Olin yhteydessä valtiosihteeri Pertti Torstilaan. Pariisin ulkoministerikokous meni hyvin.

Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että nyt tarvitaan EU27:n teksti, ei vain puheenjohtajan lausuntoa. Perusteellisen keskustelun jälkeen saatiin aikaiseksi tiivis lausunto, eli EU:n ehdotus siitä, miten konflikti ratkaistaan:

1. Välitön, pysyvä tulitauko
2. Humanitaarinen apu
3. Rauhanprosessin jatkaminen

Lausunnossa (luettavissa täältä englanniksi) todetaan, että ”there’s no military solution to the Israeli-Palestinian conflict, in Gaza or elsewhere.” EU antoi vahvan tuen Arabiliiton aloitteille, Abbasille ja Egyptin välitystyölle.

Näissä kiistoissa on usein sama kaava. Tälläkin kertaa (vrt. Georgian sota) käytiin keskustelua siitä, pitäisikö kirjata kuka aloitti. Kirjaus jätettiin pois, koska ei haluttu lähteä syyttelypeliin.

Lopuksi sovittiin, että Tsekin (seuraava EU-puheenjohtajamaa, aloittaa 1.1.2009) vetämä EU-troikka lähtee alueelle alkuviikosta.

Eli näin tällä kertaa. Mitä olet mieltä EU:n toiminnasta?

Alkuun kiitokset kaikille blogikeskustelusta, joka on käynyt ymmärrettävästi vilkkaana. Ohessa katsausta Gazan tilanteeseen perustuen niihin näkemyksiin, joita viimeisen parin päivän aikana olen saanut muun muassa meidän UM:n väeltä.

Tunnette perusasetelman. Israel vetäytyi Gazasta vuonna 2005. Hamas otti alueen haltuunsa kesäkuussa 2007 palestiinalaisten yhtenäishallituksen kaaduttua. Israel ja Hamas sopivat puoli vuotta kestäneen tulitauon kesäkuussa 2008. Tilanne kärjistyi, kun Hamas julisti 18.12. tulitauon Israelin kanssa päättyneeksi. Hamas perusteli päätöstä sillä, että ”Israel ei ole kunnioittanut sopimuksen velvoitteita” viitaten Gazan saarron jatkumiseen. Jo saman päivän aikana Hamas ampui useita raketteja Israelin puolelle. Israel varoitti julkisesti kostavansa elleivät raketti-iskut lopu. Hamas jatkoi raketti-iskuja. EU vetosi Hamasiin tämän lopettamiseksi 24.12.

Israel aloitti 27.12. ilmaiskujen sarjan Gazan alueella, tavoitteenaan tuhota Gazaa hallitsevan Hamas-järjestön sotilaallinen infrastruktuuri. Voimakkaat ilmapommitukset ovat tehneet suurta vahinkoa Hamasin poliisin ja muiden aseellisten joukkojen tukikohdille, surmanneet Hamasin johtajia ja turvallisuusjoukkoja sekä vaurioittaneet salakuljetustunneleita. Sunnuntai-iltaan mennessä iskuissa oli saanut surmansa jo yli 300 henkeä, joista Hamasin mukaan ainakin 100 henkeä kuului turvallisuusjoukkoihin. YK:n palestiinalaispakolaisjärjestö UNRWA arvioi maanantaina aamupäivällä ainakin 50 siviilin kuolleen iskuissa. Gazan uhrien määrä yhden päivän aikana on suurempi kuin koskaan sitten miehityksen alkamisen vuonna 1967.

Israelin mukaan iskut olivat vastaus Hamasin raketti-iskuihin, jotka ovat kiihtyneet puoli vuotta kestäneen tulitauon päätyttyä 18.12. Pääministeri Ehud Olmertin tiedottajan mukaan sotilaalliset toimet jatkuvat kunnes Etelä-Israelissa asuvien ihmisten ei enää tarvitse pelätä raketti-iskuja. Tänään iskut laajenivat myös hallituksen kohteisiin, muun muassa Hamasin sisäministeriöön iskettiin. Sisäministeriöön kohdistuneen iskun jälkeen Israelin koneet pommittivat myös islamilaista yliopistoa, joka oli evakuoitu aikaisemmin. Hamas puolestaan jatkoi raketti-iskujaan Israeliin, joiden vuoksi ilmeisesti jo toinen siviili sai tänään surmansa.

Israelin armeijan mukaan Gazan ilmaiskut ovat vasta alkua isommalle operaatiolle. Armeijan tiedottaja arvioi, että operaatiosta voi tulla pitkäkestoinen. Puolustusministeri Ehud Barak totesi sunnuntaina, että Israel on valmis laajentamaan operaatiota ja ryhtymään myös maaoperaatioon, mikäli raketti-iskut Israelin puolelle eivät lopu. Israel on siirtänyt panssarivaunuja Gazan väliselle rajalle ja hallitus on antanut luvan kutsua 6500 reserviläistä palvelukseen.

Palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbasin mukaan iskut ovat rikollisia ja hän vaati kansainvälistä yhteisöä puuttumaan tilanteeseen. YK kokoontui sunnuntaina hätäkokoukseen käsittelemään Gazan tilannetta. Lausunnossa YK vaati osapuolia lopettamaan sotilaalliset toimet ja puuttumaan humanitaariseen kriisiin alueella. Tekstissä vaadittiin myös Gazan rajan avaamista, jotta humanitaarista apua päästäisiin toimittamaan alueelle. Lauantaina Yhdysvaltojen ulkoministeri Condoleezza Rice vaati alueelle tulitaukoa, mutta totesi Hamasin olevan syyllinen väkivaltaisuuksien alkamiseen. Sekä Venäjä että EU-puheenjohtajamaa Ranska vaativat jo lauantaina Israelia ja palestiinalaisia keskeyttämään iskut välittömästi. EU:n ulkopoliittinen edustaja Javier Solana sekä Venäjä vaativat tulitaukoa Gazaan.

Arabimaiden johtajat ovat tuominneet iskut. Sunnuntaina useissa arabimaissa järjestettiin myös mielenosoituksia, joissa vaadittiin pommitusten lopettamista.

Mitä mieltä minä sitten itse olen kaikesta tästä?

Ensinnäkin, Hamasin olisi pitänyt uusia tulitauko, eikä rikkoa sitä. Se olisi voinut välttää siviilejä kohtuuttomasti koettelevan murhenäytelmän. Sen sijaan Hamas on jatkanut rakettien ampumista. Tätä taustaa vasten Israelin julkilausuttu motiivi eli itsepuolustus on ymmärrettävä – mutta sen operaatio on ylimitoitettu ja siviiliuhrien kärsimys sietämätöntä.

Toiseksi, Gazan saarto ei ratkaise ongelmia. Se olisi lopetettava. EU on toistuvasti kiinnittänyt huomiota Gazan kurjistuvaan humanitaariseen tilanteeseen.

Kolmanneksi, kummankin osapuolen tulee välittömästi lopettaa väkivaltaisuudet. Niiden jatkumisella Gazassa olisi kohtalokkaat seuraukset laajemmin Lähi-idässä.

Neljänneksi, humanitaarisen avun saamista gazalaisille on kiirehdittävä.

Viidenneksi, ei ole muuta ratkaisua kuin rauhanomaiset toimet, joita naapurimaat, EU, Yhdysvallat ja monet muut ovat pyrkineet edistämään. YK:n turvallisuusneuvoston yhteisymmärrys vihollisuuksien lopettamisesta oli ensimmäinen myönteinen askel. Suomi vaikuttaa Lähi-idän tilanteeseen ensisijaisesti EU:n kautta. Unionin vastuu korostuu, kun Yhdysvalloissa on meneillään vallanvaihdos.

Kuudenneksi, arabimaiden lausuntoja voidaan pitää kohtalaisen maltillisina. ”Arabikatu” sen sijaan liikehtii. Yhdistettynä globaaliin talouskriisiin tämä lupaa levottomia aikoja Lähi-itään ja muuallekin. Meillä on aihetta olla hyvin huolestuneita.

Entä sinun kantasi, mitä mieltä olet?

– – –

Alla vielä puheenjohtajamaa Ranskan ulkoministerin Bernard Kouchnerin tämänpäiväinen lausunto (ranskaksi).

La poursuite de la négociation : seule solution au conflit (28.12.2008)

Déclaration de Bernard Kouchner Bernard Kouchner souligne l’importance de l’appel unanime à la fin immédiate des violences lancé la nuit dernière par le Conseil de sécurité des Nations Unies.

Face aux souffrances et aux nombreuses pertes civiles provoquées, il exprime sa vive préoccupation devant la poursuite des violences, les nouveaux tirs de roquettes de portée accrue depuis la bande de Gaza, la reprise des bombardements israéliens et les préparatifs d’une éventuelle opération terrestre.

Bernard Kouchner affirme que seul le retour à la trêve, rompue par les tirs de roquettes effectués depuis la bande de Gaza sur le territoire d’Israël, peut garantir le minimum des conditions acceptables pour la population de Gaza.

Il confirme le plein soutien de l’Union européenne aux efforts de l’Egypte, de l’Autorité palestinienne et de la Ligue arabe pour rétablir le calme et revenir à la trêve.

Bernard Kouchner rappelle la pressante nécessité d’un soutien humanitaire aux populations de Gaza, que la France et l’Union européenne sont prêtes à amplifier à tout moment.

L’Union européenne est prête à reprendre son rôle dans l’assistance aux points de passage vers Gaza qui doivent rester ouverts.

Bernard Kouchner réaffirme que la poursuite de la négociation entre l’Autorité palestinienne et le gouvernement israélien constitue la seule solution à ce conflit interminable et meurtrier, avec la poursuite des efforts en vue de retrouver l’unité entre Palestiniens.

Le ministre reste en contact avec le gouvernement israélien et l’Autorité palestinienne ainsi qu’avec ses homologues de l’Union européenne, des pays membres du Conseil de sécurité, de la Ligue arabe et avec le Secrétaire général des Nations Unies, afin d’examiner les moyens de mettre un terme aux violences le plus rapidement possible, de trouver les meilleures réponses à la situation humanitaire, de reprendre sans tarder la recherche d’une solution politique durable et de définir le rôle particulier que l’Union européenne pourrait jouer pour atteindre ces objectifs.

Lire aussi les propos de Bernard Kouchner dans le Journal du Dimanche (28.12.08)

”Le retour à la trêve est l’unique solution. Pour retrouver ensuite l’esprit d’Annapolis. J’ai appelé hier mes homologues européens. Ils sont déterminés à peser de tout leur poids sur ce dossier et à plaider auprès de Barack Obama pour que cette région du monde soit une des priorités des premiers mois de son mandat. Il risque d’être mobilisé par les affaires intérieures et la crise économique. Les Européens ont un rôle à jouer”.

Lähi-idässä tapahtuu jälleen karmeita. Annoin asiasta illansuussa seuraavan lausunnon:

”Suomi tuomitsee Gazan väkivaltaisuuksien eskaloitumisen ja vetoaa osapuoliin tilanteen rauhoittumisen puolesta. Suomi on erityisen huolestunut siviiliväestön elinolosuhteiden nopeasta huonontumisesta Gazassa.

Israelin pommitukset ovat vaatineet suhteettoman paljon siviiliuhreja, ja niiden tulisi loppua. Toisaalta myös Hamasin ja muiden ääriryhmien raketti-iskujen on loputtava välittömästi. Osapuolten tulisi saada tulitauko uudelleen aikaan mahdollisimman pian.”

Tämä on yksi vuoden parhaista hetkistä. Muutama soitto kavereille. Kaikki hiljenee. On aika viettää joulua.

Flunssakin on paranemaan päin. Huomenna aamulla pitkälle lenkille…ja sitten jouluherkkujen ääreen.

Suurkiitos koko ulkoministeriön väelle fantasisesta työstä! On turvallinen olo kun tietää, että meillä on loistavia suomalaisia ympäri maailmaa.

Kiitos myös kaikille blogin lukijoille ja kommentaattoreille siitä, että te jaksatte keskustella ulkopolitiikasta. Meidän yhteinen blogi on osoitus siitä, ettei tämä ulko- ja turvallisuuspolitiikka mitään salatiedettä ole.

Oikein hyvää joulua kaikille…ja muistakaa – Increase the Peace!

Muuttokuorma lähti Brysselistä perjantaina. Sitä on tapana unohtaa miten rankkaa muuttaminen onkaan. Rojua on aina liikaa. Ei muutakuin kierrätykseen.

Viikonloppu meni mukavasti. Asustimme ystäviemme Jan ja Iiris Storen luona. Hauskaa oli, kuten aina. Janne on vanha tuttu jo vuosien takaa. Hän oli meidän EU-edustuston kakkosena kun muutimme Brysseliin vuonna 1999. Nyttemmin hän on meidän EU-suurlähettiläs, eli koko EU-politiikkamme kulmakivi.

Viikonloppuna hyvästelimme kavereita. Toistaalta eihän ne kaverit minnekään katoa. Brysselistä lentää Helsinkiin parissa tunnissa…sen reissun tunnen kuin omat taskuni. On tullut rampattua reittiä lähes kerran viikossa viimeisen viiden vuoden ajan.

Lensimme tänään tänne Solihulliin joulunviettoon. Luvassa perinteiset joulumenot. Vain yksi miinus – Mikael Forssell ei pelaa enää Birminghamissa, joten perinteinen Tapaninpäivän ottelu jää väliin.

Pari viimeistä päivää olen potenut jonkinasteista flunssaa. Tyypillistä – heti kun duunit loppuvat niin nokka vuotaa. Tekisi mieli treenata, mutta maltan mieleni.

Joulupyhinä kirjoitan blogia harvemmin. Jossain vaiheessa ajattelin kuitenkin vähän summata mennyttä vuotta. Siihen saakka toivotan kaikille blogin lukijoille ja kommentaattoreille oikeen hyvää joulua. Kiitos teille kaikille. Ilman teitä tätä blogia ei olisi. Joulupeace!

Huippari meni suorastaan loistavasti. Tiukoista ilmastotavoitteista pidettiin kiinni ja me saimme tärkeimmät neuvottelutavoitteet läpi. Virkamiestiimi, pääministeri, Mauri Pekkarinen ja Paula Lehtomäki tekivät erinomaista työtä.

Omat aivoni taisivat vielä olla Nobel-juhlissa ja Etyj-kokouksessa. Huipparissa sovittiin myös 200 miljardin elvytyspaketista ja Lissabonin sopimuksen jatkosta.

Olen aiemmin todennut, että puheenjohtaja ei tee asialistaa vaan asialista tekee puheenjohtajan. Ranska oli tällä kertaa loistava puheenjohtaja. Välimeriunioni, Georgia, finanssikriisi, Lissabon sekä ilmasto- ja energiapaketti hoidettiin hyvin.

Presidentti Sarkozylta ei puuttunut energiaa eikä johtajuutta. Bernard Kouchner johti ulkoministereiden neuvostoa suvereenisti. Homma niin sanotusti toimi.

Tänään meikäläisellä on viimeinen varsinainen työpäivä ennen joululomia. Isännöin muun muassa entisten ulkoministereiden lounasta, jolle osallistuvat Tarja Halonen, Paavo Väyrynen, Pär Stenbäck, Pertti Paasio, Heikki Haavisto, Paavo Rantanen, Erkki Tuomioja ja Ilkka Kanerva.

Entisten ulkoministereiden kanssa ryhmäkuvassa (Kuva: Raino Heinonen)

Lounaan jälkeen osallistun Martti Ahtisaaren kanssa European Council for Foreign Relations -seminaariin. Illalla meillä on vielä kabinetin pikkujoulut, jotka alkavat tietenkin yhteisellä spinning-tunnilla…

Loppuviikko meneekin sitten Brysselin päässä muuttolaatikoita pakatessa.

Terveisiä Brysselistä. Iltaa pukkaa. Pieni tauko ennen perhekuvaa ja työillallista.

Keskustelu Lissabonin sopimuksesta oli hyvä. Eteenpäin mennään. Irlanti on tehnyt paljon työtä.

Keskustelu ilmasto- ja energiapaketista oli myös hyvä. Veikkaan, että kompromissi syntyy. Lopulliset paperit jaetaan huomenna.

Kuten varmaan kuulitte poliittinen valtiosihteerini Teija Tiilikainen palaa yliopistomaailmaan. Keskustelimme asiasta Teijan kanssa pitkään. Olisin toivonut että hän jatkaa valtiosihteerinä.

Teija on aivan fantastinen tyyppi, todellinen ammattilainen ja kaikenlisäksi hyvä kaveri. Olemme tehneet paljon hommia yhdessä vuosien mittaan.

Teijan valinta oli kuitenkin täysin ymmärrettävä. Olen saletti, että jatkamme yhteistyötä vastaisuudessakin. Minä aion ainakin häntä häiritä.

Suurkiitos Teija!

Tänään on suuri päivä pienelle Suomelle. Presidentti Martti Ahtisaari saa Nobelin rauhanpalkinnon. En voisi kuvitella ketään, joka sen paremmin ansaitsisi. Hän on todellinen rauhantekijä.

Palkinto on ensisijaisesti Martti Ahtisaaren, mutta myös Suomen. Jokainen suomalainen voi tänään olla ylpeä siitä, että Ahtisaari saa yhden maailman arvostetuimmista palkinnoista. Samalla hän liittyy arvovaltaiseen rauhannobelistien joukkoon, jossa hänen edeltäjiään ovat muun muassa Nelson Mandela, Mihail Gorbatshov, Jimmy Carter ja Al Gore.

Palkinnon myötä presidentti Ahtisaari nousee myös Suomen suurmiesten joukkoon Mannerheimin ja Kekkosen rinnalle.

Olin erittäin otettu siitä, että sain nobelistilta henkilökohtaisen kutsun osallistua palkinnonjakoseremoniaan. Tilaisuus oli koskettava ja Ahtisaaren puhe vaikuttava. Presidentin viesti – ”rauha on tahdon asia” – oli kirkas.

Saavuin Osloon yhdessä pääministeri Matti Vanhasen kanssa. Yhteismatka jatkuu huomisaamuna Brysseliin, jossa meitä odottaa Eurooppa-neuvoston kokous.

Harjoitin tänään myös hiihtodiplomatiaa Holmenkollenilla. Tapasin Norjan kollegani Jonas Stören hiihtolenkin merkeissä. Mukanamme sivakoi myös valtiosihteeri Pertti Torstila. Suksi luisti, ei vähiten Störellä, joka on todellinen tekijämies.

Holmenkollenilla Jan Stören kanssa.

 

Pertti Torstilan kanssa hiihtolenkin jälkeen

Nyt vuorossa on Ahtisaaren kunniaksi järjestettävä gaalaillallinen Oslon Grand Hotellissa. Sitten lepäämään ikimuistoisen päivän päätteeksi.

Viimeiset päivät on ollut sellaista toipumista. Olo on kuin maratonin jälkeen. Kyllä tuo Etyj-rumba taisi viedä mehut. Sen päälle tuli vielä ulkoministeriön pikkujoulut, Kokoomuksen 90-vuotiskekkerit ja Linnan juhlat.

Sunnuntaina lensimme Brysseliin. Maanantaina meillä oli ulkoministerikokous. Valmistelimme loppuviikon huippukokousta ja keskustelimme muun muassa Kongon tilanteesta, Lähi-idästä, Pakistanista ja EU:n laajentumisesta.

Tänään pidin pari puhetta, jotka löytyvät ”julkaistut”-osiosta. Puhuin vapaasti, mutta kirjoitetun tekstin allekirjoitan mielelläni. Ensimmäisessä puheessa käsitellään Itämerta, toisessa EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.

Aamuisessa EU-ministerivaliokunnassa valmistelimme Eurooppa-neuvostoa ja keskustelimme muun muassa Itäisestä kumppanuudesta ja EU:n kuluttajasuojasta.

Päivän mittaan sain myös erinomaisen briiffin energiapolitiikasta. Aivoriihessa oli asiantuntijoita ulkoministeriöstä, Suomen Pankista ja teollisuus- ja elinkeinoministeriöstä. Rautaisia ammattilaisia. Palaan energiakysymyksiin myöhemmin.

Huomenna lennän pääministeri Matti Vanhasen kanssa Osloon. Osallistumme Martti Ahtisaaren Nobel-juhlallisuuksiin. Olen erittäin otettu kutsusta. Se on suuri kunnia.

Varsinainen seremonia järjestetään lounaan kieppeillä. Sen jälkeen menen Holmenkollenille hiihtämään Norjan ulkoministerin, Jonas Gahr Stören kanssa. Illalla on vielä luvassa Nobel-gaala. Odotettavissa sinivalkoinen päivä.

Haluaisin vielä lopuksi kiittää kaikki Etyj-järjestelyihin osallistuneita. Poliisit, vapaaehtoiset, autonkuljettajat, Etyj-sihteeristö, arkkitehdit, kokit ja kaikki ne, jotka olivat mukana käytännönjärjestelyissä tekivät aivan fantastista työtä. Kiitos siitä!

Omasta puolestani pahoittelut siitä, että liikenteen kanssa oli ongelmia. Toivottavasti se ei häirinnyt liikaa.

PS. Jag skulle också vilja tacka Björn Månsson för hans vänliga ord efter mötet. Mycket uppskattat.

Tiukka kahden päivän puristus on ohitse. Kopautin juuri nuijaa Etyj-ministerikokouksen päätteeksi.

Olen tyytyväinen tuloksiin, vaikkemme kaikkea saavuttaneetkaan. Diplomatiassa on aina tavoiteltava parasta, mutta yleensä tyydyttävä mahdolliseen. Helsingin kokous testasi sen, mihin 56 maan valtioryhmä tässä maailman tilanteessa yhdessä pystyy. Meillä on nyt parempi ymmärrys siitä, missä olemme, sekä kirkkaampi kuva tulevasta suunnasta.

Etyj pystyi vuonna 2008 uudistamaan olemuksensa konfliktinratkaisumekanismina sekä merkittävänä eurooppalaisen turvallisuuskeskustelun näyttämönä. Järjestö nostettiin pois kansainvälisen politiikan kaapin päältä ja otettiin käyttöön. Ennätysvilkas ministeriosallistuminen oli tästä selvä osoitus.

Ministerikokous pääsi sopuun 13 päätöksestä. Tämä edellytti kovaa työtä ja oli hyvä saavutus. Olimme lähempänä sopua poliittisesta julistuksesta kuin kertaakaan kuuteen vuoteen. Tämän tunnustivat kaikki. Yllätykseen emme yltäneet, mutta maksimitulokseen kyllä.

Etyjin ydintä ovat yhteisesti hyväksytyt periaatteet ja arvot, diplomatia ja vahva kenttätoiminta. Nämä kaikki joutuivat koetukselle kuluneena vuonna. Helsingin hengen luoma perusta kuitenkin kesti. Osin meidän ansiostamme. Voimme olla saavutuksesta ylpeitä.

Suuri kiitos puheenjohtajuuden hyvästä sujumisesta kuuluu mahtavalle virkamiesjoukkueellemme. Wienin tiimi teki hienoa työtä suurlähettiläs Antti Turusen johdolla. Suurlähettiläs Aleksi Härkösen vetämä Helsingin sihteeristö piti oman pääni veden pinnalla. Ja järjestelyistä vastannut Annikka Alangon porukka ansaitsee kaiken kunnian upeista kokouspuitteista. Lämmin kiitos teille ja kaikille muille työhön osallistuneille!

Seuraavana on vuorossa ulkoministeriön pikkujoulujuhla. On aika vetää yhteen kulunutta vuotta rennommissa merkeissä! Tätä seuraa vielä Kokoomuksen 90-vuotisgaala. Mutta ylivoimainen huipentuma on se, kun loppuillasta näen oman perheeni.

 Sveitsin ja Ruotsin ulkoministeri, Micheline Calmy-Rey (vas.) ja Carl Bildt torstaina työlounaalla (kuva Petri Krook)

 Etyjin pääsihteeri, Marc Perrin de Brichambaut (vas.), Ranskan ulkoministeri Bernard Kouchner kokoussalissa (kuva Petri Krook)

 Helsingin minsiterikokouksen toinen kokouspäivä salissa (kuva: OSCE/Mikhail Evstafiev)

USAn apulaisulkoministeri Daniel Fried (vas.) ja Saksan suurlähettiläs Heiner Horsten (kuva: OSCE/Mikhail Evstafiev)

 Venäjän ulkoministeri Sergey Lavrov puhevuorossa perjantain loppuistunnossa (kuva Petri Krook)

 

 Lehdistö työssään ministerikokouksen mediakeskuksessa (kuva: OSCE/Mikhail Evstafiev)

Pääministeri Matti Vanhanen perjantaina kokoussalissa (kuva Petri Krook)

Tässä alla Helsingin etyj-ministerikokouksen poliittinen julistusluonnos, josta ei päästy yhteisymmärrykseen:

Chairmanship: Finland

DRAFT HELSINKI MINISTERIAL DECLARATION

RENEWING THE SPIRIT OF HELSINKI

We, the Foreign Ministers of participating States of the Organization for Security and Co-operation in Europe, meet in the birthplace of the Helsinki process to set a course for our future action. We underscore the role that our Organization has played in erasing the lines that once divided our countries. We also recognise the indispensable contribution of our Organization to the establishment of unique arms control and confidence building regimes. We are committed to use the OSCE to promote security and co-operation in its region, guided by the UN Charter and the Universal Declaration of Human Rights.

We reaffirm that the Helsinki Final Act and subsequent jointly agreed OSCE documents remain the foundation of our work. We will apply the OSCE principles in a consistent manner and in keeping with international law, contributing to the formation of a common and indivisible security space free of dividing lines. We remain dedicated to a co‑operative and comprehensive approach to security based on our common values of human rights, democracy and the rule of law.

We undertake to reconfirm common purpose as the basis for our action. In order to respond to today?s challenges in the spirit of Helsinki:

· We reaffirm our adherence to all OSCE principles and commitments. All OSCE commitments, without exception, apply equally to each participating State. Their implementation will remain the basis of our common work also in the future. We pledge that our States will be accountable to each other and to their citizens in implementing OSCE principles and commitments.

· We continue to support each other in working towards our common goals. We recognise the OSCE?s continued contribution to the stability and consolidation of democracy in all its participating States. We will endeavour to further strengthen the effectiveness of the Organisation. We will deepen our practical efforts in support of OSCE participating States, further developing concrete programmes through OSCE institutions and field operations in close consultation with the host countries. We will continue OSCE activities in Kosovo in close co-operation with the United Nations and other international institutions.

· We are determined to address unresolved conflicts in the OSCE area as a matter of priority. We are seriously concerned over their negative consequences for regional and human security, and will re-invigorate our efforts to promote their settlement. Lasting solutions can only be based on a negotiated settlement in accordance with OSCE principles. –We call on the parties to the Transnistrian settlement process to resume without preconditions constructive work in the 5+2 negotiating format to achieve a durable solution.–We welcome the constructive and positive momentum in the peace process for the political settlement of the Nagorno-Karabakh conflict established after the meetings of the Presidents of Armenia and Azerbaijan and the signing of the Moscow Declaration on 2 November 2008.

· We commend the prompt action by the Chairman-in-Office in response to the armed conflict in Georgia in August 2008. We call on all the parties to fulfil commitments in accordance with the agreements of 12 August and 8 September. We support a continued role for the OSCE in monitoring the ceasefire and working to restore confidence, and will strengthen OSCE field presence throughout the affected areas. The Geneva process, co‑chaired by the EU, UN and OSCE, provides a useful platform for building security and stability in the region and addressing the question of refugees and displaced persons.

· We are convinced that action to safeguard arms control regimes negotiated within the OSCE framework is urgently needed. We call on all States Parties to the CFE Treaty to implement their treaty obligations and work together on conditions to enable all Parties to ratify the adapted CFE Treaty to restore the viability of the regime, a cornerstone of European security.

· We will assist participating States to address threats to their citizens and societies. We will strengthen OSCE action in countering terrorism and tackling problems related to small arms and light weapons, as well as combating trafficking in human beings and illicit drugs. We will fight intolerance and discrimination, advance gender equality and promote the development of our pluralistic societies. We will raise awareness of and enhance cooperation in addressing potential security implications of climate change as well as other global threats and challenges.

· We will further develop partnerships in a globalising and increasingly interconnected world. We will enhance our dialogue with the OSCE?s Parliamentary Assembly as the Organization?s parliamentary dimension. We value the OSCE?s relations with our Mediterranean and Asian Partners, and are ready to share our experience in developing co-operative security with other regions. We will deepen our co-operation with other international and regional organisations and institutions on the basis of the Platform for Co-operative Security.

Renewing the spirit of Helsinki requires a willingness to consider new ways to strengthen security across the OSCE area. We take note of recent initiatives of Presidents of Russia and France regarding the strengthening of security from Vancouver to Vladivostok and consider the OSCE a natural forum to follow-up on them. We will engage in substantive exploratory talks building on the ideas and ambitions embodied in this declaration, taking into account the contribution of all existing security institutions in Europe. With a view to promoting our common values, strengthening comprehensive and indivisible security and contributing toward conflict settlement we will be ready to consider the possibility of convening an OSCE High Level meeting.