Sunnuntai-aamu. Joroinen. Istun Koskenhovin kuistilla ja fiilistelen eilistä kisaa. Tuntuu hyvältä, valtavan hyvältä. Osallistuin elämäni ensimmäiselle triathlonin puolimatkalle tasan viisi vuotta sitten. Nyt olin mukana Joroisilla kolmatta kertaa.

Tänään on viimeinen valtioneuvoston istunto. Sen jälkeen jään käytännössä lomille. Ennen sitä muutama pohdinta alkuvuoden tohinoista.

Osavuosikatsaukseni luvut ovat tässä: 100 000 matkustuskilometriä, 59 virkamatkavuorokautta, 21 ulkomaanmatkaa, viisi mannerta ja 15 maata. Olen viettänyt alkuvuodesta reilun kolmanneksi ulkomailla. Matkapäivistä 34 kului vienninedistämismatkoilla, 18 Eurooppa-asioihin liittyvissä kokouksissa tai tapaamisissa, kolme Pohjoismaissa ja loput kotimaassa. Puhelimessani on hauska Track My Life -ohjelma, joka piirtää karttaan pallot niiden maiden päälle, joissa olen käynyt. Kartasta näkee hyvin, että minun leipäni todellakin on maailmalla: palloja löytyy muun muassa Kiinasta, Meksikosta, Kolumbiasta, Tansaniasta, Sambiasta ja Qatarista.

Kevään suuret tapahtumat ja aiheet voi jakaa helposti ministerinsalkkujeni mukaan.

Asetin talvella 26 nuoresta koostuvan ryhmän pohtimaan unionin tulevaisuutta. Nuorten raportti antoi paljon eväitä hallituksen kesän kynnyksellä julkaisemaan EU-selontekoon ja kotimaan keskusteluun. EU:n tulevaisuus on kiinnostanut ja puhututtanut kevään aikana paljon ja olen kommentoinut Suomen näkemyksiä niin kotimaassa kuin maailmallakin. Vaikka talouskriisi ja EU-kriittisyys ovatkin olleet hallitsevia aiheita, olen iloinen siitä, että EU:sta on puhuttu ja EU on tullut läheisemmäksi tavallisille suomalaisille. EU ei nimittäin hoida vain joitakin kaukaisia asioita Brysselissä, vaan ihan jokapäiväisiä juttuja.

Suomalaisten näkökulmasta yksi salkkuni suurimmista asioista alkuvuonna on ollut kaupan vapauttaminen EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. EU-komissio on arvioinut unionin viennin Yhdysvaltoihin kasvavan jopa 28 prosentilla, mikä toisi Eurooppaan noin 400 000 uutta työpaikkaa. Tämä on iso asia, jota edistän ulkomaankauppaministerinä väsymättä.

Kauppapuolella suomalaisyrityksille tärkeää oli hallituksen päätös alentaa yhteisövero 20 prosenttiin. Vuoden vaihteessa voimaan tuleva päätös auttaa yrityksiä myös kansainvälistymisessä. Team Finland -verkosto on alkanut toimia erinomaisesti ulkomailla. Teemme kotimaassa kovasti töitä, jotta kaikki toimijat voisivat saumattomasti auttaa suomalaisyrityksiä menestymään ulkomailla ja samalla tuomaan investointeja Suomeen. Periaatteena on yksi luukku, yksi sähköpostiosoite ja yksi puhelinnumero ? turha byrokratia pois.

Byrokratian karsiminen ja avoimuuden lisääminen ovat olleet omia tavoitteitani koko sen ajan, mitä olen ollut politiikassa. Ehdotinkin keväällä, että Eduskunnan valiokuntakokoukset voisivat olla julkisia. Näin kannanmuodostusta olisi helpompi seurata.

Ulkopoliittiset suhteemme ovat yhä enemmän myös taloudellisia suhteita. Tämän vuoksi ehdotin toukokuussa, että Suomi voisi lähettää niin kutsuttuja läppärilähettiläitä useampiin maihin. Läppärilähettiläs toimisi maassa suurlähettilään valtuuksin, mutta pienemmällä koneistolla. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että läppärilähettiläs työskentelisi vaikkapa Finpron tiloissa ilman omaa residenssiä tai henkilökuntaa. Näin edustuksemme maassa vahvistuisi ilman suuria kuluja.

Kaikki ehdotukset eivät kuitenkaan etene toivotusti. Ensimmäisenä allekirjoittamani lakialoite tasa-arvoisesta avioliittolaista ei edennyt eduskunnan suureen saliin. Se on harmi. Näkisin Suomen mielelläni edelläkävijänä vapautta ja ihmisarvoa koskevissa kysymyksissä. Nyt kaikki suomalaiset eivät ole lain edessä yhdenvertaisia seksuaalisen suuntautumisen vuoksi. Onneksi Tahdon 2013 -kansalaisaloite on jo nyt kerännyt yli 150 000 allekirjoitusta. Eipäs luovuteta!

Nyt on aika pitää muutama viikko kesälomaa ja ladata akkuja syksyä varten perheen parissa. Myös blogiin tulee muutaman viikon julkaisutauko. Arvaatko, onko aikomuksissani myös urheilla?

Rentouttavaa kesää kaikille!

Vierailin tiistaina toista kertaa Ruotsin poliittisen kesän kohokohtana pidetyllä Almedalen-viikolla Visbyssä. Tilaisuus on ainutlaatuinen osoitus ruotsalaisesta yhteishengestä: poliittisen kentän kaikki osapuolet keskustelevat koko viikon saman pikkukaupungin kaduilla. Puhe- ja keskustelutilaisuuksia on satoja. Almedalen-viikko on tasan yhtä vanha kuin minä mutta sen mittakaava on moninkertaistunut sitten Olof Palmen päivien. Nyt on alettu jo avoimesti puhua lievästä ähkystä. Ehkä kokemuksista kannattaa ottaa oppia, kun kehitetään Suomen vastinetta eli SuomiAreenaa.

Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajavaltio Ruotsi käytti tilaisuutta taitavasti hyväkseen ja järjesti Almedalenissa pohjoismaiden yhteistyöministereiden kokouksen. Kokous sujui Almedalen-hengessä ? keskustelua piisasi, tuloksia syntyi, ja kissojakin nostettiin pöydälle.

Yhteistyöministerit pääsivät alustavaan yhteisymmärrykseen alkuvuodesta sovittujen budjettileikkausten toteuttamisesta. Panin tyytyväisenä merkille, että kaikki sektorit ovat ottaneet säästötavoitteen vakavasti. On myös hyvä, että sektorit ovat itse päättäneet säästöjen toteuttamistavasta. Näin on parhaiten pystytty turvaamaan tärkeimpien toimien jatkuminen. Yhteistyöministereiden omat säästöt koskevat erityisesti kansainvälistä yhteistyötä ja hallintoa sekä niin sanottuja prioriteettihankkeita ja yhteisaktiviteetteja. On jännittävää nähdä, miten säästöille käy Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa lokakuussa. Niitä on nimittäin tarkoitus jatkaa. EU:n tasollahan monivuotinen säästölinja sai hiljattain Euroopan parlamentin hyväksynnän.

On syytä jälleen korostaa, että säästöt eivät merkitse pohjoismaisen yhteistyön alasajoa. Oli hienoa kuunnella pääsihteeri Dagfinn Høybråtenin esitystä siitä, miten säästöjen rinnalla pyritään pohjoismaisen yhteistyön modernisointiin. Päätöksentekomenettelyjä nopeutetaan, hallintoa virtaviivaistetaan, toimielimiä uudistetaan, projektihallintoa tehostetaan ja kokoonpanoja vähennetään.

Viime kädessä on kyse kuitenkin poliittisista valinnoista. Perinteinen visiointikeskustelumme oli taas perimmäisten kysymysten äärellä: miten käyttää pohjoismaisen yhteistyön valtavaa potentiaalia paremmin hyväksi. Nostin omassa puheenvuorossani esille erityisesti pohjoismaisen brändin, ministeriviikon käyttämättömät mahdollisuudet ja nuorten ennakkoluulottomat näkemykset, joita koskevaa suomalaista raporttia jälleen mainostin. Kollegat mainitsivat muun muassa pohjoismaisen designin ja muodin, joustavammat yhteistyömuodot, poliittisemman keskustelun tarpeen, globaalikysymykset ja siirtymisen koordinaatiosta kehittämiseen. Olimme yhtä mieltä siitä, että EU ei ole yhtään vähentänyt pohjoismaisen yhteistyön tärkeyttä. Siitä on vaan nyt tehtävä seksikkäämpää.

Ainakin Almedalenissa pohjoismainen yhteistyö näytti voivan hyvin. Järjestimme ministereiden kesken avoimen keskustelutilaisuuden yhteistyön tulevaisuudesta, ja katsomo oli tupaten täynnä koko puolitoistatuntisen ajan. Itse korostin pohjoismaiden kilpailukykyä. Olemme kaikkien rankkausten kärjessä. Pohjoismainen malli perustuu tasa-arvoiseen ja avoimeen demokratiaan, sosiaaliturvaan ja markkinatalouteen, ja se toimii. Poikkeavista kansainvälisistä jäsenyyksistä huolimatta kaikilla Pohjoismailla menee hyvin ja niiden ääni kuuluu Euroopassa. Elinkeinorakenteemme on jo integroitunut ja se tuottaa synergioita. Terveestä kilpailusta Pohjoismaiden välillä ei tule kuitenkaan luopua. Pääsin myös muistuttamaan, että Pohjoismaissa ikääntyvällä väestöllä menee poikkeuksellisen hyvin. Siitäkin voi tulla meille kilpailuvaltti.

Visbyn lentokentällä törmäsin pitkään punaiseen mattoon, joka toivotti saapujat tervetulleeksi Ahvenanmaalle. Nokkelaa!