Monthly Archives: kesäkuu 2012

Eurokriisi vaatii eurooppalaista ratkaisua

Ei kommentteja
Blogissa ollut taas pitkä tauko, pahoittelut siitä. Alla vieraskynäni tämän päivän Helsingin Sanomista, siinä ajatuksia näin Eurooppa-neuvoston alla. Arvostaisin näkemyksiänne. Nyt lentokentälle, ja kohti Brysseliä.
Vieraskynä Helsingin Sanomissa 28.6.2012
Eurokriisi vaatii eurooppalaista ratkaisua
Velkaelvytyksen kaltainen nopea tie kasvun edistämiseksi ei ole velkaantuneessa Euroopassa realistista.
Eu­roop­pa-neu­vos­to ko­koon­tuu tä­nään kä­sit­te­le­mään eu­ro­alueen krii­siä. Näi­tä eu­roop­pa­lai­sia pää­mies­ko­kouk­sia on pi­det­ty fi­nans­si­krii­sin al­ka­mi­ses­ta eli ke­säs­tä 2008 läh­tien jo 30 ker­taa. Eu­roop­pa-neu­vos­tos­ta on tul­lut erään­lai­nen krii­sin­hal­lin­nan joh­to­kes­kus.
Me­dian ja mark­ki­noi­den en­nak­ko-odo­tuk­set Eu­roop­pa-neu­vos­ton rat­kai­suis­ta ovat vä­lil­lä kas­va­neet epä­rea­lis­ti­sen suu­rik­si. Tä­män vuok­si ko­kouk­sia on yleen­sä seu­ran­nut pet­ty­mys. Nyt ar­viot ovat muut­tu­neet rea­lis­ti­sem­mik­si. Ym­mär­re­tään, et­tä krii­sin hoi­ta­mi­seen ei ole yh­tä yk­sin­ker­tais­ta rat­kai­sua.
Tä­män­päi­väi­ses­sä ko­kouk­ses­sa EU:lla on kol­me pal­loa yht­ai­kaa il­mas­sa: krii­si­mai­den ? eten­kin Krei­kan, Kyp­rok­sen ja Es­pan­jan ? ti­lan­ne, ta­lous­kas­vun ja työl­li­syy­den tu­ke­mi­nen se­kä EU:n ja eu­ro­alueen vah­vis­ta­mi­nen tu­le­vai­suut­ta var­ten. Ly­hyen ja pit­kän ai­ka­vä­lin toi­mien erot­ta­mi­nen on tär­keää.
Krii­sin kes­kel­lä on hy­vä muis­taa, mik­si olem­me mu­ka­na täs­sä vuo­sia kes­tä­nees­sä krii­sin­hal­lin­nas­sa. Suo­mes­sa on laa­ja yh­teis­ym­mär­rys sii­tä, et­tä eu­ro on meil­le hy­vä asia. Eu­ro on tuo­nut va­kaut­ta Suo­men suh­dan­ne­herk­kään ta­lou­teen ja lu­jit­ta­nut si­tei­tä EU:n si­sä­mark­ki­noil­la, jon­ne suun­tau­tuu yli puo­let Suo­men vien­nis­tä. Eu­ron pur­kau­tu­mi­nen tai ku­tis­tu­mi­nen ei pal­ve­li­si mei­tä.
Mei­dän on mie­tit­tä­vä, mi­tä olem­me val­miit te­ke­mään eu­ro­alueen puo­lus­ta­mi­sek­si. On help­po sa­noa, mi­tä em­me ha­lua: py­sy­vää tu­lo­jen­siir­toa jä­sen­mai­den vä­lil­lä ja vel­ko­jen yh­teis­vas­tuul­li­suut­ta. Sel­lai­nen ei oli­si rei­lua ti­lan­tees­sa, jos­sa osa eu­ro­mais­ta on hoi­ta­nut ta­lout­taan hy­vin ja osa erit­täin huo­nos­ti. Se ei myös­kään kan­nus­tai­si krii­si­mai­ta hoi­ta­maan ta­lout­taan pa­rem­min.
Näi­den tor­ju­vien kan­to­jen ho­ke­mi­nen ei kui­ten­kaan yk­sin rii­tä. Meil­lä pi­tää ol­la oma us­kot­ta­va nä­ke­mys sii­tä, mi­ten eu­ro­aluees­ta luo­daan en­tis­tä kes­tä­väm­pi.
Krii­si­mai­den on­gel­mien mit­ta­kaa­va ja syyt ovat täy­sin eri­lai­set. Kreik­ka kär­sii hol­tit­to­mas­ta vel­kaan­tu­mi­ses­ta, ve­ron­kier­ros­ta ja te­hot­to­mas­ta hal­lin­nos­ta. Es­pan­jan jul­ki­nen vel­ka oli en­nen krii­siä Suo­men ta­sol­la, mut­ta sen taak­ka­na ovat kiin­teis­tö­kup­la ja ole­tet­tua hei­kom­mat pan­kit. Kyp­rok­sen fi­nans­si­sek­to­ri ja muu ta­lous ovat puo­les­taan kiin­teäs­ti yh­tey­des­sä Kreik­kaan.
Eu­roop­pa-neu­vos­ton tun­nel­maa pa­ran­taa se, et­tä Kreik­ka on saa­nut uu­den Eu­roop­paan si­tou­tu­neen hal­li­tuk­sen. Sil­lä on luon­nol­li­ses­ti edes­sään sa­mat ta­lou­del­li­set ja si­sä­po­liit­ti­set haas­teet kuin edel­tä­jil­lään. Si­tou­tu­mi­nen EU:n ja IMF:n kans­sa neu­vo­tel­tuun ta­lou­den uu­dis­ta­mis­oh­jel­maan on Krei­kan ai­noa tie koh­ti pa­rem­paa.
Jä­mä­käm­mäl­lä yh­tei­sel­lä ta­lous­val­von­nal­la Krei­kan kal­tai­nen ke­hi­tys ei oli­si ol­lut mah­dol­lis­ta. Sik­si on hy­vä, et­tä krii­sin seu­rauk­se­na ta­lous­ku­ria on tiu­ken­net­tu niin, et­tä se es­tää kes­tä­mät­tö­män vel­kaan­tu­mi­sen. Tä­mä ku­ri on nyt ank­ku­roi­tu vah­vas­ti lain­sää­dän­töön ja sak­koi­hin.
Es­pan­jan ja Ita­lian tuo­reet hal­li­tuk­set ovat pyr­ki­neet uu­dis­ta­maan mai­taan pa­ran­taak­seen kil­pai­lu­ky­kyään. Ne ovat va­paut­ta­neet ta­lout­ta ja su­pis­ta­neet bud­jet­ti­va­jet­ta. Uu­dis­tuk­set nä­ky­vät pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä myös mark­ki­noi­den luot­ta­muk­ses­sa mai­den sel­viä­mi­seen il­man EU:n täy­si­mit­tai­sia lai­na­pa­ket­te­ja. Nyt nii­den mark­ki­noil­ta ot­ta­man ve­lan hin­ta on erit­täin kor­kea.
Ta­lous­kas­vun rai­teel­le pa­laa­mi­nen on Eu­roo­pal­le olen­nais­ta. Sii­nä aut­ta­vat par­hai­ten jä­sen­mai­den te­ke­mät ra­ken­teel­li­set uu­dis­tuk­set kil­pai­lu­ky­vyn pa­ran­ta­mi­sek­si, EU:n si­sä­mark­ki­noi­den sy­ven­tä­mi­nen ja va­paa­kau­pan edis­tä­mi­nen kump­pa­niem­me kans­sa. Eu­roop­pa-neu­vos­ton alai­suu­des­sa val­mis­tel­tu ”­kas­vu­pa­ket­ti” ? EU-bud­je­tin suun­taa­mi­nen kas­vun tu­ke­mi­seen ja Eu­roo­pan in­ves­toin­ti­pan­kin re­surs­sien vah­vis­ta­mi­nen ? voi myös ol­la hyö­dyl­li­nen li­sä.
Toi­men­pi­teet ta­lous­kas­vun tu­ke­mi­sek­si ovat käyn­nis­sä, mut­ta ne vie­vät ai­kan­sa. Krii­si ei syn­ty­nyt het­kes­sä, jo­ten sen kor­jaa­mi­nen­kaan ei voi ta­pah­tua yh­des­sä yös­sä. Vel­ka­el­vy­tyk­sen kal­tai­nen no­pea, help­po tie kas­vu­lu­ku­jen pa­ran­ta­mi­sek­si ei ole vel­kaan­tu­nees­sa ny­ky-Eu­roo­pas­sa rea­lis­tis­ta. Va­roit­ta­vat esi­mer­kit ovat hy­vin tun­net­tu­ja.
EU:n ja eu­ro­alueen tu­le­vai­suu­des­ta kes­kus­tel­laan Eu­roop­pa-neu­vos­tos­sa Her­man Van Rom­puyn ra­por­tin poh­jal­ta. Ra­port­ti kä­sit­te­lee nel­jää ko­ko­nai­suut­ta: ra­hoi­tus­jär­jes­tel­män va­kaut­ta­mis­ta, val­tioi­den vel­kaan­tu­mi­sen hal­tuu­not­toa, pit­kän ai­ka­vä­lin kas­vu­po­li­tiik­kaa ja eu­ro­alueen hal­lin­toa.
Ra­port­ti on hy­vä poh­ja lop­pu­vuo­den työl­le. Ly­hyel­lä ai­ka­vä­lil­lä konk­reet­ti­sin osa ra­port­tia kos­kee ra­hoi­tus­jär­jes­tel­mää, pank­ke­ja. ”­Pank­kiu­nio­niin” si­säl­tyi­si kol­me osaa: pank­ki­val­von­ta, krii­sin­hal­lin­ta­ke­hik­ko ja tal­le­tus­suo­ja. Jär­jes­tys on täs­sä tär­keä.
Eu­roo­pas­sa pank­ki­val­von­ta on tu­keu­tu­nut kan­sal­li­siin val­vo­jiin, Suo­mes­sa Fi­nans­si­val­von­taan. Suu­ret pan­kit ei­vät kui­ten­kaan toi­mi vain yh­des­sä jä­sen­maas­sa. Ei rii­tä, et­tä oma kont­to­ri on kun­nos­sa, jos pank­ki voi kaa­tua naa­pu­ri­maan kup­rui­hin. Täs­sä on ky­sy­mys EU:n pe­ru­sa­ja­tuk­ses­ta: jos haas­teet ylit­tä­vät kan­sal­li­set ra­jat, nii­tä on pa­ras hoi­taa yh­des­sä.
Eu­roop­pa­lai­set pan­kit, jot­ka ovat EU:n kan­nal­ta ”­liian suu­ria kaa­tu­maan”, tar­vit­se­vat ym­pä­ril­leen eu­roop­pa­lais­ta inf­rast­ruk­tuu­ria. On ai­ka ede­tä eu­roop­pa­lai­sen pank­ki­val­von­nan ra­ken­ta­mi­ses­sa.
Vai­keuk­siin jou­tu­nei­den, ko­ko Eu­roo­pan ra­hoi­tus­mark­ki­noil­le olen­nais­ten pank­kien on­gel­mat on tu­le­vai­suu­des­sa pys­tyt­tä­vä rat­kai­se­maan il­man ve­ron­mak­sa­jien kuk­ka­rol­la käy­mis­tä. Mi­kä­li saam­me ra­ken­net­tua tiu­kan ja lä­pi­nä­ky­vän eu­roop­pa­lai­sen pank­ki­val­von­ta­jär­jes­tel­män, voi­tai­siin har­ki­ta myös eu­roop­pa­lais­ta pank­ki­krii­sien rat­kai­su­jär­jes­tel­mää. Se pe­rus­tui­si pank­kien it­sen­sä ke­rää­mään ra­has­toon. Eu­roop­pa­lai­nen tal­le­tus­suo­ja voi­si toi­mia sa­mal­la lo­gii­kal­la.
Eu­roop­pa­lai­set on­gel­mat tar­vit­se­vat eu­roop­pa­lai­sia rat­kai­su­ja. Suo­men hal­li­tuk­sen teh­tä­vä on var­mis­taa, et­tä rat­kai­sut löy­de­tään ja et­tä ne vas­taa­vat Suo­men ja suo­ma­lais­ten etu­ja. Kai­ken vas­tus­ta­mi­nen oli­si te­hok­kain ta­pa am­pua it­seäm­me jal­kaan.
Kir­joit­ta­ja on Eu­roop­pa- ja ul­ko­maan­kaup­pa­mi­nis­te­ri.

Pirkan pyöräily ja Frankfurtin Ironman

Ei kommentteja
Tuossa taannoin Facebookissa pyydettiin, että kirjoittaisin pitkästä aikaa urheiluaiheisen blogin. Kirjoitan mielelläni. Kuitenkin pieni varoituksen sana on paikallaan: istun lentokoneessa matkalla Tanskaan Pirkan pyöräilyn jälkeisessä endorfiinihumalassa. 
Energiatasot ovat palaamassa, koska olen pumpannut kroppaani 4000 kilokaloria pyöräilyn jälkeen. Eli jos et jaksa lukea sporttihehkutusta niin suosittelen, että jätät tämän blogimerkinnän väliin. Ensin Pirkan pyöräily ja sitten kauden päätavoite, eli Frankfurtin Ironman.
Tänään oli siis vuorossa perinteinen Pirkan pyöräily, jota on poljettu Pirkanmaan kauniissa maisemissa, Näsijärven ympäri, vuodesta 1978. Päämatkoja on kaksi, 217km ja 134km. Olen polkenut molemmat kahdesti. 
Pirkan pyöräily on mielestäni yksi Suomen hienoimmista urheilutapahtumista. Hyvin järjestetty. Kaunis reitti. Rento ilmapiiri. Kyseessä ei ole kilpailu, joten alfaurostenkin määrä on rajallinen. Ryppyisiä otsia ei näy.
Tänään poljin taas Kaupin Kanuunoiden kanssa, mikä taitaa olla jäsenmäärältään Suomen suurin pyöräilyseura. Vuorossa oli 217km:n pidempi lenkki ja ryhmänä 34 km/h keskivauhdin porukka. Omalta osaltani kyseessä oli vuoden kovin harjoitus, jonka suunnitteli triathlonvalmentajani Antti Hagqvist. Tavoitteena simuloida tulevaa Ironman-suoritusta.
Ensin 37km ”alkuverryttelyä” Kaupin Kanuunoiden peesissä, eli legendaarisessa telaketjussa, joka kiertää paririvissä vastapäivään siten, että jokainen vetää kärjessä muutaman sekunnin kunnes pudottaa itsensä mukavaan tuulen suojaan, kaverin taakse.
Alun jälkeen alkoi sitten tositoimet, eli 180km kärjessä ilman mitään suojaa. Miksi tällainen harjoitus? Siksi, että Ironmanissa mennään yksin. Peesiä ei sallita. Elämän tekee toki helpommaksi niin sanottu aika-ajopyörä, jossa käytännössä maataan aerodynaamisessa asennossa putken päällä.
Tänään pyörä kulki mukavasti. Ei haitannut, että meillä oli kolme lyhyttä varikkopysähdystä juomapullojen täyttöä varten. Lopussa oli kuitenkin rankkaa. Viimeiset 40km tultiin vastatuuleen ja välillä meinasi kyllä usko mennä. Henkinen kantti (ja reidet) olivat koetuksella. Onneksi telaketjun periaate jatkui siten, että vasemmalle puolelle ilmestyi aina juttukaveri muutamaksi minuutiksi. Alussa olin sosiaalinen ja pirtsakka. Lopussa en… ei paljon juttu lentänyt.
Pyöräilyn päälle Antti määräsi 8km juoksun, jonka sain vedettyä ihan mukavalla 5 min/km vauhdilla. Ei se kyllä kevyttä juoksua ollut. Askel kuin virtahevolla. Jos olisin jatkanut Ratinan Stadionille eliittikisoihin hyppäämään pituutta Tommi Evilän kanssa, niin olisin ollut tyytyväinen, jos olisin päässyt 10 prosenttia Tommin leiskautuksista, eli 80cm…
Harjoitus oli ilman muuta elämäni kovin ja onneksi viimeinen niin sanottu superharjoitus ennen Frankfurtia. Näitä on vain, jos mielii teräsmieskisoissa maaliin. Tankkaus ei tänään mennyt ihan nappiin. En syönyt tarpeeksi energiageelejä ja se kostautui lopussa. Nesteytys meni ihan mukavasti. Olisikohan mennyt sellaiset 5 litraa vettä ja urheilujuomaa pyöräilyn aikana.
Toisena teemana siis Frankfurtin Ironman, joka järjestetään tasan neljän viikon kuluttua, 8. heinäkuuta. Vedän matkan nyt toistamiseen. Ensimmäisellä kerralla taisi olla elämäni onnistunein kestävyyssuoritus. Pääsin maaliin ajassa 10 tuntia 35 minuuttia 45 sekuntia. Hetkestä teki ikimuistoisen, että juoksin loppusuoran yhdessä lasteni kanssa 3000 hurraavan kannustajan saattelemana. Itkuhan siinä tuli. Olin niin iloinen.
Tällä kertaa Antti on rakentanut minulle 12 viikon harjoitusohjelman, jonka olemme onnistuneet rakentamaan matkojen ja muiden työtehtävien sanelemana. On oikeastaan kaksi tapaa valmistatua suoritukseen, joka sisältää 3,8km uintia, 180km pyöräilyä ja 42,2km juoksun. Voi panostaa määrään tai laatuun. Kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään.
On kaltaisiani harrastajatriathlonisteja, joilta lähtee mielestäni lapasesta. Ei ihminen voi käydä töissä, olla perheen kanssa ja treenata yli 20h viikossa. Se on vain yhtälö, joka ei toimi. Oma ohjelmani on loppujenlopuksi aika yksinkertainen. Viikkomäärät eivät saa nousta yli kymmeneen tuntiin, muuten homma ei pelitä.
Tällä kertaa valmistautuminen on mennyt kuin Strömsössä. Lyhyemmät harjoitukset viikolla ja pidemmät viikonloppuisin. Aamuihmisenä olen lähtenyt liikkelle aikaisin, jotta viikonlopun treenit on suurimmaksi osaksi hoidettu ennen klo 11.00:tä. Se helpottaa viikonloppuarkea…
Harjoituskauden viikkokeskiarvot ovat olleet 5000m uintia, 200km pyöräilyä ja 20km juoksua. Nämä määrät ovat huomattavasti enemmän kuin normaalisti, jolloin pidän kiinni perusafilosofiastani, että tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia lisäenergiaa jokaiseen päivään. 
Harjoituskauden aikana on tietenkin tärkeää syödä terveelliseti ja levätä tarpeeksi. Levossa se kunto kohenee. 
Tämän vuoden Ironmanprojekti on siinä mielessä hieno, että meitä on 17 hengen porukka, jonka tavoitteena on kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen. Kohteenamme on Suomen Punaisen Ristin kantasolurekisteri, joka pelastaa vuosittain useita leukemiaan sairastuneita potilaita. Yritämme lisätä tietoisuutta rekisterin olemassaolosta ja sitä kautta kannustaa ihmisiä luovuttamaan kantasolutietonsa rekisteriin.
Hanke tehdään yhteistyössä Rovion, eli Angry Birdsin kanssa. Ja meidän nimemmehän on tietenkin Ironbirds Finland, logoja myöten. Uffe Tagström maalasi kypäräni teemaan sopivaksi. Uffehan tunnetaan muun muassa Heikki Kovalaisen ja Kimi Räikkösen kypäränmaalaajana. On muuten ihan pro!
Ironmanporukkamme on mahtavan kirjava. On poliisia, pappia, lääkäriä, pyöräkauppiasta, toimittajaa, hierojaa, lentokapteenia, kustantajaa, poliitikkoa, kellovalmistajaa ja Aki Riihilahti. Ei paha!
Eli tässä muutama sporttiajatus ennen epävirallista Eurooppaministereiden kokousta täällä Juutinmaalla. Juu, juu, tiedän että olen vähän hassu näissä sporttijutuissa, mutta olen ainakin hymyilevä hassu. Ei tämä niin haudanvakavaa ole. Vai mitä sinä olet mieltä?
Increase the Peace!

Absurt att bara tala om tillväxt

Ei kommentteja

Dagens Industri 7.6.2012

Europa har fått ett nygammalt trendord, nämligen tillväxt. Alla talar bara om tillväxt. Precis som om vi inte hade tänkt på det tidigare. Absurt!

Hela den europeiska integrationens grundtanke är att främja tillväxt genom fri rörlighet av människor, varor, tjänster och kapital. Den gemensamma lagstiftningen, tullunionen, inre marknaden och gemensamma valutan är ju alla instrument som strävar mot ekonomisk tillväxt.

Samtidigt har vi fått vara vittne till en teoretisk debatt där Europas vänsterfalang omfamnar John Maynard Keynes, François Hollande och Paul Krugman. De dömer ut alla som vill köra en stram linje inom offentliga finanser.

Europas moderata höger kramar Friedrich Hayek, Angela Merkel och tidningen The Economist. Innan vi kan tala om tillväxt och offentlig stimulans av ekonomin så måste budgeten vara i balans och skulden under kontroll.

Det är självklart att vi behöver tillväxt, men den ska inte vara baserad på offentlig finansiering och ökade skulder.

Det kommande EU-toppmötet i slutet på juni kommer naturligtvis att behandla Greklands val och Spaniens banker. Det kan även hända att ett extra toppmöte organiseras efter valen i Grekland. Samtidigt blir det även diskussioner om EU:s budget, tillväxt och framtid.

Det tycks vara svårt att skilja på tre saker: den akuta krisen, EU:s framtid och tillväxt. Visst är de alla bundna till varandra. Men inte är euroobligationer eller en bankunion lösningar på Greklands eller Spaniens problem. Lika lite som projektobligationer eller strukturfonder skulle få EU-områdets ekonomi att blomstra.

Lika lite som jag vill att François Hollande ska berätta för mig om vikten av tillväxt vill jag predika tillväxt för Frankrike – men jag gör det nu i all fall.

Om Europa vill satsa på tillväxt så måste det ske via konkurrens, inte stödpolitik. Om vi vill satsa på tillväxt via EU så är det väl inte klokt lägga alla ägg i korgen med jordbruksstöd?

Tillväxt innebär tre saker. För det första bör varje medlemsland göra strukturella förändringar. Det är omöjligt att fortsätta på skuldbanan.

Bric-länderna – som för övrigt uppfyller EMU-kriterierna – är ett bevis på att tillväxt och en stram ekonomisk politik går att kombinera.

För det andra måste vi fortsätta att avreglera den inre marknaden. Vi behövde en digital inre marknad redan i går. Varför tar inte den franska kommissionären för den inre marknaden, Michel Barnier, initiativet?

USA är lika långt före Europa på den digitala fronten som vi var före dem på 1990-talet inom telekom.

För det tredje behöver vi mer, inte mindre frihandel. Vi behöver frihandelsavtal med bland annat Japan, Indien, USA och Ryssland. EU har inte råd att driva en protektionistisk linje.

Visst är krisen akut, men samtidigt har vi människor en tendens att över-driva.

EU är fortfarande världens överlägset största ekonomi, med cirka 28 procent av världens BNP. Jämför detta med USA (23 procent), Kina (10 procent) eller Ryssland (3 procent).

Euroopan unionia Istanbulissa

Ei kommentteja

Osallistuin tiistaina ja keskiviikkona Maailman talousfoorumin (World Economic Forum, se Davosista tuttu) kokoukseen Istanbulissa. Uusi, positiivinen kokemus minulle. Koolla liike-elämän johtoa, poliitikkoja ja tutkijoita erityisesti Lähi-idästä, Euroopasta, Yhdysvalloista ja Venäjältä. Osa keskusteluista oli medialle avoimia, ja mm. uutistoimisto Bloomberg oli mukana tiiviisti.

Osallistuin itse muutamaan eri tyyppiseen keskusteluun erityisesti euroalueen tulevaisuudesta. Keskustelukumppaneina mm. Turkin keskuspankin johtaja Erdem Basci ja Kreikan valtiovarainministerinä 2009-2011 toiminut George Papaconstantinou. Aamiaiskeskustelun kävin ns. Global Agenda Councilin kanssa – hieno porukka, jossa mukana monet maanosan parhaista EU-ajattelijoista.

Taannoisen Pariisin-puheen hengessä jaottelin omat perusteesini kolmeen: politiikka, talous ja instituutiot.

Rahoituskriisinä 2008 alkanut tapahtumasarja on muuttanut muotoaan ja kasvanut talouskriisiksi, velkakriisiksi ja myös poliittiseksi kriisiksi. Lehman Brothersin romahduksen jälkeen lähes kaikki vaalit EU:ssa ovat johtaneet hallituksen vaihtumiseen, ja monissa jäsenmaissa erilaiset yksinkertaisia vastauksia tarjoavat populistipuolueet ovat nostaneet kannatustaan. Samalla perinteisen oikeisto-vasemmisto -jaon merkitys on vähentynyt. Tämä on erityisen selvää Kreikan vaaleissa, joissa vastakkain ovat globalistien ja lokalistien blokit.
 
Talouspoliittinen keskustelu ajautui Ranskan vaalien alla väittelyksi kasvun ja talouskurin välillä. Tällainen jaottelu on minusta absurdi. Euroopassa talouskasvua on lähinnä maissa, jotka ovat noudattaneet järjestelmällisesti budjettikuria. Nopeasti kasvavat BRICS-maat täyttävät tietääkseni kaikki Maastricht-kriteerit. Ylivelkaantunut Eurooppa ei voi hakea kasvua velkaantumalla vielä lisää. Rakenteelliset uudistukset, sisämarkkinoiden syventäminen (erityisesti digitaaliset sisämarkkinat) ja vapaakauppasopimukset ovat keinoja talouskasvun tukemiseen.

Institutionaalisella tasolla näyttää selvältä, että EU:n integraation syveneminen ei tapahdu 1990-luvulta ja 2000-luvun alusta tuttujen hallitustenvälisten konferenssien ja uusien perussopimusten kautta.  Menetelmä on liian hidas ja altis yksittäisten jäsenmaiden sisäpoliittisille käänteille. Sen sijaan tulemme näkemään eriytyvää integraatiota ja ytimien muodostumista taloudellisesti kyvykkäiden ja integraatioon poliittisesti halukkaiden maiden kesken.

Herman Van Rompuyn johdolla valmistellaan parhaillaan ehdotuksia euroalueen tulevaisuudesta kesäkuun lopussa pidettävän Eurooppa-neuvoston käsittelyyn. Komissio julkisti tänään esityksensä ”pankkiunionin” perustamisesta. Palaan näihin ehdotuksiin myöhemmin blogissa. Nyt arvostaisin suuresti blogikommentaattorien näkemyksiä yllä esitetyistä perusväitteistä.