Tässä toinen vierasblogi, tällä kertaa Jouni Pullilta! Julkaisen näitä vierasblogeja, joita blogin vakiolukijat ja -kommentoijat ovat kirjoittaneet. Toivon tämän Joununkin kirjoituksen pohjalta ainakin yhtä vilkasta keskustelua kuin edellisenkin osalta. Uusia ehdotuksia vierasblogiksi saa edelleen lähettää. Alex
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
Tulevaisuus on merkittävästi erilainen kuin me Suomessa asuvat EU-kansalaiset vielä IT-huuman aikaan kuvittelimme. Sopeutuminen ja uuden rakenteen hyödyntäminen ovat avainasemassa myös EU:n sisällä. Jos emme halua ruveta tuuliviireiksi, tiedostamme ja sovimme yhteisesti, mitkä arvot ja asiat ovat päämääriämme paikallisesti, EU-tasolla ja globaalisti. Ensimmäinen faktisiin mahdollisuuksiimme perustuva rajaus päämäärien suhteen on, että kolmannet tahot antavat niille hyväksyntänsä ja tukevat meitä niiden saavuttamisessa (esim. rahoituksellisesti) niin, että myös jälkeenpäin meitä kannustetaan kehittymään kannaltamme positiivisesti.
Ansaintaan perustuvan työnteon peruskriteeri on se, että työsuoritus tuo lisäarvoa työn vastaanottajalle. Tällöin työsuorituksen teko on yhä useammin myös yrittämisluonteista sisältäen toiminnan asiakkaan rajapinnassa ja huomioiden kolmannet tahot (mm. muut samanlaisen työn suorittajat, muut asiakkaat, viranomaiset) sekä antaen mahdollisuuden omiin valintoihin, suurempaan hyötyyn (riskin ohella) ja harjaantumiseen nähdä asioita myös muista näkökulmista kuin vain oman erikoisosaamisensa suunnalta. Yhtäläisesti maamme suotuisa kehitys edellyttää, että suomalainen työ vientinä tuottaa lisäarvoa asiakkaille ja että ymmärrämme kolmansien tahojen merkityksen. Hankimme kilpailuetua tarjoamalla ja tuottamalla lisäarvoa asiakkaallemme ja asemoimalla itsemme positiivisesti kolmansien tahojen suhteen eli myös markkinataloudessamme diplomatia ja yhteisen edun hyväksyminen ovat toiminnan perusedellytyksiä.
Kuitenkin tämän lisäksi myös sellainen lisäarvo, jota yhteiskuntamme luo kansalaisilleen per se, on tärkeää. Tästä näkökulmasta arvioituina merkittäviä arvoja ovat ainakin: sisäinen kansallinen turvallisuus (sisältäen mm. heikommassa asemassa olevista huolehtimisen) ja EU:n ulkoinen turvallisuus; yrittäminen, työnteko ja yhdessä vaikuttaminen; pitkäaikainen ja vakaa kehitys pohjustaen tulevaa mm. koulutuksella; ja perintömme tuleville sukupolville huomioiden kestävän kehityksen arvot.
EU-tasolla on ehkä tarpeen hakea neuvoa nykyiseen ns. eurokriisiin toisen maailmansodan jälkeisistä ?harjoituksistamme?. Silloisen vaikean tilanteen osasimme kääntää voitoksi:
- sotakorvaukset loivat merkittävää osaamis- ja teollista kehitystä maahamme, ja siten myös kilpailukykyä; ja
- pystyimme kansakuntana kehittämään yhteiskuntamme hyvinvointivaltioksi yhdessä lähipakolaistemme eli ns. siirtokarjalaisten kanssa.
Nykyisessä vaikeassa tilanteessa eurokriisin haasteet ovat yhtä lailla mahdollisuus kuin sotakorvaukset olivat aiemmin Suomelle. Tilanne oli ja on vaikea, mutta selviytyminen on edelleen mahdollista, jos yhdessä panostamme EU:n kehitykseen ja rakennemuutokseen koko EU:n alueella. Ei tule olemaan niin, että pohjoiseurooppalaiset, saksalaiset, alankomaalaiset ja luxemburgilaiset suostuisivat pitkäaikaisesti tekemään työtä, sen eteen, että muiden töppäilyt maksetaan pohjoisen työllä. Lopulta myös väärin tehneet tulevat muuttamaan toimintansa oikeaan suuntaan, eivät kaikki mutta riittävän monet.
Ns. hyvinvointivaltiokehityksen mukanaan tuomat ja yhteiskunnallisesti kustannettaviksi halutut tarpeet ovat jo aikoja sitten ajaneet ohi sen, mihin oikeasti on varaa. Nykypolvet ?hyvinvoivat? tulevien sukupolvien kustannuksella kestämättömän kehityksen arvomaailmaan perustuen, myös Suomessa eivätkä vain esim. Etelä-Euroopassa. Tälle tulee vääjäämättömästi stoppi ja pysähdyksen tavasta riippuu, seuraako sitä uusi kehitys vai uusi isäntä. Olemme eläneet liian kauan menneessä, vaikka olemme olleet tietoisia pysyvistä muutoksista, mutta samalla nämä muutokset ovat vahva kestävän kasvun potentiaali varsinkin niille tahoille, joilla on sopivaa kilpailuetua. Tässä on mahdollisuutemme ja siihen pääsemiseksi tarvitsemme vielä valtavasti jalkatyötä uusilla ja kehittyvillä sekä jo nyt vahvoilla markkinoilla sekä käytännön opeista saadun tiedon jalostamista ja levittämistä uusin menetelmin.
Lopulta: ns. vanhan asiakkaan kanssa suoritettava yhteistyö tuo pääsääntöisesti kassaan rahaa selkeästi enemmän kuin uuden asiakkaan ensimmäiset kaupat, molempia siis tarvitaan. Älkäämme siten hylätkö sen enempää historian oppeja kuin sen totuuksiakaan, jotta voimme rakentaa uutta uskottavasti ja ponnistaa kestävältä pohjalta.
Jouni Pulli