Terveisiä Ateenasta, jonne laskeuduin äsken. Aamu alkoi lehdistötapaamisella Helsingissä. Aiheena Lissabonin sopimus, joka astuu voimaan huomenna. Sen jälkeen lensin Varsovaan, jossa pidin puheen EU:n tulevaisuudesta. Kuulisin mielelläni arvon blogikommentaattoreiden näkemyksiä puheesta. Puheen jälkeen tapasin kollegani Radek Sikorskin. Keskustelimme EU-asioista, turvallisuuspolitiikasta ja Euroopan itäisestä ulottuvuudesta. Radekin kanssa aika ei käy koskaan pitkäksi. Huomenna osallistun Etyj-kokoukseen täällä Ateenasta. Siitä enemmän tuonnenpana.

Eilen vietimme UM:n pikkujouluhlia. Kaupungin parhaat bileet! Mahtava meininki.

Avasin illan yhdessä Paavo Väyrysen kanssa. Päätimme tehdä porukoille pienen yllärin. Pistimme pystyyn 5 minuutin dialogin, jossa Paavo esiintyi meikäläisenä ja meikäläinen Paavona. Valmisteluja ei tarvittu. Keskustelu oli spontaania. Itseironia kukoisti ja nauru raikasi.

Kuva: Raino Heinonen

Ilta vain parani kun meidän uusin Kavaku-kurssi esitti ”Alexin ja Paavon linjariita”-shown. Puoli tuntia viihdettä, joka löisi laudalta monet ammatilaisten esitykset. En ole nauranut pitkään aikaan niin makeasti. Pitää katsoa uusinta videolta…

Kuva: Kirsi Lipponen

Kuva: Kirsi Lipponen

Maukkaan illallisen jälkeen oli bändin ja karaoken vuoro. Tanssimme ja lauloimme pikkutunneille. Sannin avustuksella uskalsin myös laulaa ensimmäistä kertaa karaokessa…Onneksi esitys ei taltioitunut minnekään… 

UM:ssa on menoa.

Tänään oli kaksi hyvää uutista.

Ensiksi Olli Rehnin salkku. Ollista tuli komission talous- ja rahakomissaari. Loistavaa! Kyseessä on painavin salkku, joka on suomalaiselle koskaan langennut.

Olli on käytännössä maailman suurimman talouden ”valtionvarainministeri”. Voin kuvitella, että Ollilla ja Jyrki Kataisella on hyvä meininki ECOFIN-neuvostossa.

Toinen hyvä uutinen: Karjalan kielestä tuli tällä viikolla hallituksen päätöksellä yksi vähemmistökielistämme. Aikaisemmin vastaavan aseman ovat saaneet kolme eri saamen kieltä, romanikieli, jiddish, tataari, viittomakieli ja vanha venäjä.

Päätös karjalan kielen aseman vahvistumisesta oli hieno juttu. Tapasin kesäkuussa arkkipiispa Leon, jonka kanssa puhuimme tästä. Leon käynnistä jäi kasa karjalankielisiä kirjoja, jotka minulla on edelleen ministeriön kirjahyllyssä. Innostuin sen verran, että päätin omalta osaltani antaa tukeni.

Karjalan kielen puhujia on Suomessa arviolta 5 000 ja ymmärtäjiä ainakin 15000 lisää. Itärajan takana heitä on vielä reippaasti enemmän. Karjalan Kielen Seuran mukaan karjalaa ja sen edeltäjää muinaiskarjalaa on puhuttu Suomessa jo ainakin 1200 vuotta. Omatkin sukujuureni ovat Karjalassa. Isäni syntyi Käkisalmessa, isovanhempani aikoinaan Viipurissa.

EU:n vähemmistösopimukset ovat vauhdittaneet karjalan kielen aseman vahvistumista Suomessa. Oma kieli on sellaista kulttuuripääomaa, jota kannattaa vaalia.

Vot, tämä on ylen hyvä dielo! (=Mainiota, tämä on loistojuttu!)

Tänään järjestettiin ensimmäinen Venäjä-foorumi. Pääministeri Matti Vanhanen veti läpi hienon tilaisuuden. Osallistujia oli yli 200.

Keskustelimme erityisesti Venäjän taloudesta ja suomalaisesta Venäjä-osaamisesta. Esillä olivat niin Venäjän talouden mahdollisuudet kuin vaikkapa venäjän kielen opiskelu Suomessa. Uskon kaikkien oppineen uutta. Itse sain runsaasti eväitä jatkotyöhön.

Alta löytyy kirjoitettu teksti, jonka pohjalta käytin avauspuheenvuoroni. Mitä mieltä blogikommentaattorit ovat?

Ulkoasiainministeri Alexander Stubbin avauspuheenvuoro pääministerin Venäjä-foorumissa 26.11.2009

Miksi Venäjä-foorumi perustettiin? Lähtöajatus oli sen tunnustaminen, ettei Venäjä-viisaus löydy yksin hallinnosta. Valtavasti osaamista ja kokemusta löytyy yrityksistä, yliopistoista ja järjestöistä.

Tarvitsemme koko tätä pääomaa Venäjä-politiikan toteuttamiseen ja kehittämiseen. Foorumin tehtävänä onkin puolin ja toisin päivittää Venäjä-näkemyksiä sekä välittää käytännön ideoita.

Käynnistän päivän esittämällä oman zoomaukseni Venäjän tilanteeseen. En ryhdy kattavaan analyysiin – täällä on siihen tarkoitukseen huippuluokan analyytikkoja – mutta haluan esittää muutaman keskeisen huomion taloudesta, sisäpolitiikasta ja ulkopolitiikasta.

1. Venäjän talous

Kuka kuvaa Venäjää näin? ”Tehoton talous, puolineuvostolainen sosiaalitoimi, keskentekoinen demokratia, negatiivinen väestökehitys, epävakaa Kaukasus”.

Kukapa muu kuin Venäjän presidentti Medvedev Eteenpäin, Venäjä -artikkelissaan. Reilu parikymmentä vuotta sitten moisesta olisi jo Suomessakin napsahtanut ”neuvostovastaisen” leima. Maailma on siis muuttunut.

Venäjä on paradoksi. Se on maailman suurin valtio. Maa on ydinasevalta ja turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen sekä G8-maa. Mutta sen talous on vain 3 prosenttia maailmantaloudesta.

Ristiriidan taustalla ovat Venäjän taloudelliset ja yhteiskunnalliset vitsaukset, syväongelmat, joista Medvedevkin puhuu. Mainitaan kolme:

Raaka-ainetalous

Venäjän talouden rakennetta on verrattu kehitysmaahan: raaka-aineita, raaka-aineita ja raaka-aineita.

Mitä venäläisiä vientihyödykkeitä osaat nimetä? Mitä naapurin tuotteita löytyy suomalaisesta kaupasta? Sinkkiämpäri? Maailmanmarkkinoilla vain aseet taitavat olla poikkeus, mutta niidenkin kaupassa on usein kyseessä poliittinen linkitys, eivät pelkät markkinasuhteet.

Noin kaksi kolmasosaa Venäjän vientituloista ja puolet julkisen sektorin tuloista tulee energiasektorilta. Samaan aikaan energiankäyttö on tehotonta.

Olen toistuvasti kuullut, kuinka vaarallista EU:n riippuvaisuus Venäjän kaasusta on. Mutta Venäjän näkövinkkelistä peräti 60 prosenttia sen öljy- ja kaasunviennistä menee EU-maihin. Venäjä on niin riippuvainen EU:n kaasumarkkinoista, että melkein hirvittää!

Innovaatiovaje

Valtiolla on edelleen vahva rooli taloudessa. Ohjatussa taloudessa ei ole tilaa uusille ajatuksille.

Neuvostoaika loi korkeasti koulutettua väestöä, jonka mahdollisuudet itsenäiseen ajatteluun oli kuitenkin minimoitu. Tämä koulutusperintö ei ole vieläkään kadonnut. Mutta: aivovuoto länsimaihin on jättänyt ison loven, eikä sitä korvata kouluttamattoman halpatyövoiman virralla. Venäjän kyky houkutella hyvin koulutettuja ulkomaalaisia on heikko.

Korruptio

Venäjä on (jaetulla sijalla) Euroopan korruptoitunein maa. Tunnetuinta mittaria, Transparency Internationalin vuosittaista Corruption Perception -indeksiä käyttäen naapurimme asemoituu maailmanlistalla tänä vuonna jaetulle sijalle 146 Kenian, Ecuadorin, Kamerunin, Sierra Leonen, Zimbabwen ja Itä-Timorin seuraan. Laihana lohtuna venäläisille on, että samalla sijaluvulla on myös Ukraina. Ei ole kohtuutonta sanoa, että nämä kaksi eurooppalaista maata ovat täysin väärässä seurassa, ja että tässä on yksi avainselittäjä Venäjän ongelmille.

2. Venäjän sisäpolitiikka

Tandem-johto ei ole avainkysymys, vaan sen suunta

Siitä alkaen kun Vladimir Putin nosti Dmitri Medvedevin Venäjän presidentiksi ja otti itse pääministerin tehtävät on harjoitettu kannunvalamista siitä, kuka todella johtaa maata nyt ja tulevaisuudessa. Juristi Medvedevin ja eversti Putinin väliltä löytyy eroja muuallakin kuin tyylikysymyksissä. En silti itse halua omistaa tälle spekuloinnille enempää aikaa.

Ei ole syytä palata kremlologiaan. Se kertoi perin vähän edessä olevasta kehityksestä. Eikä meidän viestimme ole se, että yhden ihmisen tulee johtaa maata. Demokratiassa on vallanjakoa, tasapainotusta ja näkyviä poliitikkoja, joilla on erilaiset painotukset ja profiilit. Venäjän johdon työnjako tuntuu toimivan ainakin Suomen suuntaan ihan hyvin. Viime kädessä tärkeintä on, mihin maata viedään, ei se, kuka vie. Huomio tulisi kohdistaa avainasioihin, ei henkilökemiaan, vaikka ihmiset viime kädessä politiikan tekevätkin.

Kielteinen skenaario: käpertyminen

Venäjä on käännekohdassa. Riskit ovat isoja. Venäjä voi jättäytyä raaka-ainetaloudeksi – ainakin siihen saakka, kun energialähteet tyrehtyvät. Tällä tiellä on oltu jonkin aikaa, ja etenkin korkeana pysyttelevä öljyn hinta saattaa houkutella jatkamaan. Kansalaiset voidaan pitää tyytyväisinä vientituloilla, mutta maa ei kehity, ja infrastruktuurin rapautuessa se itse asiassa taantuu.

Venäjä voi painottaa yhteiskunnallisessa kehityksessä erityistietään ja tukahduttaa demokratiakehitystä. Eräs tapa on lumedemokratia, josta on merkkejä. Voin tyytyä vain viittaamaan presidentti Medvedeviin, joka viime lauantaina arvosteli valtapuolue ”Yhtenäisen Venäjän” paikallisvaalisuoritusta.

Tämä yhdistelmä olisi onneton, myös Suomen kannalta. Venäjä jäisi kehityksestä jälkeen ja olisi yhteiskunnallisesti epävakaa ja taloudellisesti vähäinen toimija.

Myönteinen skenaario: todellinen modernisaatio

Onneksi on olemassa myös visio myönteisestä kehityssuunnasta, joka on vaikea, mutta täysin mahdollinen. Sävy on tänä syksynä muuttunut. Medvedevin ”Eteenpäin, Venäjä”-artikkeli ja kansakunnan tila -puhe sisälsivät kriittistä analyysia Venäjän ongelmista. Vaikka puheet ovat puheita, heijastavat ne muutostarpeen tiedostamista ja tahtotilaa. Tällaisia puheita ei voi pitää, ellei samalla aseta poliittista uskottavuuttaan peliin.

On huomioitava, että Medvedevin modernisaatiovisiossa tunnustetaan se meille itsestään selvä tosiasia, että yhteiskunnan modernisaatio ja talouselämän uudistaminen kulkevat käsi kädessä. Se ajatus, että ensin uudistetaan talous, ja sitten vasta on varaa kehittää demokratiaa ja ihmisoikeuksia, ei siis ole uskottava.

Kriittinen testi on tietenkin tahtotilan muuntaminen konkreettisiksi teoiksi. Monet aiemmat uudistamisyritykset ovat jääneet puheiksi.

3. Venäjän ulkopolitiikka

Venäjä hakee suurvalta-asemaa

Venäjä pyrkii rakenteellisista ongelmistaan huolimatta palaamaan täysiveriseksi suurvallaksi. Tämä ilmenee muun muassa tyytymättömyytenä yksinapaiseen maailmaan ja pyrkimyksenä luoda omaa erityistä vaikutusaluetta, etupiiriä.

Koko taivas ei ole synkkä

Venäjän suhde Yhdysvaltojen uuteen hallintoon on selvästi helpompi kuin edellisen kanssa. Obaman ”reset-politiikka” sai hyvän vastaanoton. Ongelmat tunnustetaan avoimesti, mutta kumpikin puoli haluaa edetä niillä sektoreilla missä intressit ovat yhteiset: Afganistan, ydinaseiden leviämisen estäminen, ydinaseriisunta ja Lähi-itä.

Venäjän suhde Natoon on paranemassa. Rasmussenin pääsihteerikausi on tuonut mukanaan uusia avauksia, joihin Venäjä on tarttunut.

Medvedev nosti ulkopolitiikan kriteeriksi kansalaisten elintason paranemisen. Näin orientoituu moderni valtio.

EU on Venäjälle paras kumppani

EU on luonut toisen maailmansodan ja kylmän sodan jälkeen Euroopasta alueen, jossa sotaa ei ole ja joka ei uhkaa lähialueita. Venäjän kannalta EU on rauhoittanut ja turvannut sen länsisuunnan paremmin ja pysyvämmin kuin mikään kuviteltavissa oleva järjestely.

EU on Venäjälle paras modernisaatiokumppani. EU:lla ja Venäjällä on fyysinen ja kulttuurinen yhteys. EU on Venäjän suurin kauppakumppani ja niiden välillä on tiivis sopimus- ja yhteistyökehikko.

Juuri EU on koko ajan tarjonnut Venäjälle sellaista kumppanuutta, joka keskittyy yhteistyöhön, kaupan kynnysten madaltamiseen, ihmisten liikkuvuuden helpottamiseen, kestävän turvallisuuden lisäämiseen – siis kansalaisten elämän parantamiseen minkä Medvedevkin nosti ulkopolitiikan prioriteetiksi.

Venäjä tarvitsee nimenomaan EU:ta. Sen suhteet Yhdysvaltoihin eivät voi ”korvata” unionia, sillä Yhdysvaltojen ja Venäjän reaalinen kontaktipinta on tähän liian pieni. Vain EU-suhteet ovat laajuudeltaan sitä mittaluokkaa, että Venäjä saa niistä tukea modernisaatioonsa.

Eräänlainen tunnustus tälle saatiin viime viikon EU-Venäjä -huippukokouksessa. Venäjä suhtautui myönteisesti komission puheenjohtajan Barroson ehdottamaan modernisaatiokumppanuuteen.

EU:n ja Venäjän isot tulevaisuusprojektit ovat vapaakauppa ja viisumivapaus. Vapaakauppa edellyttää Venäjän WTO-jäsenyyttä, jonka etenemistä tulliliittohanke on hämmentänyt. Viisumivapaus voi toteutua, mutta vain vastavuoroisuuden ja luotettavien takeiden kautta. Venäjän valmiutta modernisaatioon tullaan testaamaan näiden projektien kautta.

Johtopäätöksiä:

Talouskriisi sysäsi Venäjän uuden etsikkoajan kynnykselle. Maa katsoo tarvitsevansa uudistuksia. Vanhat reseptit eivät tule toimimaan.

Venäjän kehityssuunta on kuitenkin avoin. Uskon, että avoin ulkopolitiikka, onnistuneet talousreformit ja toimivan demokratian kehittäminen kulkevat käsi kädessä. En pidä kovin uskottavana, että voitaisiin edetä vain yhdellä, kahdella sektorilla.

Lyhyellä aikavälillä en näe Venäjällä syvällekäyvää muutosta. Haasteet ovat tähän yksinkertaisesti liian valtavia. Taakkana on myös historiallinen suurvaltamentaliteetti, joka korostaa erityistietä sekä vaikeuttaa muilta oppimista ja omaksumista.

Oikeansuuntaiset askeleet ovat kuitenkin mahdollisia. Niitä tulee tukea ja kannustaa.

EU:lla on vahvin potentiaali Venäjän kumppanina muutoksessa ja Suomella etulyöntiasema sijaintinsa ja osaamisensa takia. Tämä asetelma tarjoaa meille myös parhaat mahdollisuudet huolehtia omista eduistamme.

Tänään oli hauska, vähän erilainen aamu. Sain tosi tärkeitä vieraita. Helsingin Pihkapuiston koulun 4B kävi ministeriössä kertomassa, miten ilmasto-ongelmat pitäisi ratkaista vuoteen 2030 mennessä.

Pihkapuiston koulun oppilaiden ilmastoräp

Neljäsluokkalaiset olivat valmistelleet hienon Power point ?show?n, jossa oli kolmikerroksisia busseja ja ilmaputkia, joiden avulla ihmiset liikkuivat ekologisesti paikasta toiseen.

Koululaisvierailu oli osa WWF:n ympäristökasvatuksen Ilmastonmuutos ja ekologinen jalanjälki ?teemavuotta.

Juttelimme siitä, mitä me kaikki voimme tehdä, jotta maapallon lämpötila ei nousisi yli kahta astetta. Myönsin, että oma hiilijalanjälkeni on aika iso, sillä ulkoministeri joutuu lentämään paljon. Ilmastonmuutos on niin iso ja monimutkainen ongelma, että sitä kannattaa hoitaa yhdessä ? EU:n ja globaalilla tasolla. Jokainen voi kuitenkin omilla teoillaan osallistua ilmastotalkoisiin, esimerkiksi kierrättämällä, suosimalla junia, busseja ja metroa ja kiinnittämällä huomiota siihen, mitä syö. Pienilläkin teoilla on merkitystä.

Yhdessä Pihkapuiston koulun oppilaiden kanssa (kuva: Eero Kuosmanen)

Koululaiset esittivät loistavan ilmastorapin. Lupasin laittaa sanat blogiin kaikkien nähtäville. Lopuksi esittelin lapsille työhuoneeni, jossa otimme yhteiskuvia ja kirjoittelimme nimmareita.

Ilolla noteerasin myös, että Helsinki on valittu vuoden 2012 Maailman designpääkaupungiksi!

ILMASTORAP

umza umumza x 4

Mieti tätä palloo,

jonka yli kaikki talloo.

Ilmavirat taivaan muuttuu,

himomyrskyiks kohta suuttuu!

Pitäs olla meidän koti,

sanot siihen toki, toki!

Tän eteen mitä teet?

Selän käännätkö, pois meet!

Tyhjät sanat ilmaa leikkaa,

eloks tarjoot kurjaa keikkaa

Mä toivon sulla leikkaa:

puhun meidän osuudesta,

toivon pidät totuudesta.

?Tahto, teko, rakkaus

on täydellinen pakkaus?

umza umumza x 2

Tulevaisuus olis meidän,

täällä ollaan jälkeen teidän!

Jos vanhempia tsekkaa,

sen tosi pian kekkaa.

Ne aika hyvin puhuu,

kato, sehän niiltä sujuu.

On ympäristöjutut,

olevinaan kovin tutut.

Käytäntö vain kauas karkaa

Maapalloamme parkaa.

?Tahto, teko, rakkaus

on täydellinen pakkaus

umza umumza x 2

Mitä tekee äiti eko?

Puolitiehen jää sen teko.

Kakkosautoon pepun hilaa,

isomman se kohta tilaa.

Kun ei oikein penkkiin sovi,

sullomiseen menee tovi.

Kas taas on tullut massaa,

se kovin mamaa rassaa.

Entä sitten meidän faija,

jauhaa taas kuin papukaija,

kuinka kuntoilun se alkaa

duunimatkaan käyttää jalkaa.

Mutta aina on niin hoppu

Aikeista sen tulee loppu.

Taas autossaan se istuu,

ypöyksin, tosi fiksuu.

?Tahto, teko, rakkaus

on täydellinen pakkaus!?

umza umzumza x 2

Tämä ainoo ilmakehä

on maapallon pesä.

Hiilijalanjälki kasvaa,

sen omat lapset maksavat.

Tähän täytyy tulla muutos,

iso luottamuksen puutos.

Oisko aika toimeen käydä,

ettei sielua niin jäydä.

Tässä sulle vähän listaa,

siitä jotain mielees fiksaa.

Tahdon neljä vuodenaikaa,

On niissä suurta taikaa.

En tahdo sitä puida

että kouluun pitäis uida.

Mä tahdon kokee lumen

ja viettää normisuven.

Mä tahdon kevättuulet,

ihan sama mitä luulet.

Syksysade tekee gutaa,

vaikka joskus vähän pludaa.

Mä tahdon pitää lajit,

saada luontoemon halit.

Jos meriin nytkin tsiigaa,

meduusoita on jo liikaa

Tasapaino ainoon luonnon,

ansaitsisi kunnon huollon.

Tällä talssimme vain kerran

Toivoisimme nyt sen verran,

ett? pallo terve meillä on,

ei laji ykskään koditon.

Ope, mutsi ,isä

ja ministeri iso.

Jos lauseen tämän jaat,

silloin uskoni sä saat:

?Tahto, teko, rakkaus

on täydellinen pakkaus? x 2

umza umumza x 2

Tähän loppu tämä räppi, tulee suumme eteen säppi!

Sanat Sampsa Vuorio

 

Tänään oli mukavan leppoisa päivä. Taisi olla ulkoministerikauden tyhjin kalenteripäivä. Piti oikein nauttia. Kävimme läpi ensi vuoden matkakalenteria, luin muistioita ja hoidin arkisia askareita.

Päivä pidettiin tarkoituksella tyhjänä. Viime viikolla ei ollut yhtään vapaata iltaa. Lauantai-iltakin oli kiinni. Takana oli myös rankka viiden viikon reissujakso. Oli mukava kohotella tiimihenkeä palaverissa ja lounaalla.

Iltapäivällä keskustelin EU:n uuden ulkoministerin Catherine Ashtonin kanssa. Ensimmäinen niin sanottu tutustumispuhelu.

Ensivaikutelma on erittäin myönteinen. Onnittelujen jälkeen kävimme läpi lähiviikkoja ja tulevia tehtäviä. Yritämme tavata kasvokkain mahdollisimman pian.

Viime viikosta unohdin kertoa, että kävin perjantaina Kuopiossa siviilikriisinhallintakeskuksessa ja Kokoomuksen seminaarissa.

Siviilikriisinhallintakeskus tekee erinomaista työtä kouluttamalla suomalaisia ja kansainvälisiä alan osaajia poliiseista asianajajiin. Kokoomuksen seminaarissa oli paljon väkeä ja hyvä meininki. 

Annoin myös haastattelun Savon Sanomille. Se ilmestyi eilen. Tavoitteena oli antaa katsaus EU:n ulkopolitiikasta nimitysten jälkeen.

Eilen sain kunnian pitää ”Valtiovallan tervehdyksen” Euroklubin 20-vuotisjuhlaillallisella. Mukava ilta. Paljon tuttuja.

Euroklubi perustettiin tasan 20 vuotta sitten. Ensimmäinen virallinen kokous pidettiin Svenska Klubbenilla. Tällä kertaa illalinen järjestettiin Suomiklubilla. Ehkä 20 vuoden päästä sitten Euroklubilla…

Lasse Lehtinen on tehnyt monen EU-ansiomerkin arvoista työtä Euroklubin pitkäaikasena vetäjänä. Ilman Euroklubia suomalainen EU-keskustelu olisi ollut paljon köyhempää.

Valmistauduin illallispuheeseen lukemalla Unto Hämäläisen vastajulkaistun historiikin Euroklubin toiminnasta. Kirjan nimi on Rupatellen Eurooppaan.

Suosittelen teosta lämpimästi. Siinä kiteytyy EU:n lähihistoria Suomen näkökulmasta mukavasti alle kahteensataan sivuun. Tarina tempaa mukaansa alusta loppuun.

Jo Euroklubin järjestämien tilaisuuksien kautta saa hyvän kuvan Suomen EU-kehityksestä.

Eilisessä puheessa kiitin Euroklubia Euroopan eri virstanpylväistä. Yritin löytää sopivan tasapainon fiktion ja faktan, huumorin ja asian välillä. Illan kruunasi kaksi loistavaa viihde-esitystä.

Ensi viikosta on tulossa tavanomaista rauhallisempi. Ei yhtään matkaa. Hyvä niin.

Taitaa olla tovi kun viimeksi kirjoittelin kalenterimerkinnöistäni. Tässä kaksi viimeistä päivää, joissa poikkeuksena myös kaksi peräkkäistä iltamenoa, joita en tavallisesti harrasta. Eiliseen iltaan lupauduin hyvän ystäväni Piia-Noora Kaupin pyynnöstä ja tänään menen illalliselle, koska rakastan sushia.

Keskiviikko 18.11.2009

klo

09.15-10.00 palaveri ulkoministeriön valtiosihteeri Pertti Torstilan ja alivaltiosihteeri Antti Sierlan kanssa

10.00-10.30 haastattelu Rauhanturvaaja- ja Päällystö lehteen

10.30-11.00 tapaaminen ulkoministeriön energiakoordinaattorin kanssa

11.00-11.15 tapaaminen yhteysupseerin kanssa

11.30-12.20 lounaskokous Lissabonin sopimuksen toimeenpanosta

12.45-13.15 valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaoston kuuleminen UMn pääluokasta

14.00-16.00 eduskunnan täysistunto, Suomi ja arktiset alueet

15.00-16.00 tapaaminen Pekka Haaviston kanssa

17.00-18.00 sporttia

18.30 käynti kotona

19.30-21.30 illallinen ja puhe, Finanssialan keskusliiton tilaisuudessa

 

Sanomatalolla torstaiaamuna

Torstai 19.11.2009

klo

08.15-08.45 haastattelu, aiheena Suomi-brändi, Helsingin Sanomat 120 vuotta -tilaisuus, Sanomatalo

09.00-10.00 Venäjä-briiffi

10.00-10.15 tietotekniikkabriiffi, ulkoministeriön tietotekniikkayksikkö

10.15-10.45 Iranin suurlähettiläs Reza Nazaraharin jäähyväiskäynti

11.00-11.30 Perun suurlähettiläs Dr Felix C. Caldéronin jäähyväiskäynti

11.45-12.45 tapaaminen Mika Pettersson, STT

13.00-13.15 raha-asiainvaliokunta ja valtioneuvoston yleisistunto

13.30-14.15 briiffi Kosovon ICJ-käsittelystä, Martti Koskenniemi

14.30-16.00 Kokoomuksen eduskuntaryhmä

16.00-17.00 eduskunnan kyselytunti

17.00-17.45 Lissabonin sopimuksen toimeenpano UMssä

18.00-20.30 Japanin suurlähettilään Hiroshi Maruyaman illallinen (avec)

Torstain vuodenaikaan nähden valoisa sää toi lisäenergiaa. Työmatkakin virkisti mieltä. Kaunis utu peitti peilikirkkaan Suomenlahden.

Aamiaistapaaminen ulkoministeri Petro Poroshenkon kanssa antoi kuvan Ukrainan tilanteesta. Maa on melkoisissa vaikeuksissa. Talous supistuu tänä vuonna arviolta 14 %. Uudistukset ovat jumissa, sillä politiikassa huomio keskittyy yksinomaan tammikuun presidentinvaaleihin. Tämän päälle tulee kaasukiistely Venäjän kanssa.

Samalla Ukraina on EU:n kannalta keskeisen tärkeä. Ukraina on suuri maa, asukkaita on 45 miljoonaa. Se on EU:n rajanaapuri ja unionin tärkein energiareitti. Ukrainaa ei siksi voikaan jättää oman onnensa nojaan. EU on sitoutunut lähentämään Ukrainaa unioniin. Mutta tässä onnistuminen tulee edellyttämään Ukrainan johdolta aivan uudenlaista otetta.

Ongelmista huolimatta Ukraina on kyennyt rakentamaan demokratiaa. Takana ovat jo kolmet asianmukaisesti hoidetut vaalit. Eikä tulevan presidentinkään nimi ole vielä tiedossa. Sen ratkaisevat äänestäjät.

EU-ulkoministerikokous starttasi yhdeksältä. Keskeisimpiä aiheita olivat Ukraina ja – Venäjä. Eilisillan debatti nimittäin keskittyikin vain Afganistaniin ja Venäjä jouduttiin siirtämään aamuun. Aina aikataulusuunnitelmat eivät pidä, vaikka puheenjohtaja on niinkin rautainen kuin Ruotsin Carl Bildt.

Venäjä-keskustelu oli pitkä. Korostin presidentti Medvedevin viimeaikaisten linjausten tukemisen merkitystä. Korruption torjuminen, ihmisoikeuksien painottaminen ja stalinismin tuomitseminen ovat tärkeitä signaaleja. EU on Venäjän luontainen kumppani, jos se haluaa muuttaa sanat teoiksi.

Lounastin pitkästä aikaa Euroopan parlamentissa. Pöydän ympärillä oli kolme MEP-ystävää eli Elmar Brok, Michel Barnier ja Mendez de Vigo. Lissabonin sopimus ja nimityshuhut olivat tietysti täälläkin esille.

Päivä päättyi yhteisistuntoon puolustusministeri Jyri Häkämiehen kanssa. Aiheena oli Bosnia-Hertsegovinan tilanne ja EU-operaation tulevaisuus. Nyt edessä on paluu Helsinkiin.

Käynnissä on tiivis kahden päivän Brysselin turnee. EU-ministerikokouksen lisäksi tapaan europarlamentaarikkoja ja muita Brysselin toimijoita.

En ole yksin reissun päällä. Marraskuun EU-ulkoministerikokous pidetään ns. jumboformaatissa. Mukana ovat myös kehitysministerit ja puolustusministerit. Osa istunnoista on yhteisiä.

Työpäivä alkoi aamupäivällä. Puhuin ulkomaisille toimittajille EU:n tulevaisuudesta.

Osallistuin myös EPP:n eli Euroopan kansanpuolueen ulkoministerien lounaalle. Tärkein aihe oli Lissabonin sopimuksen toimeenpano, ja tietenkin nimitysspekulaatiot, joita piisaa kaikkialla.

Ennen EU-ministerikokouksen alkua vedin NB6-valmistelupalaverin eli Suomen, Ruotsin, Tanskan, Viron, Latvian ja Liettuan tapaamisen. Keskustelimme Venäjästä ja Ukrainasta. Ne ovatkin itse EU-kokouksen keskeisiä aiheita.

EU-ministerikokous käynnistyi yleisillä asioilla kolmelta. Kuudelta alkoi ulko- ja puolustusministerien yhteisistunto, jossa vieraana oli Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen. Pääaihe oli Afganistan.

Ennen illallista tapasimme seitsemän ulkoministerin kokoonpanossa Kööpenhaminan ilmastohuippukokouksen merkeissä. Puheenjohtajana oli Tanskan kollega Per-Stig Möller.

EU-illalliskeskustelun pääaiheena on Venäjä. Ministerit valmistelevat torstain EU-Venäjä-huippukokousta. Odotettavissa on tärkeä ja laajakantoinen debatti. Toisena illlallisteemana on Afganistan, jossa alustajana toimii Afganistanin YK-mission päällikkö Kai Eide.

Melko tiivis ja itäpainotteinen päivä siis. Ja samalla aihepiirillä jatketaan heti huomisaamuna. Silloin tapaan Ukrainan uuden ulkoministerin Petro Poroshenkon.