Alla tänään Helsingin Sanomissa julkaistu vastaukseni Heikki Aittokosken avoimeen kirjeeseen (HS 11.12.). Mitä arvon blogikommentaattorit olette mieltä?

Arvoisa Helsingin Sanomien ulkomaantoimitus ja Heikki Aittokoski. Kiitos kirjeestä (HS 11.12). Mahtavaa, että ajattelette joulun alla ulkoministeriötä. Pientä joulustressinpoikasta pukkaa täälläkin. Lahjat ostamatta, kinkku tilaamatta ja Helsingin kadutkin vielä kolaamatta.

Olen parhaillaan vuoden viimeisessä EU-ulkoministerikokouksessa Brysselissä. Älkää kertoko kenellekään, mutta täälläkin käytävillä kuhistaan Wikileaksista. Vertaillaan eri maiden paljastuksia. Hassua kyllä, kaikki tuntuvat enimmäkseen olevan kiinnostuneita siitä, mitä heidän omasta maastaan on kirjoitettu.

Heikki, olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että toimittajan ja diplomaatin ammatit eroavat toisistaan.

Tärkein ero taitaa olla kohderyhmässä. Diplomatian ydintehtävä on tuottaa tietoa, jonka avulla me ulkoministerit ja monet muut niin sanotut päättäjät voimme edistää maidemme etuja. Toimittajien kohderyhmänä ovat heidän viestimensä asiakkaat ? lukijat, kuuntelijat ja katsojat.

Olen aina ollut avoimuuden suuri kannattaja ja mielestäni lisännytkin sitä ulkoasiainministeriössä esimerkiksi julkistamalla suurlähettiläiden analyysejä heidän luvallaan. Olen myös yrittänyt parhaani mukaan avata diplomatian kammioita muun muassa blogissani ja Twitterissä. Eihän tämä mitään salatiedettä ole.

Arvoisa Heikki, mielestäni Wikileaks-vuodoissa vastenmielistä ei ollut median toiminta, vaan se, että joku rikkoi lakia ja varasti salaisia asiakirjoja. Kun informaatio on kerran ulkona, media tekee työtään sen purkamisessa. Olen ollut aistivinani herrasmiessopimuksen. Asiakirjoista on poistettu sellaisten henkilöiden nimiä, jotka olisivat voineet joutua vuotojen takia vaaraan. Kiitos siitä.

Diplomatian keskeisiä tehtäviä on analysoida ja tulkita maailmanpolitiikkaa ja välittää tätä tietoa ulkopoliittisen päätöksenteon pohjaksi. Ja nyt en puhu siitä saunanrakentamisesta, johon arkistoissamme törmäsit.

Ulkoministerinä saan lukea loistavia raportteja ison pinon joka päivä. Olen pyytänyt, että suomalaiset diplomaatit 99 edustustossa eri puolilla maailmaa tuottavat teräviä ja kaunistelemattomia raportteja, joista on hyötyä, kun tapaan kollegoja. Usein on hyödyllistä tietää sellaisiakin asioita, joita en kuuna päivänä päästäisi suustani ulos edes sammakoina.

Diplomaattien täytyy voida luottaa, etteivät heidän sanomisensa päädy laittomasti vääriin käsiin. Jos luottamus diplomatian perustyökaluun, luottamuksellisuuteen, horjuu, luottamuksellisten keskustelujen määrä todennäköisesti vähenee. Seurauksena ei ole silloin avoimempi maailma, vaan suljetumpi, kuten itsekin hyvin kolumnissasi taannoin totesit.

Diplomatiaa tarvitaan myös kriisien ja konfliktien ratkaisuun, mikä vaatii erityistä herkkyyttä. Näihin prosesseihin liittyy oleellisesti lähdesuoja, joka on diplomatiassa yhtä lailla tärkeää kuin journalismissakin.

Neuvotteluprosessit vaarantuvat, mikäli eri osapuolet joutuvat liian varhain julkisen paineen kohteeksi. Vai kuvitteleeko joku, että esimerkiksi Lähi-idän rauhanneuvottelut voitaisiin näyttää suorana tv:stä? Ei diplomatian pelikenttä sentään mikään BB-talo ole.

Sitten on Suomen etu. Aivan kuten yritykset tai vaikkapa lehtitalot, jopa demokraattiset valtiot ovat silloin tällöin kilpailutilanteessa, eikä kaikkia ”yrityssalaisuuksia” voida paljastaa muille.

Heikki, lanseerasit kirjeessäsi mainion termin: organisaatioiden pölvästiyden. Niin kuin sanoit, sitä on kaikkialla. Wikileaksin vuotamissa raporteissa pölvästiyttä on minun silmääni huomattavan vähän ? suurin osa raporteista näyttäisi olevan hyviä ja mielenkiintoisia.

Missä sitten sijaitsee ulkoministeriön pölvästiysbarometri? Ainakin parlamentarismin mukaisesti eduskunnassa. Muun muassa ulkoasiainvaliokunta ja suuri valiokunta tarkistavat lukemat säännöllisesti. Olen myös ministerinä vastuussa eduskunnalle, joka taas vastaa tekemisistään Suomen kansalle. Kenkää tulee, jos luottamus menee. Ison osansa ulkoministerin mahdollisen pölvästiyden arvioinnissa tekee tietysti mediakin.

Heikki, jos sopii, kutsun sinut ja työkaverisi joulusaunaan. Voidaan jutella Wikileaksista ja siitä, mitä tapahtui Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksen pikkujoulujen jatkoilla. Sovitaanko kuitenkin, että pidetään ne keskustelut luottamuksellisina?

Rauhallista joulua.

Nopea bloggaus ennen koneeseen menoa. Artikkeleitani on julkaistu viime päivinä Ukrainan, Valko-Venäjän ja Moldovan medioissa. Jos satut osaamaan kieliä, tekstit löytyvät täältä:

Den Ukraina

Respublica Valko-Venäjä

Na?a Niva Valko-Venäjä

Timpul Moldova

Tarkoitus on kirjoittaa vielä ennen uutta vuotta myös Etelä-Kaukasiaan ? Armeniaan, Georgiaan ja Azerbaidzhaniin. Nämä kaikki kuusi maata ovat EU:n ns. itäisen kumppanuuden maat, joiden kanssa pidimme eilen yhteisen ulkoministerikokouksen.

Kokoustelu jatkui tänään Brysselissä yleisten asioiden neuvostossa, aiheena laajentuminen.

Nyt koneeseen ja nokka Helsinkiin.

Hyvää Lucia-päivää!

Viikonloppu ei tainnut mennä löhöillessä tällä kertaa. Joulunalusmeininkiä.

Ohjelmassa Salibändyn MM-finaalia, Allegro-junan saattoa, joulujuhlaa, -ostoksia, juoksua, hiihtoa ja joulukuusen koristelua. Päästiin joulustressin makuun…

Tänään on vuorossa vuoden viimeinen EU-ulkoministerikokous. Työntäyteinen agenda. Asialistalla muun muassa Lähi-itä, Sudan, Afrikan sarvi, Iran, Afganistan ja strategiset kumppanuudet. Näiden lisäksi meillä on lounas Pohjoismaiden ja Baltien ulkoministereiden kanssa ja kokous Itäisten kumppanimaiden kanssa.

Sisällöstä enemmän huomenissa.

Tukholmassa tapahtuu vakavia. Kommentoin pommiräjähdystä jo tuoreeltaan sekä suoraan medialle että Twitterin kautta. Alla olevan tiedotteen laitoimme ulos hetki sitten.

Tarkemman analyysin aika on vähän myöhemmin, kun faktat tarkentuvat.

***
Ulkoministeri Stubb ilmaisi huolensa Tukholman pommiräjähdyksistä

Ruotsin pääkaupungin keskustassa tapahtui lauantai-iltana kaksi pommiräjähdystä, joita maan viranomaiset tutkivat terrori-iskuna.

Suomen ulkoasianministeri Alexander Stubb ilmaisi huolensa räjähdyksistä. Hän muistutti, ettei vastaavaa ole Pohjoismaissa aiemmin tapahtunut.

Stubb on ollut yhteydessä Ruotsin ulkoministeriin Carl Bildtiin ja välittänyt tukensa ruotsalaisviranomaisten ponnisteluille.

***

Luettavaksenne tänään International Herald Tribunessa julkaistu yhteisartikkeli, jossa olen mukana. Kommentteja?

Europe, Look Outward Again

By CARL BILDT, FRANCO FRATTINI, WILLIAM HAGUE, and ALEXANDER STUBB

European Union enlargement, the transformation of a mainly Western European Club into a truly pan-European Union, has been one of the E.U.?s greatest success stories. But the historic mission to bring further stability, democracy and prosperity to the whole Continent is not yet finished.

On Monday, we will meet our colleagues from around the European Union at the General Affairs Council in Brussels to set out perspectives for the enlargement process and the countries moving down the path to E.U. membership. This will clearly be a significant occasion to turn around the inward-looking tendencies of recent years and revitalize the vision of an open Europe.

The economic crisis has underlined Europe?s need for much greater dynamism. Emerging from the crisis, we cannot afford to overlook the opportunity of expanding the free flow of capital, goods, services and labor.

Moreover, E.U. integration is about strengthening the rule of law and common European values and standards all over the Continent. This is apparent not least in Turkey, where E.U.-inspired liberal reforms have turned the country into one of Europe?s principal growth engines.

The crucial question is not whether Turkey is turning its back on Europe, but rather if Europe is turning its back on the fundamental values and principles that have guided European integration over the last 50 years.

In some quarters there is clearly some anxiety regarding the consequences of a Turkish E.U. membership. The doubts over admitting a large and self-confident nation are as explicit now as they were when Britain once applied ? facing strong opposition from older members of the club. Voices of opposition were also heard when Sweden and Finland knocked on the door to the E.U.

Concerns are legitimate ? but the counter-argument is clear: New members can help Europe return to economic dynamism and take on its proper weight in world affairs. By pushing prospective candidates toward liberal reforms and full respect for human rights, the European space of stability and growth can expand further.

In the back of our minds we should also remember that Turkey, like no other country, has the ability to advance European interests in security, trade and energy networks from the Far East to the Mediterranean.

The newly released Commission Enlargement Strategy clearly shows that the membership perspective is still a forceful agent of change.

Fifteen years after the conflict in the Western Balkans, all the countries of the region now have a clear European perspective. Turkey is in the midst of a far-reaching reform process. The application of Iceland, which is now at the start of its membership negotiations, proves that the E.U. remains attractive all over Europe.

Turkey is in a class of its own. It is an influential actor on the world stage with considerable soft power. Its economy is expected to expand by more than 5 percent this year, compared with a eurozone average of 1 percent. The O.E.C.D. predicts that Turkey will be the second-largest economy in Europe by 2050.

Turkish entrepreneurs in Europe already run ?40 billion worth of businesses and employ 500,000 people. A Turkish economy in the E.U. would create new opportunities for exporters and investors, and link us to markets and energy sources in central Asia and the near east. So the security and economic case for Turkish membership is strong.

That said, if we are all to reap those benefits, Turkey needs to play its full part. We want to see movement on important areas of fundamental human rights. Economic reform must continue and E.U. single-market rules must be implemented. We encourage Turkey to continue with the steps it has taken along this path.

Yet it is undeniable that the ongoing enlargement process is following a slower pace than the earlier waves of accession. This is partly a reflection of the economic situation in the Union, and weak administrations, shyness on reforms and prospective candidates falling short of fulfilling the Copenhagen criteria.

Let us be clear: The Union?s exacting standards of democracy and rule of law require a welcome but time-consuming reform process. However, the magnetism and the transformational capacity of enlargement works only if commitments are kept on both sides.

We, the member states, must stick to our established principles and benchmarks in order to safeguard the integrity and credibility of the process.

At its coming General Affairs Council, the E.U. should restate its strong commitment to further enlargement.

Carl Bildt, Franco Frattini, William Hague and Alexander Stubb are the foreign ministers, respectively, of Sweden, Italy, Britain and Finland.

Joulunalusviikot ovat tiukkia. Se on näkynyt myös bloginpäivitystahdista – vähän hiljaista on ollut. Viikonloppuna oli kampanjahengennostatusta. Maanantaina itsenäisyyspäivänä EU-ministerivaliokunta, kirkko, pääministerin lounas, lumipyryhiihtoa ja tietenkin aina arvokkaat Linnan juhlat.

Pari päivää on tehty ns. perusbisnestä; kokouksia, tapaamisia, soittoja jne.

Tänään aamu alkoi ihan parhaalla tavalla. Luento täydelle salille Helsingin yliopistossa aiheesta ”Euroopan unioni ja maailmanpolitiikan uudet valtasuhteet”. Loistavat kommenttipuheenvuorot sain Eurooppanuorten puheenjohtajalta Matti Niemeltä, Suomen nuorten ja opiskelijoiden YK-liiton puheenjohtajalta Tuulia Vähäheikiltä ja Suomen Atlantti-seuran Nuoret ry:n puheenjohtajalta Tomas Walleniukselta. Tätä lisää. Fiksuja, raikkaita ajatuksia. Toivottavasti keskustelu jatkuu täällä blogissa.

Iltapäivä/ilta on pyhitetty eduskuntakeskustelulle.

 Yleisöä Helsingin yliopistolla

Heti alkuun pahoittelut, etten ole muutamaan päivään ehtinyt blogata. En ole sentään lumihankeen juuttunut, on vain pitänyt hieman kiirettä.

Esiinnyin tänään Suomen venäjänkielisten yhdistysten liiton eli FARO:n 10-vuotisjuhlissa. Mukava tilaisuus. Käytin puheessani suunnilleen koko venäjänkielen sanavarastoni, joka tosin on ikävä kyllä kovin suppea. Venäjää en nuoruudessani opiskellut ja se on nyt myöhemmin harmittanut. Tarvetta olisi ollut!

FARO:n juhlissa viestini oli jälleen kolmiosainen. Kehotin kaikkia Suomen venäjänkielisiä osallistumaan aktiivisesti suomalaisen yhteiskunnan toimintaan. Menemään mukaan erilaisiin rientoihin, myös järjestöelämään ja politiikkaan.

Toiseksi korostin venäjänkielisen väestömme merkitystä Venäjä-osaajina. Suomessa on arviolta 52000 venäjää äidinkielenään puhuvaa ja tästä joukosta löytyy tietysti massiivinen Venäjä-osaamisen potentiaali. Heidän osaamiselleen täytyisi löytää käyttöä. Tietenkin myös suomen osaaminen on tärkeää, mutta läheskään kaikissa tehtävissä ei vaadita huipputaitoa, ainakaan heti. Sitä paitsi tehdessä oppii.

Kolmas huomioni oli media. FARO on tehnyt aloitteen, jossa toivotaan Suomen venäjänkielisen median vahvistumista. Minusta ajatus on aivan oikea. Esimerkiksi venäjänkieliseen uutistoimintaan olisi panostettava. Lupasin itsekin, että blogini julkaistaan aina silloin tällöin myös venäjäksi.

Lopuksi tietysti onnittelin 10-vuotiasta FARO:a ja toivotin menestystä tärkeälle työlleen!

Merikasarmi keskiviikkona

Pidin perjantain kokousrumban keskellä avauspuheenvuoron UPI:n ja ECFR:n seminaarissa aiheesta ?The Challenge of European Security – Foresight into the EU strategy in a complex field?. Tässä pääpointtini. Kommentteja?

Totesin muun muassa, että Euroopan turvallisuuspolitiikassa tapahtuu juuri nyt paljon ja nopeasti. Syitä on monia, tiukka talous ei vähäisimpänä.

Esimerkkejä:

– ETYJ järjesti ensimmäisen huippukokouksensa 11 vuoteen.

– Naton taannoinen huippukokous oli menestys, ja järjestö pystyi uudistamaan strategiaansa. Samalla sovittiin Naton ja Venäjän yhteistyöstä ohjuspuolustuksen kehittämisessä.

– EU:n ja Venäjän välillä saatiin sovittua viimeisistä kauppapoliittisista ristiriidoista (mm. puutullit) ja Venäjän WTO-jäsenyys toteutunee ensi vuonna.

– Turkin asema alueellisena vaikuttajana vahvistuu entisestään.

– Iso-Britannia ja Ranska ?kaksikko sekä Pohjoismaat virittelevät omia yhteistyöjärjestelyjään.

EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on kuitenkin vähän jymähtänyt paikoilleen. Emme oikein tiedä, mihin sitä pitäisi kehittää tai mihin mm. taistelujoukkoja pitäisi käyttää.

Peräänkuulutin EU:lta kolmea toimenpidettä:

– Otetaan isompi vastuu Euroopan turvallisuudesta. Lissabonin sopimus antaa tähän työkalut.

– Vahvistetaan strategista ajattelua. Euroopan turvallisuusstrategia pitäisi päivittää ja tehdä siitä uuden ulkosuhdehallinnon ?opaskirja?.

– Parannetaan kriisinhallintakykyjä. Perustetaan operaatioesikunta Brysseliin, lisätään yhteistyötä puolustusmateriaalin suhteen ja jaetaan kansallisia kykyjä yhteisessä poolissa.

Aurinkoiseksi muuttunut Astanan huippukokouspäivä alkoi aamiaisella kazakstanilaisten vammaisjärjestöjen kanssa. Aamiaistilaisuuden pääesiintyjä oli tietenkin Signmark, joka piti hienon puheenvuoron kazakstanilaisille kuulijoille ja kävi näiden kanssa myös pitkän keskustelun. Kokemusten ja näkemysten vaihto yli rajojen avarsi mieliä. Signmarkin eli Marko Vuoriheimon tahdonvoima ja positiivinen ote tekivät vahvan vaikutuksen.

Heti aamiaisen jälkeen Etyj-huippukokous jatkui tiiviillä kokoustamisella. Valtionpäämiesten pitäessä virallisia puheita, jatkoivat suurlähettiläät neuvotteluita kokouksen loppuasiakirjasta. Yöneuvottelut eivät olleet tulosta vielä tuoneet.

 

Kansalaisjärjestötapaaminen Norjan ja Ruotsin kollegoiden kanssa

Salissa puhetta johti varmoin ottein Liettuan presidentti Dalia Grybauskaité. Perinteiseen tapaan tuleva puheenjohtajamaa johtaa yhden istunnon. Liettuan Etyj-puheenjohtajuus alkaakin heti 1.1.2011. Melko tuoreena Etyj-puheenjohtajuusveteraanina toivotan Liettualle menestystä!

Koko päivän kestäneet suurlähettilästason ns. Prep-Com ?neuvottelut toivat lopulta tuloksen vasta iltamyöhään. Huippukokous kykeni hyväksymään loppuasiakirjan, mitä on pidettävä saavutuksena. Erittäin kovan työn takana se kuitenkin oli. Epäonnistuminen olisi ollut takaisku, jollaisia järjestö ei tosiaankaan kaivannut. Nyt on ainakin luotu yhteinen pohja jatkotyölle.

Arvioin huippukokouksen tuloksia tarkemmin huomisessa ?The Challenge of European Security?- puhetilaisuudessa. Tilaisuus järjestetään Kansallismuseon auditoriossa klo 14:00.

Astanan suurlähetystöllä Tasavallan presidentin ja suurlähettiläs Mikko Kinnusen kanssa

Keskustelu Kirgistanin ulkoministeri Kazakbajevin kanssa

Astanan päiväni päättyi käyntiin viime vuonna perustetussa suurlähetystössämme. Teimme vierailun Tasavallan presidentti Tarja Halosen johdolla. Suurlähettiläs Mikko Kinnusen ja hänen osaavan tiiminsä tekemää työtä oli helppo kehua. Näköalakin heillä on hieno, minkä voi valokuvastakin havaita.

Näkymä talvisesta Astanasta

Eilen palasin Astanaan parin vuoden tauon jälkeen. Viimeksi käydessäni Kazakstanin pääkaupungissa oli 30 asteen helle. Nyt lunta tulee kirjaimellisesti vaakatasossa. Astana on tuulinen paikka…

Tänään täällä käynnistyi Etyjin huippukokous. Edellisestä ehtikin kulua jo 11 vuotta. Nämä vuodet ovat olleet järjestölle vaikeita. Helppo ei ollut Suomenkaan puheenjohtajuusvuosi 2008.

Kazakstanin johdolla Etyjiä koetetaan nyt vahvistaa ja antaa sille uutta suuntaa. Tämä on tärkeä tavoite. Etyjiä tarvitaan edelleen.

Neuvottelut huippukokouksen loppuasiakirjasta ovat vielä käynnissä. On vielä epävarmaa, onnistutaanko siitä sopimaan. Toivon ainakin niin, sillä se olisi piristysruiske järjestölle.

Kokous on hyvä sauma treffata myös ulkoministerikollegoitani. Tähän mennessä olen tavannut erikseen Uzbekistanin, Azerbaidzanin ja Kirgisian ministerit. Huomenna lisää.

Jos itse olenkin Astanan veteraani, oma vammaiskysymysten erityisedustajani Signmark teki täällä nyt ensiesiintymisensä. Takana on jo kaksikin keikkaa Etyj-iltajuhlissa sekä kansainvälinen lehdistötilaisuus. Viittomakielinen rap näytti toimivan loistavasti myös Kazakstanissa! Huomenna edessä on vielä seminaari. Signmark tekee hienoa työtä tasavertaisten oikeuksien ja suvaitsevaisuuden puolesta.

Kokous jatkuu aamulla. Mutta suurlähettilästason neuvottelukone jauhaa kenties läpi yön.

Huippukommentaattori Jouni Pullilla on nykyään myös oma blogi. Kannatta käydä tsekkaamassa ja kommentoimassa. Onnittelut Jouni! Älä vaan jätä meitä.