Tänään eduskunnan täysistunnossa käydään lähetekeskustelu kansalaisaloitteesta, joka pyrkii tekemään ruotsin kielestä valinnaisen oppiaineen kaikilla kouluasteilla.

 

Tulen itse kaksikielisestä perheestä. Olen kulkenut koulutietäni sekä suomeksi että ruotsiksi. Nyt kodissamme puhutaan kolmea kieltä. Näkökulmastani aiheen ympärillä on liikaa kiihkoilua ja vastakkainasettelua.

 

Yksi puoli puhuu pakkoruotsista unohtaen kritiikittä, että koko koulujärjestelmämme perustuu oppivelvollisuuteen, paino sanalla velvollisuus. Toinen puoli poteroituu puolustamaan vähemmistökieltään ikään kuin sen olemassaolo olisi radikaalisti uhattuna. Ei ole.

 

Kielikiihkoilu kummallakaan puolella ei auta olennaiseen kysymykseen eli kuinka valmentaa nuorisollemme olennaiset valmiudet. Mikään oppiaine ei ole täysin turhaa, tuskin täysin välttämätöntäkään. Kielikeskustelussa ruotsin kielestä tulee puolesta riippuen kuitenkin jompaakumpaa.

 

Kieliajattelullani on kaksi lähtökohtaa: kansainvälisyys ja yleissivistys. Suomi on viennistään riippuvainen: kauppa ei käy, jos ei osaa kieliä. Suomi haluaa olla aktiivinen kansainvälisillä foorumeilla: viestimme ei kanna pelkästään suomeksi tai ruotsiksi. Yksilötasolla kielille ja kulttuureille herkällä on yksinkertaisesti paremmat valmiudet tämän päivän maailmassa.

 

Vieraan ymmärtäminen lähtee itsensä ymmärtämisestä, omasta kulttuurisesta yleissivistyksestä. Perustuslakimme 17§ toteaa ”Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.” Kulttuurisesta itseymmärryksestämme lohkaistaisiin iso pala, mikäli toisen kansalliskielemme annettaisiin rapautua. Kääntäen, kansainvälisyyden ja yleissivistyksen näkökulmista Suomen kaksikielisyys ja englannin myötä itse asiassa kolmikielisyys on ilman muuta valtti.

 

Samalla huolestuttavina kehityspiirteinä voidaan todeta toisen kotimaisen osaamisen tason heikentyneen 2000-luvulla, ruotsin pitkänä kielenä opiskelevien määrän vähentyneen ja ylioppilastutkinnon yhteydessä ruotsin kielen kirjoittavien määrän pienentyneen. Ja mikä näitä olennaisempaa, suomalaisnuoret opiskelevat vähenevässä määrin ylipäätään vieraita kieliä.

 

Kielten opetukseen ja opiskeluun on ilman muuta satsattava, siis opetukseen, ei seiniin. On erikoista, että suomen- ja ruotsinkielisillä on omat koulunsa. Opiskellaan erillään, leikitään erillään. Toinen puoli jää vieraaksi ilman arkista yhteyttä. Kieltä opetellaan, mutta sitä ei oikein opita, sisäistetä ja omaksuta osaksi omaa ajattelua ja identiteettiä. Suomen- ja ruotsinkielistä opetusta voisi aivan hyvin olla enemmän samoissa tiloissa, kaikkien hyödyksi.

 

Mitä vähemmän resursseja menee seiniin ja hallintoon, sen enemmän jää tilaa myös yksilöllisempiin kieliohjelmiin, kielikylpykoulutukseen ja muihin vieraisiin kieliin. Samalla voitaisiin olla joustavampia tarpeiden mukaan, joskus ruotsin kielen sijasta on kannattavampaa panostaa johonkin toiseen kieleen.

 

Joka tapauksessa näkemykseni on, että tämän päivän maailmassa kieliä tulisi opiskella enemmän ja aikaisemmin. Lapset ovat kielten suhteen kuin sieniä. Tämä kannattaisi hyödyntää.

Eduskunta käsittelee tänään opposition välikysymystä työllisyydestä. Aihe on tosi tärkeä. Harmi, että voi jo ennustaa keskustelun juuttuvan yksittäisiin epäolennaisuuksiin. Harva kansanedustaja haluaa tarttua todellisiin valintoihin.

Oppositio keskittyy tukiaisten lisäämiseen. Sen mielestä ongelmat johtuvat työllisyysmäärärahojen ja eräiden yritystukien leikkauksista. Kokonaisuutena jää maku, että hallituksen pitäisi päättää sanomalehtitason tietämyksellä sopivimmat investointikohteet ja rientää kaatamaan veronmaksajien rahaa yksittäisiin hankkeisiin. Ranskassa on perinteisesti tukeuduttu valtiokapitalistiseen teollisuuspolitiikkaan. Tulokset eivät puhu puolestaan. Teollisuuden osuus taloudesta on laskenut nopeasti ja kansantuotteen kasvu jäänyt jälkeen. Yhtälö ei toimi.

Työllisyys on sinänsä paljolti talous- ja työmarkkinapoliittinen valinta. Olemme luoneet kansainvälisestikin arvostetun hyvinvointiyhteiskunnan. Sen sopukoihin on kuitenkin takertunut ominaisuuksia, jotka estävät satoja tuhansia potentiaalisia työpaikkoja syntymästä. En esitä antiteesiä vaan synteesiä. Järjestelmäämme on korjattava siten, että työn tekeminen ja teettäminen on aina kannattavaa. Tähän reformiin meidän on pystyttävä myös pelastaaksemme hyvinvointimallimme rahoituksen ikääntymisen aiheuttamalta työvoiman supistumiselta.

Suomen jämähtäminen korkeaan työttömyyteen ja työllisten matalaan osuuteen työikäisistä ei ole sinänsä ainutlaatuinen tilanne. Esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa oltiin 10 vuotta sitten pitkälti samassa jamassa, vaikka 1990-luvun laman arvet eivät siellä olleet niin syvät. Molemmissa maissa on sen jälkeen tehty rohkea valinta työn tekemisen ja teettämisen kannattavuuden puolesta. Ja tulokset näkyvät. Työllisten osuus työikäisistä on noussut molemmissa maissa reippaasti eurokriisistä huolimatta. Paitsi että miljoonat ihmiset ovat löytäneet työttömyyttä mielekkäämpää tekemistä tämä on ollut ratkaiseva pohja eurooppalaisittain hyvälle talouden iskukyvylle ja vahvalle julkiselle taloudelle kriisivuosien keskellä.

Mitä sitten Suomeen palaten voitaisiin tehdä? Tässä muutama kokonaisuus, joista tänään oikeasti pitäisi puhua:

1) Lannistavat verot: Suomen veroaste on Euroopan ja maailman huippua. Meillä verot painottuvat erityisen paljon työhön. Keskituloinen suomalainen maksaa vuodessa 2000 euroa enemmän veroja kuin Ruotsissa. Pitkällä aikavälillä tulisi pyrkiä eurooppalaiseen keskitasoon. Kyse olisi staattisesti laskien noin 5 miljardin euron veroreformin mittaluokasta. Paljon rahaa, mutta vain kaksi kolmannesta niistä sopeutuksista, joita tämä hallitus on vienyt läpi. Siis valinta, ei mahdottomuus.

2) Tuet ja osa-aikatyö: Hallitus on tehnyt täsmäiskuja kannustinloukkuja vastaan mutta tekemistä riittää. Liian usein työstä jää käteen vain muutama euro tunnissa verrattuna tukien varassa oloon. Varsinkin osa-aikatöissä. Järjestelmämme on viritetty siten, että ihminen on joko kokonaan töissä tai kokonaan kotona. Se ei välttämättä vastaa kaikissa tapauksissa kenenkään tarpeita. Kun Suomen työllisyysastetta vertaa Ruotsiin, meiltä puuttuu työelämästä noin 150 000 ihmistä. Ero selittyy kokonaan sillä, että Ruotsissa osatyökykyisten työllisyysaste on paljon parempi kuin meillä ja että osa-aikatyötä tehdään Ruotsissa paljon enemmän kuin meillä. Tällä on valtava merkitys julkiseen talouteen: 150 000 maksajaa enemmän ja 150 000 tulonsiirroilla elävää vähemmän. Tällä on vahva yhteys myös tasa-arvoon, kun työn ja perheen yhteensovittamiseen annetaan enemmän mahdollisuuksia.

3) Työllistämisen lisäkulut: Harva meistä huomaakaan, että palkkamme maksaa työnantajalle helposti 30% enemmän kuin työsopimuksen mukaan tienaamme. Se nostaa työn teettämisen kynnystä. Sivukuluihin ei ole ihmelääkettä, mutta yksi paine on nopeasti tukittava. Eläkemaksut ovat nousseet 90-luvun jälkeen jo yli kolmanneksen. Suomalaisen elinajan odote on noussut vielä 2005 jälkeen noin viidellä vuodella, mikä on loistavaa. Mutta samalla eläkemaksujen nousu kiihtyy, jos emme rajoita eläkevuosien lisääntymistä suhteessa työvuosiin. Eläkeratkaisu on tehtävä ja aikailu vaan kasvattaa laskua. Ehdimme joka tapauksessa viettää eläkkeellä enemmän vuosia kuin koskaan ennen on tehty.

Saksan Hartz-reformeja tai Ruotsin työlinjaa ei sellaisenaan voi eikä pidä kopioida Suomeen. Mutta sama rohkeus ja suunta meidän kannattaisi omaksua. Se on suuri valinta. Jos linja saadaan otettua, Suomessa löytyy osaamista pistää asiat kuntoon.

Kevään vaalikuume tiivistyy. Tänään on jäljellä 13 päivää varsinaiseen vaalipäivään ja vain 2 päivää ennakkoäänestyksen alkamiseen.

Myönnän, että jännittää. Siitä huolimatta, että naamani on liikkuva ulkoilmamainos. Siitä huolimatta, että nimeni tunnistetaan kohtuullisen hyvin. Siitä huolimatta, että ensimmäiset EU-vaalini 10 vuotta sitten oli huikea menestys. Vaalit jännittävät aina, koska koskaan ei tiedä miten käy. Elämäni ensimmäisissä EU-vaaleissa sain 115 000 ääntä. Elämäni ensimmäisissä eduskuntavaaleissa sain 42 000 ääntä. Näissä vaaleissa ei ole vielä annettu yhtään ääntä. Jokainen ääni lasketaan ja otetaan kiitollisena vastaan.

***

Miksi ylipäänsä kannattaa äänestää? Ensin kolme perinteistä syytä. Ensinnäkin EU on maailman suurin talous, kaupankävijä ja kehitysavun antaja. Euroopan parlamentti on sen päätöksenteossa merkittävä vallankäyttäjä, tasavertainen jäsenmaista koostuvan neuvoston kanssa. Ei ole yhdentekevää, minkä suunnan EU ottaa. Ei ole yhdentekevää, minkälainen kokoonpano parlamentissa on.

Toiseksi, Suomen lainsäädännöstä merkittävä osa juontaa juurensa EU-päätöksenteosta. Arviot vaihtelevat 40-80%:n välillä. Lisäksi Suomen viennistä yli 50% suuntaa EU-markkinoille. EU-päätöksenteko vaikuttaa siis aivan suoraan meihin. Kolmanneksi, tulevalla vaalikaudella on edessä merkittäviä asioita, kuten esimerkiksi ilmasto- ja energiapaketista päättäminen.

Lopuksi vielä neljäs, tuoreempi syy äänestää näissä vaaleissa. Lissabonin sopimuksen myötä vaalitulos painaa aiempaa enemmän nimityksissä huippuvirkoihin. Parlamentti on omalta osaltaan tehnyt selväksi, ettei puolueiden kärkiehdokkaita voi nimityksissä sivuuttaa. Henkilöruletin kautta vaalituloksella on vaikutuksensa myös tulevan komission ohjelmaan.

***

EU on minun juttuni. Olen ollut EU-asioiden kanssa tekemisissä koko aikuisikäni eri rooleissa tutkijana, virkamiehenä ja poliitikkona. CV:ni löydät täältä. Tunnen parlamentin, sen ihmiset ja päätöksenteon. Pääsin talossa hyvään vauhtiin ennen yllättävää nimitystä ulkoministeriksi 2008 (MEP Profile). Tuosta olisi hyvä jatkaa. Mielestäni kansainvälinen ja avoin Suomi pärjää. Olemme olleet kokoamme suurempia vaikuttajia EU:ssa. Tähän on pyrittävä jatkossakin. 10 käskyäni Euroopalle:

1. Euroopan pitää puolustaa arvojaan, sisäisesti ja muun muassa naapurustossaan.

2. Euroopan pitää keskittyä talouskasvun ja työpaikkojen syntymiseen.

3. Euroopan pitää huolehtia sisämarkkinoistaan viemällä ne digitaalisen aikaan.

4. Euroopan pitää edistää parasta osaamista ja tutkimusta.

5. Euroopan pitää edesauttaa ihmisten vapaata liikkumista.

6. Euroopan pitää olla edelläkävijä puhtaassa teknologiassa.

7. Euroopan pitää tehdä kunnianhimoista ja fiksua ilmastopolitiikkaa.

8. Euroopan pitää kasvaa mittansa mukaiseksi ulkopoliittiseksi vaikuttajaksi.

9. Euroopan pitää edistää vapaakauppaa maailmassa.

10. Euroopan pitää olla avoin uusille jäsenille.

***

Olen myös ehdolla Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Meillä on käynnissä hyvä ja tasainen kisa Paula Risikon ja Jan Vapaavuoren kanssa. Puheenjohtajaehdokkaat kiertävät ympäri Suomea (Kokoomus 2015 -kiertue) yhdessä eurovaaliehdokkaiden kanssa. Kokoomus näkyy ja kuuluu.

Puheenjohtajan tehtävä avautui kesken eurovaalikampanjan. Viimeksi vastaava mahdollisuus oli kymmenen vuotta sitten. Kolmen viikon harkinnan jälkeen päätin pyrkiä tehtävään täysillä. Päätös lähti sydämestä.

Pyrin täysillä Euroopan parlamenttiin ja siellä mahdollisimman merkittäviin tehtäviin valiokunnissa ja EPP-ryhmässä. Mikäli minut valitaan Kokoomuksen puheenjohtajaksi, en kuitenkaan voi ottaa paikkaani parlamentissa vastaan. Palaan tämän kirjoituksen alkuun. Demokratiassa olisi ylimielistä olettaa tulevansa valituksi, kummassakaan vaalissa.

Joku eurovaalien äänestäjä ei ehkä pidä siitä, että olen samalla ehdokas Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Toista se ei haittaa. Kolmas ajattelee molemmilla olevan tärkeä EU-kytkös pääministerin johtaessa Suomen EU-politiikkaa. Neljäs äänestää ensisijaisesti puoluetta ja siis allekirjoittaneelle äänensä antaessaan Kokoomusta. Viides haluaa kannattaa ehdokkaan edustamia arvoja riippumatta, mihin tämä lopulta päätyy. Minusta olennaista on, että aikeeni ovat julkisesti tiedossa ennen ensimmäisenkään äänen antamista. Se on sitä äänestäjien kuluttajasuojaa.

Ai niin, pieni kuriositeetti: vaimoni Suzanne saa nyt ensimmäistä kertaa mahdollisuuden äänestää minua. EU-kansalaiset saavat nimittäin äänestää toisessa EU-maassa. Minulla on vielä kaksi viikkoa aikaa taivutella. Onnistuukohan?

Virolaiset ystäväni,

on vierähtänyt aika tarkkaan kaksi vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen kolumnini Postimeesiin. Kerroin silloin olevani Viron fani ja että tutustuin virolaisiin lapsena ja nuorena erityisesti urheilijoidenne saavutusten myötä. Syy muisteluuni on se, että tämä on viimeinen kolumnini tällä erää. Minun elämässäni toivottavasti alkaa kesällä uusi vaihe joko europarlamentaarikkona tai kokoomuksen puheenjohtajana.

Parin vuoden aikana Viron ja Suomen yhteistyö on ottanut hienoja askelia. Oma talousliittomme on syventynyt entisestään: Virossa on tällä hetkellä yli 4 000 suomalaisyritystä ja Suomessa työskentelee 46 000 virolaista vakituisesti tai pysyvästi. Myös noin tuhat virolaisyritystä on vakiinnuttanut asemansa Suomessa. Monelle pienelle suomalaisyritykselle Viro on ollut ja on tulevaisuudessakin kielellisesti ja kulttuurisesti ensimmäinen luonnollinen askel kansainvälistymiselle. Meillä on erityissuhde, joka heijastuu niin kauppaan kuin investointeihinkin.

Myös käytännön tasolla olemme tehneet hienoja juttuja yhdessä. Ulkoministeri Urmas Paetin kanssa olemme tehneet kaksi vienninedistämismatkaa. Ensimmäinen kohdistui Indonesiaan tammikuussa 2012 ja toinen Meksikoon vuosi sitten. Nyt teillä on tuore ulkomaankauppa- ja elinkeinoministeriksi Anne Sulling, joka kävikin jo tapaamassa minua. Anne jatkakoon menestyksekästä yhteistyötä vienninedistämisessä Suomen uuden ulkomaankauppaministerin kanssa. Annella on hyvä ote ja sopiva monitaitoinen profiili. Fakta on, että yhdessä Suomi ja Viro saavat enemmän tapaamisia ja enemmän huomiota kasvavilla markkinoilla. Tämä taas tuo lisää kauppaa yrityksillemme.

Yksi ilonaiheistani on ollut mahtava yhteistyö presidentti Toomas Hendrik Ilveksen kanssa. Toomas on ollut vieraanamme myös Saariselän Lapland Retreatissä. Toomas Ilves on yksi monista suurista Viron vapauden puolesta taistelleista ja minulla on hänen kanssaan paljolti samanlainen ajatusmaailma. Olemme edistäneet yhdessä muun muassa EU:n Itämeri-politiikkaa. Hieno juttu on myös parhaillaan käynnissä oleva presidentti Ilveksen valtiovierailu Suomessa. Aika usein kohtaamme @IlvesToomaksen kanssa toisemme myös Twitterissä – taidamme olla molemmat yhtä innokkaita visertäjiä.

EU-vaikuttamisessa Suomella ja Virolla on myös paljon yhteistä. Olemme molemmat pieniä ja ketteriä. Uskon molempien olevan kokoaan suurempia vaikuttajia. Olemme molemmat pragmaattisia ja molemmat riippuvaisia viennistä erityisesti muihin EU-maihin. Siksi sisämarkkinoiden toimivuus ja kehittäminen ovat etujemme mukaisia. Viro tuli mukaan 10 vuotta sitten. Yhteistyötä on tehty alusta asti ja löydämme toisemme myös jatkossa.

Kirjoitin ensimmäisessä kolumnissani, että naapurimaan vanhimpaan lehteen kirjoittaminen on ollut suuri kunnia. Sitä se on ollutkin, kiitos siitä. Viro ja virolaiset ovat sydämessäni aina.

EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP) keskusteltiin tänään EU:n kauppaministerineuvostossa. Komissaari de Gucht kertoi tapaamisestaan USA:n kauppaedustaja Fromanin kanssa. Seuraava neuvottelukierros alkaa 19.5. Washingtonissa.

Meille TTIP on tärkeä sopimus, jonka avulla turvataan talouskasvua ja saadaan työpaikkoja. Hallitus ja eduskunta ovat sitoutuneet neuvotteluihin moneen kertaan. Kauppaluvut puhuvat puolestaan. Yhdysvallat on yksi tärkeimmistä kauppakumppaneistamme, neljänneksi suurin vientimaa Ruotsin, Saksan ja Venäjän jälkeen. Vuonna 2013 vientimme oli 3,6 miljardia euroa (noin 6,4 % Suomen kokonaisviennistä). Suomen tuonti Yhdysvalloista ylsi vuonna 2013 kahteen miljardiin euroon (noin 3,4 % kokonaistuonnista). USA on Suomen kuudenneksi tärkein tuontimaa.

Sopimuksen pelätyistä haitoista on virinnyt eurovaalien lähestyessä uusi keskustelukierros eri EU-maissa. Suomessakin joukko tutkijoita julkaisi kirjeen asiasta.

Suomi on ajanut neuvotteluissa koko ajan mahdollisimman suurta avoimuutta. Avoimuus on parasta lääkettä epäluuloihin ja väärinkäsityksiin. Yhdessä muutaman muun jäsenmaan kanssa ehdotimme tänään EU:n neuvottelumandaatin julkistamista, ja ajatus sai vahvaa tukea eri puolilta. Lopullinen päätös saadaan toivottavasti tehtyä jo ensi viikolla.

Epäilyt eurooppalaisten normien ja standardien vaarantumisesta tai investointisuojan haitallisuudesta eivät neuvottelijoiden arvion mukaan ole perusteltuja. Huolet on kuitenkin otettava otettava vakavasti ja varmistettava, ettei sopimukseen jää porsaanreikiä.

EU:n ja Yhdysvaltojen yhteinen tavoite on säilyttää korkea sääntelyn taso, kumpikaan ei halua alentaa esimerkiksi ympäristöä koskevia normeja. Tämä kävi selväksi Washingtonissa huhtikuun alussa käymissäni keskusteluissa. Jatkossa TTIP asettaa standardin muiden maiden kanssa käytäville neuvotteluille. Haluamme, että myös esimerkiksi Aasian maissa noudatetaan korkeaa ympäristön- ja kuluttajansuojaa.

EU:n kaikissa kauppasopimuksissa taataan osapuolten oikeus terveys- turvallisuus-, työ-, kuluttaja ja ympäristölainsäädännön tason ylläpitämiseen tai nostamiseen. Myös TTIP- neuvotteluissa kiinnitetään tähän erikseen huomiota.

Julkiset palvelut, esimerkiksi terveydenhuolto ja peruskoulutus on EU:n aikaisemmissa kauppasopimuksissa rajattu ulkopuolelle. Näin toimitaan myös Yhdysvaltojen kanssa.

Suomen houkuttavuus sijoituskohteena kasvaisi TTIP:n avulla. Saamme nyt liian vähän ulkomaisia sijoituksia. Investointisuojaa koskevalla sopimuksella ei rajoiteta Suomen ja muiden sopimuspuolten oikeutta yleisen edun nimissä ja syrjimättömien lakien nojalla säädellä liiketoimintaa alueellaan. Ulkomaisten sijoittajien tulee aina noudattaa lakeja ja määräyksiä.

Riitojenratkaisumenettely ei ole tuomioistuin vaan osapuolten kannalta joustava tapa ratkaista yksittäisiä kiistoja. Menettely on mukana kaikissa Suomen 67 investointisuojasopimuksessa. Mikään ei myöskään estä ratkaisemasta riitaa kansallisessa tuomioistuimessa tai muuten sopimalla. Näin myös lähes aina tehdäänkin, mistä osoituksena välimiesmenettelyjen erittäin vähäinen määrä suhteessa kaikkiin ulkomaisiin sijoituksiin.

Komissio on avannut mm. investointien riitojenratkaisusta julkisen konsultaation, johon kaikki voivat osallistua. Toivottavasti mahdollisimman moni kertoo mielipiteensä.

Huomenna eduskunnan täysistunnossa keskustellaan ensi vuodenvaihteessa aloittavan komission ohjelmaan vaikuttamisesta. Hyvä, että keskustellaan.

Kolmen viikon kuluttua on nimittäin EU-vaalipäivä. Tuon jälkeen alkaa nimitysruletti, johon myös vaalitulos vaikuttaa. Tulevan komission puheenjohtajaehdokas on Euroopan parlamentin kuultavana todennäköisesti heinäkuussa. Näissä kuulemisissa esitetyt suuntaviivat ovat samalla tulevan komission ohjelman runko. Lisäksi syksyn aikana parlamentti järjestää kuulemisia eri salkkuihin ehdolla oleville komissaariehdokkaille.

Mitä enemmän Suomi pystyy syöttämään ajatuksia tuleviksi suuntaviivoiksi, sen parempi. Vaikuttamistyön lähtökohta on yksinkertainen: kaiken poliittisen työn takana häärää paitsi poliitikkoja, myös linjauksia valmistelevia virkamiehiä. Hyvät suhteet ovat tärkeät. Suomen EU-edustusto Brysselissä on jokapäiväisen vaikuttamistyön keihäänkärkemme. Lisäksi ministeriöillä on omat suorat kontaktinsa toimintansa kannalta relevantteihin EU-virkamiehiin.

Omina vaikuttamisen ohjenuorinani sekä aiemmin virkamiehenä että nyt poliitikkona ovat olleet:

1. Tarvitaan selkeä kanta perusteluineen. Epämääräisyys ei toimi.

2. Pysy asiassa. Tässä suomalaisilla on hyvä maine.

3. Muista ajoitus. On turha huudella perään, kun juna meni jo.

4. Pelkistä asia. Jos et osaa selittää asiaa itsellesi, et osaa sitä muillekaan.

5. Ota ja anna, tarjoa ratkaisuja ja pyri palvelemaan vastapuolta vain omien ongelmiesi sijaan.

6. Identifioi oikeat ihmiset. Kenellä on ”kynä”? Turha puhua sellaiselle, jota asia ei koske.

7. Arkinen yhteys. Oveen ei kannata koputtaa vasta sitten, kun on huolia. On oltava kamu.

8. EU-asioissa tarvitaan eurooppalainen näkökulma. Siltarumpuilijaa ei kuunnella.

9. Ole valmistautunut. Huono asiaosaaminen jättää huonon vaikutelman.

10. Tiivis paperi keskeisistä asioista voi vahvistaa viestiä.

Yleisesti ottaen rakentavilla ideoilla ja hyödyllisillä näkökulmilla saa omiakin intressejä ajetuksi. Vastakohtana rähjäämällä ja pelkästään kritisoimalla ei saavuta mitään. Pyrkimyksenä tulee aina olla, että olemme kokoamme merkittävämpiä vaikuttajia.

Mielestäni Suomi on EU-jäsenyytensä ajan tässä onnistunut, kiitos erinomaisen virkakunnan. Nyt vaihtuvaa komissiota silmällä pitäen kukin ministeriö on identifioinut oman sektorinsa Suomen kannalta keskeisimmät EU-hankkeet. Näissä pyritään vaikuttamaan siten, kuten asian kannalta tarkoituksenmukaisinta on. Joskus se tarkoittaa hyvinkin aktiivista lobbaamista, toisinaan asia etenee omalla painollaan. Kun uudet komissaarit tiedetään, lobbaamista jatketaan poliittisella tasolla.

Viime vuodet ovat olleet kriisin aikaa, jatkossa tulee keskittyä kasvuun ja työllisyyteen. Tästä näkökulmasta tärkeitä vaikuttamisen kohteita ovat mm EU-lainsäädännön järkeistäminen kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta, sisämarkkinoiden edelleen kehittäminen, aktiivinen elinkeino- ja innovaatiopolitiikka, talous- ja rahaliiton kehittäminen raskaita järjestelyitä välttäen, järkevät energia- ja ilmastotavoitteet vuodelle 2030 ja vapaan liikkuvuuden edistäminen.

Harmittavasti en itse pääse täysistuntokeskusteluun. Olen tänään Kokoomuksen PJ-vaalikiertueella Oulussa.

Terveisiä Pohjanmaalta. Tulin perjantai-iltana junalla Kokkolaan. Teen täällä lauantaina mm. eurovaalikampanjaa, ja sunnuntaina jatkan kampanjointia polkupyörän kanssa.

Pyöräilykiertue lähtee sunnuntaiaamuna seitsemän sillan yli kohti Vaasaa. Matkalla teen kampanjaa akselilla Pietarsaari-Uusikaarlepyy-Oravainen-Kuni-Vaasa. Lopuksi vielä autolla Laihian torille. On muuten mahtava tapa kampanjoida ja tavata ihmisiä! Tervetuloa mukaan – moikkaamaan tai polkemaan.

Ilmoitin tiistaina asettuvani ehdolle Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Viikko on ollut huikea. Tuen ja kannustuksen määrä vetää nöyräksi. Ensimmäiset kymmenen Kokoomuksen kansanedustajaakin tulivat jo julkisesti tueksi. Tästä kampanjan vauhti vain kiihtyy. Kännykkä ja moottoritiet tulevat entistäkin tutummiksi.

Paula Risikko ja Jan Vapaavuori kisaavat kanssani puheenjohtajuudesta. Erinomaisia ehdokkaita. Arvostan molempia ministerikollegoja. Janne on taitava ammattireiska politiikassa, Paula loistava työkaveri ja persoona. Kummallakin on asenne kohdallaan. Hienoa, jos tulisi vielä muitakin ehdokkaita.

Minä, Paula ja Janne olemme kaikki erilaisia persoonia, ja tuomme omat painotuksemme kisaan. Meitä ei voi kuitenkaan uskottavasti erotella mihinkään blokkeihin oikeisto-vasemmisto -akselilla. Kokoomus on nykyään yhtenäinen puolue, kuin suuri perhe, mistä kuuluu iso kiitos Jyrki Kataiselle. Me-henki on Kokoomuksen vahvuus ja nyt on kyse siitä, miten jatkamme joukkueena eteenpäin.

Oma tavoitteeni on, että Suomi olisi vuonna 2017 – satavuotista itsenäisyyttä juhliessamme – maailman paras maa syntyä, elää ja kuolla. Tähän tarvitaan mm. talouskasvua ja työpaikkoja. Olen jäsentänyt omia teemojani kolmen pointin kautta: 1. Uusi tapa johtaa. 2. Entistä kansainvälisempi Suomi 3. Vapaus ja vastuu. Blogin ahkerille lukijoille nämä pointit tulivat tutuiksi jo tiistaisessa kirjeessä kokoomuslaisille. Avaan jokaista teemaa tulevina viikkoina syvemmin. Helsingin Sanomien tämän aamun jutussa keskitytään henkilökuvan lisäksi talouspolitiikkaan.

Uskallan ennustaa, että meille tulee reilu ja avoin kisa. Tärkeintä on, että ehdokkaat pääsevät keskustelemaan kunnolla ja suoraan, henkilökohtaisesti puolueväen kanssa seuraavien viikkojen aikana. Niillä eväillä kesäkuun puoluekokouksesta lähtee yhtenäinen Kokoomus – valmiina tavoittelemaan seuraavien eduskuntavaalien voittoa.

Espoossa 29.4.2014

Hyvät kokoomuslaiset,

Kokoomuksen puheenjohtaja, pääministeri Jyrki Katainen ilmoitti muutama viikko sitten, ettei hän ole kesäkuun puoluekokouksessa käytettävissä enää Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Päätös oli yllättävä, mutta ymmärrettävä.

Jyrki on ollut minulle kollega, mentori ja ennen kaikkea ystävä. Minusta tuli europarlamentaarikko viikko sen jälkeen kun Jyrki valittiin puheenjohtajaksi. Kokoomukselle hän on ollut loistava puheenjohtaja, joka on vienyt meidät voitosta voittoon. Jyrkin johdolla olemme nouseet Suomen suurimmaksi puolueeksi.

Seuraavat eduskuntavaalit kolkuttavat jo ovella. Ukrainan kriisin myötä Venäjän ja läntisen maailman suhde on kiristynyt. Suomen ja Euroopan taloustilanne on edelleen vaikea. Yhteiskunnan muutosten nopeus on aiheuttanut vastareaktiona sisäänpäin käpertymistä; pyrkimystä vastustaa uutta ja erilaista.

Puheenjohtajaksi pyrkiminen on nyt siis tavallistakin merkittävämpi päätös. Olen viime viikot harkinnut asiaa itsekseni ja perheeni sekä lukuisien kokoomuslaisten kanssa. Kolmen viikon pohdinnan jälkeen olen päättänyt lähteä kisaan. Olen ehdolla kokoomuksen puheenjohtajaksi Lahden puoluekokouksessa.

Suomessa on tapahtumassa henkinen muutos, joka on johtanut perinteisten auktoriteettien kyseenalaistamiseen. Uuden puheenjohtajan onkin löydettävä uusi tapa johtaa. Kokoomusta ei puolueena johdeta käskyttämällä vaan keskustelemalla. Viisaus ei asu voimassa. Kokoomuksen johtajan tulee olla joukkojensa keskellä. Kuuntelemassa ja puhumassa, etsimässä ja näyttämässä Suomelle suuntaa. Kokoomuksen kenttä on Suomen vahvin. Osaamista ja energiaa riittää enemmän kuin muilla yhteensä. Se pitää hyödyntää, myös vaalien välillä. Sitä kautta saavutamme tuloksia. Ja sitä kautta voitamme ne vaalitkin.

Vain kansainvälinen ja avoin Suomi menestyy, houkuttelee investointeja ja luo työpaikkoja. Avoimesti ja aktiivisesti omalla vakaalla linjallaan toimiva Suomi on turvallinen koti maailman melskeissä. Meihin vaikuttavista päätöksistä yhä suurempi osa tehdään rajojemme ulkopuolella. Sillä on väliä, kuka Suomea edustaa niissä pöydissä. Kokoomuksen tuleva puheenjohtaja on myös Suomen tuleva pääministeri. Eurooppa- ja ulkopolitiikan pitää olla siinä tehtävässä hallussa, ensimmäisenä päivänä.

Kokoomus on arvopuolue. Emme aja minkään tietyn ryhmän etua. Teemme politiikkaa arvojen kautta. Vapaus ja vastuu ovat minun yhteiskunnallisen ajatteluni peruskivet. Ihmisillä pitää olla vapaus elää omana itsenään, tehdä töitä ja yrittää. Yritykset luovat työpaikkoja, eivät poliitikot. Yksilö tarvitsee yhteiskuntaa sääntöineen, mutta parempaa Suomea ei rakenneta pikkutarkoilla säädöksillä. Samalla meillä on vastuu omasta toiminnastamme, ympäristöstä ja niistä, jotka eivät itse pärjää. Vapaus tarkoittaa itsestään ja muista välittämistä. Paras lopputulos syntyy vastuullisella vapaudella. Ihmisyyden arvoja kunnioittaen, parempia edellytyksiä luoden.

Olen tehnyt sekä akateemisen uran että virkamiesuran ennen politiikkaan ryhtymistä. Olen asunut suuren osan elämästäni Suomen ulkopuolella. Meppinä ja ministerinä olen kokenut tehtäväkseni edustaa Suomea ja Kokoomusta maailmalla. Vaikka sukujuureni ovat vahvasti kokoomuslaiset, en ole Kokoomuksen järjestökoneiston kasvatti. Liityin aikuisiällä puolueeseen. Siksikin oman kotipiirini Uudenmaan kokoomuksen viimeviikkoinen pyyntö asettua ehdolle oli harkinnassani yksi ratkaiseva palanen.

Kierrän tulevina viikkoina Suomea sekä puheenjohtajaehdokkaana että eurovaaliehdokkaana. Otan tätä varten myös vapaata ministerin tehtävästäni. Kahden kiertueen yhdistäminen tarjoaa Kokoomukselle mahdollisuuden hallita kevään poliittista keskustelua Suomessa. Puheenjohtajaehdokkaille se tarjoaa tärkeän mahdollisuuden käydä keskustelua puolueen ja maan tulevaisuudesta mahdollisimman monen kokoomuslaisen kanssa.

Seuraavat viikot määrittävät Kokoomuksen uuden suunnan. Itse uskon, että voimme jatkaa viimeisen kymmenen vuoden voittokulkua. Seuraavan 12 kuukauden aikana voimme ensinnäkin voittaa EU-vaalit, toiseksi valita meidät eduskuntavaalivoittoon vievän puheenjohtajan ja kolmanneksi muodostaa hallituksen, joka tekee mahdollisimman kokoomuslaista politiikkaa. Vuonna 2017 itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta. Minä tahdon sen tapahtuvan Kokoomuksen johdolla.

Lähden ehdolle Kokoomuksen puheenjohtajaksi vakavana ja nöyränä mutta täynnä intoa. Toivon ansaitsevani tukesi.

Alexander Stubb

Pidin tänään aamulla toisen Eurooppa-aiheisen vaaliseminaarini. Aamiaistilaisuus oli samalla myös mahdollisuus yrityksille ja yksityishenkilöille tukea minua ja eurovaalikampanjaani rahallisesti. Puhujana oli aina yhtä ajatuksia herättävä Björn Wahlroos. Vastasin Nallen puheenvuoroon, joka käsitteli sitä, millainen Eurooppa olisi, jos hän saisi päättää.

Minusta on tärkeä olla avoin vaalirahoituksensa suhteen. Näin olen toiminut myös aikaisemmissa vaaleissa 2004 ja 2011. Aamiaistilaisuuden liput maksoivat 500 euroa ja niitä ostettiin yhteensä 35 kappaletta. Nyt kampanjani on kerännyt tähän asti yhteensä 99 836 euroa. Lopullinen budjetti tulee olemaan lähellä vuoden 2004 eurovaalibudjettiani, joka oli 119 000 euroa. Kiitos siitä kuuluu tukijoilleni, jotka mahdollistavat kampanjani.

Julkistan myös yli 1500 eurolla tukeneiden lahjoittajien nimet vaalirahalain mukaisesti. Lahjoitukset käytän vaalimateriaaliin ja mainontaan, eli lehti-mainoksiin, esitteisiin ja t-paitoihin.

Jos haluat mukaan tiimiin, niin ilmoittaudu täältä. Arvostaisin suuresti apuasi.

P.S. Ehdokasnumeroni selvisi juuri. Se on 228.