Tänään päivä kuluu pohjoismaisessa ulkoministerikokouksessa Oslossa, jossa keskustelemme ennen kaikkea yhteistyön kehittämisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla.
Vastaanotimme äsken Norjan entisen puolustus- ja ulkoministerin Thorvald Stoltenbergin aiheesta laatiman riippumattoman selvityksen. Annoimme hänelle viime kesäkuussa tehtäväksi selvittää Pohjoismaiden yhteistyömahdollisuuksia ulko- ja turvallisuuspolitiikassa 10?15 vuoden perspektiivillä. Työryhmässä olivat Suomesta mukana entinen kansanedustaja, tutkija Ulla Anttila ja professori Tuomas Forsberg.
Stoltenbergin selvitys (epävirallinen suomennos) löytyy kokonaisuudessaan ulkoministeriön sivuilta, mutta alla listatttuna selvityksen 13 suositusta.
Selvitys on tervetullut ja arvokas panos keskusteluun pohjoismaisen yhteistyön kehittämisestä. Keskustelemme ulkoministerien kanssa siitä perusteellisesti seuraavassa kokouksessamme huhtikuussa.
Mitä mieltä sinä olet?
—
Stoltenbergin selvityksen ehdotukset:
Ehdotus 1. Sotilas- ja siviilihenkilöstöstä koostuva vakauttamisyksikkö
Perustetaan sotilas- ja siviilihenkilöstöstä koostuva pohjoismainen vakauttamisyksikkö sijoitettavaksi valtioihin, joissa tarvitaan kansainvälistä toimintaa vakavien sisäisten levottomuuksien tai muiden kriisitilanteiden vuoksi. Yksikön tehtävänä on vakauttaa tilannetta ja sen jälkeen järjestää olosuhteet sellaisiksi, että poliittiset prosessit ja valtio voivat toimia. Yksikköön kuuluu sekä siviili- että sotilashenkilöstöä.
Ehdotus 2. Pohjoismainen ilmavalvontayhteistyö Islannissa
Pohjoismaat sitoutuvat vastaamaan ilmavalvonnasta ja valvontalennoista Islannin ilmatilassa. Ensimmäisessä vaiheessa Pohjoismaat voivat lähettää henkilöstöä Keflavikissa sijaitsevaan tukikohtaan ja osallistua Islannin viranomaisten säännöllisesti järjestämiin Northern Viking -harjoituksiin. Seuraavassa vaiheessa ne voivat ottaa vastatakseen osasta Naton järjestämiä valvontalentoja. Pohjoismainen valvontalentoyhteistyö voi siten toimia esimerkkinä Naton jäsenmaiden ja rauhankumppanimaiden välisestä yhteistyöstä osana PfP-rauhankumppanuussopimusta. Yhteistyö voidaan kehittää kolmessa vaiheessa.
Ehdotus 3. Pohjoismainen merialueiden valvontajärjestelmä
Perustetaan pohjoismainen merialueiden valvonta- ja varoitusjärjestelmä. Järjestelmä on lähtökohtaisesti siviilijärjestelmä, ja se on tarkoitettu meriympäristön, saastumisen ja siviililiikenteen valvontaan. Tästä valvonnasta nykyiset sotilaalliset merialueiden valvontajärjestelmät kattavat vain pienen osan. Pohjoismainen merialueiden valvontajärjestelmä perustuu kahteen pilariin, joista toinen on Itämeren valvonta (BalticWatch) ja toinen Pohjois-Atlantin, Pohjoisen jäämeren osien ja Barentsinmeren valvonta (BarentsWatch). Näillä pilareilla on yhteinen johtojärjestelmä.
Ehdotus 4. Meritoimintayksikkö
Kun pohjoismainen merialueiden valvontajärjestelmä on saatu aikaan, perustetaan pohjoismainen meritoimintayksikkö, joka koostuu eri Pohjoismaiden merivartiostoja ja pelastusviranomaisia edustavista elementeistä. Yksikkö partioi jatkuvasti pohjoismaisilla merialueilla, ja sen keskeisenä vastuualueena on etsintä- ja pelastustoiminta.
Ehdotus 5. Valvonta- ja viestintäsatelliittijärjestelmä
Osana pohjoismaisen merialueiden valvontajärjestelmän kehittämistä perustetaan pohjoisnapaa kiertävä pohjoismainen satelliittijärjestelmä vuoteen 2020 mennessä. Järjestelmä tuottaa lyhyin väliajoin päivitettävää reaaliaikaista tilannekuvaa merialueilta, mikä on tehokkaan merialueiden valvonnan ja kriisinhallinnan edellytys.
Ehdotus 6. Pohjoismaiden arktinen yhteistyö
Koska kaikki Pohjoismaat toimivat Arktisessa neuvostossa, niiden on käynnistettävä nykyistä käytännönläheisempi yhteistyö arktisissa asioissa. Tällöin luontevia yhteistyöaloja ovat ympäristö, ilmasto, turvallisuus ja pelastustoiminta.
Ehdotus 7. Osaamisverkosto tietoverkkohyökkäysten torjumiseksi
Perustetaan pohjoismainen osaamisverkosto Pohjoismaihin kohdistuvien tietoverkkohyökkäysten torjumiseksi. Verkoston päätehtävänä on vaihtaa kokemuksia ja koordinoida toimintoja eri Pohjoismaiden kesken sekä neuvoa torjuntakapasiteettia rakentavia maita. Pitkällä aikavälillä osaamisverkosto voi kehittää ja koordinoida varoitusjärjestelmää Pohjoismaihin kohdistuvien tietoverkkouhkien torjumiseksi.
Ehdotus 8. Katastrofiyksikkö
Perustetaan pohjoismainen katastrofiyksikkö Pohjoismaissa ja muissa maissa tapahtuvia suuronnettomuuksia ja muita onnettomuuksia varten. Yksikön päätehtävänä on järjestää tarvittaessa koordinoidut pohjoismaiset toimenpiteet. Yksikkö ylläpitää tietoja käytettävissä olevasta kalustosta ja henkilöstöstä ja luo verkoston tällä alalla aktiivisesti toimivien lukuisten julkisten ja yksityisten organisaatioiden välille.
Ehdotus 9. Sotarikosten tutkintayksikkö
Perustetaan tutkintayksikkö koordinoimaan Pohjoismaiden toimintaa näiden tutkiessa joukkotuhontaa, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksia, joihin ovat syyllistyneet Pohjoismaissa oleskelevat henkilöt.
Ehdotus 10. Ulkoasiainhallinnon yhteistyö
Pohjoismaiden ulkomaanedustukset voivat toimia yhteisissä edustustoissa niissä maissa ja niillä alueilla, joihin Pohjoismaat eivät ole perustaneet suurlähetystöjä tai pääkonsulinvirastoja.
Ehdotus 11. Sotilaallinen yhteistyö kuljetus-, terveydenhuolto-, koulutus-, kalusto- ja harjoitusasioissa
Pohjoismaiden on vahvistettava sotilaallista yhteistyötään kuljetus-, terveydenhuolto-, koulutus-, kalusto- ja harjoitusasioissa. Useita näistä yhteistyöalueista käsitellään myös Suomen, Norjan ja Ruotsin puolustusvoimien komentajien raportissa.
Ehdotus 12. Amfibioyksikkö
Perustetaan pohjoismainen amfibioyksikkö, joka perustuu olemassa oleviin yksiköihin ja nykyiseen suomalais-ruotsalaiseen yhteistyöhön. Yksikkö voidaan sijoittaa kansainvälisiin operaatioihin. Pitkällä aikavälillä yksikön on hankittava tarvittava osaaminen arktisissa asioissa.
Ehdotus 13. Pohjoismainen solidaarisuusjulistus
Pohjoismaiden hallitusten on annettava vastavuoroinen turvallisuuspoliittinen solidaarisuusjulistus, jossa ne velvoittavasti selvittävät, miten aikovat reagoida, jos jokin Pohjoismaa joutuu ulkoisen hyökkäyksen tai asiattoman painostuksen kohteeksi. Pohjoismaiden hallitukset antavat yhdessä vastavuoroisen turvallisuuspoliittisen takuujulistuksen. Julistuksessa maat voivat velvoittavasti selvittää, miten ne aikovat reagoida, jos jokin Pohjoismaa joutuu ulkoisen hyökkäyksen tai asiattoman painostuksen kohteeksi. Pohjoismaiden hallitusten yhteinen julistus mahdollistaa huomattavasti nykyistä tiiviimmän sotilaallisen yhteistyön. Julistus on muotoiltava siten, ettei se ole ristiriidassa niiden sitoumusten kanssa, joita Pohjoismailla on YK:ssa, EU:ssa ja Natossa. Mahdollistamalla tiiviin sotilaallisen yhteistyön julistus luo tärkeän perustan toimenpiteille, joilla vahvistetaan pohjoismaiden kykyä täyttää velvoitteensa ja antaa resursseja näiden järjestöjen käyttöön. Tämä yhteistyö täydentää mutta ei korvaa Pohjoismaiden nykyisiä ulko- ja turvallisuuspoliittisia sitoumuksia.
