Pääministeri Jyrki Katainen teki Pohjoismaiden neuvoston kokouksen alussa merkittävän avauksen pohjoismaisesta vienninedistämisestä. Huomasin tyytyväisenä, että aloite pysyi neuvoston keskusteluissa koko viikon ajan. Se on siis toteuttamista vaille valmis.

Pääministeri perusteli aloitetta ilmiselvillä pohjoismaisilla vahvuuksilla, jotka unohtuvat liian usein. Pohjoismaisuuteen liittyy myönteisiä mielikuvia lähes kaikkialla maailmassa. Olemme vertailujen kärjessä useimmilla myönteisillä mittareilla. Meillä on siis vahva brändi, joka on täysin alikäytetty vientiponnisteluissamme. Esimerkiksi puhtaan teknologian viennissä pohjoismaisuus olisi vahva valttikortti.

Pääministeri teki myös ilahduttavan konkreettisen ehdotuksen hankkeen toimeenpanosta. Hän toivoi, että pohjoismaiset ulkomaankauppaministerit tai muut ministerit tekisivät yhteisiä vienninedistämismatkoja. Näin saisimme kaikki välitöntä ja kouriintuntuvaa hyötyä pohjoismaisesta yhteistyöstä. Sitä peräänkuulutettiin pohjoismaiden neuvoston kokouksessa taas useaan otteeseen.

Hyvään aloitteeseen liittyy aina myös hyvä otsikko. Pääministerin aloitteen otsikko oli Team Norden, ja se jäi heti elämään. Onhan meillä jo muun muassa Team Finland ja Team Norway.

Aloitteesta otettiin heti koppi pohjoismaisten ulkomaankauppaministereiden kokouksessa keskiviikkoaamuna. Muistutin puheenvuorossani, että meillä on yhteiset markkinat ja monia synergioita. Sen lisäksi välillämme on tervettä kilpailua, mikä on omiaan lisäämään yhteistyön dynaamisuutta. Kun avoimet taloudet tekevät yhteistyötä, se luo useimmissa tapauksissa kasvua kaikille. Team Nordenissa on sama vahvuus kuin Team Finlandissa: se ei maksa mitään vaan olemassa olevia resursseja käytetään tehokkaammin.

Aihe kiinnosti myös yhteistyöministereiden kyselytunnilla. Ruotsin yhteistyöministeri Ewa Björling muistutti, että Team Norden vahvistaisi pohjoismaista brändiä entisestään. Juuri tällainen näkyvä ja uusia yleisöjä tavoittava toiminta tuo pohjoismaisuuden lähemmäksi kansalaisia – niin Pohjolassa kuin sen ulkopuolella.

Ewa muistutti myös pohjoismaiden erityisvahvuuksista luovan talouden alalla. Se vastaa noin viittä prosenttia Pohjoismaiden viennistä, kun EU-maiden keskiarvo on puolta pienempi. Tuleva ministerineuvoston puheenjohtajamaa Islanti onkin ilahduttavasti nostanut musiikin yhdeksi kärkihankkeistaan.

Keskiviikkoillan pohjoismainen palkintogaala oli taas elinvoimainen näyte suurimmasta vahvuudestamme: olemme kulttuurisesti läheisiä mutta silti virkistävällä tavalla erilaisia. Se luo omalaatuista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja voimaa, niin kuin kaikki perheelliset tietävät.

Terveisiä Brysselistä! EU:n päämiehet kokoava ”huippari” on jälleen kokoontunut. Tarkoituksena on antaa EU:lle strategista suuntaa, kuten perussopimuksissa Eurooppa-neuvostosta säädetään.

Talouskriisin hoito on dominoinut huippariagendaa viime vuosina. Tällä kertaa asialistalla oli muuta tehden huipparista mielestäni erityisen kiinnostavan. Pääaiheeksi oli kaavailtu digitaalisia sisämarkkinoita. Suomi on puskenut aihetta jo pitkään ja hyvin on puskettu, sillä nyt kaikki pitävät sitä keskeisenä. Palvelut siirtyvät nettiin ja hyödykkeet muuttuvat sähköiseen muotoon.

Raha on sosiaaliseen mediaan tai nettikauppoihin tottumattomallekin tuttu esimerkki: se mikä ennen näkyi oravannahkoina, muuttui sittemmin kolikoiksi ja paperiksi ja jo hyvän aikaa sitten biteiksi – siis nolliksi ja ykkösiksi. Lapsuuteni pankkikirjat olivat hiukan toisenlaisia kuin nykyiset nettipankit. Sama kehitys näkyy kaikessa. Fyysisen todellisuuden rinnalla on digitaalinen todellisuus, jossa vietetään aikaa, eletään, asioidaan, ostetaan, myydään, vietetään aikaa ja tehdään töitä. Digimaailmassa rajoilla ei ole merkitystä: Angry Birdsiä pelataan kaikkialla.

Euroopassa kaikelle tälle on kuitenkin 28 säännöt koskien sähköistä asiointia ja kauppaa, kuluttajasuojaa, tietosuojaa, tekijänoikeuksia, sähköistä tunnistamista jne. Samaan aikaan esimerkiksi Yhdysvalloissa on yhdet markkinat. Ei ole yllätys, että Eurooppa on jäänyt jälkeen. Suuret toimijat tulevat muualta.

Huipparin tuloksena on vahva ymmärrys Euroopan kehittämiseksi johtavaksi digitaalisesti taloudeksi. Viime kädessä kyse on kilpailukyvystämme, kuten toisessakin puhuttaneessa aiheessa, EU-lainsäädännön perkaushankkeessa. Siitä tarkemmin Hesarin vieraskynässäni. Aiheet nivoutuvat muutenkin yhteen. Haluamme luoda yhdet digitaaliset markkinat 28 tilalle, puitteet toiminnalle. Emme kuitenkaan halua puuttua toiminnan sisältöön tai käytettävään teknologiaan. Byrokraatin ei tule säätää liikaa.

Oma roolini huippareissa on kokoussalin ulkopuolella. Raa’an neuvottelutyön lisäksi on keskeistä vaikuttaa siihen, että asialistan aiheista puhutaan meille suotuisalla tavalla. Tällä kertaa annoin haastattelut mm. Reutersille, Sunday Timesille, Wall Street Journalille, Euronewsille, Deutsche Wellelle, France24:lle, Der Spiegelille ja hollantilaiselle NRC Handelsblattille.

Kuten usein huippareissa, mediahuomion varastaa asialistan ulkopuoliset aiheet, tällä kertaa Merkelin kännykän salakuuntelu. Asiaa tutkitaan, johtopäätösten aika on myöhemmin. Vakava paikka, jonka en toivo vahingoittavan EU:n ja USA:n välisiä vapaakauppaneuvotteluita. Siinä häviäisi kaikki.

Kaiken kaikkiaan salakuuntelu on hiukan vanhanaikaista, kylmän sodan maailmasta. Jos joku haluaa tietää ajatuksistani, senkun vain ottaa yhteyttä tai seuraa Facebook- tai Twitter-tilejäni tai lukee edellä mainittuja medioita – painettuna tai digitaalisesti. Kaikki löytyy digisfääristä!

Hieno Intian-matka takana, ensi viikolla ohjelmassa Eurooppa-asioita. Tässä tämän päivän Helsingin Sanomissa julkaistu artikkelini EU-sääntelyn vähentämisestä.

EU tulee toimeen vähemmällä sääntelyllä

Euroopan unioni karsii vanhentunutta lainsäädäntöä ja yksinkertaistaa sääntelyä, mutta toimivallan jakoa unionin ja jäsenmaiden välillä ei ole syytä muuttaa.

Mitä EU:n pitäisi tehdä, mitä ei? Joidenkin mielestä unioni tekee liikaa, toisten mielestä liian vähän. Britit kuuluvat ensin mainittujen joukkoon, ja he yrittävät avata keskustelua toimivallan jaosta unionin ja jäsenmaiden välillä. Britannian mielestä talouskriisistä nouseminen edellyttää kasvua, minkä vuoksi kilpailukyky on otettava huomioon kaikessa EU-toiminnassa. Siksi myös ylisääntelyä tulee välttää.

Tästä päätellään, että myös toimivallan jaostakin tulisi keskustella. Perustelut ovat hyvät, johtopäätös ei. Tämän vuoksi Britannian ehdotukset eivät ole saaneet vastakaikua. Toimivallan jakoa ei tule sekoittaa siihen, kuinka toimivaltaa käytetään tai kuinka lainsäädäntöä kehitetään.

EU-komissio on kehittämässä lainsäädäntöä ? samoin perustein kuin britit, mutta toisin johtopäätöksin. Komissio on aloittanut EU-säädösten haravoinnin Refit-ohjelmassa (Regulatory Fitness and Performance Program), jonka tarkoitus on perata vanhentunutta lainsäädäntöä, keventää hallinnon taakkaa ja yksinkertaistaa sääntelyä.

Refit-hanke on tervetullut. Välillä on hyvä katsoa ? kilpailukyvynkin näkökulmasta ? mitä on tullut säädettyä. Mitä helpompaa yritysten toiminta on, sitä parempi. Toki ympäristö-, kuluttaja- ja työlait tarvitsevat sääntöjä tuekseen.

Sääntely ei ole lähtökohtaisesti pahasta. EU:n sisämarkkinoilla yhteiset säännöt korvaavat kansallisia sääntöjä ja helpottavat yritysten kansainvälistä toimintaa. Kyse ei myöskään ole EU:n toimivallan palauttamisesta jäsenmaihin. EU:lla on yksinomaista toimivaltaa vain viidellä alueella. Muissa asioissa unioni toimii joko yhdessä jäsenmaiden kanssa tai ei lainkaan. Nykyinen toimivallan jako on vuosien keskustelun tulos. Sen muuttaminen vaatisi perussopimusten avaamista, jota kukaan ei halua.

Refit-ohjelma ei keksi mitään uutta. EU-päätösten tulee perussopimusten mukaan noudattaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita. Toissijaisuusperiaatteen mukaan päätökset tulee tehdä järkevimmällä tasolla. Suhteellisuusperiaatteen mukaan keinojen tulee olla suhteessa tavoiteltuun.

EU-lainsäädännössä tarkoituksenmukaisuuden arviointi on arkea. Komission lakialoitteiden pohjalla on vaikutusarvioita, sidosryhmien kuulemisia ja jäsenvaltioiden näkemysten tunnusteluja. Komissiosta aloitteet siirtyvät 28 jäsenvaltion ja Euroopan parlamentin mankeliin.

Otetaan kaikkien tuntema esimerkki, kurkkudirektiivi. Sillä vitsaillaan aina, kun halutaan todistaa, että Brysselissä on liikaa valtaa. Eihän ole mitään mieltä säätää kurkkujen käyryydestä. Eihän?

1990-luvun luvun puolessavälissä ajateltiin, että on. Tuolloin katsottiin, että yhtenäiset hedelmien ja vihannesten standardit helpottavat kauppaa ja reilua kilpailua. Hullulta kuulostaneen lain taustalla oli siis ajatus yleisestä hyödystä. Kyse ei ollut vain kurkusta, vaan sisämarkkinoiden toimivuudesta ja kuljetuskustannuksista. Suoria kurkkuja mahtuu laatikkoon enemmän. Tarkoituksenmukaisuus riippuu esittäjästä ja ajankohdasta. Kurkkujen sääntelyä pidettiin liian yksityiskohtaisena, joten kurkkudirektiivistä luovuttiin vuonna 2009.

Toisinaan EU-lainsäädännölle ilkutaan väärään tietoon nojaten. Muutama viikko sitten uutisoitiin EU:n kieltävän saunaklapit. Uutinen oli ankka. Monesti haukutaan väärää puuta. Esimerkiksi käy rikkidirektiivi, jolla toimeenpannaan EU:sta riippumattomia kansainvälisiä sitoumuksia. Monien sensaatioiden lähteeksi on paljastunut EU:lle irvaileva brittilehdistö, ja toimivallan jako on noussut tapetille juuri Britanniassa. Ilkkumalla ajautuu marginaaliin, siten ei vaikuteta.

Juuri nyt on olennaista se, mitä seuraava komissio ottaa työohjelmaansa aloittaessaan tehtävässään loppuvuodesta 2014. Kilpailukyvyn tulee olla asialistan kärjessä. Refit-harjoitus kylvää tälle työlle hyvän siemenen. EU-komission ja jokaisen jäsenmaan olisi käytävä keskustelua sääntelyn yksinkertaistamisesta suoraan yritysten kanssa.

Lainsäädännön tarkoituksenmukaisuus perustuu viime kädessä poliittiseen arvioon. Voimasuhteet määrätään ensi vuoden toukokuun EU-vaaleissa.

Syksyn toinen vienninedistämismatkani on suuntautunut Intian Delhiin ja Mumbaihin. Matkalla on mukana kahtakymmentä suomalaisyritystä edustava 30 hengen valtuuskunta.

Intian reissu on ollut suunnitteilla jo pitkään, ja olenkin iloinen, että saimme sen syksyn ohjelmaan. Delhin edustusto on tehnyt huikeaa työtä ohjelman eteen. Neljään päivään on saatu mahtumaan useita ministeritapaamisia, muutama bisnes-seminaari sekä tv- ja lehtihaastatteluja. Vierailumme on saanut mukavasti näkyvyyttä Intian mediassa.

Saavuimme maanantaiaamuna Delhiin lyhyen yölennon jälkeen. Alle seitsemän tunnin lentomatka ja kahden ja puolen tunnin aikaero tekevät matkustamisesta helppoa. Delhiin pääsee Helsingistä Finnairin siivillä kuutena päivänä viikossa. Intia on lähempänä kuin moni uskookaan.

Maanantain virallinen ohjelma alkoi Design Helps -näyttelyn avajaisilla. New Delhin suurlähetystön, Tikau Share ry:n ja Tekesin järjestämä näyttely esittelee suomalaista designia uudesta näkökulmasta: design ei ole pelkästään kauniita esineitä vaan myös käytännöllisiä ratkaisuja. Näyttely osoittaa, kuinka kekseliäs muotoilu voi auttaa ja lisätä hyvinvointia toisella puolella maailmaa.

Maanantaina ohjelma jatkui tapaamisella Intian liikenneministerin kanssa. Tiistaina tapasimme öljy- ja kaasuministerin, viestintäministerin ja kauppaministerin. Päivä huipentui suurlähetystön ja Rovion järjestämään vastaanottoon, jossa oli Angry Birds -teema.

Tänään keskiviikkona matkamme on jatkunut Mumbaissa. Luennoin IIT:ssä (India Institute of Technology). Opiskelijoita kaikkialla maailmassa yhdistävät erinomaiset kysymykset.

Päivä jatkui vaasalaisen Citecin edustajien ja energialähettiläs Pentti Itkosen tapaamisella. Vaasan seutu ja energiateknologiayritykset palkkasivat kymmeneksi viikoksi energialähettilään, jonka työnä on kiertää isäntäyritysten toimipisteitä kymmenessä eri maassa.

Tapasimme tänään myös HDFC:n ja Reliance Industrien ylintä johtoa. Merkittäviä talouselämän vaikuttajia, joilla on myös hyvät yhteydet poliittiseen eliittiin. Kävimme kiinnostavia keskusteluja intialaisen talouselämän dynamiikasta.

Matkan tavoitteet voi tiivistää kolmeen kohtaan. Ensimmäiseksi pyrimme edistämään suomalaisten firmojen liiketoimintamahdollisuuksia Intiassa ja kasvattamaan kauppaa pitkällä tähtäimellä. Toiseksi haluamme houkutella investointeja Suomeen. Kolmanneksi pyrimme vaikuttamaan markkinoillepääsyyn liittyvien ongelmien ratkaisuun tai lieventämiseen.

Intia on suomalaisille yrityksille valtava mahdollisuus. Se on kehittyvä ja vaurastuva. Intian talous on kasvanut viime vuosikymmenen aikana keskimäärin 8,5 prosenttia vuodessa. Viime aikoina talous on kuitenkin hieman yskähdellyt, ja sen on arvioitu jäävän tänä vuonna 3,8 – 5 prosenttiin tänä vuonna – eurooppalaisesta näkökulmasta merkittävää sekin.

Intian talouskasvu tarkoittaa merkittäviä investointeja. Etenkin infrastruktuurin rakentaminen, ympäristöteknologia, energiantuotanto, informaatio- ja viestintäteknologia, metsäteollisuus, terveydenhuolto, koulutus sekä elintarviketeknologia- ja turvallisuus ovat aloja, joihin tullaan lähivuosina panostamaan. Kaikissa näissä suomalaisilla yrityksillä on annettavaa.

Suomen ja Intian välinen kauppa on kasvanut voimakkaasti koko 2000-luvun, mutta kauppasuhteissa on vielä runsaasti hyödyntämätöntä potentiaalia. Tällä hetkellä Suomen viennistä vain prosentti suuntautuu Intiaan. Suorat investoinnit ovat molemmin puolin matalalla tasolla – ainakin toistaiseksi.

Kehittyvät taloudet eivät kuitenkaan ole riskittömiä ja tummiakin pilviä siintää taivaanrannalla. Tästä esimerkiksi käy paljon mediahuomiota saanut Nokia, jonka Chennain tehdas on maailman suurin matkapuhelintehdas. Se työllistää suoraan 8 000 ihmistä ja välillisesti 30 000. Tehdas on Intian verottajan hampaissa. Taustalla on tulkintaeroja kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä.

Meidän viestimme sekä intialaisille viranomaisille että medialle on ollut, että ulkomaisten investointien kannalta liiketoimintaympäristön ennustettavuus ja läpinäkyvyys ovat ensiarvoisen tärkeitä. Kyse on maabrändistä, jonka ei soisi monien mahdollisuuksien Intiassa tahriintuvan. Intian elinkeinoelämä on jakanut huolemme, mutta on ollut varovaisen toiveikas. Meille on myös vinkattu olevan kannattavaa asioida suoraan Intian 28:n osavaltion kanssa.

Matkalla mukana olevista yrityksistä osalla on jo toimintaa Intiassa, osa on vasta tutkimassa Intian tarjoamia mahdollisuuksia. Näillä reissuilla firmat pääsevät myös vaihtamaan kokemuksia keskenään, jotta kenenkään ei tarvitsisi keksiä pyörää uudestaan. Kaikki vinkit ovat uusissa kohteissa kultaakin arvokkaampia.

Tällä hetkellä Intiassa toimii 130 suomalaista yritystä. Toivottavasti tämän jälkeen vielä enemmän.