Tänään minulla oli ilo isännöidä Kiinan Suomen-suurlähettilään, rouva Ma Keqingin läksiäislounasta. Ma on tullut tunnetuksi asiansa perusteellisesti osaavana ja Suomen hyvin tuntevana diplomaattina. Olemme omana ulkoministeriaikananikin ehtineet tavata eri yhteyksissä lukuisia kertoja. Vaikka asiat aina välillä voivat olla vaikeitakin, olemme tulleet keskenämme erinomaisesti toimeen.



Kiinan suurlähettiläs Ma Keqing (Kuva: Raino Heinonen)

Ma`n Suomen tuntemuksella on pitkä historia. Hän tuli ensi kertaa tänne vuonna 1973 opiskelemaan suomen kieltä. Opiskeluajan jälkeen hän jäi Helsinkiin Kiinan suurlähetystön palvelukseen ja on sen jälkeen palvellut suurlähetystössä kahteen otteeseen. Työssään hänellä on ollut suurta hyötyä paitsi erinomaisesta suomen kielen taidostaan, myös laajasta vuosikymmenten aikana solmitusta kontaktiverkosta.

Läksiäislounaan väki ryhmäkuvassa (Kuva: Raino Heinonen)

Suurlähettiläs Ma oli maansa EU-suhteiden asiantuntija jo vuonna 2006 tullessaan nyt päättyneelle Helsingin lähettiläskomennukselleen. Suomella oli siis hoitaessaan EU-puheenjohtajuutta loppuvuonna 2006 mahdollisuus vaihtaa mielipiteitä Kiinan näkemyksistä myös suoraan Helsingissä eikä pelkästään Brysselissä. Tästä oli paljon hyötyä peräkkäisinä päivinä Helsingissä järjestettyjen EU-Kiina huippukokouksen ja ASEM-kokouksen isäntämaalle.

Kokouspäivä käynnistyi aamulenkillä Norjan ulkoministeri Jonas Stören ja Yhdysvaltain varaulkoministeri Jim Steinbergin kanssa. Menimme rennolla otteella, mutta Korfun mäkinen maasto lisäsi haastetta.

Päivä jatkui aamiaispalaverilla delegaation eli Etyj-suurlähettiläs Antti Turusen, diplomaattiavustajani Mikko Hautalan ja yksikön päällikkö Timo Kantolan kanssa. Analysoimme edellisen päivän keskustelua ja suunnittelimme alkavaa päivää.

Kokouksessa Etyj-ulkoministerit pureutuivat todenteolla keskusteluun Euroopan turvallisuudesta. Pääkysymyksiä oli oikeastaan kaksi: 1) mikä – jos mikään – nykyisessä Euroopan turvallisuusjärjestelmässä mättää? 2) mitä asialle pitäisi tehdä?

Ehdoton enemmistö Etyj-jäsenmaista piti Euroopan turvallisuusrakenteita kuten Natoa ja Etyjiä hyvin toimivina. Kaikkien yhteinen turvallisuus on tärkeää, mutta mailla on valinnanvapaus turvallisuusjärjestelyidensä suhteen. Akuutiksi ongelmaksi nähtiin luottamuksen rapautuminen viimeistään Georgian sodan myötä ja Etyjin sinänsä hyvien periaatteiden rikkominen.

Mitä sitten olisi tehtävä? Useimpien mielestä uusia turvallisuusjärjestelyitä ei tarvita, mutta olemassaolevia on varaa ja tarvettakin parantaa. Tämän prosessin liikkeellesaanti edellyttää kuitenkin pikaisia käytännön tuloksia erityisesti jäätyneiden konfliktien ratkaisemisessa.



Mukana matkalla olleen toimittajakonkari Kari Valtosen kanssa koneessa

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov esitti eurooppalaisen turvallisuussopimuksen solmimista. Venäjä katsoo, että nykyjärjestelmän periaatteet ovat kunnossa, mutta niiden toimeenpano ei. Venäjä painottaa ratkaisuja kovan turvallisuuden osalta, mutta on kyllä valmis keskustelemaan laajemmastakin turvallisuudesta kuten ihmisoikeuksista.

Korostin Suomen puheenvuorossa kahta asiaa. Olisi päästävä eteenpäin konkreettisissa kysymyksissä. Vaikka vain vähänkin. Prioriteetteja ovat jäätyneet konfliktit, asevalvonta, ilmastomuutos, energiaturvallisuus ja ns. ”pehmeä turvallisuus”, johon liittyen tuin Kazakstanin suunnitelmaa järjestää erityinen suvaitsevaisuutta koskeva Etyj-konferenssi. Lisäksi tuin ajatusta Etyj-suurlähettiläille annettavasta valmisteluehtävästä. Sen työn pohjalta voitaisiin joulukuussa katsoa, miten asiassa päästäisiin eteenpäin.

Kokouksen tuloksena puheejohtajamaa Kreikka päätti debatin jatkuvan suurlähettilästasolla Wienissä. Poliittisiin päätöksiin voidaan edetä joulukuun ministerikokouksessa Ateenassa. Helppo prosessi tämä ei tule olemaan.

Kokouksen liikenevät väliajat käytin YK-turvallisuusneuvostokampanjan edistämiseen. Eli koetin lobata mukana olleita kollegoita tukemaan Suomen jäsenyyttä turvallisuusneuvostossa 2013-2014. Myönteistä vastakaikua tuli, mutta työtä on vielä tehtävä paljon.

Ennen päivän päättymistä EU-ministerit kokoontuivat vielä keskustelemaan Iranin tilanteesta. Asetelma on entistä vaikeampi ja EU-maat joutuvat terävöittämään yhteistä linjaansa.

Nyt edessä on kotimatka. Matkaseuraksi sain Latvian ulkoministeri Maris Riekstinsin. Mukana koko reissulla oli myös kokenut politiikan toimittaja Kari Valtonen, joka on tehnyt hienon ja pitkän uran.

Toivottavasti aurinko paistaa Helsingissä. Edessä on nimittäin lomaviikko, jota häiritsee vain kolme duunitehtävää. Tai eihän sitä ikinä tiedä, mitä maailmalla tapahtuu. Aion kuitenkin ottaa mahdollisimman iisisti.

Terveisiä Korfulta! Oli tultava pakoon Suomen helteitä. Ei vaiskaan, meillä on täällä 56 maan Etyj-ulkoministerikokous aiheena Euroopan turvallisuus. Tämä keskustelu lähti liikkeelle presidentti Medvedevin aloitteesta. Ensimmäinen laaja debatti aiheesta käytiin Helsingin Etyj-kokouksessa joulukuussa (katso blogimerkintä 5.12.). Nyt siis jatkoa seuraa.

Heti saavuttuani minulla oli tapaaminen Yhdysvaltain varaulkoministeri Jim Steinbergerin kanssa. Vaihdoimme mielipiteitä Etyjistä ja edessä olevasta kokouksesta.

Korfun kokous käynnistyi Nato-Venäjä-neuvoston ulkoministeritapaamisella, joka tietysti koski vain Nato-maita ja Venäjää. Sen kestäessä käytin aikaani kahdenvälisiin tapaamisiin Serbian, Kazakstanin ja Makedonian ulkoministereiden kanssa.

Serbian ulkoministeri Vuk Jeremicin kanssa puhuimme Serbian EU-integraatiosta, Kosovosta ja kahdenvälisistä suhteista. Hyvä keskustelu. Totesin Suomen tukevan Serbian EU-integraatiota. Maan on kuitenkin täyttettävä EU:n asettamat ehdot. Sovimme myös vierailustani Serbiaan.

Kazakstanin ulkoministeri Marat Tazhinin kanssa keskityimme Etyj-asioihin. Kazakstan on tuleva puheenjohtaja. Vanha ystävä Marat testaili ideoitaan ja sovimme yhteistyön jatkosta.

Makedonian ulkoministeri Antonio Milososki pyysi Suomen tukea maansa EU-integraatiolle. Makedonia on hakijamaa, joka haluaisi aloittaa myös neuvottelut EU-jäsenyydestä. Suomi tukee Makedonian pyrkimyksiä. Niin Makedonian kuin Serbiankin osalta kyse on Länsi-Balkanin vakaudesta ja kehityksestä.

Nyt edessä on ministeri-illallinen. Hahmottelen ajatuksia laajemmin huomisessa blogissa.

Tässä kuvakooste toukokuun lopun ASEM- ja EU-ASEAN-kokousmatkoilta Vietnamista ja Kambodzhasta.  Kuvat otti Heidi Marttila matkan aikana.

Hanoi, Vietnam

Laosin ulkoministeri Thongloun Sisoulith 

Indonesian ulkoministeri Noer Hassan Wirajuda 

Hanoin ASEM-kokouksessa Vietnamissa

Suomen suurlähetystön väkeä Hanoissa 

Hanoi, Vietnam 

Thaimaan ulkoministeri (vas.) Kasit Piromya

Singaporen ulkoministeri George Yong-Boon Yeo

Hanoi, Vietnam

Hanoi, Vietnam

Näkymä Phnom Penhissä, Kambodzhassa

Phnom Penh, Kambodzha

Phnom Penh, Kambodzha

Phnom Penh, EU-ASEAN-kokouksen illallisen tanssiesitys

Phnom Penh, Kambodzha

Idag har jag äran att delta i en svensk klassiker, Sommar i P1. Du kan lyssna på programmet som börjar 13.00 svensk tid. Repris på kvällen. Du hittar alla sommarpratarna på Sveriges radio, alltså deras hemsida.

Jag fick många goda råd om hur det lönar sig att lägga upp programmet. Lätt var det inte. Jobbade länge på strukturen och innehållet.

Det blir 12 låtar och cirka 12 storyn om allt mellan himmel och jord – om min barndom, om språk, om studier, om att vara utrikesminister, om mitt förhållande till Carl Bildt, om idrott, om Finalnds raketlyft, mm. Jag körde med fem finska låtar, två svenska och resten blev band och artister från USA och Storbritannien.

Låt mig veta vad du tyckte om programmet. Alltid tacksam för feedback.

Igår drog jag en kort triathlon vid Kuusijärvi – 750m simm, 20km cykel och 5,5km löpning. Det gick kanonbra (som man säger på rikssvenska). Förbättrade förra årets tid med 8 minuter och tiden för två veckor sedan med 4 minuter. Det blev 1.08,30. Simmade på c 13 minuter, cyklade med ett snitt på 39km/h och sprang på c 22 min. Byten tar alltid sin tid.

Nu tänkte jag gå till Riksdagen på ett litet möte med stora utskottet och sen tänkte jag njuta av sommaren vid salutorget. Det finns väl inget som klår en varm Nordisk sommar…

Tänään oli kolme tärkeää tapaamista: Zimbabwen valtionvarainministeri Tendau Biti, Iranin suurlähettiläs Reza Nazarahari ja kaikille blogin lukijoille tuttu Jouni Pulli.

Oli kiva tavata Pullin Jouni niin sanotusti kasvokkain. Hän on monen muun kanssa ollut blogin kantavia voimia terävillä kommenteillaan. Kahvin ääressä syntyi idea, johon palaan myöhemmin kesän loppupuolella.

Blogikommentaattori Jouni Pulli (kuva: Hanna Ovaskainen)

Tendau Bitin kanssa keskustelimme Zimbabwen tilanteesta, joka on toivottavasti menossa parempaan suuntaan. Zimbabwe elää konfliktinjälkeistä aikaa nykyisen siirtymäkauden hallituksen johdolla. Hallitus etenee usealla rintamalla pyrkien saamaan aikaan kansainvälisen apuyhteisön kanssa sovittuja uudistuksia. Töitä riittää vielä usealla sektorilla: median vapaudessa, korruption kitkemisessä, ihmisoikeuksien parantamisessa, vaalilain ja totuuskomission perustamisessa. Päätavoite on päästä taas mukaan kansainväliseen yhteisöön pitkän eristymisen jälkeen. Hyvä merkki on se, että ensimmäistä kertaa vuosiin Zimbabwen hallituksen edustajat ovat voineet matkustaa ulkomaille tapaamaan vieraiden valtioiden edustajia. Zimbabwen pääministeri Tsvangirai on samanaikaisesti laajalla kiertomatkalla Euroopassa ja USA:ssa.

Zimbabwen valtiovarainministeri Tendau Biti (kuva: Hanna Ovaskainen)

Lopuksi tapasin Iranin Suomen-suurlähettilään Reza Nazaraharin. Kutsuin hänet eilen ulkoministeriöön kuultavaksi Iranin presidentinvaalien jälkeisen tilanteen vuoksi. EU-maat ovat olleet huolissaan vaalien synnyttämistä väkivaltaisuuksista, jotka ovat jatkuneet toista viikkoa. Vaaleja seuranneissa mielenosoituksissa on kuollut useita ihmisiä, satoja henkilöitä on pidätetty. Iran on syyttänyt EU-maita levottomuuksien lietsomisesta ja ulkomaisia tiedotusvälineita levottomuuksien liioittelusta ja yksipuolisesta uutisoinnista. EU:ssa olemme olleet asiassa aktiivisia yhteisenä rintamana. Viime viikolla lausuimme asiasta ulkoministerikokouksessa Luxemburgissa ja huippukokouksessa Brysselissä. Nyt EU-puheenjohtajamaa Tshekki on kehottanut kaikkia unionimaita kutsumaan Iranin lähettiläät kuultaviksi.

Tänään käymäni keskustelu suurlähettilään kanssa oli ihan rakentava, vaikka olemmekin eri mieltä monista asioista. Tapaamisessamme totesin Suomen tuomitsevan voimakkaasti viranomaisten väkivallanteot mielenosoittajia vastaan ja vetosin tilanteen rauhanomaisen ratkaisun puolesta. Peräänkuulutin myös sanan- ja mielipiteenvapauden toteuttamisen tärkeyttä. Toimittajien tulisi saada tehdä työtään ja ihmisillä olla oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä. Nyt ei näin todellakaan ole. Kehotin Irania myös vapauttamaan vangitut oppositiojohtajat ja laskemaan presidentinvaalien äänet uudelleen vaalitulosta kohtaan maassa esitettyjen epäilysten selvittämiseksi.

Juhannusviikonlopun jälkeen työt alkoivat aamulla eduskunnan Pikkuparlamentissa, jossa järjestettiin Ulkopoliittisen instituutin ja Eurooppalaisen Suomen perinteiset ”EU-huippukokouksen jälkilöylyt”.

Keskustelunvirittäjinä olivat lisäkseni Ylen Brysselin-kirjeenvaihtaja Susanna Turunen ja UPI:n tutkija Tiia Lehtonen. Aamun avauksen suoritti Eurooppalaisen Suomen puheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri. Auditorio oli täynnä väkeä – paljon hyviä kysymyksiä ja kommentteja. Ihan rapsakka keskustelu mielestäni.

Omassa puheenvuorossani keskityin ennen kaikkea huippukokousta edeltäneisiin asetelmiin sekä itse kokouksen asioista Irlannille annettuihin takeisiin koskien Lissabonin sopimuksen sisältöä ja komission puheenjohtajan valintaan.

Ensin Lissabonista. Kokouksessa hyväksyttiin Irlannin takeita koskeva teksti. Tämän pitkään kestäneen harjoituksen tavoitteena on auttaa irlantilaisia hyväksymään Lissabonin sopimus syksyllä järjestettävässä kansanäänestyksessä. Irlannin takeet koskevat kolmea sektoria: 1) oikeus elämään, perhe ja koulutus, 2) verotus ja 3) Euroopan turvallisuus ja puolustuspolitiikka (ETPP).

Irlanti sai jäsenmailta vahvaa tukea ja ymmärrystä sen vaikealle tilanteelle. On hienoa, että yhteinen ulospääsytie löydettiin. Nyt vaan toivotaan, että syksyn äänestystulos on Irlannissa myönteinen. Silloin päästään eteenpäin EU:n kehittämisessä ja institutionaalisesta keskustelusta entistä enemmän sisältökeskusteluihin.

Suomi on tukenut Irlantia koko prosessin ajan. Halusimme varmistaa takeiden koskevat vain Irlantia ja sen, että ne eivät millään tavalla muuta Lissabonin sopimusta tai aiheuta tarvetta uusiin ratifiointeihin.

Suomen kannalta oli myös oleellista, että turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevat muotoilut eivät mitenkään vaikuta Suomen osallistumiseen ETPP:n toteuttamiseen eivätkä estä sen kehittämistä edelleen.

Saunakiulu toimi arvontamaljana. EU-vaalien äänestysprosentin ”valitettavan oikein” arvannut voittaja Mikkelistä pääsee Brysselin reissulle. (Kuva: Hanna Ovaskainen)

Sitten komission puheenjohtajan nimityksestä. Huippukokous päätti esittää yksimielisesti Barrosoa komission puheenjohtajaksi kaudelle 2009-2014. Tarkoitus on edetä voimassa olevan Nizzan perussopimuksen pohjalta mutta huomioiden Lissabonin sopimuksen henki, joka vahvistaa Euroopan parlamentin roolia. Nykyinen (Tshekki) ja tuleva puheenjohtajamaa Ruotsi saivat mandaatin keskustella Euroopan parlamentin kanssa sen selvittämiseksi, voisiko se hyväksyä nimityksen jo heinäkuussa.

Barroson EU-johdolta saama yksimielinen tuki on hyvä asia. Suomi on tukenut Barrosoa julkisesti jo pitkään ja nimitys tuo vakautta. Barroso pääsee suunnittelemaan tulevaa työtä ja joukkuettaan.

Nimitysasian lisäksi kokouksen pääpaino oli taloudessa, kuinkas muuten. Tuloksena oli muun muassa tärkeitä päätöksiä rahoitusvalvonnan uusista rakenteista ja käytännöistä. Talouspuolesta tarkemmin valtioneuvoston tiedotteessa.

Ulkoministerien omalla illallisella pääaiheena oli Afganistanin ja Pakistanin tilanne. Keskustelimme myös paljon Euroopan turvallisuusarkkitehtuurista, jota käsitellään ensi viikonloppuna Etyjin epävirallisessa ulkoministerikokouksessa Kreikan Korfulla. Kävimme myös lyhyesti läpi Iranin tilannetta, josta lisää huomenna.

Päivä täynnä ulkopolitiikkaa ja kulttuuria. Aamupäivä meni eduskunnassa EU-ministerivaliokunnassa, ryhmäkokouksessa ja pääministerin kanssa ulkasiainvaliokunnassa. Aiheena EU-huippukokous, joka alkaa huomenna.

Työlounas meni Kyproksen turkkilaisen yhteisön johtajan Mehmet Ali Talatin seurassa. Olin kutsunut hänet vierailulle. Kävimme läpi Kyproksen jälleenyhdistymisneuvotteluja. Varovaista optimismia on ilmassa. Toivottavasti ratkaisu saadaan aikaan ennen joulua. Sitten vaan kansanäänestystä peliin.

Kyproksen turkkilaisen yhteisön johtaja Mehmet Ali Talat

Iltapäivällä otin iisisti. Hoitelin hallinnollisia asioita ja menin aikaisin kotiin.

Illalla menimme parin kaverin kanssa katsomaan AC/DC:n konserttia. Kyllä sedillä riittää virtaa. Angus Young pomppi poikakouluasussaan kuin hyväkuntoinen teini. Suun eleet olivat sen mukaiset.

Konsertissa oli paljon tuttuja, luokkakavereita lapsineen. AC/DC:n jälkeen poikkesimme vielä Sunrise Avenuen keikalle. Hyvää lämmittelyä ennen huomenna Brysselissä alkavaa huipparia…

 

Vietin suurimman osan päivästä Eduskunnan täysistuntosalissa. Mielenkiintoinen, ja välillä värikäskin keskustelu turvallisuuspoliittisesta selonteosta.

Itse en tainnut olla parhaassa terässä. Matkustelu ja lyhyt yöuni ei ole hyvä yhdistelmä.

Aamu alkoi Ruotsin radion (Sveriges Radio P1) Sommarpratare-ohjelman nauhoituksissa. Perinteikkääseen ohjelmaan valitaan kesäisin noin 50 puhujaa. Esiintyjä saa itse valita aiheet ja musiikin.

Olin erittäin iloinen kutsusta. Oiva mahdollisuus markkinoida Suomea Ruotsissa.

Aikamoinen kokemus. Kokonaiset 90 minuuttia monologia. Väliin 12 biisiä.

Valitsin aika paljon suomalaista musaa – Rasmus, Sunrise Avenue, HIM, Maija Vilkkumaa ja Suurlähettiläät. Muu musiikki Robbie Williams, Texas, Killers, James Blunt, Bo Kaspers Orkester, Lisa Ekdahl ja U2.

Jutunaiheita riitti. Käsittelin muun muassa kielten merkitystä, ulkoministerin työtä ja Suomen rakettimaista nousua. Yhdessä osiossa käsittelin suhdettani Carl Bildtiin. Perään pistin Lisa Ekdahlin biisin ”Två lyckliga dårar…”.

Ohjelma tulee ulos 24.6. klo 13.00 Ruotsin aikaa. Se löytynee täältä.

Maanantai meni jälleen EU-ulkoministerikokouksen merkeissä. Tällä kertaa Luxembourgissa, jossa sadetta piisasi koko päiväksi.

Aluksi valmistelimme torstaina käynnistyvää EU-huippukokousta. Linjauksista käytiin pitkä debatti. Huippukokoukselta odotetaan nyt päätöstä muun muassa Jose Manuel Barroson jatkosta komission puheenjohtajana.

Lähi-Itä oli päivän iso teema. Israelin pääministeri Netanjahun eilinen linjapuhe heijastui keskusteluun. Netanjahun viesti oli kaksiosainen. Pyrkimys rauhaan kahden valtion mallin pohjalta oli askel eteenpäin. Tiukoiksi vedetyt ehdot ovat puolestaan jarru. Netanjahun puhe oli uusi avaus, mutta varovainen sellainen. Se ei vielä riitä EU:n Israel-politiikan merkittävään muuttamiseen.

Serbian yhteistyö kansainvälisen Jugoslavia-rikostuomioistuinen kanssa puhutti meitä pitkään. Tuomioistuimen pääsyyttäjä Serge Brammertz antoi katsauksen erityisesti Serbian yhteistyöhalukkuudesta. Viesti oli se, että selvää parannusta on tapahtunut.

Siitä huolimatta emme päässeet yksimielisyyteen EU:n ja Serbian lähentymissopimuksen osittaisesta käynnistämisestä. Pettymys oli melkoinen. Sotarikollisten kiinnisaaminen on tärkeä kansainvälinen velvoite, eikä ehdollisuudesta pidä lipsua. Mutta Serbia olisi nyt ansainnut myönteisen vastaantulosignaalin EU:lta.

Iran oli kolmas tärkeä aihe. Maan presidentinvaaleja seurasivat levottomuudet. EU odottaa vielä selvityksiä siitä, miten vaalit oikein sujuivat. Tilanne on yhä epäselvä. Perustavoite kuitenkin pysyy. Iranin hallinnon kanssa pyritään neuvotteluratkaisuun ydinenergian rauhanomaisesta käytöstä.

Nyt vuorossa on kotimatka Kööpenhaminan kautta. Tiukan EU-huipparin takana häämöttää juhannus. Toivon vain tämänhetkisten sääennusteiden olevan väärässä!