Hiihtolomaviikko perheen kanssa on sujunut mukavasti. Sain sähköpostiini kirjeen suomalaismepeiltä koskien Euroopan parlamentin istuntopaikkaa Strasbourgissa. Vastaan siihen myös virallisesti, mutta tässä näkemykseni lyhyesti.

Dagens Industri 16.2.2012

Den 1 mars får Finland sin tolfte president. Han heter Sauli Niinistö och efterträder Ståhlberg, Relander, Svinhufvud, Kallio, Ryti, Mannerheim, Paasikivi, Kekkonen, Koivisto, Ahtisaari och Halonen. Sauli Niinistö är cool.

Han är en analytisk tänkartyp som läser mycket, grubblar och skriver böcker. Han uttalar sig kryptiskt men intressant. Han är en ypperlig debattör och tycker om att skaka om traditionella tankebanor.

Sauli Niinistö har varit advokat, Samlingspartiets ordförande, finansminister, jobbat på Europeiska investeringsbanken i Luxemburg och suttit som talman i riksdagen. Han är internationell, pro-EU och moderat.

Republikens president har begränsade maktbefogenheter. Han har egentligen tre huvuduppgifter:
– För det första leder han Finlands utrikespolitik tillsammans med regeringen. EU-politiken leds av statsministern.
– För det andra är presidenten en slags värdeledare. Hanstår ovanför dagspolitiken och avstår bland annat sittpartimedlemskap när han blir president. Presidenten blirautomatiskt landets moder eller fader.
– För det tredje har presidenten en viktig roll som exportfrämjare. I dagens värld behöver företagen ofta statligamuskler utanför EU ochUSA. Presidenten reser runti världen med finländskaföretag.

Sauli Niinistö är expertpå ekonomiska frågor. Somfinansminister lotsade hanFinland in i euron. Han ärkänd för en ansvarsfullekonomisk politik. Hansekonomiska kunnande ärtill nytta i dagens världspolitik, som domineras avekonomiska frågor.

Det finländska presidentvalet var ett exempel på att den ideologiska debatten mellan de traditionella vänster- och högerpartierna håller på att försvinna. Debatten förs mellan lokalister och globalister.

Lokalisterna är emot globalisering, EU, euron och immigration. De förespråkar en sluten värld och flörtar ofta med nationalistiska känslor. Globalister tänker tvärtom.

Som liberal internationalist var jag nöjd med att 65 procent av rösterna i första omgången av presidentvalet gick till globalister, dit jag räknar Sauli Niinistö, De grönas Pekka Haavisto, socialdemokraten Paavo Lipponen och Svenska folkpartiets Eva Biaudet.

Den andra omgången mellan Sauli Niinistö och Pekka Haavisto blev inte särskilt het eftersom kandidaterna var så lika, globalister båda två.

I den svenska debatten stämplades Sannfinländarnas framgång i riksdagsvalen som en röst för ett slutet Finland.

Presidentvalet bevisar att slutsatsen var fel.

”Den ideologiska debatten mellan de traditionella vänster- och högerpartierna håller på att försvinna. Debatten förs mellan lokalister och globalister.”

Brasiliassa on käynnissä Suomen historian toiseksi suurin vienninedistämismatka. 123-päinen delegaatiomme on tehnyt pääministerin johdolla kaksi päivää tehoiskuja pääkaupunki Brasiliassa.

Brasilian poliittinen ja taloudellinen merkitys kasvaa hurjaa vauhtia. Se on nykyään maailman kuudenneksi suurin kansantalous ja nousussa. Talouden tunnusluvut ovat vakuuttavia. Kotimainen kulutus kasvaa hurjaa vauhtia, ja uusien löytöjen myötä Brasiliasta on tulossa myös keskeinen öljyntuottaja.

Kehityksen huomaa kaikesta: katukuvasta, suomalaisten yritysten kiinnostuksesta, isäntien innostuneen ylpeästä asenteesta – ja myös kansainvälisen kiinnostuksen määrästä. Pääkaupungissa kiersi alkuviikosta myös saksalainen ja kiinalainen delegaatio. EU:n korkea edustaja Catherine Ashton oli täällä viime viikolla.

Brasilia on liiketoiminnan kannalta samalla houkutteleva ja haastava maa. Sen markkina on valtava ja kasvaa voimakkaasti, ja yhteiskunta on perustaltaan länsimainen. Toisaalta verojärjestelmä on monimutkainen, työlainsäädäntö jäykkää ja tuotannon kotimaisuudelle on minimisäännöksiä. Valtiolla on merkittävä rooli taloudessa jo valtionyhtiöidenkin kautta.

Suomalaisia yrityksiä on matkassa 60 mm. energia-, offshore- ja itc-sektoreilta. Teemme Jyrkin kanssa parhaamme auttaaksemme yrityksiä saamaan jalan oven väliin. Mm. viestintä- ja teknologiaministerien tapaamisista syntyi heti lupaavia yhteyksiä.

Pääkaupunki Brasilia on hallinnon keskus. Tapasimme tiistaina Brasilian presidentin Dilma Roussefin, ulkoministeri Antonio Patriotan ja keskuspankin pääjohtajan Alexandre Tombinin. Vaikuttavat tapaamiset! Patriotan olin tavannut jo joulukuussa Genevessä. Kahdenvälisten asioiden lisäksi listalla oli kansainvälisen politiikan polttavimpia kysymyksiä; Syyria, Iran ja euroalueen talous. Dilma on tuonut Brasilian ulkopolitiikkaan tervetullutta ihmisoikeuspainotusta.

Suuntaamme seuraavaksi Rio de Janeiroon ja Sao Pauloon, joissa agendalla on mm. tapaamisia brasilialaisten yritysten kanssa. Jatkoa seuraa!

Perjantai meni kokolailla EU:n rahoituskehysten (2014-2020), eli EU-budjetin parissa. Osin sattumankin sanelemana budjettiasioista vastaavan komissaari Janusz Lewandowskin Suomen vierailu osui samalle päivälle kuin EU-ministerivaliokunnan keskustelut EU:n rahoituskehyksen kokonaistasosta.
 
Komissaarin kanssa alustimme Komission Suomen edustuston järjestämässä yleisötilaisuudessa jossa pureuduttiin nimenomaan EU-budjetin niukentuvien resurssien sekä kasvua ja kilpailukykyä vahvistavien toimien yhteensovittamiseen EU:ssa. Yhtä vastausta tähän dilemmaan ei tainnut löytyä, mutta keskustelu oli hyvää ja vilkasta. On mukava osallistua keskusteluun kun ”tupa on täynnä”. Yksityiskohtaisemmin asiaan pureuduimme yhteisellä työlounaalla komissaari Lewandowskin kanssa. Tunnelma oli avoin ja hyvä.
 
Vielä aamuisesta keskustelusta EU-ministerivaliokunnassa. Meillähän hallitus oli jo aikaisemmin linjannut kannattavansa kurinalaista EU:n rahoituskehyksen tasoa ja tiukkaa budjettikuria. Tätä kantaa me nyt tarkensimme. Tarkennetun kannan mukaisesti Suomen tavoitteena on noin yhden prosentin maksusitoumusmäärärahojen kokonaistaso EU-maiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta ja vastaavasti noin 100 miljardia euroa matalampi menotaso verrattuna komission ehdotukseen. Käytännössä tämä merkitsisi noin 10 prosentin leikkausta kokonaistasoon.
 
EU:n budjetista vastaavana ministerinä olen tyytyväinen nyt tehtyyn linjaukseen. Se antaa meille hyvät edellytykset toimia neuvottelujen edetessä. Olemme selkeästi nettomaksajamaa ja siihen viiteryhmään meidän tulee myös profiloitua. Tosin kannassamme on juuri sopivasti väljyyttä jotta voimme erityiskysymystemme, maatalouden ja rakennepolitiikan, osalta olla pragmaattisia.

On selvää, että EU:n rahoituskehyksiä 2014-2020 koskevissa neuvotteluissa on siirrytty aktiiviseen vaiheeseen. Valitettavasti nämä rahan niukkuuden ympärillä pyörivät keskustelut ovat aina haasteellisia ja on selvää, että vaikka paljon saataisiinkin, aina jostakin on oltava valmis myös tinkimään. Lopputulos 27 pelaajan pöydässä ei voi olla se, että kaikki olisivat yhtä tyytyväisiä.

Tanska on aktiivinen ja kunnianhimoinen puheenjohtaja, joka odottaa asiassa selkeää edistymistä kevään kuluessa, vaikka lopullinen ratkaisu menneekin helposti ensivuoden puolelle. Suomi on tähän valmis; kiitos rakentavan ilmapiirin tänään!

Tulli julkaisi tänään pysäyttävät tilastotiedot Suomen ulkomaankaupan kehityksestä viime vuonna. Varsinkin vastikään valmistuneet joulukuun 2011 ennakkotiedot kertovat karulla tavalla niistä haasteista, joihin joudumme nyt vastaamaan.

Kauppataseemme on nyt alijäämäinen ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Vajetta kertyi viime vuonna lähes 3,6 miljardia euroa. Viimeksi vastaava tilanne syntyi Suomessa öljykriisin aikaan 1970-luvulla. Vielä vuonna 2010 tase oli 539 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Alijäämä tarkoittaa, että Suomen tuonnin arvo on huomattavasti viennin arvoa suurempi. Vaje ei ole lyhyellä tähtäimellä suuri ongelma, mutta pitkällä tähtäimellä mikään maa ei voi kuluttaa paljon enemmän kuin tienaa.

Vajeen kasvulle löytyy kaksi suoraa selitystä: öljyn hinnan nousu on kallistanut tuontia ja viennin kasvu on pysähtynyt. Käytännössä kyse on ollut pitkälti siitä, että tuonnin arvo on kasvanut huomattavasti viennin arvoa voimakkaammin. Tavaraviennin arvo kasvoi viime vuonna 8 prosenttia, mutta tuonti peräti 16 prosenttia.

Kauppataseen seurannassa olennaisinta on kiinnittää huomiota pidemmän aikavälin trendeihin. Lähihistoriassa, esimerkiksi vuosina 1970-1990, Suomen kauppatase oli tasapainossa lähes koko ajan. Vuosina 1990-2010 kauppataseemme oli ylijäämäinen. Näille vuosille osuivat viestintäteknologian valmistuksen ja viennin huippuvuodet. Suomi oli tuolloin valmistuksen ohella myös viestintäteknologian kaupan logistinen keskus mm. Venäjälle suuntautuvassa kaupassa.  Viestintäteknologia ei ollut kuitenkaan ainut ylijäämän selittäjä. Kauppataseemme olisi ollut noin vuoteen 2005 saakka plussalla, vaikka viestintäteknologian osuus putsattaisiin tilastoista pois.

Tavaraviennin heilahtelut eivät onneksi enää heiluta koko taloutta entiseen tapaan. Tuotannon globalisoitumisen vuoksi yritysten arvonmuodostus tapahtuu ympäri maailmaa, ja vain osa siitä heijastuu kotimaan ulkomaankauppatilastoissa. Esimerkiksi vuonna 2009 Suomen vienti romahti neljänneksen, mutta BKT ?vain? 8 prosenttia.

Valmistuksen siirtyessä muualle on kokonaiskuvan saamiseksi seurattava myös palvelukaupan tilastointia, joka heijastelee osaltaan kansainvälisen liiketoiminnan kehitystä. Palvelukaupan luvut vuodelle 2011 saadaan vasta kesäkuussa. Palvelukaupan trendit eroavat selkeästi tavarakaupasta. Palvelukauppa ei esimerkiksi romahtanut vuonna 2009 tavarakaupan lailla. Viime vuosina palvelukauppa ollut noin 15 miljardia euroa vuositasolla, kun tavarakauppa oli esimerkiksi huippuvuonna 2008 noin 65 miljardia. Myöskään palvelukaupan ei ennusteta kasvavan kovin nopeasti, vaikka peliteollisuutemme nousu alkaa toivottavasti pikku hiljaa näkyä.

Kaikkein tärkeintä on tutkia Suomen ulkomaankaupan kehitystä suhteessa kilpailijamaihin. Maailmankauppa on jo ylittänyt edellisen vuoden 2008 huipun tason. Maailmankauppa on siis toipunut edellisestä notkahduksestaan. Verrattaessa Suomen ulkomaankaupan kehitystä muihin maihin, paljastuu tilanteen huolestuttavuus: Suomen kaupan kasvu oli viime vuonna EU-alueen maiden keskuudessa viidenneksi heikointa.

Suomen viennin alueellinen jakautuma on säilynyt pitkään ennallaan. Suurimmat vientimaamme ovat Ruotsi, Saksa ja Venäjä. EU-alueen osuus on 56 prosenttia ja euroalueen 31 prosenttia kokonaisviennistämme. Suurin osa viennin kasvusta vuonna 2011 toteutui Euroopassa. EU:n ulkopuolisten maiden osuus viennissämme on silti suhteellisen suuri muihin EU-maihin verrattuna.

Valopilkkuna tilastoissa on hyvin kehittynyt Venäjän-vienti. Tosin EU-maiden keskimääräinen Venäjän-kaupan kasvu on vielä Suomeakin suurempi. Venäjän WTO-jäsenyydestä seuraavat tullinalennukset voivat lisätä kauppaa merkittävästikin.

Suomen viennin toimialajaossa on vallinnut selvä trendi kuluneen vuosikymmenen aikana.  Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden osuus on pienentynyt, kemian teollisuuden osuus on vahvistunut, ja metalli-, kone- ja kulkuneuvoteollisuuden osuus on säilynyt suurimpana. Suurten kulutusbrändien osuus on valitettavan pieni. Vientimme on myös edelleen suuryritysvetoista. Investointihyödykkeiden suuri osuus Suomen viennissä tekee viennistämme suhdanneherkkää. Emme ole saaneet maailman kulutuskysynnän valtavasta kasvusta riittävän vahvaa otetta.

Nyt saadut tilastot vahvistavat vakaumustani, että taloudelliset ulkosuhteet on nyt nostettava asialistamme kärkeen. Suomen talous tarvitsee vientiteollisuuden uuden aallon, jonka siemeniä on jo nyt nähtävissä kukoistavassa startup-yritysten ekosysteemissämme. Samalla on pidettävä huolta perinteisten teollisuusyritystemme elinvoimasta, joka tukee koko yrityskenttää. Myönteinen kierre saadaan aikaiseksi vain yhteistyöllä.