Harvoin olen tavannut niin monia ministerikollegoita kerralla kuin tänään. Syynä on Haagin kansainvälinen Afganistan-konferenssi. Se kokosi peräti 73 maata ja 10 kansainvälistä järjestöä.

Kokoussalissa Viron ulkoministeri Urmas Paetin kanssa

Konferenssin mittasuhteet ovat kuvaavia. Afganistanin turvallisuus ja kehitys ovat kansainvälisen politiikan kärkiteema. Kokous itsessään ei toki Afganistanin ongelmia ratkaise. Mutta viesti oli selkeä. Rohkea kolmasosa maailman valtioista on poliittisesti sitoutunut tukemaan Afganistania. Epäonnistumista pidettiin mahdottomana. Se olisi yksinkertaisesti liian vaarallista.

Kokouksessa Afganistanin presidentti Hamid Karzai korosti laajan kansainvälisen tuen merkitystä. Tilanne on vaikea, muttei toivoton. Päinvastoin, edistystä on saavutettu. Afganistan on muuttunut terrorismin pesäkkeestä kansainvälisen yhteisön jäseneksi.

Tapasin Karzain erikseen pohjoismaisten kollegoideni kanssa. Hän kiitti Afganistanin saamasta tuesta ja vetosi sen lisäämisen puolesta. Mukana ollut Afganistanin sisäministeri vetosi tukeemme naisopettajien kouluttamiseksi. Naisopettajien puute vaikeuttaa tyttöjen koulutusta.

Yhdysvaltain uusi Afganistan/Pakistan-strategia sai laajasti tukea. Sotilaalliset lisäresurssit ovat tarpeen, sillä ilman turvatilanteen parannusta muullekaan kehitykselle ei ole tilaa. Mutta samalla uusi linjaus painottaa selvästi siviilipuolta eli siviilikriisinhallintaa ja kehitysyhteistyötä. Niihin osoitetaan selviä lisäpanostuksia. Pidän tätä linjaa myönteisenä ja oman ajattelumme mukaisena.

Omassa puheenvuorossani painotin kokonaisvaltaista tulokulmaa Afganistaniin. Sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta ja taloudellinen tuki ovat kaikki tärkeitä. Nostin naisten aseman erikseen esille. Kuin muistutuksena naisten heikosta tilanteesta tuli kokouksen aikana tieto uudesta laista, joka rajoittaa naisten liikkumista. Tällainen ”kehitys” ei ole hyväksyttävää.

Ehdin vaihtaa hetkisen ajatuksia myös Japanin uuden ulkoministeri Nakasonen kanssa. Puhuin myös Venäjän Sergei Lavrovin sekä Hillary Clintonin kanssa. Lisäksi tutustuin Georgian uuteen ministeriin Gregory Vashadzeen. Konferenssit ovat diplomatian peruskauraa, tarpeellisia niin suhteiden ylläpitämiseksi kuin uusien solmimiseksi.

Nyt takaisin kotiin. Se tuntuu hyvältä, vaikka Hollannissa kevät onkin paljon pidemmällä.

Tämä päivä kului sutjakkaasti Vilnassa. Tein Liettuaan virallisen vierailun. Edellinen ulkoministerivisiitti oli vuonna 2000. Yhdeksän vuoden tauko on aivan liian pitkä, kun kyse on meille läheisestä ja tärkeästä Itämeren maasta ja EU-kumppanista. Nyt suhteita tiivistetään.

Itse kävin edellisen kerran Vilnassa opiskelijana 1992. Tuolloin elettiin itsenäisyyden palautumisen alkuaikoja. Liettua on ponnistanut pitkän matkan EU:n ja Naton jäseneksi. Vilnan ilme on samalla muuttunut. Tämä on ihastuttava kaupunki.

Liettuan presidentti Valdas Adamkuksen kanssa (kuva: Dzoja Gunda Barysaite)

Tapasin ensin presidentti Valdas Adamkuksen. Keskustelimme EU:n idänpolitiikasta, energiasta ja turvallisuuspolitiikasta. Myös talouskriisin vaikutukset olivat agendalla. Liettuan tilanne on haastava, mutta asenne on luottavainen.

Ulkoministeri Vygaudas Usackasin kanssa kävin pitkät keskustelut. EU-asioiden ohella kollegaani kiinnosti Etyj-puheenjohtajuus. Liettualla se on edessä 2011. Korostin osaavan virkamiestiimin merkitystä. Se on toiminnan kivijalka ja puheenjohtajana onnistumisessa must.

Olin Vygaudasin kanssa samaa mieltä monesta asiasta. Myös siitä, että Pohjoismaiden ja Baltian maiden tiimityötä tulee entisestään vahvistaa. Pelkästään EU:n sisällä tämä tarkoittaa kuuden maan rypästä. Yhteistyö on voimaa.



Isäntä viihdyttää vieraita (kuva: Dzoja Gunda Barysaite)

Pääministeri Andrius Kubiliuksen kanssa keskustelin erityisesti taloudellisesta tilanteesta ja energiasta. Puhuimme myös Venäjästä, joka on yhteinen rajanaapurimme. Molemmilla on intressi kehittää suhteita. Nostin esille myös Liettuan maksuongelmat Sisu-autojen viennissä. Toivoin, että osapuolet pääsevät ratkaisuun asiassa.

Käväisin myös tapaamassa suurlähetystömme henkilökuntaa. Heidän ansiotaan olivat hyvin sujuneet järjestelyt sekä valaisevat taustamateriaalit. Kiitos!

Tehokkaat suurähettiläämme Liettuan Halina Kobeckaite ja Suomen Marja-Liisa Kiljunen

Vierailu päättyi luentoon Vilnan yliopiston kv-suhteiden instituutissa. Keskityin kansainväliseen kehitykseen ja EU:n tilanteeseen. Vuosi 2009 on erittäin tärkeä. Tästä voi tulla käänteentekevä vuosi, niin hyvässä kuin pahassa.

Nyt edessä on lähtö kansainväliseen Afganistan-konferenssiin Haagiin. Matka kuluukin hyvin huomiseen koitokseen valmistautuessa.

Matkalla kotiin epävirallisesta EU-ulkoministerikokouksesta. Oli aika huikea linna. Keskustelut eivät olleet huikeita, mielenkiintoisia kylläkin. Seuraavassa muutama huomio kokouksen aiheista.

Kokouspaikalle saapumassa (Kuvat: www.eu2009.cz)

1. Lähi-itä. Kaikki odottavat Israelin uuden hallituksen muodostamista ja mahdollista palestiinalaisten väliaikaishallintoa.

Hyvät uutiset: EU:n ja Syyrian suhteet paranevat pikkuhiljaa. Huonot uutiset: Palestiinan ja Israelin saralla ei edistystä.

Gazan tilanne heikko. Avustus ei pääse riittävässä määrin perille. EU:n painostus ei tuota tulosta.

Rauhanprosessista on pidettävä kiinni. Mutta miten? Israelin uuden hallituksen on sitouduttava kahden valtion politiikkaan. Siirtokuntien laajentaminen on lopetettava.

Palestiinalaisten sisäiset (lähinnä Fatah ja Hamas) sovintoneuvottelut Kairossa (Egyptin johdolla) eivät ole vielä tuottaneet tulosta.

Iran edelleen yksi keskeisimmistä ongelmista. EU:n ja USA:n yhteistyö tärkeää. USA:n viime viikkojen lähentymispolitiikka tervetullutta, mutta mitä jos se ei tuota tulosta?

2. Valko-Venäjä ja Itäinen kumppanuus. Keskeinen kysymys itäisen Euroopan vakauden kannalta. Nyt keskitytään liikaa siihen pitäisikö presidentti Lukashenka kutsui 7.5. järjestettävään huippariin vai ei.

EU tarvitsee selkeän ja pitkäjänteisen Valko-Venäjä -strategian. Oikean tasapainon löytäminen yhteistyön lisäämisen ja ehdollisuuden välillä on keskeistä. Niin yliodotukset kuin ylilyönnitkin ovat haitallisia.

3. Siviilikriisinhallinta. Tärkeä osa EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. EU:lla viimeisen kuuden vuoden aikana yhteensä 22 kriisinhallintaoperaatiota. Niistä ainakin kymmennessä siviiliulottuvuus.

Ongelmat: ei tarpeeksi väkeä, liian vähän rahaa ja operaatioden käynnistyminen hidasta. Esimerkki: EU:n siviilikriisinhallintaoperaatioissa on tällä hetkellä noin 2000 henkilöä. Pitäisi olla 3000.

Kriisit eivät hoidu pelkillä sotilailla. Yhteiskuntien jälleenrakentaminen keskeistä. Tarvitaan myös lääkäreitä, poliiseja, tuomareita ja niin edelleen. Tämä homma hoidettava, koska EU:lla todellista lisäarvoa siviilikriisinhallinnassa.

Ryhmäpotretissa linnan edustalla

4. EU-USA huippari. Valmistelut vielä kesken, valitettavasti. Olisi tärkeä fokusoida ainakin ulkoministereiden keskustelut. Ei pitäisi olla liikaa aiheita pöydällä. Afganistan/Pakistan ja itäinen Eurooppaa riittäisivät tässä vaiheessa.

5. Länsi-Balkan ja laajentuminen. Tilanne erittäin herkkä. Länsi-Balkania ei pidä unohtaa. Talouskriisillä voi olla katastrofaaliset seuraukset alueella. Uhkana kasvava nationalismi, välinpitämättömyys ja uudistusten tyrehtyminen.

Montenegron osalta on saatava komission lausunto normaalin käytännön mukaisesti.

Bosnia-Herzegovinan tilanne hauras – EU:n otettava vahva rooli.

Makedonian kanssa voidaan aloittaa neuvottelut kun ehdot ovat täyttyneet – odotetaan vaalien toista kierrosta

Serbia on sitoutettava euro-atlanttiseen yhteistyöhön. Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen toimeenpano aloitettava mahdollisimman pian.

Alueen viisumivapauden suhteen edetään tapauskohtaisesti. Mitä nopeammin sen parempi. Entisen Jugoslavian aikana liikuttiin Eurooppaan vapaammin kuin nykyään!

Euroopan parlamentin vaalien myötä laajentumisen vastainen populismi kasvaa. Ei pidä unohtaa, että laajentuminen on EU:n onnistunein politiikka.

Mitä arvon blogikommentaattorit ovat mieltä näistä kursoorisista havainnoista?

Terveisiä Hluboka nad Vltavoun linnasta, joka löytyy parin tunnin
ajomatkan päästä Prahasta (etelään). Menossa ulkoministereiden
epävirallinen Gymnich-kokous.

Asialistalla on neljä aihetta: Lähi-itä, siviilikriisinhallinta,
Valko-Venäjä ja Länsi-Balkan.

Nämä kokoukset ovat sinänsä hyviä, että keskustelut ovat epämuodollisia,
vapaamuotoisia. Ilmapiiri on niin sanotusti rento.

Rentoutta lisää, että puolisot ovat mukana reissussa. Yritän summata
keskustelua huomenna kotimatkalla.

Keskustelin tilanteesta eilen pääministeri Vanhasen kanssa. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Poliittisesti vastuunalaisen hallituksen saaminen Tshekkiin olisi erittäin tärkeää. Jatkoskenaarioita on kuitenkin useita, alkaen aikaistetuista vaaleista aina pidempiaikaiseen väliaikaishallitukseen.

Päivä on kulunut tiiviisti Kazakstanin merkeissä. Presidentti Nazarbajev on Suomessa valtiovierailulla. Mukana on myös ulkoministeri Marat Tazin. Molemmat tapasin jo viime vuonna Etyj-vierailuni yhteydessä. Maratille tämä on peräti kolmas Helsingin-reissu reilun yhdeksän kuukauden sisällä. Yhteydet ovat siis tiiviit.

Aamulla osallistuin virallisiin neuvotteluihin Presidentinlinnassa. Presidentti Halosen johtama sessio toimi erinomaisen hyvin. Itse tein seuraavat huomiot: 1) Kazakstan haluaa rakentaa modernia yhteiskuntaa ja taloutta ja on siksi erittäin kiinnostunut Suomen esimerkistä, 2) Kazakstan pyrkii myös lähentymään Eurooppaa ja 3) kahdenvälisten suhteidemme kehitykselle on nyt erittäin hyvät edellytykset. Suomen ja Kazakstanin välinen kauppa on kasvanut roimasti. Nyt yhteistyö on laajentumassa eri sektoreille. Suomen suurlähetystön perustaminen Astanaan on merkittävä askel. Lähetystön on määrä aloittaa toimintansa syksyllä.

Maratin kanssa ulkoministeriön etuovella (Kuva: Vuokko Ritari)

Iltapäivällä kollegani Marat tuli käymään ulkoministeriössä. Hän on arvostamani ammattimies ja lisäksi huumorintajuinen keskustelukumppani. Nyt puhuimme erityisesti Etyjistä. Maratista tulee järjestön puheenjohtaja ensi vuonna. Kazakstanille se on näytön paikka. Puheenjohtajuus on tärkeä myös Etyjille. IVY-maa saa ensi kertaa pj-nuijan. Tämä asettaa Kazakstanille monenlaisia haasteita. Suomi luonnollisesti tukee Kazakstanin pyrkimystä hoitaa asiat mahdollisimman hyvin.



Ministeriön aulassa esittelemässä entisten ulkoministerien galleriaa (Kuva: Vuokko Ritari)

Itselleni viime kesän kiertomatkat Keski-Aasiassa olivat silmienavaajia. Kazakstan on suunnilleen Länsi-Euroopan kokoinen maa. Öljy- ja kaasu ovat tärkeimmät luonnonvarat. Myös muuta potentiaalia on runsaasti. Viljanviennissä Kazakstan on maailmanluokan toimija. Maantieteellinen sijainti on strateginen. Kazakstan rajautuu Venäjään, Kiinaan, Kaspianmereen ja muihin Keski-Aasian maihin. Pelkästään Venäjän kanssa rajaa on yli 7000 kilometriä. Kazakstan on kiinnostava kumppani.

Nyt edessä ovat vielä valtiovierailun illalliset Presidentilinnassa. Kazakstan-päivä siis jatkuu.

Tänään minulla oli ilo jakaa kunnia- ja valtion virka-ansiomerkkejä ulkoministeriössä palvelleille virkamiehille. Kunniamerkkejä myönnettiin kaikkiaan 85 henkilölle ja valtion virka-ansiomerkkejä 20 henkilölle. Paikalla tänään kaikista merkin saajista oli 30.

Ryhmäkuva kunnia- ja valtion virka-ansiomerkkien vastaanottajista tänään (kuva: Raino Heinonen)

Mielestäni on aina kiva viettää hetki yhdessä ja palkita porukoita loistavasta työpanoksesta.

Merikasarmilla merkkien jaon jälkeen (kuva: Raino Heinonen)

Tässä listat kunniamerkkien ja valtion virka-ansiomerkkien saajista 2008:

Suomen Leijonan I luokan komentajamerkki (SL K I)

Lintu, Pekka ulkoasiainneuvos, suurlähettiläs

Majanen, Pertti ulkoasiainneuvos, suurlähettiläs

Ojanen, Pekka ulkoasiainneuvos, suurlähettiläs

Suomen Leijonan komentajamerkki (SL K)

Feodorow, Sauli ulkoasiainneuvos, suurlähettiläs

Numminen, Asko ulkoasiainneuvos, suurlähettiläs

Patokallio, Pasi ulkoasiainneuvos

Pölhö, Aapo ulkoasiainneuvos, suurlähettiläs

Reinilä, Laura ulkoasiainneuvos, suurlähettiläs

Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki (SVR R I)

Tikka, Erja ulkoasiainneuvos

Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki (SL R I)

Ahonen, Anne lähetystöneuvos

Jääskeläinen, Tanja lähetystöneuvos

Kansikas-Debraise, Laura lähetystöneuvos

Koskinen, Mika lähetystöneuvos

Laine, Marko lähetystöneuvos

Laine, Päivi lähetystöneuvos

Lammi, Johanna lähetystöneuvos

Lehtonen, Vesa lähetystöneuvos

Lindholm, Christian lähetystöneuvos

Lundberg, Erik lähetystöneuvos

Michelsson, Ebba rouva

Mäkelä, Sari lainsäädäntöneuvos

Ottman, Juha lähetystöneuvos

Parviainen, Paula lähetystöneuvos

Puhakka, Petri lähetystöneuvos

Pulkkinen, Eija rouva

Ritola, Leena lähetystöneuvos

Tikkanen, Hannele lähetystöneuvos

Tulonen, Matti lähetystöneuvos

Tuuri, Helena lähetystöneuvos

Wahlberg, Jan lähetystöneuvos

Vasara, Vesa lähetystöneuvos

Suomen Leijonan ritarimerkki (SL R)

Winnari, Helena diplomikielenkääntäjä

Suomen Valkoisen Ruusun Ansioristi (SVR Ar)

Liski, Leena ulkoasiainsihteeri

von Lüders Yrjö hallinnollinen ulkoasiainsihteeri

Maunola Marita hallinnollinen avustaja

Park Sickan hallinnollinen ulkoasiainsihteeri

Sarvaranta, Helena osastosihteeri

Suomen Leijonan Ansioristi (SL Ar)

Henttonen, Heleena osastosihteeri

Karina, Marjatta osastosihteeri

Kukkonen, Riitta hallinnollinen ulkoasiainsihteeri

Nikkinen, Kimmo hallinnollinen avustaja

Purje, Hilkka osastosihteeri

Ruokokoski, Martti hallinnollinen ulkoasiainsihteeri

Trento, Marja hallinnollinen ulkoasiainsihteeri

Täyrynen, Timo hallinnollinen ulkoasiainsihteeri

Wilen, Leena hallinnollinen ulkoasiainsihteeri

Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein (SVR M I kr)

Avci, Jaana osastosihteeri

Bollström, Telma osastosihteeri

Einola-Head, Outi hallinnollinen avustaja

Evola, Leami osastosihteeri

Jääskeläinen, Anumari pankkivirkailija

Karlsson, Elina osastosihteeri

Karppinen, Hannele osastosihteeri

Koponen, Marjo osastosihteeri

Koskinen, Anne osastosihteeri

Laakso, Soili osastosihteeri

Lehtimäki, Hannele hallinnollinen avustaja

Läntinen, Heli hallinnollinen avustaja

Nyqvist, Herbert osastosihteeri

Posio, Pirkko hallinnollinen avustaja

Rautio, Helena osastosihteeri

Riikonen, Marja-Liisa osastosihteeri

Ryhänen, Senja osastosihteeri

Sellin, Marjukka osastosihteeri

Selonen, Ari osastosihteeri

Seppälä, Maija osastosihteeri

Vesalainen, Maija-Liisa osastosihteeri

Välimaa, Anne osastosihteeri

Väre, Tomi osastosihteeri

Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali (SVR M I)

Aaltonen, Jyrki virastomestari

Aittola, Jouni virastomestari

Haakana, Juha virastomestari

Helin, Pia osastosihteeri

Iivarinen-Roth, Satu osastosihteeri

Levander, Vesa virastomestari

Malinen, Susanna osastosihteeri

Nenonen, Tomi virastomestari

Niemi, Minna osastosihteeri

Nojonen, Juha virastomestari

Pasanen, Pirkko virastomestari

Silvennoinen, Merja osastosihteeri

Simukka, Petteri virastomestari

Zitting, Eeva laskentasihteeri

Suomen Valkoisen Ruusun Mitali (SVR M)

Alatalo, Jari virastomestari

Nevalainen, Ari virastomestari

Valtion virka-ansiomerkit 2008

Bitar, Marjut Martta Inari, osastosihteeri

Ertman, Irma Kyllikki, ulkoasiainneuvos

Heinonen, Oivi Liisa Kaarina, erikoistutkija

Himanen, Hannu Antero, ulkoasiainneuvos

Hytti, Sinikka Anneli, osastosihteeri

Ikäheimo, Leena Riitta Katriina, hallinnollinen ulkoasiainsihteeri

Kienanen, Timo Ingmar, lähetystöneuvos

Koistinen, Helena Kristiina, osastosihteeri

Kosonen, Arto Jaakko Uolevi, lainsäädäntöneuvos

Lankinen-Stanecki, Leena-Maija Anneli, hallinnollinen ulkoasiainsihteeri

Malms, Hannele Elisabet, administrativ utrikessekreterare

Paulin, Marja Elina, reviisori

Peltonen-Sirén, Sisko Irene, hallinnollinen avustaja

Perheentupa, Olli Erkki Tapani, ulkoasiainneuvos

Rosengren, Jarl-Håkan Elias, legationsråd

Stenvall, Arja Tuulikki, osastosihteeri

Store, Jan Birger, utrikesråd

Talja, Anitta Irmeli, hallinnollinen avustaja

Valojää, Marja-Leena, osastosihteeri

Wilen, Leena Anneli, hallinnollinen ulkoasiainsihteeri

Lontoon G20-kokouksen (2.4.) tärkein tavoite on löytää osanottajien kesken yhteinen sävel talouskriisin hoidosta. Ratkaisut rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseksi ja uudistamiseksi ovat välttämättömiä. Lisäksi protektionismin lisääntymisen uhkaa olisi torjuttava. Protektionismille on jo paikoin annettu pikkusormi, nyt pitäisi varmistaa, ettei mukana mene koko käsi. Onnistuessaan huippari lisää luottamusta ja rakentaa edellytyksiä elpymiselle.

Toisena tulee Nato-huippukokous (3-4.4.). Kyse on samalla Naton 60-vuotisjuhlatapahtumasta. Se pidetään Ranskan Strasbourgissa ja Saksan Kehlissä. Sarkozy ja Merkel toimivat isäntinä. Huipparin tärkein asia on Ranskan paluu Naton sotilasrakenteeseen. Jatkossa Ranska siis osallistuu täysimittaisesti Naton kaikkeen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Nato vahvistuu, mutta niin käy myös Euroopan roolille Naton sisällä. Kolmas vaikutus on Naton ja EU:n suhteiden tiivistyminen. Ei mitään pikkujuttuja…

EU-Yhdysvallat huipputapaaminen pidetään Prahassa 5.4. Kokous on alkusoitto EU:n ja Yhdysvaltain uuden suhteen rakentamiselle. Keskeisiä aiheita näillä näkymin ovat energia ja ilmasto. Vahvan ja mahdollisimman monipuolisen EU-USA-yhteistyön rakentaminen on Suomen etu. Prahassa kuullaan lisää Obaman hallinnon näkemyksistä. Presidentti Obamalta odotetaan merkittävää transatlanttista linjapuhetta.

Toivon myös huhtikuun huippareiden onnistuvan. Yhdessä niiden painoarvo on suuri. Tehtävänä on antaa laajakantoinen sysäys niin talouden kuin turvallisuudenkin kehittämiselle yhteistyön pohjalta.

Terveisiä EU-huipparista Brysselistä. Lensimme tänne aamupäivällä Matti Vanhasen ja Jyrki Kataisen kanssa. Kaksipäiväisessä kokouksessa keskustellaan energiaturvallisuudesta, Kööpenhaminan ilmastokonferenssista sekä talous- ja rahoitustilanteesta.

Ulkoministereiden illallisella käsittelemme Afganistania ja Pakistania sekä globaalin talouskriisin poliittisia ja turvallisuusvaikutuksia.

Mielestäni kokouksen tärkein tavoite on saada yhtenäinen EU-linja tulevaan Lontoon G-20 kokoukseen. Me (Suomi) nostamme esille kolme tavoitetta G-20 kokoukselle:

1. Selvyys siitä, kuinka ongelmapankkien tilanne ratkaistaan (avoimuus).

2. Poliittinen sitoutuminen Maailman kauppajärjestö WTO:n Dohan kauppakierroksen sovusta (kierroksen loppuun saattaminen).

3. Poliittinen sitoutuminen IMF:n resurssien turvaamiseen (rahoituspohjan vahvistaminen).

Kokous jatkuu iltamyöhään. Huomenna aamulla viilataan päätelmiä.

Lupasin tänään palata edessä oleviin kansainvälisiin kokouksiin. Heti alkuun tärkeä pointti: kokousten pitäisi olla politiikan väline, ei itsetarkoitus. Tulokset siis ratkaisevat, vaikka aina niitä ei ole helppo mitata.

Torstaina alkavan EU-huippukokouksen pitäisi löytää sopu elvytyspaketista ja sopia ilmastopolitiikasta. Tietenkään talouskriisi tai ilmastonmuutos eivät yhdellä huipparilla taltu. Mutta EU:n tulee osoittaa kyky tehdä päätöksiä, jotka vievät asioita oikeaan suuntaan. Ulkopolitiikassakin pöydällä on painava teema: EU:n ns. Itäinen kumppanuus eli suhteiden vahvistaminen Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian maiden kanssa. EU ei voi kääntyä sisäänpäin, sen on pakko vaikeuksienkin keskellä viedä myös naapurisuhteita eteenpäin.

EU-tapaamisten sarja saa jatkoa jo ensi viikolla (27.-28.3). Ulkoministerit kokoontuvat epäviralliseen ns. Gymnich-kokoukseen Tshekin Hluboká nad Vltavoussa. Gymnichien tarkoitus on käydä vapaata keskustelua muutamasta aiheesta. Päätöksiä ei tehdä. Onko niistä sitten hyötyä? On, sillä avoin debatti luo edellytyksiä varsinaisille – ja toivon mukaan paremmille – päätöksille. Tämänkertaisista aiheista nostan esille siviilikriisinhallinnan voimavarat. Ulkoministerit ovat keskustelleet tästä liian harvoin. Kyse on nimittäin EU-ulkopolitiikan uskottavuuden kannalta oleellisesta jutusta. Meillä täytyisi olla riittävät valmiudet käytännössä vastata esimerkiksi poliisioperaatioiden vaatimiin tarpeisiin. Muuten sinänsä hyvät päätökset jäävät tahroiksi paperilla.

Maaliskuun lopussa on vuorossa kansainvälinen Afganistan-konferenssi Haagissa (31.3.). Kokous on massiiviinen. Sinne on kutsuttu kokonaiset 73 maata. Mukana ovat Afganistanin presidentti Hamid Karzai ja YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon. Kokouksen keskeistä antia tulee todennäköisesti olemaan Obaman hallinnon uusi Afganistan-strategia. Linjauksiin kohdistuu suuri mielenkiinto. Se ei kuitenkaan ole läheskään ainoa asia. Keskeistä on kansainvälisen yhteisön laaja sitoutuminen Afganistanin vakauttamisen tueksi. Toki kaiken lähtökohtana on Afganistanin hallinnon oma sitoutuminen.

Seuraavaksi ruodintavuorossa on huhtikuun satsi eli EU-Yhdysvallat päämiestapaaminen, Naton huippukokous ja G20-huippari.