Virolaiset ystäväni,

on vierähtänyt aika tarkkaan kaksi vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen kolumnini Postimeesiin. Kerroin silloin olevani Viron fani ja että tutustuin virolaisiin lapsena ja nuorena erityisesti urheilijoidenne saavutusten myötä. Syy muisteluuni on se, että tämä on viimeinen kolumnini tällä erää. Minun elämässäni toivottavasti alkaa kesällä uusi vaihe joko europarlamentaarikkona tai kokoomuksen puheenjohtajana.

Parin vuoden aikana Viron ja Suomen yhteistyö on ottanut hienoja askelia. Oma talousliittomme on syventynyt entisestään: Virossa on tällä hetkellä yli 4 000 suomalaisyritystä ja Suomessa työskentelee 46 000 virolaista vakituisesti tai pysyvästi. Myös noin tuhat virolaisyritystä on vakiinnuttanut asemansa Suomessa. Monelle pienelle suomalaisyritykselle Viro on ollut ja on tulevaisuudessakin kielellisesti ja kulttuurisesti ensimmäinen luonnollinen askel kansainvälistymiselle. Meillä on erityissuhde, joka heijastuu niin kauppaan kuin investointeihinkin.

Myös käytännön tasolla olemme tehneet hienoja juttuja yhdessä. Ulkoministeri Urmas Paetin kanssa olemme tehneet kaksi vienninedistämismatkaa. Ensimmäinen kohdistui Indonesiaan tammikuussa 2012 ja toinen Meksikoon vuosi sitten. Nyt teillä on tuore ulkomaankauppa- ja elinkeinoministeriksi Anne Sulling, joka kävikin jo tapaamassa minua. Anne jatkakoon menestyksekästä yhteistyötä vienninedistämisessä Suomen uuden ulkomaankauppaministerin kanssa. Annella on hyvä ote ja sopiva monitaitoinen profiili. Fakta on, että yhdessä Suomi ja Viro saavat enemmän tapaamisia ja enemmän huomiota kasvavilla markkinoilla. Tämä taas tuo lisää kauppaa yrityksillemme.

Yksi ilonaiheistani on ollut mahtava yhteistyö presidentti Toomas Hendrik Ilveksen kanssa. Toomas on ollut vieraanamme myös Saariselän Lapland Retreatissä. Toomas Ilves on yksi monista suurista Viron vapauden puolesta taistelleista ja minulla on hänen kanssaan paljolti samanlainen ajatusmaailma. Olemme edistäneet yhdessä muun muassa EU:n Itämeri-politiikkaa. Hieno juttu on myös parhaillaan käynnissä oleva presidentti Ilveksen valtiovierailu Suomessa. Aika usein kohtaamme @IlvesToomaksen kanssa toisemme myös Twitterissä – taidamme olla molemmat yhtä innokkaita visertäjiä.

EU-vaikuttamisessa Suomella ja Virolla on myös paljon yhteistä. Olemme molemmat pieniä ja ketteriä. Uskon molempien olevan kokoaan suurempia vaikuttajia. Olemme molemmat pragmaattisia ja molemmat riippuvaisia viennistä erityisesti muihin EU-maihin. Siksi sisämarkkinoiden toimivuus ja kehittäminen ovat etujemme mukaisia. Viro tuli mukaan 10 vuotta sitten. Yhteistyötä on tehty alusta asti ja löydämme toisemme myös jatkossa.

Kirjoitin ensimmäisessä kolumnissani, että naapurimaan vanhimpaan lehteen kirjoittaminen on ollut suuri kunnia. Sitä se on ollutkin, kiitos siitä. Viro ja virolaiset ovat sydämessäni aina.

EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP) keskusteltiin tänään EU:n kauppaministerineuvostossa. Komissaari de Gucht kertoi tapaamisestaan USA:n kauppaedustaja Fromanin kanssa. Seuraava neuvottelukierros alkaa 19.5. Washingtonissa.

Meille TTIP on tärkeä sopimus, jonka avulla turvataan talouskasvua ja saadaan työpaikkoja. Hallitus ja eduskunta ovat sitoutuneet neuvotteluihin moneen kertaan. Kauppaluvut puhuvat puolestaan. Yhdysvallat on yksi tärkeimmistä kauppakumppaneistamme, neljänneksi suurin vientimaa Ruotsin, Saksan ja Venäjän jälkeen. Vuonna 2013 vientimme oli 3,6 miljardia euroa (noin 6,4 % Suomen kokonaisviennistä). Suomen tuonti Yhdysvalloista ylsi vuonna 2013 kahteen miljardiin euroon (noin 3,4 % kokonaistuonnista). USA on Suomen kuudenneksi tärkein tuontimaa.

Sopimuksen pelätyistä haitoista on virinnyt eurovaalien lähestyessä uusi keskustelukierros eri EU-maissa. Suomessakin joukko tutkijoita julkaisi kirjeen asiasta.

Suomi on ajanut neuvotteluissa koko ajan mahdollisimman suurta avoimuutta. Avoimuus on parasta lääkettä epäluuloihin ja väärinkäsityksiin. Yhdessä muutaman muun jäsenmaan kanssa ehdotimme tänään EU:n neuvottelumandaatin julkistamista, ja ajatus sai vahvaa tukea eri puolilta. Lopullinen päätös saadaan toivottavasti tehtyä jo ensi viikolla.

Epäilyt eurooppalaisten normien ja standardien vaarantumisesta tai investointisuojan haitallisuudesta eivät neuvottelijoiden arvion mukaan ole perusteltuja. Huolet on kuitenkin otettava otettava vakavasti ja varmistettava, ettei sopimukseen jää porsaanreikiä.

EU:n ja Yhdysvaltojen yhteinen tavoite on säilyttää korkea sääntelyn taso, kumpikaan ei halua alentaa esimerkiksi ympäristöä koskevia normeja. Tämä kävi selväksi Washingtonissa huhtikuun alussa käymissäni keskusteluissa. Jatkossa TTIP asettaa standardin muiden maiden kanssa käytäville neuvotteluille. Haluamme, että myös esimerkiksi Aasian maissa noudatetaan korkeaa ympäristön- ja kuluttajansuojaa.

EU:n kaikissa kauppasopimuksissa taataan osapuolten oikeus terveys- turvallisuus-, työ-, kuluttaja ja ympäristölainsäädännön tason ylläpitämiseen tai nostamiseen. Myös TTIP- neuvotteluissa kiinnitetään tähän erikseen huomiota.

Julkiset palvelut, esimerkiksi terveydenhuolto ja peruskoulutus on EU:n aikaisemmissa kauppasopimuksissa rajattu ulkopuolelle. Näin toimitaan myös Yhdysvaltojen kanssa.

Suomen houkuttavuus sijoituskohteena kasvaisi TTIP:n avulla. Saamme nyt liian vähän ulkomaisia sijoituksia. Investointisuojaa koskevalla sopimuksella ei rajoiteta Suomen ja muiden sopimuspuolten oikeutta yleisen edun nimissä ja syrjimättömien lakien nojalla säädellä liiketoimintaa alueellaan. Ulkomaisten sijoittajien tulee aina noudattaa lakeja ja määräyksiä.

Riitojenratkaisumenettely ei ole tuomioistuin vaan osapuolten kannalta joustava tapa ratkaista yksittäisiä kiistoja. Menettely on mukana kaikissa Suomen 67 investointisuojasopimuksessa. Mikään ei myöskään estä ratkaisemasta riitaa kansallisessa tuomioistuimessa tai muuten sopimalla. Näin myös lähes aina tehdäänkin, mistä osoituksena välimiesmenettelyjen erittäin vähäinen määrä suhteessa kaikkiin ulkomaisiin sijoituksiin.

Komissio on avannut mm. investointien riitojenratkaisusta julkisen konsultaation, johon kaikki voivat osallistua. Toivottavasti mahdollisimman moni kertoo mielipiteensä.

Huomenna eduskunnan täysistunnossa keskustellaan ensi vuodenvaihteessa aloittavan komission ohjelmaan vaikuttamisesta. Hyvä, että keskustellaan.

Kolmen viikon kuluttua on nimittäin EU-vaalipäivä. Tuon jälkeen alkaa nimitysruletti, johon myös vaalitulos vaikuttaa. Tulevan komission puheenjohtajaehdokas on Euroopan parlamentin kuultavana todennäköisesti heinäkuussa. Näissä kuulemisissa esitetyt suuntaviivat ovat samalla tulevan komission ohjelman runko. Lisäksi syksyn aikana parlamentti järjestää kuulemisia eri salkkuihin ehdolla oleville komissaariehdokkaille.

Mitä enemmän Suomi pystyy syöttämään ajatuksia tuleviksi suuntaviivoiksi, sen parempi. Vaikuttamistyön lähtökohta on yksinkertainen: kaiken poliittisen työn takana häärää paitsi poliitikkoja, myös linjauksia valmistelevia virkamiehiä. Hyvät suhteet ovat tärkeät. Suomen EU-edustusto Brysselissä on jokapäiväisen vaikuttamistyön keihäänkärkemme. Lisäksi ministeriöillä on omat suorat kontaktinsa toimintansa kannalta relevantteihin EU-virkamiehiin.

Omina vaikuttamisen ohjenuorinani sekä aiemmin virkamiehenä että nyt poliitikkona ovat olleet:

1. Tarvitaan selkeä kanta perusteluineen. Epämääräisyys ei toimi.

2. Pysy asiassa. Tässä suomalaisilla on hyvä maine.

3. Muista ajoitus. On turha huudella perään, kun juna meni jo.

4. Pelkistä asia. Jos et osaa selittää asiaa itsellesi, et osaa sitä muillekaan.

5. Ota ja anna, tarjoa ratkaisuja ja pyri palvelemaan vastapuolta vain omien ongelmiesi sijaan.

6. Identifioi oikeat ihmiset. Kenellä on ”kynä”? Turha puhua sellaiselle, jota asia ei koske.

7. Arkinen yhteys. Oveen ei kannata koputtaa vasta sitten, kun on huolia. On oltava kamu.

8. EU-asioissa tarvitaan eurooppalainen näkökulma. Siltarumpuilijaa ei kuunnella.

9. Ole valmistautunut. Huono asiaosaaminen jättää huonon vaikutelman.

10. Tiivis paperi keskeisistä asioista voi vahvistaa viestiä.

Yleisesti ottaen rakentavilla ideoilla ja hyödyllisillä näkökulmilla saa omiakin intressejä ajetuksi. Vastakohtana rähjäämällä ja pelkästään kritisoimalla ei saavuta mitään. Pyrkimyksenä tulee aina olla, että olemme kokoamme merkittävämpiä vaikuttajia.

Mielestäni Suomi on EU-jäsenyytensä ajan tässä onnistunut, kiitos erinomaisen virkakunnan. Nyt vaihtuvaa komissiota silmällä pitäen kukin ministeriö on identifioinut oman sektorinsa Suomen kannalta keskeisimmät EU-hankkeet. Näissä pyritään vaikuttamaan siten, kuten asian kannalta tarkoituksenmukaisinta on. Joskus se tarkoittaa hyvinkin aktiivista lobbaamista, toisinaan asia etenee omalla painollaan. Kun uudet komissaarit tiedetään, lobbaamista jatketaan poliittisella tasolla.

Viime vuodet ovat olleet kriisin aikaa, jatkossa tulee keskittyä kasvuun ja työllisyyteen. Tästä näkökulmasta tärkeitä vaikuttamisen kohteita ovat mm EU-lainsäädännön järkeistäminen kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta, sisämarkkinoiden edelleen kehittäminen, aktiivinen elinkeino- ja innovaatiopolitiikka, talous- ja rahaliiton kehittäminen raskaita järjestelyitä välttäen, järkevät energia- ja ilmastotavoitteet vuodelle 2030 ja vapaan liikkuvuuden edistäminen.

Harmittavasti en itse pääse täysistuntokeskusteluun. Olen tänään Kokoomuksen PJ-vaalikiertueella Oulussa.

Terveisiä Pohjanmaalta. Tulin perjantai-iltana junalla Kokkolaan. Teen täällä lauantaina mm. eurovaalikampanjaa, ja sunnuntaina jatkan kampanjointia polkupyörän kanssa.

Pyöräilykiertue lähtee sunnuntaiaamuna seitsemän sillan yli kohti Vaasaa. Matkalla teen kampanjaa akselilla Pietarsaari-Uusikaarlepyy-Oravainen-Kuni-Vaasa. Lopuksi vielä autolla Laihian torille. On muuten mahtava tapa kampanjoida ja tavata ihmisiä! Tervetuloa mukaan – moikkaamaan tai polkemaan.

Ilmoitin tiistaina asettuvani ehdolle Kokoomuksen puheenjohtajaksi. Viikko on ollut huikea. Tuen ja kannustuksen määrä vetää nöyräksi. Ensimmäiset kymmenen Kokoomuksen kansanedustajaakin tulivat jo julkisesti tueksi. Tästä kampanjan vauhti vain kiihtyy. Kännykkä ja moottoritiet tulevat entistäkin tutummiksi.

Paula Risikko ja Jan Vapaavuori kisaavat kanssani puheenjohtajuudesta. Erinomaisia ehdokkaita. Arvostan molempia ministerikollegoja. Janne on taitava ammattireiska politiikassa, Paula loistava työkaveri ja persoona. Kummallakin on asenne kohdallaan. Hienoa, jos tulisi vielä muitakin ehdokkaita.

Minä, Paula ja Janne olemme kaikki erilaisia persoonia, ja tuomme omat painotuksemme kisaan. Meitä ei voi kuitenkaan uskottavasti erotella mihinkään blokkeihin oikeisto-vasemmisto -akselilla. Kokoomus on nykyään yhtenäinen puolue, kuin suuri perhe, mistä kuuluu iso kiitos Jyrki Kataiselle. Me-henki on Kokoomuksen vahvuus ja nyt on kyse siitä, miten jatkamme joukkueena eteenpäin.

Oma tavoitteeni on, että Suomi olisi vuonna 2017 – satavuotista itsenäisyyttä juhliessamme – maailman paras maa syntyä, elää ja kuolla. Tähän tarvitaan mm. talouskasvua ja työpaikkoja. Olen jäsentänyt omia teemojani kolmen pointin kautta: 1. Uusi tapa johtaa. 2. Entistä kansainvälisempi Suomi 3. Vapaus ja vastuu. Blogin ahkerille lukijoille nämä pointit tulivat tutuiksi jo tiistaisessa kirjeessä kokoomuslaisille. Avaan jokaista teemaa tulevina viikkoina syvemmin. Helsingin Sanomien tämän aamun jutussa keskitytään henkilökuvan lisäksi talouspolitiikkaan.

Uskallan ennustaa, että meille tulee reilu ja avoin kisa. Tärkeintä on, että ehdokkaat pääsevät keskustelemaan kunnolla ja suoraan, henkilökohtaisesti puolueväen kanssa seuraavien viikkojen aikana. Niillä eväillä kesäkuun puoluekokouksesta lähtee yhtenäinen Kokoomus – valmiina tavoittelemaan seuraavien eduskuntavaalien voittoa.