Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkisti keskiviikkona vuoden 2012 arvo- ja asennetutkimuksensa suomalaisten suhtautumisesta EU-jäsenyyteen. Siinä 55% suomalaisista suhtautuu jäsenyyteen avoimen myönteisesti ja 20% avoimen kielteisesti. Viime vuoteen verrattuna EU-jäsenyyden suosiossa on tapahtunut lähes 20 prosenttiyksikön nousu eikä jäsenyyden suosio ole ollut koskaan aikaisemmin yhtä korkealla. Yli 40 % arvioi Suomen saaneen hyvin äänensä kuuluville EU:n päätöksenteossa ja yli puolet arvioi Suomen säilyttäneen hyvin kansallisen omaleimaisuutensa EU:n jäsenenä.
 
Tällaista tulosta osasinkin oikeastaan odottaa. Vaikka velkakriisi ja populismi ovat nostaneet EU-asiat ihan konkreettisesti kaikkiin kahvipöytiin, ja todennäköisesti juuri siksi, on suomalaisten suuri enemmistö havainnut EU-jäsenyyden konkreettiset hyödyt. Hyvää halutaan myös puolustaa ja vastuullinen EU-politiikka kantaa hedelmää. 
Kaksi kolmannesta suomalaisista on sitä mieltä, että nykyistä EU-keskustelua leimaa liiaksi populismi ja jälkiviisaus. Näin varmasti onkin. Kärjistämällä ja unionia kaikesta syyttämällä tehdään lyhytnäköistä politikointia, jolla ei edes pyritä vaikuttamaan itse asioihin. Perehtyminen EU-asioihin vie aikansa, mutta maksaa kyllä vaivan. Asiantuntevalla ja kiihkottomalla lähestymistavalla saamme aikaan parempia tuloksia ja pystymme paremmin vaikuttamaan meille tärkeisiin asioihin.
Samaan aikaan monet vastaajista antavat myös kriittistä palautetta Suomen EU-politiikasta. EU:sta voi pitää ja sitä voi samalla myös kritisoida. On ymmärrettävää, ettemme me suomalaiset, jotka olemme hoitaneet julkisen taloutemme kohtuullisen hyvin, ole innoissamme siitä, että olemme joutuneet käyttämään viimeiset kaksi vuotta erilaisten pelastuspakettien räätälöimiseen huonosti julkista talouttaan hoitaneiden jäsenmaiden tueksi. Toisaalta kriisistä on ollut myös hyötyä, sillä olemme nyt saaneet aikaan säännöt, jotka vahvistavat talouskuria, ja estävät samankaltaisen tilanteen toistumisen. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että tilanne on saatu rauhoitettua. Seuraavaksi on löydettävä avaimet kasvuun. Uskon, siinä oikeita askelia ovat sisämarkkinoiden vahvistaminen ja todellisten digitaalisten sisämarkkinoiden luominen sekä panostukset kansainvälisen kaupan vapauttamiseen.
Olen puhunut paljon kansalaisten ja puolueiden jakautumisesta lokalisteihin ja globalisteihin. Mielestäni se näkyy myös tässä tutkimuksessa. Globalistit kannattavat kansainvälisyyttä, avoimuutta, vapaakaupaa, aktiivista toimintaamme Euroopan unionissa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä sekä näkevät ne hyödyt ja mahdollisuudet, joita maahanmuutto Suomelle tuo. Lokalistit puolestaan vastustavat Euroopan unionia sekä pitävät maahanmuuttoa  ja vapaakauppaa uhkana kansalliselle identiteetille. Muutos on positiivinen asia ja avaa aina uusia mahdollisuuksia. Ei ole epäilystäkään siitä, kumpaan joukkoon Suomen olisi kuuluttava.
 
 

Dagens Industri 29.3.2012

Som Europa- och utrikeshandelsminister är jag på resande fot cirka 120 dygn om året. Det är rätt så mycket, men jag känner många Di-läsare och kolleger som reser mera. Hälften av mina resor sker i Europa. Denna vecka var jag i Torneå och Haparanda.

Svårare blir det då man reser mellan tidszoner från en kontinent till annan. Under det senaste halvåret har jag rest i bland annat Mongoliet, Kina, Japan, Indonesien, Ryssland, USA och Brasilien.

För mig är arbetsresor som en idrottstävling. Jag vill känna mig skarp och energisk för att kunna göra mitt bästa.

Här kommer tio tips för hur jag brukar bekämpa jetlag och allmän trötthet på resor som varar under fem dagar. 1. Planera resan väl. Undvik långa väntetider på flygplatser. 2. När du reser västerut, lägg dig tidigt och vakna tidigt. 3. När du reser österut, lägg dig sent och vakna sent. 4. Motionera minst en timme varje dag. Bäst är att göra det på morgonen. 5. Undvik alkohol. Amatörer dricker sprit på arbetsresor. 6. Drick vatten och ät hälsosamt. Du behöver inte stoppa i dig allt som bjuds. 7. Satsa på nattflyg. Se till att flygbolaget har bekväma säten och sängar. 8. Ät i förväg om du tänker sova på flyget. Det tar lång tid att få mat på flyg. 9. Ta en 20 minuters tupplur. 10. Håll dig vaken när du kommer hem. Lägg dig först på kvällen.

Alla resor är naturligtvis olika. Mina tips fungerar oftast, men inte alltid. Man kan dock trösta sig med att en jobbig natt oftast gör att man sover som ett barn nästa natt.

Man bör också försöka återhämta sig efter långa resor. Undvik en tung arbetsdag när du kommer hem.

Jetlag är också en attitydfråga. Det är viktigt att man har rätt inställning till långa resor. Visst kan det vara tungt, men om man övertygar sig själv att man klarar av det så blir det mycket lättare.

Och visst stämmer det att man vänjer sig vid att resa mycket. Men du bör vara medveten om att resande sliter. Om du reser över 50 dagar om året ökar risken för blodpropp. Det är viktigt att sköter sin hälsa och knacka på hos läkaren med jämna mellanrum.

Njut av livet utan jetlag!

”Du bör vara medveten om att resande sliter. Om du reser över 50 dagar om året så ökar risken för blodpropp.”

Vierailin ruotsalaisen kollegani Ewa Björlingin kanssa Torniossa ja Haaparannassa. Avasimme uuden pohjoismaisen rajaestepalvelun, Pohjoiskalotin rajaneuvonnan, joka tukee pohjoisilla alueilla toimivia henkilöitä ja yrityksiä rajat ylittävään liikkuvuuteen liittyvissä kysymyksissä.
 
Liikuimme sujuvasti edestakaisin Suomen ja Ruotsin rajan yli. Vapaata liikkuvuutta haittaavat kuitenkin edelleen monet esteet, joiden ylittämisessä rajaneuvonta auttaa.
 
Yhteiset avajaiset ovat hyvä esimerkki suomalais-ruotsalaisesta yhteistyöstä, joka toimii loistavasti. Tuemme toisiamme kaikessa muussa paitsi jääkiekossa. Tosin siinäkin järjestämme yhteisvedolla tämän vuoden MM-kisat.
 
Talouden painopiste on siirtymässä paitsi itään myös pohjoiseen. Pohjoiskalotin alueella on valtava taloudellinen potentiaali. Sitä löytyy erityisesti energian, metalliteollisuuden, merenkulun, kaivosteollisuuden, bioenergian ja turismin alueella.
 
Tästäkin syystä tuntuu oudolta, että rajat ylittävässä yhteistyössä kohdataan edelleen esteitä. Perustuuhan sekä pohjoismainen yhteistyö että EU-yhteistyö ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääomien vapaaseen liikkuvuuteen. Pohjoismaisessa yhteistyössä on sen syntymästä lähtien vaalittu ajatusta avoimesta ja rajattomasta Pohjolasta, jossa Pohjoismaiden kansalaiset voivat liikkua vapaasti rajojen yli, työskennellä koko Pohjolassa samoin ehdoin ja nauttia samoista sosiaaliturvaan liittyvistä oikeuksista. Ja kukaan ei tietääkseni kannata rajaesteitä.
 
Esimerkiksi sosiaaliturvaan, työharjoitteluun, eläkkeisiin, rakennusalan standardeihin ja arvonlisäverotukseen liittyy kuitenkin edelleen käytäntöjä, jotka haittaavat ihmisten liikkuvuutta ja rajat ylittävää liiketoimintaa. Jotkut niistä voidaan ratkaista kansallisesti, osa edellyttää pohjoismaista yhteistyötä.
 
Rajaestetyössä on jatkuvasti panostettava sekä olemassa olevien esteiden poistamiseen että uusien esteiden ehkäisemiseen. Ehkäisy edellyttää muun muassa tiivistä pohjoismaista koordinaatiota EU-asioissa.
 
Pohjoismainen rajaestefoorumi on tehnyt Ole Norrbackin johdolla jo pitkään arvokasta työtä rajaesteiden kartoittamisessa. Norrback totesi rajaneuvontapalvelun avajaisissa, että osa esteistä on edelleen korvien välissä ja niiden ratkaisemiseksi tarvitaan ennen kaikkea poliittista tahtoa. Tätä poliittista tahtoa vahvistetaan muun muassa eduskunnan rajaestekeskustelussa 25.4. Tavoitteeni on, että sen pohjalta tehdään myös konkreettisia päätöksiä. On korkea aika siirtyä retoriikasta toimintaan.
 
Vastaava rajaestekeskustelu käydään aloitteestani kevään mittaan kaikissa pohjoismaisissa parlamenteissa. Palaan myös pohjoismaisen ministerineuvoston työssäni näiden keskustelujen tuloksiin. Ministerineuvosto antaa syksyllä vuosittaisen rajaesteitä koskevan selonteon.  Suomen ministerineuvoston puheenjohtajakaudella onnistuimme ratkaisemaan 13 rajaestettä. Lopputavoitteeksi pitää ottaa, että kaikista pohjoismaisista rajaesteistä päästään eroon. 
 
Vapaa liikkuvuus on perusoikeus, ja rajat ylittävä yhteistyö luo kasvua ja hyvinvointia. Rajattoman Pohjolan luoma kasvupotentiaali on erityisen vahva pohjoisessa, mikä näkyy entistä vahvemmin myös pohjoismaisen yhteistyön asialistalla.

Hieno viikonloppu Saariselällä. Isännöimme pääministeri Jyrki Kataisen kanssa kansainvälisiä vieraita. Aivoriihessä mukana Latvian pääministeri Valdis Dombrovskis, komissaari Olli Rehn, Espanjan Eurooppaministeri Inigo Mendez de Vigo, WTO:n pääsihteeri Pascal Lamy, Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsen Jörg Asmussen ja allekirjoittanut. Paikalla oli myös paljon kansainvälistä mediaa, muun muassa Financial Times, International Herald Tribune, Der Spiegel, Reuters, AP, Bloomberg, Dow Jones ja Afp.

Tässä järjestyksessään kolmannessa (toinen peruuntui tsunamin ja Libyan takia) Lapland Retreatissa oli kolme tavoitetta: lisätä Suomen vaikutusvaltaa, saada uusia ajatuksia ja näyttää Lappia maailmalle. Tälläkin kertaa onnistuimme, ja lisää on luvassa. Jos haluaa vaikuttaa, niin pitää tuoda kansainvälisiä vaikuttajia myös Suomeen. 
Aivoriihemme käsitteli kolmea pääteemaa: maailmanpolitiikan painopisteet, Euroopan unionin tilanne ja EU:n tulevaisuus. Keskustelu oli vilkasta ja antoisaa, Pascal Lamyn ja Olli Rehnin alustukset veitsenteräviä. Keskustelua syvensi myös se, että näkökulmat tuotiin eri instituutioista ja maista. 
Keskustelimme paljon aiheista, joista mekin tässä blogissa käsittelemme: kasvavista markkinoista, EU:n vaikutusvallasta, ydin-Euroopasta, maailmankaupasta, EU:n legitimiteetistä sekä EU:n, Kiinan ja Yhdysvaltojen muodostamasta valtakolmiosta. Miten saada Eurooppaan vakautta, kasvua ja kilpailukykyä? Pitäisikö Euroopan integraatiota syventää?
Tällaisen retriitin jälkeen on mahtava fiilis. Tuntee oppineensa uutta. Ja toivon mukaan se näkyy myös omassa toiminnassa. Tuntuu myös hienolta näyttää Suomea parhaimmillaan, niin vieraille kuin kansainväliselle medialle. Sain muutaman hiihtokilometrinkin plakkariin. Vietin eilen kaksi tuntia ladulla kahdestaan Pascal Lamyn kanssa. Ei hassumpi paikka parantaa maailmaa.

Hallitus kokoontui tänään kehysriiheen, eli päättämään vuosien 2013-2016 budjetin linjoista. Hallituspuolueiden puheenjohtajien sekstetti oli pohjustanut neuvotteluja niin, että pääsimme ratkaisuun iltapäivällä. Keskeiset ratkaisut liittyvät neljään kokonaisuuteen:

– budjetin lisäsopeutukseen velkaantumisen taittamiseksi
– talouskasvun ja uusien työpaikkojen tukemiseen
– työllisyyteen panostamiseen
– työurien pidentämiseen

Hallituksen tiedote löytyy valtioneuvoston sivuilta.

Suomen ratkaisut liittyvät koko EU:ssa tehtävään työhön velkaantumisen taittamiseksi ja talouskasvun tukemiseksi. Suomessa taloutta on hoidettu eurojäsenyyden aikana sen verran hyvin ja vastuullisesti, että meidän urakkamme oli helppo verrattuna italialaisten ja espanjalaisten kollegoiden haasteisiin. Vaalikauden aikana hallitus sopeuttaa valtiontaloutta yhteensä 5,2 miljardilla eurolla, josta tämän päivän päätösten osuus on 2,7 miljardia.

Eurooppalaisessa talouskeskustelussa toistuu kaksi slogiania: austerity ja growth. Kysytään, tarvitaanko kuria vai kasvua. Tämä vastakkainasettelu on minusta teennäinen. Budjettikuri ja kasvu eivät tietenkään ole toistensa vaihtoehtoja. Velkaantumisen taittaminen on välttämätöntä luottamuksen ylläpitämiseksi. Ilman luottamusta ei voi olla kasvua. Suomen kannalta AAA-luokituksen säilyttäminen on erittäin tärkeää.

Budjettileikkaukset ja veronkiristykset eivät ole koskaan mukavia. Arvonlisäveron korotus tuntuu kaikkien kukkarossa vähän, mutta tuottaa yli 700 miljoonaa euroa vuodessa. Verotuksen progressiokin kasvaa hieman. Ulkoministeriöön kohdistuu leikkauksia yhteensä 47 miljoonan euron edestä, erityisesti kehitysapuun ja sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Ulkomaankauppaministerinä olen erityisen iloinen siitä, että riihessä saatiin aikaan talouskasvua suoraan tukevia päätöksiä, joita mm. Jorma Eloranta oli aiemmin ehdottanut raportissaan. Talouskasvua tukevista verokannustimista päätettiin yhteensä noin 300 miljoonan euron edestä. Tutkimukseen ja kehitykseen suunnattu verovähennys on erinomainen juttu. Myös kasvuyrittäjyyden verokannustin tulee todellakin tarpeeseen.

Voici quelques réflexions sur l?Europe et le commerce extérieur que j?ai evoqué lors du déjeuner des Ambassadeurs de la Francophonie à Helsinki aujourd?hui.

A. L?Union européenne

1. La crise va diminuer le poids de l?Europe dans le monde

?       La crise économique accélère le déplacement du centre de gravité de l’économie
mondiale.
?       Par exemple, les économies émergentes pèsent désormais plus que l?Europe en termes de valeur totale des grandes sociétés cotées.
?       Cependant la crise n?est pas la seule cause de cette transition. L?Europe aurait perdu sa position mondiale de toute façon.
?       Nous n?avons éprouvé que le début de ce changement.

2. La crise est un avertissement collectif pour l?Europe

?       Le déclin de l?Europe, ce n?est pas inévitable; c?est un choix.
?       La crise représente une occasion en or. Il faut profiter de cette occasion. La construction européenne est notre atout dans le contexte de la mondialisation. Le paradoxe est qu?elle se croit faible là où les autres la voient forte.
?       Les pays les plus affectés approuvent des réformes structurelles qui rendent ces pays beaucoup plus compétitifs et toute l?Europe plus forte.
?       Par exemple, maintenant l?Italie et l?Espagne mettent en ?uvre les changements qui auraient été absolument impossibles sans la crise économique.
?       Il faut que tous les pays, les plus forts inclus, fassent la même chose.
?       Il faut que l?Europe retrouve sa vitalité / son dynamisme.
?       Lorsque les Européens ont confience dans leur capacité à agir ensemble ils sont en mesure de faire face aux enjeux de la mondialisation.

3. La sortie de la crise peut étre trouvée seulement en regardant vers l?extérieur

?       La Finlande est une petite économie géographiquement éloignée. Pour nous il est clair que le succès dépend toujours de l?ouverture économique et de la flexibilité du pays, du peuple et des entreprises.
?       Évidemment c?est ainsi pour toute l?Europe.
?       Nous voulons trouver des solutions communes et des approches synergétiques. Cela s?applique non seulement à l?économie mais aussi à la politique.
?       Pour maintenir la puissance mondiale de l?UE, il est nécessaire de garder l?unité de l?Union.
?       L?unité de l?UE, ne se trouve maintenant au niveau que nous souhaiterions.


B. Commerce extérieur

1. Le cycle de Doha est un échec à durée indéterminée.

?       Depuis la huitième conférence ministeriélle de l?Organisation mondiale du commerce (OMC) en décembre dernier, l?ambience est languissant.

2. Il faut que nous prenions des initiatives nouvelles pour protéger le commerce mondial.

?       Le système multilatéral doit être maintenu en vie, même si on est au point mort.
?       En même temps, il faut que l?Union européenne considère aussi des contrats de libre-échange bilateraux avec la Russie et les États-Unis par exemple. La multiplication des accords de libre échange bilatéraux pourrait avoir un effet positif notamment en matière de réduction des droits de douane et d?accès au marché.
?       L?adhésion de la Russie à l?OMC est une étape très positive.

3.  Au regard de la Finlande, nous resterons dépendants du commerce mondial libre.

?       Nous entendons que, pour survivre à long terme, on doit s?exposer à la competition globale.
?       Protectionisme, ce n?est pas une alternative.
?       Le groupe de travail de M. Alahuhta, directeur général de Koné, a remis son rapport en janvier.
?       Une idée centrale dans le rapport est la formation de l?Équipe de Finland (Team Finland)
?       L?Équipe de Finlande regroupe les ministères et les organisations du commerce extérieur, telles que Finpro ou Finnvera, ainsi que les représentations à l?étranger, sous la responsabilité du Premier ministre.
?       Je vais continuer ma lutte pour la libre échange à mon niveau. Cela couvre et les efforts multilateraux et nos efforts bilateraux y inclus mes voyages à l?étranger pour promovoir les exportations finlandaises.

Työskentelemme hallituksessa tällä hetkellä monien tärkeiden hankkeiden, mm. puolustusvoima-, kunta- sekä talouden tervehdyttämiseksi tarvittavien rakenneuudistusten parissa. Tänään eduskunnassa oli kuitenkin esillä äärimmäisen tärkeä asia, joka helposti jää päivän otsikoiden varjoon. Käytin ensimmäisen puheenvuoron lähetekeskustelussa tasa-arvoisesta avioliittolaista. Ohessa lakialoitteen esittelypuheenvuoroni täysistunnon pöytäkirjasta otettuna. Huomenna on hallituksen kehysriihi ja blogissani asiaa siitä.

* * *

Arvoisa herra puhemies! Täytyy heti aluksi myöntää, että jännittää hiukkasen, koska itselleni hetki on siinä mielessä historiallinen, että puhun ensimmäistä kertaa tässä salissa kansanedustajan ominaisuudessa. Toki tässä salissa sai valmistella tätä hetkeä neljä vuotta, että siinä mielessä ainakin valmiudet pitäisi olla.

Aivan aluksi, herra puhemies, haluaisin kiittää erityisesti Lasse Männistöä, Susanna Huovista, Silvia Modigia, Oras Tynkkystä ja Astrid Thorsia siitä työstä, jonka he ovat tehneet tämän lakialoitteen valmistelussa ja nimien keräämisessä edustajakollegoilta.

Usein avioliiton avaamista homo- ja lesbopareille kuulee vastustettavan siksi, että se romuttaisi avioliittoinstituution. Ehkä näin voisi ajatella, jos homo- ja lesboparit vaatisivat jotakin aivan uudenlaista järjestelyä. Tässä on kuitenkin minun mielestäni kyse päinvastaisesta tilanteesta. Avioliitto koetaan tärkeäksi instituutioksi, joka halutaan säilyttää ja jota halutaan vaalia, se vain avattaisiin myös vähemmistölle, jolta se on aiemmin evätty. Yhteiskunnassa pitäisi tukea nimenomaan niitä ihmisiä, jotka haluavat sitoutua ja kantaa vastuuta puolisostaan ja perheestään.

Yhdenvertaisuus on lain edessä keskeinen oikeusvaltion periaate. Nyt ihmiset ovat lain edessä eriarvoisia seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Mitään pitäviä perusteluita homoseksuaalisen ja heteroseksuaalisen parisuhteen eriarvoisuudelle ei kerta kaikkiaan ole. Seksuaalinen suuntautuminen ei tee toisesta ihmisestä parempaa tai huonompaa puolisoa, saati enemmän tai vähemmän rakastavaa vanhempaa lapselle, mutta seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvalla syrjinnällä voi olla monia, toistan monia, kielteisiä vaikutuksia yksittäisen ihmisen elämään. Minulle jokainen meistä on yhtä tärkeä, olipa sitten syntynyt heteroksi, homoksi, lesboksi tai transsukupuoliseksi. Niinpä tasa-arvoinen avioliittolaki on minun mielestäni luonnollinen askel siinä kehityskulussa, jossa ensin homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista, sitten tautiluokituksesta, ja viime vuosina lainsäätäjä on mahdollistanut rekisteröidyt parisuhteet ja perheen sisäisen adoption.

Tällä lakialoitteella, joka nyt on pöydällä, on tarkoitus purkaa nimenomaan eriarvoistavaa järjestelmää, jossa parisuhteet on jaettu A- ja B-luokkaan. Lakialoitteen tarkoituksena on luoda tasa-arvoinen avioliittolaki, jossa niin hetero- kuin homopareilla on oikeus solmia avioliitto, oikeus ottaa yhteinen sukunimi ja oikeus adoptoida yhdessä lapsi. Tämän lain myötä tavallinen adoptio olisi mahdollista myös samaa sukupuolta oleville pareille. Adoption osalta otetaan usein esiin lasten etu. Minusta on tärkeintä, ja sanon tämän isänä, että lapsilla on rakastavat vanhemmat, joihin he voivat luottaa, ja koti, jossa heistä välitetään. Tutkimusten mukaan lapsen kasvaminen perheessä, jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta, ei vaikuta haitallisesti lapsen seksuaaliseen tai sosiaaliseen kehitykseen tai tunne-elämään ja käyttäytymiseen ylipäätään.

Eduskunnassa on tärkeä muistaa, että nyt päätetään avioliitosta juridisena sitoumuksena ja yhteiskunnallisena instituutiona, ei uskonnollisten yhteisöjen avioliittokäsityksestä. (Timo Soinin välihuuto) – Edustaja Soini, voin toistaa: eduskunnassa on tärkeää muistaa, että nyt päätetään avioliitosta juridisena sitoumuksena ja yhteiskunnallisena instituutiona, ei uskonnollisten yhteisöjen avioliittokäsityksestä. – Tässä lakiesityksessä on kyse siviilivihkimisestä, ja kirkot voivat jatkossakin itse päättää, mitkä ovat niiden itsensä asettamat edellytykset kirkolliseen avioliittoon vihkimiselle.

Palasin juuri Yhdysvalloista, ja viime kesänä avioliitto avattiin homo- ja lesbopareille New Yorkin osavaltiossa. Päätös syntyi, kun muutamat lakialoitetta alun perin vastustaneet poliitikot kääntyivät kannattamaan tasa-arvoista avioliittoa. Yksi lakialoitetta alun perin vastustaneista senaattoreista, Mark J. Grisanti, kertoi tuskailleensa kuukausia lakialoitteen kanssa ja lopulta päätyneensä toteamaan, että lain vastustaminen oli väärin. Grisanti sanoi, että hän ei voi kieltää toiselta ihmiseltä, veronmaksajalta, työntekijältä, oman vaalipiirinsä tai osavaltionsa ihmiseltä, niitä samoja oikeuksia, joita hänellä ja hänen vaimollaan on. Minun mielestäni Grisanti osui asian ytimeen.

Lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa asenteisiin ja muuttaa yhteiskuntaa avoimemmaksi. Ennen parisuhdelain säätämistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä puhuttiin harvoin julkisuudessa. Nyt, kymmenen vuotta parisuhdelain säätämisen jälkeen, yhteiskunnassa voidaan myös keskustella seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuuskysymyksistä. Monet homo- ja lesboparit ovat tulleet näkyviksi perheissään, työpaikoissaan ja yhteiskunnassa yleensä, ja tämä on hieno juttu. On tärkeää, että jokainen suomalainen voi tuntea olevansa aidosti hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin on.

Avioliitto on avattu samaa sukupuolta oleville pareille jo Hollannissa, Belgiassa, Espanjassa, Portugalissa, Argentiinassa, Kanadassa, Etelä-Afrikassa sekä joidenkin maiden, kuten Yhdysvaltojen, joissakin osavaltioissa. Lisäksi – ja tämä on minun mielestäni tärkeä pointti – Pohjoismaissa avioliitto on avattu samaa sukupuolta oleville pareille jo Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa, ja Tanskassa avioliittolakia ollaan juuri muuttamassa ja pääministeri Helle Thorning-Schmidt ilmoitti viime viikolla, että samaa sukupuolta olevat parit voivat astella avioon jo tulevana kesänä. Tämä on joukko, johon Suomen pitäisi kuulua. Me emme voi jäädä Pohjoismaiden takapajulaksi tässä kysymyksessä.

Vuonna 1929 Suomen avioliittolainsäädäntöä uudistettiin radikaalisti: aviopuolisoista tuli oikeudellisesti yhdenvertaisia, eikä mies ollut enää vaimonsa edusmies. Meille on tänään itsestään selvää, että avioliitossa nainen on yhdenvertainen miehensä kanssa. Ajatus ei kuitenkaan ollut itsestään selvä vuonna 1929, mutta silti monen vanhentuneeksi ja syrjiväksi kokema laki uskallettiin muuttaa. Nyt yhtä lailla uudistamalla avioliittolakia on mahdollisuus tehdä myönteinen, kansalaisten yhdenvertaisuutta parantava muutos.

Lopuksi: ei ole mitään syytä olla tekemättä lakimuutosta, jolla ei ole mitään kielteisiä vaikutuksia eikä ole keneltäkään toiselta pois. Tasa-arvoisen avioliittolain toteuttaminen ei edes edellytä suuria taloudellisia satsauksia. Lainmuutoksella on vain myönteisiä vaikutuksia kansalaisten yhdenvertaisuuteen ja yksittäisten ihmisten elämään. Vetoan, vetoan edustajatovereihini aloitteen ottamiseksi käsittelyyn. Tähän asiaan on saatava eduskunnan selkeä kanta, eikä tätä tulisi tämän keskustelun jälkeen vain lakaista maton alle. On kysymys ihmisoikeuksista ja monelle suomalaiselle erittäin, erittäin tärkeästä asiasta.

Kotimatkalla Frankfurtin lentokentällä. Takana pitkä reissu ja pitkä lento. Kaikki on mennyt aika lailla nappiin.
USA:n länsirannikolle saapui yhtenäiseksi hioutunut ryhmä ”the 27 Finnish start-ups.” Toinen toistaan upeampia yrityksiä. Jotkut ottamassa ensimmäisiä askeleitaan, toisilla jo bisnes isoilla kierroksilla. Monta tulevaisuuden menestyjää joukossa.
Piilaakso on maailman startup -keskus. Laaksosta löytyy esimerkkejä, vertaistukea, yrityshautomoita, rahoitusta ja asiakkaita. Kävimme mm. Microsoftin, Accel Partnersin ja Facebookin vieraina. Meikäläinen alkoi jo osata ulkoa startuppiemme myyntipuheet, pitchit. Käyntikortteja vaihdettiin ja jatkoyhteyksiä sovittiin hurjaan tahtiin.
Kävin perjantaina puhumassa Berkeley-yliopistossa euroalueen tulevaisuudesta. Berkeleytä pidetään Yhdysvaltain parhaana julkisena yliopistona. Sen kasvatit ovat saaneet 70 Nobel-palkintoa. Salissa taloustieteilijöitä ja politiikan tutkijoita. Hienoa päästä pitkästä aikaa vääntämään kunnolla integraatioteorioista.
Reissu oli hieno osoitus siitä, kuinka Suomi-tiimi toimii. Kokkeja oli monta: ulkoministeriö, Finpro, Finnmob, Tekes, Finnode kaikki mukana. UM:n Helsingin pään lisäksi matkaa rakensivat Washingtonin suurlähetystö, New Yorkin ja Los Angelesin pääkonsulaatit sekä Piilaakson kunniakonsuli. Suurkiitos kaikille!
Matkaa koskevia twiittejä löytyy hashtagillä #FinnvasionUSA ja matkakertomus täydentyy Storifyssa.
New York City on tunnetusti yksi maailman tärkeimmistä kaupungeista mm. rahoituksen, muodin ja viestinnän aloilla. Nyt kaupungista on kehittymässä ennennäkemättömän vilkas erityisesti mobiilialan startup -keskus ja samalla jo kilpailija Piilaaksolle.
Teimme kahden päivän tehoiskun New Yorkiin yhdessä 25 suomalaisen startup -yrityksen kanssa. Lista löytyy täältä. Tavoitteena tavata potentiaalisia rahoittajia, asiakkaita ja yhteistyökumppaneita sekä kuulla vinkkejä. Porukkamme on aivan hurja. Nuoria kavereita, joilla on maailmanluokan tuotteita. Kiinnostusta riitti. Ei voi kuin olla ylpeä. Suomesta on tullut pohjoisen Euroopan startup -keskus. 
Tapasimme yhdessä myös mediaa; Wall Street Journalin, Bloombergin ja CNN:n. Suomi kiinnosti kahdesta syystä: toinen on roolimme euroalueen velkakriisin ratkaisussa AAA-luokiteltuna maana ja toinen tuore kasvuyritysbuumi. Hyvä näin!
Kirsikka kakun päällä oli NASDAQ:n pörssipäivän avaaminen. Hieno kokemus! Vähän pelottavaa nähdä omat hampaat jättikokoisina Times Squaren ruuduilla…
Viimeiseksi kävin puhumassa ranskankielisen maailman YK-lähettiläille EU:n tilanteesta. Hyvä keskustelu ja hyödyllinen myös turvaneuvostokampanjamme kannalta.
Seuraavaksi vuorossa Kalifornia ja Piilaakso.
Tässä linkki NASDAQ-vierailun mediamateriaaliin ja YouTube -videoon.
Yhdysvaltain-turnee alkoi Washington D.C.:sta. Tuttu kaupunki, minulla uusi rooli. Pääaiheena oli talous: euroalueen velkakriisin hoitaminen, talouskasvun tukeminen ja kaupan vapauttaminen. 
Tapasimme ulkoministeriössä varaulkoministeri Tom Nidesin ja apulaisulkoministeri Robert Hormatsin. Kumpaakin kiinnosti eurokriisin hoitaminen. Oma teesini on, että pahin on ainakin tältä erää ohi – mm. Italian ja Espanjan uusien hallitusten toimien ansiosta.
Kävimme Nidesin kanssa läpi Iranin ja Syyrian tilanteita. Kumpaankaan ei ole yksinkertaista ratkaisua. Venäjän ja Kiinan saaminen samaan riviin muun kansainvälisen yhteisön kanssa on Syyrian suhteen olennaista. Vaihdoimme myös ajatuksia Venäjän kehityksestä ja WTO-jäsenyydestä.
Keskustelujen pääaihe ulkoministeriössä ja USA:n ulkomaankauppaministeri Ron Kirkin kanssa oli kaupan vapauttaminen EU:n ja USA:n välillä. Olen itse puhunut vapaakauppasopimuksen puolesta jo 2009. EU ja Yhdysvallat ovat maailman suurimpia talouksia, ja molemmat kaipaavat kipeästi talouskasvua tukevia signaaleja. Toivon, että tässä päästään ottamaan isoja askelia jo touko-kesäkuussa.
Päivän päätteeksi puhuin Brookings-ajatushautomossa euroalueen tulevaisuudesta. Tilaisuus ja äänitetty puheeni löytyy täältä.
Seuraavaksi vuorossa New York yhdessä start up -yritysdelegaation kanssa. Matkan jatkoa voi seurata Twitterissä hashtagillä #FinnvasionUSA ja matkakertomus Storifyssä täydentyy vähitellen.