Dagens Industri 26.1.2012

För dryga 20 år sedan var det fest. Kapitalismen hade krossat socialismen. Fria marknader hyllades över planerade ekonomier, demokrati över autoritära regimer och Hayek över Marx.

Enligt professor Francis Fukuyama var historien slut, alla världens 200 nationalstater skulle snart bli liberala demokratier med en social marknadsekonomi.

Vi festade tyvärr för tidigt. Konkurrensen mellan olika ideologier och samhällsystem fortsätter. Ungefär hälften av världens länder kan definieras som kapitalistiska demokratier.

Betyder detta att kapitalismen fungerar perfekt? Absolut inte! Det har den aldrig gjort och kommer aldrig att göra, men tillsvidare har vi inte hittat på ett bättre system.

Kapitalismen är bra på grund av att den gynnar frihet och tillväxt, dessutom går den ofta hand i hand med demokrati. Problemet med kapitalismen under de senaste åren har varit att den drivits av en överkomplicerad finansmarknad som har lätt till orealistiska förväntningar och för störa inkomstklyftor. Som tur har kapitalismen en tendens att korrigera sig själv eller bli korrigerad genom marknadsreglering. Denna process pågår som bäst.

Den pågående finanskrisen anses – rätt eller fel – som den västliga världens ekonomiska och politiska kris. Själv tycker jag inte att demokratin och marknadsekonomin är i en katastrofal kris.

Situationen är överdriven inte minst på grund av att politiker, bankirer och journalister sätter mera eld på lågorna. Dessutom har vi en tendens att överdriva vikten av tidevarvet vi själv lever i. Realekonomin, arbetsgivare och arbetstagare lider av den tidvis surrealistiska debatten.

Problemet är att ekonomin är global, men politiken lokal. Ingen vill eller vågar ta ansvar. Om en fabrik stängs så skyller politiker genast på globaliseringen. Billigt, tycker jag.

Den nordiska modellen är en kombination av marknadsekonomi och välfärdssamhälle. Egentligen är vår offentliga sektor inte så kolossal som det påstås. Till skillnaden från många länder är den nordiska offentliga sektorn relativt effektiv och dessutom sköter vi om våra offentliga finanser.

Vi i Finland snackar som kapitalister, men agerar som socialister. I Sverige gör man tvärtom. Kanske det är dags att vi lär oss av varandra. Den nordiska modellen fungerar. Kanske borde vi börja exportera den nordiska kapitalismen.

Terveiset Jakartasta!  Olen kolmatta päivää Indonesiassa vienninedistämismatkalla yhdessä Viron ulkoministeri Urmas Paetin ja kolmikymmenpäisen suomalais-virolaisen yritysvaltuuskunnan kanssa. Erittäin miellyttävä ja mielenkiintoinen kokemus.

Indonesia on maailman kolmanneksi suurin demokratia, maailman neljänneksi väkirikkain valtio ja maassa asuu maailman suurin muslimiväestö. Indonesia on Kaakkois-Aasian suurin talous. Indonesian väkiluku on lähes 240 miljoonaa ja pelkästään Jakartassa asuu kaksi kertaa niin paljon ihmisiä kuin Suomessa ja Virossa yhteensä. Olemme silti saaneet täällä paljon näkyvyyttä.

Matkaohjelmani on ollut erittäin tiivis. Suomen Jakartan-suurlähetystö on tehnyt loistavan pohjatyön suurlähettiläs Kai Sauerin johdolla. Olen tavannut Indonesian ulkoministeri Marty Natalegawan, energia- ja mineraalivarantojen ministeri Jero Wacikin ja kauppaministeri Gita Wirjawanin. Lisäksi tapasin metsäministeriön johtoa.

Osallistuin myös suomalaisen startupin, Blaastin sekä Nokian ja Rovion mediatapahtumiin, joissa näkyi sekä suomalaisten ICT-yritysten valtava draivi että indonesialaisten ylitsevuotava innostus modernin teknologian käyttöön. Indonesiassa on Yhdysvaltain jälkeen eniten Facebookin ja Twitterin käyttäjiä. Se on luonnollista, koska lähes puolet Indonesian väestöstä on alle 29-vuotiaita.

Indonesia on alueellinen suurvalta. Se on G20:n jäsen ja toimi ASEANin puheenjohtajana vuonna 2011. Indonesia on myös Euroopan unionin strateginen kumppani. Indonesia on noussut politiikan ja talouden raskaaseen sarjaan johdonmukaisen työn tuloksena. Indonesia on tällä hetkellä maailman 17. suurin talous, ja sen talous on kasvanut keskimäärin 5 % vuodessa viimeisen kymmenen vuoden ajan. Indonesia on selvinnyt myös finanssikriisistä monia paremmin, ja sen kasvun ennustetaan jatkuvan yli kuuden prosentin vauhtia vuosina 2011-2012. Indonesian vahvuudet löytyvät hyvästä taloudenpidosta. Maan velkataakkaa on leikattu rajusti, ja valtionvelkaa on alle 30 % BKT:sta. Indonesian kilpailukyky on G20:n kärkeä.

Indonesian talouskasvun perustana ovat laajat kotimarkkinat ja raaka-ainevienti.  Suomelle täällä on valtavasti potentiaalia. Suomen vienti Indonesiaan kasvaa, mutta sen osuus Suomen kokonaisviennistä on vielä vaatimaton (0,2 %). Eniten kasvupotentiaalia suomalaisille yrityksille tarjoutuu ns. perinteisillä sektoreilla (puu, paperi, koneet ja kemia), cleantechissa, jossa Indonesian tarpeet ovat valtavat, sekä uuden teknologian alueella esim. mobiiliviestinnän sovelluksissa.

Suomella ja Indonesialla on myös mutkattomat poliittiset suhteet, jotka liittyvät muun muassa läheiseen yhteistyöhömme Acehin rauhanprosessissa. Indonesia tukee Suomen ja Turkin aloitetta rauhanvälityksen kehittämisestä YK:ssa, ja Suomi on tukenut ASEANin rauhanvälityskapasiteetin kehittämistä. Yhteistyömme on tiivistä myös kriisinhallinnan kehittämisessä. Hyvät ja läheiset poliittiset suhteet tukevat osaltaan kauppasuhteiden vahvistamista.

Ohjelmani päättyi seminaariin, jossa pohdittiin Aasian ja Euroopan suhteita. Totesimme, että Eurooppa ja Aasia tarvitsevat toisiaan. EU:n näkyvyyttä Indonesiassa voisi vielä vahvistaa.

Tämän matkan innovaatio oli Suomen ja Viron potentiaalin esittely rinnakkain. Ideaa testattiin nyt ensimmäisen kerran ja kokemukset olivat hyviä. Suomi ja Viro ovat käytännössä samaa talousaluetta, olemme molemmat euromaita, ja yrityksemme ovat läheisessä yhteistyössä. Jatkan mielelläni vienninedistämisyhteistyötä naapureidemme kanssa.

Ulkoministeriön Storify-kooste matkasta löytyy täältä.

Tänään oli merkkipäivä Suomen taloushistoriassa. Kone Oy:n toimitusjohtaja Matti Alahuhdan johdolla toiminut työryhmä luovutti loppuraporttinsa Suomen taloudellisten ulkosuhteiden kehittämisestä ja yritysten kansainvälistymisestä. Raportin ottivat vastaan minun lisäkseni pääministeri Jyrki Katainen ja elinkeinoministeri Jyri Häkämies. Päätimme ryhtyä raportin suositusten toimeenpanoon saman tien.

Hallitus laatii nyt hallitusohjelmassa sovitun Suomen taloudellisten ulkosuhteiden toimintaohjelman. Asetin Alahuhdan työryhmän, jotta toimintaohjelma laadintaan saadaan mahdollisimman tuoreita ideoita suoraan taloutemme vetureilta eli yrityksiltä. Suomen vientiyritykset olivat edustettuna työryhmässä hyvin kattavasti. Mukana oli suuria ja pieniä yrityksiä suurimmilta vientisektoreiltamme.  Annoin työryhmälle vapaat kädet.

Sitä saatiin mitä tilattiin. Työryhmän raportti on ennakkoluuloton ja käytännönläheinen. Työryhmä kiinnittää aiheellisesti huomiota siihen, että Suomi hoitaa taloudellisia ulkosuhteitaan hajanaisesti ja lyhytjänteisesti. Toimijoita on paljon, ja toiminnalta puuttuu strateginen ohjaus. Työryhmä ehdottaa ratkaisuksi Team Finland ?verkostomallia, jossa olemassa olevat toimijat tuodaan yhteisen ohjauksen piiriin sekä kotimaassa että ulkomailla. Tavoitteena on, että asiakkaat saavat jatkossa kaikki vienti- ja kansainvälistymispalvelut yhden luukun kautta.  Verkoston ohjaus tuodaan pääministerin alaisuuteen.

Talous on dominoinut kansainvälistä kanssakäymistä jo pitkään. Siksi taloudelliset ulkosuhteet pitää nostaa myös Suomen ulkopolitiikan kärjeksi. Jokaisen Suomen suurlähettilään pitää miettiä työpäivän päätteeksi, mitä hän on tehnyt Suomen elinkeinoelämän hyväksi.

Suomi elää viennistä. Viime aikoina noin 40 prosenttia bruttokansantuotteestamme on tullut viennistä. Monilla mailla tuo osuus on kuitenkin vielä suurempi, ja kilpailu kovenee kaiken aikaa. Suomen viennin arvo ei ole vieläkään palautunut vuoden 2008 jälkeistä romahdusta edeltäneelle tasolle. Lisäksi viime vuonna kauppataseemme kääntyi alijäämäiseksi. Suomi siis syö enemmän kuin tienaa. Meidän on kiireesti ryhdyttävä hoitamaan taloudellisia ulkosuhteitamme paremmin, tarkemmin ja aggressiivisemmin.

Toimintamme suuntaamisessa pitää ottaa huomioon myös maailmantalouden painopisteen muutos. Eurooppa ja Yhdysvallat kattavat yhdessä edelleen noin puolet maailmantaloudesta mutta nopeimmin kasvavat taloudet ovat muualla, erityisesti Aasiassa. Suomella on vakiintunut jalansija Euroopan markkinoilla mutta kasvua joudumme hakemaan kauempaa. Siksi myös omat vienninedistämismatkani ovat suuntautuneet nopeimmin kasvaville talousalueille. Niiden tarjoamat liiketoimintamahdollisuudet ovat päätä huimaavia.

Taloudellisten ulkosuhteiden hoitaminen pitää myös tuoda globalisaation aikakaudelle. Yritykset toimivat globaalisti, ja valtionhallinnon on pystyttävä samaan. Yritysten kansainvälistyminen tarkoittaa arvon syntymistä ympäri maailmaa, missä julkinen sektori voi olla tukena kaikissa vaiheissa. Varsinkin nousevissa talouksissa valtiollinen ovenavaus on edelleen tarpeen. Oy Suomi Ab:n on pystyttävä jatkossa toimimaan asiakaslähtöisemmin ja muutoksia ennakoiden. Samalla on pidettävä Suomi houkuttelevana sijaintipaikkana paitsi suomalaisille myös ulkomaisille yrityksille.

Ennakointi tarkoittaa sitä, että otamme paremmin huomioon maailman megatrendit. Siihen löytyy eväitä myös 2010 julkaistusta brändiraportista, joka esittelee Suomen ongelmanratkaisijana. Ilmastonmuutos, energiatalouden muutos, digitalisoituminen, palvelutalouden synty ja kaupungistuminen tarjoavat loistavia markkinamahdollisuuksia ja kasvun lähteitä. Niihin ovat Suomessa tarttuneet erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset. Niiden kansainvälistymistä ja kasvua on tuettava kaikin mahdollisin keinoin.

Kansainvälinen liiketoiminta kuulostaa tekniseltä mutta se vaikuttaa kaikkien suomalaisten hyvinvointiin. Kyseessä ovat suomalaiset työpaikat ja viime kädessä suomalaisen yhteiskuntamallin tulevaisuus. Siksi meidän on ennakkoluulottomasti mietittävä, miten pysymme kehityksen kärjessä ja erotumme muista. Meillä on tuhannen euron paikka. Suomi on nyt pop. Olemme reilu, kasvava, innovatiivinen ja toimiva maa. Meidän on puhallettava yhteen hiileen ja luotava maailman paras ratkaisu taloudellisten ulkosuhteiden hoitoon.

Video raportin julkistamistilaisuudesta.

Kuvaaja: Eero Kuosmanen

Kaiken tohinan keskellä unohdin mainita, että tämä blogi täytti perjantaina täydet kahdeksan vuotta. Ensimmäisen blogimerkinnän, tai tarkemmin määriteltynä nettipäivämerkinnän, kirjoitin 13. tammikuuta 2004.

Olin eilen Akateemisessa kirjakaupassa keskustelemassa Suomen ulkopolitiikasta ja kansainvälisestä asemasta, sillä Hiski Haukkala on julkaissut kirjan aiheesta. Yleisössä oli paljon vanhoja tuttuja. Tämänkaltaisissa rennoissa yleisötilaisuuksissa on mukava keskustella.

Ylipäätään ulkopoliittisen keskustelun määrä on kasvanut valtavasti. Ei ulkopolitiikka ole mitään salatiedettä ja ihmiset ymmärtävät tämän. Joka päivä uutisissa on monia aiheita, jotka liittyvät ulkopolitiikkaan, kansainvälisyyteen tai Euroopan unioniin. Me emme ole enää mikään impivaara irrallaan muusta maailmasta.

Suosittelen Hiskin Suomen muuttuvat koordinaatit -kirjan hankkimista kaikille aiheesta kiinnostuneille, koska olen aina tykännyt Hiskin tavasta kirjoittaa ja analysoida asioita. Eräs hänen keskeisimmistä havainnoistaan liittyy Suomen kohtalon kolmion laajentumiseen, jos mietitään mikä on se tärkein suunta, minne Suomen ulkopolitiikan pitäisi katseensa suunnata muuttuvassa maailmassa. Emme enää toimi Moskova-Berliini-Tukholma kolmion sisällä, vaan se on erittäin onnistuneesti laajennettu Moskova-Bryssel-Washington kolmioksi. Hiskin kirja noussee merkitykseltään samalle tasolle kuin Risto E.J. Penttilän Moskovasta Brysseliin -kirja 1990-luvulla.    

Hiskin esittämää kauhuskenariota on syytä pohtia. Mitä sitten tehdään, jos Yhdysvallat ei enää uskottavasti panosta Euroopan tulevaisuuteen,  EU:n suhteet löystyvät talouskriisin tiimellyksessä ja samalla Saksa lyöttäytyy yhteen vahvistuvan Venäjän kanssa. Sinänsä Eurooppa ei ole enää Yhdysvalloille ongelma. Tämä on hyvä asia. Eurooppa on pikemminkin ongelmien ratkaisija. EU:n hajoaminen olisi tietysti meille paitsi valtava taloudellinen ongelma, myös ulko- ja turvallisuuspoliittisesti hurja tappio. Itse en usko, että näin tapahtuu. Toisaalta Saksan ja Venäjän hyvät suhteet eivät nykymaailmassa ole meiltä pois, päinvastoin.

Hiskin kirja on moniulotteinen ja tutustumisen arvoinen.

Vuosi 2011 on nyt takanapäin ja uutta vuottakin on kulunut kohta pari viikkoa. Vuodenvaihteessa on aina hyvä tarkastella hieman mennyttä vuotta. Viime vuoden blogimerkintöjä lukemalla muistui mieleen paljon hyviä muistoja, asioita ja ihmisiä.

Arabikevät hallitsi alkuvuotta, etenkin Tunisian, Egyptin ja Libyan tapahtumat. Sosiaalinen media oli keskeisessä asemassa muutoksen luomisessa arabimaailmassa. Japanin maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsumanin aiheuttama tuho ja kuolonuhrien määrä hiljensi meidät kaikki. UM:n väki venyi aivan uskomattomalla tavalla kriisin hoidossa ja osoitti taas kerran ammattitaitonsa.

Olin toista kertaa elämässäni ehdolla. Olipahan muuten vaalit! Meidän tavoitteena oli saada kokoomus maan suurimmaksi puolueeksi ja Jyrki pääministeriksi. Yli 40000 ääntä ylitti kaikki odotukseni. Ilman teitä en olisi nyt kansanedustajana ja ministerinä. Kiitos siitä.

Hallitusneuvottelut alkoivat toukokuun lopulla pitkän tunnusteluvaiheen jälkeen. Minä sain kunnian vetää neuvottelujen EU-, ulko- ja turvallisuuspoliittista työryhmää. Yhteistyömme työryhmässä mm. Erkki Tuomiojan, Annika Lapintien, Pekka Haaviston, Carl Haglundin ja Sari Essayahin kanssa toimi oikein hyvin. Kokoomuksen osalta muodostimme mielestäni hyvän työparin Ilkka Kanervan kanssa. Työmme oli jo lähes valmista neuvottelujen katketessa talouspolitiikan näkemyseroihin ja saimme homman pakettiin heti neuvottelujen jatkuessa.

Hallitusohjelmasta tuli ennätyksellisen pitkä, kun jokainen puolue halusi jättää oman puumerkkinsä tekstiin. Olen itse EU-, ulko- ja turvallisuuspoliittiseen osioon oikein tyytyväinen. Siihen on kirjattu askelmerkit aktiivisen ja aloitteellisen EU- ja ulkopolitiikan tekemiseen sekä puolustusvoimien uudistuksen toteuttamiseen.

Kesäkuun lopussa uusi hallitus sai eduskunnalta luottamuksen ja minä sain hoitaakseni Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin tehtävän. Näiden asioiden lisäksi salkkuuni kuuluvat Pohjoismainen yhteistyö sekä EU:n vuotuinen budjetti ja rahoituskehykset vuosille 2014-2020.

Opeteltavaa uusissa tehtävissä on toki rutkasti, mutta tavoitteeni olivat selvät. Ensiksikin haluan toimia tehokkaasti Suomen näkemysten puolesta EU-politiikassa, tuoda suomalaisia näkemyksiä esiin kansainvälisessä mediassa sekä kertoa EU-asioista ymmärrettävästi kotimaassa. Toiseksi olen sitoutunut toimimaan parhaani mukaan suomalaisyritysten myyntitykkinä niillä kansainvälisillä markkinoilla, joilla valtion ovenavauksesta on hyötyä. Kolmanneksi toivon pohjoismaisen yhteistyön olevan mahdollisimman konkreettista.

Seuraavassa vuoden kohokohtia eri salkuistani.

Eurooppa-asiat

Suomen EU-politiikkaa valmistellaan ja koordinoidaan valtioneuvoston kanslian EU-sihteeristössä. Niinpä eurooppaministerin työhuoneeni sijaitsee Valtioneuvoston linnassa, Senaatintorin laidalla. Eurooppaministerillä on varsin laaja mandaatti osallistua EU-asioiden käsittelyyn, mutta keskeistä työssäni on valmistelu ja osallistuminen yleisten asioiden neuvoston kokouksiin Brysselissä. Näissä virallisissa ministerikokouksissa valmistellaan mm. päämiestasolla tapahtuvia Eurooppa-neuvoston kokouksia, sekä EU:n rahoituskehyksiä vuosille 2014-2020.

Velkakriisin hoitaminen on hallinnut vahvasti tätä salkkuani. Mailmanlaajuinen talouskriisi ulottuu Eurooppaan ja kohdentuu erityisesti niihin jäsenmaihin, jotka eivät ole hoitaneet julkista talouttaan kestävällä tavalla.

Kriisi on valitettavasti pitkittynyt ja muuttanut muotoaan. Yhteisillä toimilla kriisimaiden kanssa on toistaiseksi pystytty rajamaan kriisin leviäminen. Kriisimaat itse ovat kaiken muutoksen avain. Nyt tehdään tärkeää työtä tulevien kriisien ehkäisemiseksi. Ratkaisut eivät ole helppoja kun huomataan, ettei luottamukseen perustunut järjestelmä olekaan toiminut toivotulla tavalla. Luomme puitteita tiukemmalle etukäteisvalvonnalle ja budjettikurille, sekä tarvittaessa tehokkaille ja nopeille sanktioille. Parempaan tulevaisuuteen ei kuitenkaan riitä tulevien kriisien ennaltaehkäisy, vaan tarvitaan toimia, joilla Eurooppa pidetään kilpailukykyisenä markkinana globaalisti, ja jossa kasvun edellytyksiä parannetaan. On oltava uskallusta ajatella etupainotteisesti ja mietittävä mistä tulevaisuuden innovaatiot nousevat. Panostuksia mm. digitaalisiin sisämarkkinoihin on lisättävä, ja niistä on saatava konkreettista hyötyä niin yrityksille kuin kuluttajillekin.

Neuvottelut EU:n rahoituskehyksistä vuosille 2014-2020 käynnistyivät kesällä. Kyse ei ole vähäpätöisestä hankkeesta, sillä rahoituskehyksillä määrätään sitovasti EU:n budjetin käytöstä tulevina seitsemänä vuotena (komission ehdotus 1 025 000 milj. euroa). On odotettavissa, että neuvottelut jatkuvat vielä arviolta 1,5 vuotta.

Romanian ja Bulgarian liittyminen Schengenin alueeseen ja siihen liittyvien rajatarkastusten poistuminen oli Suomelle tärkeä kysymys syksyn aikana, eikä sitä valitettavasti saatu lopullisesti vielä ratkaistua. Meille on keskeistä, että näissä maissa oikeusvaltiollinen kehitys jatkuu tiiviinä ja edistystä saavutetaan niin korruption vastaisessa työssä kuin järjestäytyneen rikollisuuden kitkemisessäkin. On tärkeää, että nämä maat saavuttavat Schengeninkin osalta täysivaltaisen ?jäsenyyden?, mutta selkeästi omilla meriiteillään. Vapaa liikkuvuus on äärimmäisen tärkeä osa EU:n ydintä ja siihen on suhtauduttava vakavasti ja sääntöjä kunnioittaen.

Eurooppaministerin tehtävään kuului myös paljon matkustamista. Tavanomaisten Brysselin päiväpyrähdysten lisäksi tapasin meppejä myös Strasbourgissa, mikä muistutti mieleen Euroopan parlamentin yhä vahvistuvan roolin yhteisessä päätöksenteossa ja vaikuttamisessa. Lisäksi pääkaupunkikierrokseni ulottuivat Tukholmaan, Kööpenhaminaan, Lontooseen, Berliiniin, Geneveen ja Varsovaan. Näistä mieleeni ovat jääneet hyvät keskustelut kollegoideni kanssa, mutta myös luentotilaisuudet niin Oxfordissa kuin Bryggessäkin.

Taloudelliset ulkosuhteet

Heti kauteni aluksi otin tavoitteeksi taloudellisten ulkosuhteiden hoitamisen uudella otteella. Siihen kuuluu koko keinovalikoiman ennakkoluuloton käyttö. Asetin tavoitteeksi 50 suomalaisen yritysjohtajan tapaamisen syksyn aikana. Tavoite on täyttynyt ja ylikin on taidettu mennä. Olen oppinut paljon suomalaisista yrityksistä, mutta ajatuksia on syntynyt myös siitä, miten valtio voisi helpottaa yritysten kansainvälistä toimintaa. Asetin syksyn aluksi myös yritysvetoisen työryhmän pohtimaan tapoja, joilla voimme Suomessa tehostaa taloudellisten ulkosuhteiden hoitoa. Palaan tämän työn tuloksiin lähiaikoina.

Haluan, että Suomi on edelläkävijä kaikilla raiteilla: monenkeskisissä kauppaneuvotteluissa, EU:n vapaakauppaneuvotteluissa ja kansallisessa vienninedistämisessä. Monenkeskiset kauppaneuvottelut huipentuivat Maailman kauppajärjestön WTO:n joulukuiseen ministerikokoukseen Genevessä. Dohan kierroksessa ei tapahtunut läpimurtoa, joten toimintaa muilla raiteilla on nyt vahvistettava. Venäjän WTO-jäsenyys sen sijaan saatiin allekirjoitettua Genevessä 18 vuoden neuvottelujen tuloksena. Ensi kesänä tapahtuvan ratifioinnin jälkeen suomalaisyritykset pääsevät asteittainen nauttimaan jäsenyyden hyödyistä: alenevista tullitariffeista ja vakaammasta liiketoimintaympäristöstä.

Lyhyempien, lähialueille suuntautuneiden matkojen lisäksi tein syksyn aikana 5 laajempaa vienninedistämismatkaa suomalaisyritysten kanssa. Niistä tarkemmin aiemmissa blogimerkinnöissäni: Mongolia, Shanghai osa 1 ja osa 2, Moskova, Tokio, Venäjän Tseljabinsk ja Ufa.

Pohjoismainen yhteistyö

Suomi on toiminut tänä vuonna Pohjoismaisen ministerineuvoston puheenjohtajamaana. Puheenjohtajakautemme läpileikkaava johtoteema on ollut ilmastonmuutoksen hallinta. Tavoitteenamme on ollut tehdä Pohjolasta entistäkin vahvempi ja näkyvämpi ilmastovaikuttaja ja vihreiden ratkaisujen edelläkävijä. Järjestimme useita näkyviä tapahtumia ilmaston ja kestävän kehityksen tiimoilta. Lisäksi jatkoimme työtä pohjoismaisten rajaesteiden poistamiseksi, korostimme lasten ja nuorten asemaa ja osallistumista, panostimme pohjoismaisiin kieliin sekä viestintään ja näkyvyyteen. Puheenjohtajakautemme huipentui Pohjoismaiden neuvoston kokoukseen Kööpenhaminassa, jossa pääteemana oli avoin Pohjola. Sen arvo on jälleen korostunut Norjan traagisten tapahtumien myötä. Suomi on tänä vuonna Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtaja, ja odotan puheenjohtajakaudelta paljon.

Palaan uuden vuoden teemoihin ensi viikon blogissani. Millainen vuosi 2011 oli teidän perspektiivistänne, arvon kommentaattorit?