Tulin kahdeksan vuotta sitten ulos kaapista, kun asetuin kokoomuksen eurovaaliehdokkaaksi. En ollut enää EU-virkamies. Aloitin silloin tämän blogin ja olen sitä siitä lähtien ylläpitänyt vaihtevalla aktiivisuudella.

En ole ehtinyt viimeisen vuoden aikana päivittämään blogia läheskään niin usein kuin olisin halunnut. Tämä on valitettava tosiasia. Olen kuitenkin iloinen kaikista merkinnöistä ja niiden kommenteista, sillä blogi on tavallaan dokumentoinut koko poliittisen urani ja tapahtumat. 

Erityisen kiitollinen olen vakiokommentoijille, jotka ovat jaksaneet kommentoida ja käydä keskustelua kaikki näinä vuosina. Todella hyviä havaintoja ja analyysia tapahtumista. Kiitos siitä. 

Keskustelin taannoin Jouni Pullin kanssa. Syntyi ajatus vierasbloggaajasta. Ehdottaisin, että esimerkiksi maanantaisin aloittaisimme viikon vieraalla. Lähettäkää minulle teemaehdotuksia sähköpostitse alexander.stubb@formin.fi. Pyydän sitten kutakin erikseen kirjoittamaan viikon avauksen ja yritän itse parhaan mukaan osallistua keskusteluun. Miltä kuullostaa? Kuka haluaisi aloittaa?

Olen myös ajatellut, että laittaisin useammin näitä puhe- ja seminaaritaltiointeja ihan omaksi blogimerkinnäksi. Viime viikkoinen oli tästä esimerkki. Onko tämän tyyppisille merkinnöille tilausta blogin lukijoiden keskuudessa? 

Twitter ja Facebook ovat myös olleet helppoja ja luontevia kanavia olla läsnä ja saada palautetta porukoilta. Twitterissä on nyt 27000 seuraajaa ja Facebookissakin 7600 tykkääjää. Osin senkin johdosta blogin aktiivisuus on vaihdellut.

Kuulisin todella mielelläni teidän ajatuksia siitä, mihin suuntaan te haluaisitte blogia kehittää?

Aloitin tänään virolaisen Postimees-lehden kolumnistina. Ohessa ensimmäinen kolumni (Postimees 12.4.).

Eesti ja mina  

Olen Eesti fänn Soomest. Olen käinud Eestis kümneid kordi, esimest korda kakskümmend aastat tagasi. Ja olin siis, muuseas, kaine.

Minu armastus Eesti vastu sai alguse juba palju varem. Minu isa rääkis vaprast vennasrahvast, kes kannatab Nõukogude Liidu hirmuvalitsuse all. Vestlesime palju eesti keelest, kultuurist ja sportlastest.

Eesti oli osa läänest, aga oli ajutiselt sunnitud kasutama Soome televisiooni aknana läände. Legendaarne Juice Leskinen laulis «Eesti, Eesti, kaipaan sinne perkeleesti». Ja me tõepoolest igatsesimegi Eestisse pääseda.

Mäletan, et vaatasime koos isaga televiisorist, kuidas soomlane Esko Rechardt võitis 1980. aasta Moskva olümpiamängudel Finn klassi purjekaga kulla. See oli meile, soomlastele, suur hetk.

Olen mitmetel võistlustel pidanud pöialt Andrus Veerpalule ja Kristina ?migunile, viimati Vancouveri olümpiamängudel 2010 üheskoos president Toomas Hendrik Ilvesega.

Mäletan ka Heino Puustet Helsingi 1983. aasta võistlustelt ja Andrus Värniku MMi võidukaart 2005. aastal. Ja loomulikult Erki Noolt Sydney olümpiamängudel 2000. aastal.

Noore Euroopa Liidu ametimehena innustusin, kui Eesti taotles ELi liikmeks saamist. Viimaks ometi pääsesime ühe katuse alla. Eesti eemaldus kommunistlikest ahelatest kiiresti. Suurem osa meist, soomlastest, jälgis imetlusega Eesti majandusimet. Eestist sai Euroopa eeskujumaa. Lennart Meri oli kangelane ka Soomes.

ELi ametnikuna tutvusin Siim Kallase ja Henrik Hololeiga. Euroopa Parlamendis sain sõbraks Tunne Kelami ja Toomas Hendrik Ilvesega. Välisministrina tutvusin Urmas Paeti ja Mart Laariga.

Soome ja Eesti pole mitte kunagi varem olnud nii lähedased kui praegu. Soome ja Eesti on praktiliselt üks majandusruum, oleme mõlemad euromaad ja meie ettevõtted teevad lähedast koostööd. Paljud eestlased käivad tööl Soomes ja vastupidi.

Ja ühine elu pole ju pelk majandus. Meil on ka ühine keele- ja kultuuritaust. Eesti juurtega Sofi Oksaneni raamatud on suurepärased, ehkki käsitlevad raskeid asju. Eelmisel aastal oli Helsingi raamatumessi peateema Eesti. Õppisin seal palju uut ning ka raamaturiiul sai sisu juurde.

Minu jaoks on Eesti kultuuriliselt ja ajalooliselt alati olnud rohkem Põhjala kui Balti riik. Küllap on Eestis mõlemat. Eesti on modernne eeskõndija ning seda mitte üksnes IT alal. Eesti julgeolek ja rahvusvaheline mõjujõud toetub NATO ja ELi liikmeks olekule.

Kirjutamine naaberriigi hinnatuimasse ja vanimasse ajalehte on Soome ministrile suur au. Kirjutan Postimehes korra kuus. Teemad vahelduvad ühest servast teise. Loodetavasti on teil neid kolumne lugeda sama tore, kui minul kirjutada.

Autor on Soome väliskaubandus- ja Euroopa asjade minister.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA järjesti viime viikolla 2. huhtikuuta yhdessä Berkeley Roundtable on the International Economyn (BRIE) ja Euroopan komission Suomen edustuston kanssa seminaarin talouskriisin vaikutuksista politiikkaan, talouteen ja teollisuuteen. Seminaarissa puhuivat mm. Berkeleyn professori John Zysman, Iso-Britannian puolustusministeriön edustaja Lord Wallace, komission varapuheenjohtaja Olli Rehn, Turkin varapääministeri Ali Babacan, London School of Economicsin professori Helen Wallace ja Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.


Myös minut oli kutsuttu puhujaksi. Aiheeni oli ”A New Core for Europe?”. Kuulisin mielelläni näkemyksiänne, arvon kommentaattorit!
 
 
Ylihuomenna täällä uusi ehdotus blogin kehittämiseksi. Peace, Alex.


Keskustelin tänään Elinkeinoelämän keskusliiton yrittäjävaltuuskunnan kanssa pienten ja keskisuurten yritysten kansainvälistymisestä. Valtuuskunta esitteli tekemänsä mielenkiintoisen yrityskyselyn tulokset. Siitä käy ilmi, että ulkomaankauppa tekevien pk-yritysten määrä on ilahduttavassa kasvussa. Kilpailun kiristyessä yritykset ovat aktiivisesti etsimässä uusia markkinoita. Kansainvälistymisen myötä myös yritysten kansainvälistymispalveluja ja kannusteita koskevat vaatimukset ovat vahvistuneet.

On hienoa, että jo pitkään kytenyt kansainvälistymispotentiaali on nyt toteutumassa. Kansainvälisiä pk-yrityksiä on nyt Suomessa enemmän kuin koskaan eli noin 25 000, joista 19 000 harjoittaa vientitoimintaa. Vientiyrityksiä on varovaistenkin arvioiden perusteella yli 2 000 enemmän kuin vuoden 2008 alussa. Jo noin neljännes suomalaisista työnantajayrityksistä käy säännöllistä ulkomaankauppaa

Myös yritysten lukumäärän kasvu on jälleen kääntynyt lievään nousuun. Tuhatta henkilöä kohti Suomessa on lähes 50 yritystä. Aloittaneiden yritysten lukumäärä on lisääntynyt ja lopettaneiden määrä on vähentynyt selvästi. Suomessa toimii vajaat 300 000 yritystä (pois lukien alkutuotannon yritykset).  Pienten ja keskisuurten yritysten osuus yrityskannasta on 99,8 %. Niistä alle 10 hengen mikroyrityksiä on 93,4 prosenttiyksikköä. Suuria, vähintään 250 työntekijän yrityksiä on Suomessa runsaat 600 kappaletta. Yrittäjiä oli Suomessa vuoden 2009 lopussa noin 248 000 ilman maa- ja metsätalouden harjoittajia, eli kymmenen prosenttia työllisistä. Yksinyrittäjiä heistä oli 62 %. Naisyrittäjiä oli vuoden 2009 lopussa noin 82 000 eli kolmannes kaikista yrittäjistä.

Usein esiintyvä pienten ja suurten yritysten vastakkainasettelu ei ole tätä päivää. Monet pk-yritykset kansainvälistyvät suuryritysten vanavedessä. Usein pk-yritysten kansainvälistyminen tapahtuu esimerkiksi niin, että yrityksen tuotteita myydään ulkomaille osana jonkin toisen kotimaisen yrityksen tuotekokonaisuutta.

Kasvava osa yritystemme kansainvälisestä toiminnasta kanavoituu ulkomailla sijaitsevien yksiköiden kautta, mistä syystä perinteisten ulkomaankauppatilastoja tutkimalla ei saa kattavaa kuvaa kansainvälistymisen vauhdista.  Alle 250 henkilön pk-yritykset muodostavat kuitenkin noin neljänneksen suoran tavaraviennin arvosta. Pk-yritysbarometrin mukaan 29 prosenttia pk-yrityksistä harjoitti vientitoimintaa vuonna 2011. Teollisuuden pk-yrityksistä vientiä oli runsaalla 60 prosentilla. Kaupassa vientiä harjoitti lähes joka kolmas, palvelualoilla joka viides ja rakentamisessa joka kymmenes pk-yritys. Vientiyritysten osuudet ovat kaupassa ja palveluilla verrattain korkeita. Yli 40 prosenttia vientiä harjoittavista pk-yrityksistä arvioi viennin kasvavan tulevina vuosina.

Yllä mainitusta selvityksestä käy ilmi, että erityisesti alkuvaiheen kansainvälistyjiä on tullut lisää. Nämä yritykset tarvitsevat eniten ulkopuolista apua ulkomaankaupassa. On pohdittava, miten nykyinen yrityspalvelujärjestelmä pystyy vastaamaan tähän lisääntyneeseen palvelutarpeeseen.

Parhaillaan kehitettäviä kansainvälistymispalveluja tullaan suuntaamaan erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, juuri niin kuin aihetta pohtinut Alahuhdan työryhmä ehdotti. Tulemme keräämään systemaattisesti ja kattavasti pk-yritysten toiveita ja ottamaan ne huomioon järjestelmää rakennettaessa.

Tänään olin päivän tiivisohjelmaisella työvierailulla Bukarestissa. Ensimmäinen vierailuni Romaniaan oli ollut suunnitelmissa jo pitkään, ja nyt se toteutui mielenkiintoisempana kuin osasin odottaakaan.
Aloitimme tapaamisella ulkoministri Cristian Diaconescun kanssa. Agendalla oli talousaiheiden ohella luonnollisesti myös  Romanian Schengen-jäsenyys, joka vielä odottaa EU:n lopullista päätöstä. Näillä näkymin ratkaisua etsitään tosissaan loppukesästä. Myös romanien asema niin Romaniassa kuin meillä Suomessakin oli mukana keskusteluissa. 
Erittäin mielenkiintoiset keskustelut kävin eurooppaministerikollegani Leonard Orbanin kanssa. Hänellä on vahva eurooppalainen ote ja ainutkertaista osaamista,  toimihan hän Romanian pääneuvottelijana Romanian EU-jäsenyysneuvottelujen aikaan ja sittemmin komissaarina. Keskustelimme hyvässä hengessä EU:n rahoituskehyksistä, vaikka Suomen ja Romanian tulokulmat mm. EU:n budjetin kokonaistasoon ovatkin ymmärrettävästi kokolailla erilaiset. 
Yllättävin huomio oli, etteivät romanialaiset pysty juurikaan hyödyntämään heille osoitettuja rakennerahastovaroja. Kriteerit täyttäviä hankkeita ei pystytä käynnistämään ja panemaan toimeen. Käytännössä maksut laahaavat jäljessä tai jäävät kokonaan toteutumatta, jolloin nykyisellään vain 7% komission tekemistä sitoumuksia pystytään laittamaan maksuun. Tämä on Romanialle tietysti suuri hukattu mahdollisuus, johon nyt haetaan ratkaisua kokeneen Orbanin johdolla.
Päivän päätteeksi tapasin lyhyesti vastavalitun talous- ja kauppaministeri Lucian Boden.
Päivän tärkein anti oli kuitenkin yhteinen sopimus siitä, että  Romania lähettää romaniasioihin erikoistuneen virkamiehen Helsinkiin muutaman kuukauden postille. Tavoittena olisi löytää käytännön osaaja, joka ruohonjuuritasolla auttaisi sekä Suomessa oleskelevia romanikerjäläisiä että suomalaisia viranomaisia tässä poikkeuksellisen monisyisessä asiassa. Taustalla tässä ehdotuksessa oli Helsingin kaupungin jo aikaisemmin esittämä toive, jolle ei kuitenkaan oltu saatu vastakaikua. Nyt ulkoministeri Diaconescu vastasi ehdotukseemme myönteisesti. Ele ei ole jättiläismäinen, mutta hyvä avaus yhteistyölle ja takuulla konkretiaa.