Noin neljäkymmentä prosenttia bruttokansantuotteestamme tulee viennistä. Suomi elää, menestyy tai taantuu riippuen siitä, miten yrityksemme onnistuvat kansainvälistymisponnisteluissaan. Tämän vuoksi teimme talven aikana kyselyn yritysten kansainvälistymiseen liittyvistä tavoitteista ja ongelmista. Kyselyyn vastasi kuusisataa yritystä.

Hyvä uutinen on se, että yhä useampi yritys haluaa lähteä maailmalle ja on kiinnostunut Team Finlandin tarjoamista palveluista. Suomalaisyrityksiä kiinnostavat perinteiset vientimaat Venäjä, Ruotsi, Kiina, Yhdysvallat, Saksa, Norja, Japani, Intia, Iso-Britannia ja Ukraina. Venäjä näkyy painotuksena myös vienninedistämismatkojen kohteiden valinnassa: olen käynyt eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä Venäjällä jo kolme kertaa ja ensi viikolla lähden Jekaterinburgiin lähes kuudenkymmenen yrityksen ja organisaation kanssa.

Yritysten kannattaa katsoa myös maita, jotka eivät nousseet tutkimuksessa esiin. Hyvä esimerkki on koko Afrikka. Vierailin viime viikolla Tansaniassa ja Sambiassa yhdessä kehitysyhteistyöministeri Heidi Hautalan kanssa. Suomalaisten pitäisi muuttaa koko ajatustapansa Afrikasta: manner on mahdollisuuksien maanosa, jonka kasvupotentiaali on valtava.

Kysyimme selvityksessä yrityksiltä myös sitä, millaisia esteitä ne kohtaavat maailmalla. Valitettavasti kaupan esteitä riittää yhä, ja niiden määrä on jopa hieman kasvanut.

Suurin osa ilmoitetuista esteistä liittyy Venäjän-kauppaan. Esteenä ovat useimmiten tullausmenettelyt, jotka yritykset kokevat monimutkaisiksi ja hankaliksi. Raportoitujen ongelmien tilannetta selittää tietysti se, että maa on meille niin suuri kauppakumppani. Venäjän WTO-jäsenyys on jo ollut askel oikeaan suuntaan, mutta on tärkeää, että Venäjästä tulee WTO:n sääntöihin sitoutunut jäsen.

Toiseksi eniten esteitä raportoitiin EU:n sisämarkkinoilta. Suurin osa pulmista liittyy julkisiin hankintoihin ja EU:n hankintalainsäädäntöön. Huonon uutisen hyvä puoli on se, että yritykset ovat yhä kiinnostuneempia osallistumaan kilpailutuksiin myös Suomen ulkopuolella.

Yksi merkittävä askel kaupan esteiden vähentämiseksi otetaan kesällä, kun Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisestä kauppa- ja investointikumppanuussopimuksesta aletaan neuvotella. Sopimus tähtää nimenomaan sääntelystä johtuvien kaupanesteiden ja tarpeettomien tullien poistamiseen. Sopimuksella olisi hyviä vaikutuksia Suomen talouteen ja työllisyyteen.

Ulkomaankauppaministerinä teen päivittäin työtä kaupanesteiden purkamiseksi, jotta suomalaiset yrityksemme voisivat menestyä jatkossakin maailmalla. Kaupanestekysely on hyvä väliraportti, joka antaa kokonaiskuvan siitä, missä asian kanssa nyt mennään. Esteetön kauppa, joka toteutuu yhteisten sovittujen pelisääntöjen mukaisesti tarkoittaa rauhaa, vakautta ja vaurautta. Siksi sitä kannattaa edistää jatkossakin.

Afrikan-kiertueeni jatkui maanantaina ja tiistaina Sambiassa. Kaksikymmentuntisen matkan jälkeen saavuimme Lusakan talveen, joka säätilansa puolesta muistutti kesäistä Helsinkiä. Vastaanotto oli ylitsevuotavan lämmin. On aina hienoa saapua maahan, jossa Suomi tunnetaan ystävänä ja pitkäaikaisena yhteistyökumppanina.

Sambia oli ensimmäinen kohde, jossa vierailin yhdessä kehitysministeri Heidi Hautalan kanssa mutta ei taatusti viimeinen. Matkan teemana oli kauppa ja kehitys, joista on Suomessa ja maailmalla puhuttu jo pitkään. Me päätimme ryhtyä sanoista tekoihin. Tavoitteemme oli Heidin sanoin rakentaa siltoja kehitysyhteistyöstä taloudelliseen yhteistyöhön ja kumppanuuksiin. Aihe kiinnostaa selvästi myös suomalaista yrityselämää, joka oli paikalla 25 yrityksen voimin.

Sambian kasvu on jatkunut vahvana jo kymmenen vuotta ja saattaa nousta tänä vuonna jopa kahdeksaan prosenttiin. Kasvu halutaan kuitenkin saada kestävälle pohjalle monipuolistamalla talouden rakennetta, jakamalla kasvun hyötyjä tasapuolisemmin ja noudattamalla vihreän talouden periaatteita. Suomi voi tukea kaikkia näitä tavoitteita sekä taloudellisella että kehitysyhteistyöllä.

Halusimme tuoda suomalaista osaamista esille erityisesti sektoreilla, joilla osaamisemme tukee tehokkaimmin Sambian kehitystavoitteita. Siksi ohjelmaamme oli sisällytetty omat tilaisuudet vihreälle taloudelle ja cleantechille, uusiutuvalle energialle, ICT:lle, maa- ja metsätaloudelle sekä ympäristöystävälliselle rakentamiselle. Allekirjoitimme myös uuden yhteistyösopimuksen maidemme välillä.

Kaivossektorilla on kuitenkin edelleen tärkea rooli Sambian taloudessa. Sambia lepää merkittävien mineraali- ja vesivarantojen päällä. Sambia on maailman kuudenneksi suurin ja Afrikan suurin kuparintuottaja. Kolme neljäsosaa maan vientituloista tulee kaivossektorista.

Halusimme nähda omin silmin miten kaivosyhtiöt toimivat Sambiassa, joten käytimme vierailumme toisen päivän kokonaisuudessaan vierailuun Afrikan suurimmalla kuparikaivoksella. Tulin vakuuttuneeksi siitä, että kaivos tekee kaikkensa toimiakseen vastuullisesti. Se on erittäin merkittävä veronmaksaja, joka panostaa ympäristönsuojeluun. Kaivoksen rooli näytti olevan myös hyvin tärkeä koko oman toiminta-alueen paikallistalouden kehittämisessä ja hyvinvointipalvelujen tuotannossa. Esimerkiksi monet alueen kouluista ja sairaaloista olivat kaivosyhtiön ylläpitämia. Oli tietysti mukava huomata myös, etta kaivos käyttää laajasti suomalaista kaivosteknologiaa.

Sambia on hyvä testialusta pyrkimyksellemme siirtyä hallitusti kehitysyhteistyöstä kaupallis-taloudellisiin kumppanuuksiin. Siirtymää ei voi tehdä yli yön, koska kehitysyhteistyötä tarvitaan edelleen hyvän hallinnon, kestävän kehityksen ja luonnonvarojen vastuullisen käytön edistämiseksi. Ne ovat myös kaupallisten kumppanuuksien edellytyksiä. Siksi ei ole mitään syytä tehdä valintaa kaupan ja kehityksen välillä. Kauppa tukee kehitystä ja kehitys kauppaa.

Oli hienoa huomata, etta Sambian ministerit ottavat tämän haasteen tosissaan. He viihtyivät tilaisuuksissamme poikkeuksellisen pitkään. Varapresidentti Guy Scott tuli seminaariosallistumisensa lisäksi nautimaan kanssamme suomalaista villiruokaa iltavastaanotolle.

Sambialaiset elävät onnellisten tähtien alla. He eivät halua enää kuulla, että maassa on ?potentiaalia?. Tuo potentiaali on realisoitumassa silmiemme edessä. Ehkä yksi syy siihen tuli erään tapaamamme ministerin suusta ikään kuin vahingossa: tämä on maa, jossa ei ole lainkaan muukalaisvihaa.

Saavuin sunnuntai-iltana Bogotaan ja nyt tiistaina iltapäivällä odotan lentokentällä konetta Meksiko Cityyn. Ensivierailuni Kolumbiaan kesti alle 48 tuntia, mutta maasta syntyi positiivinen mielikuva.

Kolumbia on Latinalaisen Amerikan tiikeri, mantereen neljänneksi suurin talous. Talous on kasvanut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vaikka kasvu on viime vuosina hidastunut, se jatkuu silti 4 – 5 prosentin tasolla. Kolumbian suurimmat vientituotteet ovat kaivannaiset, kahvi ja leikkokukat.

Kasvu on tuonut hyvää myös kolumbialaisille: vuonna 2002 noin puolet väestöstä luokiteltiin köyhiksi, kun nyt luku on 29 prosenttia. Kolmasosakin on vielä hurja määrä, kun maassa on asukkaita 46 miljoonaa. Suunta on kuitenkin oikea.

Maan turvallisuustilanne on parantunut kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Hallitus otti tiukan linjan kapinallisia vastaan edellisen presidentin Alvaro Uriben (2002 – 2010) presidenttikaudella ja nykyinen presidentti Juan Manuel Santos on jatkanut samalla linjalla. Vuosi sitten hallitus ja äärivasemmistolainen FARC-liike aloittivat rauhanneuvottelut, joissa välittäjinä toimivat Norja ja Kuuba. Tapaamani ulkoministeri Maria Angela Holguinin mukaan rauha vaikuttaa nyt todennäköisemmältä kuin koskaan aiemmin.

Matkalla on mukana parikymmentä suomalaisyritystä. Olemme tavanneet heidän kanssaan muun muassa ympäristö-, maatalous-, kaivos- ja energia- sekä kauppa- ja teollisuusministerit. Lisäksi yrityksillä on ollut muita tapaamisia. Voimakkaan talouskasvun vuoksi suomalaisyrityksille on markkinoita. Yhteistä on erityisesti metsä- ja kaivosaloilla. Kolumbian maaperästä löytyy hiiltä, arvometalleja, jalokiviä ja metallisia mineraaleja. Vasta 15 – 20 prosenttia maan pinta-alasta on tutkittu kaivannaisten suhteen. Kolumbian luonto on herkkä, joten erityisesti suomalainen cleantech-osaaminen on kiinnostanut täkäläisiä. Peukut pystyyn, että kauppoja tulee.

Suomalaisyritysten toimintamahdollisuuksia parantaa myös se, että avaamme Bogotaan edustuston syyskuussa. Suomi saa hyvän ja aktiivisen lähettilään, Hannu Ripatin, joka on myös mukana matkalla. Diplomaattisuhteet Kolumbian kanssa on solmittu jo vuonna 1964. Suomella oli edustusto Bogotassa 1982 – 1992, mutta se suljettiin turvallisuustilanteen vuoksi. Myös Norja on palaamassa maahan samoin kuin monet muut valtiot. Hyvä merkki Kolumbian kehityksestä tämäkin. 

Sanotaan, että ensivaikutelman voi tehdä vain kerran. Kolumbia onnistui siinä, vierailusta jäi hyvä mieli. Nyt kohti Meksikoa.

Olen kiertänyt vuodesta 2004 lähtien puhumassa lukioissa. Eilen tuli täyteen 114 vierailu. Viimeisimmät 14 käyntiä ovat kulkeneet nimellä Keho ja Mieli, englanniksi Body and Mind. Kerron nuorille kehon ja mielen jaksamisesta ja siitä, miten hyvä kunto edistää myös mielen hyvinvointia.

En paasaa. Haluan herättää ajatuksia ja keskustelua. Vastaan ensin oppilaiden kysymyksiin ja sen jälkeen urheilemme yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Mukana on myös ollut Aki Riihilahti ja Marko Vuoriheimo, eli Signmark. Konseptina on 45 minuuttia puhetta, 45 minuuttia sporttia.

Voin tunnustaa, etten ollut lukio-iässä kovin kiinnostunut omasta jaksamisestani. Minua kiinnostivat silloin aivan muut asiat. No, sellaiset asiat, joista lukio-ikäiset pojat ovat kiinnostuneita. Nykyisessä työssäni minulla on viikoittain 50?60 kalenterimerkintää, ja matkustan noin 120 päivää vuodessa. Jaksamisesta on tullut edellytys sille, että pystyn tekemään työni hyvin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin huomaan, kuinka suuri merkitys levolla, liikunnalla ja ravinnolla on vireystasooni. Nuorena saattoi juhlia myöhään ja herätä aikaisin. Ei enää.

Uskon, että kehon ja mielen välillä on erottamaton yhteys. Keho ei ole erillinen mielestä. Ajattele vaikka, kun olet kipeänä. Siipi rikkinäisenä myös mieli painuu maahan. Entä tiedätkö tunteen, joka valtaa kunnon urheilusuorituksen jälkeen? Mieli on virkeä, ja ajatus soljuu. Keho jaksaa, kun löytää oikean tasapainon ravinnon, levon ja liikunnan välillä. Esimerkiksi minulle tunti urheilua keskellä päivää antaa kaksi tuntia lisäenergiaa, mutta yksi alkoholiannos vie taas kaksi tuntia sitä pois.

Mieltä voi treenata. Aivoja voi haastaa monella eri tavalla. Itse tykkään lukea. Saan siitä uusia ajatuksia ja uuden oppiminen virkistää mieltä. Kielten oppiminen on muuten erinomainen tapa treenat mieltä. Opittu kielitaito ei voi koskaan mennä hukkaan. Vai oletko joskus tavannut ihmisen, jota harmittaisi vaikkapa swahilin taito?

Parhaan palautteen saan, kun joku kertoo, että olen innostanut heidät liikkumaan esimerkilläni. Olen kuullut useamman kerran, että jos minulla on aikaa liikkua, niin sitten on muillakin. Aika on lopulta vain tekosyy. Keskiverto suomalainen katsoo kolme ja puoli tuntia televisiota päivässä. Nipistä telkkarista tunti pois ja lähde lenkille.

Viestini on, että liikkuminen läpi elämän kannattaa. Joka päivä ei toki tarvitse juosta maratonia tai tehdä triathlonia. Tee niitä asioita, joista pidät. Jos nautit tanssimisesta, tanssi. Jos kävelylenkki on juttusi, kävele. Jos se on pyöräily, anna palaa. Kehosta ja mielestä huolehtiminen kannattaa.

Keho ja Mieli Kulosaaren yhteiskoululla. Kuva: Tomi Takamaa / ProBody