenneuudistuksista kansainväliseen tilanteeseen. Hampaankoloon ei jää, mutta kehityskeskusteluja käydään varmasti.

Kokoomus on toiminut yhtenä joukkueena, johdonmukaisesti ja ratkaisukeskeisesti: emme ole lähteneet hallituksesta emmekä edes sillä uhanneet. Olemme neuvotelleet todella tiukasti sellaisen ratkaisun puolesta, jonka aidosti uskomme olevan Suomelle parhaaksi. Joskus pitää neuvotella tiukasti, jotta saa hyvän lopputuloksen aikaan.

Kokoomus on puolue, joka hakee ratkaisuja ja tekee kompromisseja, kun Suomen etu sitä vaatii. Me teemme työtä suomalaisten palveluiden puolesta: palvelun käyttäjä vaikuttaa ja valitsee, järjestelmä joustaa ihmisten tarpeiden mukaan. Sellaisen sote-ratkaisun saimme.