Ennen lomareissua kävin läpi blogimerkintöjä ja -kommentteja vuoden varrelta. Kirjoitin muistiin avainsanoja. Niiden pohjalta seuraavanlainen yhteenveto lomatunnelmissa. Huomiot ovat kursoorisia ja kattavat vain murto-osan mielenkiintoisesta vuodesta.

Mennyt vuosi alkoi jännittyneissä tunnelmissa. EU-puheenjohtajamaa Tsekki sai heti hoidettavakseen kaksi kriisiä: Gazan sodan sekä Venäjän ja Ukrainan väliset kaasuerimielisyydet. Näistä ensimmäinen oli traaginen muistutus Lähi-idän hauraudesta. Jokainen kuolonuhri on liikaa. Kaasukriisistä taasen selvittiin suhteellisen hyvin. Kumpikaan kriisin jyvä ei kuitenkaan ole mihinkään kadonnut.

Näiden kriisien lomassa me viimeistelimme perinteistä ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Tammikuulta jäi mieleen pitkät draftaussessiot valtioneuvostossa yhdessä Tasavallan presidentin kanssa. Kävimme läpi tekstiä rivi riviltä. Ihan hyvä harjoitus sinänsä, mutta en ole edelleenkään ihan varma näiden raskaiden selontekojen hyödyllisyydestä. Varsinkin ulkopolitiikka liikkuu huomattavasti nopeammin kuin nelivuotinen selonteko tohkenee myöntää. Turvallisuuspolitiikka on toki vähän hitaampaa, mutta siihenkin riittäisi vuosittaiset katsaukset. Puolustuspolitiikkaa voi sen sijaan suunnitella pidemmällä aikajänteellä.

Alkuvuoden suurimmat odotukset kohdistuivat presidentti Barack Obamaan, joka astui virkaansa tammikuussa. Muutosten aika alkoi. Obama muutti heti Yhdysvaltain politiikkaa monessa asiassa: Guantanamo päätettiin sulkea, yhteistyön kättä ojennettiin kaikkiin maailman kolkkiin, monenkeskisille instituutioille annettiin lisää painoarvoa. On vielä aivan liian aikaista arvioida Obaman onnistumisia tai epäonnistumisia, mutta yhden asian voi varmuudella sanoa: Obama muutti kansainvälisen politiikan ilmapiiriä parempaan suuntaan.

Omalta osaltani alkuvuoden mielenkiintoisin matka suuntautui Afrikan mantereelle. Tsadissa tapasin suomalaisia rauhanturvaajia ja maan ulkoministerin. Etiopiassa tutustuin Afrikan unioniin Martti Ahtisaaren ja tuoreen Afrikan sarven edustajani Pekka Haaviston seurassa. Samalla Suomi aloitti rauhanvälitysohjelman yhdessä Afrikan unionin kanssa.

EU-vaalit toivat väriä kevääseen, siitäkin huolimatta, että vaaleja on ollut aika tiuhaan tahtiin. EU-asioista puhuttiin mielestäni huomattavasti asiallisemmin kuin viimeksi. Kokemus ja Suomen 15 jäsenyysvuotta ovat arkipäiväistäneet jäsenyytemme. Hyvä niin.

Ruotsi otti hoitaakseen EU-puheenjohtajuuden. Ja hyvin sen hoitikin. Laajentuminen eteni, Lissabonin sopimus hyväksyttiin, EU-presidentti ja -ulkoministeri nimitettiin, laajentuminen eteni, ilmastopoliittisista linjauksista pidettiin kiinni, ulkopolitiikassa saatiin tuloksia aikaan. Grattis Sverige!

Vuoden varrella tuli matkustettua tehokkaasti. Matkustuspäiviä kertyi yli sata, vajaa kolmannes vuodesta. Mielenkiintoisista matkustuskohteista ei ollut puutetta.

Matkat Kiinaan, Japaniin, Vietnamiin ja Kambodjaan auttoivat ymmärtämään Aasiaa. Egyptin, Syyrian ja Libanonin matkat avarsivat näkemyksiä Lähi-idän tilanteesta. Turkin ja Kyproksen reissut opettivat paljon Kyproksen jälleenyhdistymisen ja Turkin EU-jäsenyyden haasteista. Murmanskin ja Tromsön vierailut nostivat Arktiset kysymykset pinnalle. EU-maissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa tuli reissattua perinteisin menoin.

Oli myös hienoa, että saimme kirjoitettua Venäjä-toimintaohjelman. Venäjän merkitystä meille ei pidä vähätellä. Sen myös toimintaohjelma osoitti. Ensimmäinen Venäjä-foorumi toi lisäpontta analyysiimme.

EU-ulkopolitiikan näkökulmasta tapetilla oli jatkuvasti kolme kokonaisuutta: Lähi-itä, Iran ja Afganistan. Afganistan on vaativin kriisinhallintatehtävä, jossa Suomi on ollut mukana. Keskustelu sen ympärillä tulee varmasti jatkumaan ensi vuonna.

Kööpenhaminan ilmastokokouksen lopputulos oli pettymys, turha sitä kiistää. YK on raskasrakenteinen organisaatio, jossa päätöksenteko on paljon vaikeampaa kuin esimerkiksi EU:ssa. Mutta tämähän ei vaikuta YK-turvaneuvostokampanjaamme, joka jatkuu mukavasti.

Koko vuotta dominoi tietenkin finanssikriisistä alkanut maailmanlaajuinen talouslama. Itsekin pidin monta puheenvuoroa globaalin järjestelmän murroksesta. Kansainväliset instituutiot hakevat edelleen muotoaan. Kenelläkään ei ole varmuutta siitä, millaisiksi ne loppujen lopuksi muovautuvat.

Lopuksi vielä kolme kuriositeettia vuoden varrelta. Ne pistivät silmään blogimerkintöjä selaillessa. Ensiksi, blogissa ei ole puutetta kättelykuvista! Toiseksi, sportistakaan ei tainnut olla puutetta (sukuvika…). Kolmanneksi, vuoden varrella julkaistut kolme kirjaa kuulostavat ehkä paljolta, mutta olivat yhtä lukuun ottamatta aikaisemmin kirjoitettujen juttujen koosteita. Kiitos Anu-Elina Lehdelle blogikirjan toimituksesta ja Ilkka Järvimäelle treenikirjasta.

Tätä blogitekstiä viimeistellessä Suomesta kantautui ikäviä uutisia. Tuntuisi vaikealta toivotella nyt ”hyvää uutta vuotta”.

No niin, nyt on viimeinen työtehtävä suoritettu, jos ei huomista Maikkarin aamutelkkaria sellaiseksi lasketa. Annoin äsken haastattelun venäläiselle Vesti-televisiokanavalle. Aiheena viisumivapaus.

Joulupukin kanssa Maikkarilla

Aamulla meillä oli pitkähkö valtioneuvoston istunto ja tasavallan presidentin esittely. Sen jälkeen tarjosin joululounaan entisille ulkoministereille – mukava perinne, jonka Erkki Tuomioja aloitti.

Tuntuu hyvältä lähteä joululomalle. Takana on mielenkiintoinen vuosi, jota ajattelin tuossa lomien aikana myös blogissa purkaa.

Oiken hyvää ja rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille ja kommentaattoreille.

Viikko on vierähtänyt rauhallisissa merkeissä. Muutamia peruskokouksia, pari Eduskuntakeikkaa ja ensi vuoden suunnittelua. Äsken kävimme kabinetin kanssa joululounaalla.

Huomenna Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Puolan ulkoministerit tulevat perheineen kylään.

Järjestämme ulkoministereiden kesken pienen glögisession Helsingin Tuomaan Joulumarkkinoilla, Kappelin talviterassilla, siinä Esplanadilla. Olemme paikalla noin 15-15.30. Toivotan kaikki blogin lukijat ja kommentaattorit lämpimästi tervetulleeksi tapaamaan kollegani. Toivottavasti glögiäkin riittää.

Ennen tilaisuutta käyn allekirjoittamassa kirjoja Akateemisessa Kirjakaupassa. Siellä olen 13-13.45. Toivottavasi nähdään jommassa kummassa.

Ensi viikolla vielä hiukan pohdiskelua menneestä vuodesta ja tietenkin tiimimme joulutervehdys. 

Menossa on rauhallinen viikko, ja hyvä niin. Ei matkoja, ei kalenterimerkintöjä aamusta iltaan. Tuntuu hyvältä. Jää aikaa suunnitteluun ja lukemiseen.

Säästäkin on tullut mukavan talvinen, jopa täällä pääkaupunkiseudulla.

Viikonlopusta tulossa mukava. Pohjoismaiset kollegat ja Puolan ulkoministeri tulevat meille perheineen jouluillalliselle.

Siitä se joulu lähtee.

Osallistuin eilen Javier Solanan läksiäisillalliselle. Hieno, muistojen täyteinen ilta. Leppoisa tunnelma.

Javier Solana, EU:n ulkopoliitikan korkea edustaja

Meitä oli 20 entistä ja nykyistä EU-maan ulkoministeriä. Carl Bildt isännöi. Bildt piti hienon puheen, jossa hän kävi läpi yhteisiä kokemuksia Solanan kanssa Balkanilla. Puheenvuoro toi perspektiiviä. Ei siitä kauaa ole kun Euroopassa vielä sodittiin. Nyt Länsi-Balkanin maat ovat matkalla kohti EU-jäsenyyttä.

Vastauspuheenvuorossaan Solana kehoitti meitä kaikki elämään uuden Lissabonin sopimuksen kanssa. Se muuttaa EU:n ulkopolitiikkaa ja sitä kannattaa hyödyntää. Kuuntelin puhetta tyytyväisenä, koska Solana oli samoilla linjoilla maanantaisen Financial Times-haastatteluni kanssa. Pöytäsin samat teesit myös Reutersille ja AFP:lle.

Annoin Solanalle läksiäislahjaksi suomalaisen pulssimittarin. Hän on nimittäin innokas juoksija. Solana kiitteli kovasti lahjasta. Lupasi ottaa heti käyttöön.

Istun parhaillaan koneessa matkalla kotiin. Vuoden viimeinen työmatka. Tuntuu hyvältä, koska viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet yhtä reissaamista. Laskimme juuri, että viimeisen 60:n päivän aikana matkapäiviä on kertynyt 32. Vuoden aikana virkamatkapäiviä on ollut yli 100.

Toisaalta en ole sisäministeri, vaan ulkoministeri. Ei näitä hommia voi pelkästään kotimaasta hoitaa. Olemme suunnitelleet ensi vuoden matkustustuskalenteria. Mielenkiintoisia reissuja luvassa. Tavoitteena on, että ensi vuoden aikana on tullut koluttua kaikki mantereet.

Huomenna Saksan uusi ulkoministeri Guido Westerwelle tulee ensimmäiselle viralliselle vierailulle Suomeen. Istumme neuvostossa vierekkäin. Mukava vierustoveri ja samalla saan ylläpidettyä saksankieltä. Huomenna tiedossa mielenkiintoiset keskustelut.

Terveisiä EU:n ulkoministerikokouksesta. Tämä Ruotsin puheenjohtajuuskauden viimeinen ulkoasiainneuvosto tullaan muistamaan pitkistä ja suurista Turkki- ja Lähi-itä-keskusteluista. Ohessa muutama rivi jokaisesta käsittelemästämme aiheesta.

Turkki

Jo eilen alkanut Turkki-keskustelu jatkui illallisilla ja pitkittyi tänään monituntiseksi. Turkki ei ole täyttänyt kaikkia siltä odotettuja EU-jäsenyysprosessin velvotteita. Toisaalta se on edistynyt merkittävästi mm poliittisissa reformeissaan. Maan jäsenyysneuvotteluja ei siten voi ajatella keskeytettävän. Puheenjohtaja Carl Bildt ja laajentumiskomissaari Olli Rehn neuvottelivat lopulta Kyproksen ulkoministeri Kyprianoun kanssa kompromissiratkaisun. Hyvä puheenjohtajan työvoitto!

Makedonia

Toinen vaikea kokouksemme laajentumiskysymys liittyi entisen Jugoslavian tasavallan, Makedonian, nimikysymykseen. Kreikan on vaikea hyväksyä maan nimeä nykymuodossaan. Ratkaisematta se ei voi silti edetä jäsenyysneuvotteluissa. Asiaan sovittiin palattavan uudelleen Espanjan puheenjohtajuuskaudella.

Serbia ja Kroatia

Myös Serbian ja Kroatian avoinna olleisiin kysymyksiin löydettiin ratkaisu. Serbian osalta sovimme sen ja EU:n välisen väliaikaisen sopimuksen käynnistämisestä. Tähän yllettiin, koska maan yhteistyö entisen Jugoslavian sotarikostuomioistuimen, ICTYn, kanssa on ollut myönteistä.

Kroatian tulee kuitenkin ripeyttää yhteistyötään ICTYn kanssa, jotta sen muutoin myönteinen jäsenyysprosessi etenisi normaalisti.

Lähi-itä

Lähi-idän rauhanprosessi on ajautunut hyvin vaikeaan tilanteeseen. Toinen tämän kokouksen puheenjohtajan työvoitto olikin kunnianhimoinen Lähi-itä-teksti. Kyse on yhdestä painavimmista teksteistä, joita EU on koskaan antanut kahden valtion loppuratkaisun tueksi. Tämän kokouksen jälkeen se lienee myös yksi tarkimmin ministereiden kesken neuvotelluista teksteistä.

Muuten käsittelimme nopeasti Iranin ydinohjelmakysymyksen, Afganistanin tilanteen, Hondurasin, Burman ja Arktisen alueen.

Itäinen kumppanuus

EU-ulkoministerikokouksemme jälkeen lounastimme Itäisen kumppanuuden partnerimaiden kanssa. Kokous jatkui lounaan jälkeen. Kyse on ensimmäisestä IK-ulkoministerikouksesta. EU tahtoo tiivistää suhteitaan Armenian, Azerbaidzhanin, Georgian, Moldovan, Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa. Tässä tapaamisessa alleviivaamme maille olevan tarpeen vauhdittaa uudistuksia.

Pian paluulennolle takaisin Helsinkiin.

Juhlat on juhlittu. Arki alkoi aikaisin. Lähdin lentokentälle kello 6.30. Suuntana Brysseli. Viikon sisällä käyn kolme kertaa Brysselissä. Aikamoista sahaamista, mutta niin ne aikataulut vain välillä menevät.

Tänään ja huomenna kokoustetaan yleisten- ja ulkoasiainneuvoston kokoonpanoissa. Yleisten asioiden vaikein keskustelu käydään parhaillaan laajentumisesta.

Illallisella pohdimme yhdessä Catherine Ashtonin kanssa EU:n globaalia roolia. Huomenna aiheina Bosnia, Iran ja Lähi-Itä. Muissa aiheissa Arktiset alueet, Honduras, Burma ja Itäinen kumppanuus.

Tuloksista enemmän huomisen merkinnässä.

Lyhyt merkintä ennen viikonloppua. Eilen mielenkiintoinen tapaaminen Makedonian pää- ja ulkoministerin kanssa. Nimikiista painaa päälle. Mielenkiintoista kuulla molemmat näkökulmat, eli tiistaina Kreikan pääministerin ja torstaina Makedonian pääministerin.

Eilen myös vilkas kyselytunti, jossa yhtenä teemana Eurooppa-neuvoston osallistuminen. Sen jälkeen Afganistan-keskustelu täysistunnossa. Molemmista kattavat raportit medioissa.

Tänään ISAF-kokous Naton päämajassa Brysselissä. Mukana 44 maata. Mielenkiintoinen keskustelu.

Catherine Ashton

Päivän kohokohtana EU-ulkoministeri Cathy Ashtonin tapaaminen. Erinomainen keskustelu. Päästiin hyvin juttuun. Ahstonista tulee erinomainen tiimijohtaja.

Palasimme tänään Ateenasta. Etyj-kokous on ohi. Poliittista julistusta ei taaskaan saatu. Tänä vuonna sitä ei oikein kunnolla yritettykään.

Korfun prosessi, jonka Suomi pani liikkeelle viime vuonna, sai jatkoa. Siitä hyväksyttiin julistus. Keskustelu Euroopan turvallisuudesta jatkuu.

Etyj on entistä enemmän ”Itä-järjestö”. Paikalla on aina kaikki itäiset jäsenmaat. Monet EU-maat jäävät pois kokouksista. Sääli.

Voi hyvin olla, että Etyj tuntuu monen mielestä keskustelufoorumilta, mutta kyllä se asioitakin hoitaa. Ei vähintään uusissa jäsenmaissa, joissa oikeusvaltio, demokratia, sananvapaus tai ihmisoikeudet eivät tule luonnostaan.

Tänä vuonna sain eniten irti kahdenvälisistä tapaamisista. Tänään tapasin Moldovan ulkoministerin. Mukava kaveri. Pääsimme hyvin juttuun. Moldovassa puhaltaa uudet, raikkaat tuulet.

Eilisellä illallisella sain kunnian istua Kreikan pääminsteri George Papandreoun vieressä. Tunnen hänet jo 1990-luvulta EU-kuvioista. Arvostan häntä kovasti.

Carl Bildt istui Papandreoun toisella. Juttelimme koko illan ruotsia. Papandreou puhuu nimittäin toista kotimaistamme sujuvasti. Hän oli perheensä kanssa maanpaossa Ruotsissa 1960-luvulla.

Papandreoun kanssa pääsimme entistä paremmin juttuun kun huomasimme, että miellä on samanlaiset suomalaiset kellot. Pulssimittarit molemmilla. Juoksijoilla riittää aina juttua.

Paluumatkalla tapasin pikaisesti EU:n uuden presidentin, Herman Van Rompuyin. Tiemme kohtasivat Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Ilokseni huomasin, että hänen kabinettipäällikkönsä on vanha tuttu Nizzan neuvotteluista. EU-maailma on pieni paikka.

Huominen taitaa sitten mennä Afganistanin ja Eurooppa-neuvoston edustautumisen merkeissä.

Terveiset Ateenasta! Käynnissä on Etyjin ministerikokous. Voin sanoa, että fiilis on rennompi nyt, kun puheenjohtajuuspainetta ei ole. Silti Etyj-kokous pitää liikkeessä.

Päivän tärkein tapahtuma liittyy kuitenkin Euroopan unioniin. Lissabonin sopimus astui voimaan tänään. Se on suuri askel, jota EU:n piirissä on valmisteltu kaiken kaikkiaan yhdeksän vuotta. Lissabon antaa EU:lle hyvät edellytykset vahvaan toimintaan. Nyt on siis toimittava.

Etyj-ministerikokous on klassista konferenssidiplomatiaa. Paljon kollegoita, kymmeniä puheita, lyhyitä erillistapaamisia pikku kopeissa.

Etyj-päiväni käynnistyi aamiaispalaverilla Suomen valtuuskunnan kanssa. Seuraavaksi annoin haastattelun kreikkalaiselle Kathimerini-lehdelle. Toinen kreikkalaislehti, Apogevmatin, teki puolestaan haastattelun iltapäivällä. Siinä yhteydessä briiffasin kansainvälistä mediaa laajemminkin.

Tapasin kahdenvälisesti seuraavat ulkoministerikollegat: Georgian Grigol Vashadze, Kazakstanin Kanat Saudabajev ja Ukrainan Petro Poroshenko. Kaikki jo tässä vaiheessa vanhoja tuttuja. Puolen tunnin keskustelukin tarjoaa tärkeän mahdollisuuden ylläpitää yhteyksiä, päivittää tiedot ja rakentaa yhteistyötä.

Nämä lyhyet tapaamiset ovat siis pelkkää bisnestä, ei seremonioita. Ukrainan Petron kohdalla tein pienen poikkeuksen, sillä lahjoitin hänelle Henrik Meinanderin ”Suomen historia” -teoksen. Se nimittäin ilmestyi viime viikolla ukrainaksi.

Ukrainan ulkoministeri Petro Poroshenko

Azerbaidzhanin ulkoministeri Elmar Mammadjarov

EU-kollegoita tavataan harvemmin kv-konferensseissa erikseen. Tämä johtuu siitä, että tapaamme EU-neuvostoissa vähintään kerran kuussa. Yhteydenpito on siis hyvin tiivistä muutenkin. Tänään kuitenkin treffasin istuvan Etyj-puheenjohtajan eli Kreikan pää-ja ulkoministeri George Papandreoun. Meillä oli antoisa tapaaminen.

Kreikan pää- ja ulkoministeri George Papandreou

Päivän tärkein keskustelu käytiin lounaalla. Aiheena oli jälleen EU:n turvallisuus. Debatti käynnistyi viime vuonna Venäjän presidentti Medvedevin ehdotettua uuden Euroopan turvallisuussopimuksen solmimista. Lopputunnelmaksi jäi, että aika lailla viime vuoden asetelmissa ollaan. Selvä enemmistö pitää Euroopan nykyisiä turvallisuusrakenteita, kuten EU:a ja Natoa, riittävinä ja hyvin toimivina. Mutta keskustelua kannattaa tietysti käydä Etyj-pöydissä ja hakea yhteistä säveltä missä vain mahdollista.

Kokoussalissa päiväni päättyi juuri Suomen puheenvuoron pitämiseen. Nyt on aika lähteä illallisille, jotka pidetään Acropolis Museum:issa.