Gymnich meni ihan mukavasti. Aina hyödyllistä pohtia maailmanpoliittista tilannetta yhdessä kollegojen kanssa.

Keskustelun painopiste oli Pakistanissa, strategisissa kumppanuuksissa ja Turkissa. Pakistanin vakauttamiselle annettiin vahva tuki. Kaikki keinot tulisi käyttää: humanitaarinen, kehitysapu ja kauppa.

Keskustelu strategisista kumppanuuksista on vielä alkutekijöissään. Mielestäni meidän tulisi keskittyä niihin G20-maihin, jotka eivät ole EU:n jäseniä. Eli Argentiina, Australia, Brasilia, Kanada, Kiina, Intia, Indonesia, Japani, Meksiko, Venäjä, Saudi-Arabia, Etelä-Afrikka, Etelä-Korea, Turkki ja Yhdysvallat.

Näitä maita voi tarkastella esimerkiksi viidestä näkökulmasta: talous, politiikka, arvot, liittolaisuus ja naapurit. Näiden kriteerien pohjalta sitten räätälöidään jokaiselle erillinen suhde. Eli yhtä yksittäistä muottia ei ole.

Itse puhuin paljon viikonlopun aikana arvokkaasta ulkopolitiikasta ja Turkista. Tämä myös noteerattiin laajasti kansainvälisessä mediassa. Perushaastattelujen lisäksi annoin erilliset haastattelut AFP:lle, Reutersille, International Herald Tribunelle ja Economistille. Pienelle maalle ulkoministerin kansainvälinen näkyvyys on tärkeää.

EU-putki jatkuu tällä viikolla. Ulkoministerit osallistuvat pitkästä aikaa Eurooppa-neuvoston kokoukseen. Siitä tarkemmin torstaina.

Tänään HS:n Vieraskynässä yhteiskirjoitus Unkarin ulkoministerin János Martonyin kanssa. Aiheena EU-Venäjä-suhteet. Sama teksti tuli viikolla ulos myös Moscow Timesissa. EU:n ulkoministeri Catherine Ashton lähetti tekstiviestin ja kertoi tykänneensä. Mitä mieltä te, blogikommentaattorit, olette?

EU:n ja Venäjän suhteissa voidaan nyt edetä

Venäjästä on käytävä EU:n sisällä enemmän strategista keskustelua.

János Martonyi, Alexander Stubb

Martonyi on Unkarin ulkoministeri ja

Stubb Suomen ulkoministeri.

Venäjä on monessa mielessä maailmanluokan pelaaja ja meille tärkeä strateginen kumppani. Se on myös eurooppalainen maa ja läheinen naapuri. Euroopan unionin ja Venäjän välisissä suhteissa olisi nyt erinomainen hetki ottaa harppauksia eteenpäin jatkaen sitä avointa, yhteisille intresseille ja arvoille perustuvaa kommunikointia, joka on ollut olemassa tähänkin asti. Molempien osapuolten on tehtävä töitä, jotta yhteinen potentiaali saadaan hyödynnettyä entistä paremmin.

Kolme tavoitetta nousee yli muiden lähitulevaisuuden Venäjän-suhteissa.

Niistä ensimmäinen liittyy talouteen. EU on Venäjän tärkein vientimarkkina, ja Venäjä on EU:n kolmen merkittävimmän kauppakumppanin joukossa. Venäjällä 80 prosenttia suorista ulkomaisista investoinneista tulee EU-maista. Energia-alalla keskinäinen yhteys on päivänselvä. Maantieteellinen läheisyys voi parantaa sekä Venäjän että EU:n kilpailukykyä, mutta se ei riitä globaalissa kilpailussa.

Juuri nyt kiireellisin asia on Venäjän liittyminen Maailman kauppajärjestöön (WTO). Myös teknisten standardien harmonisointi lähentäisi markkinoitamme entisestään. EU:lla ei ole syytä painostaa Venäjää tässä asiassa, saati tarvetta sanella sääntöjä. Mutta olkaamme rehellisiä: tarjolla on huolellisesti valmisteltuja, todistetusti laadukkaita ja kuluttajien luottamusta nauttivia standardeja ja säädöksiä, joihin Venäjä voi halutessaan tarttua.

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev, modernismin ja innovaatioiden innokas edistäjä, on sanonut, etteivät eurooppalaiset standardit ole hullumpia. Myös venäläiset kuluttajat ovat jo vuosikymmeniä pitäneet eurostandardeja hyvän laadun synonyymina. Harmonisoiduista määräyksistä hyötyisivät eniten venäläiset yritykset, koska niiden kilpailukyky Euroopan markkinoilla paranisi.

Vielä tärkeämpi päämäärä on Venäjän ja EU:n välinen vapaakauppa-alue. Meidän ei tulisi nähdä talouksiamme toistensa kilpailijoina vaan tehdä ne houkuttelevammiksi lisäämällä integraatiota. Tämä avaisi molemmille mahdollisuuksia globaaleilla markkinoilla, joilla kilpailu koko ajan kovenee. Matka on pitkä mutta ei ollenkaan mahdoton.

Toinen tavoite liittyy ihmisten liikkumiseen ja kohtaamiseen. Viisumivapaus hyödyttäisi kymmeniä miljoonia ihmisiä. EU ja Venäjä sopivat vuonna 2003, että viisumivapaus on pitkän aikavälin tavoite. Tämä tavoite on yhä voimassa. Ensin on kuitenkin täytettävä erilaiset tekniset ja yhteiskunnalliset kriteerit. Venäjän ja EU:n asiantuntijoiden tulee jatkaa keskustelua ja selvittää, missä on edistytty tarpeeksi ja missä tarvitaan vielä toimenpiteitä. Tämän jälkeen voidaan aloittaa neuvottelut viisumivapaussopimuksesta.

Kolmas Venäjän-suhteita koskeva tavoite liittyy ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Onnistunut kumppanuus perustuu arvoihin sekä keskinäiseen kunnioitukseen ja luottamukseen. Edistystä on tapahtunut niin sanotun ulkoisen turvallisuuden alueella. Esimerkki tästä on kansainvälinen kriisinhallinta Somalian rannikolla ja Tshadissa. Voisimme kuitenkin tehdä yhdessä paljon enemmän, myös EU:n ja Venäjän lähialueilla.

Saksan liittokanslerin Angela Merkelin ja Medvedevin aloite EU:n ja Venäjän välisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen yhteistyön syventämisestä on harkinnan arvoinen. Myös Etyjiin ja Natoon liittyviä mahdollisuuksia tulee hyödyntää tehokkaammin. Konfliktialueilla voidaan kuitenkin löytää kestäviä ratkaisuja vain, jos yhteistyö ulotetaan maihin, joita konfliktit koskettavat.

Ulkoisen turvallisuuden rinnalla strategisena tavoitteenamme tulisi olla yhteisen eurooppalaisen turvallisuuden alueen rakentaminen olemassa olevien instituutioiden pohjalta, haluavathan sekä EU että Venäjä vahvistaa Euroopan vakautta ja turvallisuutta.

Jotta nämä tavoitteet voitaisiin saavuttaa, EU:n täytyy ensin tehdä omat kotiläksynsä. Meidän tulee olla yhtenäisempiä ja toimia ripeämmin. Venäjästä on käytävä EU:n sisällä enemmän strategista keskustelua. Meidän on myös keskusteltava enemmän Venäjän kanssa selvittääksemme yhteisiä tavoitteita ja toimenpiteitä.

Tarvitsemme myös nykyaikaisen ja juridisesti sitovan sopimuksen, joka korvaa voimassa olevan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen. Neuvottelut ovat käynnissä, ja sopimukseen voidaan päästä, tahti riippuu osapuolten tahdosta ja toimista.

Yhteistyön rakenteiden on oltava tehokkaampia, jotta sekä uusi sopimus että EU:n ja Venäjän välillä jo sovitut yhteistyön tavoitteet toteutuisivat. Lisäksi on huomioitava tuore modernisaatiokumppanuus, josta sovittiin viime vuonna Tukholman huippukokouksessa. Ehdotammekin, että käynnistäisimme pikaisesti yhdessä venäläisten kumppaniemme kanssa rakenteita, eri työryhmiä ja dialogeja koskevan arvioinnin.

Lissabonin sopimuksen tultua voimaan EU:lla on entistä paremmat edellytykset vahvistaa ulkopolitiikkaansa. EU:n korkealla edustajalla Catherine Ashtonilla ja uudella ulkosuhdehallinnolla on tärkeä rooli EU:n ja Venäjän suhteiden edistämisessä. Ulkosuhdehallinnon tulisikin alusta lähtien panostaa Venäjän-suhteisiin täydellä teholla.

Onnistuminen riippuu olennaisesti jäsenvaltioiden sitoutumisesta ja aktiivisuudesta. EU:n ja Venäjän suhteet nojaavat pitkälti kunkin jäsenmaan omiin kokemuksiin yhteistyöstä Venäjän kanssa. Kahdenvälinen yhteistyö sekä EU:n ja Venäjän välinen yhteistyö eivät sulje pois toisiaan. Sillä ei ole niinkään merkitystä, puhuuko Moskovan kanssa Bryssel, Berliini, Pariisi, Lontoo, Budapest, Helsinki vai jokin muu taho. Tärkeintä on, että viesti on sama ja puheet vastaavat tekoja.

Lopulta kaikkein tärkeintä on luottamus. Se ansaitaan pelaamalla samoilla, ennustettavilla säännöillä.

Terveisiä entisestä kotikaupungistani Brysselistä. On puheenjohtajamaa Belgian vuoro järjestää epävirallinen ulkoministerikokous.

Normaalisti nämä karkelot pidetään jossain maan pääkaupunkia ”eksoottisemmassa” paikassa, mutta tällä kertaa siis Brysselissä.

Epävirallisessa ulkoministerikokouksessa Brysselissä

Ennen kokousta annoin haastattelut Reutersille ja AFP:lle. Varsinainen kokous alkoi työlounaalla. Aiheena Pakistan.

Juuri nyt keskustelemme EU:n niin sanoitusta strategisista suhteista. Eli suhteista mm. Venäjään, Yhdysvaltoihin, Kiinaan, Intiaan, jne.

Huomenna tapaamme EU:n ehdokasmaat ja keskustelemme Turkista. Palaan kokouksen antiin viikonlopun aikana, viimeistään maanantaina.

Viikonlopun epävirallisen ulkoministerikokouksen, Gymnichin, kynnyksellä kirjoitimme yhdessä Britannian ulkoministerin William Haguen kanssa seuraavanlaisen artikkelin, joka julkaistiin tänään Financial Timesissa. Aiheena Turkin merkitys Euroopassa ja maailmanpolitiikassa. Olisi kiva kuulla, mitä mieltä olette näistä näkemyksistä…

 

Powerful, populous Turkey can be a boon in Brussels

When EU foreign ministers meet in Brussels this weekend, we will both be calling for our counterparts to recognise Turkey?s increasing role and influence on the world stage. The UK and Finland support Turkey?s goal of becoming a member of the European Union. But their accession process is moving slowly. We believe the EU should not wait until Turkey joins to benefit from the strength of its relationships. But only by having a seat at the table will Turkey be able to contribute fully to the security and prosperity of the EU?s member states.

In the western Balkans and the Middle East, Turkey is already an important force and an influential actor with considerable ?soft power?. It is important both politically and economically in Iraq, and also in working with the EU to persuade Iran to meet international concerns on its nuclear programme. Elsewhere, turkey is also a crucial partner in Afghanistan and Pakistan. In short, the potential of combined between the EU and Turkey efforts is great.

Economically, as well as in foreign policy, Turkish membership of the EU is in our mutual interest as we trade and invest our way out of the global economic crisis. A member of the Group of 20 leading nations, Turkey has a rapidly growing economy which is expected to expand by more than 5 per cent this year, compared to the Eurozone average of only 1 per cent.

Even more impressively, the Organisation for Economic Co-operation and Development predicts Turkey will be the second largest economy in Europe by 2050. Turkish entrepreneurs in Europe already run ?40 billion worth of businesses, and employ 500,000 people ? and a Turkish economy in the EU would create new opportunities for exporters and investors, as well as linking us to markets and energy sources in Central Asia and the Near East.

The economic and security case for Turkish membership of the EU is therefore stronger than ever. The strategic and economic benefits for Turkey itself will be profound and far-reaching. Improving business practices, border security, access to education and social equality are all goals worth striving for.

That said, if we are all to reap those benefits, Turkey needs to do more to reinvigorate its accession process as it heads towards a review of its progress this autumn. We want to see movement on important areas of fundamental human rights. Economic reform must continue, and EU single market rules must be implemented. We encourage Turkey to pursue reforms to enable the opening of the competition chapter, one of criteria against which their membership will be judged, as soon as possible.

Turkey remains committed to supporting efforts to find a solution to the continued problem of Cyprus. We need to turn this goal into reality, so that the 36 year long division of the island can be brought to an end. It needs leaders on both sides in Cyprus to continue to show statesmanship and courage in taking needed steps. But the reward will be great: a settlement will bring enormous economic and security benefits not only to everyone on the island, but also to Turkey, the rest of the EU and the whole eastern Mediterranean region.

The EU cannot stand still to the changing world. The shutters cannot now be brought down on potential new members. Our recent experiences of accession have shown that enlargement can be a powerful catalyst for change, and can bring mutual benefits to the candidate country as well as to the EU as a whole. The Union has grown from six to 27. Existing member states have adapted and adjusted to the changes the new members have brought about. New member states have similarly adapted and adjusted to the norms and values of the EU.

Arguments used both by proponents and opponents of Turkey?s EU membership are the same: Turkey is a geopolitically significant multicultural country with vast population and growing economy. But these should be seen as an opportunity, not as a threat, and the negotiation process between the EU and Turkey should now pick up speed. And while Turkey makes progress toward meeting EU standards on the road to membership, the EU must strengthen economic, security and cultural ties with Turkey too. The EU will be stronger with Turkey as a member. Together we will be more than the sum of our parts.

William Hague and Alexander Stubb

The writers are the British Foreign Secretary and the Finnish Minister for Foreign Affairs

Vierailin tänään Tbilisissä kahden vuoden tauon jälkeen. Tunnelma oli todella erilainen kuin elokuussa 2008, sodan vielä kestäessä ja heti sen jälkeen. Georgia on toipumassa myös talouskriisistä ? talous kasvaa.

Päivä oli täynnä tapaamisia. Pisimmät keskustelut kävin ulkoministeri Grigol Vashadzen kanssa. Tapaamisrumba jatkui reintegraatioministeri Temur Yakobashvilin ja pääministeri Nikoloz Gilaurin kanssa. Viralliset tapaamiset huipentuivat keskusteluun presidentti Saakashvilin kanssa.

Esiinnyin myös Georgian ulkoministeriön suurlähettiläspäivillä. Tämä oli jo kolmas ?suurlähettiläspuheeni? tänä vuonna Helsingin ja Budapestin jälkeen.

Puhumassa Georgian suurlähettiläille.

Pääviestini oli korostaa Georgian sisäisten uudistusten merkitystä. Demokratia, oikeusvaltio ja talousreformit ovat keskeisiä maan tulevaisuudelle. Ne ovat tärkeitä myös Etelä-Ossetian ja Abhasian konfliktien ratkaisujen kannalta.

Toinen pääviestini koski Euroopan unionia. Georgian on syytä panostaa EU-integraatioon. Ovea on jo raotettu. Horisontissa häämöttävät viisumihelpotukset, assosiaatiosopimus ja vapaakauppa EU:n kanssa. Tämä suunta sekä edellyttää että tukee maan vakautta.

En keskustellut vain hallituksen edustajien kanssa. Tapasin myös oppositiota. Heiltä kuulin kovaa kritiikkiä maan tilanteesta. Kokonaiskuva on aina tärkeä.

Kävin lisäksi 2008 sodan pakolaisten asutusleirillä Tserevanissa. On selvää, että pakolaiset haluaisivat palata kotiinsa. Ilahduin kuitenkin siitä, että olosuhteet olivat suhteellisen hyvät. Koulu oli hyvin varusteltu ja lapset innoissaan.

Vierailulla pakolaisleirin koulussa.

Haastatteluja.

Yksi tavoitteeni oli tietenkin myös tukea Geneven neuvotteluprosessia, jossa YK:a edustaa suomalainen suurlähettiläs Antti Turunen. Geneven prosessi on tällä hetkellä Georgian ja Venäjän ainoa suora neuvotteluyhteys. Neuvotteluita on tärkeä jatkaa ja kehittää eteenpäin.

Olin tyytyväinen siitä, että Carl Bildtin kanssa tekemäni ehdotus EU:n rauhaninstituutista tuli eri tapaamisissa vastaan kiinnostuneina lisäkysymyksinä.

Päivän päätteeksi tapasin EU:n tarkkailumission päällikön Hansjörg Haberin ja operaation suomalaiset työntekijät. Suomalaisia EU-tarkkailijoita Georgiassa on 22. Mission varajohtajaksi valittiin juuri suomalainen Jussi Saressalo. Lisäksi kaksi suomalaista toimii EU:n erityisedustajan toimistossa. Suomalaispanos Georgiassa onkin kaikkiaan hyvin vaikuttava.

Paluu Georgiaan oli kokemuksena myönteinen. Nyt kotiin. Huomenna on taas uusi päivä…

Tapaaminen EU:n tarkkailijoiden kanssa.

Tbilisin maisemia.

En fin dag på Åland där jag deltog på ett seminarium om Ålands demilitarisering och neutralisering. Det blev en tidig start på dagen. Vaknade kl. 05:30 och styrde kosan mot flygfältet. Landade i Mariehamn strax efter nio.

Min gamla klasskamrat, sjökapten Johan Ramsland mötte mig vid fältet. Roligt att se Johan i kanonform!

Innan det officiella programmet tog jag ett träningspass med Janne Holmén. Det var roligt att springa på Jannes hemterräng med Pappa-Runes övervakande blick.

Avnjöt en suvenär lunch på ÅSS tillsammans med lantråd Viveka Eriksson. Michael Björklund är värd sitt rykte som en av Åland och rikets bästa kockar. Tack även för svärmors potatisar! Blev inte ens besviken att jag inte fick njuta av den nyfunna vintage champagnen?

I seminariet framförde jag ett inlägg som var baserat på detta tal.

Sedan var det dags för dagens höjdare: En frågestund med lokala elever. Fantastiska frågor! Tack!

(Bilder: Kari Ruokola)

Nu sitter jag i planet på väg mot Tbilisi, Georgien. Det skall bli spännande. Första gången i Georgien efter kriget. I morgon blir det bla tal för georgiska ambassadörer.

Skulle vara intresserad av att höra din åsikt om Åland och dess autonoma status. Skriv på finska eller svenska. Jag är i alla fall en Åland fan.

Sveitsin suurlähettiläs kävi tänään jäähyväiskäynnillä. Tuli mieleen, että emme ole näillä sivuilla pahemmin Sveitsiä käsitelleet.

Suurlähettiläs muisteli nostalgisesti aikoja, jolloin olimme Sveitsin kanssa EFTA:ssa. Niin ne ajat vain muuttuvat. Suomi meni ETA:n kautta EU:n täysjäseneksi. Sveitsi jäi molempien ulkopuolelle.
Sinänsä mielenkiintoinen tilanne. Sveitsi on maantieteellisesti EU:n ytimessä, mutta institutionaalisesti sen marginaalissa. Meillä tilanne on päinvastainen. 
Kuulisin mielelläni arvon blogikommentaattoreiden näkemyksiä Sveitsistä, ja sen asemasta kansainvälisessä politiikassa.

Viikonloppu oli täynnä hienoja liikuntatapahtumia pääkaupunkiseudulla. Eilen järjestettiin Helsinki City Triathlon-tapahtuma uimastadionilla ja sen läheisyydessä. 

Paul Sjöholm porukoineen (Stadi Triathlonin ja Helsinki Triathlonin vapaaehtoiset) järjestivät toistamiseen aivan mahtavan kisapäivän. Lähtöjä aamusta iltaan. Osallistujia yli 800!
Monet kokeilivat triathlonia ensimmäistä kertaa. Kävin katsomassa ja kannustamassa. Onnittelut erinomaisista järjestelyistä!

Tänään poljettiin Tour de Helsinki. Osallistujia lähes 2000! Hurja letka. Olisi tehnyt mieli osallistua, mutta juoksukausi menossa. Kävin kuitenkin katsastamassa lähtöalueen. Hyvältä näytti.
Osallistuin tänään ensimmäistä kertaa veteraanien SM-juoksuihin Pirkkolassa. Matkana 10km. Hieno tapahtuma (kiitos Sporttiveteraanien Kauko Wiralle, Asko Saarelalle ja muille vapaaehtoisille!), vaikka oma juoksu ei tänään kulkenut. Tavoitteena oli juosta noin 38 minuutin kieppeille. Ylitin maaliviivan ajassa 39’43. Ei vaan rullannut.
Odotin ehkä vähän enemmän, koska paransin keskiviikkona Cooper-ennätystäni 70 metrillä, lukemiin 3410m. ”Koutsini” Timo Vuorimaa oli taas oikeassa. Samaan viikkoon on vaikea juosta hyvää testiä ja kilpailua. Harmitti muutaman minuutin ja sitten taas hymyilytti. Väillä juoksu kulkee, välillä ei.
Onneksi kavereilla juoksu kulki. Vuorimaan Timo juoksi juuri alle 37 minuuttia, Jarkko Vesikansa ja Markus Kemetter hiukkasen yli 37 minuuttia ja Mikkolan Ollikin taisi olla siinä 38 minuutin kieppeillä…jos en ihan väärin muista.
Kuriositeettina M40-joukkueemme (Vesikansa, Kemetter ja allekirjoittanut) olisi saanut SM-hopeaa, mutta koska Helsinki Triathlon ei ole kuuleman mukaan veteraanurheiluliiton jäsen, niin mitalia ei herunut. Oh well, näillä mennään. 
Pääkaupunkiseudun liikuntaviikkoon tulee vielä lisätä Lauttasaaren juoksu ja ensimmäistä kertaa järjestetty Midnight Run. 
Ensi viikosta on tulossa mielenkiintoinen ja työntäyteinen. Tiistaina matkustan Ahvenanmaalle, keskiviikkona Georgiaan ensimmäistä kertaa vuoden 2008 sodan jälkeen ja viikonlopuksi sitten epäviralliseen EU-ulkoministerikokoukseen Brysseliin. 

Terkut Tukholmasta, jonne lensin aamun kokousrumban jälkeen. Tulin tänne tapaamaan erittäin hyvää ulkoministerikollegaani Carl Bildtiä. Ruotsissa vaalit lähestyvät, ja kävimme yhdessä vauhdittamassa moderaattien vaalityötä Hötorgetilla. Pientä syysmyrskyä ilmassa, mutta se ei haitannut. Vaalityössä oli hyvä meininki, tulossa tiukka kisa.

Ruotsin ulkoministeri Carl Bildtin kanssa Tukholmassa (kuvat Cita Högnabba)

Lehdistön haastateltavana…

Lanseerasimme Carl Bildtin kanssa myös aloitteen EU:n omasta rauhanvälitysinstituutista. Esitimme, että EU perustaisi konfliktien ratkaisemiseen ja rauhanvälittämiseen keskittyvän instituutin, joka esimerkiksi kouluttaisi eurooppalaisia asiantuntijoita vaativiin rauhanvälitystehtäviin. Tämä osaltaan vahvistaisi varmasti myös Suomen roolia rauhanvälitystoiminnassa. Toimitamme aloitteen seuraavaksi EU:n korkealle edustajalle Catherine Ashtonille.

Mitä mieltä te blogin lukijat olette ideasta?

Lehdistötilaisuus Ruotsin ulkoministeriössä

Lähi-itään neuvotellaan jälleen rauhaa. Washingtonissa ovat Clintonin johdolla koolla Israelin pääministeri Netanjahu ja palestiinalaisten presidentti Abbas. Neuvottelujen tavoitteena on kaksi itsenäistä valtiota. Määräajaksi on asetettu vuosi.

On tärkeätä että nämä osapuolet istuvat parin vuoden taon jälleen yhteisen pöydän ääreen. Mahdollisuudet edetä ratkaisuun ovat olemassa. Vaikeudet saavat silti optimistinkin mietteliääksi. Siksi koko kansainvälisen yhteisön on kannustettava ja tuettava Abbasia ja Netanjahua rohkeuteen ja etenemään loppuun asti.

Rauhanneuvottelujen suurin haaste ovatkin ehkä neuvotteluosapuolet itse. Pyrkiikö Israelin hallituskoalitio sitomaan Netanjahun käsiä? Onko Abbasilla palestiinalaisten ja muun arabimaailman tuki?

Myös Egyptin presidentti Mubarak ja Jordanian kuningas Abdullah sekä kvartetin edustaja Tony Blair olivat avauksessa mukana. Vaikka Yhdysvalloilla lienee eniten vipuvartta viedä prosessia eteenpäin, vastuu ei ole vain sen. Arabimaailman ja kvartetin, eli EU:n, YK:n, Venäjän ja USA:n, sitoutuminen on välttämätöntä. Kyse on alueellisesta konfliktista, jolla on ollut ehkä eniten vaikutusta kansainväliseen ulkopoliittiseen agendaan kuin millään muulla kysymyksellä.

Neuvottelut alkavat ilman ennakkoehtoja. Siirtokuntarakentamisen jäädytyksen päättyminen tulee olemaan varmastikin ensimmäinen koetinkivi. Samalla polttavammaksi käy kysymys palestiinalaisten sisäisestä sovusta. Hamas ei tunnusta Israelia eikä luovu väkivallan käytöstä, joten sillä ei ole rauhanprosessissa roolia. Gazassa toimivat eri ääriryhmät pyrkinevät myös sabotoimaan neuvotteluja.

Yhteisymmärrys on etsittävä kaikkiin kahden valtion rauhanomaiseen rinnakkaineloon liittyviin kysymyksiin: Palestiinan valtion rajat, Jerusalemin asema kahden maan pääkaupunkina, pakolaisten paluu sekä Israelin turvallisuuden takaaminen. Jos tässä onnistutaan, maailman historiaan kirjoitetaan uusi lehti.

Tahtoisin kuulla, miten arvon blogikommentaattorit näkevät rauhanprosessin mahdollisuudet onnistua. Kannustan ajattelemaan rakentavalla tavalla, miten toimisitte itse osapuolten saappaissa.