2011 « Alex Stubb

Vaaleista on kulunut kuusi päivää. On ollut aikaa mutustella. Olipahan muuten vaalit! Suomen poliittinen kenttä muuttui kertaheitolla moneen suuntaan.

Jättiläismäinen kiitos kaikille! Ei tätä oikein voi sanoiksi pukea. Me olemme ensimmäistä kertaa maan suurin puolue eduskuntavaaleissa. Henkilökohtainen äänimäärä ylitti kaikki odotukseni. Olen äimän käkenä. Vielä kerran kiitos ja korkee femma!

Vaaleissa on vähän sama meininki kuin jääkiekossa keväisin. Ensin käydään kovaa kamppailua SM-liigan mitaleista. Sen jälkeen nollataan tilanne ja rakennetaan maajoukkue, joka edustaa Suomea MM-kisoissa. Play-off taistelut unohdetaan. Puhalletaan samaan hiileen sinivalkoisessa pelipaidassa.

SM-liigassa punapaidat (IFK) voitti kultaa, sininen Blues hopeaa ja keltainen Lukko pronssia. Vaaleissa sininen Kokoomus nappasi ykköspaikan, punainen SDP hopeaa ja pronssille nousi ”sini-keltaiset” Perussuomalaiset. Soini nosti joukkueensa jumbosijalta pronssille. Huikea suoritus. Onnittelut!

Suomen vaalit ovat herättäneet harvinaisen paljon kiinnostusta maailmalla, ja hyvä niin. Viime päivät ovatkin menneet pitkälti kansainvälistä mediaa paimentaessa. On ollut Financial Timesia, Al-Jazeeraa, Economistia, NY Timesia, jne. Rautalangasta on saanut vääntää Suomen vaalijärjestelmästä ja vaalien tuloksesta.

Perusviesti: me suomalaiset kunnioitamme demokratiaa ja olemme käytännönläheisiä ongelman ratkojia. Meihin voi, ja kannattaa luottaa. Nyt kannattaa vaan ottaa iisisti. Me olemme aina onnistuneet rakentamaan koalitiota, jotka pohjautuvat yhteiseen hallitusohjelmaan. Homma hoituu. Piste.

Myönnän, että minua on myös ärsyttänyt tapa, jolla Timo Soinia on käsitelty kansainvälisessä mediassa. Ei pidä demonisoida. Olen tuntenut Soinin 8 vuotta. Monta EU-taistelua on käyty, ja aina hyvässä hengessä. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta ”Jytky” on reilu ja vastuullinen jätkä, jonka kanssa voi tehdä duunia. Tämän olen myös kv-haastatteluissani sanonut.

Ensi viikolla alkaa hallitustunnustelut ja varsinainen eduskunta työ. Heti Vapun jälkeen on sitten hallitusneuvottelujen vuoro. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Suomalainen maalais- ja kaupunkilaisjärki voittaa aina.

Lopuksi pahoittelut, että blogikirjoittelussa on ollut viimeisten viikkojen aikana muutaman päivien aukkoja. Vaalikentillä on ollut helpompi viestitellä Twitterin ja Facebookin kautta.

Olen kirjoittanut tätä blogia yli 7 vuotta, ja homma jatkuu. Päiväkirjasta tuli kunnon blogi kun avasin sen kommenteille ja vielä kovempi juttu kun kaikki rupesivat kirjoittamaan omalla nimellä. Tämän blogin pihvi löytyy teidän, arvon kommentaattoreiden kirjoituksista!

Olen ajatellut Blogin, Facebookin ja Twitterin tulevaisuutta seuraavanlaisella tavalla:

1. Blogi – analyyttisemmat, pidemmät kirjoitukset, matkaraportit ja viralliset kannanotot. Suurin osa kirjoituksista suomeksi, aina välillä myös pohdintaa ruotsiksi ja englanniksi.

2. Facebook – fiilistelyä, kalenteria ja linkityksiä. Kirjoitukset suomeksi.

3. Twitter – tilannekuvia, nopeita kannanottoja ja twit-picsejä. Kirjoitukset lähinnä englanniksi, jotta sitä voidaan myös seurata rajojemme ulkopuolella.

Olen äärettömän iloinen, että voin käyttää näitä kolmea sosiaalista mediaa perusviestinnässä. Toivon, että se omalta osaltaan lisää ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme avoimuutta.

Blogia seuraa yli 3000 henkilöä päivittäin, Facebookissa on yli 5000 ”likettäjää” ja Twitteriä seuraa vajaat 7000 ihmistä. Näillä ajattelin mennä. Mitäs sinä olet mieltä? Jatkettaisko näin vai haluaisitko muita muutoksia? Kaikki ehdotukset otetaan kiitollisena vastaan.

Hyvää Pääsiäistä! Glad Påsk! Happy Easter!

Vaalisunnuntai. Jännittää aika lailla.

Kokoomuksella on mahdollisuus olla ensimmäistä kertaa suurin puolue eduskuntavaaleissa. Se nostaisi Jyrkin pääministeriksi. Viimeiset mielipidemittaukset ovat olleet lupaavia. Ei pidä kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa.

On puhuttu paljon siitä, että vaalit ovat ennätystiukat. Tiukkaa on ollut aikaisemminkin: suurimman ja toiseksi suurimman puolueen eduskuntavaalikannatuksessa on viimeksi ollut yli prosenttiyksikön ero vuonna 1995. Perussuomalaiset tullevat nostamaan kannatustaan reippaasti. Urheilukilpailuissakin on kuitenkin tärkeintä se, kuka voittaa – ei se, kuka tsemppaa parhaiten verrattuna edelliseen kisaan.

Ennakkoäänet pamahtavat ruutuun klo 20. Silloin olemme jo viisaampia – mutta lopullista totuutta niistä ei vielä näe. Edellisissä eduskuntavaaleissa Kokoomuksen lopullinen tulos oli 0,7 %-yksikköä parempi kuin osuus ennakkoäänistä. Vihreillä nousua tuli vaali-illan aikana peräti 2 %-yksikköä, RKP:lläkin 0,8. Keskustan tulos taas laski vaali-illan aikana ennakkoääniin verrattuna 1,8 %-yksikköä, SDP:lläkin 1,3.

Ennakkoäänestysaktiivisuus nousi puolitoista prosenttiyksikköä edellisistä vaaleista ja oli nyt 31,2%. Tämä saattaa ennakoida yli 70 %:n äänestysaktiivisuutta – toivottavasti näin! Ennakkoäänien osuus kaikista äänistä on kuitenkin noussut tasaisesti vaali vaalilta, joten varma tästä ei voi olla.

Olen ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleissa ehdolla. Tulosta on vaikea arvioida etukäteen. Ulkoministerin homma on tietysti rajoittanut sitä aikaa, minkä olen pystynyt käyttämään kampanjointiin, mutta mielestäni fiilis on ollut koko ajan tosi hyvä. Suurkiitos kampanjapäällikkö Jussille ja koko tiimille kaikesta mitä olette tehneet: puhuneet tutuille ja tuntemattomille, jakaneet ja luukuttaneet esitteitä ja levittäneet viestiä mm. Facebookissa.

Lauantai-aamu. Viimeinen kampanjapäivä on alkamassa. Aikamoista haipakkaa on ollut. Jännittää.

Tänään kierrän Klaukkalassa, Tapiolassa, Kauniaisissa ja Isossa-Omenassa. Sitten alkaa odottelu. Huomenna kulutan aikaa Länsiväylä-juoksussa. Toivottavasti sitä kuluu mahdollisimman vähän…

Nyt onkin sitten vaaliveikkausten aika. Kuulisin mielelläni arvon blogikommenttaattoreiden veikkauksia paikkamääristä ja prosenteista. Eli monta paikkaa kukin puolue saa ja monta prosenttia äänistä. Eduskunnassahan on ne tunnetut 200 paikkaa. Ei muutakuin veikkaamaan.

Kesken vaalirumban piipahdin Washingtonissa tapaamassa ulkoministeri Hillary Clintonia.

Kolme aiempaa tapaamisyritystä Suomessa peruuntui. Ensimmäisen esti Islannin tulivuorenpurkauksen tuhkapilvi, toinen kaatui Clintonin kalenterimuutoksiin ja kolmas yritys ? Saariselän ulkoministeritapaaminen ? peruuntui Libyan kriisin vuoksi. Niinpä Clinton soitti helmikuussa ja kutsui Washingtoniin. Suomeen hän lupasi kuitenkin tulla myöhemmin.

Keskityimme tapaamisessa erityisesti kolmeen teemaan: Pohjois-Afrikan kuohunta, Afganistan ja Venäjä.

Suurimman osan ajasta käytimme Pohjois-Afrikkaan. Analyysimme Libyan haastavasta tilanteesta olivat hyvin samanlaiset. Selostin EU:n suunnitelmia. EUFOR Libya ? kriisinhallintaoperaatiota valmistellaan varmuuden vuoksi, mutta sen käynnistäminen vaatii YK:n (OCHA) pyynnön. Suomi ei ole vielä päättänyt mahdollisesta osallistumismuodosta, harkinta on tapauskohtaista, eikä YK välttämättä pyydä apua. Tässä on lukkona monta jos?sanaa ja ehtoa.

Clinton kiitti Suomea panoksesta Afganistanissa. Kerroin Suomen hallituksen ja tasavallan presidentin linjauksista Suomen osallistumisen suhteen. Etenemme vastuunsiirrossa afgaaneille yhdessä muiden Isaf-maiden ja Afganistanin kanssa suunnitellussa aikataulussa. Suomen ulkopoliittinen johto arvioi omaa panostamme tämän vuoden lopulla.

Itse kiittelin Yhdysvaltoja positiivisen kehityksen aikaansaamisesta Venäjällä reset– politiikalla. USA:n ja Venäjän yhteistyö on mennyt positiiviseen suuntaan. Tämä näkyy myös Nato-Venäjä ja EU-Venäjä ?suhteissa. Venäjän kansainvälisten suhteiden positiivisella kehityksellä on Suomelle iso merkitys.

Pidimme myös yhteisen lehdistötilaisuuden. Sellaista ei ole Suomen ulkoministereille Washingtonissa ainakaan viime vuosina suotu. Se oli tietysti hyvä tilaisuus mainostaa Suomea amerikkalaismedian välityksellä. Clinton tosin kehui Suomea minuakin enemmän.

Ulkoministeriöstä painelimme Valkoiseen taloon, jossa tapasin varapresidentin kansallisen turvallisuusneuvonantajan Antony Blinkenin. Sovimme treffeistä Bidenin Suomen vierailun yhteydessä. Keskustelimme samoista teemoista kuin Clintonin kanssa.

Kaiken kaikkiaan hyvä keikka. Taas tuli mieleen, että ulkopolitiikassa on kaksi tasoa: virallinen ja henkilökohtainen. Kemiat ovat tärkeitä. Clintonin kanssa meillä synkkaa hyvin. Hillary on terävä mutta rento keskustelukumppani.

Takana erinomainen tapaaminen Yhdysvaltain ulkoministerin Hillary Clintonin kanssa. Keskustelu vähän venähti, aiheina arabimaailman muutokset, Afganistan ja Venäjä.

Tapaamisen jälkeisen yhteisen lehdistötilaisuuden videotallenteen löydät täältä.

Laitan raporttia tulemaan. Ensi hätään alla muutama kuva.

(Kuvat: Kari Mokko)

Huomenta. Poden huonoa omatuntoa. Kolme päivää ilman blogikirjoitusta. Onneksi te ylläpidätte keskustelua.

Olin erittäin otettu kolmen vuoden saldoanalyyseista. Kaikki erinomaisia. Kiitos. Erityiskiitos Jouni Pullille pitkästä pohdinnasta.

Eikö ole muuten jännää, että näissä vaaleissa ulkopoliittiset aiheet ovat olleet vahvasti esillä: Japani, Arabimaailman myllerrys (erityisesti Libya) ja finanssikriisi. Mielestäni erinomainen asia. Me emme elä missään impivaarassa, jossa voimme ummistaa silmämme maailman tapahtumilta.

No okei, myönnän, että kun sain toissailtana viestin Japanin viimeisimmästä maanjäristyksestä, niin kysyin vaimoltani voisikohan tämä maailma olla edes hetken kaatumatta päälle…

En tiedä miten tulen tarkastelemaan näitä viikkoja muutaan vuoden päästä. Välillä tuntuu siltä, että palloja on ilmassa liikaakin. Maailma ei pysähdy meidän vaalien takia.

Viimeiseillä vaaliviikolla tahti vain tiivistyy. Tänään Salo, Turku, Rauma ja Pori. Huomenna lennän Yhdysvaltoihin tapaamaan Hillary Clintonia. Tiistainvastaisena yönä Luxemburgiin EU ulkoministerikokoukseen pohtimaan Libyan tilannetta. Myöhään illalla Helsinkiin. Keskiviikkona Hämeenlinnaan ja Pressiklubin vaalikeskusteluun Erkki Tuomiojan kanssa. Viimeiset kolme päivään 12h kampanjapäiviä Uudellamaalla.

Myönnän myös, että jännittää. Vaalitilanne on äärimmäisen tiukka. Mitkä ovat sinun vaalifiilikset? Miltä näyttää viikkoa ennen vaaleja?

Japanin suurlähettiläs Hiroshi Maruyama toi keisarilta kirjeen. (Kuva: Eero Kuosmanen)

Tällä vaalilauseella kampanjaani tehdään. Mitä tuumit?

Tapasimme tänään Helsingissä viiden pohjoismaisen kollegan kesken. Pohjoismaiset ulkoministerikokoukset ovat tunnelmaltaan kotoisia. Keskustelut ovat avoimia ja suoria.

Kokoussalissa pohjoismaisten kollegojen kanssa (kuva: Eero Kuosmanen)

Pohjoismaat ovat Suomelle perinteisesti se kaikkein läheisin viiteryhmä. Samoin tunnetaan muissakin pohjoismaisissa pääkaupungeissa. Siitä syystä syntyi kaksi vuotta sitten Norjassa ajatus pohjoismaisesta solidaarisuudesta. Aloite on tänä aikana kypsynyt, viimeistelimme tänään ns. solidaarisuusjulistuksen, joka löytyy täältä.

Kaiken pohjana on yhteinen pohjoismainen arvoyhteisö ja maantieteellinen läheisyys. Katsomme maailmaa samankaltaisten linssien läpi. Vastuut ovat yhteisiä. Ulkopoliittiset tavoitteemme samanlaisia. Meille kaikille on tärkeätä edistää alueellista vakautta.

Suomi, Ruotsi ja Tanska ovat EU-jäseniä. Tanska, Norja ja Islanti kuuluvat Natoon. Näistä erilaisista ratkaisuista huolimatta, tai ehkä juuri siksi, tahdomme edistää keskinäistä ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötämme solidaarisuuden hengessä. Se täydentää kunkin maan olemassa olevaa EU- ja Nato-yhteistyötä ja on linjassa kunkin kansallisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kanssa.

Pohjoismaiset ministerikollegat luonaalla (kuva: Eero Kuosmanen)

Meillä Pohjolassakaan ei voida kääntää selkää tämän päivän uhkien monimuotoisuudelle. Sama onnettomuus, luonnonkatastrofi, terroriteko tai kyberhyökkäys voi koskettaa useampaa maata kerralla. Niihin varautuminen ja tarvittaessa vastaaminen sujuu parhaiten tiiviimmän yhteistyön kautta.

Suomi on jo aiemmin sitoutunut auttamaan muita EU:n jäsenmaita Lissabonin perussopimukseen sisältyvän solidaarisuuslausekkeen mukaisesti.

Keskustelujemme pääaihe oli kuitenkin Pohjois-Afrikan tilanne. Eilisen puheeni arabimaailman muutoksesta pidetyssä seminaarissa löydät tästä. Mitäs olette mieltä?

P.S. Kokoustimme aamulla ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa, sielläkin aiheena Libya. Suomi osallistuu Euroopan unionin EUFOR Libya -operaation suunnitteluun. Utva-tiedote löytyy täältä.

Arabimaailma kuohuu – mikä muuttuu? -keskustelutilaisuus Säätytalolla (kuva: Eero Kuosmanen)

Tänään tulee täyteen kolme vuotta siitä, kun tasavallan presidentti nimitti minut ulkoministeriksi. 4.4.2008 alkaneeseen pestiin on mahtunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Takana on valtava määrä matkoja, kansainvälisiä kokouksia, päätöksiä, linjauksia, puheita, kirjoituksia ja erilaisia kriisitilanteita. Ulkoministerin työ ei ole ainakaan tylsää!

Peruslinjanamme ulkopolitiikassa on ollut aktiivisuus, avoimuus ja jatkuvuus. Se on mielestäni edellytys Suomen kansainvälisen aseman vahvistamiselle. Voimme olla kokoamme suurempi, jos toimimme fiksusti.

Presidentti Ahtisaaren kanssa tiedotustilaisuudessa (kuva: Eero Kuosmanen)

Olemme rakentaneet EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Cathy Ashtonin ja ulkoministerikollegoiden kanssa. EU:n ulkosuhdehallinto on juuri aloittanut, ja lunastaa roolinsa kunnolla vasta tulevina vuosina. Suomenkaan osalta EU:n yhteinen ulkopolitiikka ei tule korvaamaan omaa aktiivisuutta ja kahdenvälisiä suhteita.

Olemme panostaneet vahvasti Suomen hyviin ja luonteviin suhteisiin niin Yhdysvaltain kuin Venäjänkin kanssa. Molemmat ovat meille poliittisesti ja taloudellisesti erittäin tärkeitä maita ? eikä meillä ole tarvetta minkäänlaisiin komplekseihin kummankaan suhteen.

Maailmanpolitiikan pelikenttä on muuttunut vahvasti jo näiden kolmenkin vuoden aikana. Finanssikriisi on jättänyt jälkensä. Uusia asioita ja uusia pelureita on tullut mukaan. Olemme pyrkineet olemaan muutoksessa mukana ja vahvistaneet suhteita nouseviin maihin, mm. Turkkiin ja Keski-Aasiaan.

Luonnonilmiöistä ja ihmisten toiminnasta johtuvien kriisien hoitaminen on ulkoministeriössä arkipäivää. Suomalaisia on nykyään lähes kaikkialla maailmassa. Olemme mielestäni pystyneet toimimaan hyvin vaikeissa tilanteissa ja saaneet suomalaiset tarvittaessa turvaan. Kriisijärjestelmäämme on parannettu rutkasti.

Afganistan on vaativin kriisinhallintatehtävä, jossa Suomi on ollut mukana. Mukanaolossa on kyse siitä, ettemme ole vapaamatkustajia vaan kannamme vastuumme osana kansainvälistä yhteisöä. Valitettavasti emme ole välttyneet kokonaan suomalaisiltakaan uhreilta, vaikka turvallisuuteen on kiinnitetty paljon huomiota. Nyt turvallisuusvastuun siirto Afganistanin omille turvallisuusviranomaisille on käynnistymässä.

Olemme pyrkineet uudistamaan ulkoasiainhallintoa toimintaympäristön muuttuessa. Periaatteet ovat olleet valikoivuus, tehokkuus ja avoimuus. Tässä on saatu jo tuloksia (mm. edustustoverkon kehittäminen ja KAVAKU-kurssin sisäänoton uudistaminen), mutta paljon on vielä tehtävääkin. Alla luettelona asioita viime vuosilta. Listasta tuli aika pitkä?

2008
– ETYJ-puheenjohtajuus
– Bussiturma Espanjassa
– Condoleezza Ricen tapaaminen
– Aloite viisumivapaudesta Venäjän kanssa
– Georgian sota
– Suomen rauhanvälitystoiminnan nostaminen yhdeksi ulkoasiainministeriön prioriteetiksi
– Brändityöryhmän nimitys
– Suurlähettiläiden raporttien valikoiva julkistaminen HS:ssä
– Irlannin kansanäänestys Lissabonin sopimuksesta
– Ulkosiainministeriö 90 vuotta
– Lehman Brothersin kaatuminen USA:ssa -> finanssikriisi
– Nobelin rauhanpalkinto presidentti Ahtisaarelle
– Barack Obaman valinta USA:n presidentiksi
– Helsingin ETYJ-ministerikokous
– Mumbain terrori-iskut

2009
– Gazan kriisi
– Venäjän ja Ukrainan väliset kaasuerimielisyydet
– Nuorten ryhmän ulko- ja turvallisuuspoliittinen kannanotto
– Pekka Haavisto Afrikka-erityisedustajaksi
– Stoltenbergin selvitys; Pohjoismaiden turvallisuus- ja puolustuspoliittinen yhteistyö
– Suomen ja Afrikan Unionin rauhanvälityskokous Addis Abebassa
– Iranin presidentinvaalit ja vihreä liike
– Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko
– Venäjänkielinen Suomi-portaali
– Selonteko Suomen EU-politiikasta
– Hallituksen Venäjä-toimintaohjelma (VENTO)
– Euroopan parlamentin vaalit
– Kansainvälinen suojeluvastuu; YK:n pääsihteerin raportti ja yleiskokouskeskustelu
– EU:n Itämeri-strategia
– Ihmisoikeusselonteko
– EU:n Lissabonin sopimus astuu voimaan
– Kööpenhaminan ilmastokokous

2010
– Haitin maanjäristys
– Afganistan-joukkojen lisäys
– Saariselkä-ulkoministeritapaaminen
– Itä-Eurooppa ja Afrikka-linjaukset, Suomen Kiina-ohjelma
– Tuhkapilvi
– Thaimaan mielenosoitukset
– Velkakriisin kärjistyminen Euroopassa
– UH2020-puhe
– Suomen arktinen strategia
– Maahanmuuttokeskustelu Suomessa
– Rauhanvälitysaloite, sis. YK:n päätöslauselma ja ehdotus EU:n rauhanvälitysinstituutista
– Signmark erityisedustajaksi vammaisten henkilöiden oikeuksien edistämiseksi
– Dignified Foreign Policy
– Naton huippukokous
– Brändityöryhmän raportti
– Wikileaks
– Ilkka Salmen nimitys EU:n tilannekeskuksen päälliköksi
– Miljoonan vuosittaisen viisumin raja rikki

2011
– Valko-Venäjän presidentinvaalit, mielenosoitusten tukahduttaminen ja EU:n pakotteet
– Arabimaailman kuohunta, Tunisian ja Egyptin vallankumoukset, Libyan kriisi
– Japanin maanjäristys, tsunami ja Fukushiman ydinvoimala
– Ahtisaari-päivät

Muutama kirjakin on nähnyt päivänvalon: ?Alaston totuus – The Naked Truth?, ?Ei, herra ministeri – ulkoministerin ensimmäinen vuosi? ja vähän erilainen ?Miehen treenikirja?. Erilaisista saamistani palkinnoista arvostan erityisesti WWF:n Itämeri-tunnustuspalkintoa sekä valintaa vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi vuonna 2009!

Ulkopolitiikka on tiimityötä. Väki ulkoministeriössä ja 98 edustustossamme painaa töitä korkealla moraalilla ja ammattitaidolla. Osuva analyysi, jota väkemme tuottaa päivittäin, on edellytys hyvälle ulkopolitiikalle. Megakiitos kaikille!

Tämmöistä tähän asti. Arvostaisin suuresti blogikommentaattorien näkemyksiä: mikä on mennyt hyvin, mikä huonosti? Mitä olisi pitänyt painottaa enemmän? Olisiko jokin pitänyt jättää tekemättä tai sanomatta? Eduskuntavaalit ovat enää parin viikon päässä. Alkaa vähän jännittää. Mielestäni vaalien päävaihtoehdot ovat toisaalta kansainvälinen ja aktiivinen Suomi ja toisaalta eristäytyvä impivaaralainen Suomi. 17. päivän illalla sitten nähdään, kummin päin käy!

Ja tässä oma mielipiteeni kansainvälisen otteen tarpeesta eduskunnassa.

Kabinettini teki sen taas! Höynäyttivät aprillipäivänä. Lurjukset. Viime vuonna pistivät raporttien joukkoon salaisen muistion, joka oli täyttä uuba-duubaa. Tiesivät, että säikähtäisin. Ja säikähdin.

Tänä vuonna tulin toimistooni. Lattialla lojui Paavo Väyrysen nimellä varustettuja muuttolaatikoita, Suomenmaa-lehdellä höystettynä. Meni pari sekuntia, että tajusin. Kuva löytyy Twitteristä, vieressä olevan bannerin kautta.

Kostoni tulee olemaan suloinen…siis kabinetille.

P.S.

Tänään tuli iloisia uutisia EU:n ulkosuhdehallinnon nimityksistä. Vanha kollegani Petteri Vuorimäki on nimitetty niin sanotun COEST-työryhmän puheenjohtajaksi – työryhmän tehtävänä on valmistella EU:n idänpolitiikkaa. Tonttiin kuuluu Venäjä, itäinen Eurooppa ja Keski-Aasia. Petteri on pitkän linjan diplomaatti, joka tuntee itäasiat ja EU-kiemurat erinomaisesti.

EU:n 16 ulkosuhdetyöryhmästä kaksi on nyt suomalaisten vedettävänä. Todella hieno juttu!

P.P.S.

Vähemmän iloisia uutisia Afganistanista: YK:n Afganistanin avustusoperaation tukikohtaan hyökättiin tänään Mazar-i-Sharifissa, ja YK:n henkilökuntaa on menehtynyt hyökkäyksen seurauksena. Tällaisia raukkamaisia iskuja ei voi hyväksyä tai käsittää. Tapahtumien tutkinta on vielä kesken, palaan asiaan.

Keskustelimme eilisessä MTV3:n vaalitentissä mm. EU:n rahoitusvakausjärjestelyistä. Samasta teemasta on puhuttu paljon vaalikentillä.

Monia harmittaa, että olemme joutuneet antamaan lainaa Kreikalle, joka hoiti talouttaan huonosti ja epärehellisesti. Eihän se kivaa ole. Yritän purkaa alla, miksi se on ollut välttämätöntä ? ja mitä teemme, ettei vastaavia tilanteita enää tulisi.

Samat faktat löytyvät myös mm. Valtiovarainministeriön sivuilta.

Tavoitteet

Vuonna 2008 Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi muuttui reaalitalouden kriisiksi ja johti erityisesti Euroopassa velkakriisiin.

Kriisin eri vaiheissa olemme joutuneet tekemään EU:ssa isoja päätöksiä. Tavoitteena on ollut erityisesti:

pitää käsillä oleva rahoitusmarkkinakriisi hallinnassa
estää työttömyyden räjähdysmäinen kasvu kriisin aikana
pienentää tulevien kriisien todennäköisyyttä
luoda menettelyt tilanteeseen, jossa jokin euromaa päätyy kuitenkin kriisiin.

Suomen osalta kyse on siis pelkistetysti Suomen talouden vakauden ja suomalaisten työpaikkojen suojelusta. Finanssikriisi teki rumaa jälkeä viennillemme ja bruttokansantuotteellemme vuonna 2009 – emme halua sen toistuvan.

Suomi on korostanut tiukasti sitä, että uudet järjestelyt eivät saa tarkoittaa siirtymistä yhteisvastuuseen toisten euromaiden veloista. Tässä on onnistuttu.

Mitä pitää tehdä?

Perusongelma on ollut, että osa EU-maista on tehnyt huonoa talouspolitiikkaa. EU:lla ei ole ollut kunnon välineitä puuttua asiaan. Jatkossa on.

Koko EU:n talouspoliittinen yhteistyö on uudistettu. Muutoksia on paljon ? ei ihme, että näissä on vaikea pysyä perässä. Pyrimme siihen, että EU:ssa on vuoden 2012 alussa:

voimassa uusi talouspolitiikan koordinaatiojärjestelmä ? sisältäen tehokkaat sanktiot
varmistettu euroalueen pankkisektorin terveys – tehty uudistetut stressitestit ja tarvittaessa päätökset esim. pääomituksista
kaikki EU-maat vastuullisen talouspolitiikan tiellä
uskottava väliaikainen kriisinhallintajärjestelmä ja tarkka tieto sen 2013 aloittavasta pysyvästä seuraajasta.

Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) ja Euroopan rahoitusvakausmekanismi (ERVM)

Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV) ja Euroopan vakauttamismekanismi (ERVM) ovat EU:n nykyisiä kriisinhallintavälineitä. Ne luotiin nopeasti toukokuussa 2010 estämään rahoituskriisin leviämistä koko euroalueelle, ja ne ovat voimassa kesäkuuhun 2013 asti.

ERVM:n lainanantokyky on 60 miljardia euroa, ERVV:n nimellinen lainanantokyky on 440 miljardia. Jälkimmäinen on käytännössä huomattavasti vähäisempi.

ERVV:tä ja ERVM:ää on käytetty toistaiseksi Irlannin lainoittamiseen, johon osallistuivat myös Iso-Britannia, Ruotsi ja Tanska.

Euroopan vakausmekanismi (EVM)

Euroopan vakausmekanismi on se pysyvä kriisinhallintaväline, jonka perustamisesta parhaillaan neuvotellaan. Se ottaa hoitaakseen ERVV:n ja ERVM:n tehtävät kesäkuun 2013 jälkeen.

Vakausmekanismi voidaan aktivoida ainoastaan, jos se yksimielisesti katsotaan välttämättömäksi koko euroalueen rahoitusvakauden turvaamiseksi. Sen lainanantokyky tulee olemaan 500 miljardia euroa, josta maksettua pääomaa on 80 miljardia.

Vakausmekanismin käyttöön liittyy tiukka ehdollisuus ? lainaa saavan maan taloutta on sopeutettava makrotalouden sopeutusohjelman ja velan kestävää tasoa koskevan analyysin mukaisesti. Analyysin tekevät EU-komissio, Euroopan keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto.

Vakausmekanismi tuo mukanaan sijoittajien vastuun toteutumisen, josta on puhuttu paljon Suomessakin.

Vakausmekanismin saattaminen voimaan edellyttää muutosta EU:n perussopimuksen 136 artiklaan. Muutos käsitellään Suomessa normaaliin tapaan eduskunnassa, ja tasavallan presidentti vahvistaa sen.

Suomen osuus

Suomen hallitus ja eduskunta ovat antaneet sitoumuksen lainan myöntämisestä Islannille, Latvialle ja Kreikalle. Islanti on nostanut lainaa 160 miljoonaa euroa, Kreikka 515 miljoonaa euroa. Latvia on ilmoittanut, ettei todennäköisesti tule lainaa tarvitsemaan.

Lisäksi olemme myöntäneet rahoitusvakausvälineen (ERVV) kautta Irlannille lainatakauksen.

Suomelta ei ole pyydetty avustusta millekään maalle, vaan kyseessä ovat nimenomaan lainat tai lainatakaukset.

Kunkin jäsenmaan osuus pysyvästä euroalueen vakausjärjestelyistä perustuu laskentakaavaan. Pysyvästä vakausmekanismista osuutemme on 1,8 %, mikä vastaa osuuttamme väliaikaisesta järjestelystä. Niin väliaikaiset kuin pysyväkin vakausjärjestelmä voivat myöntää lainaa vain euroalueen maille, joten euron ulkopuoliset maat eivät luonnollisesti osallistu myöskään niiden rahoittamiseen.

Pysyvän vakausmekanismin perustaminen merkitsee Suomen osalta 288 miljoonan euron pääomasijoitusta vuosittain ajanjaksolla 2013-17.

Suomessa hallitus ei tee tällaisia päätöksiä yksin, vaan tarvitsee eduskunnan tuen ? myös lainatakauspäätöksille. Eduskunta ja sen suuri valiokunta onkin pidetty tiiviisti ajan tasalla.

Yearly Archives: 2011

Vaalifiiliksiä

Vaalipäivä

Vaaliveikkauksia

Lyhyt matkaraportti Jenkeistä

Washington DC

Vaalifiiliksiä

Pohjoismaista henkeä

Kolme vuotta

Lurjukset!

EU:n vakausjärjestelyt

Not Found