Monthly Archives: maaliskuu 2014
Euroopan parlamentti 3.0?
Tapasin tänään Euroopan parlamentin puhemiehen Martin Schulzin, joka on Suomessa eduskunnan puhemiehen kutsumana. Vaihdoimme ajatuksia EP-vaaleista ja vaalien jälkeisistä asetelmista sekä institutionaalisista kysymyksistä. Suomen kannalta on olennaista pitää hyvät yhteydet kaikkiin komission puheenjohtajaehdokkaisiin. Heistä kun joku saattaa vetää suuntaviivat tulevan komission toimintaohjelmaksi. Siihen meidänkin tulee vaikuttaa.
Tapaaminen ei vähentänyt innokkuuttani näissä vaaleissa. Päinvastoin. Kuten moni on huomannut, minun on ollut vaikea peittää innostustani. Toukokuun vaalien merkitys innostaa vanhaa EU-nörttiä. Uskon, että Euroopan parlamentti on ottamassa seuraavan kehitysaskeleen.
Euroopan parlamentin kehitystä voi kuvata sen eri vaiheiden kautta. Vaiheiden määrä riippuu tulkinnasta, mutta mielestäni parlamentin historia ja tulevaisuus näyttää suunnilleen tältä:
Versio 1.0: Euroopan parlamentin edeltäjiä ovat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön vuodesta 1952 alkaen kokoontunut yleinen edustajakokous ja Rooman sopimuksen jälkeen vuodesta 1958 lähtien kokoontunut Euroopan yhteisöjen Euroopan parlamentaarinen yleiskokous. Molemmat koottiin jäsenmaiden kansanedustuslaitosten edustajista. Jälkimmäisessä istuttiin jo poliittisten ryhmien mukaisessa järjestyksessä. Rooli oli konsultatiivinen, eikä valtaa juurikaan ollut.
Versio 2.0: Vuodesta 1979 lähtien europarlamentaarikot on valittu suorilla vaaleilla. Nykyisistä mepeistä ainakin Hans-Gert Pöttering on istunut talossa noista ajoista lähtien. Valtaoikeudet ovat kasvaneet jokaisen perussopimusuudistuksen voimaan tulon myötä vuosina 1993 (Maastricht), 1999 (Amsterdam) ja 2003 (Nizza). Viimein vuonna 2009 voimaantulleessa Lissabonin sopimuksessa parlamentista tuli tasavertainen lainsäätäjä jäsenmaiden neuvoston kanssa. Äänestysaktiivisuus on valitettavasti ollut EU-tasolla laskusuuntainen; vuoden 1979 63 prosentista on päädytty vuoden 2009 43 prosenttiin. Kääntyisiköhän suunta näissä vaaleissa?
Versio 3.0?: Tähän asti EP:n painoarvo on kasvanut erityisesti sopimusten kautta. Seuraava askel on talon selkeämpi politisoituminen. Merkit ovat ilmassa. Media on käsitellyt kevään vaaleja jo syksystä lähtien. Syitä on monia: eurokriisi on yksi niistä, mutta myös vaalituloksen aiempaa vahvempi huomioiminen komission puheenjohtajan valinnassa.
Pöhinä on kova: käydään nimipörssiä, pohditaan Euroopan suuntaa, pähkäillään eri puolueiden menestystä, asetetaan kärkiehdokkaita debatteihin ja pohditaan huippuvirkoihin nimitettäviä. Parlamentti on tehnyt selväksi, ettei puolueryhmien kärkiehdokkaita voi sivuuttaa. Siinä missä jäsenmaiden päämiesten mielenliikkeet olivat ennen ratkaisevia, nyt vaalien ja EP:n järjestäytymisen logiikalla on aivan toisenlainen merkitys. Tämä vaikuttaa myös aiempaa vahvemmin tulevan komission ohjelmaan. Tuloksena lienee poliittisesti siinä määrin painavampi tekijä, että se voitaneen nähdä parlamentin versiona 3.0.
Ennustaminen on tietenkin vaikeaa. Lisättäköön, että demokratiassa sen kuuluukin olla sitä. Siksi voin olla väärässä. Eurooppalaisen demokratian kypsymisen näkökulmasta toivon kuitenkin olevani oikeassa.
Euroopan parlamentti 3.0?
Tapasin tänään Euroopan parlamentin puhemiehen Martin Schulzin, joka on Suomessa eduskunnan puhemiehen kutsumana. Vaihdoimme ajatuksia EP-vaaleista ja vaalien jälkeisistä asetelmista sekä institutionaalisista kysymyksistä. Suomen kannalta on olennaista pitää hyvät yhteydet kaikkiin komission puheenjohtajaehdokkaisiin. Heistä kun joku saattaa vetää suuntaviivat tulevan komission toimintaohjelmaksi. Siihen meidänkin tulee vaikuttaa.
Tapaaminen ei vähentänyt innokkuuttani näissä vaaleissa. Päinvastoin. Kuten moni on huomannut, minun on ollut vaikea peittää innostustani. Toukokuun vaalien merkitys innostaa vanhaa EU-nörttiä. Uskon, että Euroopan parlamentti on ottamassa seuraavan kehitysaskeleen.
Euroopan parlamentin kehitystä voi kuvata sen eri vaiheiden kautta. Vaiheiden määrä riippuu tulkinnasta, mutta mielestäni parlamentin historia ja tulevaisuus näyttää suunnilleen tältä:
Versio 1.0: Euroopan parlamentin edeltäjiä ovat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön vuodesta 1952 alkaen kokoontunut yleinen edustajakokous ja Rooman sopimuksen jälkeen vuodesta 1958 lähtien kokoontunut Euroopan yhteisöjen Euroopan parlamentaarinen yleiskokous. Molemmat koottiin jäsenmaiden kansanedustuslaitosten edustajista. Jälkimmäisessä istuttiin jo poliittisten ryhmien mukaisessa järjestyksessä. Rooli oli konsultatiivinen, eikä valtaa juurikaan ollut.
Versio 2.0: Vuodesta 1979 lähtien europarlamentaarikot on valittu suorilla vaaleilla. Nykyisistä mepeistä ainakin Hans-Gert Pöttering on istunut talossa noista ajoista lähtien. Valtaoikeudet ovat kasvaneet jokaisen perussopimusuudistuksen voimaan tulon myötä vuosina 1993 (Maastricht), 1999 (Amsterdam) ja 2003 (Nizza). Viimein vuonna 2009 voimaantulleessa Lissabonin sopimuksessa parlamentista tuli tasavertainen lainsäätäjä jäsenmaiden neuvoston kanssa. Äänestysaktiivisuus on valitettavasti ollut EU-tasolla laskusuuntainen; vuoden 1979 63 prosentista on päädytty vuoden 2009 43 prosenttiin. Kääntyisiköhän suunta näissä vaaleissa?
Versio 3.0?: Tähän asti EP:n painoarvo on kasvanut erityisesti sopimusten kautta. Seuraava askel on talon selkeämpi politisoituminen. Merkit ovat ilmassa. Media on käsitellyt kevään vaaleja jo syksystä lähtien. Syitä on monia: eurokriisi on yksi niistä, mutta myös vaalituloksen aiempaa vahvempi huomioiminen komission puheenjohtajan valinnassa.
Pöhinä on kova: käydään nimipörssiä, pohditaan Euroopan suuntaa, pähkäillään eri puolueiden menestystä, asetetaan kärkiehdokkaita debatteihin ja pohditaan huippuvirkoihin nimitettäviä. Parlamentti on tehnyt selväksi, ettei puolueryhmien kärkiehdokkaita voi sivuuttaa. Siinä missä jäsenmaiden päämiesten mielenliikkeet olivat ennen ratkaisevia, nyt vaalien ja EP:n järjestäytymisen logiikalla on aivan toisenlainen merkitys. Tämä vaikuttaa myös aiempaa vahvemmin tulevan komission ohjelmaan. Tuloksena lienee poliittisesti siinä määrin painavampi tekijä, että se voitaneen nähdä parlamentin versiona 3.0.
Ennustaminen on tietenkin vaikeaa. Lisättäköön, että demokratiassa sen kuuluukin olla sitä. Siksi voin olla väärässä. Eurooppalaisen demokratian kypsymisen näkökulmasta toivon kuitenkin olevani oikeassa.
Dagens Industri: Finland tvingas till tuffa beslut
Dagens Industri 27.3.2014
Det var en tuff vecka för den finländska regeringen. I budgetramen blev det strukturella förändringar samt mera besparingar och högre skatter. Vänsterförbundet avgick från sexpartiregeringen. Sextetten blev en kvintett.
Finland har drivit en hård linje under den ekonomiska krisen. Vi har krävt en stram budgetpolitik av andra EU länder. Nu var det dags att smaka på vår egna medicin.
Vår växande skuldberg utgör omkring 60 procent av bruttonationalprodukten. Det var dags att stoppa skuldspiralen. Alternativ fanns inte. Vi ville balansera våra statliga finanser samt behålla vårt kreditbetyg, AAA. Vad gjorde vi?
För det första justerade vi budgeten med 2,3 miljarder euro, motsvarande 20,5 miljarder kronor. Det blev ungefär 55 procent besparingar och 45 procent skattehöjningar. Tuffa beslut.
Det känns aldrig bra att dra ned på barnbidrag, inkomstrelaterade arbetlöshetspengar eller bistånd, men det fanns inga andra möjligheter. Lika obekvämt är det för en liberal borgare att höja skatter, oberoende om det är fråga om skatt på inkomst, kapital eller energi.
För det andra blev det strukturella förändringar. Största delen beslöts redan under hösten. Nu var det dags för implementeringen. ”The devil lies in the detail”, som man brukar säga.
Ett par dagar före budgetramen kom regeringen och oppositionen överens om att omorganisera hälso- och socialvården. Det var ett svårt paket med en massa regionala och nationella intriger och intressen.
Samtidigt lyckades man besluta om en pensionsreform som träder i kraft 2017. Målet är att man ska börja jobba tidigare, alltså studera snabbare, samtidigt som pensionsåldern gradvis stiger.
För det tredje kommer vi att sälja en del av statens ägodelar. På till salu-listan står fastigheter och aktier. Samtidigt krattar vi hem vinster från statens pensionsfonder. Av 1,9 miljarder euro använder vi 1,3 miljarder euro till att betala skulder. Ungefär 600 miljoner euro går till ett tillväxtpaket som stimulerar ekonomin.
Finlands problem var inte konjunkturbaserat, utan strukturellt. Visst dök vår ekonomi på grund av den ekonomiska krisen som startade 2008. Men samtidigt fick vi problem med vår industriella produktion.
Till saken hör att krisen i Ukraina slår hårt mot Finland. Ryssland är vår största handelspartner tillsammans med Sverige och Tyskland. Om den ryska ekonomin krymper påverkas naturligtvis Finlands ekonomi negativt.
Skogs- och pappersindustrin samt it-industrin, driven av Nokia, utmanades av Apples Ipad och Iphone. Nu hoppas vi på att det värsta är över. Samtidigt hoppas vi att våra strukturella förändringar biter.
Alexander Stubb är Europa- och handelsminister i Finland. Han skriver krönikor i Di var tredje torsdag.
Eduskunta keskusteli vapaakaupasta
Annoin tänään eduskunnassa pääministerin ilmoituksen EU-USA-vapaakauppasopimuksesta. Puheenvuoroni jälkeen kaikki eduskuntaryhmät käyttivät puheenvuoron, jossa he toivat esiin kantansa. Kahden tunnin keskustelu oli hyvää, kiitos siitä kaikille osapuolille. Yhteenvetona voisi sanoa, että enemmistö suhtautuu sopimukseen positiivisesti. Nyt on nimenomaan aika keskustella, antaa tietoa ja oikoa väärinkäsityksiä.
Tässä alla tänään Aamulehdessä ilmestynyt artikkelini sopimuksesta.
Tekeillä hyvä sopimus
Suomen talous matelee. Tilanne on sama muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hallitus tekee ensi viikon kehysriihessä kotimaata koskevia päätöksiä, jotka antavat taloudelle vauhtia. Lisätyöntöä saadaan EU-päätöksistä ja kauppapolitiikasta.
Tärkein kauppapoliittinen toimi ovat EU:n ja Yhdysvaltain vapaakauppaneuvottelut. Talouskasvun ja työllisyyden parantaminen vaatii kysyntää, johon Suomen ja EU:n sisämarkkinat eivät yksin riitä. Suomalaisyritysten pääsyä EU:n ulkopuolisille markkinoille on helpotettava.
Yhdysvallat on Suomen toiseksi suurin vientimaa EU:n ulkopuolella. Kauppataseen ylijäämämme Yhdysvaltojen kanssa on suurempi kuin minkään muun kauppakumppanin kanssa. Vuonna 2012 vientimme arvo oli 3,5 miljardia euroa ja tuonnin 1,9 miljardia. Luvut ovat hyviä, mutta Suomi – ja EU – pystyvät parempaan.
Pienet yritykset hyötyisivät vapaakauppasopimuksesta suuria yrityksiä enemmän.
Kun markkinoille pääsyyn liittyvää sääntelyä sovitetaan yhteen, yrityksen on helpompi hakea kasvua Yhdysvaltain markkinoilta. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on harvoin mahdollisuuksia itse ratkoa markkinoille pääsyn mahdollisia ongelmia.
Sopimuksen myötä yritykset pääsisivät tarjoamaan tuotteitaan ja palvelujaan aiempaa helpommin Atlantin toiselle puolelle. Sopimus saattaisi myös mahdollistaa kaasun tuonnin USA:sta Eurooppaan, mikä monipuolistaisi energiapalettiamme ja vähentäisi riippuvuuttamme yhdestä toimittajasta.
EU-komission arvion mukaan EU:n bruttokansantuote kasvaisi sopimuksen myötä keskimäärin 0,48 prosenttia vuoteen 2027 asti, eli noin 86 miljardia euroa. EU:n vienti Yhdysvaltoihin lisääntyisi 28 prosenttia.
Yksittäiselle suomalaiselle sopimus tarkoittaisi todennäköisesti amerikkalaistuotteiden hintojen laskua. Lopulliset vaikutukset riippuvat siitä, kuinka kunnianhimoinen sopimus saadaan neuvoteltua.
Suomen tavoitteena on, että sopimus olisi mahdollisimman kunnianhimoinen palveluissa, julkisissa hankinnoissa sekä sääntelyssä ja tullimenettelyissä.
Vapaakauppasopimus on herättänyt myös huolia: ovatko julkiset palvelumme myytävänä, miten käy työelämän oikeuksien, huononeeko ympäristöä ja kuluttajia koskeva lainsäädäntö ja mitä merkitsee investointien suoja. Huolet ovat ymmärrettäviä, koska kyseessä ovat tärkeät asiat.
Suomi pitää tiukasti kiinni siitä, ettei neuvotteluissa vaaranneta elintarviketurvallisuutta, kuluttajansuojaa tai ympäristötavoitteita kaupallisen hyödyn saamiseksi. Euroopan markkinat eivät avaudu hormonikäsitellylle lihalle tai muille vastaaville tuotteille, joissa EU haluaa ylläpitää omia määräyksiä. Samoin EU:n määräykset geenimuunnelluista tuotteista pysyvät voimassa.
Palvelujen kaupan vapauttamisessa johtonuoranamme on syrjimättömyys. Eurooppalaisten yritysten on voitava toimia Yhdysvalloissa samoilla ehdoilla kuin amerikkalaisten. Vastaavasti Suomessa noudatetaan Suomen lakeja yritysten alkuperästä riippumatta.
Sopimus ei vaaranna Suomen julkisten palveluiden järjestämistä, kuten eivät aiemmatkaan EU:n solmimat vapaakauppasopimukset. EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä sopimuksessa on kyse yhteistyöstä, tietojenvaihdosta sekä tarpeettomien kaupan esteiden poistamisesta.
Huolta ja väärinkäsityksiä on herättänyt myös sopimukseen kuuluva investointisuoja. Sen tavoitteena on tehdä Suomesta ja Euroopasta houkuttelevampia investoinneille ja näin luoda työpaikkoja. Se suojaa vain lakien ja määräysten mukaan toimivia sijoittajia ja sijoituksia. Periaate on sama kuin Suomen aiemmissa kahdenvälisissä investointisuojasopimuksissa, joita on 66.
Neuvottelut käynnistyivät viime kesänä. Neljäs neuvottelukierros käytiin viime viikolla, ja kartoitusvaiheesta ollaan siirtymässä varsinaisiin neuvotteluihin. Kauppaneuvottelut ovat yksi keskeisistä aiheista myös 26. maaliskuuta pidettävässä EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa.
Suomen hallitus tekee kaikkensa neuvotteluprosessin avoimuuden eteen. Monet huolista ovat varsin samanlaisia Atlantin molemmin puolin. Yhdysvalloissa esimerkiksi emmitään rahoitusmarkkinoiden sisällyttämistä sopimukseen, sillä EU:n sääntelyä pidetään liian löysänä.
Euroopan unionia ja Yhdysvaltoja yhdistävistä ja erottavista piirteistä pitää puhua, koska tieto vähentää ennakkoluuloja tässäkin tapauksessa. EU ja Yhdysvallat ovat perinteisesti liittoutuneet kehittääkseen kansainvälistä taloutta avoimemmaksi. Maailmantalouden painopisteen siirtyessä kehittyviin maihin tämä yhteys on entistä tärkeämpi. Euroopan unionin ja Yhdysvaltain on otettava aloite omiin käsiinsä.
Eduskunta keskusteli vapaakaupasta
Annoin tänään eduskunnassa pääministerin ilmoituksen EU-USA-vapaakauppasopimuksesta. Puheenvuoroni jälkeen kaikki eduskuntaryhmät käyttivät puheenvuoron, jossa he toivat esiin kantansa. Kahden tunnin keskustelu oli hyvää, kiitos siitä kaikille osapuolille. Yhteenvetona voisi sanoa, että enemmistö suhtautuu sopimukseen positiivisesti. Nyt on nimenomaan aika keskustella, antaa tietoa ja oikoa väärinkäsityksiä.
Tässä alla tänään Aamulehdessä ilmestynyt artikkelini sopimuksesta.
Tekeillä hyvä sopimus
Suomen talous matelee. Tilanne on sama muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hallitus tekee ensi viikon kehysriihessä kotimaata koskevia päätöksiä, jotka antavat taloudelle vauhtia. Lisätyöntöä saadaan EU-päätöksistä ja kauppapolitiikasta.
Tärkein kauppapoliittinen toimi ovat EU:n ja Yhdysvaltain vapaakauppaneuvottelut. Talouskasvun ja työllisyyden parantaminen vaatii kysyntää, johon Suomen ja EU:n sisämarkkinat eivät yksin riitä. Suomalaisyritysten pääsyä EU:n ulkopuolisille markkinoille on helpotettava.
Yhdysvallat on Suomen toiseksi suurin vientimaa EU:n ulkopuolella. Kauppataseen ylijäämämme Yhdysvaltojen kanssa on suurempi kuin minkään muun kauppakumppanin kanssa. Vuonna 2012 vientimme arvo oli 3,5 miljardia euroa ja tuonnin 1,9 miljardia. Luvut ovat hyviä, mutta Suomi ? ja EU ? pystyvät parempaan.
Pienet yritykset hyötyisivät vapaakauppasopimuksesta suuria yrityksiä enemmän.
Kun markkinoille pääsyyn liittyvää sääntelyä sovitetaan yhteen, yrityksen on helpompi hakea kasvua Yhdysvaltain markkinoilta. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on harvoin mahdollisuuksia itse ratkoa markkinoille pääsyn mahdollisia ongelmia.
Sopimuksen myötä yritykset pääsisivät tarjoamaan tuotteitaan ja palvelujaan aiempaa helpommin Atlantin toiselle puolelle. Sopimus saattaisi myös mahdollistaa kaasun tuonnin USA:sta Eurooppaan, mikä monipuolistaisi energiapalettiamme ja vähentäisi riippuvuuttamme yhdestä toimittajasta.
EU-komission arvion mukaan EU:n bruttokansantuote kasvaisi sopimuksen myötä keskimäärin 0,48 prosenttia vuoteen 2027 asti, eli noin 86 miljardia euroa. EU:n vienti Yhdysvaltoihin lisääntyisi 28 prosenttia.
Yksittäiselle suomalaiselle sopimus tarkoittaisi todennäköisesti amerikkalaistuotteiden hintojen laskua. Lopulliset vaikutukset riippuvat siitä, kuinka kunnianhimoinen sopimus saadaan neuvoteltua.
Suomen tavoitteena on, että sopimus olisi mahdollisimman kunnianhimoinen palveluissa, julkisissa hankinnoissa sekä sääntelyssä ja tullimenettelyissä.
Vapaakauppasopimus on herättänyt myös huolia: ovatko julkiset palvelumme myytävänä, miten käy työelämän oikeuksien, huononeeko ympäristöä ja kuluttajia koskeva lainsäädäntö ja mitä merkitsee investointien suoja. Huolet ovat ymmärrettäviä, koska kyseessä ovat tärkeät asiat.
Suomi pitää tiukasti kiinni siitä, ettei neuvotteluissa vaaranneta elintarviketurvallisuutta, kuluttajansuojaa tai ympäristötavoitteita kaupallisen hyödyn saamiseksi. Euroopan markkinat eivät avaudu hormonikäsitellylle lihalle tai muille vastaaville tuotteille, joissa EU haluaa ylläpitää omia määräyksiä. Samoin EU:n määräykset geenimuunnelluista tuotteista pysyvät voimassa.
Palvelujen kaupan vapauttamisessa johtonuoranamme on syrjimättömyys. Eurooppalaisten yritysten on voitava toimia Yhdysvalloissa samoilla ehdoilla kuin amerikkalaisten. Vastaavasti Suomessa noudatetaan Suomen lakeja yritysten alkuperästä riippumatta.
Sopimus ei vaaranna Suomen julkisten palveluiden järjestämistä, kuten eivät aiemmatkaan EU:n solmimat vapaakauppasopimukset. EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä sopimuksessa on kyse yhteistyöstä, tietojenvaihdosta sekä tarpeettomien kaupan esteiden poistamisesta.
Huolta ja väärinkäsityksiä on herättänyt myös sopimukseen kuuluva investointisuoja. Sen tavoitteena on tehdä Suomesta ja Euroopasta houkuttelevampia investoinneille ja näin luoda työpaikkoja. Se suojaa vain lakien ja määräysten mukaan toimivia sijoittajia ja sijoituksia. Periaate on sama kuin Suomen aiemmissa kahdenvälisissä investointisuojasopimuksissa, joita on 66.
Neuvottelut käynnistyivät viime kesänä. Neljäs neuvottelukierros käytiin viime viikolla, ja kartoitusvaiheesta ollaan siirtymässä varsinaisiin neuvotteluihin. Kauppaneuvottelut ovat yksi keskeisistä aiheista myös 26. maaliskuuta pidettävässä EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa.
Suomen hallitus tekee kaikkensa neuvotteluprosessin avoimuuden eteen. Monet huolista ovat varsin samanlaisia Atlantin molemmin puolin. Yhdysvalloissa esimerkiksi emmitään rahoitusmarkkinoiden sisällyttämistä sopimukseen, sillä EU:n sääntelyä pidetään liian löysänä.
Euroopan unionia ja Yhdysvaltoja yhdistävistä ja erottavista piirteistä pitää puhua, koska tieto vähentää ennakkoluuloja tässäkin tapauksessa. EU ja Yhdysvallat ovat perinteisesti liittoutuneet kehittääkseen kansainvälistä taloutta avoimemmaksi. Maailmantalouden painopisteen siirtyessä kehittyviin maihin tämä yhteys on entistä tärkeämpi. Euroopan unionin ja Yhdysvaltain on otettava aloite omiin käsiinsä.
Financial Times: Europe wants to make its marriage to Britain work
I love the UK! Not only because I am married to a Brit, nor because my children are dual nationals of the UK and Finland, but because Britain stands for values I hold dear.
Reason, individual rights, freedom, pragmatism, openness, opportunity, free trade, democracy – all of these are ideals that Britain has defended and promoted, sometimes at great cost, but always with the conviction that values are worth fighting for.
But when I look at the British debate on Europe I sometimes wonder where these qualities are. Pragmatism seems to have surrendered to ideology, openness to barriers, confidence to mistrust.
Prime Minister David Cameron wants to negotiate Britain’s membership to the EU. That will be difficult. Ed Miliband, leader of the Labour party, wants a referendum if more competence is transferred to Brussels. That is not on the cards. Liberal Democrat leader Nick Clegg wants to maintain a reformed EU with existing powers. So do I. Nigel Farage of the UK Independence party wants the UK to leave the EU. That would be a travesty for all of us.
The UK is one of the most civilised nations in the world; yet it has the most uncivilised EU debate in Europe. Few are the voices prepared to extol the benefits of EU membership. Plenty are those that distort Britain’s role in Europe.
I believe the EU and the UK need each other. Britain has always made a great contribution to EU policies. And membership has always been of great benefit to Britain. The single market, free trade, fiscal restraint, enlargement, foreign policy and competitiveness are all areas in which the UK has made a decisive impact. At the same time British industry and the City of London depend on European markets.
I understand the idea that Britain’s uneasy relationship with the EU should be tackled head on, and resolved for good by putting the question of membership to the public. But this is not a step that should be taken lightly. It could lead to an outcome that would do irrevocable harm for both Britain and the union: the exit of Britain from the EU. This is a debate that needs to be carefully framed by facts and realities.
The idea of a renegotiation of membership – or, as it is sometimes put, the “repatriation” of powers – is taken seriously in Britain. It rests on the assumption that the EU treaties would be open for renegotiation. I think this assumption is misplaced, for three reasons.
First, there is a practical problem. Renegotiating a treaty with 28 signatories would be immensely complicated – not to say impossible. There will be 28 different views on what to do.
True, the EU must evolve. But this needs to happen through pragmatic steps aimed at increasing growth and creating jobs, not sudden and wholesale change.
Second, while it may once have been assumed that treaty change was needed anyway to fix the institutions of the eurozone, events have demonstrated that this is not the case. Economic governance is being strengthened within existing treaties. The real issue is growth, not institutional tinkering.
And, third, the EU is a club. The benefits and responsibilities of membership have to be taken as a package; there is no a la carte menu on the table. The idea that a single member would be allowed to pick and choose the policies it wants is not realistic. If we all could opt out at will from individual policies we dislike, there would not be much of a union left.
What kind of participation in EU institutions does the UK envisage? The single market only? Well, there is the European Economic Area, which encompasses Norway, Iceland and Liechtenstein as well as the 27 EU states. But we have to be very clear about how the EEA works in practice. Membership makes you part of the single market but you have no say in the rules that govern it. And this is not a free lunch either; EEA members have to make a financial contributions to the EU budget without receiving a rebate.
To me things look messy. The UK seems to be in a vicious spiral of self-inflicted marginalisation. All of these questions are diminishing British influence in Europe and the world. None seem to be in Britain’s interests. All this talk of referendums and “locks”, as promised this week by Mr Miliband, is worrying. What if someone just throws away the key?
The UK has argued for EU reform – making sure its institutions promote growth, create jobs and contribute to competitiveness. Here, Britain is absolutely correct. The EU needs to get this right. Global competition is more demanding than ever. In 2014 we choose a new European Commission, and we need to ensure it focuses on these issues.
I believe that Britain has a better future as a full partner in the EU. But this is a decision for Britain and the British people alone.
We economic liberals and free traders want to stay married to Britain in the EU. Therefore we should say Yes to reform but No to renegotiation of treaties.
The writer is minister for European affairs and foreign trade of Finland.
Ukrainasta ja kauppahelpotuksista
EU:n jäsenmaiden päämiehet kokoontuivat viime viikolla Ukrainan tilanteen vuoksi. Kokouksessa päätettiin toimista Ukrainan akuutin taloustilanteen auttamiseksi ja talouskasvun tukemiseksi. Talousavun lisäksi Ukrainalle myönnetään yksipuolisia kauppaetuuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Ukraina voi hyödyntää EU:n ja Ukrainan välisen assosiaatiosopimuksen etuja jo ennen sopimuksen allekirjoittamista.
Alun perin EU:n ja Ukrainan piti allekirjoittaa vapaakauppasopimuksen sisältävä assosiaatiosopimus jo viime marraskuussa. Ukraina perääntyi viime hetkellä, ja valmiiksi neuvoteltu sopimus jäi hyväksymättä. Nyt EU:n tavoitteena on allekirjoittaa sopimus mahdollisimman pian.
EU on Ukrainan tärkeimpiä kauppakumppaneita, sillä noin 31 prosenttia maan ulkomaankaupasta tehdään EU-alueelle. Tärkeimpiä tuotteita ovat rauta, teräs, kaivos- ja maataloustuotteet sekä koneet.
Arvioiden mukaan assosiaatiosopimus liberalisoi tullit lähes kokonaan, 98,1 prosenttia. Ukrainalaisviejät hyötyisivät tullien alennuksista tai poistoista 487 miljoonan euron verran vuosittain. Eniten hyötyisivät maataloustuotteiden tuottajat. Tullien alennushyödyn on arvioitu olevan maataloustuotteille 330 miljoonaa euroa. Tämä kaikki auttaa ukrainalaisia kehittämään maataan.
Ukrainasta ja kauppahelpotuksista
EU:n jäsenmaiden päämiehet kokoontuivat viime viikolla Ukrainan tilanteen vuoksi. Kokouksessa päätettiin toimista Ukrainan akuutin taloustilanteen auttamiseksi ja talouskasvun tukemiseksi. Talousavun lisäksi Ukrainalle myönnetään yksipuolisia kauppaetuuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Ukraina voi hyödyntää EU:n ja Ukrainan välisen assosiaatiosopimuksen etuja jo ennen sopimuksen allekirjoittamista.
Alun perin EU:n ja Ukrainan piti allekirjoittaa vapaakauppasopimuksen sisältävä assosiaatiosopimus jo viime marraskuussa. Ukraina perääntyi viime hetkellä, ja valmiiksi neuvoteltu sopimus jäi hyväksymättä. Nyt EU:n tavoitteena on allekirjoittaa sopimus mahdollisimman pian.
EU on Ukrainan tärkeimpiä kauppakumppaneita, sillä noin 31 prosenttia maan ulkomaankaupasta tehdään EU-alueelle. Tärkeimpiä tuotteita ovat rauta, teräs, kaivos- ja maataloustuotteet sekä koneet.
Arvioiden mukaan assosiaatiosopimus liberalisoi tullit lähes kokonaan, 98,1 prosenttia. Ukrainalaisviejät hyötyisivät tullien alennuksista tai poistoista 487 miljoonan euron verran vuosittain. Eniten hyötyisivät maataloustuotteiden tuottajat. Tullien alennushyödyn on arvioitu olevan maataloustuotteille 330 miljoonaa euroa. Tämä kaikki auttaa ukrainalaisia kehittämään maataan.
Dublinista eurovaaleihin
Kampanjointi Euroopan parlamentin vaaleihin alkaa päästä vauhtiin. Torstain ja perjantain aikana järjestettiin Dublinissa Kokoomuksen eurooppalaisen kattopuolueen EPP:n (www.epp.eu) puoluekokous. Siellä hyväksyttiin yhteinen vaaliohjelma ja valittiin EPP:n ehdokas seuraavan EU-komission puheenjohtajaksi. Osallistuin kokoukseen Kokoomuksen edustajana yhdessä mm. Jyrkin, Hennan, Tarun ja Petterin kanssa.
Kärkiehdokkaan vaaliin oli ilmoittautunut ennalta kolme ehdokasta: Latvian entinen pääministeri Valdis Dombrovskis, ranskalainen sisämarkkinakomissaari Michel Barnier ja Luxemburgin entinen pääministeri Jean-Claude Juncker. Tunnen kaikki kolme hyvin ja pitkältä ajalta. Arvostan heistä jokaista korkealle. Barnierin tapasin ensimmäistä kertaa, kun hän oli neuvottelemassa Amsterdamin sopimusta 1995-1997. Hän on toiminut myös muun muassa Ranskan maatalous- ja ulkoministerinä.
Dombrovskis vetäytyi kisasta ennen äänestystä, joten loppusuoralla oli kaksi ehdokasta. Saksalaisten CDU:n ja CSU:n sekä kreikkalaisen Nea Demokratian tuen saanut Juncker oli ennakkosuosikki, mutta Barnierilla tiedettiin olevan ranskalaisen UMP:n lisäksi tukea muun muassa Euroopan parlamentin jäsenten parissa.
Juncker voitti perjantaina järjestetyn vaalin äänin 382-245. Kampanja käytiin reilussa hengessä. Tuloksen selvittyä Barnier vakuutti olevansa Junckerin tukena täysillä. Oli hyvä, ettei vaalista tullut missään vaiheessa vastakkainasettelua pohjoisen ja etelän tai vanhojen ja uusien jäsenmaiden välillä. Kumpikin ehdokas keräsi kannatusta eri puolilta Eurooppaa.
Itse äänestin Junckeria. Hän on yksi kokeneimpia poliitikkoja Euroopassa ja ollut keskeisessä roolissa jokaisessa EU:n keskeisessä ratkaisussa tällä vuosituhannella. Hän on toiminut 19 vuotta Luxemburgin pääministerinä ja 8 vuotta euroryhmän puheenjohtajana sekä mm. Eurooppa-neuvoston kiertävänä puheenjohtajana. Uskottavampaa ehdokasta on vaikea kuvitella.
EPP:n kampanja lähtee kärkiehdokkaan valinnan myötä nyt käyntiin. Juncker tulee kampanjoimaan eri puolilla Eurooppaa ja esiintymään Suomessakin ainakin Yleisradion välittämissä tv-tenteissä. EPP:n kampanjateemat keskittyvät ennen muuta talouskasvun ja työpaikkojen synnyn tukemiseen.
Puolueet lähtevät eurovaaleihin nyt ensimmäistä kertaa kärkiehdokkaiden vedolla. Uskon, että tämä luo vaaleihin uutta jännitettä ja toivottavasti myös osaltaan nostaa äänestysprosenttia.
Tarkoitus on, että vaaleissa eniten kannatusta saavan europuolueen kärkiehdokas valitaan komission puheenjohtajaksi. Asia ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen, sillä ehdokkaan pitää saada vaalien jälkeen sekä määräenemmistön tuki pääministerien Eurooppa-neuvostossa että enemmistön tuki Euroopan parlamentissa.