Kiitos erinomaisesta keskustelusta, jota käymme Guantanamon sulkemisen seurausvaikutuksista. Mielestäni eilinen A-talk oli loppujen lopuksi maltillinen, ja hyvä niin. Tähänkään kysymykseen ei ole yksiselitteisiä vastauksi.

Seuraavassa nostan vielä kursoorisesti esille muutamia eilenkin esille tulleita pointteja, joiden pohjalta hahmottelen kysymystä:

1. Hienoa, että Guantanamo suljetaan.

2. Ensisijainen vastuu vankien ja vapautettavien osalta on Yhdysvalloilla.

3. Euroopalla on myös moraalinen velvollisuus auttaa.

4. Suomen ulkopolitiikan kärkenä on ihmisoikeuksien puolustaminen – yhtään vapautettavaa ei pidä lähettää ”kotimaahansa” kidutettavaksi tai tapettavaksi.

5. Vaikka päätökset ovat ensijaisesti kansallisia, niin yhteinen EU-linja olisi toivottava.

6. Suomessa käsittelemme jokaisen pyynnön tapauskohtaisesti – yhtään pyyntöä ei ole esitetty.

7. Kun päätöksiä tehdään niin turvallisuusnäkemykset otetaan tietenkin huomioon.

8. Tästä on tulossa pitkä prosessi.

Inhimillisesti ajateltuna tämänhetkinen tilanne on mielestäni kohtuuton. Siksi meidän on myös Suomessa keskusteltava avoimesti asiasta – vaikka kysymys onkin vaikea.

Illalla yhdeksän jälkeen keskustelen televisiossa Ylen A-talkissa yhdessä Erkki Tuomiojan, Heidi Hautalan ja Bjarne Kalliksen kanssa siitä, miten meidän tulisi suhtautua Guantanamon vankileiriltä vapautuviin ihmisiin.

Barack Obamahan on määrännyt Guantanamon vankileirin suljettavaksi vuoden kuluessa. Suomen ja muiden leirin sulkemista jo vuosia vaatineiden EU-maiden on nyt mietittävä miten suhtaudumme mahdolliseen pyyntöön ottaa vastaan leiriltä vapautuvia ihmisiä, joita ei ole asetettu syytteeseen koska todisteita ei ole löydetty.

Kysymys ei ole yksinkertainen, mutta omasta mielestäni asiaa on tarkasteltava ennen kaikkea ihmisoikeuskysymyksenä.

Olen kiinnostunut kuulemaan kommenttisi asiasta, kun olet seurannut keskustelumme A-talkissa. Mitä sinä olet mieltä?

Hyvä päivä. Pari nostoa. Ensiksi Käkisalmen-säätiö kävi luovuttamassa kirjan Waldhofin tehtaasta ja sen väestä. Isoisäni oli siellä töissä taloudenhoitajana.

Säätiön väki oli kaikessa yställisyydessään kirjoittanut kirjan alkuun runon:

Jokaisella meistä on juuret, jotka kaukaa vaikuttavat miehessä mukana kulkevat askeleita ohjailevat.

Osa sinun juuristasi kasvanut on Karjalasta Laatokan avaran ääreltä. Vuoksen vuolaan laskumailta. Käkisalmen kaupungista.

Siellä isäsi isä Wolmar Stubb, tuo arvostettu Waldhofin varoista vastasi niistä tilit tallentaen, kirjat kestävät laatien.

Rikas pohja on pojalla lentää kauas maailmalle suojaamaan Suomen etuja, maata omaa palvelemaan asioitamme ajamaan.

Siihen työhön arvokkaaseen Alex, voimaa toivotamme Luojan vahvaa varjelusta vahvuutta ja viisautta suopeutta suuren Jumalan.

Käkisalmi-säätiöstä lisää tietoa tästä.

Waldhof-kirjan luovutus: vas. kirjan päätoimittaja Marja Huovila, Käkisalmi-säätiön hallituksen puheenjohtaja Erkki Heiskanen ja valtuuskunnan puheenjohtaja Sakari Oka

Toiseksi pidimme kotisivujen karonkan. Minnan, Juhan ja Jorin lisäksi meillä oli ”taiteelliset tuottajat” remmissä. Eka Ruola on sivujen perusasun isä, eli pikku-ukkojen suunnittelija. Mikael Siirilä on meidän face-lift-mies, eli hän jalostanut sivujen ulkoasua ja vastaa sen nykymuodosta ja suunnittelusta. Mustosen Pekka on meidän hovikuvaaja. Kaikki kolme aivan fantastisia kavereita!

Lopuksi vielä: sivuilla käy vähän kuukaudesta riippuen 75 000-90 000 kävijää. Olemme tästä luvusta erittäin ylpeitä. Toinen fakta, jonka kuulin vasta tänään: meidän sivuilla on viimeisen kuukauden aikana käynyt porukkaa 106 eri maasta! Mahtavaa! Pitäisi varmaan kirjoittaa vähän enemmän merkintöjä englanniksi…

Vastaanotin tänään yhdessä edeltäjäni, Ilkka Kanervan kanssa nuorten ulko- ja turvallisuuspoliittisen ryhmän kannanotton Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämisestä.

Ilkka Kanervan kanssa vastaanottamassa nuorten kannanottoa (kuva: Raino Heinonen)

Ryhmän keskeisimmät ehdotukset on tiivistettävissä tässä:

Nuorten ulko- ja turvallisuuspoliittinen ryhmä (kuva: Raino Heinonen)

Minun mielestäni teksti on loistava. Huomattavasti raikkaampi kuin meidän selontekomme. Mielestäni tulevat ulko- ja turvallisuuspoliittiset raporttimme voisivat noudattaa tätä kaavaa. Mitä sinä olet mieltä nuorten ryhmän ehdotuksista? Kannanoton voit lukea kokonaisuudessaan formin.finland.fi -sivuilta: etusivu, oikea alakulma: kohta julkaisuja.

Tänään meillä oli mielenkiintoinen ulkoministerikokous Brysselissä. Kolme pääteemaa:

1. Energiaturvallisuus. Pitkä keskustelu. Ei varsinaisia päätelmiä, ne tehdään vasta maaliskuun EU-huippukokouksessa. Keskustelussa setvittiin lähinnä Venäjän ja Ukrainan kaasukriisin seurauksia.

Omassa puheenvuorossani korostin, että nyt pitää panostaa yhteiseen energiapolitiikkaan. Näin vaikka päätökset energialähteistä ovat kansallisia. EU-energiamarkkinat voisivat olla samankaltainen yhteinen projekti kuin esimerkiksi sisämarkkinat tai yhteisvaluutta euro 1990-luvulla.

Korostin myös, että EU:n energiamarkkinoilla on liikaa protektionismia, varsinkin infrastruktuurin puolella. EU-maiden tulisi myös panostaa monipuoliseen energiapalettiin.

2. Lähi-itä. Aiheesta saatiin päätelmät, jotka löytyvät TÄSTÄ. Mielestäni päätelmät ovat ihan ok ja tuin niitä kokouksessa. Kaikki ne oleelliset pointit, joita olemme korostaneet (mm. pysyvä tulitauko, humanitaarinen apu, rajojen avaaminen, salakuljetusten lopettaminen, Palestiinalaisten yhtenäisyys) löytyvät tekstistä. Oma näkemykseni on, että konfliktiin ei löydy ratkaisua ilman, että toisella puolella pöytää istuu yhtenäinen Palestiinalaishallitus.

3. Guantanamo. Ei päätelmiä. Alustava lounaskeskustelu osoitti miten monimutkaisesta asiasta on kyse. Kaikki pitivät hyvänä, että Guantanamo suljetaan. EU voi hakea yhteistä linjaa, mutta päätökset ovat puhtaasti kansallisia ja ne tehdään kussakin maassa tapauskohtaisesti.

Suomelle ei ole pyyntöjä tullut. Tarkastelemme tilannetta ihan normaalissa järjestyksessä. Ensin pitää selvittää millä statuksella kyseinen henkilö voitaisiin sijoittaa Suomeen. Päätöksentekomenettely ja sovellettava laki määräytyy sen mukaan.

Itse tarkastelen kysymystä ihmisoikeusnäkökulmasta, vaikka päätöksenteon aika ei ole vielä käsillä. Mielestäni oli erinomaista, että presidentti Obama teki päätöksen Guantanamon sulkemisesta näin nopeasti. Meidän eurooppalaisten tulisi osoittaa tukemme päätökselle.

Terveisiä Brysselistä. Tänään meillä on mielenkiintoinen työillallinen, johon osallistuvat EU-ministereiden lisäksi Egyptin, Jordanian, Norjan, Turkin ja Palestiinalaishallinnon ulkoministerit. Aiheena tietenkin Gaza. Huomenna meillä on ulkoministerikokous, jossa keskustelemme energiaturvallisuudesta, Venäjästä ja Ukrainasta, Lähi-idän tilanteesta sekä Guantanamosta. Aiheista enemmän huomenna.

Saimme tänään valmiiksi turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon. Hyvin meni. Laskin, että käytimme tekstin viilamiseen 35 tuntia. Keskustelu hallituksen ja presidentin kesken oli avointa ja suoraa. Hyvässä hengessä.

Tiedotustilaisuus selonteosta

Edellisen, vuonna 2004 laaditun selonteon jälkeen moni asia maailmassa on muuttunut. Eurooppa on kokenut Lontoon ja Madridin terroristi-iskut sekä Georgian kriisin. Maailmanlaajuisen taluskriisin turvallisuusvaikutukset eivät ole vielä edes nähtävissä. Obaman valinta avaa uusia mahdollisuuksia.

Hallitus arvioi, että laajan turvallisuuden piiriin kuuluvat kysymykset voivat heijastua myös Suomeen ja sen väestöön. Sotilaallisetkin turvallisuusuhat ovat edelleen ajankohtaisia. Kriisit Afganistanissa, Irakissa ja Afrikassa sekä tuoreimpana Gazan konflikti vaikuttavat globaaliin turvallisuuteen. Venäjän sotilaallisen voiman käyttö Georgiassa heijastuu puolestaan turvallisuusajatteluun myös Suomen lähialueilla.

Toisaalta EU:n ja Naton laajeneminen sekä yleinen taloudellinen vaurastuminen ovat vahvistaneet vakautta Pohjois-Euroopassa. Suomeen ei selonteossa arvioida kohdistuvan sotilaallista painostusta tai voimankäyttöä ilman, että se olisi osa laajempaa kansainvälistä konfliktia.

Selonteko alleviivaa, että Euroopan unioni on Suomelle perustavanlaatuinen turvallisuuspoliittinen valinta. EU tuo turvallisuuspoliittista lisäarvoa ja yhä selvemmin raamittaa meidän ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaa. Vahva EU, ja vahva EUn turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, on Suomen etu.

Osallistuminen kriisinhallintaan on osa Suomen turvallisuuden rakentamista ja kansainvälistä vastuun kantamista, ja se vahvistaa samalla kansallista puolustuskykyä. Selonteossa kriisinhallintaan päätetään panostaa entistä voimakkaammin.

Nato -muotoilu taisi olla äskeisessä tiedotustilaisuudessa toimittajien ensimmäiseksi bongaama kohta. Sitä käsittelevä kappale korostaa voimakkaasti Naton merkitystä Suomelle.

Selonteossa todetaan selkeästi, että ”Suomi katsoo, että Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa.” Tästä olemme yhdessä vetäneet sen johtopäätöksen, että – ja tämä on jälleen suora sitaatti: ”On olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä.”

Voi sanoa, että olen varsin tyytyväinen tapaan, jolla selonteossa on arvioitu Nato-vaihtoehtoa; juupas-eipäs keskustelusta siirrytään viileään tarkasteluun siitä, mitä haittoja tai hyötyjä Nato jäsenyydestä Suomelle olisi.

Avoin keskustelu jatkuu. Selonteko siirtyy nyt eduskunnalle. Mitä sinä olet mieltä selonteosta? Se löytyy tästä.

Risto E.J. Penttilä asettui tänään Kokoomuksen EU-vaaliehdokkaaksi. Loistava juttu!

Olemme Riston kanssa vanhoja tuttuja. Opin tuntemaan hänet 1990-luvun alussa kun hän oli Puolustusministeriössä erikoistutkijana. Meillä on samantyyppinen tausta ja liberaali maailmankuva.

EU-parlamenttiin tarvitaan kansainvälisiä tyyppejä. Risto on juuri sellainen. Hän suoritti perustutkintonsa Yhdysvalloissa (Yale) ja väitteli filosofian tohtoriksi Englannissa (Oxford).

Lisäksi hänellä on vahva tausta kansainvälisestä ja kansallisesta politiikasta. Hän olisi EU-parlamentissa kuin kala vedessä.

Kokoomus julkaisee 10-12 ehdokasta lauantaina. Kirjoitan tuolloin jokaisesta ehdokkaasta pienen taustan. Miksi? Koska mielestäni EU-vaalit ovat erittäin tärkeät vaalit ja koska meillä on erinomaisia ehdokkaita.

Taru Tujunen ja Jenni Haukio ovat tehneet fantastista työtä ehdokkaiden haalimisessa!

Osallistun tänään EU-ulkoministerien illalliselle Brysselissä. Vieraana on Israelin ulkoministeri Tsipi Livni. Aiheena on tietysti Gazan kriisi.

Itse näen tilanteen näin:

Ensimmäinen asia on nyt aseleposopimuksen aikaansaaminen. Tällä hetkellähän tulitauko ei perustu sopimukseen, vaan yksipuolisiin ilmoituksiin. Siksi EU tukee neuvotteluiden käynnistämistä. Diilissä olisi varmistettava muun muassa raketti-iskujen loppuminen ja Gazan rajanylityspaikkojen avaaminen. Aseiden salakuljetuksenkin olisi loputtava.

Toinen ulottuvuus on humanitaarinen apu. Sillä on kova kiire. Avun toimittamisen on kuitenkin oltava koordinoitua ja järjestelmällistä. Näin varmistetaan sen maksimaalinen teho ihmisten auttamisessa. Koordinoimaton sählinki heikentää avun vaikutusta.

Kolmas seikka on se, että EU:n tulee tehdä päätöksiä. Unionin on linjattava konkreettiset toimet esimerkiksi rajavalvontaoperaatio EUBAM Rafahin suhteen. EU:n on harkittava myös se, miten Hamasiin suhtaudutaan jatkossa. Onko pysyvä rauha mahdollinen ilman keskusteluyhteyttä?

Lopulta: jossain vaiheessa koko rauhanprosessikin on saatava raiteilleen. Tavoitteena kahden valtion malli. Pitkän tähtäimen tavoitetta ei saisi hetkeksikään unohtaa.

Illallinen Livnin kanssa on Gazaa koskevan EU-debatin ykkösvaihe.

Seuraava etappi on sunnuntain tapaaminen Turkin, Egyptin, Jordanian, Palestiinalaishallinnon ja Norjan ulkoministerien kanssa.

Puhuin aamulla Suomen Kuvalehden järjestämässä tilaisuudessa. Käsittelin mennyttä, tulevaa ja Obamaa.

Ensin mennyt. 2008 oli todellinen maailmanpolitiikan vaikea vuosi. Sitä leimasi kolme kriisiä: Georgia, finanssikriisi ja Gaza. Näillä kaikilla on oma vaikutuksensa. Georgian sota palautti voimapolitiikkaa Euroopan poliittiselle kartalle. Finanssikriisi katkaisi pitkän nousukauden kuin seinään ja käynnisti yhä syvenevän talouden kriisin. Gaza toi mukanaan suuren inhimillisen kärsimyksen ja entisestään jännittyneen tilanteen.

Alkanutta vuotta hahmottelin kolmen ison kysymyksen kautta. Miten vaikeaksi talouskriisi menee? Mihin suuntaan suurvaltasuhteet alkavat liikkua? Ja lopulta: miten kansainväliset instituutiot kykenevät vastaamaan niille heitettyyn haasteeseen?

On tärkeää, ettei talouskriisi johda protektionismin paluuseen. Vaara on olemassa. Valtiolta odotetaan nyt aktiivista panosta. Hyvä niin. Samalla on muistettava, että dynaaminen talous perustuu yritystoimintaan. Valtio ei voi ottaa sen paikkaa.

Suurvaltasuhteissa on tiettyä myönteistä virettä. Yhdysvaltain ja Venäjän odotetaan käynnistävän strategisen vuoropuhelun. Iso teema on sekin, miten nousevat suurvallat kuten Kiina, Intia ja muut nivoutuvat kansainväliseen järjestelmään. Moninapainen – tai ainakin entistä moninapaisempi – maailma on täällä.

Kansainvälisten instituutioiden rooli on avainkysymys. Kykenevätkö ne uudistumaan, muuttumaan tehokkaammiksi ja toimivammiksi? Suurvaltakonsertit tai pikkuryhmät eivät tule riittämään. EU ja Nato ovat esimerkkejä uudistumiskykyisistä järjestöistä.

Tulevaa on vaikea ennustaa. Erityisesti kansainvälisessä politiikassa. Mutta ei se näytä oikein onnistuvan taloustieteilijöiltäkään. Juuri kukaan ei osannut nähdä kriisin tuloa.

Kolmas teema oli Obama. Tänään kuultava Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaispuhe on yksi aikamme tärkeimpiä. Puheiden merkitys Yhdysvaltain politiikassa on ylipäätään suuri. Ne hakevat vauhtia maan historiasta ja suuntaavat tulevaisuuteen. Siksi Obamaltakin odotetaan nyt paljon. Amerikkalaiset tahtovat kuulla, millä eväillä talouskriisin kimppuun käydään. Entä miten Irak ja Afganistan hoidetaan?

Obaman olemus viestii rauhallisuutta ja itsevarmaa nöyryyttä. Siihen yhdistyvät looginen toimintatapa ja aktiivinen kommunikaatio. Nämä ovat viestejä itsessään. Ei ihme, että Obaman kannatus on ennätyskorkealla. Mutta historiallisen kovia ovat haasteetkin.

Aamiaistilaisuudessa ministeri Jaakko Iloniemi huomautti myös neljännen, kaasukriisin, olemassaolosta. Näinhän se on. On tärkeää, että pääministereiden Putin ja Tymo?enko eilen allekirjoittama sopimus pitää ja toimeenpannaan ilman uusia ongelmia.

Tapasin tänään sekä Venäjän että Ukrainan suurlähettiläät. Halusin kuulla heidän näkemyksensä kaasukriisin kulusta. EU-keskustelu on edessä ensi maanantaina.

 Ukrainan suurlähettiläs Andrii De?t?ytsja