Huomenna alkaa kolmen viikon rupeama, jonka jälkeen loma maittaa.

Ensi viikolla painopiste on Etyj-ulkoministerikokouksessa, johon on tulossa ennätykselliset 53 ministeriä. Vain Kanadan, Italian ja Maltan kollegat ovat tällä kertaa muualla. Sitä ennen (tiistaina) käyn Brysselissä niin sanotulla transatlanttisella illallisella, johon osallistuvat EU- ja Nato-ulkoministerit sekä Sveitsin kollega.

Etyj-kokouksen virallinen osuus on torstaina ja perjantaina. Keskiviikkona isännöin kvintetin, eli Espanjan, Kreikan, Kazakstanin ja Liettuan illallista.

Perjantai-iltana on sitten luvassa ulkoministeriön pikkujoulut sekä Kokoomuksen 90-vuotisgaalaillallinen. Jotta ei menisi ihan kuivaksi niin itsenäisyyspäivänä on luvassa kirkko, valtioneuvoston lounas ja presidentin vastaanotto.

Sunnuntaina lennän taas Brysseliin, jossa meillä on EU-ulkoministerikokous maanantaina 8.12. Sieltä takaisin Helsinkiin tiistaiksi. Keskiviikkona onkin sitten luvassa suurta suomalaisjuhlaa Oslossa, jossa Martti Ahtisaari vastaanottaa Nobelin Rauhanpalkinnon.

Oslosta lennän suoraan EU:n huippukokoukseen Brysseliin. Luvassa on pitkä kokous, jossa väännetään ilmasto- ja energiapakettia.

Jotta ei menisi ihan löysäilyksi niin muuttokuorma lähtee Brysselistä kohti Suomea joulukuun kolmannella viikolla…Näen jo edessäni muhkean joulukinkun.

Eiliset terrori-iskut Intian Mumbaissa järkyttivät. Tuomitsen teot ehdottomasti. Yksikin uhri on liikaa. Nyt heitä näyttää valitettavasti olevan runsaasti eikä tilanne ole vielä edes kokonaan ohi. Aamulla saamani tiedot kertoivat yli sadasta kuolleesta. Lähetän surunvalitteluni surmansa saaneiden omaisille.

Pahimmillaan laajat terroriteot horjuttavat Intian vakautta. Tällaisten vaikutusten estäminen olisi tärkeää. Epävakaus ja terrorismi ovat jo läsnä Intian lähialueella, Pakistanissa ja Afganistanissa.

Intian hallitus ansaitsee selvän tukemme terrorismin torjumisessa ja tilanteen rauhoittamisessa. Mumbain isku osoitti jälleen, ettei terrorismilla ole rajoja. Kansainvälinen yhteistyö sen torjumisessa on entistäkin tärkeämpää.

Keskustelin Intian tilanteesta suurlähettiläämme Asko Nummisen kanssa. Hän antoi minulle tuoreimman tilannekatsauksen ja kertoi suurlähetystön toimista mahdollisten suomalaisuhrien selvittämiseksi. Tämänhetkisten tietojen mukaan suomalaisia kuolonuhreja ei ole, mutta uhrien mahdollisuutta ei vielä voida poissulkea. Yksi loukkaantunut on löytynyt ja suurlähetystö on saanut häneen yhteyden.

Toinen huolenaihe kuluvalla viikolla on ollut Thaimaa. Hallitusta vastustavat mielenosoitukset ovat halvaannuttaneet normaalin lentoliikenteen ja aiheuttaneet sadoille matkailijoille erittäin hankalan tilanteen. Bangkokin lentokentän pysyessä suljettuna kaupunkiin jäävien suomalaisten määrä kasvaa.

Soitin myös Bangkokissa olevalle suurlähettiläällemme Lars Backströmille. Jatkuva tilannearviointi on päällä ja pidämme tiivistä yhteyttä myös suomalaisiin matkanjärjestäjiin.

Perustietoa EU:sta

Huonojen uutisten vastapainoksi tänään oli ohjelmassa myös EU-asioita. Olin Brysselin lehdistöneuvoksemme Marko Ruonalan kirjoittaman uuden EU-perusteoksen julkistamistilaisuudessa. UM:n Eurooppatiedotuksen uusi EU-perusteos on Euroopan unionin toimintaa, toimielimiä, päätöksentekoa ja politiikanaloja valottava, kaikille EU-asioista kiinnostuneille tarkoitettu kirja. Mainio ja tiivis paketti.

Julkistamistilaisuudessa oli myös paikalla opiskelijoita Helsingin yliopiston EU-opintokokonaisuudesta ja Laurea-ammattikorkeakoulun Leppävaaran yksiköstä. Paljon hyviä kysymyksiä ja keskustelua. Tilaisuuden tallenne löytyy UM:n sivuilta.

Jos vähänkään kiinnostaa, kannattaa tsekata EU-perusteos, se löytyy sähköisenä osoitteesta www.eurooppatiedotus.fi/julkaisut.

Suomen- ja ruotsinkielistä kirjaa saa painettuna Eurooppa-tiedotuksen palvelupisteistä eri puolilta Suomea, ja sen saa tilattua myös postitse.



Ruonalan Markon kanssa kirjaa ihastelemassa

 

 

Aamu alkoi Mäkelänrinteen altaalla. Sieltä sai sopivasti vauhtia YK-liiton tilaisuuteen Finlandia-talolla. Siellä käsittelimme YK:n, EU:n ja Etyj:n roolia rauhanrakentajana. Näiden rinnalle nostin esille Naton keskeisen roolin rauhanrakentajana. Esimerkkeinä mainitsin Kosovon ja Afganistanin.

YK-liiton puheenjohtaja Jutta Urpilainen piti erinomaisen puheenvuoron, jonka voisin allekirjoittaa sellaisenaan. En tiedä löytyykö puheenvuoro julkaistuna YK-liiton kotisivuilta, mutta meillähän on mahtava blogikeskustelutiimi, joka sen varmasti löytää. Oma puheenvuoroni pohjautui pitkälti LSE-puheen teeseihin. Puhe on muuten käännetty suomeksi ja pistän sen nettiin huomenna.

YK-tilaisuuden jälkeen käsittelimme aina niin seksikästä tuottavuusohjelmaa hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Sieltä jatkoin Väyrysen Paavon kanssa ulkoministeriön johtoryhmän kokoukseen.

Isännöin myös ulkomaantoimittajien lounasta. Loistava porukka. Kävimme läpi Etyj-kokousta. Runners-lehden haastattelun ja parin tapaamisen jälkeen piipahdin Säätytalolla Suomenmaa-lehden 100-vuotisjuhlilla. Onnittelut Suomenmaalle!

Illalla sain vielä kunnian isännöidä Eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa Merikasarmilla. Jälleen kerran erinomaista keskustelua ajankohtaisista ulkopoliittisista aiheista. Ulkoasiainvaliokunta on todella ammattimainen porukka.

Loppuun vielä kaksi linkkiä. Ensimmäinen on osa Etyj:n kampanjaa pienaseita vastaan. Kyseessä on paljon suosiota saanut tietokonepeli, joka on rakennettu suomalaisin voimin. Peli löytyy tästä.

Toinen on viimeviikkoisella Lontoon-matkalla purkitettu Financial Timesin haastattelu. Kyseessä on FT:n TV-haastattelu, joka löytyy ”View from Europe”-kohdan alta kun skrollaa sivua hiukan alaspäin. Siinä mielessä hauskaa, että viime viikon maanantain haastateltava oli Jyrki Katainen, ja tällä viikolla allekirjoittanut. Omat haastatteluni (niitä on kaksi) liittyvät kansainvälisiin instituutioihin ja Georgian kriisiin.

Mielipiteitä ja näkemyksiä otetaan ilolla vastaan.

 

 

Lumimyräkkä vaikutti myös Brysselin lentohin. Laskeuduin Helsinkiin vasta aamuyöllä. Onnneksi maanantai-aamun ohjelmassa oli joustovaraa. Ei tätä hommaa ilman yöunia jaksaisi.

Aloitin aamun venäläisen Expert Severo-Zapad-lehden haastattelulla. Sen jälkeen isännöin Ruotsin suurlähettilään Eva Walder-Brundinin läksiäislounaan. Paikalla arvovaltainen porukka suomalaisia vaikuttajia Paavo Lipposesta Matti Klingeen.

Iltapäivä alkoi seminaarissa, jossa keskustelimme kokonaisvaltaisesta kriisinhallinnasta. Puhujina muun muassa Martti Ahtisaari, Anne Holmlund ja Jyri Häkämies. Hyvä keskustelu.

Kabinettipalaverin jälkeen pidin puheenvuoron eduskunnassa. Aiheena Helsinki-prosessi.

Lopuksi meillä oli vielä Etyj-porukan kanssa palaveri ensi viikon ulkoministerikokouksesta. Kyllä meillä on mahtava porukka. Kävimme läpi ohjelmaa ja askelmerkkejä.

Luvassa on aikamoinen viikko. Kokoukseen on näillä näkymin tulossa 49 ulkoministeriä! Normaalisti Etyj-kokouksissa on noin 30 ulkoministeriä. Tulossa on delegaatiomäärältään suurin Suomessa koskaan järjestetty kansainvälinen kokous.

Olisihan tässä kiva paukutella henkseleitä ja hehkuttaa, että porukat tulevat paikalle, koska Suomen Etyj-puheenjohtajuus on mennyt ihan mukavasti…mutta kyllä se nyt vaan on niin, että osallistujamäärä korreloi enemmän maailmanpolitiikan myllerrystä kuin meidän erinomaisuutta.

Hieno päivä Lontoossa. Tapasin David Milibandin. Annoin haastattelut Financial Timesille ja Guardian-lehdelle.

Aamiaistapaaminen David Milibandin kanssa

Sen jälkeen osallistuin Centre for European Reform think-tankin keskusteluun Venäjästä, talouskriisistä ja Euroopan tulevaisuudesta. Iltapäivällä tapasin vielä opposition William Haguen.

Suomalaistoimittajien kanssa Foreign Press Associationin tiloissa

Nyt olen matkalla LSE:iin pitämään puhetta. Se on eräänlainen ”toinen diagnoosi” Georgian sodan jälkeisestä maailmasta. Tässä lopullinen tuote ja suomeksi myös. Sieltä löytyy paljon myös näillä sivuilla esitettyjä ajatuksia. Olisin erittäin kiitollinen kommenteista, näkemyksistä ja vastaväitteistä.

Ohessa vielä pari Lontoosta tullutta valokuvaa:

Oikealla Professori William Wallace LSE:ssa

Westminsterin Kokoomuksen aamiaisella

 

Terveisiä Dublinista. Lensimme tänne aamulla Päivi Luostarisen, Tanja Jääskeläisen ja Juha Kirstilän kanssa. Tavoitteena keskustella Lissabonin sopimuksesta.

Osallistuin kolmeen tilaisuuteen ja annoin haastatteluja paikalliselle medialle.

Vas. puhujana on professori Daniel C. Thomas (UCD), ulkoministeri Micheál Martin ja professori Bridget Laffan (UCD)

Ensimmäinen tilaisuus pidettiin UCD:n (University College Dublin) johdolla. Emäntänä toimi ystäni professori Brigid Laffan. Olin Brigidin oppilas Bryggessä. Myöhemmin opetimme siellä yhdessä ja kirjoitimme yhdessä luvun yhteen kirjaankin.

Tilaisuuteen osallistui myös Irlannin ulkoministeri Micheál Martin. Aiheeksi oli annettu ”What is Europe for?”. Perusteesit pöytään: rauha, vakaus, vauraus ja turvallisuus.

Micheál Martin

Tilaisuuden jälkeen meillä oli Micheálin kanssa työlounas. Keskustelimme Lissabonin sopimuksesta ja Suomessa järjestettävästä Etyj-kokouksesta.

Erinäisten haastattelujen jälkeen olin Irlannin parlamentissa kuultavana Lissabonin sopimuksesta. Vertailin maidemme yhtäläisyyksiä ja kokemuksia EU:ssa.

Kaikenkaikkiaan hieno päivä ja toivon, että se vei Irlannin EU-keskustelua hitusen verran eteenpäin.

Lennämme Lontooseen vielä illalla. Huomenna aamulla tapaan David Milibandin. Ohjelmassa on muitakin mielenkiintoisia tilaisuuksia, kuten esimerkiksi Centre for European Reformin (CER) panelikeskustelu, tapaaminen William Haguen kanssa (konservatiivipuolueen ”varjoulkoministeri”), luento LSE:ssä ja illallinen lontoolaisten vaikuttajien kanssa.

Pistän LSE-puheen nettiin huomenna iltapäivällä. Odotan innolla kommentteja. En vähintään siksi, että työstin puhetta kauan ja tarmolla.

Financial Timesin kansi on tänään hienoa katsottavaa meidän suomalaisten näkökulmasta. FT on valinnut Jyrki Kataisen vuoden eurooppalaiseksi valtiovarainministeriksi. Aivan mahtava juttu.

Lehti hehkuttaa otsakkeella ”The Finn Wins It”. Juttu ja video löytyvät täältä.

FT:n pääargumentti on tämä, että kaikkien kriteerien jälkeen ”There was…one last man standing: Finland’s Jyrki Katainen..Finland is a sudden rarity in Europe – stable financially and still expected next year to run a healthy budget surplus”. Ei hassumpaa hehkutusta…

On pakko ottaa pieni tauko puheen kirjoittelusta. Hyvin se on viikonlopun aikana edennyt, mutta olin unohtanut miten kauan tähän vääntämiseen menee. Nyt ymmärrän miksi preferoin puheita, jotka pohjautuvat ”ranskalaisiin viivoihin”…

Perusrakenne on säilynyt samana, mutta olen lähtenyt erilaisille poluille. Kolumnit ja blogit kirjoitan mielestäni nopeasti, mutta puheisiin tai akateemisiin artikkeleihin tarvitsen aina enemmän aikaa. Parhaiten se onnistuu pitämällä taukoja. Yön yli nukkuminen tekee myös hyvää. Aamulla teksti näyttää usein paremmalta kuin illalla.

Ajattelin vielä takoa tietskaria lennolla Brysselistä Helsinkiin. Sitten tuikkaankin jo puheen sisäiselle kommenttikierrokselle. Lopputulos on sitten nähtävissä ensi torstaina.

Nyt takaisin tekstin pariin…

Kävin tänään perinteisessä Cooper-testissä, eli 12 minuutin juoksussa. Viime kerrasta olikin vierähtänyt jo 16 vuotta.

Juoksun järjesti Flying Finns yleisurheiluseura täällä Brysselissä. Vetäjänä jälleen kerran Pekka Roto, joka kyllä ansaitsee toiminnastaan jonkinlaisen kunniamerkin. Joka lauantai urheilukentälle kerääntyy varmaan yli 50 suomalaista lasta ja nuorta yleisurheilemaan.

Tänään juostiin kolme Cooperia. Ensin lasten ”neljän minuutin Cooper”, sitten nuorten 12 minuutin juoksu, ja lopuksi meidän, 40-kriisiä potevien testi.

Oma tavoitteeni oli parantaa 16 vuotta vanhaa ennätystäni, joka oli 3200m. Lähdin nakuttamaan 1’30 kierroksia, eli 3’45 kilometrejä. Pekanpoika Johannes Roto oli loistava kirittäjä. Siinä vetelimme vuorotahtiin ja hyvin rullasi.

Pysyimme tahdissa loppuun saakka ja kahdella viimeisellä kierroksella saimme vielä vähän lisättyäkin. Lopputulos 3230m! Yritimme vielä kinuta mittatuomarilta kymmentä lisämetriä, mutta ei irronnut…

Omia arkistoja varten todettakoon, että keskipulssi oli 170. Anaerobisen kynnyksen (minun kohdallani 171) yläpuolella olin 8’40. Ja kävin lopussa myös maksimiykkeessä, eli 185 tykytyksen kieppeillä.

Amsterdamin maratonpettymyksen jälkeen juoksuegolle teki hyvää parantaa omaa ennätystä. Kuulin testimahdollisuudesta vasta eilen. Takana oli loppujenlopuksi aika raskas treeniviikko, joka sisälsi yhteensä 6,5 tuntia juoksua, uintia, spinninkiä ja joogaa.

Nyt on taas motivaatiota jatkaa juoksemista. Kohti uusia tavoitteita kunnes 50-kriisi iskee…

 

Aamu ei olisi voinut paremmin alkaa. Olimme sopineet tärskyt Hanna-Mari ja Mirjami Seppälän kanssa Mäkelänrinteen altaalle. He olivat treenaamassa Riia-Rosa Koskelaisen kanssa joulun alla pidettäviä EM-kisoja varten.

Omalta osalta vuorossa oli tekniikkatreenit. Sain erinomaisia vinkkejä Mirjamilta ja Hanna-Marilta. Vapaauinti tuntui paljon rennommalta kuin aiemmin. Ei sitä oikein aina tajua miten paljon uinnista on tekniikkaa.

Enhän minä mikään Phelps ole ja 100m vaparissa saan olla tyytyväinen jos saan kauhottua 50 metriä ennenkuin Hanna-Mari on jo maalissa, mutta kyllä pienet kehitysaskeleet aina lämmittävät harrastelijan mieltä. Eteenpäin on menty viime tammikuusta, jolloin sain elämäni ensimmäisen uintioppitunnin Ruson Villeltä. Pinnalla pysyy.

Aamukahdeksalta meillä oli hallituksen EU-ministerivaliokunta, jossa käisteltiin laajentumista. Aiheesta lisää viime lauantaina julkaistusta HS-vieraskynästä. Kaikki kommentit tervetulleita. Ja kiitos muuten eilisistä puhekommenteista. Lisää vaan. Väännän puhetta viikonloppuna.

Kiitos myös ulkoministeriön porukalle, jonka kanssa pohdimme puheen sisältöä tänään Merikasarmilla. Erinomainen ”brainstorming”-sessio, vaikka meitä taisikin olla salissa yli 50.

Tänään meillä oli myös hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta, eli UTVA. Yhdessä presidentin kanssa työstimme turvallisuuspoliittista selontekoa, eli SELKOa ja teimme päätöksiä kriisinhallinnasta. Hyvin ja hyvässä hengessä meni.

Ilalla ajattelin katsellan Ylen Nenäpäivän ohjelmaa, joka näkyy TV2 puolella. Seuraan erityisellä mielenkiinnolla omaa debyyttiäni runoilijana. Satiiri on ymmärtääkseni vaikea taiteenlaji…