Yearly Archives: 2013

Ennakkoluulojen purkua Meksikossa

Ei kommentteja
Kotimaan kamaralla taas. Takana tiivis kuuden päivän matka maailman toiselle puolelle. Kaksi päivää Kolumbiassa, kaksi Meksikossa, kaksi lentokoneessa.
Huippureissu. Olin molemmissa maissa ensimmäistä kertaa, joten ihmeteltävää riitti. Kaksi Latinalaisen Amerikan nousevaa taloutta, joissa riittää draivia ja potentiaalia suomalaisillekin yrityksille. Mukana oli parinkymmenen yrityksen delegaatio, ja Meksikossa seurueeseemme liittyi Viron ulkoministeri Urmas Paet kymmenen virolaisen firman kera. Tämä oli toinen kerta, kun teimme Urmaksen kanssa yhteisen vienninedistämismatkan. Ensimmäinen oli vuonna 2011 Indonesiaan.
Eikö kauppa virolaisille ole pois suomalaisilta ja päin vastoin? Asia on juuri toisin päin. Yhdessä pääsemme esille paremmin ja saamme näkyvyyttä ja painoarvoa. Kun suomalainen yritys saa jalansijaa uudella markkinalla, se vetää mukanaan muita suomalaisia ja myös virolaisia yrityksiä. On helpompi lähteä valloittamaan uusia maita, kun paikalla on jo tuttuja firmoja. Meillä molemmilla on pienet markkinat ja menestykseen tarvitaan suuria markkinoita. Meillä on yhteinen kulttuuritausta, ja kielellisestikin olemme toistemme ainoat sukulaiset, joten voimat kannattaa yhdistää. Toivottavasti yhteisiä matkoja tulee tulevaisuudessakin.
Koko reissun anti oli hyvä ministeritapaamisineen, bisnesseminaareineen ja Eurooppa-päivääkin juhlittiin. Viimeisen päivän lounaalla kuulimme kiinnostavan esitelmän ennakkoluuloista ja niiden vaikutuksesta maan menestymiseen. Meksikolainen tutkija Jorge Flores Kelly kertoi kirjastaan Mexico Piensa Mas – Meksiko ajattelee enemmän. Kelly on tutkinut ennakkoluuloja ja faktoja Meksikosta ja meksikolaisista, ja sitä, miten ne eroavat toisistaan. Ilmeni, että kuilu on huikea.
Kellyn mukaan meksikolaiset itse pitävät yllä stereotypisiä käsityksiä ja siksi niistä on tullut totuuksia. Se taas on vaikuttanut siihen, ettei Meksikon talous ole vielä sen kokoinen kuin se voisi olla.
Tässäpä muutama Kellyn esittämä esimerkki: kukapa ei olisi nähnyt kuvaa kaktuksen juurella sombrero silmillä makaavasta laiskasta meksikolaisesta? Tilastojen mukaan Meksikossa tehdään töitä tuntimääräisesti viidenneksi eniten maailmassa. Entäs mitä sanotte Meksikon koulutustasosta? Mielikuva ehkä on toinen, mutta todellisuudessa maasta valmistuu maailman kuudenneksi eniten insinöörejä. Entäpä onko Meksiko köyhä ja miehinen maa? Keskiluokkaan kuuluu 60 prosenttia kansasta, ja kongressissakin on naisia 37.1 prosenttia. Se on enemmän kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Ja vielä se kaikkein mielenkiintoisin fakta: vuonna 2012 Meksikon ja Yhdysvaltojen välinen muuttovirta oli nolla, eli USA:sta tuli yhtä paljon väkeä Meksikoon kuin Meksikosta Yhdysvaltoihin.
Taas tuli todettua todeksi sanonta matkailu avartaa. Unohdetaan me suomalaisetkin käsitykset siitä, että olemme juroja ja vähäpuheisia. Kun emme usko väitteisiin itse, muutkaan eivät usko.
Nyt viikko kotona, ja ensi viikolla Tansaniaan ja Sambiaan.

Ensivaikutelmia Kolumbiasta

Ei kommentteja

Saavuin sunnuntai-iltana Bogotaan ja nyt tiistaina iltapäivällä odotan lentokentällä konetta Meksiko Cityyn. Ensivierailuni Kolumbiaan kesti alle 48 tuntia, mutta maasta syntyi positiivinen mielikuva.

Kolumbia on Latinalaisen Amerikan tiikeri, mantereen neljänneksi suurin talous. Talous on kasvanut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vaikka kasvu on viime vuosina hidastunut, se jatkuu silti 4 – 5 prosentin tasolla. Kolumbian suurimmat vientituotteet ovat kaivannaiset, kahvi ja leikkokukat.

Kasvu on tuonut hyvää myös kolumbialaisille: vuonna 2002 noin puolet väestöstä luokiteltiin köyhiksi, kun nyt luku on 29 prosenttia. Kolmasosakin on vielä hurja määrä, kun maassa on asukkaita 46 miljoonaa. Suunta on kuitenkin oikea.

Maan turvallisuustilanne on parantunut kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Hallitus otti tiukan linjan kapinallisia vastaan edellisen presidentin Alvaro Uriben (2002 – 2010) presidenttikaudella ja nykyinen presidentti Juan Manuel Santos on jatkanut samalla linjalla. Vuosi sitten hallitus ja äärivasemmistolainen FARC-liike aloittivat rauhanneuvottelut, joissa välittäjinä toimivat Norja ja Kuuba. Tapaamani ulkoministeri Maria Angela Holguinin mukaan rauha vaikuttaa nyt todennäköisemmältä kuin koskaan aiemmin.

Matkalla on mukana parikymmentä suomalaisyritystä. Olemme tavanneet heidän kanssaan muun muassa ympäristö-, maatalous-, kaivos- ja energia- sekä kauppa- ja teollisuusministerit. Lisäksi yrityksillä on ollut muita tapaamisia. Voimakkaan talouskasvun vuoksi suomalaisyrityksille on markkinoita. Yhteistä on erityisesti metsä- ja kaivosaloilla. Kolumbian maaperästä löytyy hiiltä, arvometalleja, jalokiviä ja metallisia mineraaleja. Vasta 15 – 20 prosenttia maan pinta-alasta on tutkittu kaivannaisten suhteen. Kolumbian luonto on herkkä, joten erityisesti suomalainen cleantech-osaaminen on kiinnostanut täkäläisiä. Peukut pystyyn, että kauppoja tulee.

Suomalaisyritysten toimintamahdollisuuksia parantaa myös se, että avaamme Bogotaan edustuston syyskuussa. Suomi saa hyvän ja aktiivisen lähettilään, Hannu Ripatin, joka on myös mukana matkalla. Diplomaattisuhteet Kolumbian kanssa on solmittu jo vuonna 1964. Suomella oli edustusto Bogotassa 1982 – 1992, mutta se suljettiin turvallisuustilanteen vuoksi. Myös Norja on palaamassa maahan samoin kuin monet muut valtiot. Hyvä merkki Kolumbian kehityksestä tämäkin. 

Sanotaan, että ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Kolumbia onnistui siinä, vierailusta jäi hyvä mieli. Nyt kohti Meksikoa.

Keho ja Mieli hyvässä kunnossa

Ei kommentteja

Olen kiertänyt vuodesta 2004 lähtien puhumassa lukioissa. Eilen tuli täyteen 114 vierailu. Viimeisimmät 14 käyntiä ovat kulkeneet nimellä Keho ja Mieli, englanniksi Body and Mind. Kerron nuorille kehon ja mielen jaksamisesta ja siitä, miten hyvä kunto edistää myös mielen hyvinvointia.

En paasaa. Haluan herättää ajatuksia ja keskustelua. Vastaan ensin oppilaiden kysymyksiin ja sen jälkeen urheilemme yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Mukana on myös ollut Aki Riihilahti ja Marko Vuoriheimo, eli Signmark. Konseptina on 45 minuuttia puhetta, 45 minuuttia sporttia.

Voin tunnustaa, etten ollut lukio-iässä kovin kiinnostunut omasta jaksamisestani. Minua kiinnostivat silloin aivan muut asiat. No, sellaiset asiat, joista lukio-ikäiset pojat ovat kiinnostuneita. Nykyisessä työssäni minulla on viikoittain 50?60 kalenterimerkintää, ja matkustan noin 120 päivää vuodessa. Jaksamisesta on tullut edellytys sille, että pystyn tekemään työni hyvin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin huomaan, kuinka suuri merkitys levolla, liikunnalla ja ravinnolla on vireystasooni. Nuorena saattoi juhlia myöhään ja herätä aikaisin. Ei enää.

Uskon, että kehon ja mielen välillä on erottamaton yhteys. Keho ei ole erillinen mielestä. Ajattele vaikka, kun olet kipeänä. Siipi rikkinäisenä myös mieli painuu maahan. Entä tiedätkö tunteen, joka valtaa kunnon urheilusuorituksen jälkeen? Mieli on virkeä, ja ajatus soljuu. Keho jaksaa, kun löytää oikean tasapainon ravinnon, levon ja liikunnan välillä. Esimerkiksi minulle tunti urheilua keskellä päivää antaa kaksi tuntia lisäenergiaa, mutta yksi alkoholiannos vie taas kaksi tuntia sitä pois.

Mieltä voi treenata. Aivoja voi haastaa monella eri tavalla. Itse tykkään lukea. Saan siitä uusia ajatuksia ja uuden oppiminen virkistää mieltä. Kielten oppiminen on muuten erinomainen tapa treenat mieltä. Opittu kielitaito ei voi koskaan mennä hukkaan. Vai oletko joskus tavannut ihmisen, jota harmittaisi vaikkapa swahilin taito?

Parhaan palautteen saan, kun joku kertoo, että olen innostanut heidät liikkumaan esimerkilläni. Olen kuullut useamman kerran, että jos minulla on aikaa liikkua, niin sitten on muillakin. Aika on lopulta vain tekosyy. Keskiverto suomalainen katsoo kolme ja puoli tuntia televisiota päivässä. Nipistä telkkarista tunti pois ja lähde lenkille.

Viestini on, että liikkuminen läpi elämän kannattaa. Joka päivä ei toki tarvitse juosta maratonia tai tehdä triathlonia. Tee niitä asioita, joista pidät. Jos nautit tanssimisesta, tanssi. Jos kävelylenkki on juttusi, kävele. Jos se on pyöräily, anna palaa. Kehosta ja mielestä huolehtiminen kannattaa.

Timo Takamaa ProBody

Keho ja Mieli Kulosaaren yhteiskoululla. Kuva: Tomi Takamaa / ProBody

Avointa lobbausta

Ei kommentteja
Hesari kirjoitti sunnuntaina elinkeinoelämää kuunneltavan eduskunnan päätöksenteossa enemmän kuin palkansaajia. Eduskunnan kuulemiset liittyvät lobbausta koskevaan keskusteluun, sillä käytetyt asiantuntijat ovat samalla edunvalvojia.
Esitin YLE:n kautta kaksi ajatusta: Eduskuntien valiokunnat voitaisiin avata julkisiksi täysistunnon tapaan ja jonkinlainen lobbarirekisteri voisi olla käyttökelpoinen. Molemmat ideat kumpuavat meppivuosiltani.
Euroopan parlamentissahan valiokuntakeskustelut ovat yleisölle avoimia. Eduskunnan valiokuntatyön avoimuus parantaisi mahdollisuuksia seurata kannanmuodostusta. Äänestäjällä olisi hienojakoisempaa tietoa poliittisten ryhmien keskinäisestä ja sisäisestä dynamiikasta, yksittäisten kansanedustajien todellisesta vaikutusvallasta, aktiivisuudesta, asiantuntemuksesta ja asioiden edistämisen taidosta, eri kantojen sisällöstä, niiden perusteista ja vaihtoehdoista sekä siitä, keitä päätöksenteossa on kuultu ja millä tavalla se on mahdollisesti vaikuttanut.
Kaikkea tätä myös media seuraisi tarkemmin parantaen näin poliittisen keskustelun laatua. Ehdokkailta olisi helpompi vaatia enemmän ja eduskunta nostaisi profiiliaan. Tekisi hyvää politiikalle. Huomio olisi ehkä hitusen vähemmän juoruissa.
Tyypillisimmän vastaväitteen mukaan keskustelu siirtyisi kulissien taakse ja avoimuuden nimissä avoimuus lopulta kärsisi. En usko tähän. Poliitikon luonteeseen kuuluu olla asioista mieltä. Hän haluaa esiintyä keskustelussa edukseen ja viime kädessä edistää kannattamiaan asioita mahdollisimman hyvin perustein. Valiokuntakeskustelut ovat tuo foorumi. Ei siellä kannata hiljaakaan istua. En meppivuosinani miettinyt kertaakaan, ketä yleisössä istui ja mitä he mahtoivat ajatella. Asiat ja halu vaikuttaa vievät menneessään.
Yksi näistä asioista oli lobbaussäännöt EU:ssa. Olin itse aihetta koskeneen mietinnön laatija, siis parlamentin neuvotteluiden vetäjä. Lopputuloksena oli myönteinen suhtautuminen EU-lobbarirekisteriin. Rekisteri löytyy muuten avoimuusrekisterin nimellä täältä. 
Mielestäni rekisteri on toteutettu hyvässä hengessä ja tarjoaa päätöksentekijöille lisätietoa siitä, mitkä kysymykset ovat erityisesti kunkin edunvalvojan kiikarissa, keitä he edustavat, kenellä on kulkuluvat parlamenttiin ja kuinka suurista toimijoista suunnilleen on kyse. Jos esimerkiksi Greenpeace tai BusinessEurope (eurooppalaisen elinkeinoelämän kattojärjestö) kolkuttaa päättäjän ovelle tuoden esille omaa näkökulmaa jossain kysymyksessä, perustiedot lobbarista löytyvät helposti.
Rekisterin tarkoituksena ei ole korvata tervettä järkeä: esimerkiksi kun minulle joskus meppinä kerrottiin, että ksylitoli on hyvää hampaille ja Benecol laskee kolesterolia, uskoin. Ja vastaavasti jos joku todistelisi hampurilaisten myönteisistä terveysvaikutuksista, epäilisin. Rekisteri ei siis ota kantaa, mikä on hyvä mielipide ja mikä ei. Jos ottaisi, oltaisiin vaarallisilla vesillä. Ymmärrän rekisterin päätöksenteon taustoitukseen tarkoitetuksi työkaluksi.
Tätä ei voi liikaa korostaa. Poliitikko on äänestetty kantamaan vastuuta. Päättäjä ei voi vastuutaan ulkoistaa. Taustatiedot, väitteet, vastaväitteet, eri näkökulmat, tutkimustulokset, selvitykset, aihetta koskevat intressit, uskotut seuraukset eri kohderyhmien kannalta ovat kaikki päätöksenteon käyttövoimaa. Mielipiteiden kirjo on avoimen yhteiskunnan perusedellytys. Valistunut poliitikko kuuntelee mahdollisimman laajasti ja tarkasti, päättää arvostuksiensa perusteella ja kantaa vastuun.

Uusia tuulia Pohjoismaissa

Ei kommentteja
Tapasin tänään pohjoismaiden ministerineuvoston uuden pääsihteerin Dagfinn Höybråtenin. Meillä on synkannut ensi hetkistä lähtien, ja näkemyksemme pohjoismaisen yhteistyön tilasta ja tulevaisuudesta sopivat hyvin yhteen. Yhteinen artikkelimme pohjoismaisista rajaesteistä julkaistiin sopivasti pääsihteerin Suomen-vierailun aikana HBL:ssä ja Kalevassa. 
 
Kävimme läpi pohjoismaisen yhteistyön asialistan keskittyen tulevaisuuden haasteisiin, rahoitukseen ja rajaesteisiin.
 
Pohjoismaiden brändi on valtava voimavara, ja pohjoismaiselle mallille on kysyntää. Pohjoismaisten instituutioiden pitäisi vastata tähän haasteeseen ennakkoluulottomammin. Hyvä esimerkki pohjoismaisuuden voimasta on Skavlan-ohjelman valtava kansainvälinen suosio. Pohjoismaat ovat useimpien kansainvälisten vertailujen kärjessä. Meillä on hyvä tarina: olemme tuottaneet toimivia yhteiskuntia ja käyttäneet ympäristöämme luovasti hyväksi.
 
Totesimme, että pohjoismaisen hallinnon laatua ja tehokkuutta voi edelleen vahvistaa. Pohjoismainen brändi ja kansalliset hankkeet voivat tukea toisiaan entistä vahvemmin. Samalla voimme kyllä pitää kiinni hyvistä perinteistä kuten yhteisymmärrykseen perustuvasta päätöksenteosta. Muutokset tulee tehdä asteittain, koska useimmat projektit tarvitsevat useamman vuoden onnistuakseen. Tärkeintä on keskittyä konkreettisiin hankkeisiin, jotka tuovat yhteistyön näkyväksi jokapäiväisessä elämässä.
 
Myös varainkäytössä tulee tavoitella hallittua siirtymää kohti parempaa fokusointia. Kun säästöistä on nyt syntynyt alustava yhteisymmärrys, voimme suunnata tarmomme rahankäytön priorisointiin. Siinä yhteydessä tulee avoimesti harkita myös ministerineuvoston toiminnan tehostamista. Eräillä sektoreilla kuten ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhteistyötä kaivataan selvästi lisää, toisilla kenties vähemmän. Yksi mahdollisuus on yhteistyön koordinaation parantaminen.
 
Olen muuten pannut tyytyväisenä merkille, miten hyväksi ideaksi osoittautui niin sanottu Stoltenbergin raportti pohjoismaisesta yhteistyöstä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Totesin heti raportin ilmestyessä, että siinä on paljon tervetullutta sisältöä pohjoismaiseen yhteistyöhön. Se sisälsi muun muassa ajatuksen Islannin ilmatilan valvonnasta, joka nyt on monien vaiheiden jälkeen toteutumassa. Raportissa on myös 12 muuta kiinnostavaa ehdotusta, joita kannattaa edelleen tutkia.
 
Rajaesteyhteistyössä tavoitteenamme on uusi toimintaohjelma, jota alettaisiin toteuttaa ensi vuoden alusta. Totesimme, että ehkä rajaesteidenkin hoitamiseen tarvitaan oma pysyvä neuvosto, jota puheenjohtajavaltio vetää. Tärkeintä on saada vuosittain selvitys saavutetuista tuloksista, joista voidaan vetää asiaankuuluvat johtopäätökset ministeritasolla. Rajaesteet tuottavat hyvinvointitappioita, joten painetta niiden poistamiseksi on pidettävä jatkuvasti yllä. Tämä on yksi niistä harvoista aiheista, joista vallitsee Suomessa koko poliittisen kentän kattava yhteisymmärrys.
 
Keskustelu jatkuu. Palaan siihen viimeistään seuraavan ministerikokouksen myötä heinäkuussa.
 

Nuorten tulevaisuus on eurooppalainen

Ei kommentteja

Päätösten tekeminen EU:ssa ei ole mystinen mörkö, vaan ylikansallisten päätösten hyödyt pitää tunnistaa. Eurovaaleissa tulee ottaa käyttöön koko unionin laajuiset ehdokaslistat. EU-vero rahoittaa unionin laajuista yhteiskuntatakuuta. EU vähentää päästöjään 40 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Suomi on aktiivinen ja ärhäkkä toimija EU:ssa, EU taas maailmalla. Tässä muutamia nostoja nuorten tekemästä EU-raportista, joka luovutettiin minulle tänään.

Pyysin ryhmää ensitapaamisessamme tekemään rohkeita ja villejä avauksia, ja niitä sain. Raportin pääsanomaksi nousee se, että tälle sukupolvelle Eurooppa ja eurooppalaisuus on luonnollinen osa elämää. Yksi ryhmän puheenjohtajista tiivisti tämän raportin alkusanoissa: ”Me olemme E-sukupolvea. Elämme eurooppalaisesta kulttuurista, matkustamme, opiskelemme, työskentelemme ja rakastumme Euroopassa. Me osallistumme eurooppalaiseen yhteiskuntaan ja politiikkaan. Se, että Suomi kuuluu Eurooppaan on itsestäänselvyys”.

Keskustelut ryhmän kanssa EU:n tulevaisuudesta kevään aikana olivat virkistäviä. Ehdimme tavata kolme kertaa. Itse raportti valmistui verkossa työskennellen – tämä on nykyaikaa. Ryhmä myös tiivisti muistion kymmenen lukua twiiteiksi. Ehkä myös hallituksen raportit voisi jatkossa myös ?twiivistää?.

Nuoret näkevät Euroopan unionissa kehitettävää, mutta samalla unioni koetaan ratkaisuksi moniin ongelmiin. Monet politiikanalat nähdään visiossa eurooppalaisessa kontekstissa. Suomella uskotaan olevan paljon annettavaa eurooppalaiselle yhteistyölle. Ympäristöasioissa Euroopan unionista toivotaan edelläkävijää, joka kantaa globaalin vastuunsa myös muilla aloilla. Raportti kannattaa lukea jo siksi, että se on samalla kurkistus tulevaisuuden Eurooppaan. Tästä sukupolvesta tulevat seuraavat päättäjämme.

Asiantuntevan ryhmän kokoamisesta kiitokset nuorisoyhteisö Allianssille. Raporttia on tarkoitus hyödyntää myös hallituksen parhaillaan valmisteltavassa EU-selonteossa, joka luovutetaan vielä kevään aikana eduskunnalle. Muistion voi lukea kokonaisuudessaan täältä.

Käy myös katsomassa nuorten tekemät tulevaisuuden Eurooppa-uutiset.

Kiitos suuresta työstä kaikille ryhmäläisille. Tämä oli hieno projekti. #mikäEUstaisona #grownupEU #detvuxnaEU

Margaret Thatcher muistoissa

Ei kommentteja

Minulla on kunnia edustaa Suomea tänään Britannian entisen pääministerin Margaret Thatcherin hautajaisissa. Thatcher johti maataan yli vuosikymmenen, yksitoista vuotta. Hän oli Britannian ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa naispääministeri, lujatahtoinen poliitikko, uudistaja. 

Harva länsimainen poliitikko on herättänyt niin voimakkaita tunteita kuin Margaret Thatcher. Toiset ihailivat häntä, toiset vihasivat. Kannattajien mielestä Margaret Thatcher oli modernisoija, joka uudisti Britannian. Vastustajien mielestä Thatcher jakoi maan. Kummallekin leirille on kuitenkin selvää, että Margaret Thatcher oli 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia poliitikkoja. Britannia ei olisi ilman häntä sellainen maa kuin se nyt on.

Margaret Thatcher nousi pääministeriksi vuonna 1979. Maassa oli lama. Hän halusi edistää markkinataloutta ja vähentää valtion roolia: valtion omistamaa teollisuutta yksityistettiin, julkisia menoja leikattiin ja ammattiliikkeeltä vietiin valtaa. Työttömyys kasvoi kolmeen miljoonaan hänen ensimmäisen pääministerikautensa lopulla. Thatcher piti päänsä niin kuin aina myöhemminkin, ja talous alkoi elpyä muutaman vuoden päästä. Tuolta ajalta (1980) on myös kuuluisa lause, joka määritteli Margaret Thatcheria koko hänen uransa. Kun Thatcheriä kehotettiin muuttamaan politiikkansa suuntaa, hän vastasi: ”You turn if you want to. The lady?s not for turning.”

Päättäväisyys, tinkimättömyys ja rohkeus ovat sanoja, jotka kuvaavat Thatcherin politiikkaa. Hän ei pelännyt yhteenottoja. Thatcherin hallituksen politiikka oli hänen politiikkansa, ei konsensusta. Thatcherilla oli iso rooli myös Euroopan yhteisten sisämarkkinoiden luomisessa.
”Just think for a moment what a prospect that is. A single market without barriers?visible or invisible? giving you direct and unhindered access to the purchasing power of over 300 million of the world’s wealthiest and most prosperous people. — Above all, it means a positive attitude of mind: a decision to go all out to make a success of the single market.”

Lainaus on vuonna 1988 Lontoossa pidetystä puheessa. Samana vuonna Thatcher piti College of Europessa Bruggessa puheen, jossa hän ankkuroi Britannian paikan Euroopan unionissa. Thatcherin visiossa Eurooppa menestyy vain, jos jokainen maa säilyttää identiteettinsä.

”Mr Chairman, you have invited me to speak on the subject of Britain and Europe. Perhaps I should congratulate you on your courage. If you believe some of the things said and written about my views on Europe, it must seem rather like inviting Genghis Khan to speak on the virtues of peaceful coexistence.”

Tämä puhe löytyy muuten Brent Nelsenin kanssa toimittamastani kirjasta ”Readings on the theory and practice of European Integration”.

Tätä ennakkoluulotonta mutta rakentavaa asennetta Eurooppa tarvitsee tänäkin päivänä. Margaret Thatcher oli merkittävä muutoksentekijä ja Ison-Britannian merkittävin sodanjälkeisen ajan poliitikko. Hänen merkityksensä ei jäänyt vain Britannian rajojen sisäpuolelle, vaan hän muokkasi koko 1900-luvun loppupuolen maailmaa.

Kiinan ihmeitä

Ei kommentteja

Vietin kuusi päivää Kiinassa. Aina yhtä huikea, ja osittain hämmentävä kokemus. Ei sitä suuruutta oikein tajua.

– 1,3 miljardia asukasta
– BKT 7318 miljardia dollaria
– valtion velka 650 miljardia dollaria
– valuuttareservit 3254 miljardia dollaria
– yli 100 miljoonakaupunkia taajamineen (arvio)
– 25 yli 25 miljoonan asukkaan kaupunkia vuonna 2025
– noin 11% maailman BKTsta
Nämä ovat tietenkin vain lukuja. Ei tätä skaalaa näkemättä ja kokematta ymmärrä. Kävin viidessä surkaupungissa: Peking, Shanghai, Kunshan, Chengdu ja Chongqing.
Kaikkialla rakennetaan. Nostureita, pilvenpiirtäjiä, 60% maailman hissimarkkinoista, luotijunia, rata- ja tiehankkeita, lentokenttiä. Ajattele jotain suomalaista hanketta, vaikkapa 51-tien jatkoa Kivenlahdesta Kirkkonummelle, ja kerro se sadalla…
Ajattele Jätkäsaarta, Kalasatamaa, Keilarantaa, Suurpeltoa ja keski-Pasilaa. Kerro ne tuhannella. Ajattele Olympiastadionin remonttia ja länsi-metroa. Hienoja juttuja meille, mutta Kiinassa niitä tuskin huomattaisiin.
Olenko näkemästäni sekaisin. Varmaan olen. Jään kuitenkin miettimään, kuka tämän kaiken maksaa? Voiko tälläinnen investointibuumi jatkua loputtomasti. Olen juuri lukenut Michael Lewisin viihdyttävän tarinan finanssikriisistä. Siinä keskitytään Islantiin, Kreikkaan, Irlantiin, Saksaan ja Yhdysvaltoihin.
Jää jotenkin pelottava tunne. Mitä jos Kiinassa käy samalla tavalla? Kiinteistökupla? Lainamarkkinat? Pankkikriisi? Siinä tapauksessa en edes uskalla veikata kertoimia.
Kiinan hallitus on ymmärtänyt, että on investointi- ja vientivetoinen kasvu ei voi jatkua loputtomiin. Mutta miten tämä toteutetaan maassa, jossa provinssit kilpailevat keskenään megahankkeiden suurudella? Esimerkkinä Chengdun Global Centre, yksi maailman suurimmista rakennuksista. Hienoa sinänsä, että rakennuksessa on Koneen hissit!
Suomalaiset ovat hyvin mukana Kiinan markkinoilla. Meillä on yli 300 yritystä Kiinassa. Investoinnit noin 10 miljardia euroa, ja lisää tulossa. Avasin Koneen tehtaan Kunshanissa. Uskomattoman hieno paikka. Koneella 40000 työntekijää, joista 8900 Kiinassa.
Finnair lentää Aasiaan 80 viikossa. Kiinaan lentoja 21 jokaiseen viikkoon. Niistä Hong Kong 9, Peking 7, Shanghai 7, Chongqing 4 ja Xian 3. Lisää on luvassa, toivottavasti.
Ajatus, että Kiina on halpatyövoiman ja halpojen tuotteiden maa, on vähän mennyttä maailmaa. Kiinasta alkaa jo siirtyä tuotantoa pois halvempien kustannusten maihin Aasiaan ja Afrikkaan. Kiinalaiset rakentavat omia brändejään Huaweista Volvoon. Kyseessä on myös valtava kuluttajamarkkina.
Reissu oli rankka, mutta palkitseva. Kuusi päivää, viisi kaupunkia, neljä hotellia, viiden tunnin aikaero, yli 30 esiintymistä (luentoja, haastatteluja, kokouksia), 40 suomalaista yritystä mukana.Lähden kotiin tyytyväisenä ja paljon oppineena. Ovien avaaminen suomalaisille yrityksille on palkitsevaa.
Kiina on selvästi noussut EUn ja USAn rinnalle globaaliksi toimijaksi. Kiinasta on tullut niin iso tekijä, että sen on pakko ottaa globaalia vastuuta. Ei vähintään ympäristöstä ja ilmastoasioista. Maassa poltetaan 2 miljardia tonnia hiiltä vuodessa! Ja sen kyllä näkee, haistaa ja hengittää ilmanlaadussa. Satunnainen matkailija sen kyllä kestää, mutta pitkän päälle se ei toimi.

Neljä teemaa Euroopan unionista

Ei kommentteja

Taannoinen Saariselän-kokous antoi uusia ajatuksia ja auttoi jäsentämään vanhoja. Tässä pohdintojani tulevien kuukausien haasteista ja puheenaiheista Euroopassa. Jaoin ne neljään teemaan.

Euroopan unionin olemassaolo ja sen oikeutus. Monissa maissa on pohdittu EU-jäsenyyden hyötyjä. Populistiset puolueet ovat kasvattaneet suosiotaan talouskriisin avittamina, ja niiden myötä kritiikki EU:ta kohtaan on kasvanut. Kuinka pitkälle integraatiossa voidaan mennä? Myös euromaiden rooli on puhututtanut. Kuuluako euroon vai ei? Miten suhtautua pankki-, talous- tai entäpä poliittiseen unioniin? Jotta EU ansaitsee kaikkien luottamuksen, olemassa olevan järjestelmän täytyy toimia tehokkaasti ja sääntöjä täytyy noudattaa.

Talous. Vastakkain ovat markkinalähtöisyys ja protektionismi, vahvat sisämarkkinat ja kansalliset teollisuuspolitiikat, kuri ja kasvu sekä tiukat ja löysät säännöt. Talouskriisin taittamisessa ollaan jo voiton puolella, mutta työtä riittää vielä. Vastakkainasettelu on hyödytöntä, sillä oikeiden keinojen löytäminen on monen asian yhdistelmä. Erilaiset keinot purevat talousongelmien eri vaiheissa.

Kuumat aiheet. Digitaaliset sisämarkkinat nousevat entistä tärkeämmiksi. Euroopan sisällä meillä on yhtä monta markkinaa kuin on jäsenmaata. Pienet ja pirstalaiset markkinat eivät houkuttele oikein ketään, eivät yrittäjiä eivätkä kuluttajia. Digitaalisilla markkinoilla Yhdysvalloilla on huikea etumatka Eurooppaan verrattuna, ja se on kurottava kiinni. Kasvupotentiaalia ja mahdollisuuksia riittää erityisesti suomalaisille osaaville ja innovatiivisille yrityksille. Myös EU-USA-kumppanuussopimusneuvottelujen edistäminen ja kauppasopimuksen syntyminen loisi yrityksille uusia mahdollisuuksia kasvaa. Kumppanuussopimuksesta aletaan neuvotella kesällä.

Energiapolitiikka muuttuu entistä tärkeämmäksi – energia on paitsi talous- myös ympäristö- ja ilmastokysymys. Toinen aikaisempaa merkittävämmäksi nouseva ala on ulko- ja turvallisuuspolitiikka. EU:n on otettava vahvempi rooli siinä ja kehitettävä toimintaansa. Yhdysvaltojen panostus Eurooppaan on hiljalleen vähenemässä, ja EU:n on otettava suurempi vastuu omasta turvallisuudestaan.

EU:n legitimiteetti. EU-mailla on oltava yhteinen arvopohja, joka perustuu demokraattisten arvojen suojeluun kaikissa jäsenmaissa. Se on kaiken lähtökohta. Lisäksi Euroopan unionin olemassaolo perustuu siihen, että se tuottaa yhteistä hyvää, on enemmän kuin osiensa summa. Tavoitteena tulee olla reilu integraatio, joka syntyy kohtuullisesta solidaarisuudesta, keskinäisestä luottamuksesta ja vastuun kantamisesta omista virheistään.

Nalle, jag är av en annan åsikt

Ei kommentteja
Nalle Wahlroos vertasi blogissaan Euroopan parlamenttia teiniliiton vuosikokoukseen. Minusta Nalle on väärässä.
Olin europarlamentin jäsen vuosina 2004 – 2008 ja olen sen jälkeen vieraillut parlamentissa säännöllisesti tapaamassa meppejä – niin suomalaisia kuin muun maalaisiakin – edistääkseni Suomelle tärkeitä asioita. Samalla on hyvä ylläpitää tuntumaa Brysselin ja Strasbourgin keskusteluihin.
Euroopan parlamentin valta on kasvanut omasta meppiajastani Lissabonin sopimuksen hyväksymisen (v. 2009) myötä. Parlamentti on nykyisin jäsenmaiden hallituksista koostuvan neuvoston kanssa tasavertainen lainsäätäjä lähes kaikilla politiikan aloilla. Parlamentti ei kuitenkaan päätä yksin asioista vaan komission esitysten pohjalta yhdessä neuvoston kanssa. Komission tehtävä on valvoa lainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenmaissa.
On totta, että osa Nallen ongelmallisiksi kokemista kysymyksistä, kuten esimerkiksi pankkiirien bonuskatot, ovat tulossa eurooppalaiseen lainsäädäntöön Euroopan parlamentin vaatimuksesta. Ne eivät kuitenkaan tule sinne ilman jäsenmaiden eli neuvoston hyväksyntää. Asioista sovitaan siis yhdessä ennen kuin niistä tulee eurooppalainen laki. Pankkiirien bonuskattoa on kannattanut myös Suomi.
Osa kritisoiduista asioista on taas lähtöisin ihan muualta kuin parlamentista. Muun muassa laivojen päästörajoista, joihin rikkidirektiivi pohjautuu, päätettiin kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n kokouksessa. Siellä niin Suomi kuin elinkeinoelämämme edustajatkin olivat hyväksymässä päästörajoja tiukentavaa ehdotusta. Viime viikon kehysriihessä hallitus osoitti rahaa suomalaiselle teollisuudelle kompensoimaan tiukemmista päästörajoista aiheutuvia kilpailukykyvääristymiä.
On virheellistä sanoa, ettei parlamentarismia noudatettaisi EU:ssa. Euroopan parlamentti valitsee komission puheenjohtajan Eurooppa-neuvoston esityksestä, kuulee komissaariehdokkaita ja hyväksyy komissaarikollegion. Parlamentti voi myös esittää epäluottamuslauseen komissiolle sen toimikauden aikana ja kaataa sen.
Moni Euroopan parlamentin jäsen noussut komissaariksi. Nykyisestä komissiosta muun muassa sisämarkkinakomissaari Michel Barnier, oikeuskomissaari Viviane Reding ja budjettikomissaari Janusz Lewandowski valittiin vuonna 2009 europarlamenttiin ja sitten komissaareiksi. Myös talouskomissaari Olli Rehn, teollisuuskomissaari Antonio Tajani ja sisäasiainkomissaari Cecilia Malmström ovat olleet aiemmin meppejä.
Liikettä tapahtuu molempiin suuntiin, mikä on hyvä. Se edistää ymmärrystä siitä, miten saamme yhteisiä asioita eteenpäin. Ministerikollegoistani Calle Haglund ja Heidi Hautala tuntevat hyvin europarlamentin, kuten myös pääministereistä Tanskan Helle Thorning-Schmidt, Kreikan Antonis Samaras, Latvian Valdis Dombrovskis ja Maltan Joseph Muscat. Merja Kyllönen puolestaan harkitsee vaikuttamista Brysselissä ja samaan vaihtoehtoon on päätynyt myös Belgian entinen pääministeri Guy Verhofstadt, joka johtaa nykyisin parlamentin liberaaliryhmää.
Nalle nostaa esiin väitteen ”EU-parlamentissa ei tarvitse olla lojaali puolueen johtoa tai komissiota kohtaan”. Tämä ei, valitettavasti, pidä lainkaan paikkansa niiden maiden osalta, joissa on käytössä listavaalijärjestelmä. Niissä puoluejohdolla tai puolueen jäsenäänestyksellä on käytännössä mahdollisuus päättää parlamenttiin pääsevien meppien järjestys, ja se johtaa joskus liiankin lojaaliin asenteeseen omaa puoluejohtoa kohtaan.
Nalle arvioi myös, ettei europarlamentissa tarvitsisi pyrkiä pitkäjänteiseen yhteistyöhön jäsenmaiden hallitusten, kansallisten parlamenttien, elinkeinoelämän tai ammattiyhdistysten kanssa. Käytännön lainsäädäntötyötä tekevän mepin näkökulmasta asia lienee täysin päinvastainen. Yhteistyöhön esimerkiksi jäsenmaiden hallitusten kanssa on pakko sopeutua, sillä juuri vaikeimmat kysymykset ratkaistaan pitkällisissä sovitteluneuvotteluissa. Vakavasti lainsäädäntötyöhön suhtautuva meppi tietää, että pitkäjänteinen yhteistyö eri tahojen, niin kotimaisten kuin eurooppalaisten, kanssa on välttämätöntä hyvän ja tasapainoisen tuloksen saavuttamiseksi.
Euroopan parlamentista on kehittynyt vuosien myötä vakavasti otettava lainsäätäjä, joka meidän suomalaistenkin kannattaa ottaa vakavasti. Nalle, olet tervetullut mukaan, kun seuraavan kerran käyn meppejä tapaamassa.