Lähetekeskustelu valtion vuoden 2016 talousarvioesityksestä
Esittelypuheenvuoro

Arvoisa puhemies!

Suomen talous on supistunut jo kolmatta vuotta peräkkäin. Valtiovarainministerit Urpilainen ja Rinne, sekä nyt vuorollaan allekirjoittanut, ovat jo useampia vuosia joutuneet esittelemään eduskunnalle budjetteja, joissa ei juuri kasvun merkkejä näy. Suomi on sinnitellyt kituliaan kasvun ja nollakehityksen kanssa kansainvälisestä finanssikriisistä lähtien. Käytännössä tämä tarkoittaa, että suomalainen hyvinvointi on supistunut ja takanamme on kohta suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehityksen kannalta menetetty vuosikymmen.

Tänäkin vuonna kasvun ennustetaan pyörivän nollan tuntumassa. Positiivisimpien skenaarioiden toteutuessa olemme juuri ja juuri pinnan yläpuolella. Ensi vuoden osalta olemme hieman toiveikkaampia. Valtiovarainministeriö ennustaa maltillista positiivista käännettä ja 1,3 % kasvua tulevalle vuodelle investointien suotuisan kehityksen seurauksena. Tosin kansainvälisen talouden kehityksestä on aivan viime aikoina saatu huolestuttavia merkkejä Kiinan heikentyneiden kasvunäkymien ja Venäjän huonon kehityksen jatkumisen seurauksena.

Det positiva är dock att tillväxten kommit igång inom euroområdet. Tillväxten är också kraftig i Förenta staterna och i Storbritannien. Den finländska ekonomins återhämtning får dessutom draghjälp från det låga oljepriset och centralbankernas tillväxtstödjande penningpolitik.

Ensi vuoden talousarviota on lähdetty rakentamaan näistä epävarmoista ja haastavista lähtökohdista. Olennaista Suomelle on, että saamme taloutemme nopeasti kuntoon ja sen rakenteet kantaviksi niin, että pääsemme mukaan muun Euroopan kasvun imuun.

Arvoisa puhemies,

Vuoden 2016 talousarvioesityksen määrärahoiksi ehdotetaan 54,1 mrd. euroa, mikä on 200 miljoonaa enemmän kuin kuluvalle vuodelle.

Määrärahatasoa nostavat muun muassa valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistus, kasvaneen työttömyyden ja maahanmuuton kustannukset, puolustusmateriaalihankintojen ajoitusmuutokset sekä panostukset kärkihankkeisiin. Hallituksen päättämät sopeutustoimet parantavat valtiontalouden tilaa ensi vuonna yhteensä runsaalla 0,8 miljardilla eurolla.

Kun menomme ovat ensi vuonna 54,1 miljardia, yltävät tulomme kuitenkin vain 49,1 miljardiin euroon. Suomi joutuu siis tulevana vuonnakin ottamaan lisää velkaa 5 miljardin euron edestä selvitäksemme jokapäiväisistä menoistamme. Tulevan vuoden lopussa valtion velka kipuaa 106 miljardiin euroon. Näin ei voi jatkua – varsinkaan kun näköpiirissä ei lähitulevaisuudessa ole velat kuittaavaa kasvua.

Suunnanmuutos on hidas ja vaikea – mutta välttämätön. Alijäämämme pienenee tulevana vuonna 200 miljoonalla eurolla kuluvalle vuodelle budjetoituun verrattuna. Suomi näyttäisi täpärästi myös välttävän EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen -3 % alijäämärajan, sillä valtiontalouden alijäämän ennustetaan kohenevan ensi vuonna -2,8 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Arvoisa puhemies,

”Tämän maan johdon — meidän kaikkien — täytyy luoda ympärillemme tulevaisuudenuskoa. Ymmärrän, että oppositio tulee omissa puheenvuoroissaan kertomaan, että se on mahdollisesti joistain asioista hallituksen kanssa eri mieltä. Se on ihan okei. Sen sijaan se ei ole, että pelkästään voivottelee ja maalailee synkkiä kuvia ongelmistamme. Toivon, että ongelmista jauhamisen sijaan keskitytään ratkaisemaan niitä.”

Nämä viisaat sanat ovat valtiovarainministeri Antti Rinteen suusta tasan vuosi sitten, hänen esitellessään eduskunnalle kuluvan vuoden talousarviota. Minusta tämä on niin osuvasti sanottu, että haluan toistaa Antti Rinteen sanat koko oppositiolle. Suomi tarvitsee nyt kaikki ratkaisut. Osa niistä on vaikeita. Kritisoinnin ja voivottelun aika on mennyt jo ajat sitten.

Me suomalaiset olemme yhdessä tehneet sopimuksen hyvinvointiyhteiskunnasta. Olemme yhdessä sopineet, että Suomessa jokainen lapsi saa maksuttoman peruskoulutuksen, jokainen on oikeutettu laadukkaaseen julkiseen terveydenhuoltoon ja että ikäihmisille tarjotaan tarvittavat palvelut ja hoiva. Jokainen meistä on velvoitettu etsimään ratkaisuja, joilla tämä hyvä voidaan säilyttää.

Talouden kehityksen heiketessä yhä useampi suomalainen varmasti pohtii, voiko tulevaisuuteen vielä luottaa.Kyllä tästä on mahdollista selvitä. On myös mahdollista, että tulevaisuuden Suomi on jopa vauraampi kuin mihin olemme parhaina päivinämme tottuneet.

Parempi huominen vaatii kuitenkin kykyä uudistua. Kykyä muuttaa Suomea. Elämme tällä hetkellä raskaasti yli varojemme, eikä tilanne olennaisesti muutu suhdannetilanteen parantuessakaan. Suomalaisessa mallissa on myös heikkouksia, mutta ne ovat onneksi korjattavissa.

I ett läge med osäkra framtidsutsikter bör man följa de värden man litar på. Då vi fattar beslut som baserar sig på uppmuntring, flitighet, öppen internationalitet, bildning, humanism och tolerans klarar vi oss nog. Dessa värden utgör grunden för en återuppbyggnad.

Arvoisa puhemies,

Tämän hallituksen talouspoliittinen linja luo tulevaisuudenuskoa. Emme ajelehdi virran vietävänä, vaan ryhdymme toimiin oman tilanteemme kohentamiseksi. Hallituksen talouspolitiikka kiteytyy kolmeen kokonaisuuteen:

1) Ensinnäkin se perustuu maltilliseen mutta määrätietoiseen sopeutukseen, jolla korjaamme talouden suuntaa lyhyellä aikavälillä. Olennaista on kyetä katkaisemaan velan kasvu suhteessa kokonaistuotantoon ja toisaalta ylläpitää Suomen taloudenpidon uskottavuutta suhteessa suomalaisiin, tänne investoiviin ja Suomea lainoittaviin tahoihin.

2) Toiseksi, se perustuu todellisiin rakenneuudistuksiin, jotka tekevät talouden pohjasta pitkällä aikavälillä nykyistä kantokykyisemmän. Välttämättömät säästöt tai veronkorotukset eivät tietenkään ratkaise elinkeinorakenteen muutoksesta tai väestön ikääntymisestä johtuvia rakenteellisia heikkouksia. Keskeistä on, miten onnistumme kilpailukykyä ja työllisyyttä vahvistavassa kilpailukykyloikassa, sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistamisessa, kuntatehtävien ja normien purussa, sekä työmarkkinoiden joustavuutta lisäävissä uudistuksissa, kuten paikallisen sopimisen edistämisessä tai työttömyysturvan uudistamisessa.

3) Kolmanneksi, hallitus toteuttaa kasvua vauhdittavia, strategisia kärkihankkeita. Vuonna 2016 panostukset kärkihankkeisiin ovat yhteensä 223 miljoonaa euroa ja lisäksi korjausvelan pienentämiseen kohdennetaan 100 miljoonaa euroa.

Käsittelyssä olevan tulevan vuoden talousarvion osalta haluaisin nostaa esille muutamia keskeisiä kokonaisuuksia, joiden kautta hallitus pyrkii uudistamaan Suomea. Ensimmäinen niistä tiivistyy sanaan työ.

Elämme aikaa, jolloin liian moni suomalainen menettää työnsä. Työttömyysasteeksi ennustetaan ensi vuonna 9,4 %. Vaikka suunta on maltillisesti paranemaan päin, on tämä työttömyyden taso sekä taloudellisesti että erityisesti inhimillisesti kestämätön.

Jos uskoo työhön Suomen hyvinvoinnin lähteenä, on myös oltava valmis tekemään toimia, jotka lisäävät työn tekemistä. Hallitus on sitoutunut moniin päätöksiin, joiden tavoitteena on lisätä suomalaisten osallistumista työmarkkinoille. Pitää muistaa, että työpaikkojen määrä ei ole vakio. Mitä suurempi osa työikäisestä väestöstä on mukana työelämässä, sitä enemmän Suomessa on työpaikkoja.

Huomenna keskiviikkona tässä salissa käsitellään hallituksen pakettia 5 prosentin kilpailukykyloikasta, jonka tarkoitus on parantaa suomalaisten vientiyritysten mahdollisuutta kasvaa ja työllistää yhä useampia suomalaisia. Myöhemmin hallitus tuo eduskunnan käsittelyyn myös isoja uudistuksia muun muassa paikallisen sopimisen edistämiseksi sekä työvoimahallinnon kokonaisuuden uudistamiseksi.

Budjettitoimenpiteinä hallitus kannustaa työntekoon alentamalla työn verotusta. Pieni- ja keskituloisten työn verotukseen tehdään työtulovähennys, joka keventää työn verotusta ensi vuonna 450 miljoonan euron edestä. Tavoitteena on, että pienestäkin ansiotulosta jäisi käteen nykyistä enemmän, jolloin työn vastaanottaminen olisi entistä kannattavampaa. Hallitus huolehtii myös siitä, että ansiotasoindeksin mukaiset tarkastukset tehdään työn verotukseen kaikilla tulotasoilla, jotta kenenkään työn verotus ei kiristy ansiotason nousun myötä. Tämä toimenpide keventää työn verotukseen kohdistuvaa rasitusta 170 miljoonan euron edestä.

Kaikkein suurimpien ansiotulojen osalta työn verotus hieman kiristyy, kun solidaarisuusveron alarajaa lasketaan 90 000 eurosta noin 70 000 euron vuosiansioihin. Vaikka työn verotuksen kiristäminen ei ole työnteon kannalta järkevää millään tulotasolla, on solidaarisuusveron funktio nimensä mukainen. Vaikeissa taloustalkoissa ovat mukana kaikki suomalaiset.

Hallituksen verolinja on kuitenkin heti ensimmäisenä vuonna hyvin selvä. Hallituksen päätöksin työn verotusta kevennetään tulevana vuonna nettomääräisesti lähes 600 miljoonalla eurolla.

Arvoisa puhemies,

Haluaisin nostaa talousarvion osalta esiin myös muutaman muun keskeisen muutoksen.

Tulevan vuoden talousarvioesitykseen on laajasti sisällytetty hallitusohjelmassa sovitut säästöt. Suurimmat menosäästöt kohdistuvat tulevana vuonna indeksikorotuksiin, kehitysyhteistyöhön, yksityisen lääkärihoidon sairasvakuutuskorvauksiin, elinkeinoelämän tukiin ja hallinto- ja ict-menoihin. Myös opetukseen kohdistuu suuria säästöjä.

Säästöjen välttämättömyys korostaa edelleen uudistumisen tarvetta – ikuisesti emme voi säästää ja säästää sosiaali- ja terveysmenoista, vaan sote-uudistus on toteutettava. Ikuisesti emme voi vain säästää koulutuksesta, vaan meidän on pystyttävä myös rakenteellisiin uudistuksiin, kuten kouluverkon karsimiseen ja koulutuksen sisällön kehittämiseen. Sen sijaan, että teemme yrityksemme riippuvaisiksi erilaisista valtiontuista, meidän on pysyvällä tavalla onnistuttava parantamaan yritystemme toimintaympäristöä, kuten hallitus nyt verotuksen kannustavuuden ja kilpailukykytoimien osalta tekee.

Talousarvioesitykseen sisältyy myös hallitusohjelman mukaisia menolisäyksiä. Sisäiseen turvallisuuteen tehdään 50 miljoonan euron määrärahalisäys, jotta harmaan talouden torjuntaa, rikosten nopeaa ratkaisua sekä arjen turvallisuutta parantavia toimenpiteitä voidaan tukea. Samansuuruinen määrärahalisäys tehdään myös puolustusvoimien materiaalihankintoihin ulkoisen turvallisuuden vahvistamiseksi.

Hallitus korottaa kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten takuueläkettä noin 23 eurolla kuukaudessa. Eläkkeensaajien asumistukeen kohdistuvaa säästöä lievennetään vuositasolla 30 miljoonalla eurolla. Rintamaveteraanien kuntoutusmäärärahan taso nousee ensi vuonna veteraania kohden noin 50 eurolla verrattuna kuluvan vuoden tasoon.

Myös lapsiperheiden kotipalveluiden saatavuuden turvaamiseen sekä lastensuojeluun halutaan lisätä resursseja. Hallitus ohjaa näihin 10 miljoonan euron lisämäärärahan.

Suomalaisen korkean osaamisen tukemiseksi tulevan vuoden alusta alkaen on mahdollista vähentää verotuksessa korkeakouluille tehdyt 850 euron – 500 000 euron lahjoitukset. Olisi hienoa, mikäli yhä useampi suomalainen lahjoittaisi korkeakouluille ja näin tukisi Suomen tulevaisuuden kannalta keskeistä kivijalkaa.

Varhaiskasvatuksessa käynnistetään ensi vuoden alusta varhaiskasvatuksen kehittämisohjelma, jolla vahvistetaan varhaiskasvatuksen laatua ja pedagogiikkaa sekä lisätään määräaikaisesti lastentarhanopettajien koulutusta. Kehittämisohjelmaan ohjataan yhteensä 7 miljoonaa euroa.

Kärkihankkeiden puolella tulevan vuoden panostuksia ovat muun muassa Team Finland –verkoston vahvistaminen ja erityisasiantuntijoiden rekrytoiminen Suomen edustustoihin maailmalla vauhdittamaan yritystemme vientipyrkimyksiä ja houkuttelemaan investointeja myös maailmalta Suomeen. Myös Tekesiä pääomitetaan, jotta tutkimustuloksia saataisiin kaupallistettua uusiksi menestystuotteiksi nykyistä tehokkaammin. Samaa tarkoitusta ajamaan myös Suomen Akatemian myöntövaltuuksia lisätään 30 miljoonalla eurolla.

Biotalouden, cleantechin ja digitalisaation vauhdittamisessa tämä hallitus jatkaa edeltäjänsä viitoittamalla hyvällä polulla. Uskomme, että näistä suunnista on löydettävissä Suomelle runsaasti tulevaisuuden kasvupotentiaalia, kunhan onnistumme näyttämään vahvuutemme myös muulle maailmalle. Cleantechin ja biotalousratkaisujen sekä innovaatioiden kaupallistamisen tukemiseen hallitus ohjaa yhteensä 30 miljoonan euron kärkihankepanostuksen tulevana vuonna. Uusiutuvan energian ja uuden energiateknologian investointitukiin ohjataan puolestaan 20 miljoonaa euroa.

Koulujen oppimisympäristöjä modernisoidaan ja kehitetään digitaalista oppimismateriaalia käyttöön ottamalla sekä opettajien digitaalista osaamista vahvistavaa koulutusta järjestämällä yhteensä noin 16 miljoonan euron lisärahalla. Kouluihin viedään myös Liikkuva koulu -hanketta, jonka tarkoituksena on varmistaa, että koululaiset liikkuvat vähintään tunnin päivässä. Hankkeeseen ohjataan kouluille 7 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies,

Tämän viikon aikana käsittelemme tässä salissa talouden suuria kokonaisuuksia. Nyt käsillä ovat julkisen talouden kehykset vaalikaudelle, sekä talousarvioesitys tulevalle vuodelle. Huomenna käsittelyssä on kilpailukykyä parantavien toimien kokonaisuus. Vihdoinkin Suomi on lähtenyt liikkeelle – emme enää seiso paikallaan tai liu’u tahtomattamme hitaasti taaksepäin. Suomella on suunta ja se suunta on eteenpäin.

Valtaosa suomalaisista ilmoittaa kannattavansa rakenteellisten muutosten tekemistä. Talouden kuntoon laittaminen on lähes jokaisen mielestä tärkeää. Kuitenkin on niin, että jokaista uudistusta vastustaa aina pienempi tai suurempi joukko ihmisiä. Muutoksia vastustavat erityisesti he, joita ne tavalla tai toisella koskettavat. Tämä on inhimillistä, vaikka muutos suhteessa nykytilanteeseen ei olisi erityisen suuri tai suhteessa tulevaisuuteen toisi jopa merkittävää parannusta.

Vi bör alla komma ihåg att vi inte sparar eller reformerar Finland av blotta sparglädjen eller reformeringsivern. Om vi inte fattar även de svåra besluten kommer Finland att förtvina, och i morgon kommer var och en av oss att ha det sämre än idag. – Tekemättä jättäminenkin on päätös, josta joutuu kantamaan vastuun.

Nyt käsissämme oleva talousarvioesitys on vaikeiden aikojen budjetti, joka kuitenkin vie kohti parempaa huomista. Se on budjetti, joka vaikeiden päätösten ohella sisältää jotakin rahassa mittaamatonta: tulevaisuudenuskoa.

Keskuskauppakamarin Suuri veropäivä 23.9.2015
Hallituksen talous- ja veropoliittinen linja

Talouden haasteista

Tätä puhetta valmistellessani luin täällä melko tarkkaan vuosi sitten pitämääni puhetta. Silloin kävin läpi pohjustusta tuleviin vaaleihin. Onneksi aika moni niistä silloisista ajatuksista on tullut osaksi uuden hallituksen ohjelmaa. Valitsimme työn. Ja sillä tiellä jatkamme.

Tämä on tärkeää siksi, että kansainvälinen talouskriisi iski vientivetoiseen Suomeen kaikkein kovimmin koko euroalueella. Tämän lisäksi taloutemme rakenteet ovat huonossa kunnossa – teollisuus ja elinkeinoelämä eivät ole kyenneet uudistumaan; väestömme ikääntyy ja työikäisten suomalaisten määrä vähenee kovaa vauhtia, samalla julkisen sektorin yksityiselle sektorille asettama painolasti on kasvanut. Olemme jo vuosia lisänneet julkisia menoja huolehtimatta niiden kestävästä rahoituspohjasta pitkällä aikavälillä – eläneet siis velaksi.

Emme ole ottaneet riittävän vakavasti sitä, että hyvinvointimme rahoituspohja on supistunut noin 20 prosenttia verrattuna finanssikriisiä edeltävään kasvutrendiin. Keskeiset kilpailijamaamme Saksa ja Ruotsi ovat mm. onnistuneiden uudistusten kautta menneet meistä kauas ohi ja lisänneet hyvinvointiaan samalla kun Suomen talouskehitys on hiipunut miinusmerkkiseksi. On olennaista hahmottaa, että suhdannevaikutuksista puhdistettu taloutemme normaalitila on paljon heikompi kuin olemme ehkä tahtoneet edes uskoa. Pitää katsoa kokonaisuutta, ei riitä, että valitsee vain yhden osion kokonaisuudesta ja tekee ratkaisuja sillä perusteella.

Todellisia rakenteita uudistavia toimia on meillä tehty varsin niukasti ja liian myöhään. Enää emme voi vivuttaa hyvinvointiamme velkarahalla, tulevien sukupolvien laskuun. Yksiselitteinen päämäärämme on, että Suomi on hyvinvointiyhteiskunta myös tulevina vuosina. Tämä edellyttää sitä, että talous on kunnossa.

Talouspolitiikan valinnoista

Vanha viisaus on, että talouspolitiikan onnistumisen näkee aina vasta jälkeenpäin.

Uskaltaisin jo arvioida, että kansainvälinen finanssikriisi rajoitti näköalaamme kotimaisten haasteiden osalta. Elvyttävällä politiikalla onnistuimme varmasti pehmentämään kovimman ulkopuolelta tulevan iskun vaikutusta työttömyyskehitykseen. Elvytys auttoi – mutta vain hetken verran. Samalla kun finanssikriisin vaikutuksia pehmennettiin, olisi kiireesti pitänyt ryhtyä uudistamaan myös talouden rakenteita. Yritystä toki oli, mutta ei vielä riittävästi rohkeutta ja kriisitietoisuutta.

Nyt me olemme Euroopan sairas mies. Emme ole päässeet mukaan uuden kasvun imuun kriisin hellitettyä, vaan olemme jääneet talouskehityksessä Euroopan hännille. Huolestuttavinta on, että missään muussa Euroopan maassa työttömyys ei kasva yhtä nopeasti kuin Suomessa. Tulevana vuonna työttömyysasteemme noussee jo lähelle kymmentä prosenttia, mikä on paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti kestämätön taso.

Olemme toki reagoineet heikon talouskehityksen kierteeseen tekemällä merkittäviä julkisen talouden sopeutustoimia. Tämä on ollut välttämätöntä, jotta julkisen talouden tasapainoa on voitu parantaa. Luottamus julkisen taloutemme kantokykyä kohtaan onkin säilynyt vahvana. Suomi, suomalaiset yritykset ja kotitaloudet ovat saaneet ja saavat halpaa lainaa markkinoilla. Viimeksi perjantaina kuulimme Fitchin pitävän luottoluokituksensa Suomen osalta AAA –luokassa.

Sopeuttaa olemme osanneet, mutta myös rakenneongelmiin on päästävä kiinni. Suomen talouden suuret rakenteelliset ongelmat voidaan karkeasti jakaa kahteen kastiin. Toinen on heikko kilpailukykymme: olemme euroalueen sisällä liian kallis maa. Toinen on liian alhainen työllisyysasteemme, heikkenevä huoltosuhteemme: vähemmillä käsipareilla pitää tehdä enemmän työtunteja, jotta voimme rahoittaa julkiset palvelut ja tulonsiirrot.

Kumpikaan näistä ongelmista ei ratkea elvytystoimilla. Yhtä selvää on, että säästämällä emme kasvua luo. Ratkaisu ei ole suhdannetilanteen läpi odottaminen vaan rakenteelliset uudistukset.

Talouskasvun tärkein edellytys on kyky uudistua. Taloutemme ei kasva, mikäli suomalaiset yritykset eivät kykene tai pyri uudistumaan ja muokkaamaan tarjontaansa vastaamaan tämän hetken kysyntää. Taloutemme ei kasva, mikäli emme tee entistä enemmän työtä. Taloutemme ei kasva, mikäli emme saa yhä useampaa suomalaista – niin täällä syntynyttä, kuin maahamme muuttanutta töihin. Taloutemme ei kasva, jos emme onnistu uudistamaan julkisen sektorin rakenteita sellaisiksi, että yksityinen sektori kykenee sitä kannattelemaan.

Hallituksen kilpailukykytoimet ja vastaukset rakennehaasteisiin

Uusi hallitus on nyt päässyt nyt käyntiin Suomen uudistamistyössä. Meillä on yhteinen visio siitä, mihin suuntaan Suomea tulee viedä. Tästä haluan kiittää hallituskumppaneita.

Osana rakenteellisten talousongelmien ratkaisuja – ja sanottakoon heti tässä, että tekoja tarvitaan useita, sekä suuria että pieniä – yritimme saada aikaan yhteiskuntasopimuksen työnantaja- ja työntekijäosapuolten kanssa. Tavoitteena on vastata kilpailukykyhaasteeseen ja alentaa työvoimakustannuksia viidellä prosentilla. Monet keinoista ovat vaikeita, mutta niitä ei tehdä niiden itsensä takia, vaan jotta saisimme pidettyä kiinni työpaikoista ja edellytykset luoda työtä vailla oleville uusia työpaikkoja ja sitä kautta paljon vahvemman julkisen talouden.

Moni kysyy ihan oikeutetusti, onko hallituksen valitsemilla toimilla vaikutusta kilpailukykyyn ja sitä kautta vientiin ja työllisyyteen. Vastaus kuuluu, että on. Kannattavuuden rajamailla sinnittelevät yritykset tai yritykset jotka miettivät tuotannon siirtoja tekevät Suomen työllisyyden kannalta parempia valintoja, kun työllistämisestä tulee kannattavampaa.

Kilpailukykymme parantaminen on meille kansallinen välttämättömyys. Nyt päätetyt toimenpiteet ovat tämän työn alku. Onnistuminen edellyttää kuitenkin useiden vuosien kurinalaista politiikkaa ja laajasti toimia, jotka vievät samaan suuntaan.

Välttämätöntä on myös, että palkoista pystytään sopimaan siten, ettei kilpailukykymme pääse vajoamaan. Tätä osaltaan tukee hallituksen linjaus paikallisen sopimisen edistämisestä. Myös työmarkkinajärjestöillä on ja tulee jatkossakin olemaan iso vastuu suomalaisista työpaikoista. Kilpailukykymme vahvistumisen on oltava palkkasopimusten keskeinen päämäärä.

Hallituksen talouspoliittinen linja sisältää lääkkeitä myös toiseen isoon rakenneongelmaamme – alhaiseen työllisyysasteeseen. Kilpailukyvyn parantaminenkaan ei yksin auta, mikäli työllistäminen ei kannata ja ellei meillä riitä osaavia työn tekijöitä.

Hallitus on sopinut, että työllistämisen kynnystä alennetaan ja työvoiman tarjontaa lisätään mm. kannustinloukkuja purkamalla, viemällä eläkeuudistusta eteenpäin, työperäistä maahanmuuttoa edistämällä, uudistamalla ansiosidonnaista työttömyysturvaa kannustavampaan suuntaan, kiristämällä vuorotteluvapaan ehtoja, helpottamalla paikallista sopimista, pidentämällä koeaikaa, helpottamalla määräaikaisten työsuhteiden solmimista, joustavoittamalla takaisinottovelvoitetta irtisanomistilanteessa, uudistamalla työvoimahallintoa ja niin edelleen.

Jos emme saa rakenneongelmia haltuun ja sinänsä vaikeitakin uudistuksia toteutettua, edessä on vuosikaupalla säästöjä ja kurjistumisen kierre. Jos sen sijaan onnistumme vahvistamaan kilpailukykyämme ja työllisyysasteemme nousee, julkista taloutta vaivaava kestävyysvaje sulaa kuin itsestään.

Uskon, että tällä visiolla on hyvä tavoitella parempaa huomista. Tämä hallitus tekee politiikkaa, jonka takana seison ja jonka vaikuttavuuteen uskon. Talouspolitiikan linja on selkeä: kilpailukyvyn ja työllisyyden vahvistaminen on ainut kestävä väylä ratkaista valtion ja kuntien talouden ongelmat.

Hallituksen veropoliittinen linja

Vaikka teemme nyt tiukasti töitä sen eteen, että saamme Suomen nopein, lyhyellä aikavälillä vaikuttavin toimin oikeille raiteille, on samalla tiedostettava, että kasvu-uralle pääseminen edellyttää ennen kaikkea tuottavuuden kasvua. Työn tuottavuuden parantaminen on talouspolitiikan tärkeimpiä tavoitteita. Työn tuottavuutta on vaikea nopeasti parantaa, mutta hallitus voi tehdä paljonkin sen hyväksi, että tuottavuuden kasvulle on suotuisat edellytykset.

Voisin puhua teille tuntikaupalla koulutuspolitiikan, korkean osaamisen, tutkimuksen ja tuotekehityksen merkityksestä tuottavuuskasvulle – tai joustavien työmarkkinoiden positiivisesta vaikutuksesta, tai kilpailun lisäämisen eduista. Ne kaikki ovat erittäin olennaisia tuottavuuskasvun osatekijöitä. Mutta koska vietämme veropäivää, pyrin valottamaan hallituksen veropoliittista linjaa.

Edellä mainitsemieni asioiden ohella verotus ja sen rakenne ovat yhteiskunnan keskeisimpiä keinoja vaikuttaa hyvinvointiin, työllisyyteen, kasvuun ja ihmisten valintoihin vaikkapa terveyden tai ympäristön kannalta. Verotuksen tärkein tehtävä on kuitenkin fiskaalinen – kerätä yhteiskunnan tarvitsemat tulot yhteisesti sovittujen menojen kattamiseksi.

Veropolitiikassa on muutamia suuria kehityslinjoja, joihin verotuksemme uudistamisella tulisi pitkällä aikavälillä pyrkiä:

•Verojärjestelmämme tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen. Kuka voi väittää, että esimerkiksi osinkoverojärjestelmämme olisi tällä hetkellä mahdollisimman ymmärrettävä ja selkeä? Yleinen ohje lienee, että mitä useampia hyviä tavoitteita pyrimme verotuksella saavuttamaan, sitä monimutkaisemmaksi järjestelmämme muodostuu. Vaikka verotus herättää meissä kaikissa monenlaisia intohimoja, pitäisi silti pystyä keskittymään olennaiseen. Minusta se kuitenkin on fiskaalinen tehtävä ja verojen tehokas ja mahdollisimman yksinkertainen kerääminen.

•Verot olisi kerättävä mieluiten kestävällä veropohjalla ja matalilla verokannoilla.
•Joitakin verojärjestelmämme erikoisuuksia pitäisi pyrkiä korjaamaan – esimerkiksi kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen kireää progressiota ansiotuloverotuksessamme. Tämä siksi, että se kiistatta heikentää työnteon kannusteita. Maailman korkeimpiin lukeutuva kokonaisveroasteemme ei voi enää nousta – pikemminkin se pitäisi kääntää maltilliseen laskuun.

Valtiovarainministerinä pyrin pitämään erityisesti huolen siitä, että veropolitiikkamme on mahdollisimman ennustettavaa ja johdonmukaista. Tästä periaatteesta kiinni pitäminen on tietenkin sitä vaikeampaa, mitä hankalammat ovat talouden ajat. On kuitenkin kestämätön tilanne, että veroperusteita vuosittain muutetaan aikana, jolloin yritysten investointihalukkuutta tai suomalaisten työnteon kannusteita pitäisi päinvastoin ruokkia ennustettavuutta lisäämällä.

Vaikka lyhyellä aikavälillä hallituksen veropoliittisten linjausten lähtökohdat eivät ole voineet karata kauas vallitsevasta talouspolitiikan realismista, olemme mielestäni ottamassa askelia oikeaan suuntaan. Hallituksen verolinjaukset on mietitty siten, että verotuksessa tehtävät ratkaisut konkreettisesti edistävät taloudellista toimeliaisuutta, kannustavat työntekoon ja luovat luottamusta talouteen, jotta epävarmuus ainakin veropolitiikan osalta minimoituisi.

Hallitus perustaa veropolitiikkansa työllisyyden vahvistamiseen.

Jatkamme verotuksen painopisteen siirtoa pois työn ja yrittäjyyden verotuksesta. Verojen korotukset pyritään toteuttamaan erityisesti ns. haittaveroja korottamalla. Näihin lukeutuvat ympäristölle ja terveydelle haitallisiksi katsotut hyödykkeet, kuten tupakka. Lämmityksen ja työkoneiden polttoaineiden veroa korotetaan samoin kuin jäteveroa. Ympäristösyillä perustellaan myös autoveron alentaminen ja vastaavasti ajoneuvoveron korottaminen. Veron piiriin otetaan myös rekisteröidyt veneet ja muut moottoriajoneuvot.

Tasapainoilua julkisen talouden alijäämän taittamisen ja kasvun luomisen osalta on tehtävä niin, että verotuksen rakennetta muutetaan kokonaisverorasitusta kuitenkaan kasvattamatta. Verojen määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen, nk. kokonaisveroaste, on kasvanut vuodesta 2010 lähtien jyrkemmin kuin OECD-maissa keskimäärin. Nyt me teemme kaikkemme, ettei kokonaisveroaste enää nykyisestä 44 % tasosta nousisi. Verotuksen korkea taso vaikuttaa passivoivasti, mikä voi syventää kriisiämme entisestään.

Kuten todettu, hallituksen veropolitiikan keskeisin kulmakivi on työllisyys. Työllisyyttä edistävää veropolitiikkaa on muun muassa työn verotuksen keventäminen ja kannustinloukkujen purkaminen. Hallituksen ohjelmassa on selkeästi linjattu, ettei kenenkään työn verotus saa tällä hallituskaudella kiristyä. Ansiotasoindeksitarkastukset ja työtulovähennys astuvat voimaan heti ensi vuoden alusta ja tähtäävät siihen, että työllistyminen tuottaa selvää taloudellista hyötyä ja että työtä kannattaa tehdä entistä enemmän. Työtulovähennyksen kasvattaminen keventää eritoten pieni- ja keskituloisten verotusta. Työvoiman aktiivisuuden lisääntyminen kasvattaisi myös kotimaista kulutusta ja lisäisi sitä kautta vauhtia talouteen.

Työn verotukseen tehdään kiristys vain kaikkein suurimpien ansiotulojen osalta, kun solidaarisuusveron alarajaa lasketaan 90 000 eurosta noin 70 000 euroon. Tämä toimenpide tehdään väliaikaisena kahdelle seuraavalle vuodelle. Ansiotuloverojen kiristäminen ei ole työnteon kannustavuuden tai korkean tuottavuuden työpaikkojen houkuttelun kannalta kestävää politiikkaa, mutta solidaarisuusveron tavoite on kirjaimellisesti nimensä mukainen. On tärkeää, että kaikki suomalaiset voivat kokea olevansa samassa veneessä. Leikkaukset ja kiristykset koskevat meistä jokaista.

Mikäli tuleva palkkaratkaisu on äärimaltillinen, hallitus on varautunut tekemään miljardin euron kevennyksen ansiotuloverotukseen kaikilla tulotasoilla. Tämä keventäisi työn verotusta merkittävästi hallituskauden jälkimmäisellä puoliskolla.

Yksi haasteistamme on sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen liittyvä rahoitusratkaisu. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut siihen, ettei kokonaisveroaste nouse eikä kenenkään työn verotus hallituskauden aikana kiristy. On selvää, että sote-rahoitusratkaisua on etsittävä näistä reunaehdoista tinkimättä.

Kaiken kaikkiaan, isoistakin liikkuvista osista huolimatta, suunta on selvä. Hallituksen päätöksin työn verotus kevenee jo ensi vuonna noin 600 miljoonan euron edestä. Vahva viestimme suomalaisille on: tehkää lisää työtä – ja yrittäkää.

Lopuksi

Ennakoitavalla ja johdonmukaisella talous- ja veropolitiikalla voimme lisätä tulevaisuuden kasvun edellytyksiä samalla kun rakenteellisin uudistuksin korjaamme talouden pohjaa. Hallituksella on yhteinen tilannekuva ja käsitys talouden haasteista ja olemme yhdessä sitoutuneet niitä korjaaviin toimenpiteisiin.

Se on vasta alku, mutta suunta on oikea. Se on eteenpäin.

Taloutemme kurja tila ei voi enää olla yllätys kenellekään. Kansantaloutemme on supistunut. Kasvun ennustetaan olevan tulevinakin vuosina varsin vaatimatonta, Euroopan alhaisinta. Kilpailukykymme maailmanmarkkinoilla on rapautunut, eikä missään muussa Euroopan maassa työttömyys kasva yhtä nopeasti kuin Suomessa. Olemme mitoittaneet julkisen sektorimme menot pysyvästi liian suuriksi tuloihin nähden. Tarvitsemme muutoksen Suomen suuntaan. Meidän on pystyttävä uudistumaan kaikilla tasoilla. Tämä koskee meitä kaikkia.

Vaihtoehtoja on aina. Nyt voimme johtaa muutosta aktiivisesti, olla itse tekemässä uutta nousua. Toinen vaihtoehto on pysähtyä paikalleen ja jättäytyä muiden vietäväksi – osaksi jonkun toisen suunnitelmaa. On aivan selvää, että näistä ensimmäinen on parempi.

Vielä aivan hiljattain olimme herkästi tuomitsemassa Kreikan päättäjät holtittomasta julkisen talouden hoitamisesta. Emme pitäneet edes ajatuksesta joutua Irlannin tai Portugalin tai muiden ongelmamaiden maksumieheksi. Olimme oikeutetusti sitä mieltä, mutta nyt pitää vastata huutoon. Meidän on huolehdittava omasta taloudenpidostamme.

Hallituksen perustuslaillinen velvollisuus on edistää työllisyyttä ja turvata peruspalvelut. Vahva julkinen talous on kansalaisen paras turva. Tulojen on oltava vuosien mittaan suunnilleen yhtä suuret kuin menot. Maltillinen velkaantuminen on aivan normaalia, jopa järkevää. Mutta nykymenolla velkaannumme melkein miljoona euroa tunnissa. Tästä lasku on lankeamassa lapsillemme ja lastenlapsillemme. Yksikään vastuullinen päättäjä ei toimi näin. Me emme ainakaan.

Siksi hallitus on nyt tarttunut toimiin, joilla talous käännetään kasvuun työn avulla. Kaksi kertaa karille menneiden yhteiskuntasopimusneuvottelujen tärkeimpänä tavoitteena oli tehdä Suomesta jälleen maa, johon voi investoida, joka palkkaa uusia työntekijöitä ja joka kykenee kestävän talouskasvun avulla turvaamaan laadukkaat julkiset palvelut kaikille. Oli valitettavaa huomata, että työntekijä- ja työnantajajärjestöt eivät tässä löytäneet toisiaan.

Olennaista on edelleen tavoite eli Suomen kilpailukyvyn palauttaminen. Hallitus on valmis ottamaan vastaan työmarkkinaosapuolten esityksen hallituksen keinojen sijasta. Esityksen on oltava kaikkien osapuolten, työntekijöiden ja työnantajien yhteinen.

Esimerkiksi entinen Euroopan sairas mies, nykyisin talouden mallimaaksi usein kuvattu Saksa on onnistunut työtekijöiden ja työnantajien välisessä sopimisessa meitä paremmin. Työntekijät tulevat usein työnantajaansa vastaan vaikeassa tilanteessa, ja työnantajat puolestaan pohtivat aktiivisesti, miten työ voitaisiin jatkossakin tehdä kotimaassa.

Samaa henkeä on löydyttävä myös Suomesta. Sitä on löytynyt ennenkin. Sotien jälkeen Suomi nousi köyhyydestä työllä ja ahkeruudella. Maa rakennettiin uudestaan, lapset laitettiin koulutielle ja terveydenhuolto koheni roimin askelin. 1990-luvun lamasta, joka tosin ei ole sotiin verrattava vitsaus, nousimme siitäkin ripeästi.

On oltava realisti. Edessä on monta vaikeaa vuotta. Mutta Suomi on edelleen yhteiskunta, jonka monet peruselementit ovat erinomaisessa kunnossa. Kansalaiset ovat hyvin koulutettuja, poliittinen järjestelmä on vakaa ja oikeusjärjestelmä lujalla pohjalla. Pohja, jolta ponnistamme, on edelleen paljon lujempi kuin suurimmassa osassa muuta maailmaa.

Kilpailukykyä vahvistavat toimet ovat vain yksi osa kokonaisuutta, jolla Suomen talouden uutta nousua luodaan. Tämän lisäksi tarvitsemme rakenteelliset uudistukset, kuten kuntien tehtävien karsintaa, paikallisen sopimisen edistämistä, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen sekä työttömyysturvan uudistamisen. Muuten talouden sopeutustoimet leikkauslistoineen jatkuvat vuodesta toiseen ja se koskee erityisesti ihmisiin, joilla ei ole työn tuomaa turvaa.

Uusi, parempi päivä koittaa varmasti. Mutta se on meidän suomalaisten itse tehtävä. Vaihtoehtoja on, tekemättä ei voi jättää.

Juha Sipilä
Timo Soini
Alexander Stubb

Hallitus on sopinut työelämän lainsäädäntöä uudistavasta paketista. Kokonaisuus alentaa yritysten yksikkötyökustannuksia viidellä prosentilla. Tämä vahvistaa Suomen kilpailukykyä ja alentaa työllistämisen kustannuksia.

Nämä toimet tehdään siksi, että Suomessa voi tehdä ja teettää työtä. Siksi, että entistä useampi suomalainen saisi työpaikan. Siksi, että suomalaiset yritykset pärjäisivät kilpailussa maailmalla nykyistä paremmin.

Suomessa ymmärretään laajasti, missä mennään. Taantumavuosia on useampi peräkkäin. Olemme eläneet raskaasti velaksi jo vuodesta 2009 lukien. Näin ei voi jatkua.

Kokoomus on viime vuodet puhunut paljon työn asettamisesta etusijalle. Nämä päätökset edustavat juuri tätä. Asetamme työn etusijalle, jotta voimme saada aikaan työpaikkoja, kasvua, verotuloja ja vankemman rahoituspohjan hyvinvointiyhteiskunnalle palveluineen.

Tänään päätettyjen toimien työllisyysvaikutus lasketaan pidemmällä aikavälillä kymmenissä tuhansissa. Toimien työllisyysvaikutukset tarkentuvat valmistelussa, mutta ne ovat joka tapauksessa merkittäviä.

Suomalaisen työn kilpailukykyä vahvistavia toimia yritettiin kahteen otteeseen sopia kolmikantaisesti eli yhdessä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kanssa. Valitettavasti tämä ensisijainen tie ei ollut mahdollinen. Siksi hallitus ottaa nyt vastuun toimien tekemisestä. Vaihtoehtoja voi esittää, tekemättä ei voi jättää.

Hallitus jatkaa rakentavaa yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Työmarkkinaosapuolet kutsutaan niihin pöytiin, joissa näitä toimia valmistellaan. Työmarkkinaosapuolia on myös kuultu tämän kokonaisuuden valmistelussa.

On suomalaisen työn näkökulmasta tärkeää, että yhteiskuntasopimuksen kaaduttua hallitus kykeni sopimaan korvaavista toimista. Haluan osoittaa tästä kiitokset kollegoille Juhalle ja Timolle, joiden kanssa toimista on voitu neuvotella eteenpäin katsovassa hengessä.

Hallituksen toimet siis alentavat yksikkötyökustannuksia ja parantavat yritysten kilpailukykyä. Sekin on sanottava suoraan, että monet toimista osuvat raskaasti palkansaajiin. Nyt onkin suomalaisten yritysten ja suomalaisten yrittäjien aika osoittaa, että näillä toimilla on merkitystä. Tämä osoitetaan palkkaamalla lisää väkeä töihin. Yritysten vastuulla on nyt erityisesti tarjota lisää työtä suomalaisille.

Tässä kokonaisuudessa iloitsen erityisesti siitä, että vahvistamme nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla ja edistämme työelämän tasa-arvoa. Perhevapaista työnantajille aiheutuvia kustannuksia tullaan tasaamaan 2 500 euron kertakorvauksella.

Tämä toimien kokonaisuus on osa siitä kilpailukyvyn parannuksesta, joka meidän on kyettävä saavuttamaan. Kilpailukyvyn palauttaminen edellyttää nyt päätettyjen toimien lisäksi mm. sitä, että työmarkkinajärjestöt kykenevät syksyllä 2016 sopimaan kilpailukykyä palauttavasta, äärimaltillisesta palkkaratkaisusta.

Hallitus on todennut, että mikäli työmarkkinajärjestöt sopivat äärimaltillisesta palkkaratkaisusta, hallitus on puolestaan valmis keventämään palkansaajien verotusta miljardilla eurolla.

Nämä toimet yhdessä voisivat muodostaa Suomeen sen positiivisen kierteen, jota yhteiskuntamme tarvitsee. Yksikkötyökustannuksia alentavat toimet, maltillinen palkkaratkaisu ja työn verotuksen merkittävä keventäminen olisivat iso piristysruiske Suomen talouteen ja työllisyyteen.