Utvassa eli hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa käytiin eilen läpi suomalaisten kriisinhallintajoukkojen tulevaisuutta Tshadissa.

Kävin noin vuosi sitten paikan päällä. 45 asteen hellettä, kuivaa, puutteellinen infrastruktuuri. Lisäksi aluetta piinaa joka vuosi pitkä sadekausi, jolloin liikkuminen maitse on lähes mahdotonta. Suomen rauhanturvaajat ovat motivoituneita ja tekevät erinomaista työtä.

Maaliskuussa 2009 operaatio siirtyi EU:lta YK-johtoiseksi. Suomi jatkoi, mutta joukot sijoitettiin eteläiseen Tshadiin Goz Beidan alueella, missä olemme yhdessä irlantilaisten kanssa.

Meidän arvio on, että YK:n kriisinhallintaoperaatio on tehnyt hyvää työtä. Humanitaariseen tilanteeseen on saatu helpotusta. Pakolaisten asema on parantunut, samoin alueen turvallisuus.

Isäntämaa Tshad on kuitenkin suhtautunut varauksellisesti sotilaallisen MINURCAT-operaation jatkoon. Neuvotteluja YK:n ja Tshadin kesken käydään edelleen. Tällä hetkellä operaation kesto ulottuu vain toukokuulle, ja jatko on hämärän peitossa.

Olemme irlantilaisten kanssa pohtineet, mitä voidaan tehdä. Puhuin viimeksi myöhään eilen illalla Irlannin ulkoministerin kanssa puhelimitse. Toisaalta toivoimme operaatiolle jatkoa. Toisaalta emme voi jättää joukkojamme alueelle sadekauden ajaksi, jos YK-mandaatti puuttuu. Valmistelut joukkojen poisvetämiseksi pitää käynnistää nyt, jos haluamme kotiuttaa joukot ennen sadekautta.

Tästä syystä utvassa päädyttiin eilen siihen, että puolustushallinto voi käynnistää valmistelu- ja varautumistoimet joukkojen poisvetämiseksi. Etenemme normaalissa järjestyksessä. Odotamme, mihin YK:n turvallisuusneuvosto päätyy. Käymme utvassa vielä kertaalleen tilanteen läpi sen jälkeen. Päätös joukkojen vetäytymisestä tehdään sotilaallisen kriisinhallintalain mukaisesti, eli lopullisen päätöksen tekee presidentti.

Kaiken kaikkiaan kurja juttu. Olimme valmistautuneet jatkamaan. YK:n ja koko kansainvälisen yhteisön täytyy tukea Afrikan maita ja yrittää myös kriisinhallinnan keinoin auttaa ratkomaan alueellisia konflikteja. Keskisen Afrikan tilanne, mukaan lukien Darfur sekä Tshad, pysyy huolenaiheena ja YK:n agendalla.

Maanantaiaamu käynnistyi järkyttävillä uutisilla Moskovasta. Kahdella metroasemalla tehdyissä pommi-iskuissa kuoli tämänhetkisten tietojen mukaan 37 ihmistä. Loukkaantuneita oli 65. Lähetin äskettäin surunvalittelut kollegalleni Sergei Lavroville. Ilmoitin osanottomme iskuissa menehtyneiden omaisille ja kaikille niille, joita isku kosketti.

Yksityiskohtaisia tietoja ei vielä ole käytettävissä, mutta Venäjän viranomaisten mukaan kyse oli terrori-iskusta. On selvää, että Suomi tuomitsee terrorismin ja viattomiin ihmisiin kohdistuvan väkivallan.

Moskovan suurlähetystömme selvittää parhaillaan myös kaupungissa asuvien suomalaisten tilannetta. Toistaiseksi ei ole tietoa mahdollisista suomalaisuhreista.

Tämä viikko on tuntunut jotenkin mukavan rauhalliselta. Enkä sano tätä vain siksi, että tapasin tänään kirjailija Carl Honorén, joka tunnetaan ”Slow-filosofian” puolestapuhujana. Ehkä asiaan vaikutti, että matkapäiviä oli vain yksi. Hyvä niin.

Peruskokousten (EU-ministerivaliokunta, valtioneuvoston istunto, ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta) lisäksi viikkoon mahtui tukku suurlähettilästapaamisia. Pidin myös pari puhetta – joista yhden valtakunnallisilla opetuspäivillä.

Tänään tapasin Kiinan varapresidentin Xi Jinpingin. Kokoustimme nyt toistamiseen. Ensimmäisen kerran Pekingissä viime marraskuussa. Tänään meillä oli aiheina EU:n ja Kiinan väliset suhteet, USA:n ja Kiinan väliset suhteet sekä muutamat kansainväliset kriisit – erityisesti Pohjois-Korea ja Iran, joissa Kiinalla on avainasema.

Kuva: Raino Heinonen

Uutiset eteläkorealaisen sota-aluksen uppoamisesta saapuivat vasta tapaamisemme jälkeen. 

Viikonlopusta odotan, ja toivon rauhallista. Pitkästä aikaa kunnon kotiviikonloppu. 

Kävin mielenkiintoiset kahdenväliset keskustelut Afrikan suuren miehen, Jean Pingin, kanssa. Ping on Afrikan unionin komission puheenjohtaja, vähän samoin kuin meillä on EU:n komission puheenjohtaja Barroso. Pingin tehtäväkenttä on vaikuttava. Edellistä vertausta voisi jopa jatkaa määritellen, että hän on Barroso, van Rompuy ja Ashton yhteensä.

Keskityin kuulemaan Pingin näkemyksiä siitä, miten hän näkee Afrikan suurimmat haasteet ja miten niitä hänen mukaansa voisi ratkaista. Afrikkalaiset tietävät itse parhaiten, miten mantereensa ongelmia avata.

Puheenjohtaja Jean Ping ((kuva: Eero Kuosmanen)

AU on kehittynyt painavaksi järjestöksi ja mantereen vahvaksi edustajaksi. Järjestö on kyennyt sopimaan yhteisistä arvoistaan ja pyrkii toimimaan niiden mukaisesti. Afrikan vastuunkanto omista asioistaan on kasvamassa.

Kävimme läpi mantereen keskeiset konfliktit etenkin Afrikan sarven alueella ja Sudanissa. Oli tärkeää kuulla, kuinka AU valmistautuu huhtikuussa järjestettäviin Sudanin vaaleihin, ensi talven Etelä-Sudanin kansanäänestykseen ja miten sen rooli on kehittynyt paitsi Darfurin kysymyksessä myös Somalian kriisinhallinnassa.

Kerroin puolestani Pingille, miten me osallistumme rauhanturvatoimintaan. Rauhanvälitystoiminnassa painopisteenämme on juuri Afrikan sarvi sekä Sudan.

Pingin mukaan YK:n perinteisen rauhanturvaamisen uskottavuus on koetuksella Afrikassa. Tilannetta ei auta seikka, etteivät ihmiset välttämättä edes ymmärrä koko rauhanturvaamisen konseptia. Tämä on nähtävissä hänen mukaansa tällä hetkellä selvimmin Tshadissa.

EU:lle Afrikka on tärkeä naapurimanner. Afrikan haasteet, mahdollisuudet ja uhatkin koskettavat jollain tapaa myös meitä. Sen vuoksi julkaisimme alkuvuonna uuden, kokonaisvaltaisen Afrikka-toimintasuunnitelman. Samasta syystä myös tulevaan EU-Afrikka -huippukokoukseen asetetaan EU:n taholta jälleen paljon odotuksia.

Brysselin aamu valkeni aurinkoisena. Aloitin sen vetämällä kovavauhtisen 10km lenkin yhdessä Yrjö Korjuksen kanssa. Kyseessä oli eräänlainen testikymppi ennen kolmen viikon kuluttua juostavaa Milanon maratonia. Juoksu rullasi mukavasti. Pysäytimme kellon aikaan 39 minuuttia ja 55 sekuntia.

Takana on 13 viikon harjoitusjakso, jota olen toteuttanut kestävyyslegenda Timo Vuorimaan opeilla. Vielä kolme viikkoa ja sitten viivalle. Palaan harjoitusohjelmaan Milanon jälkeen.

Aamulenkki antoi sopivasti energiaa päivän koitoksiin. Ulkoministerikokouksen asialista oli perinteisen raskas: Haiti, Chile, Afganistan, Lähi-itä ja EU:n ulkosuhdepalvelu. Tuttuja aiheita blogiporukallemme.

Päivän pääteema oli Lähi-itä. Lounaalla kuulimme Tony Blairin näkemyksiä Israelin ja palestiinalaisalueiden tilanteesta. Blair on aina vangitseva puhuja. Hän antoi realistisen kuvan tilanteesta.

Sain myös aimo annoksen realismia kun tapasin kahdenvälisesti Israelin ulkoministerin, Avigdor Liebermanin. Suomen kanta vastaa tietenkin EU:n yhteistä kantaa, joka määriteltiin 9 joulukuuta 2009.

Huomenna jatketaan erilaisilla teemoilla. Ensin kehysneuvottelut ja sen jälkeen Afrikan unionin pääsihteeri Jean Ping.

Puhun tänään Hesarissa maahanmuutosta. Juttu löytyy tästä.

Palautetta on sadellut koko aamun. Kiitos viesteistä! Keskustelu voi jatkua myös täällä blogissa.

—

Jatkoa klo 20:

Päivän päätteeksi luin tuoreita katsauksia ulkomaiden mediasta. Täytyy sanoa, että Venäjän lapsivaltuutettu Pavel Astahovin esittämät kommentit Venäjän tiedotusvälineissä nostattavat melkoisia kysymysmerkkejä niin sisällön kuin motiivien osalta. Hänhän kävi Suomessa kuluneella viikolla. Astahov muun muassa väitti, että Suomessa asuvien venäläisperheiden oikeuksia rikottaisiin lisääntyvässä määrin ja että tämä aiheuttaisi levottomuutta. Kova ja uskomaton heitto.

Meillä Suomessa on toimiva oikeusvaltio ja sitä myöten myös oikeudelliset keinot selvittää erilaisia ristiriitatilanteita. Ja Suomessa mennään vain Suomen lakien ja kansainvälisten sitoumusten mukaan. Ne koskevat kaikkia. Vastakin.

Tänään oli nauttimassa kauniista päivästä Sipoossa ja Porvoossa.

Sipoossa luennoin lukiolaisille ja ammattikoululaisille molemmilla kotimaisilla. Mukava tilaisuus. Erinomaisia kysymyksiä.

Sipoosta siirryin Porvooseen, jossa Eurooppa-tiedotus oli järjestänyt erinomaisen tilaisuuuden. Sali täynnä. Hyviä kysymyksiä, ei vähintään nuorilta EU-kurssilaisilta.

Päivän viimeinen tilaisuus pidetiin Kokoomuksen porukalla. Mukavasti väkeä mukavassa juttutuokiossa. Huomenna on sitten perinteisempi päivä suurlähettiläineen ja presidentteineen. 

 Eurooppa-toedotuksen tilaisuudessa Porvoossa. 

 Täysi tupa.

Mainos suoraan Ähtävältä.

Kokoomuksen tilaisuudessa.

Viikonlopun aikana jäi myös aikaa lobbaamiselle. Rovaniemi tavoittelee Arktista EU-informaatiokeskusta.

Nostin asian esille Catherine Ashtonin kanssa. Hän oli tietoinen hankkeesta ja siitä kuuluu suuri kiitos suomalaisille mepeille, jotka nostivat asian esille aiemmin viikolla kun Ashton kävi Euroopan parlamentissa. Meppitoimintaa parhaimmillaan.

Ashton suhtautui hankkeeseen myönteisesti, ei vähintään siksi, että hän on käynyt aiemmin Rovaniemellä. Ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta mielestäni hanke on myötätuulessa.

Rovaniemen Arktinen keskus on hieno paikka. Olisi erinomaista, jos saisimme sinne myös EU-informaatiokeskuksen.

Kotona. Takana mahtava viikonloppu. Kaikki meni nappiin. Niin nappiin, että päätimme kokoontua samaan paikkaan samassa hengessä myös ensi vuonna.

Kiitos, kiitos ja kiitos kaikille, jotka olivat mukana rakentamassa viikonloppua! Suomi-kuvaa parhaimmillaan.

Keskustelut menivät myös nappiin. Virallisissa kokouksissa on aina aika paljon pönötystä ja puheenvuorotkin ovat melkoisen lyhyitä. Nyt kaikki saivat tuulettaa ajatuksiaan oikein kunnolla.

Catherine Ashton sai vahvan tuen. Kyllä se EU:n yhteinen ulkopolitiikka sieltä irtoaa. EU:n ulkosuhdepalvelu auttaa matkan varrella.

Moninapaisessa kansallisvaltioiden maailmassa moninkeskisellä unionilla ei kuitenkaan ole aina helppoa. Pelkona on, että EU jää väliinputoajaksi Kiinan, Yhdysvaltojen, Intian, Japanin ja Venäjän ristipaineessa.

Pohdimme myös EU:n roolia erilaisissa kriisipesäkkeissä, esimerkkeinä Afganistan, Jemen, Sudan, Iran, Lähi-itä, jne. Odotan mielenkiinnolla, miten Saariselän pohdinta heijastuu seuraavien viikkojen ulkoministerikokouksissa.

Tällaisina päivinä on erityisen hienoa olla Suomen ulkoministeri. Takana on ikimuistoinen päivä Saariselällä. Aamun aktiviteettien, haastattelujen ja potkukelkkailun jälkeen kävimme EU:n korkean edustajan Catherine Ashtonin alustuksesta viiden tunnin epävirallisen visiokeskustelun EU:n tulevaisuudesta takkatulen äärellä. Ulkona paistoi aurinko. Koolla oli kahdeksan ulkoministeriä.

Perhepotretti (kuvat Eero Kuosmanen)

Suomen Lapissa on parhaillaan myös paljon kotimaista ja kansainvälistä mediaa. En voinut keskustelujen luottamuksellisuudesta johtuen paljoakaan valottaa ministeritapaamisen sisältöjä, mutta itse annoin vahvan tukeni EU:n ulkopolitiikalle ja Cathy Ashtonille. Näyttää, että meneillään on käänne positiiviseen suuntaan.

Aamulla laavussa Catherine Ashtonin kanssa.

Täytyy sanoa, että kaikki meni tänään niin sanotusti putkeen – sekä asiapuolella että sen ulkopuolella. Yksi kollegoista kertoi etukäteen haluavansa nähdä poron, ja sekin onnistui.

Vedän viikonlopun antia yhteen huomenna paremmalla ajalla.

Tänään vietämme myös talvisodan päättymisen 70-vuotispäivää. Aseet vaikenivat 13.3.1940. Tällaisena päivänä kunnioitamme sodassa kaatuneiden sotilaiden muistoa sekä veteraaniemme työtä. Eli mielessä kulkee isänmaallisia ajatuksia.