YK-viikon jälkeinen elämä on alkanut. Eilen puhuin EU:n Itämeristrategiasta Kokoomuksen Toivo -think tankin tilaisuudessa. Tätä seurasi miellyttävä tapaaminen: näin vanhoja armeijakavereitani Santahaminan 2. Jääkärikomppaniasta. Mukava oli treffata.

Santahaminan 2. jääkärikomppanian edustajat veirailulla: Markus Virpiö, Jarkko Pajarinen, Niko Hallamäki, Antti Korpela,  Jarkko Haukilahti

Iltapäivällä seurasivat briiffaukset EU-ulkosuhdepalaverista ja kriisinhallinnasta. Annoin myös Afganistaniin keskittyvän haastattelun. Päivän päätteeksi minulle luovutettiin Tapaseuran myöntämä ”Hyvien Tapojen Lähettiläs -kunniakirja. Kiitos!

Vas. Kaarina Suonperä, Tapaseura

Tänään lensin ensi töikseni Lappiin. Rovaniemellä vastassa oli uskomattoman upea näky: kevyt ensilumi ja paistava aurinko. Hieno alku päivälle.

Ensilumi tänään Rovaniemellä

Pidin puheen Suomen arktisesta politiikasta Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa. Pääviestini oli, että olemme tulossa uuteen arktiseen aikakauteen, mikä edellyttää meiltä myös uutta arktista politiikkaa. Suomi tarvitseekin oman arktisen strategian. Eikä sen valmistelussa pidä aikailla. Voit lukea puheenvuoroni kirjoitetun version täältä.

Lauluyhtye Punctum Arktikumissa

Ohjelmaan kuului myös vierailu Rovaniemi Design Week’illa. Hieno tilaisuus Lapin yliopistossa. Lopuksi kävin puhumassa vielä Ounasvaaran lukiossa. Rehtori Tuovi Jussila ja hänen porukkansa olivat järjestäneet mukavan tilaisuuden. Kysymyksiä tuli paljon ja sekös lämmittää mieltä.

Ounasvaaran lukiossa

Nyt takaisin Helsinkiin. Vielä pari työtapaamista ja tiistai on pulkassa.

 

YK-urakka on tällä erää ohi. Matkaan kohti JFK-lentokenttää ja pikapuoliin myös kohti Suomea. Reissun jälkeen kotiinpaluu on mahtava juttu.

Viikon saldo oli seuraava. Suunniteltuja kahdenvälisiä tapaamisia oli 25, niistä toteutui 20. Tämän lisäksi tapasin kootusti 14 Karibian CARICOM-maiden ulkoministeriä. Kokouksia oli joko EU- tai pohjoismaisissa merkeissä 4. Muita tilaisuuksia oli yhteensä 10. Päivien pituudet olivat luokkaa klo 7.00-22.00.

Fiilis on myönteinen. Saimme tukilupauksia YK-kampanjaamme ja joidenkin kohdalla päästiin ainakin hyvään alkuun. Tästä on hyvä jatkaa. Ratkaisun hetket ovat vasta kolmen vuoden päässä.

Viikon viimeinen etappi oli EU-Venäjä -ulkoministerikokous. Venäjää edusti kollegani Sergei Lavrov. EU:n ja Venäjän suhteissa on haasteita, mutta edistysaskeleet olisivat molempien etu. Haasteet ovat pitkälti yhteisiä.

Ehtoota New Yorkista. Pieni hengähdystauko kokousten välissä.

Tänään osallistuin turvallisuusneuvoston kokoukseen yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Harvinainen tapahtuma, koska paikalla kaikkien YK-jäsenten päämiehet- ja naiset.

Teemana oli joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen. Presidentti Obama piti jälleen erinomaisen puheenvuoron.

Yhdysvallat tekee tällä hetkellä avauksia kaikkiin suuntiin (Lähi-itä, Iran, Afganistan, Venäjä, ydinturvallisuus, jne.). Vielä on liian aikaista ennakoida mihin ne johtavat, mutta mielestäni suunta on oikea. Kansainvälinen yhteistyö kannattaa aina.

Yleishenki YK:ssa on tällä hetkellä hyvä. YK on juuri niin vahva kuin sen jäsenet, varsinkin turvaneuvoston pysyvät jäsenet, antavat sen olla. Obama on puhaltanut yhteistyöhön happea. Kasainvälisessä yhteistyössäkin on kyse luottamuksesta.

Ennen lounasta tapasin YK:n rauhanturvasta vastaavan alipääsihteerin Alain le Royn. Keskustelimme YK:n operaatioista, joita tällä hetkellä on 15. Niissä on yhteensä 115 000 rauhanturvaajaa. Suomi on mukana seitsemässä operaatiossa yhteensä noin 102 miehen ja naisen voimin.

Pidimme myös lehdistötilaisuuden tasavallan presidentin kanssa. Sen jälkeen tapasin meidän YK-edustuston ja konsulaatin väkeä. Kehuin heitä, enkä syyttä. Loistoporukka. Erityiskiitos Heidi Schroderus- Foxille, Sami Wacklinille, Johanna Unhalle ja Jarkko Saariselle, jotka pitävät minusta huolta täällä Nykissä.

Iltapäivällä bilateraalitapaamisten suma jatkuu. Vuorossa Kongo, Andorra, San Marino, Etiopia sekä poliittisen osaston alipääsihteeri Lynn Pascoa.

Illalla onkin sitten jännä ohjelmanumero. Sain äsken kuulla, että toimin YK:n yleiskokouksen puheenjohtajana 18.45-20.00. Tämä johtuu siitä, että Suomelle on yleikokouksen varapuheenjohtajuus tänä vuonna. Pitää varmaan ottaa valokuva kotialbumia varten. Johdan todennäköisesti puhettä presidentti Halosen puheen aikana.

Nyt kohti seuraavaa tapaamista. Sitä ennen päivän kysymys: mitä arvon blogikommentaattorit ovat mieltä Yhdysvaltojen viimeaikaisista ulkopoliittisista avauksista?

YK-viikko käynnistyi todenteolla tiistaina. Lukumääräisesti painopisteenä on ollut Suomen YK-turvaneuvostokampanja. Sen merkeissä olen tähän mennessä tavannut 10 ulkoministerikollegaa. Suomen puolesta puhuvat monet seikat, YK-politiikkamme on vahvaa ja monipuolista. Silti onnistuminen vaatii kovaa työtä. Keskustelut tapahtuvat pienissä sermeillä rajatuissa looseissa. Niistä on luksus kaukana, mutta tunnelma on myönteinen. Urakka jatkuu.

Tapasin myös Iranin ulkoministerin Manouchehr Mottakin. Keskustelimme erityisesti Iranin ydinohjelmasta ja ihmisoikeustilanteesta. Oma näkökulmani oli luonnollisesti se, mikä EU:n piirissä oli yhteisesti sovittu. Ellei Iran ryhdy vakaviin neuvotteluihin, ovat entistä rajummat pakotteet todennäköisesti ainoa vaihtoehto. Ihmisoikeustilanne on myös erittäin huolestuttava. Yhteisymmärrystä ei voi sanoa löytyneen, mutta keskustelumme oli asiallinen.

Iranin ulkoministeri Manouchehr Mottaki

Tiistai-iltana järjestettiin myös EU-Yhdysvallat ulkoministerikokous. Kävimme erittäin hyvän keskustelun Hillary Clintonin kanssa. Aiheet vaihtelivat ilmastomuutoksesta Iraniin ja Venäjään.

Keskiviikkoaamun mielenkiintoisin osuus oli presidentti Barack Obaman puhe yleiskokoukselle. Hän korosti Yhdysvaltain tarjoavan yhteistyön kättä kaikkiin suuntiin. Obaman mukaan koko kansainvälinen yhteisö on ison valinnan edessä. Edellisen vuosisadan ajattelutapa ei enää toimi, kun nykyajan ongelmat ovat aidosti yhteisiä. Obama peräsi kaikkien vastuuta.

USAn presidentti Barack Obama puhumassa YK:n yleiskokouksessa

Tapasin iltapäivällä myös kansainvälisen politiikan grand old manin eli Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Henry Kissingerin. Kävimme mielenkiintoisen keskustelun mitä erinäisimmistä aiheista. Kissingerillä oli paitsi vahvat näkemykset, myös tuoreet tiedot. Useat ulkoministerit tapaavat häntä säännöllisesti. Kissinger sanoi vahvasti arvostavansa Suomea, joka on osannut selviytyä vaikeistakin tilanteista historiansa aikana.

Tämän päivän ohjelma päättyi juuri. Solmimme diplomaattisuhteet St. Lucian kanssa. Temppu tapahtui yhdessä ulkoministeri Rufus George Bousquetin kanssa. Nyt lähden valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.

Diplomaattisuhteiden solmiminen St. Lucian ulkoministeri Rufus George Bousquetin kanssa (kuva: Lea Klapuri, Suomen pysyvä YK-edustusto)

 

YK:n 64. yleiskokouksen avajaisviikko on käynnistynyt. Yritän viikon aikana jossain kohtaa hiukan raportoida tunnelmista täällä, mutta näin viikon aluksi lyhyt kuvaus siitä, mitä kokousviikko pitää sisällään. Siitä saa toivottavasti vähän kuvaa, millaista meno täällä on. Aika ei todellakaan tule pitkäksi.

Itselläni ohjelma alkoi maanantaina illalla kuuden EU-maan ulkoministerien ilmastokokouksella. Viikon mittaan vuorossa on muun muassa EU:n ulkoministerien kokous, EU-tapaaminen Venäjän ulkoministerin kanssa, EU-tapaaminen Yhdysvaltojen ulkoministerin kanssa, Yhdysvaltojen isännöimä transatlanttinen ulkoministeritapaaminen sekä Pohjoismaiden ja Baltian maiden ulkoministeritapaaminen.

Kuuden ulkoministerin ilmastotapaaminen: vieressäni vas. Ruotsin Carl Bildt ja vastapäätä pöydän toisella puolella UK:n David Miliband ja Espanjan Miguel Moratinos

Lisäksi tapaan kahdenvälisesti lukemattoman määrän Aasian, Afrikan, Euroopan ja Latinalaisen Amerikan maiden ulkoministereitä. Lista ei ole vielä lopullinen, mutta tarkoitus on tavata kahdenkesken ainakin seuraavat kollegat: Uuden Seelannin Murray McCullen, Guinean Alexandre Cece Loua, Iranin Manouchehr Mottaki, Kongon Basile Ikouebe, Saint Kitts and Nevisin Denzil Douglas, Liechtensteinin Aurelia Frick, Sierra Leonen Zainab Hawa Bangura, Malediivien Ahmed Shaheed, St. Lucian Rufus George Bousquet, Komoreiden ulkoministeri Ahmed Ben Said Jaffar, San Marinon Antonella Mularoni, Etiopian Seyoum Mesfin, Serbian UMI Vuk Jeremic ja Ruandan Rosemary Kobusingye Museminali. Tapaamisissa aiheet vähän vaihtelevat, mutta jokaisessa otan esille Suomen ehdokkuuden YK:n turvallisuusneuvostoon vuosille 2013-2014.

Terveisiä aurinkoisesta ja lämpimästä (+25 C) Berliinistä. Juoksin äsken elämäni parhaan maratonajan: 3.20,36. Olen aivan täpinöissä.

Ennätys parani 11 minuuttia. Noin 40 minuuttia parempi aika kuin kaksi vuotta sitten Helsingissä.

”Valmentajani” Timo Vuorimaa oli jäniksenä tsemppaamassa puoleen väliin saakka (hän säästeli ensi viikon sunnuntain Varsovan maratoniin).

Tahti pysyi erinomaisen tasaisena aina 32 km saakka (noin 4’35/km). Siinä vaiheessa viime viikonloppuna tulehtunut akillesjänne rupesi vihlomaan. Viimeiset 10 km oli tuskaista linkuttamista, mutta periksi ei annettu. Maaliviiva palkitsi, vaikka jäin 5 min tavoiteajasta. Enkka on aina enkka.

Ennen juoksua juttelin pitkään Haile Gebreselassien kanssa. Että on mukava kaveri. Heitti siellä kaikkien kanssa läppää ja hymyili iloisesti, vaikka oli vain muutama minuutti lähtöön. Häneltä ei tänään irronnut maailmanennätystä, mutta eiköhän se sieltä tule.

Nyt saunaan ja kaljalle. Illalla kotiin ja huomenna New Yorkiin, jossa alkaa erittäin mielenkiintoinen YK-viikko. Siitä enemmän tuonnempana.

Isännöin tänään kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin kanssa Katajanokalla Suomen urheilijalähettiläiden iltaa. Pidimme vastaanoton toista kertaa, edellinen oli kesäkuussa 2008. Ohessa kuvasatoa illasta.

Kuvat: Minna Kokkonen

Kuvat: Vuokko Ritari

Pidin tänään puheen transatlanttisessa energiaturvallisuusseminaarissa Säätytalolla. Puheeni voit lukea tästä.

Ministereiden ulkosuhderupeama alkoi eilen työillallisilta. Aiheena oli Iran. Tilanne on huolestuttava, oli sitten kyse ydinohjelmasta tai ihmisoikeuksista. Ellei neuvotteluraiteella päästä eteenpäin, jää pakotteiden kiristäminen vaihtoehdoksi. Kokouksessa päätettiin arvioida toimintaa myös siinä tilanteessa, ettei YK-pakotteista päästäisi sopuun. Ainoa realistinen malli on tällöin EU:n omat sanktiot. EU:n on nyt pidettävä painetta Iranin suuntaan yllä niin ydinohjelman kuin ihmisoikeuksienkin suhteen. Oleellista on myös EU:n yhtenäisyys. Homma pysyi hyvin Carl Bildtin hanskassa.

Aamulla jatkettiin Afganistanilla. Kävimme läpi vaikeaa tilannetta. Vaalien osalta voidaan sanoa, että turvallisuuspuolella onnistuttiin kohtuullisesti. Demokratian kannalta tulos ei ole yhtä hyvä. EU ei kuitenkaan tässä vaiheessa lähde pidempiin kannanottoihin. Afgaaniviranomaisten ja vaalivalituksia käsittelevän komission (ECC) on annettava tehdä työnsä ensin.

Korostin, että EU:n tulee keskittyä muutamiin keskeisiin asioihin. Yksi näistä on unionin oma poliisioperaatio EUPOL, joka tarvitsisi kipeästi lisäresursseja. Esitin, että kaikki jäsenmaat lähettäisivät kolme henkilöä lisää. Suomella ei ole hätää, sillä meidän panoksemme on jo yksi poliisioperaation suurimpia. Painotin myös kehitysyhteistyötä sekä oikeusvaltiota. Naisia alistavan sharia-lain kaltaiset toimet eivät ole hyväksyttäviä. Laajempana pyrkimyksenä on luoda pohjaa transitiolle eli kehitykselle, jossa Afganistanin omat viranomaiset kykenisivät vähitellen ottamaan lisää vastuuta maan kehityksestä.

Kokouksen kolmas aihe oli Etelä-Kaukasus eli Armenia, Azerbaidzan ja Georgia. Puheenjohtaja esitti EU:n politiikan selkeää vahvistamista. Keinoina ovat assosiaatiosopimukset, vapaakauppasopimukset ja viisumihelpotukset. Keskustelussa alue nähtiin EU:n kannalta tärkeäksi. Ruotsin ehdotukset saivatkin laajan tuen.

Päivän toinen ohjelmanumero oli EU-Keski-Aasia ulkoministerikokous. Osallistuin työlounaalle, jossa keskustelimme Keski-Aasian turvallisuuskysymyksiä. Puheenvuorossani tuin EU:n ja Keski-Aasian suhteiden kehittämistä. Erityisaiheena otin esille rajaturvallisuuden. Suomi on panostanut Keski-Aasiassa nimenomaan rajahallinnon parantamiseen. Rajahankkeemme on miljoonan euron luokkaa ja Rajavartiolaitoksen asiantuntijat ovat laatimassa mm. Tadzhikistanin rajastrategiaa. Toimiva raja on elintärkeä. Se torjuu laittomuuksia kuten salakuljetusta ja huumeita, mutta helpottaa kauppaa ja liikennettä.

Oik. NATOn pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen (Photo© NATO)

Päivän päätteeksi tapasin Naton päämajassa järjestön uuden pääsihteerin, Anders Fogh Rasmussenin. Oli hienoa kohdata aktiivinen ja osaava pohjoismaalainen keskeisessä kansainvälisessä tehtävässä. Anders kiitti Suomen panosta Naton kriisinhallintatehtävissä. Natolle Suomi on läheinen kumppanimaa. Kerroin, että arviolta 80% Suomen sotilaallisesta kriisinhallinnasta tapahtuu Naton johtamissa operaatioissa.

Puhuimme Afganistanin tilanteesta, Naton strategian uudistushankkeesta ja Naton suhteista Venäjään. Kutsuin Andersin myös Suomeen vierailulle. Pyrkimyksenä on järjestää ensi vuoden puolella Naton strategian uudistamiseen liittyvä seminaari. Se järjestetään yhteistyössä Ruotsin kanssa. Vastaavantyyppisiä seminaareja järjestetään muissakin maissa. Anders lupasi tulla. Hän piti tärkeänä, että keskustelua käydään mahdollisimman avoimesti ja laajapohjaisesti eli myös Naton kumppanimaat huomioiden.

Nyt Brysselin päivä on finaalissa ja edessä on taas kotimatka Helsinkiin.

Terveisiä Brysselistä, jonne saavuin alkuiltapäivästä. Ennen lentoa tapasin Max Jakobsonin, jonka kanssa kesustelimme Venäjästä. Tapasin myös Kirkon Ulkomaanavun porukkaa. Aiheena Lähi-itä, varsinkin Gaza. Molemmat mielenkiintoisia keskustelutuokioita.

Brysselissä aloitimme perinteisellä NB6-tapaamisella (Baltian- ja Pohjoismaiden ministerit).

Varsinaisen kokouksen asialistalla ovat seuraavat aiheet:

– Eurooppa-neuvoston valmistelut
– Iran
– Afganistan
– Etelä-Kaukasus

Tämän jälkeen meillä on tapaaminen Keski-Aasian ulkoministereiden kanssa. Huomenna tapaan myös Naton pääsihteerin, Anders Fogh Rasmussenin. Yhteenveto näistä tapaamisista huomenna illalla.