Aikamoinen EU-huippukokous takana. Rahoituskehysneuvottelut kestivät torstain ja perjantain. Välillä oli bilateraaleja, taukoja ja odottelua. Yhteensä on tullut oltua jalkeilla 38 tuntia. Rutistus kannatti: sopu Euroopan unionin rahoituskehyksistä tuleville seitsemälle vuodelle saatiin aikaiseksi, ja voimme Suomessa olla tyytyväisiä lopputulokseen. Valtioneuvoston tiedote lopputuloksesta löytyy täältä ja Eurooppa-neuvoston yhteenveto tuloksesta taas täältä.

Kohta kotimatkalle, mutta tässä nopeasti muutama pointti lopputuloksesta.

Uuden rahoituskehyksen kokonaistasoksi vahvistettiin 997 miljardia euroa, mikä on runsaat 20 miljardia vähemmän kuin kuluvan kauden taso. Euroopan unioni pienensi ensimmäisen kerran historiassaan budjettiaan. Se on hyvä merkki unionin yhteistyökyvystä ja tarkoittaa, että kaikki jäsenmaat pystyvät tinkimään omasta edustaan taloudellisesti tiukkoina aikoina.

Suomen nettomaksu on kasvanut viime vuosina, ja nyt saimme taitettua kasvun. Seuraavan seitsenvuotiskauden nettomaksu on hyvin lähellä viime vuosien tasoa. Se on myös hyvin lähellä suunnilleen yhtä vauraiden Itävallan ja Tanskan nettomaksua. Nykykaudella olemme 7.-8. suurin nettomaksaja, ja sijalukumme säilynee samana. Esimerkiksi Saksa, Ruotsi ja Hollanti ovat selvästi Suomea suurempia nettomaksajia. Kun esimerkiksi vuonna 2011 maksoimme EU-jäsenyydestä 123 euroa per henkilö, asettunee summa tulevalla kaudella keskimäärin 105-110 euroon.

Etukäteen Suomessa oltiin eniten huolissaan maatalouden tuista, ja tavoitteenamme olikin säilyttää nykyisenkaltainen taso. Suorat maataloustuet vähenevät hieman, mutta meille edellisempi maaseudun kehittämisrahoitus pysyy nykyisellä tasollaan. Maaseudun kehittämiseen käytetään EU-budjetissa entistä vähemmän rahaa, mutta Suomen osuus tuosta potista kasvoi. Hieno juttu, että pystymme turvaamaan jatkossakin kotimaisen ruoan pöydissämme.

Suomi jäi hieman yksin pohjoisen ja harvaanasuttujen alueiden tuen kanssa, sillä muut tuesta hyötyvät maat eivät hakeneet ehdotetulle tasolle korotusta. Sitkeä työ kuitenkin tuotti kohtuullisen tuloksen, vaikka tuki laskeekin nykyisestä 35 eurosta 30 euroon. Alkuperäisen ehdotuksen mukaan summa olisi kuitenkin laskenut huomattavasti enemmän.

Hyvä juttu on myös se, että tutkimukseen ja kehitysrahoihin tulee selvä lisäys, 27 miljardia euroa, mikä tarkoittaa yli 50 prosenttia nykyiseen verrattuna. Myös opiskelijoille tarkoitetun Erasmus-vaihtoohjelman rahoitus kasvaa. Näitä rahoja voivat hakea kaikki suomalaiset opiskelijat ja tutkimuslaitokset, ja on pitkälle meistä itsestämme kiinni, kuinka korkeaksi saantomme nousee. Ei kuitenkaan kannata tuijottaa vain maksetun ja saadun rahan suhdetta, vaan pitää muistaa, että tutkimukseen satsatut rahat vaikuttavat suoraan kilpailukykyymme.

Brysselissä oli mukana hieno tiimi, joka laski valvotuista tunneista huolimatta tarkasti ja nopeasti, mitä mikäkin vaihtoehto Suomelle tarkoitti – kiitos mahtavasta työstä. Nyt koneeseen ja nokka kohti Suomea. Taidamme kaikki ansaita rentouttavan viikonlopun.

Here is my speech which I held today at the College of Europe in Natolin. It deals with dividing lines in Europe. It is always great to visit College of Europe as I have studied at the Bruges campus and later acted as a visiting professor at the university.

 

Speech – Check Against Delivery

College of Europe

Natolin, Poland

5 February 2013

 

Dear Friends, Fellow academics,

It is a great pleasure to be at the College of Europe in Natolin. Being invited to speak at this eminent place of learning is a true privilege that I value highly as a former student and teacher of the College at Bruges. The College of Europe in Natolin has a strong reputation for being at the cutting edge of the academic debate on Europe. I look forward to a lively debate with you today.

The provocative theme given for my speech is whether the division of Europe into south and north is becoming a new great divider as the east-west dichotomy during the cold war. Unquestionably, there is a growing public perception that Europe is coalescing into two distinctive spheres ? north and south ? sometimes with added flavors like creditor ? debtor, dynamic ? rigid, competitive ? uncompetitive.

These labels are nothing new ? in popular depictions Europe has long been divided into wine and beer drinkers, protestant and catholic, Roman and non-Roman, with the purpose of giving deeper meaning to these general labels and backgrounds.

Fun as these generalizations sometimes are, I have serious misgivings about them, because they are built on the logic of predetermination ? you cannot change what you are. The poor have to remain poor and the rich will remain rich.

Today we speak of north and south. Earlier, there was much talk of core and periphery, with my own country firmly relegated as a far-flung northern outpost. This is as true a picture as former depictions of Poland as a mere grey socialist ?satellite? devaluating a long history and rich culture at the very center of our continent.

The east-west division was a harsh reality during the cold war, but it was an unnatural and externally imposed division, an aberration of history. We should stop thinking in terms of Eastern and Western Europe as defining what we are.

I wonder how many decades it will take to stop referring to ?new member states? in the European Union.

Let?s not build new mental Berlin walls by drawing artificial borders within Europe. The whole purpose of integration is to break barriers, not build them.

Poland is a great example that you can break old barriers – strong growth, strong development. The only economy to have grown throughout the crisis is no mean achievement. Is Poland eastern or western, is it northern or southern ? I don?t really know, but it is doing many things right.

The essence of Europe is liberty. With the cold war impositions over and with EU membership providing equal opportunities, Poland is free to pursue its own destiny. This is a big change from the world many of us grew to know ? a divided Europe. The Baltic Sea was also a victim of this sharp division. Today we witness a new era with Poland assuming a strong role and new vocation as a part of our common Northern neighborhood.

Dear friends,

What I propose to do today is to comment three topical aspects and features of EU structuration: one – what are the real divisive features within the union if not geographics, two ? as a concrete case ? what to make of the Cameron speech and Britain?s position within the Union, and three ? how to manage flexibility and diversity within the union.

So first, let us start with the proposition. Does a north-south division have any meaning for the European Union and its dynamics? On a superficial level, it may look as if many of the ills of the current economic crisis would have a north-south dimension to it, but only on the surface.

I have said on many occasions that looking back at our recent history northern Europe was performing badly and needed major economic reforms. Only some ten years ago Germany was referred to as the ?sick man of Europe?. Ireland is not particularly southern. Being a northerner does not make you immune to economic hardship as the deep Finnish recession in the early 1990s demonstrates.

What really divides Europe, if not geographical stereotypes? Globalization is changing our planet and coping with this new world order is really Europe?s important mission. Let me quote Prime Minister Cameron, who was quoting Chancellor Merkel ? as Europe has 7 percent of the world?s population, produces 25 percent of its GDP and accounts for 50 percent of the world?s social spending, we have to work very hard to keep things as they are.

Europe is really shaped by globalization. This is the great challenge today. We cannot take things for granted. To my mind the real issue and divider in Europe is if you are ready to deal with this fact or pretend it is not there. Do we have a coalition of the willing that is ready to work for European competitiveness? The test is simple, and consists of three steps:

i) are you prepared to deepen the Single Market

ii) are you ready to go for more free trade

iii) are you willing to accept sound economic policies

This is the real issue and the real divider in Europe. Do you say yes to all three? I am not talking about abstract theory ? these are pressing issues. Do you want to build a digital single market? Do you want to have free trade with the United States? Do you want to enforce firm rules that will prevent member states from wrecking their economies?

Globalists say yes ? let?s meet these challenges. Localists say no – let?s pretend the problem does not exist. This issue cuts within societies, not between them.

Ladies and Gentlemen,

British EU policy is in the limelight today and puts hard questions on European architecture. Prime Minister Cameron made a bold speech. The paradox with Britain is that it has the right instincts with many essential European policies but its very nature seems to draw it to the margins of Europe.

A referendum on Europe has its risks, but on the whole it seems unavoidable and can actually clear the air on where Britain stands. I know better than to start giving advice on party politics in other member states. But this will be a demanding road ? I only hope that the end result is a Britain that is at peace with its membership.

On the substance, I very much agree to what Prime Minister Cameron has to say on competitiveness. This is the real European issue and we must do better. So my message on this is very clear: we hear you perfectly. Let?s make this work.

The two items where I have misgivings with the Cameron approach is a narrow view to the Single Market and a totemic approach to competences.

If you want the single market, you have to accept the fact that it has many essential flanking policies. For instance a common market needs environmental standards. Would other members accept that you sell them goods by competing with lower environmental standards?

Norway is an excellent example ? it is part of the single market with the European Economic Agreement, but it also has to be part of common labor and environmental rules. The working time directive applies to Norway. It also has to contribute to cohesion policies with significant payments.

Competences are essential building blocks to the Union?s legal order, but having competence does not in itself determine its use. To be blunt ? silly policies are not caused by competences but by bad decisions. Nation states have the competence to go to war, but they use it very sparingly. So my point here is that bad policies do not mean that you need to remove the competence, but make better use of it. It is up to the member states to shape good policies.

Reviewing competences implies treaty change and opening treaties is never an easy option. I am convinced that the euro area can manage without treaty change. We have all the tools at our disposition with the current treaties ? as with most EU policies it is the implementation that actually counts. And embarking on institutional wrangling would probably distract us from the real issues ? how to implement the already agreed rules on sound economic and fiscal policies and how to fix Europe?s grave problems with its competitiveness. We need to be pragmatic, usually a great virtue associated with Britain.

The Cameron speech has its element of upstairs and downstairs, but I fear that by opting out Britain will end downstairs, not upstairs.

Dear friends,

The forces of integration and disintegration are at work. The grave financial and economic challenges are forcing the euro area to integrate further. At the same time member states outside the Euro need to define their position in relation to a deepening euro area.

The euro is the centre of gravity in the Union, its anchor. I think that we have successfully removed all doubts about its permanence ? the euro is here to stay.

Economic performance is the real issue of substance and the euro is the essential feature that defines a member state?s place in the Union.

Three concentric circles are in formation within the union ? a deepening euro, member states planning to join the euro, and member states that will remain outside the euro. These groups are not really treaty defined ? as we all remember only Britain and Denmark have a legal opt-out on economic and monetary union, all others have a treaty obligation to join. A commitment that for some is obeyed only in theory, not deeds.

The Euro-17 is easy to define. I am encouraged by Latvian and Lithuanian concrete plans to join and I have no doubts on a Polish commitment to join soon. This will bring the Euro-17 to Euro-20 in a near future with others to join later.

With the euro taking new members we will soon move from three circles to two ? the euro-ins and the euro-outs. I know that I am on thin ice when if I start defining the permanent outs, but I think that only a few will remain outside, perhaps some 5 odd members. But 5 out of 28 is far from being a major constellation ? it is not a yin to a yang, but rather like the moon to the earth.

Colleagues in academia,

So what we will have on our hands is not a Europe divided into north and south, but a Union divided into the euro-ins and euro-outs. This is an undeniable division. But at the same time we must be very careful in managing the relationship between the ins and the outs. We all lose if we don?t get this balance right.

We need to keep the single market intact. We have to make a joint impact on the world, because only together we carry any significant influence. We have to allow the euro to develop the policies it needs.

The European Union has always had flexibility. There are different adaptations and groups, but for this flexibility to work in practice we need firm rules and a solid structure.

I could add that this is familiar academic territory ? my PhD thesis at the London School of Economics was on Flexible Integration and the Amsterdam Treaty.

We have to find a good balance between flexibility and order ? in the end we cannot have 28 systems, where everyone just takes what it likes. This would not even be a Europe à la Carte, but a free-for-all buffet. Any community is based on a balance of rights and obligations, compromises that never go only one way.

I cannot say that managing the Euro area crisis has been easy ? we have had our ups and downs. What we need for the future is a Golden Rule ? never outside the treaties, never outside the institutions, always together. I know this is a tall order and we have not always been able to live by this golden rule.

In very practical terms we need to ensure that the European Commission remains the core institution for the whole Union ensuring a level playing field for euro-ins and euro-outs.

What we need in essence is a renewed consensus on the community method ? a commitment to work together, with our common institutions and towards a joint goal of European prosperity. This should be built on active and responsible institutions with the European Commission taking a strong lead looking after the European interest.

We will have a European election next year in 2014 and the electorate needs to be presented with clear choices and alternatives for Europe ? in essence are you a globalist or a localist.

Thank you.

Tässä puheeni tänään College of Europessa Puolan Natolinissa. Puhe käsittelee eurooppalaisia jakolinjoja. College of Europessa on aina hienoa vierailla, sillä opiskelin itse aikoinani Bruggen kampuksella ja toimin myöhemmin yliopistolla vierailevana professorina.

Speech – Check Against Delivery

College of Europe

Natolin, Poland

5 February 2013

Dear Friends, Fellow academics,

It is a great pleasure to be at the College of Europe in Natolin. Being invited to speak at this eminent place of learning is a true privilege that I value highly as a former student and teacher of the College at Bruges. The College of Europe in Natolin has a strong reputation for being at the cutting edge of the academic debate on Europe. I look forward to a lively debate with you today.

The provocative theme given for my speech is whether the division of Europe into south and north is becoming a new great divider as the east-west dichotomy during the cold war. Unquestionably, there is a growing public perception that Europe is coalescing into two distinctive spheres ? north and south ? sometimes with added flavors like creditor ? debtor, dynamic ? rigid, competitive ? uncompetitive.

These labels are nothing new ? in popular depictions Europe has long been divided into wine and beer drinkers, protestant and catholic, Roman and non-Roman, with the purpose of giving deeper meaning to these general labels and backgrounds.

Fun as these generalizations sometimes are, I have serious misgivings about them, because they are built on the logic of predetermination ? you cannot change what you are. The poor have to remain poor and the rich will remain rich.

Today we speak of north and south. Earlier, there was much talk of core and periphery, with my own country firmly relegated as a far-flung northern outpost. This is as true a picture as former depictions of Poland as a mere grey socialist ?satellite? devaluating a long history and rich culture at the very center of our continent.

The east-west division was a harsh reality during the cold war, but it was an unnatural and externally imposed division, an aberration of history. We should stop thinking in terms of Eastern and Western Europe as defining what we are.

I wonder how many decades it will take to stop referring to ?new member states? in the European Union.

Let?s not build new mental Berlin walls by drawing artificial borders within Europe. The whole purpose of integration is to break barriers, not build them.

Poland is a great example that you can break old barriers – strong growth, strong development. The only economy to have grown throughout the crisis is no mean achievement. Is Poland eastern or western, is it northern or southern ? I don?t really know, but it is doing many things right.

The essence of Europe is liberty. With the cold war impositions over and with EU membership providing equal opportunities, Poland is free to pursue its own destiny. This is a big change from the world many of us grew to know ? a divided Europe. The Baltic Sea was also a victim of this sharp division. Today we witness a new era with Poland assuming a strong role and new vocation as a part of our common Northern neighborhood.

Dear friends,

What I propose to do today is to comment three topical aspects and features of EU structuration: one – what are the real divisive features within the union if not geographics, two ? as a concrete case ? what to make of the Cameron speech and Britain?s position within the Union, and three ? how to manage flexibility and diversity within the union.

So first, let us start with the proposition. Does a north-south division have any meaning for the European Union and its dynamics? On a superficial level, it may look as if many of the ills of the current economic crisis would have a north-south dimension to it, but only on the surface.

I have said on many occasions that looking back at our recent history northern Europe was performing badly and needed major economic reforms. Only some ten years ago Germany was referred to as the ?sick man of Europe?. Ireland is not particularly southern. Being a northerner does not make you immune to economic hardship as the deep Finnish recession in the early 1990s demonstrates.

What really divides Europe, if not geographical stereotypes? Globalization is changing our planet and coping with this new world order is really Europe?s important mission. Let me quote Prime Minister Cameron, who was quoting Chancellor Merkel ? as Europe has 7 percent of the world?s population, produces 25 percent of its GDP and accounts for 50 percent of the world?s social spending, we have to work very hard to keep things as they are.

Europe is really shaped by globalization. This is the great challenge today. We cannot take things for granted. To my mind the real issue and divider in Europe is if you are ready to deal with this fact or pretend it is not there. Do we have a coalition of the willing that is ready to work for European competitiveness? The test is simple, and consists of three steps:

i) are you prepared to deepen the Single Market

ii) are you ready to go for more free trade

iii) are you willing to accept sound economic policies

This is the real issue and the real divider in Europe. Do you say yes to all three? I am not talking about abstract theory ? these are pressing issues. Do you want to build a digital single market? Do you want to have free trade with the United States? Do you want to enforce firm rules that will prevent member states from wrecking their economies?

Globalists say yes ? let?s meet these challenges. Localists say no – let?s pretend the problem does not exist. This issue cuts within societies, not between them.

Ladies and Gentlemen,

British EU policy is in the limelight today and puts hard questions on European architecture. Prime Minister Cameron made a bold speech. The paradox with Britain is that it has the right instincts with many essential European policies but its very nature seems to draw it to the margins of Europe.

A referendum on Europe has its risks, but on the whole it seems unavoidable and can actually clear the air on where Britain stands. I know better than to start giving advice on party politics in other member states. But this will be a demanding road ? I only hope that the end result is a Britain that is at peace with its membership.

On the substance, I very much agree to what Prime Minister Cameron has to say on competitiveness. This is the real European issue and we must do better. So my message on this is very clear: we hear you perfectly. Let?s make this work.

The two items where I have misgivings with the Cameron approach is a narrow view to the Single Market and a totemic approach to competences.

If you want the single market, you have to accept the fact that it has many essential flanking policies. For instance a common market needs environmental standards. Would other members accept that you sell them goods by competing with lower environmental standards?

Norway is an excellent example ? it is part of the single market with the European Economic Agreement, but it also has to be part of common labor and environmental rules. The working time directive applies to Norway. It also has to contribute to cohesion policies with significant payments.

Competences are essential building blocks to the Union?s legal order, but having competence does not in itself determine its use. To be blunt ? silly policies are not caused by competences but by bad decisions. Nation states have the competence to go to war, but they use it very sparingly. So my point here is that bad policies do not mean that you need to remove the competence, but make better use of it. It is up to the member states to shape good policies.

Reviewing competences implies treaty change and opening treaties is never an easy option. I am convinced that the euro area can manage without treaty change. We have all the tools at our disposition with the current treaties ? as with most EU policies it is the implementation that actually counts. And embarking on institutional wrangling would probably distract us from the real issues ? how to implement the already agreed rules on sound economic and fiscal policies and how to fix Europe?s grave problems with its competitiveness. We need to be pragmatic, usually a great virtue associated with Britain.

The Cameron speech has its element of upstairs and downstairs, but I fear that by opting out Britain will end downstairs, not upstairs.

Dear friends,

The forces of integration and disintegration are at work. The grave financial and economic challenges are forcing the euro area to integrate further. At the same time member states outside the Euro need to define their position in relation to a deepening euro area.

The euro is the centre of gravity in the Union, its anchor. I think that we have successfully removed all doubts about its permanence ? the euro is here to stay.

Economic performance is the real issue of substance and the euro is the essential feature that defines a member state?s place in the Union.

Three concentric circles are in formation within the union ? a deepening euro, member states planning to join the euro, and member states that will remain outside the euro. These groups are not really treaty defined ? as we all remember only Britain and Denmark have a legal opt-out on economic and monetary union, all others have a treaty obligation to join. A commitment that for some is obeyed only in theory, not deeds.

The Euro-17 is easy to define. I am encouraged by Latvian and Lithuanian concrete plans to join and I have no doubts on a Polish commitment to join soon. This will bring the Euro-17 to Euro-20 in a near future with others to join later.

With the euro taking new members we will soon move from three circles to two ? the euro-ins and the euro-outs. I know that I am on thin ice when if I start defining the permanent outs, but I think that only a few will remain outside, perhaps some 5 odd members. But 5 out of 28 is far from being a major constellation ? it is not a yin to a yang, but rather like the moon to the earth.

Colleagues in academia,

So what we will have on our hands is not a Europe divided into north and south, but a Union divided into the euro-ins and euro-outs. This is an undeniable division. But at the same time we must be very careful in managing the relationship between the ins and the outs. We all lose if we don?t get this balance right.

We need to keep the single market intact. We have to make a joint impact on the world, because only together we carry any significant influence. We have to allow the euro to develop the policies it needs.

The European Union has always had flexibility. There are different adaptations and groups, but for this flexibility to work in practice we need firm rules and a solid structure.

I could add that this is familiar academic territory ? my PhD thesis at the London School of Economics was on Flexible Integration and the Amsterdam Treaty.

We have to find a good balance between flexibility and order ? in the end we cannot have 28 systems, where everyone just takes what it likes. This would not even be a Europe à la Carte, but a free-for-all buffet. Any community is based on a balance of rights and obligations, compromises that never go only one way.

I cannot say that managing the Euro area crisis has been easy ? we have had our ups and downs. What we need for the future is a Golden Rule ? never outside the treaties, never outside the institutions, always together. I know this is a tall order and we have not always been able to live by this golden rule.

In very practical terms we need to ensure that the European Commission remains the core institution for the whole Union ensuring a level playing field for euro-ins and euro-outs.

What we need in essence is a renewed consensus on the community method ? a commitment to work together, with our common institutions and towards a joint goal of European prosperity. This should be built on active and responsible institutions with the European Commission taking a strong lead looking after the European interest.

We will have a European election next year in 2014 and the electorate needs to be presented with clear choices and alternatives for Europe ? in essence are you a globalist or a localist.

Thank you.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb puhui tänään Puolassa Natolin College of Europessa. Stubb korosti puheessaan, ettei Euroopan tulisi jakautua pohjoiseen ja etelään.

”Älkää rakentako uusia Berliinin muureja mieliinne. Integraation tarkoitus on murtaa muureja, ei rakentaa niitä”, Stubb sanoi.

Ministerin mukaan etelä-pohjoinen-jaon sijaan yhä tärkeämmäksi on muodostumassa jako euromaihin ja muihin EU-maihin. Kun taloudelliset haasteet edistävät euroalueen integraatiota, euroon kuulumattomien maiden täytyy määritellä suhteensa syvenevään euroalueeseen. Stubb arvioi, että tulevaisuudessa suurin osa unionin maista kuuluu euroalueeseen ja sen ulkopuolelle jää vain muutama.

”Yhteinen valuutta on unionin ankkuri. Jakautumista kahteen leiriin ei voi kieltää. Meidän on oltava hyvin varovaisia hallitessamme euromaiden ja siihen kuulumattomien jäsenmaiden suhteita. Häviämme kaikki, ellemme hoida tätä tasapainoa oikein.”, Stubb sanoo.

Joustavasta integraatiosta tohtorintutkintonsa tehnyt Stubb huomautti, että unionin täytyy löytää tasapaino yhteisten sääntöjen ja joustavuuden välillä. Ei voi olla 28 eri järjestelmää, joista jokainen poimii käyttöönsä parhaana pitämänsä palat.

Iso-Britannia on esittänyt yhden etenemistien pääministeri David Cameronin taannoisella puheella. Stubb huomautti, että tie tulee olemaan vaativa. ”Toivon, että lopputuloksena Britannia on sinut jäsenyyteensä kanssa”, Stubb sanoo.

Koko englanninkielinen puhe on luettavissa osoitteessa: https://www.alexstubb.com/fi/blog/1981/

Lisätietoja: Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin lehdistöavustaja Mari-Kaisa Brander, p. 040 131 3388, ulkoasiainministeriö.

Vietettyäni antoisan päivän Tukholmassa ja sen lähiseudulla haluan jakaa muutaman ajatuksen kevään pelitilanteesta Ruotsissa ja Suomessa. Suomessa käytetään Ruotsia säännöllisin väliajoin vertailukohtana, jonka avulla halutaan todistaa mitä moninaisimpia väitteitä. Aion tehdä juuri niin mutta hieman uudesta näkökulmasta.

Suomella ja Ruotsilla menee hyvin. Olemme molemmat kilpailukykyvertailujen kärkijoukossa, vaikka järjestyksemme vaihtelee hiukan vuodesta toiseen. Suomi on käytännössä ottanut Ruotsia kiinni hitaasti mutta varmasti ainakin viimeisen 30 vuoden ajan. Olemme nousseet Top 30:stä Top 3:een, jossa Ruotsi on ollut paljon meitä pidempään. Olemme jo jonkin aikaa kuuluneet maailman parhaisiin maihin. Suomessa on onnellisia ihmisiä, vähän aitoa korruptiota ja loistavat koulut.

Suomen nousun sinetöi lopullisesti jäsenyytemme Euroopan unionissa. Kylmän sodan loppuminen oli meille onnenpotku, joka mahdollisti kaikenlaisen vapautumisen. Se itse asiassa antoi meille paradoksaalisesti mahdollisuuden tulla aidoksi pohjoismaaksi. Pohjoismaiseen yhteiskuntaan kuuluu avoin yhteiskuntamalli, joka yhdistää markkinatalouden ja hyvinvointiyhteiskunnan. Kutsun tätä rakennelmaa kylmästi pohjoismaiseksi kapitalismiksi. Tämän prosessin myötä Suomi ja Ruotsi lähentyivät. Olemme nyt läheisempiä kuin koskaan ennen.

Vertailin Tukholmassa Suomen ja Ruotsin hallitusten kevään asialistaa. Ne muistuttavat toisiaan. Molemmat hallitukset haluavat vahvistaa julkista taloutta, parantaa työllisyyttä ja tehdä välttämättömiä uudistuksia. Suomen asialista on hyvin konkreettinen, ja sen voi halutessaan jopa tiivistää muutamaan lukuun: paljonko leikkauksia, miten korkeat verot, miten paljon lisää työtä, milloin eläkkeelle, kuinka paljon palkkaa, paljonko ja minne julkisia tukia, montako kuntaa ja sairaanhoitopiiriä. Ruotsissa tällaiset ?yksityiskohdat? osataan taitavasti peittää laajempaan puheeseen yhteisistä haasteista: miten luomme kestävän yhteiskunnan, miten vastaamme ilmastohaasteisiin, minkälaista Eurooppaa haluamme.

Ruotsalaisten taipumus lähestyä vaikeita päätöksiä loputtoman diskuteeramisen kautta ajaa jotkut suomalaiset epätoivon partaalle. Meistä näyttää siltä, että ruotsalaiset haluavat välttää konflikteja ja jatkaa vuoropuhelua kunnes kaikki asianosaiset on sitoutettu yhteisiin tavoitteisiin. Tästä asetelmasta kuulee hauskoja anekdootteja esimerkiksi suomalais-ruotsalaisista yrityksistä. Suomalaiset ilmestyvät paikalle valmiit paperit mukanaan, ja pyytävät nimeä alle. Ruotsalaiset haluavat laittaa paperit sivuun ja jatkaa keskustelua.

Tästä näkökulmasta on jopa hiukan yllättävää, että Ruotsissa ei juuri harrasteta Suomen kaltaisia laajapohjaisia koalitiohallituksia. Ruotsissa vasemmiston ja oikeiston välinen jakolinja on edelleen olemassa, ja äänestäjien enemmistö päättää kumpi valitaan. Sitten valtaan päässyt linja tekee mandaattinsa turvin usein rohkeitakin uudistuksia, joiden tulokset punnitaan seuraavissa vaaleissa. Pelin henki on selvä, ja se ruokkii jopa epäruotsalaista riskinottoa. Ruotsalaiset puhuvat niin kuin sosialistit mutta toimivat niin kuin kapitalistit. Suomessa asia on valitettavasti usein päinvastoin.

Mitkä ovat yllä kuvatun asetelman tulokset? Yksi tulos tulee päivä päivältä selvemmäksi: Ruotsin talous on lähdössä Suomelta karkuun. Ruotsi on saanut kokonaistuotantonsa takaisin nousu-uralle vuoden 2008 romahduksen jälkeen, Suomi ei. Emme ole vielä saavuttaneet edes vuoden 2008 tasoa. Ruotsin elpyminen on myös tapahtunut täysin terveesti. Se ei ole perustunut julkisen talouden temppuihin vaan kansainvälisten markkinaosuuksien ylläpitämiseen ja kasvuun. Ruotsin elinkeinoelämän monipuolisuus ja dynamismi ovat jälleen osoittaneet elinvoimansa. Suomi ei tunnu millään löytävän uuden kasvun lähteitä.

Ei ole mitään todisteita siitä, että Ruotsin kruunun ulkoinen arvo selittäisi Ruotsin vientimenestystä. Myöskään Suomen vienti tai bruttokansantuote eivät korreloi euron ulkoisen arvon ajoittain huimien muutosten kanssa. Euron vaikutuksista Suomen hyvinvointiin voi keskustella loputtomiin mutta se ei auta ymmärtämään Ruotsin menestystä, jonka avaimet ovat syvemmällä.

Suomen ja Ruotsin yhteisessä lähihistoriassa ympyrä on sulkeutunut. Ajauduimme EU-jäsenyytemme alkuvaiheessa erillemme monista syistä, joista erilaiset historialliset kokemuksemme lienee tärkein. Nyt alamme muistuttaa toisiamme päivä päivältä enemmän: teemme hyvin samanlaista politiikkaa sekä kansallisesti että Euroopan tasolla. Olemme molemmat avoimia, pohjoisia globalisteja. Toivon, että panoksemme tuottaa pitkällä aikavälillä myös pohjoismaisemman Euroopan unionin.

Päiväni päättyi Tukholmassa Skavlan-keskusteluohjelman nauhoitukseen. Se oli pohjoismaisuutta parhaimmillaan, ajoittain jopa järisyttävän henkilökohtaista paneutumista ihmiskohtaloihin tällä omalaatuisella niemimaalla. Ohjelma on nähtävissä jälkikäteen täältä.

Vierailin tänään Ruotsin moderaattien kevätkauden avajaisissa. Esitin yleisön pyynnöstä muutaman huomion Maailman talousfoorumin kokouksesta Davosissa viime viikolla.

Panin ensinnäkin tyytyväisenä merkille ruotsalaisten vahvan läsnäolon Davosissa. Erityisesti ruotsalainen liike-elämä ja media ovat aina osanneet verkottua kansainvälisesti. Suomalaiset poliitikot olivat tänä vuonna ansiokkaasti paikalla Davosissa. Toivon, että ensi vuonna törmään myös suomalaisiin toimittajiin ja liikemiehiin.

Niin sanottu Davosin konsensus voi olosuhteisiin nähden hyvin. Davosissa kohtaavat hyvinkin erilaiset ihmiset, jotka kuitenkin pohjimmiltaan uskovat markkinatalouteen, vapaakauppaan ja poliittisiin vapauksiin. Koko tilaisuuden tarkoitus on seurata maailman muutosta ja miettiä parhaita tapoja reagoida siihen. Tänä vuonna päällimmäiseksi nousi yhteinen pyrkimys luoda varovasti palautuneen luottamuksen varaan kestävää kasvua. Tuo pyrkimys on vahva myös Suomessa ja Ruotsissa mutta siitä enemmän huomenna.

Davosin käytäväkeskusteluissa useimmat keskustelukumppanit sanoivat olevansa ”varovaisen optimistisia”. Se on suuri muutos vain vuosi sitten vallinnesseen tunnelmaan nähden. Silloin tarjolla oli lähinnä kriisiä, paniikkia ja erilaisia katastrofiskenarioita. Tunnelman muutos on kaikkien kannalta hyvä asia, sillä talous on paitsi tavaroiden, palvelujen ja rahan liikettä, myös odotuksia ja puhetta, joiden pohjalta päätökset tehdään.

Tunnelman muutos on ollut erityisen arvokas euroalueella, jossa on syksyn aikana tapahtunut dramaattinen käänne parempaan. Nyt on suorastaan huvittavaa lukea viime vuoden lehtiä, joissa povattiin talous- ja rahaliiton tuhoa lähiaikoina.

Henkselien paukutteluun ei kuitenkaan ole aihetta. Velkaongelma ei ole kadonnut minnekään, ja työttömyysluvut ovat varsinkin euroalueen reunoilla hälyttävissä lukemissa. Etsikkoaika on käytettävä oikein, ja Davosissa haettiin vimmaisesti uusia kasvun lähteitä.

Oma Davosin-ohjelmani painottui kansainvälisen kaupan kysymyksiin. Uskon edelleen, että kansainvälisen kaupan vapauttaminen voi aidosti luoda kasvua ja hyvinvointia. Davos on toiminut pitkään kauppaministereiden hengen nostattajana, ja tänä vuonna puhuttiin peräti kaupan uudesta aikakaudesta. Se tarkoittaa kansainvälisen kauppajärjestelmän kehittämistä niin, että se ottaa huomioon liiketoiminnan globalisoitumisen, kansainväliset arvoketjut ja palveluelementin vahvistumisen kaikessa kaupassa. Davosin vahvuus myös kaupan puolella on osallistujien moninaisuus. Kaikki G20-maat ovat paikalla, mikä tuo keskusteluihin tervetullutta autenttisuutta ja realismia.

Ohjelmaani kuului myös maailman poliittista muutosta koskeva talousjohtajien lounas, jossa pohdittiin globaaleja poliittisia haasteita. Vallitseva tunnelma oli, että moninapaisesta maailmasta hyötyvät kaikki.

Kyberturvallisuutta koskevassa sessiossa sain ilokseni esitellä Suomen tuoretta kyberturvallisuusstrategiaa. Siitä pitää tehdä vientituote.

Hyvä ystäväni Esko,

Kiitos kirjeestäsi ja pahoitteluni, etten ole ennättänyt vastata siihen aiemmin. On hienoa huomata, että myös sinä kannat huolta Euroopan tulevaisuudesta.

Olet erityisen huolissasi Suomen maatalouden maksuosuuksista tulevissa EU:n budjettikehysneuvotteluissa vuosille 2014?2020. Euroopan parlamentin entisenä jäsenenä tiedät, ettei asia ole aivan niin yksioikoinen kuin esität. EU-asioiden yksinkertaistaminen on hyvästä, mutta niin tehdessä on syytä kertoa myös taustat.

Väität, että maataloustukiemme korkea omavastuuosuus osoittaa Suomen epäonnistuneen vuoden 1994 jäsenyysneuvotteluissa. Todellisuudessa tämä johtuu siitä, että olemme halunneet säilyttää kotimaisen maataloustuotannon. Esimerkiksi Ruotsi päätti aikoinaan toisin, ja sen maataloustuotanto onkin selvästi vähentynyt viimeisten vuosikymmenien aikana. Samalla naapurimme myös tuo huomattavan osan elintarvikkeistaan muualta. Minusta on tärkeää, että Suomi tuottaa likimain kotimaista kulutusta vastaavan määrän elintarvikkeita myös tulevaisuudessa.

Kuluvalla rahoituskehyskaudella Suomi saa EU:n budjetista maataloustukia arviolta 6,1 miljardia euroa. Niistä noin 4 miljardia euroa on niin kutsuttua suoraa tukea ja arviolta 2,1 miljardia euroa maaseudun kehittämisrahoitusta. Nämä siis vuoden 2011 hinnoin. Kehitys on ollut kannaltamme positiivista. Jäsenyytemme alussa maataloustuestamme noin 33 prosenttia tuli EU:lta, nykyisin yli 40 prosenttia.

Suorat tuet ovat nimensä mukaisesti suoraa tulonsiirtoa EU:n budjetista, eikä sitä voi kansallisella osarahoituksella jatkaa. Sen sijaan maaseudun kehittämisrahoitukseen sisältyy aina omarahoitusosuus, joka oli kuluvalla budjettikaudella oli 4,6 miljardia euroa. Summa summarum: kehittämisrahoitustuestamme noin 31 prosenttia tulee EU:lta ja loput maksamme itse.

Voisi siis ajatella, että etumme on saada mahdollisimman paljon suoraa tukea EU:n pussista. Valitettavasti se on kuitenkin meille varsin kallista rahaa, sillä kansallinen maksuosuutemme on suurempi kuin saamamme tuki. Käytännössä saamme yhdellä eurolla vain 85 senttiä. Yksinkertaistaen voisi todeta, että meille olisi edullisempaa maksaa tämä raha suoraan viljelijöille. Sen sijaan maaseudun kehittämisrahoituksessa asia on päinvastoin: vastaava nettolaskelma on meille selkeästi plusmerkkinen ja saamme yhdellä eurolla yli puolitoista euroa takaisin.

Olemme Suomessa päättäneet tukea maatalouttamme, jotta saisimme jatkossakin syödä kotimaista ruokaa. Esko, kerroit kirjeessäsi, ettet sinäkään halua lopettaa maataloutta Suomessa. Juuri sen vuoksi meidän pitää tukea maatalouttamme budjettirahoituksella EU-rahoituksen ohella.

Kun matkustamme pääministerin kanssa viikon päästä rahoituskehysneuvotteluihin, tavoitteemme on selvä: se on säilyttää nykyisen kokoinen tai mahdollisimman sitä lähellä oleva maataloustuen määrä. Kaikille jäsenmaille on tehty hyvin selväksi, että tarvitsemme erityistä tukea pohjoisen sijaintimme vuoksi ja olemme myös saaneet ymmärrystä vaatimuksillemme. Suorien tukien osalta loppuratkaisu on varmasti myös kohtuullinen. Se on muun muassa suuren maatalousmaa Ranskan ykkösprioriteetti.

Esko, kysyit kirjeessäsi, onko rauhasta Euroopassa niukkuutta, koska Suomen nettomaksuosuus EU:hun on kokonaisuudessaan kasvanut vuosien aikana. Totta on, että se on kasvanut, mutta rauhasta ei ole tullut niukkuutta. Euroopan unionin alue on historiansa aikana muuttunut sotien mantereesta rauhan kodiksi ja elämänlaadun suurvallaksi. On hyvä muistaa, että kun Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995, olimme nettosaajia, koska muut unionin maat olivat meitä vauraampia. Sittemmin unioni on muuttunut, ja jäsenten määrä lähes kaksinkertaistunut. On luonnollista, että maksamme nyt suhteessa enemmän kuin köyhemmät maat. Suomelle on kuitenkin ensisijaisen tärkeää, että nettomaksuosuus pysyy kohtuullisena. On myös hyvä muistaa, että naapurimme Ruotsi, samoin kuin Suomeen rinnastettavat Saksa ja Hollanti, maksavat EU:n budjettiin suhteessa huomattavasti enemmän kuin me ja näin näyttäisi olevan myös tulevaisuudessa.

Kiitos sparrauksestasi Esko. Hoidan homman kyllä kotiin.

Alex

 

Esko Seppäsen kirjeen voit lukea täältä.

Mahtava reissu takana. Lähdin viikko sitten ensin Sveitsin Davosiin Maailman talousfoorumiin ja sieltä promoamaan suomalaista musiikkibisnestä Ranskan Cannes’iin. Davosin anti tulee näkymään varmasti seuraavissa puheissa, mutta tässä vähän Cannes’ista. Kaupungissa järjestetään aina tammikuun lopussa alan suurin tapahtuma, Midem-messut.

Tämä oli toinen kerta, kun olin mukana musiikkivientimatkalla. Ensimmäisen tein viime syksynä Lontooseen. Musiikkivienti on muutakin kuin vain bisneksen tekemistä, sillä se on samalla tehokasta Suomi-kuvan levittämistä maailmalle. Meillä on niin klassisen, popin, rockin kuin jazzinkin saralla hienoja muusikkoja, joista voi kertoa ylpeänä maailmalla. Uudempia vientitulokkaita ovat alan start up -yritykset, jotka myös kokoontuivat Cannes’iin. Jaoin palkinnon start up -yritysten kisassa, jonka voitti viime vuonna kitaran soittoa iPadin avulla opettava Ovelin. Lisää tällaisia loistavia ideoita ja rohkeasti maailmalle vaan!

Osallistuin myös paneelikeskusteluun musiikin synkronointikäytöstä, joka on kiinnostava uusi bisnes ja kasvaa tällä hetkellä voimakkaasti. Synkronoinnilla tarkoitetaan musiikin käyttöä muun muassa televisiosarjoissa ja peleissä. Jo nyt meillä on esimerkkejä yhtyeistä, jotka ovat saanet musiikkiaan amerikalaisiin tv-sarjoihin, esimerkiksi Rubikin kappaleita on kuultu Jersey Shore ja The buried life -sarjoissa. Disco Ensemblen musiikki taas on soinut jääkiekon NHL-liigan peleissä. Näitä keikkoja pitää saada lisää.

Brändäsimme Suomea kahden ministerin voimin, sillä olimme reissussa yhdessä kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen kanssa. Toivottavasti matka poikii bisnestä, ja saimme Paavon kanssa avattua joitakin ovia. Monelta maalta tuli palautetta, että on hienoa, kun Suomi panostaa musiikkivientiin ministerivoimin.

Yksi matkan kohokohdista – ja hyvä Suomi-kuvan luoja – oli viittomakielisen räppärin Signmarkin keikka Pohjoismaiden yhteisessä paviljongissa. Osastomme oli täpötäynnä kansainvälistä porukkaa, ja tunnelma nousi kattoon. Jollette ole koskaan kuulleet miestä, kannattaa tsekata. Mielettömän lahjakas ja karismaattinen artisti.

Seuraava Team Finland -matka maaliskuussa onkin sitten perinteisempää teollisuutta. Lähden matkalle yhdessä pääministerin kanssa, ja suuntana on Qatar, Saudi-Arabia ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat.

Oli mälsää lukea Timo Soinin haastattelu aamun Hesarissa. Se oli täynnä asiavirheitä ja löysiä sutkautuksia. Cameronin puheen ympärillä käytyyn kansainväliseen keskusteluun verrattuna haastattelu oli todellinen pettymys. Tiedän, että Soini pystyy paljon, paljon parempaan.

Haastattelusta ei löytynyt yhtään konkreettista ehdotusta ? paitsi, että Suomen pitäisi neuvotella jäsenyytensä ehdot uusiksi. Olisi ollut kiva kuulla edes, mistä asioista pitäisi neuvotella.

On jotenkin pöyristyttävää, ettei oppositiojohtaja ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja tunne EUn perussopimuksia edes sen vertaa, että tietäisi jäsenmaan voivat erota EU:sta. Ihan vain pikainen vilkaisu Soinin vastustamaan Lissabonin sopimukseen olisi sen kertonut. Eroamispykälästä ? EU-sopimuksen artikla 50 ? on puhuttu viimeiset 12 vuotta!

EU:n budjetti on Soinin lempiaiheita. En kuitenkaan ymmärrä, mistä hän veti HS:ssä esiintyneitä lukuja. Puhuikohan hän seitsemän vuoden rahoituskehyskaudesta vai yhdestä vuodesta? Neuvottelutilanteen kanssa Soinin luvulla ei ollut juurikaan tekemistä.

Vuonna 2011 Suomen nettomaksu oli noin 123 euroa jokaista suomalaista kohti. Sisämarkkinoiden kautta saatavat hyödyt Suomen talouteen ovat aivan eri mittaluokassa. Nettomaksuosuutemme kasvu johtuu siitä, että EU laajenee ja me olemme nykyään yksi EUn rikkaimmista maista. Jäsenyytemme alkuaikoina olimme muutaman vuonna nettosaajia. Jatkossakaan emme kuulu suurimpien nettomaksajien joukkoon, niin kuin vaikka Saksan ja Hollanti.

Kahden viikon kuluttua matkustamme pääministerin kanssa Brysseliin neuvottelemaan EUn rahoituskehyksistä, eli käytännössä budjettiraameista seuraavalle seitsemälle vuodelle. Tavoitteet voi jakaa kolmeen:

  • Ykköstavoite on, että EU-budjetti ja Suomen maksut sinne eivät kasvaisi merkittävästi. Tämä on nettomaksun kannalta tärkein asia. Komission esityksestä on tultu alas jo 80 miljardia tähän mennessä.
  • Samalla pyrimme varmistamaan oman ?saantimme? mahdollisimman korkealla tasolla. Maatalouspolitiikan ? erityisesti maaseudun kehittämisen ? ja Itä- ja Pohjois-Suomen aluetukien rahoitus ovat siinä isoimmat erät.
  • Kolmas iso kokonaisuus on suurimpien nettomaksajien ?maksukorjaukset?, joita olemme vastustaneet koko ajan. Ne kun päätyvät meidän muiden maksettavaksi. Kukaan ei tietenkään halua luopua saavutetuista eduista. Tässä meillä on useampia vaihtoehtoisia taktiikoita reiluun tulokseen pääsemiseksi.

Näissäkin neuvotteluissa pannaan kaikki peliin. Eduskunnassa tavoitteillemme on ollut koko ajan laaja tuki.

PS. Timo Soini, olemme tunteneet toisemme jo lähes 15 vuotta. Olet hyvä jätkä. Meillä on aina synkannut. Vuosien varrella olen oppinut arvostamaan sinua ja asiantuntemustasi.

Olet myös kiva, rento kaveri. Vetoan sinuun, että voisimme käydä asiallista, faktapohjaista keskustelua EU:sta. Jätetään vääristelyt muille ja keskitytään siihen, miten EUta voisi parhaiten kehittää.

Ison-Britannian pääministeri David Cameron piti tänään odotetun EU-linjapuheensa Lontoossa. Puhe löytyy täältä.

Puheeseen oli ladattu kovat odotukset, ja sitä kutsuttiin jo etukäteen historialliseksi. Brittipääministerit ovat pitäneet ennenkin Euroopan integraation kannalta merkittäviä puheita. Esimerkiksi Winston Churchill 1946 (Zürich – Euroopan Yhdysvallat), Margaret Thatcher 1988 (Brygge – käänne EU-suhteessa, John Major 1994 (Leiden – stop integraation syventämiselle) ja Tony Blair 2005 (Euroopan parlamentti – talousuudistusten aika).

Puhe oli odotetun taitavasti rakennettu kokonaisuus, jossa kovat vaatimukset esitettiin keinoina parantaa koko EU:n toimintaa. Cameron vakuutti, että haluaa Britannian säilyvän osana EU:ta.

Cameron listasi EU:n kolme haastetta: euroalueen tiivistyminen, kilpailukyky suhteessa nouseviin talouksiin ja kansalaisten suhtautuminen unioniin. Yhdessä ne johtavat hänen mielestään tarpeeseen neuvotella Ison-Britannian EU-suhde uudestaan.

Periaatteet, joita Cameron kertoi tavoittelevansa ovat:

1. Kilpailukyky (mm. digitaaliset sisämarkkinat, vapaakauppa)

2. Joustavuus – ei ”yhä tiiviimpi unioni”

3. Toimivaltoja takaisin jäsenmaille – esim. työaikadirektiivi

4. Kansallisten parlamenttien rooli

5. Reiluus kaikille jäsenmaille

Cameronin taktiikka on mennä seuraaviin parlamenttivaaleihin 2015 näillä periaatteilla, saada muutokset toteutettua (vaatii myös perussopimusten muutosta) ja järjestää sitten kansanäänestys siitä, pysyykö Britannia EU:n jäsenenä.

Brittikonservatiivien EU-vastaisuus on kasvanut Margaret Thatcherin ajoista lähtien. Sisäiset erimielisyydet Eurooppa-politiikasta olivatkin niin Thatcherin kuin hänen seuraajansa John Majorin päänvaivana. Brittimedian – varsinkin Robert Murdochin omistamien lehtien – suhtautuminen EU:hun on muuttunut vuosien kuluessa yhä raivoisammaksi. Samalla konservatiiveista on valittu yhä EU-vastaisempi ryhmä Westminsterin parlamenttiin. David Cameron joutui lupaamaan pyrkiessään puoluejohtajaksi 2005, että hän irrottaisi konservatiivit yhteistyöstä Euroopan kansanpuolueen kanssa (EPP, sis. Kokoomus). Entiset ryhmäkaverini ovatkin istuneet omassa pienehkössä ECR-ryhmässään tämän vaalikauden Euroopan parlamentissa.

Suomen kannalta Britannian etääntyminen eurooppalaisen yhteistyön ytimestä on huono uutinen. Sisämarkkinoiden kehittämisen, reilun ja avoimen kilpailun ja vapaakaupan kannattajana Britannia on luonteva liittolaisemme. Sen ja Suomen tavoitteet ovat usein lähellä toisiaan EU:n arkipäiväisessä lainsäädäntötyössä. EU:n kansainvälinen rooli olisi myös heikompi ilman Britanniaa.

Epävarmuus Britannian EU-suhteesta, täydestä irtautumisesta puhumattakaan, on kuitenkin kaikkein huonoin uutinen Britannian itsensä kannalta. Sen vaikutusvalta kansainvälisessä politiikassa ja Lontoon asema yritysten sillanpääasemana Eurooppaan kärsisivät EU:sta irtoamisesta ratkaisevasti. Saarivaltakunnan läheisin liittolainen Yhdysvallat on todennut julkisestikin, että haluaa ”vahvan Britannian vahvassa EU:ssa.” Cameronkaan ei halua eroa EU:sta, mutta hänen vaatimuslistansa täyttäminen voi osoittautua vaikeaksi. Suomen, Britannian ja Euroopan kannalta toivon, että hän löytää tien ylös itsensä ja puolueensa rakentamasta kuopasta.