Tänään oli puheenvuorojen päivä. Aamu alkoi ulkoministeriön pressiosastolla, jossa esittelin yhdessä Pekka Haaviston ja osastopäällikkö Kirsti Kaupin kanssa meidän uuden Afrikka-linjauksen. Löydät sen tästä. Mitä olet mieltä?

Pressin jälkeen alustin virkamiesjohdon foorumissa, jossa aiheena valtionhallinnon tehostaminen. Aina haastava yleisö, jonka kanssa pohdin ulkoasiainhallinnon tulevaisuutta. Siitä enemmän kevään aikana.

Sitten alkoikin päivän mieluisin osio. Ensin EU-aiheinen alustus Järvenpään lukiossa. Oli taas virkistävää päästä nuorten pariin. Mahtava koulu, erinomaisia kysymyksiä ja maukas koululounas. Mitäköhän oppilaat olivat mieltä?

Järvenpään lukiossa riitti porukkaa kolmessa kerroksessa. Mahtava visiitti!

Sen jälkeen suuntasimme Hämeenlinnaan, jossa alustin EU:sta meidän Eurooppa-tiedotuksen tilaisuudessa. Paikalla parisensataa innokasta kuulijaa. Taisi luennoitsijakin olla innostunut.

Yleisöä Hämeenlinnan Verkatehtaalla.

Päivän kierros päätyi Ahveniston moottoriradalle, jossa hiihdin kimppahiihdon Hämeenlinnan hiihtoseuran porukoiden kanssa. Kevyt kymppi kauniissa maisemissa. Sen jälkeen vielä yleisötilaisuus ja kahvitarjoilu. Päivä on pulkassa ja hyvältä tuntuu. Mukavaa ja antoisaa vaihtelua matkusteluun, joka jatkuu keskiviikkoaamuna.

Kirittäjinä Hämeenlinnan hiihtoseuran kovakuntoinen ski team.

Lepohetki lenkin jälkeen. Sylissä Aatos, 7kk.

Löysin Hämeenlinnasta myös sukulaisia. Stubbit rivissä: Heidi, Kirsi, Alex ja Jori.

Neljä päivää, viisi maata. Oli rankka reissu. Päälle iski vielä vatsatauti, mutta nyt ollaan taas tolpilla. Pari hyvin nukuttua yötä kirvoittaa seuraaviin pohdintoihin, joista kuulisin erittäin mielelläni arvon blogikommentaattoreidin kommentteja.

Reissu oli erittäin mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Se vahvisti näkemykseni alueen maiden tilanteen monimutkaisuudesta.

Jugoslavian hajoamissodista, jotka koskettivat eniten Bosnia-Hertsegovinaa ja Kosovoa, on kulunut vain 10-15 vuotta. Joistakin selkkauksista on vielä vähemmän aikaa. Sotiminen ja vihamielisyydet naapuruus- tai jopa perhekunnittain on jättänyt jälkensä alueen maihin. Kaikissa pääkaupungeissa on tukuttain pommitettuja rakennuksia.

Turvallisuustilanne vakiintunut – 15 vuodessa alueelle on saavutettu rauha. Kukaan tapaamistani ihmisistä ei pitänyt aseellista konfliktia enää todennäköisenä, vaikkakin etnisten ryhmien välillä on edelleen jännitteitä ja nationalismi voi edelleen hyvin useissa alueen maissa.

Painopiste on selkeästi siirtynyt sotilaallisesta kriisinhallinnasta siviilikriisinhallintaan rauhanturvatoiminnan painopisteen siirtyessä Euroopan ulkopuolella Afganistaniin, Sudaniin, Tsadiin ja muihin akuutimpiin kriisipesäkkeisiin. Näin pitääkin olla. Oikeusvaltio, oikeusjärjestelmä, hyvinvointi, jälleenrakentaminen – kaikki termejä, jota toistettiin matkan aikana. 

Keskeinen huomio on myös alueen eritahtinen sosio-ekonominen kehitys. Ääripäinä ovat EU-jäsenyysneuvotteluiden loppuvaiheessa oleva Kroatia ja vuonna 2008 itsenäistynyt Kosovo. Erityisesti Kosovo tulee tarvitsemaan kansainvälisen yhteisön huomiota vielä pitkään. Vaikutelmaksi erityisesti Kosovossa ja Bosnia-Hertsegovinassa jäi myös kansainvälisen yhteisön sekavuus; toimijoita on paljon ja yhteinen sävel tuntuu puuttuvan erityisesti Kosovossa, missä myös EU on jakautunut suhtautumisessaan itsenäiseen Kosovoon.

EU-integraatio: maailmassa ei liene toista aluetta, jossa EU:n vaikutusvalta on niin merkittävä kuin Länsi-Balkanilla. Mielipidemittausten mukaan tuki maiden EU-integraatiolle on vankka, vaikkakin EU ymmärretään usein joko rahasampona ja tavaroiden, pääomien ja ihmisten vapaana liikkumisena. Mahdollisuus tulla EU:n jäseneksi on toiminut keskeisenä muutosvoimana kaikissa Länsi-Balkanin maissa, mikä myös osoittaa EU:n laajentumispolitiikan voiman. EU:n tulisikin edellä mainituista syistä ottaa aikaisempaa merkittävämpi rooli alueella, erityisesti Bosniassa ja Kosovossa. Lissabonin sopimus tarjoaa tähän hyvät mahdollisuudet. Jos EU ei onnistu politiikassaan Länsi-Balkanilla, niin missä se voi onnistua?

Jos asioita ylipäätään voi järjestykseen pistää, niin seuraavassa luettelo, joka ainakin teoriassa lähtee vaikeimmasta helpoimpaan:

1. Bosnia-Hertsegovinan yleistilanne.

2. Kosovon ja Serbian suhde.

3. Makedonian nimikiista Kreikan kanssa.

4. Kroatian ja Slovenian aluevesikysymys.

Kalenterin kautta tarkasteltuna matka näytti tältä:

Maanantai 1.2.

klo 8.30-10.30 lento Helsinki-Sarajevo (aikaero 1h)

klo 11 tapaaminen Bosnia ja Hertsegovinan presidenttineuvoston puheenjohtajan Zeljko Komsicin kanssa

klo 11.30 tapaaminen B-H:n parlamentin edustajainhuoneen puhemiehen Milorad Zivkovicin kanssa

klo 12.15-13.45 lounas korkean edustajan Valentin Izhkon kanssa, mukana myös komission delegaation päällikkö Dimitris Kourkoulas, Eufor-joukkojen komentaja Bernhard Bair sekä Espanjan suurlähettiläs Alejandro Alvargonzalez

klo 14 tapaaminen Bosnian varaulkoministeri Ana Trisic-Babicin kanssa

klo 15 puhe Bosnian parlamentissa

klo 17-17.45 lento Sarajevo-Skopje

Tiistai 2.2.

klo 9.30 kahdenvälinen tapaaminen ulkoministeri Antonio Milososkin kanssa

klo 10 valtuuskuntakeskustelut ulkoministeri Milososkin kanssa

klo 10.45 lehdistötilaisuus

klo 11 tapaaminen Makedonian presidentin George Ivanovin kanssa

klo 11.45 tapaaminen EUn erityisedustajan Erwan Foueren kanssa

klo 12.30 lounas ulkoministeri Milososkin isännöimänä

klo 14.-14.20 lento Skopje-Pristina

klo 15 kuljetus lentokentältä suurlähetystöön, Camp Villeen, autolla

klo 17.15-18.30 suurlähetystön ja suomalaisten asiantuntijoiden briiffi: Matti Raatikainen, sotarikostutkinnan johtaja / Jarmo Helppikangas, päälakimies / Rolf Ahlfors, siviilirekisteriyksikön päällikkö, EULEX (The European Union Rule of Law Mission in Kosovo). Päivi Nikander, neuvonantaja, ICO:n (International Civilian Office, Kansainvälinen siviilitoimisto). Keskisen taisteluosaston komentaja prikaatikenraali Seppo Toivonen.

klo 19 iltapala SKJK:n komentajan, everstiluutnantti Pasi Rekilän kanssa.

Majoittautuminen Camp Villeen (konttimajoitus)

Keskiviikko 3.2.

klo 7.30 aamiaistapaaminen delegaation kanssa Camp Villessä

klo 8.15 lähtö Camp Villestä

klo 8.45 tutustuminen Suomen ja Ruotsin yhteislähetystön tiloihin ja henkilökuntaan Pristinassa

klo 9 tapaaminen: Markku Laamanen, ETYJ:n varajohtaja Kosovossa

klo 10 tapaaminen: Yves de Kermabon/EULEX:n päällikkö

klo 10.45 lähtö EULEXista autolla

klo 11 tapaaminen: pääministeri Hashim Thaçi sekä varapääminsiteri Hajredin Kuci

klo 11.45 pressitilaisuus yhdessä Hashim Thacin kanssa

klo 12 tapaaminen: varaulkoministeri Vlora Citaku

klo 12.45 lounas: EUSR/ICR( EU:n erityisedustaja ja kansainvälinen siviiliedustaja) Pieter Feith , Ravintola Pinocchio

klo 14.30 tapaaminen: KFOR:in komentaja kenraaliluutnantti Markus Bentler, Film City

klo 16-16.40 lento Pristina-Belgrad

klo 20-23 illallinen ulkoministeri Vuk Jeremicin kanssa

Torstai 4.2.

klo 8 käynti Suomen Serbian suurlähetystössä

klo 9 haastattelu Politica-lehden kanssa

klo 10 kahdenvälinen tapaaminen Vuk Jeremicin kanssa

klo 10.30 lehdistötilaisuus

klo 11 tapaaminen pääministeri Mirko Cvetkovicin kanssa

klo 12 lento Belgrad-Zagreb

klo 13 saapuminen Zagrebin lentokentälle

klo 13.30 virallinen lounas Kroatian ulkoministeri Gordan Jandrokovicin kanssa

klo 15 tapaaminen Kroatian pääministeri Jadranka Kosorin kanssa

klo 15.45 lehdistötilaisuus ulkoministeri Jandrokovicin kanssa

klo 16.10 Kroatian HRT:n tv-haastattelu

klo 17 lähtö Zagrebin lentokentältä ? kotiin!

klo 20.40 Helsinki-Vantaalla

PS. Martti Ahtisaari on Kosovossa niin suosittu, että maassa on nykyään paljon Martti-nimisiä poikia. Veikkaan, että näemme saman syndrooman Serbiassa, jossa on varmaan jo nyt muutama Olli (Rehn).

Latvian ulkoministeri Maris Riekstens kertoi viime viikon EU-ulkoministerikokouksessa hyvän herjan, joka meni suunnilleen näin:

Obama kerton Hillary Clintonille, että Henry Kissinger oli väärässä. EU:lla on nykyään puhelinnumero, johon voi soittaa.

Obama oli nimittäin pirauttanut EU-presidentti Herman van Rompuylle. Aikaerosta johtuen puhelu päätyi vastaajaan, jossa kerrottiin seuraava:

”Olette soittaneet EU:n presidentille, en valitettavasti pääse juuri nyt puhelimeen, mutta jos haluatte brittiläisen näkemyksen, niin painakaa yksi; jos haluatte ranskalaisen näkemyksen, painakaa kaksi; jos haluatte saksalaisen näkemyksen, painakaa kolme….”.

Eli EU:lle voi ihan rauhassa nykyään pirautella…

 

Länsi-Balkanin turneeni yksi kohokohtia oli pitkä illalliskeskustelu Serbian kollegani Vuk Jeremicin kanssa. En yleensä harrasta työillallisia, mutta aikataulusyistä sellainen toteutettiin Belgradissa. Tämä oli sen väärti. Jää sarjaan unohtumattomat keskustelut. Toivon Serbian EU-lähentymiselle kaikkea hyvää ja annan sille kaiken tukeni. Serbian suhteen itsenäiseen Kosovoon on kuitenkin normalisoiduttava. Hyvät naapuruussuhteet ovat oleellinen jäsenyysneuvottelujen mittari.

Pääministeri Cvetkovicin kanssa keskityimme globaalikysymyksiin ja taloushaasteisiin.

Serbian ulkoministeri Vuk Jeremic ja minä

Belgradin suurlähetystömme väki

Matka jatkui Zagrebiin. Tunnen ulkoministeri Gordan Jandrokovicin jo vuosien takaa EU-ympyröistä. Pääministeri Jadranka Kosor puolestaan on tuonut uutta ryhtiä maan yhteistyöhön entisen Jugoslavian sotarikoksia tutkivan tuomioistuimen ICTYn kanssa.

Pidimme pressitilaisuuden Kroatian Gordan Jandrokovicin kanssa

Oli siis jo aika vierailla maassa. Kroatia on pitkällä EU-lähentymistiellä. Sillä on kaikki mahdollisuudet yltää EU:n 28:ksi jäseneksi, mikäli se sinnikkäästi täyttää jäljellä olevat vaateet. ICTY-yhteistyön ohella Kroatian tulee uudistaa oikeuslaitosta ja julkista hallintoa sekä kitkeä korruptiota. Sekä Jandrokovic että Kosor olivat jämptejä siitä, että tavoite on saavutettavissa.

Matka oli rankka, mutta hyvin mielenkiintoinen. Tuttuun tapaan teen vielä loppuarvion asioita hieman kypsyteltyäni.

 

 

Kosovo oli mielenkiintoinen kokemus. Yövyimme konttimajoituksessa suomalaisten rauhanturvaajien leirissä, Camp Villessä. Minä sain kunnian nukkua niinkutsutussa Ahtisaari-sviitissä, siis kontissa. Konttisauna oli myös hieno kokemus.

Keskisen taisteluosaston poliittinen neuvonantaja Oskari Kivinen ja prikaatikenraali Seppo Toivonen sekä SKJK:n everstiluutnatti Pasi Rekilä (kuva: Satu Hoikka) 

Sain erinomaisen briiffin eri kansainvälisiin ja EU-operaatioihin osallistuvilta suomalaisilta asiantuntijoilta. Kuulin myös siviilikriisinhallintaoperaatio EULexin päällikön, kaksoishatutetun korkean edustajan ja Naton Kosovo-operaation komentajan arviot.

Kosovon pääministeri ja varaulkoministeri maalasivat maan tilanteesta ja kehityksestä luottavaisemman kuvan. Paitsi luottamusta myös kovaa työtä erityisesti oikeussektorilla tarvitaan.

Kosovon pääministerin Hashim Thacin kanssa.

SKJK:n komentaja Pasi Rekilän kanssa (kuva: Satu Hoikka)

 

 

Yhteiskuvassa Keskisen taisteluosaston esikunnan edessä (kuva: Satu Hoikka)

Kosovossa edetään pienin askelin. Tärkeintä on, että kuitenkin edetään. Lähdin täältä hieman optimistisempana.

Seuraavaksi Serbiaan.

Makedoniasta terve! Tämä vaikuttaa kumman kotoisalta maalta. Laskeuduimme Aleksander Suuren kentälle. Ajoimme Aleksanterin valtatietä pääkaupunkiin Skopjeen. Yövyimme Aleksanderin hotellissa.

Kävimme keskustelut hyvän kollegani ulkoministerin, presidentin sekä Euroopan unionin kaksoishatutetun edustajan kanssa.

Poseeraus ulkoministeri Antonio Milososkin kanssa

Makedonia on aktiivinen ja rakentava alueellinen toimija. Se on ainoa maa Länsi-Balkanilla, jolla ei ole avoimia rajakysymyksiä. Se on tunnustanut Kosovon, ja suhteet Serbiaan ovat normalisoituneet. Makedonia osallistuu lisäksi Bosnia-Hertsegovinassa Althea-operaatioon.

Makedonialla on kuitenkin yksi vakava naapuruusongelma. Kreikka ei hyväksy maan nimeä. Tällä avoimella nimikiistalla on konkreettisia seurauksia. Se estää maan etenemisen niin EU- kuin Nato-jäsenyystiellä. Kysymys kuuluu sarjaan vaikea ratkaista. Molemmilla osapuolilla siihen liittyy identiteettiin, historiaan, kulttuuriin ja traditioihin kytkeytyneitä tunteita. Samantapaista kiistelyä Skopjella on ollut myös Bulgarian kanssa kansallisuuden ja kielen nimiin liittyen.

Kysymys on yksi esimerkki Länsi-Balkanin politiikan arkipäivästä. Sitä värittää väistämättä historia.

Nyt Pristinaan.

Terveisiä Sarajevosta! Aloitin täältä Länsi-Balkan -kierrokseni. Nimi tuo varmasti monelle mieleen 1984 talviolympialaiset ja suomalaisten kultamitalit. Sarajevo muistetaan myös Jugoslavian hajoamissodasta. Valitettavasti jälkimmäinen heijastuu yhä maan poliittiseen arkeen.

Takana on erittäin kiinnostava päivä. Tapasin Bosnian presidenttineuvoston puheenjohtajan, edustajainhuoneen puhemiehen ja apulaisulkoministerin. Keskustelin myös kansainvälisen yhteisön, EU:n ja sotilasoperaatioiden edustajien kanssa. Annoin muutamia tv-haastatteluja. Päivän päätteeksi pidin puheen parlamentissa täpötäydelle salille.

Tapaamisissani ja puheessani kannustin maata ylläpitämään EU-perspektiiviä. Samalla muistutin Bosnia-Hertsegovinaa sen omasta vastuusta. Maan EU-lähentymisessä haastetta riittää.

Tärkeintä on edetä perustuslakiuudistuksessa. Maan hallinto perustuu sisällissodan jälkeen vuonna 1995 neuvotellulle Daytonin sopimukselle. Järjestelmä on monimutkaisuudessaan hengästyttävä. Korkein valtiollinen instituutio on 3-jäseninen presidenttineuvosto. Presidentit edustavat maan kolmea suurinta etnistä ryhmää: väestöstä 48% on bosniakkeja, 37% on serbejä ja 14% kroaatteja. Maassa on parisataa ministeriä ja 14 parlamenttia.

Periaatteessa ylintä valtaa käyttää Daytonin sopimuksen toimeenpanoa valvova korkea edustaja. Jotta kuvio ei mene liian vaikeaksi, hänen toimintaansa ohjaa ns. PIC-maaryhmä. Itävallan Inzko on samalla myös EU:n korkea edustaja.

En voi sanoa olevani valtavan rohkaistunut maan mahdollisuudesta edetä nopeasti EU-lähentymistiellä. Tavoitteesta ei tule kuitenkaan missään nimessä luopua.

Nyt Skopjeen.