Tromssan ministerikokous käynnistyi työaamiaisella. Kävimme päivän juoksutuksen läpi. Lanseerasin ”A8”-käsitteen, joka tarttuikin hyvin keskustelijoihin.

Varsinaisen työistunnon avasi kokouksen isäntä, Norjan ulkoministeri Jonas Störe. Seuraavana oli Al Gore, joka piti jälleen erittäin vaikuttavan puheen. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on koko ihmiskunnan testi. Eikä sitä ole varaa reputtaa, sillä uusintoja ei todennäköisesti järjestetä.

Omassa puheenvuorossani painotin Arktisen neuvoston merkitystä. ”A8” kattaa kaikki arktiset maat ja myös alkuperäiskansat. Kahdeksikkoa on syytä vahvistaa poliittisena ja aktiivisena toimijana. Olen tyytyväinen siitä, että tämä ajatus sai tukea muidenkin puheenvuoroissa.

Toisena pointtina mainostin Suomen, Yhdysvaltain ja Kanadan johdolla kokoukseen valmisteltua arktisen merenkulun raporttia. AMSA (Arctic Marine Shipping Assessment) on uraauurtavaa työtä ja sisältää tärkeitä suosituksia arktisen merenkulun turvallisuuden parantamiseksi. Ympäristöturvallisuutta tietenkään unohtamatta. Kuulin monelta taholta Suomen panoksen olleen raportin laadinnassa keskeinen. Koko tiimille kiitos!

Kolmas pointti oli ”Duolva Duottar” eli illallisilla saameksi räpännyt yhtye. Ilmoitin haluavani ostaa heidän levynsä. Norjalaiskollegani lupasi järjestää.

Tässä vielä muutama johtopäätös kokouksesta:

1. Suomen arktista politiikkaa on syytä tehostaa. Merkitykseltään kasvava arktinen agenda on monipuolinen. Se linkkautuu ympäristöpolitiikkaan, ulkopolitiikkaan ja elinkeinopolitiikkaan. Kaikki ulottuvuudet ovat Suomelle tärkeitä. Erityisen tärkeitä ne ovat Lapille.

2. Suomella on erityistä tarjottavaa arktisissa asioissa. Meillä on vahvoja osaamiskeskittymiä, kuten Rovaniemen Arktinen keskus. Keskuksen johtaja Paula Kankaanpää antoi minulle hyvän briiffin toiminnasta. Suomen on tuotava osaamistaan aktiivisemmin esille ja jalostettava sitä eri muodoissaan. Tässä onnistuminen edellyttää myös poliittisen tason toimia.

3. Konkreettinen askel arktisen politiikkamme kehittämisessä olisi tavoitteellisen linjauksen ja toimenpidelistan laatiminen. Se antaisi suuntaa politiikallemme ja toisi alan toimijoita yhteen. Se lisäisi myös näkyvyyttämme arktisessa politiikassa.

Kuulen mielelläni blogikeskustelijoiden arktisia ajatuksia.

Nyt edessä on kotimatka. Carl Bildt tarjosi ystävällisesti kyydin Tukholmaan asti. Ehdinpä piipahtaa hänen kanssaan vielä Tromssan museossakin. Katsoimme saamelaisia käsittelevän hienon näyttelyn.

Tänään osallistuin Norjan järjestämään Ice Melting -konferenssiin Tromssassa. Ohjelma jatkuu suoraan Arktisen neuvoston ministerikokouksena. Kaksi päivää menee tiiviisti arktisten kysymysten parissa.

Arktisen agendan painoarvo kansainvälisessä politiikassa on kasvamassa. Tähän on pari merkittävää syytä. Ensimmäinen niistä on ilmastonmuutos, joka aiheuttaa pohjoisessa niin uhkia kuin mahdollisuuksiakin. Ilmaston lämpeneminen tulee lisäämään inhimillistä aktiviteettia, kuten kuljetuksia. Oleellista on, että tämä tapahtuisi ympäristön kannalta kestävällä tavalla.

Toinen iso tekijä ovat pohjoiset luonnonvarat. Arvioidaan, että 25% maailman todentamattomista luonnonvaroista löytyy arktisilta alueilta. Ilmastonmuutos todennäköisesti helpottaa luonnonvarojen hyödyntämistä. Pohjoisten resurssien merkitys siis kasvaa. Se lisää myös kilpailua, mikä näkyy erityisesti pohjoisten rannikkovaltioiden erimielisyyksinä rajanvedoista arktisella merialueella.

Yhdysvaltojen entinen varapresidentti Al Gore Tromssassa

Tietenkin ilmastonmuutos on maapallolle kokonaisuutena ottaen megaluokan riski. Tätä korosti Yhdysvaltain entinen varapresidentti Al Gore. Hän totesi jäätiköiden sulamisen olevan todellinen globaali hätävilkku. Ihmisten on laajasti tiedostettava tilanne, jotta paine poliittiseen päätöksentekoon kasvaisi.

Gore osaa asiansa etu- ja takaperin. Lisäksi hän on erittäin vaikuttava esiintyjä. Minulla oli tilaisuus käydä pitkä keskustelu Goren kanssa lounaalla. Hän on monipuolisesti eri kysymyksistä kiinnostunut, mutta samalla omalle asialleen omistautunut mies. Hieno tuttavuus.

Arktiset alueet ovat useiden alkuperäiskansojen koti. Niillä on tietenkin edustuksensa myös Arktisessa neuvostossa. Muutoksen keskellä on huolehdittava alkuperäiskansojen oikeuksista.

Suomen Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi

Suomikin on arktinen valtio. Meidän tulee olla aktiivisia ja käyttää vaikutusmahdollisuudet hyväksi. Arktinen neuvosto on tässä keskeinen foorumi. Sen kokoonpano ”Arctic Eight” eli A8 sisältää Pohjoismaat, Yhdysvallat, Kanadan ja Venäjän. Intressinämme on vahvistaa neuvostoa. Kansainvälisen yhteistyön kautta meillä on parhaat mahdollisuudet edesauttaa uhkien torjumista ja mahdollisuuksien hyödyntämistä.

Suomella on pohjoisessa myös erityiset intressinsä. Arktisen alueen painoarvon kasvu tarjoaa Suomelle mahdollisuuksia viedä omaa erityisosaamistaan. Tämä tietenkin edellyttää suomalaislta yrityksiltä halua kehittää teknologiaa ja pysyä alan kärjessä. Arktinen tarjoaa joka tapauksessa mahdollisuuksia. Myös tutkimukseen tulee panostaa. Se on osaamisen perusta.

 Kanadan ulkoministeri Lawrence Cannon

Ennen illallista tapasin erikseen vielä Kanadan ulkoministeri Lawrence Cannonin. Vaihdoimme mielipiteitä arktisista asioista, Venäjästä ja kahdenvälisistä suhteistamme. Korostin Arktisen neuvoston tärkeyttä. Sitä tulisi vahvistaa uusien formaattien keksimisen sijaan. Sovimme sympaattisen Cannonin vierailusta Helsinkiin vielä tulevana kesänä.

Työillallisella kävimme asioita läpi vapaamuotoisesti. Pöytäseurana olivat Gore, Venäjän ulkoministeri Lavrov, Cannon ja Ranskan entinen pääministeri Rocard.

Nyt on aika painua pehkuihin. Käsittelen itse Arktisen neuvoston kokousta tarkemmin huomenna.

Maanantai on kulunut tiiviisti EU-ulkoministerikokouksessa Luxemburgissa. Asialista oli pitkä kuin nälkävuosi. Keskustelimme Iranista, Lähi-Idästä, Moldovasta, Ukrainasta, EU-Yhdysvallat-suhteista, Kroatian jäsenyysprosessista, itäisestä kumppanuudesta, Burmasta, Sri Lankasta ja muutamista muista teemoista. Melkoinen paletti.

Uutena aiheena oli sikainfluenssa, jota löytyi nyt myös EU:n alueelta. Unioni käynnisti nopeasti yhteistoiminnan riskien hallitsemiseksi. Terveysministerit kokoontuvat torstaina. Myös Suomessa pidettiin valmiusviranomaisten kokous. Valtioneuvosto käsittelee tilannetta huomenna. Sikainfluessa on esimerkki uudesta uhasta, joka vaatii monentasoista kansainvälistä yhteistyötä.

EU:n itäinen kumppanuus oli jälleen esillä, sillä valmistelut ovat loppusuoralla. Prosessi käynnistyy 7.5. Prahassa pidettävällä huippukokouksella. Moldovan ja Ukrainan vaikea tilanne vain korostaa kumppanuuden merkitystä. Vakaa ja eurooppalaiseen suuntaan kehittyvä naapurusto on meidän etumme. EU tarvitseekin vahvan kumppanuuspolitiikan.

Nyt edessä on matka Norjan Tromssaan, jossa pidetään Arktisen neuvoston ministerikokous. Käsittelen arktisia asioita tarkemmin huomenna ja ylihuomenna. Arktinen on cool, kirjaimellisesti.

Osallistuin tänään ensimmäistä kertaa perintekkäiseen Länsiväyläjuoksuun, jonka pidempi reitti on 17,4 km. Hieno juoksutapahtuma.

Oli mukava juosta synnyin- ja nykykotini maisemissa. Ilmatkin suosivat pienestä tuulesta huolimatta.

Tavoitteena oli vetää niin sanottu pidempi vauhtikestävyysharjoitus. Alla oli eilinen pitkä pyöräily. Piti juosta ensimmäinen puolikas 4’30 kilometrivauhtia ja loppu sitten kiristäen.

No, eihän siitäkään taktiikasta mitään tullut. Lähdin heti nakuttamaan niitä 4’15 kilometrejä. Puolessä välissä hidastin hiukkasin ja loppuun taas kiristin. Loppuaika 1.14,42, eli keskiarvon noin 4’17 per kilometri. Hymy herkässä.

Maalissa nroilla 2493 Niclas Tylli, 1181 Lasse Hakulinen ja 2967 Jarmo Havula (kuva: Niclas Tylli)

Matkalla oli taas oikein mukavaa juoksuseuraa. Kannustukset antoivat lisävauhtia.

Nyt istun koneessa matkalla Luxemburgiin. Illalla ulkoministeri-illallinen ja huomenna varsinainen kokous. Huomenna lennän illalla vielä Norjan Tromssaan Arktisen neuvoston kokoukseen. Näistä enemmän huomenna.

Tänään oli perinteinen perjantai. Valmistauduin päivään lukemalla asiakirjat eilen illalla…ja asiakirjoja piisasi. Laskin jossain vaiheessa, että pöydällä oli 25 erilaista asiaa, kaikkea Moldovasta Lähi-itään ja Suomen kriisinhallinnasta ydinsulkusopimuksiin.

Perjantait noudattavat usein samaa kaavaa. Aamu alkaa EU-ministerivaliokunnalla, jossa käymme hallituksen piirissä läpi keskeiset EU-asiat ja tulevat neuvoston kokoukset. Mielestäni kokoukset ovat erinomaisia keskustelutuokioita.

Ministerivaliokunnasta siirryn suoraan Tasavallan Presidentin linnaan, jossa keskustelemme ajankohtaisista ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä. Erinomaisia sessioita, jossa käymme läpi maailmanpolitiikkaa todella laajalla skaalalla.

Tämän ”TP-UMI”-tapaamisen jälkeen on vuorossa Tasavallan Presidentin esittely. Muodollinen tilaisuus, jossa nuijimme läpi päätöksiä.

Tätä tilaisuutta seuraa Presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta, kavereiden kesken UTVA. Siellä käsittelemme presidentin kanssa yksittäisiä asioita kuten esimerkiksi selontekoja tai vaikkapa kriisinhallinta katsauksia, kuten tänään teimme.

UTVAsta siirryn normaalisti eduskuntaan, jossa olen sekä ulkoasian- että suuren valiokunnan kuultavana. Tänään aiheina EU-selonteko sekä ensi viikon ulkoministerikokous.

Tänään oli erityisen mukavaa liikkua Helsingin keväisessä auringonpaisteessa. Voi lähteä hyvällä mielellä katsomaan Tina Turneria.

Olipahan virkistävä aamunavaus. Kävin pitkästä aikaa lukiokeikalla. Tällä kertaa Lauttasaaren yhteiskoulussa. Aiheena EU.

Aivan fantastinen porukka! Fiksuja kysymyksiä liukuhihnalta.

Taisi olla 84. tai 85. lukiokäynti. Ottaa vähän päähän, että ulkoministerikaudella lukiokäynnot ovat vähentyneet. Ne ovat tämänkin duunin kohokohtia.

Tänään aamulla olin puhumassa ulkoministeriön väen kehityspoliittiisilla neuvottelupäivillä. Päivällä vuorossa oli Suomessa vierailevan Georgian ulkoministeri Gregory Vashadzen tapaaminen työlounaan merkeissä. Tapasimme jo aiemmin lyhyesti Haagin Afganistan-konferenssin yhteydessä. Vashadze on taustaltaan kokenut diplomaatti. Osaaminen ja harkitsevan analyyttinen ote paistoivat läpi.

Keskustelimme Georgian tilanteesta, EU:n ja Georgian suhteista sekä kahdenvälisistä yhteyksistämme. Vashadze totesi 9.4. mielenosoituksista selvityn kunniakkaasti. Sen paremmin hallitus kuin oppositiokaan eivät syyllistyneet ylilyönteihin. Kehotin georgialaisia omasta puolestani vuoropuheluun ja demokraattisten uudistusten jatkamiseen.

Tietenkin Georgian sodan seuraukset ja konfliktin säätely olivat esillä. Vashadze kiitti Suomen roolia Etyj-puheenjohtajana. Suomi on panostanut myös jälleenrakennukseen suunnilleen 3 miljoonaa euroa. Lisäksi 16 suomalaista tarkkailijaa ja asiantuntijaa työskentelee EU:n ja Etyjin tarkkailuoperaatioissa. Vashadze piti tärkeänä Geneven neuvotteluprosessin jatkamista. Olin tästä aivan samaa mieltä. Kyse on pitkästä ja vaikeasta tiestä.

Georgian ulkoministeri Gregory Vashadze vierailulla Suomessa

Georgia pyrkii lähentymään Euroopan unionia. Toukokuussa huippukokouksessa käynnistettävä itäinen kumppanuus on tässä suhteessa keskeinen hanke. Georgialle avautuu mahdollisuus assosiaatio- ja vapaakauppasopimuksiin sekä viisumihelpotuksiin. EU:n politiikan tavoitteena on tukea maan vakautta ja demokraattista kehitystä. Solmittavat sopimukset ja taloudellinen tuki ovat politiikan keinoja. Totesin Suomen tukevan EU:n ja Georgian suhteiden vahvistamista. Muistutin Vashadzea kuitenkin uudistusten jatkamisen välttämättömyydestä.

Kävimme läpi myös ajankohtaisia kansainvälisiä kysymyksiä. Vaikutelmakseni jäi Vashadzen rakentava pyrkimys hakea yhteyksiä ja yhteistyötä eri osapuolten kanssa. Tapaaminen oli onnistunut ja antoisa. Hänen kanssaan on hyvä jatkaa yhteistyötä.

Mutta nyt globaalipuoleen. Aiheekseni oli aamun ohjelmaan merkitty ”Suomen ulkopolitiikan globaaliagenda”. Alla on ranskalaisilla viivoilla listattuna joitakin huomioita, joita murroksessa olevasta globaaliagendasta, sen haasteista ja Suomen panoksesta esitin.

Mielellään kuulisin blogikommentaattorien mietteitä aiheesta.

1) Haaste globaaliagendalle

Globaaliagendaa on viime aikoina pantu uusiksi.

• Vanhan agendan elementit: turvallisuus ja kehitys
• Ympäristö ja ja ilmastokriisi ovat nyt lyöneet itsensä läpi
• Uusien haasteiden sekä viimeaikaisen finanssi- ja talouskriisin mukana on ensimmäistä kertaa tajuttu uuden globaalin keskinäisriippuvan talouden tarvitsevan uudenlaista taloudellista yhteistyötä ja sääntelyä.
• Jatkettava työtä sen hyväksi, että myös ihmisoikeudet (ja demokratia) lyövät itsensä läpi globaalilla tasolla.

Samalla kun agenda on mennyt uusiksi niin uusia pelureita on tullut neuvottelupöydän ääreen. Tämä haastaa vanhat mallit.

• Niin sanotut BRIC-maat (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina) ovat nousseet suurten teollisuusmaiden rinnalle itseoikeutetuiksi osallistujiksi globaaleihin neuvotteluihin.
• ”Etelä” on laajemminminkin nostanut profiiliaan ja edustustaan kansainvälisissä prosesseissa.
• Ei-valtiolliset toimijat kansalaisjärjestöistä terroristijärjestöihin pystyvät aikaisempaa paremmin muokkaamaan kansainvälistä agendaa
• Obaman Yhdysvaltojen ”paluu” multilateralismiin lähes kymmenen vuoden unilateralismin jälkeen on haaste globaalille järjestelmälle
• Myös EU:n poliittisen painoarvon kasvu aiheuttaa muutospaineita

2) Globaalihallinto murroksessa

YK on säilyttänyt asemansa keskeisenä globaalihallinnon foorumina, mutta sen toimintakykyä jäytävät vanhanaikaiset menettelytavat ja koteloituneet kiistat (erityisesti Lähi-itä).

Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Maailmanpankki (WB) ja Maailman kauppajärjestö (WTO) eli ns. Bretton Woods -instituutiot nousivat keskiöön kansainvälisen finanssi- ja talouskriisin kautta.

• Monet tuntuvat unohtaneen, että nämä järjestöt loivat pohjan maailmantalouden pitkälle ja myönteiselle kehitykselle. Erityisesti pienet maat ovat hyötyneet vapaasta maailmankaupasta ja vaihdettavista valuutoista.
• Kriisi osoitti myös heikkoudet, mm. rajoitetun kyvyn vaikuttaa kansallisilla tasoilla välillä harjoitettuihin epäterveisiin politiikkoihin.
• Reformilla tulee vahvistaa kykyä toimia. Mahdollisen (äänestys)vallan uusjaon tulee tukea tätä tavoitetta.

”G-ometry”

• Nykyiset ”G”-instituutiot eivät heijastele jäsenpohjaltaan tai tehtäviltään nykymaailmaa. Tarvitaan ad hoc järjestelyjä, jotta asiat saadaan hoidettua.

• Pienten valtioiden kannalta uhkana paluu suurvaltojen konserttiin: Suomen kannalta EU:n toimijuuden kehittyminen keskeinen kysymys

Alueelliset järjestöt ovat tarpeellisia.

• Alueelliset järjestöt ovat keskeinen osa globaalihallinnon arkkitehtuuria. Tukevat osaltaan globaaliagendan toimeenpanoa, toisinaan ovat myös keskeisiä pelureita sen muotoilussa (EU).
• Toimivat hyvin Euroopassa (EU, Nato, Etyj)
• Tarvetta erityisesti Afrikassa (mm. rauhanturvaamisessa). Dynamiikkaa tähän suuntaan on olemassa.

3) Suomen globaalipolitiikka

Suomi on aktiivisesti mukana globaalien ongelmien ratkaisussa.

• Työ alkaa kotimaasta, vaikuttaminen globaaleihin ongelmiin vaatii sitä, että omat ratkaisut ovat kestäviä ja sopivat kansanväliseen viitekehykseen. Osana tätä on kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen 0.7 prosenttiin BKT:stä.
• Tuomme esiin omaa osaamistamme, muun muassa ympäristökysymyksissä ja energiatehokkuuden saralla.
• Vaikuttaminen laajalla agendalla ja yhteistyö monien eri toimijoiden kanssa.
• Nähdään ongelmien kytkennät – esimerkiksi taloudellisen kehityksen ja turvallisuuden kietoutuminen yhteen heikoissa valtiossa. Ilmastonmuutoksen rooli ”ongelma- ja uhkamultiplaattorina”.

Panostamme reformeihin.

Annamme tukea kapasiteetin rakentamiselle.

• Globaalien ongelmien ratkaisu tarkoittaa tehokasta toimintaa ruohonjuuritasolla. Keskeinen vaatimus siis on paikallisen kapasiteetin kehittäminen. Tämä koskee myös kansalaisjärjestöjen asemaa.
• Alueelliset järjestöt voivat olla ensisijaisessa vastuussa alueen maiden tukemisessa (kuten Euroopassa). Tuetaan tälläisen ajattelun ja kapasiteetin kehittämistä – esim. tuki Afrikan unionille.
• Tuetaan kapasiteetin rakentamista myös globaalien kanavien kautta.

Presidentti Medvedevin valtiovierailu päättyi tänään. Viimeisenä ohjelmanumerona kävimme Porvoossa. Vierailimme Tuomiokirkossa ja lounastimme ravintola Timbaalissa. Sää suosi jälleen kerran. Porvoo on mitä hienoin käyntikortti Suomesta.

Lupasin arvioida vierailun satoa tänään. Päävaikutelmani ovat seuraavat:

1. Venäjän ja Suomen suhteet ovat erittäin hyvät. Tämä ei ole entisaikojen liturginen toteamus, vaan täyttä totta. Hyvään naapuruuteen kuuluu myös kyky olla eri mieltä ja käydä avointa keskustelua. Tabujen, asennevammojen ja yliherkkyyden aika on ohi. Toimiva keskusteluyhteys maiden johdon välillä on edellytys sille, että suhteet saadaan tälle tasolle. Tasavallan presidentin Tarja Halosen panos on ollut tässä ratkaisevan tärkeä.

2. Presidentti Medvedev loi myönteistä kuvaa modernisoituvasta Venäjästä. Hän oli asiansa hallitseva, avoinhenkinen ja myös huumorintajuinen keskustelukumppani. Omissa linjauksissaan hän ei ole piilotellut myöskään Venäjän ongelmia, vaan on koettanut tarttua niihin. Hevirokin fanitus on sekin plussaa.

Ulkoministeri Sergey Lavrovin kanssa Porvoossa

3. Medvedevin aloite eurooppalaisesta turvallisuussopimuksesta on tärkeä. Venäjä seisoo edelleen sen takana. En itse näe ajatusta minään ota tai jätä -tarjouksena. Se on pikemminkin keskustelunavaus. Ja itse pidän tärkeänä sitä, että EU olisi valmis tähän debattiin. Tietenkin omien näkemystensä ja arvojensa pohjalta. Nykyisiä turvallisuusrakenteita, kuten Natoa ja EU:a, ei ole varaa heikentää. Lisäksi on muistettava turvallisuuden laaja-alaisuus. Se ei ole vain sotilaallista turvallisuutta.

Entäs ne arkiset ongelmat? Puutullit, tonttikaupat, työlupa- ja rekisteröintiasiat otettiin esiin. Viestiä meni. Työ näiden asioiden hoitamiseksi jatkuu. Helppoa ei tulosten saaminen ole.

Keskustelin vierailun aikana hyvin pitkään myös ulkoministeri Lavrovin kanssa. Matkasimme Porvooseenkin yhdessä ja vielä lounaskin kului puhuessa. Tarkoituksemme on tavata uudelleen ensi viikolla Norjan Tromssassa. Silloin aiheena ovat arktiset kysymykset.

Tänään valtaosa päivästä menee Venäjän presidentti Medvedevin vierailun parissa. Aamulla juuri ennen lentokentälle lähtöä tapasin kuitenkin pakistanilaisministeri Shahbaz Bhattin. Hänellä on vastuullaan vähemmistökysymykset, joiden parissa hän on tehnyt arvostettua työtä.

Keskustelimme laajasti Pakistanin kehityksestä. Se on huolestuttava: Talous on kriisissä. Hallituksen ja opposition valtataistelu ruokkii epävakaata tilannetta. Intian ja Pakistanin rauhanprosessi sai kolauksen Mumbain terrori-iskusta. Pakistanin ja Afganistanin epäluuloiset suhteet ovat yksi syy siihen, ettei rajaseutujen ääriliikkeitä saada kuriin. Se taas on yksi naapurimaa Afganistanin kehityksen keskeisimpiä haasteita.

Pakistanin vähemmistöministeri Shahbaz Bhat

Pakistanin johdolta on odotettu sisä- ja ulkopoliittisia uudistuksia ja erityisesti tehokkaampaa terrorismin vastaista toimintaa. Hallituksella näyttäsi olevan halua tähän, mutta sen toimintakyky on hyvin rajoittunut. Bhattin mukaan maassa on 10 000 talebania. Yleinen arvio on, että heillä on varsin paljon tukijoita Pakistanin poliisi- ja oikeusviranomaisten keskuudessa, vähemmän armeijassa.

Pakistanin omien toimien rinnalla kansainvälinen yhteisö kehittää maailman pankin johdolla uutta rahoitusjärjestelmää. Pakistan tarvitsee tukea mm. peruskoulutukseen, sosiaalipalveluihin, sähköntuotantoon, ympäristöongelmien ratkaisuun ja terrorismin vastaiseen toimintaan. Bhatti korosti, että kaikkein epävakaimmilla alueilla asuville ihmisille olisi kyettävä tarjoamaan työmahdollisuuksia.

Bhattin tapaamisen jälkeen edessä oli lähtö lentokentälle. Presidentti Medvedevin vastaanottaminen oli päivän seuraava työtehtävä. Ensivierailulleen saapuvaa presidenttiä tervehti Helsingissä myös hieno kevätsää. Medvedevin mukana tuli lisäksi vanha tuttu, ulkoministerikollegani Sergey Lavrov.

Vierailua varten valmisteltu materiaalipaketti kuvaa hyvin Suomen ja Venäjän suhteita – laajat ja yksityiskohtaiset. Paketti oli suunnilleen Helsingin puhelinluettelon paksuinen. Yleensä selvitään ohuemmalla tuotoksella.

Protokolla työssä, presidentti Medvedeviä vastaanottamassa

Odotukseni vierailun suhteen ovat myönteiset. Vierailu on osoitus Suomen ja Venäjän hyvin toimivista suhteista. Se tarjoaa tilaisuuden perusteelliseen vuoropuheluun. Kansainvälisessä politiikassa aktiivinen keskusteluyhteys on itsessään tärkeä.

Tietysti keskusteluissa otetaan esille myös Suomen etujen kannalta tärkeitä ja joskus vaikeitakin asioita. Tälläisiä ovat vaikkapa puutullit, työlupa- ja rekisteröitymiskäytännöt ja tonttikauppojen vastavuoroisuuden puuttuminen. Poliittiset suhteemme ovat hyvät, mutta suhteen arkikysymykset vaativat säännöllisesti huoltoa.

Käsittelen huomisessa blogissa vierailun antia tarkemmin.

Tähän loppuun vielä muutama huomio YK:n rasismin vastaisesta kokouksesta, johon osallistuminen on puhuttanut meillä ja muualla.

Rasisminvastainen YK-konferenssi alkoi tänään Genevessä. Edellisen kokouspaikan, Etelä-Afrikan Durbanin mukaan nimensä saanut ns. Durban-kokous on saanut osakseen paljon ennakkohuomiota.

EU-maiden piirissä on käyty perusteellisesti keskustelua kokoukseen osallistumisesta ja sen reunaehdoista. Epäilyksiä on ennakkoon herättänyt kokouksessa tänään puhuvan Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejadin esiintyminen.

Saksa, Hollanti, Italia ja Puola päättivät pohdinnan jälkeen vetäytyä kokouksesta. Saman päätöksen tekivät jo aiemmin Yhdysvallat, Israel, Kanada ja Australia, jotka ovat tyytymättömiä myös kokouksessa hyväksyttävän loppuasiakirjan muotoiluihin.

Suomi päätti yhdessä 22 muun EU-maan kanssa osallistua kokoukseen. Perusteet osallistumiselle ovat selvät. EU on ensinnäkin osallistunut rakentavasti, mutta kuitenkin omista reunaehdoistaan tiukasti kiinni pitävällä neuvotteluihin konferenssin loppuasiakirjasta. Tämä työ ei ole mennyt hukkaan. Loppuasiakirjan sisältö on yleisesti ottaen hyväksyttävissämme.

EU on ollut tasapainottava voima sekä neuvotteluissa että laajemminkin YK:n ihmisoikeustoiminnassa. Kokouksen boikotoimisen myötä tila olisi jäänyt muiden haltuun, minkä tuloksena helposti olisi huonompi loppuasiakirja.

Tarkkana EU-maat tulevat kuitenkin olemaan. Jos kokouksessa esitetään rasistisia tai antisemitistisiä puheenvuoroja, reagoimme asiaan vahvasti. EU-suurlähettiläät marssivat juuri tästä syystä konferenssisalista ulos Iranin presidentin Ahmadinejadin puheenvuoron aikana.

Hallitus hyväksyi tänään Venäjä-toimintaohjelman. Tuttavallisemmin sitä kutsutaan ”Ventoksi”. Se on ensimmäinen lajissaan. Ohjelma linjaa Suomen Venäjä-politiikan tavoitteet ja käytännön toimet. Tekstin voit lukea tästä.

Lehdistötilaisuudessa pääministeri Vanhasen kanssa tänään (kuva: Raino Heinonen)

Toimintaohjelman taustalla on Venäjän muutos. Venäjän merkitys Suomen kannalta on 2000-luvulla kasvanut ja monipuolistunut. Venäjä on nyt ykkönen kolmessa asiassa: kaupassa, turistien ja maahanmuuttajien lukumäärässä. Naapuruus on pysyvää, mutta sen sisältö elää jatkuvasti.

Myös Venäjän kansainvälinen rooli on muuttunut. Se on halunnut palauttaa suurvalta-asemansa. Talouskriisi on kuitenkin asettanut Venäjänkin uuden haasteen eteen. Venäjän kehityksen seuraaminen ja ymmärtäminen on nyt entistäkin tärkeämpää.

Miksi ”Vento” tehtiin? Tärkein ajatus on hahmottaa ja ohjata laajentuneita Venäjä-suhteitamme kokonaisvaltaisemmin ja tavoitteellisemmin. Tarvitsimme myös selkeän ja realistisen kokonaiskuvan Suomen Venäjä-politiikasta. Lisäksi ohjelman kautta halutaan panostaa entisestään Venäjä-osaamiseen. Naapurina meillä on oltava aitoa asiantuntemusta. Se on oma etumme.

Venäjä-toimintaohjelma on tarkoitettu kaikille suomalaisille. Toivon, että se auttaa meitä ymmärtämään Suomen Venäjä-suhteita ja tavoitteitamme. Yleisöä on myös ulkomailla. Siksi ”Vento” käännetään niin englanniksi kuin venäjäksikin. Tietysti ohjelmalla on byrokraattinenkin tehtävä. Se kokoaa eri hallinnonalojen linjauksia yhdeksi kokonaisuudeksi ja parantaa siten koordinaatiota.

Mitä mieltä blogikommentaattorit ovat?