Terveisiä Hämeenlinnasta, jossa pidimme juuri historiallisen Suomen ja Ruotsin hallituksen yhteiskokouksen. Henki oli erinomainen.

Carl Bildt matkusti kyydissäni lentokentältä Hämeenlinnaan, matkalla meillä oli hyvää aikaa vaihtaa ajatuksia niin maailmanpolitiikan kysymyksistä kuin Ruotsin EU-puheenjohtajuuskauden suunnitelmistakin.



Suomen ja Ruotsin faneja Hämeenlinnan torilla

Itse hallitusten yhteistapaamiseen osallistui yhteensä yli 30 ministeriä. Kokouspaikaksi oli valittu historialliseen tilanteeseen sopivasti Hämeen linna.

Ruotsin ulkoministeri Carl Bildtin seurassa Hämeen linnassa (kuva: Päivi Paasikoski)

Isoja teemoja kokouksessa olivat muun muassa Pohjolan aseman kansainvälinen vahvistaminen ja maiden keskinäinen yhteistyö ympäristö-, ilmasto- ja tutkimuspolitiikassa. Luonnollisesti myös finanssikriisin hoitaminen ja työllisyys puhuttivat. Hyväksyimme kokouksessa myös yhteisen asiakirjan, joka on luettavissa täältä.



Hallitusten yhteiskokous vauhdissa pääministerin johdolla

Maanantai kului kiireisen mutta erinomaisen ohjelman parissa Washingtonissa. Päivä alkoi aamiaisella CSIS-tutkimuslaitoksen johtaja John Hamren kanssa. Sitten olikin jo vuorossa ”päivän huipennus” eli aamupäivän tapaaminen ja keskustelut Hillary Clintonin kanssa. Hän on todellinen ulkopolitiikan ammattilainen. Meillä synkkasi mielestäni oikein hyvin ja kävimme läpi kansainvälisen politiikan kysymyksiä laajalla skaalalla sekä tietysti myös muutamia tärkeitä maidemme kahdenvälisiä kysymyksiä.

Ulkoministeri Hillary Clinton

Clintonin jälkeen vuorossa oli tiiviiseen tahtiin mediatapaamisia. Ensin tietysti suomalaismedialle briefi ulkoministeritapaamisen annista. Sen jälkeen oli sovittuna haastattelut muun muassa Washington Postin Peter Finnin, Congressional Quarterlyn Josh Roginin ja Associate Pressin Desmond Butlerin kanssa.

Toimittaja Peter Finn, Washington Post

Toimittaja Josh Rogin, Congressional Quarterly

Iltapäivällä minulla oli ilo olla lounasvieraana suomalaisille tutun Strobe Talbottin johtamassa Brookings-instituutissa. Keskustelun teemoista mainittakoon Venäjä ja Lähi-idän tilanne.

Presidentti Obaman turvallisuuspoliittinen neuvonantaja Jim Jones (James L. Jones)

Lounasseminaarin jälkeen tapasin vielä presidentin turvallisuuspoliittisen neuvonantajan Jim (virallisemmin James L.) Jonesin sekä Bill Clintonin ulkoministerinä aikanaan toimineen Madeleine Albrightin.

Madeleine Albright

Päivä päättyi buffet-vastaanottoon suurlähettiläämme Pekka Linnun virka-asunnolla. Kirjoitan yhteenvetoa vierailun sisältöpuolesta keskiviikkona.

Koneessa matkalla Washingtoniin. Lupasin summata vähän ajatuksia tämän viikon reissulta. Seuraavassa hajamietteitä.

Matka oli erittäin hyödyllinen. Se antoi mahdollisuuden syventyä kahteen kokonaisuuteen, eli Kypros-Turkki ja Libanon-Syyria, kaikkine sivupolkuineen.

1. Kyproksen suhteen olen varovaisen optimistinen, mutta samalla realistinen. Mahdollisuuden ikkuna on auki vajaan vuoden. Jos saari ei yhdisty Christofiaksen ja Talatin aikana, niin en tiedä milloin.

Neuvottelut etenevät. Christofias ja Talat tapaavat viikottain. Tapaamisia on toistaiseksi ollut 27. Jotain pitäisi olla pöydällä kesään mennessä. Sisäinen paine on kova.

On saatava ratkaisu, jonka molemmat osapuolet tuntevat omakseen. Ulkopuolelta (eli YK) voidaan tukea, mutta ei sanella. Kofi Annanin suunitelma vuodelta 2004 oli hyvä, mutta kreikkalainen osapuoli hylkäsi sen kansanäänestyksessä.

Turkilla on tietysti oma roolinsa tässä prosessissa. Kyproksen kreikkalaisten mielestä he painostavat, Kyproksen turkkilaisten mielestä he konsultoivat. Totuus on varmaan jotain näiden väliltä.

Toivon, että osapuolet pääsevät yhteisymmärrykseen. On absurdia, että Euroopan sisällä on tällainen jakolinja.

2. Libanonista ja Syyriasta jäi hyvä kuva. Maiden suhteet ovat hyvät. Diplomaattikanavat ovat avautuneet. Samalla Libanonilaiset korostavat Syyrian suuntaan itsenäisyyttään.

Libanonin vaalivalmistelut etenevät. Tilanne on rauhallinen. Kristityt, sunnit ja shiat tukevat rauhanprosessia. Keskusteluyhteys toimii. Libanon on yksi Lähi-idän demokraattisimmista maista.

Syyria avautuu. Presidentti Assad johtaa avautumisprosessia. Länsi on vastannut tähän prosessiin myönteisesti. Syyrian suhteet Irakiin ovat parantuneet huomattavasti.

3. Turkin tie kohti Euroopan unionin jäsenyyttä jatkuu. Tie on kuitenkin pitkä ja se vaatii kärsivällisyyttä sekä Turkilta että EU:lta. Vajaa kolmannes (10/35) neuvotteluluvuista on avattu. Noin 18 lukua on jäissä poliittisista tai muista syistä.

Turkin on jatkettava reformiprosessia. Turkin EU-jäsenyydestä tulisi ylipäätään keskustella enemmän. Tässä blogissa keskustelusta ei ole vuosien mittaan ollut puutetta. Oma linjani ei ole muuttunut – Turkin EU-jäsenyys olisi poliittisesti, taloudellisesti ja strategisesti erinomainen asia Euroopan unionille.

Loppuun vielä Lähi-idästä muutama huomio:

1. Lähi-idän rauhanprosessi on monimutkainen palapeli, jota pitää tarkastella kokonaisvaltaisesti – Israel, Palestiina (Fatah, Hamas), Libanon (Hizbollah), Syyria, Irak ja Iran. Välittäjinä toimivat Turkki (Syyria-Israel), Egypti (Fatah-Hamas) ja Qatar (Syyria-Libanon).

2. Rauhanprosesseista ei ole puutetta. Yrityksiä on piisannut – YK:n päätöslauselmat (1967-2009), Madrid (1991), Oslo (1993), Wye-joki (1998), Camp David (2000), Taba (2001), Arabimaat (2002), Kvartetin tiekartta (2002), Geneve (2003), Sharm el-Sheik (2005) ja Annapolis (2007).

3. Aiheet eivät ole muuttuneet. Niistä keskeisimmät liittyvät rajoihin, Jerusalemiin, pakolaisiin, siirtokuntiin, turvallisuuteen ja vesivaroihin. Ratkaisu voi tulla vain ”sisältä” ja siihen on saatava kaikki osapuolet mukaan. Me ”ulkopuoliset” emme voi tätä ratkaista, voimme vain edesauttaa ratkaisun syntymistä.

PS. Juhlistin tänään karkkilakon päättymistä syömällä Fazerin sinistä. En ole koskaan ollut mikään dieettien tai lakkojen kannattaja. Kaikkea maltilla. Sai luvan olla elämäni ensimmäinen ja viimeinen karkkilakko…

Saavuin eilen Ankaraan. Oli mielenkiintoista verrata Damaskosta ja Beirutia Ankaraan. Erot Lähi-idän ja Euroopan välillä näkyvät esimerkiksi arkkitehtuurissa.

Matkalla kentältä hotelliin kävin tapaamassa ystävääni Ali Babacania, joka siirtyi juuri ulkoministerin pestiltä talousministeriksi. Mukava juttutuokio. Alunperin oli tarkoitus viettää perheviikonloppu Babacanien kanssa Istanbulissa, mutta jouduimme peruttamaan suunnitelman tyttäreni jalkapalloturnauksen takia.

Illalla annoin vielä tukun haastatteluja paikallisille lehdille ja televisiokanaville.

Lehdistötilaisuus Ankarassa ulkoministeri Ahmet Davutoglun kanssa.

Aamu alkoi lenkillä. Se pisti koneen mukavasti käyntiin ennen aamiaistapaamista Turkin EU-neuvottelijan, Egemen Bagisin kanssa. Pääsimme 38-vuotiaan Bagisin kanssa erinomaisesti juttuun. Kävimme läpi Turkin jäsenyysneuvottelujen etenemistä. Tällä hetkellä on avattu 10/35 neuvottelulukua. Hidasta puurtamista. Valoin uskoa prosessiin ja korostin reformien tarvetta.

Bagisin jälkeen tapasin Turkin uunituoreen ulkoministerin Ahmet Davutoglun. Meillä oli erinomainen kahden tunnin palaveri ja sen päälle vielä niin sanotusti massiivinen lehdistötilaisuus. Lehdistön paljous johtui siitä, että kyseessä oli uuden ulkoministerin ensimmäinen lehdistötilaisuus. Olin ensimmäinen ulkoministeri joka tapasi Davutoglun hänen uudessa tehtävässään.

Keskusteluyhteys pelasi erinomaisesti. Kävimme läpi Lähi-itää, Kyprosta, Kaukasusta ja muita kansainvälisen politiikan polttopisteitä. Lopuksi vaihdoimme kännykkänumeroita.

Suomella on kerrassaan erinomainen maine Turkissa. Olemme aina olleet tasoittamassa Turkin tietä kohti EU-jäsenyyttä. 

Mielestäni viiden päivän matka oli erittäin hyödyllinen. Yritän analysoida sen antia kokonaisuudessaan viikonlopun aikana, viimeistään sunnuntaina matkalla Wahsingtoniin, jossa tapaan muun muassa ulkominsiteri Hillary Clintonin, turvallisuusneuvonantaja Jim Jonesin ja Lähi-idän erityisedustajan George Mitchellin.

Renkaat irtosivat hetki sitten Syyrian maaperältä. Suunta on kohti Turkkia.

Damaskoksessa, joka on maailman vanhin edelleen asuttu kaupunki, tapasimme Viron ulkoministeri Urmas Paetin kanssa presidentti Al-Assadin, pääministeri Otrin, ulkomisteri Al-Mouallemin. Käsityksemme alkaneesta positiivisesta kehityksestä Syyrian ja Libanonin suhteissa vahvistui. Selvää on myös, että tie Lähi-idän kokonaisvaltaiseen rauhanratkaisuun kulkee Damaskoksen kautta. Syyrian avautumisella voi olla suuri merkitys koko Lähi-idän rauhanprosessille.

Urmaksen ja minun yhteismatkamme päättyi Damaskoksen vierailuun. Homma toimi erinomaisesti. Ajattelemme samoin Lähi-idästä ja voimme vahvistaa kuvaa yhdessä esiintyvistä EU-maista.

Huomenna raportoin Ankarasta.

Tulimme eilen Kyprokselta Libanoniin. Täällä seurueeseemme liittyi mukaan kutsumani Viron ulkoministeri Urmas Paet. Kaksi pohjoisen veljeskansaa voi hyvin esiintyä yhdessä ja tuoda esille yhteisiä EU-näkemyksiä Lähi-idän tilanteesta. Urmas on lisäksi mukavaa matkaseuraa.

Vas. Viron ulkoministeri Urmas Paet

Syyrian Presidentti Bashar Al-Assad (vas.) ja Urmas Paet

Beirutia oli tapana kutsua Lähi-idän Pariisiksi. Loistohotellien ja rantabulevardin palmupuiden varjossa häämöttää tänään pommien murjomia rakennuksia. Jossakin majailee 400 000 palestiinalaispakolaista. Suomella on sosiaalisesti ja uskontokunnittain jakautuneessa Libnonissa hyvä maine. 11 500 rauhanturvaajaamme ehti palvella UNIFIL-joukoissa 1982-2001. Kenraali Gustaf Häglund jopa johti koko operaatiota yhteen otteeseen.

Täällä on sanonta: ”Jos ymmärrät Libanonin tilanteen, se johtuu vain siitä, että kukaan ei ole selittänyt sitä sinulle.” Presidentti on kristitty, pääministeri sunni ja puhemies shiia.

Sunnit ja osa kristityistä ovat liitossa, joka korostaa voimakkaasti Libanonin suvereeniutta suhteessa suurempaan naapuriinsa Syyriaan. Libanonin shiiat ja osa kristityistä ovat puolestaan suhtautuneet muita myönteisemmin tiiviiseen Syyria-suhteeseen. Kaikki kolme ryhmittymää ovat edustettuina hallituksessa.

Syyrian joukkojen vetäydyttyä Libanonista vuonna 2005 maan vaikutusvallan Libanonin sisäpolitiikkaan arvioitiin vähentyneen, mutta nykyisen laajapohjaisen hallituksen aikana se on taas vahvistunut. Suhteiden lähenemiseen sisältyy myös mahdollisuus keskinäisten ristiriitojen ratkomiseen Libanonin ja Syyrian välillä.

Libanonin shiialainen Hizbollah-liike on paitsi sotilaallinen myös merkittävä poliittinen toimija. Suomi on tukenut Hizbollahin ja Israelin välillä 2006 käydyn sodan jälkeistä jälleenrakennustyötä.

Libanonissa tapasimme presidentin, puhemiehen, pääministerin ja ulkoministerin. Teemoina oli Libanonin sisäinen tilanne, suhde Syyriaan ja Israeliin, Lähi-idän tilanne laajemmin sekä Viron ja Suomen kahdenväliset suhteet Libanoniin.

Illaksi lennämme Syyriaan. Siellä meillä on samansuuntaiset teemat.

Terveisiä Libanonista. Saavuin tänne iltapäivällä. Ennen työillallista tapasin pääministeri Fouad Sinioran. Huomenna ohjelmassa on muun muassa tapaamiset presidentin, ulkoministerin ja parlamentin puhemiehen kanssa. Mukana matkassa on myös Viron ulkoministeri Urmas Paet.

Vas. Suomen Damaskoksen suurlähettiläs Harri Mäki-Reinikka ja oik. Libanonin pääministeri Fouad Siniora

Mutta Libanonista enemmän huomenna. Nyt nukkumaan.

Olen ensimmäistä kertaa Kyproksella. Erinomainen ohjelma. Tapasin tänään presidentti Demetris Christofiasin ja ulkoministeri Markos Kyprianoun. Keskustelimme viidestä teemasta:

Kyproksen presidentti Demetris Christofias

1) Kyproksen kysymys

2) EU:n laajentuminen ja Turkki

3) EU-Nato

4) EU-Venäjä.



Kunniavartio Kyproksella UNFICYP:n päämajalla

Illalla tapasin vielä Kyproksen turkkilaisen osan johtajan Talatin poliittisen neuvonantajan herra Namin.

Ikuisena optimistina toivon, että jonain päivänä näemme yhtenäisen Kyproksen. Talatilla ja presidentti Christofiasilla on ainakin yritys päällä. Ulkopuoliset tahot kuten YK tai EU eivät voi ongelmaa kyproslaisten puolesta ratkaista. Pallo on kyproslaisilla itsellään.

Nikosian suurlähetystömme henkilökunnan kanssa

Suomen kunniapääkonsuli Semosthenis Severis ja kunniakonsuli Kostas Severis puolisoineen

Toivottavasti Vappu meni mukavasti. Helsingin seudulla meitä hemmotteli kaunis kevätsää.

Pitkä viikonloppu teki terää. Sain ladattua akkuja ensi viikon reissulle. Käyn Kyproksella, Syyriassa, Libanonissa ja Turkissa. Jossain vaiheessa ohjelmassa oli myös Jordania, mutta se jäi väliin, koska kuningas ja ulkoministeri ovat toisaalla.

Vappuaattona kävimme Suomen kansallisopperassa katsomassa Mozartin Cosi fan tutte-näytöstä. En ole mikään oopperafriikki, mutta täytyy kyllä sanoa, että esitys oli loistava. Sopii vallaan mainioisti kaltaiselleni ooppera-amatöörille. Se on juuri sopivan kevyt ja hauska.

Tove Åman, Lilli Paasikivi, Tuomas Katajala ja Jaakko Kortekangas olivat kerrassaan fantastisia! Tunnen Lillin entuudestaan, mutta näin hänet lavalla ensimmäistä kertaa. Ei ihme, että häntä pidetään kansainvälisenä tähtenä.

Pitääpä mennä kurkkaamaan Oopperan ohjelmistoa, jahka sieltä löytyisi jotain kivaa kesälle. Jos et ole vielä nähnyt Cosi fan tuttea, niin suosittelen lämpimästi.