Monthly Archives: maaliskuu 2012
Amatörer blandar alkohol och jobb
Dagens Industri 29.3.2012
Som Europa- och utrikeshandelsminister är jag på resande fot cirka 120 dygn om året. Det är rätt så mycket, men jag känner många Di-läsare och kolleger som reser mera. Hälften av mina resor sker i Europa. Denna vecka var jag i Torneå och Haparanda.
Svårare blir det då man reser mellan tidszoner från en kontinent till annan. Under det senaste halvåret har jag rest i bland annat Mongoliet, Kina, Japan, Indonesien, Ryssland, USA och Brasilien.
För mig är arbetsresor som en idrottstävling. Jag vill känna mig skarp och energisk för att kunna göra mitt bästa.
Här kommer tio tips för hur jag brukar bekämpa jetlag och allmän trötthet på resor som varar under fem dagar. 1. Planera resan väl. Undvik långa väntetider på flygplatser. 2. När du reser västerut, lägg dig tidigt och vakna tidigt. 3. När du reser österut, lägg dig sent och vakna sent. 4. Motionera minst en timme varje dag. Bäst är att göra det på morgonen. 5. Undvik alkohol. Amatörer dricker sprit på arbetsresor. 6. Drick vatten och ät hälsosamt. Du behöver inte stoppa i dig allt som bjuds. 7. Satsa på nattflyg. Se till att flygbolaget har bekväma säten och sängar. 8. Ät i förväg om du tänker sova på flyget. Det tar lång tid att få mat på flyg. 9. Ta en 20 minuters tupplur. 10. Håll dig vaken när du kommer hem. Lägg dig först på kvällen.
Alla resor är naturligtvis olika. Mina tips fungerar oftast, men inte alltid. Man kan dock trösta sig med att en jobbig natt oftast gör att man sover som ett barn nästa natt.
Man bör också försöka återhämta sig efter långa resor. Undvik en tung arbetsdag när du kommer hem.
Jetlag är också en attitydfråga. Det är viktigt att man har rätt inställning till långa resor. Visst kan det vara tungt, men om man övertygar sig själv att man klarar av det så blir det mycket lättare.
Och visst stämmer det att man vänjer sig vid att resa mycket. Men du bör vara medveten om att resande sliter. Om du reser över 50 dagar om året ökar risken för blodpropp. Det är viktigt att sköter sin hälsa och knacka på hos läkaren med jämna mellanrum.
Njut av livet utan jetlag!
”Du bör vara medveten om att resande sliter. Om du reser över 50 dagar om året så ökar risken för blodpropp.”
Tornio – Haaparanta
Saariselkä
Hieno viikonloppu Saariselällä. Isännöimme pääministeri Jyrki Kataisen kanssa kansainvälisiä vieraita. Aivoriihessä mukana Latvian pääministeri Valdis Dombrovskis, komissaari Olli Rehn, Espanjan Eurooppaministeri Inigo Mendez de Vigo, WTO:n pääsihteeri Pascal Lamy, Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsen Jörg Asmussen ja allekirjoittanut. Paikalla oli myös paljon kansainvälistä mediaa, muun muassa Financial Times, International Herald Tribune, Der Spiegel, Reuters, AP, Bloomberg, Dow Jones ja Afp.
Kehysriihi
Hallitus kokoontui tänään kehysriiheen, eli päättämään vuosien 2013-2016 budjetin linjoista. Hallituspuolueiden puheenjohtajien sekstetti oli pohjustanut neuvotteluja niin, että pääsimme ratkaisuun iltapäivällä. Keskeiset ratkaisut liittyvät neljään kokonaisuuteen:
– budjetin lisäsopeutukseen velkaantumisen taittamiseksi
– talouskasvun ja uusien työpaikkojen tukemiseen
– työllisyyteen panostamiseen
– työurien pidentämiseen
Hallituksen tiedote löytyy valtioneuvoston sivuilta.
Suomen ratkaisut liittyvät koko EU:ssa tehtävään työhön velkaantumisen taittamiseksi ja talouskasvun tukemiseksi. Suomessa taloutta on hoidettu eurojäsenyyden aikana sen verran hyvin ja vastuullisesti, että meidän urakkamme oli helppo verrattuna italialaisten ja espanjalaisten kollegoiden haasteisiin. Vaalikauden aikana hallitus sopeuttaa valtiontaloutta yhteensä 5,2 miljardilla eurolla, josta tämän päivän päätösten osuus on 2,7 miljardia.
Eurooppalaisessa talouskeskustelussa toistuu kaksi slogiania: austerity ja growth. Kysytään, tarvitaanko kuria vai kasvua. Tämä vastakkainasettelu on minusta teennäinen. Budjettikuri ja kasvu eivät tietenkään ole toistensa vaihtoehtoja. Velkaantumisen taittaminen on välttämätöntä luottamuksen ylläpitämiseksi. Ilman luottamusta ei voi olla kasvua. Suomen kannalta AAA-luokituksen säilyttäminen on erittäin tärkeää.
Budjettileikkaukset ja veronkiristykset eivät ole koskaan mukavia. Arvonlisäveron korotus tuntuu kaikkien kukkarossa vähän, mutta tuottaa yli 700 miljoonaa euroa vuodessa. Verotuksen progressiokin kasvaa hieman. Ulkoministeriöön kohdistuu leikkauksia yhteensä 47 miljoonan euron edestä, erityisesti kehitysapuun ja sotilaalliseen kriisinhallintaan.
Ulkomaankauppaministerinä olen erityisen iloinen siitä, että riihessä saatiin aikaan talouskasvua suoraan tukevia päätöksiä, joita mm. Jorma Eloranta oli aiemmin ehdottanut raportissaan. Talouskasvua tukevista verokannustimista päätettiin yhteensä noin 300 miljoonan euron edestä. Tutkimukseen ja kehitykseen suunnattu verovähennys on erinomainen juttu. Myös kasvuyrittäjyyden verokannustin tulee todellakin tarpeeseen.
Réflexions sur l’Europe et le commerce extérieur
Voici quelques réflexions sur l?Europe et le commerce extérieur que j?ai evoqué lors du déjeuner des Ambassadeurs de la Francophonie à Helsinki aujourd?hui.
A. L?Union européenne
1. La crise va diminuer le poids de l?Europe dans le monde
? La crise économique accélère le déplacement du centre de gravité de l’économie
mondiale.
? Par exemple, les économies émergentes pèsent désormais plus que l?Europe en termes de valeur totale des grandes sociétés cotées.
? Cependant la crise n?est pas la seule cause de cette transition. L?Europe aurait perdu sa position mondiale de toute façon.
? Nous n?avons éprouvé que le début de ce changement.
2. La crise est un avertissement collectif pour l?Europe
? Le déclin de l?Europe, ce n?est pas inévitable; c?est un choix.
? La crise représente une occasion en or. Il faut profiter de cette occasion. La construction européenne est notre atout dans le contexte de la mondialisation. Le paradoxe est qu?elle se croit faible là où les autres la voient forte.
? Les pays les plus affectés approuvent des réformes structurelles qui rendent ces pays beaucoup plus compétitifs et toute l?Europe plus forte.
? Par exemple, maintenant l?Italie et l?Espagne mettent en ?uvre les changements qui auraient été absolument impossibles sans la crise économique.
? Il faut que tous les pays, les plus forts inclus, fassent la même chose.
? Il faut que l?Europe retrouve sa vitalité / son dynamisme.
? Lorsque les Européens ont confience dans leur capacité à agir ensemble ils sont en mesure de faire face aux enjeux de la mondialisation.
3. La sortie de la crise peut étre trouvée seulement en regardant vers l?extérieur
? La Finlande est une petite économie géographiquement éloignée. Pour nous il est clair que le succès dépend toujours de l?ouverture économique et de la flexibilité du pays, du peuple et des entreprises.
? Évidemment c?est ainsi pour toute l?Europe.
? Nous voulons trouver des solutions communes et des approches synergétiques. Cela s?applique non seulement à l?économie mais aussi à la politique.
? Pour maintenir la puissance mondiale de l?UE, il est nécessaire de garder l?unité de l?Union.
? L?unité de l?UE, ne se trouve maintenant au niveau que nous souhaiterions.
B. Commerce extérieur
1. Le cycle de Doha est un échec à durée indéterminée.
? Depuis la huitième conférence ministeriélle de l?Organisation mondiale du commerce (OMC) en décembre dernier, l?ambience est languissant.
2. Il faut que nous prenions des initiatives nouvelles pour protéger le commerce mondial.
? Le système multilatéral doit être maintenu en vie, même si on est au point mort.
? En même temps, il faut que l?Union européenne considère aussi des contrats de libre-échange bilateraux avec la Russie et les États-Unis par exemple. La multiplication des accords de libre échange bilatéraux pourrait avoir un effet positif notamment en matière de réduction des droits de douane et d?accès au marché.
? L?adhésion de la Russie à l?OMC est une étape très positive.
3. Au regard de la Finlande, nous resterons dépendants du commerce mondial libre.
? Nous entendons que, pour survivre à long terme, on doit s?exposer à la competition globale.
? Protectionisme, ce n?est pas une alternative.
? Le groupe de travail de M. Alahuhta, directeur général de Koné, a remis son rapport en janvier.
? Une idée centrale dans le rapport est la formation de l?Équipe de Finland (Team Finland)
? L?Équipe de Finlande regroupe les ministères et les organisations du commerce extérieur, telles que Finpro ou Finnvera, ainsi que les représentations à l?étranger, sous la responsabilité du Premier ministre.
? Je vais continuer ma lutte pour la libre échange à mon niveau. Cela couvre et les efforts multilateraux et nos efforts bilateraux y inclus mes voyages à l?étranger pour promovoir les exportations finlandaises.
Tasa-arvoinen avioliittolaki on luonnollinen askel
Työskentelemme hallituksessa tällä hetkellä monien tärkeiden hankkeiden, mm. puolustusvoima-, kunta- sekä talouden tervehdyttämiseksi tarvittavien rakenneuudistusten parissa. Tänään eduskunnassa oli kuitenkin esillä äärimmäisen tärkeä asia, joka helposti jää päivän otsikoiden varjoon. Käytin ensimmäisen puheenvuoron lähetekeskustelussa tasa-arvoisesta avioliittolaista. Ohessa lakialoitteen esittelypuheenvuoroni täysistunnon pöytäkirjasta otettuna. Huomenna on hallituksen kehysriihi ja blogissani asiaa siitä.
* * *
Arvoisa herra puhemies! Täytyy heti aluksi myöntää, että jännittää hiukkasen, koska itselleni hetki on siinä mielessä historiallinen, että puhun ensimmäistä kertaa tässä salissa kansanedustajan ominaisuudessa. Toki tässä salissa sai valmistella tätä hetkeä neljä vuotta, että siinä mielessä ainakin valmiudet pitäisi olla.
Aivan aluksi, herra puhemies, haluaisin kiittää erityisesti Lasse Männistöä, Susanna Huovista, Silvia Modigia, Oras Tynkkystä ja Astrid Thorsia siitä työstä, jonka he ovat tehneet tämän lakialoitteen valmistelussa ja nimien keräämisessä edustajakollegoilta.
Usein avioliiton avaamista homo- ja lesbopareille kuulee vastustettavan siksi, että se romuttaisi avioliittoinstituution. Ehkä näin voisi ajatella, jos homo- ja lesboparit vaatisivat jotakin aivan uudenlaista järjestelyä. Tässä on kuitenkin minun mielestäni kyse päinvastaisesta tilanteesta. Avioliitto koetaan tärkeäksi instituutioksi, joka halutaan säilyttää ja jota halutaan vaalia, se vain avattaisiin myös vähemmistölle, jolta se on aiemmin evätty. Yhteiskunnassa pitäisi tukea nimenomaan niitä ihmisiä, jotka haluavat sitoutua ja kantaa vastuuta puolisostaan ja perheestään.
Yhdenvertaisuus on lain edessä keskeinen oikeusvaltion periaate. Nyt ihmiset ovat lain edessä eriarvoisia seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Mitään pitäviä perusteluita homoseksuaalisen ja heteroseksuaalisen parisuhteen eriarvoisuudelle ei kerta kaikkiaan ole. Seksuaalinen suuntautuminen ei tee toisesta ihmisestä parempaa tai huonompaa puolisoa, saati enemmän tai vähemmän rakastavaa vanhempaa lapselle, mutta seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvalla syrjinnällä voi olla monia, toistan monia, kielteisiä vaikutuksia yksittäisen ihmisen elämään. Minulle jokainen meistä on yhtä tärkeä, olipa sitten syntynyt heteroksi, homoksi, lesboksi tai transsukupuoliseksi. Niinpä tasa-arvoinen avioliittolaki on minun mielestäni luonnollinen askel siinä kehityskulussa, jossa ensin homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista, sitten tautiluokituksesta, ja viime vuosina lainsäätäjä on mahdollistanut rekisteröidyt parisuhteet ja perheen sisäisen adoption.
Tällä lakialoitteella, joka nyt on pöydällä, on tarkoitus purkaa nimenomaan eriarvoistavaa järjestelmää, jossa parisuhteet on jaettu A- ja B-luokkaan. Lakialoitteen tarkoituksena on luoda tasa-arvoinen avioliittolaki, jossa niin hetero- kuin homopareilla on oikeus solmia avioliitto, oikeus ottaa yhteinen sukunimi ja oikeus adoptoida yhdessä lapsi. Tämän lain myötä tavallinen adoptio olisi mahdollista myös samaa sukupuolta oleville pareille. Adoption osalta otetaan usein esiin lasten etu. Minusta on tärkeintä, ja sanon tämän isänä, että lapsilla on rakastavat vanhemmat, joihin he voivat luottaa, ja koti, jossa heistä välitetään. Tutkimusten mukaan lapsen kasvaminen perheessä, jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta, ei vaikuta haitallisesti lapsen seksuaaliseen tai sosiaaliseen kehitykseen tai tunne-elämään ja käyttäytymiseen ylipäätään.
Eduskunnassa on tärkeä muistaa, että nyt päätetään avioliitosta juridisena sitoumuksena ja yhteiskunnallisena instituutiona, ei uskonnollisten yhteisöjen avioliittokäsityksestä. (Timo Soinin välihuuto) – Edustaja Soini, voin toistaa: eduskunnassa on tärkeää muistaa, että nyt päätetään avioliitosta juridisena sitoumuksena ja yhteiskunnallisena instituutiona, ei uskonnollisten yhteisöjen avioliittokäsityksestä. – Tässä lakiesityksessä on kyse siviilivihkimisestä, ja kirkot voivat jatkossakin itse päättää, mitkä ovat niiden itsensä asettamat edellytykset kirkolliseen avioliittoon vihkimiselle.
Palasin juuri Yhdysvalloista, ja viime kesänä avioliitto avattiin homo- ja lesbopareille New Yorkin osavaltiossa. Päätös syntyi, kun muutamat lakialoitetta alun perin vastustaneet poliitikot kääntyivät kannattamaan tasa-arvoista avioliittoa. Yksi lakialoitetta alun perin vastustaneista senaattoreista, Mark J. Grisanti, kertoi tuskailleensa kuukausia lakialoitteen kanssa ja lopulta päätyneensä toteamaan, että lain vastustaminen oli väärin. Grisanti sanoi, että hän ei voi kieltää toiselta ihmiseltä, veronmaksajalta, työntekijältä, oman vaalipiirinsä tai osavaltionsa ihmiseltä, niitä samoja oikeuksia, joita hänellä ja hänen vaimollaan on. Minun mielestäni Grisanti osui asian ytimeen.
Lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa asenteisiin ja muuttaa yhteiskuntaa avoimemmaksi. Ennen parisuhdelain säätämistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä puhuttiin harvoin julkisuudessa. Nyt, kymmenen vuotta parisuhdelain säätämisen jälkeen, yhteiskunnassa voidaan myös keskustella seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuuskysymyksistä. Monet homo- ja lesboparit ovat tulleet näkyviksi perheissään, työpaikoissaan ja yhteiskunnassa yleensä, ja tämä on hieno juttu. On tärkeää, että jokainen suomalainen voi tuntea olevansa aidosti hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin on.
Avioliitto on avattu samaa sukupuolta oleville pareille jo Hollannissa, Belgiassa, Espanjassa, Portugalissa, Argentiinassa, Kanadassa, Etelä-Afrikassa sekä joidenkin maiden, kuten Yhdysvaltojen, joissakin osavaltioissa. Lisäksi – ja tämä on minun mielestäni tärkeä pointti – Pohjoismaissa avioliitto on avattu samaa sukupuolta oleville pareille jo Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa, ja Tanskassa avioliittolakia ollaan juuri muuttamassa ja pääministeri Helle Thorning-Schmidt ilmoitti viime viikolla, että samaa sukupuolta olevat parit voivat astella avioon jo tulevana kesänä. Tämä on joukko, johon Suomen pitäisi kuulua. Me emme voi jäädä Pohjoismaiden takapajulaksi tässä kysymyksessä.
Vuonna 1929 Suomen avioliittolainsäädäntöä uudistettiin radikaalisti: aviopuolisoista tuli oikeudellisesti yhdenvertaisia, eikä mies ollut enää vaimonsa edusmies. Meille on tänään itsestään selvää, että avioliitossa nainen on yhdenvertainen miehensä kanssa. Ajatus ei kuitenkaan ollut itsestään selvä vuonna 1929, mutta silti monen vanhentuneeksi ja syrjiväksi kokema laki uskallettiin muuttaa. Nyt yhtä lailla uudistamalla avioliittolakia on mahdollisuus tehdä myönteinen, kansalaisten yhdenvertaisuutta parantava muutos.
Lopuksi: ei ole mitään syytä olla tekemättä lakimuutosta, jolla ei ole mitään kielteisiä vaikutuksia eikä ole keneltäkään toiselta pois. Tasa-arvoisen avioliittolain toteuttaminen ei edes edellytä suuria taloudellisia satsauksia. Lainmuutoksella on vain myönteisiä vaikutuksia kansalaisten yhdenvertaisuuteen ja yksittäisten ihmisten elämään. Vetoan, vetoan edustajatovereihini aloitteen ottamiseksi käsittelyyn. Tähän asiaan on saatava eduskunnan selkeä kanta, eikä tätä tulisi tämän keskustelun jälkeen vain lakaista maton alle. On kysymys ihmisoikeuksista ja monelle suomalaiselle erittäin, erittäin tärkeästä asiasta.