Osallistuin tänään EU:n ja Keski-Aasian maiden ulkoministerikokoukseen Pariisissa. Keskityimme turvallisuuskysymyksiin: huumeiden ja ihmiskaupan torjuntaan sekä energia- ja ympäristöturvallisuuteen. Nämä ovat kaikille tärkeitä asioita.

Keski-Aasialla on EU:lle kasvava strateginen merkitys. Tämä tiedostetaan nyt entistä laajemmin. Georgia opettaa.

Unionin ulkopolitiikan painopiste on siirtymässä itään: Itä-Eurooppaan, Etelä-Kaukasukselle ja Keski-Aasiaan. EU:n on syvennettävä kumppanuuttaan itämaiden kanssa. Geopoliittiseen kilpajuoksuun ei olla lähdössä, eikä pidäkään. EU:lla on paljon ”soft poweria”, yhteistyövaraista vaikutusvaltaa ja vetovoimaa.

EU on hyvä modernisaatiokumppani Keski-Aasian maille. Sen periaatteet – demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio – ovat lähtökohtana, samoin kuin taloudellinen liberalismi. Nämä tekijät ovat pitkän tähtäimen vakauden ja kehityksen perusta.

Käytin puheenvuoron kokouksen avajaisistunnossa. Korostin kolmea seikkaa: 1) EU:n tulee rakentaa vahvempi kumppanuus Keski-Aasian maiden kanssa, 2) Etyj on erinomainen yhteistyön väline ja foorumi alueella ja 3) Afganistan on yhteinen haasteemme.

Afganistan nousi esiin muutenkin keskustelussa. Afganistanin epävakaus heijastuu suoraan Keski-Aasiaan. Jos kansainvälinen yhteisö epäonnistuu Afganistanissa, on tällä vakavat seuraukset lähialueilla – Euroopassa asti. Siksi siihen on panostettava.

Oli hienoa tavata uudelleen Kazakstanin, Uzbekistanin, Kirgistanin, Tadzikistanin ja Turkmenistanin ministerikollegat. Tutustuin heihin kesäisellä Keski-Aasian megaturneella.

Kazakstanin ulkoministeri Marat Tazhin houkutteli minua uudelleen Astanaan lokakuussa. Yhteistyö toimii. Kazakstanilla on Etyj-puheenjohtajuusrumba vielä edessä. Se on suuri tilaisuus niin kazakeille kuin Etyjillekin.

Puhuin pitkään äskettäin EU:n Georgia-erityisedustajaksi valitun Pierre Morelin kanssa. Hänhän on edelleen myös Keski-Aasia-edustaja. Hahmottelimme Georgiaa koskevan kansainvälisen neuvotteluprosessin kuviota.

Georgiasta keskustelin erikseen myös EU-puheenjohtaja Kouchnerin ja korkea edustaja Solanan kanssa. Jatkokuviot ovat työn alla.

Söin lounasta ranskalaisten EU-toimittajien Europresse-ryhmän kanssa. Europressen jäsen Helena Petäistö ja Pariisin suurlähetystömme järjestivät hienon tilaisuuden. Kiitos!

Kun aloitin nämä hommat niin korostin, että yksi ulkoministeriön tehtävistä on brändata Suomea maailmalla. Tätä taustaa vasten asetin eilen  porukan miettimään Suomen brändaamista.

Valtuuskunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin Nokian ja Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila. Valtuuskuntaan kuuluu eturivin suomalaisia, joilla on omakohtaista kokemusta ja näyttöä muun muassa kulttuurin, talouselämän, kansainvälisen vaikuttamisen ja suhteiden luomisen aloilta. Jäseninä ovat johtaja Esko Aho, johtaja Paulina Ahokas, toimitusjohtaja Eija Ailasmaa, toimitusjohtaja Jukka Hienonen, johtaja Jan Hultin, toimitusjohtaja Mika Ihamuotila, professori Laura Kolbe, kirjailija, europarlamentaarikko Lasse Lehtinen, kansleri Ilkka Niiniluoto, johtaja René Nyberg, kirjeenvaihtaja Helena Petäistö, viestintäkonsultti Kirsi Piha, taiteilija Osmo Rauhala, urheilija Aki Riihilahti, toimitusjohtaja Kai Seikku, osastopäällikkö Petri Tuomi-Nikula ja kansliapäällikkö Erkki Virtanen.

Maabrändillä vahvistetaan suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiä, saadaan lisää ulkopoliittista vaikuttavuutta, kehitetään Suomen kiinnostavuutta investointikohteena ja lisätään Suomeen suuntautuvaa matkailua. Maabrändi on taustatekijä menestykselle ja hyvinvoinnille.

Lisää aiheesta löytyy UM:n tiedotteesta.

Mitä sinä olet mieltä? Miten Suomi-brändiä voi parhaiten viedä eteenpäin?

Pari päivää vierähti ilman merkintää, mutta mikäs siinä vierähtäessä kun blogikeskustelu on niin loistavaa. Kiitos siitä!

Eilisen ulkoministerikokouksen tärkein anti oli päätökset Georgiaan lähetettävistä tarkkailijoista sekä EU:n Georgiedustajan nimittäminen. Keskustelun henki oli hyvä ja linja yhtenäinen.

Päätimme myös löysätä Zimbabween kohdistuvia pakotteita. Ja hyvä niin. Zvangiraille raivataan tietä.

Tänään meillä oli ulkoministeriön ulkoilupäivä Lohjan Kisakalliossa. Hieno paikka. En ollut ennen käynyt. Aamulla osallistuin kirkkovenesoutuun. Konttorikädet ovat rakoilla, mutta hauskaa oli.

Kirkkovenesoutua Kisakallion maisemissa

Iltapäivällä ja illalla tapasin päätoimittajyhdistyksen. Meillä oli mielestäni erinomainen keskustelu ulkopolitiikan ajankohtaisista teemoista.

Osallistuin tänään ensimmäiseen ”Ykkösaamuun”, joka on rakennettu perinteikkään ”Lauantaiseuran” paikalle.

Haastattelijana toimi Petri Kejonen. Toimittajaahan ei pitäisi tässä ammatissa kehua, mutta pitää kyllä sanoa, että Kejonen oli rautainen ammattilainen. Siirto radioista telkkariin ei ole helppo. Kysyjä loi keskusteluun erinomaisen dynamiikan.

Mielestäni loistava konsepti. Sopivan tiukkaa tavaraa, mutta toimittaja antoi tilaa keskustella. Lisää tätä.

Ohelma löytynee Ylen kotisivuilta.

Mitä olit mieltä?

Kävin tänään Vierumäellä kuntotestissä yhdessä kaverini Jarkko Vesikansan kanssa. Se samainen Jarkko, jonka kanssa vetäisin Pirkan pyöräilyn ja Joroisten puolikkaan.

Testaajina toimivat Vierumäen testiguru Rami Virlander ja kestävyysguru tohtori Timo Vuorimaa, alias juoksukoutsini.

Tällä kertaa vedettiin niin sanotusti kovempi testi. Se eteni kolmessa vaiheessa.

1. Ensin noin 25 minuutin maksimi juoksutesti, jossa lähdetään hitaasti liikkeelle radanvarrella vilkkuvavan valojäniksen perässä. Vauhtia kiihdytetään ja sitten mennään niin lujaa kunnes ei enää pysytä valopilkun perässä.

2. Heti perään 10 km maratonvauhtinen lenkki maastossa. Omalta osaltani se tarkoittaa 4’30 kilometrivauhtia.

3. Lopuksi vedetään vielä tuo ykköskohta uudestaan, eli noin 25 min maksimijuoksu. Luvut ynnätään yhteen, ja voila, tiedetään missä kunnossa ollaan.

Omat lukuni olivat tällä kertaa seuraavanlaiset:

Perusluvut

Paino: 79,1 kg

Pituus: 189 cm

Rasvaprosentti: 13,5

Body mass indeksi: 22

Maksimaalinen kestävyys

Uupumisnopeus: 3’24 min/km

Hapenotto: 58 ml/kg/min

Maksimisyke: 185

Vauhtikestävyys

Nopeus: 4’00 min/km

Suhteellinen työ: 85%

Syke: 171

Peruskestävyys

Nopeus: 5’00 min/km

Suhteellinen työ: 58%

Syke: 151

Mitäs tämä kaikki sitten tarkoittaa? Kunto on parantunut hitusen verran viime helmikuusta. Treenit ovat siis tuottaneet tulosta.

Kuntoarvion mukaan kunto on ”erinomainen”. Testitulosten perusteella pitiäisi juosta maraton noin 3 tuntia ja kymmenen-viisitoista minuuttia. Coopertestissä pitäisi voida revittää sellaista 3’35 kilometrivauhtia, eli jotain siihen 3200-3300m välimaastoon. Kymppi pitäisi mennä noin 40 minuuttia.

No, mene ja tiedä, teoriaahan tuo on. Toisaalta pääsen kokeleimaan kymppiä ensi viikon lauantaina. Tuolloin juoksemme Pekka Roton vetämän Flying Finns kerhon kanssa viestimaratonin Brysselissä. Oma osuuteni on juuri tuo 10 km. Olen tyytyväinen jos pääsen sen alle 42 minuuttia.

Cooperia oli tarkoitus kokeilla tänään Brysselissä, mutta se jää kyllä testien takia väliin. Ei tuollaisen noin 24 km rääkin päälle viitsi edes kokeilla Cooperia.

Seuraava maraton on jo kiikarissa. Juoksemme kaveriporukassa Amsterdamin maratonin 19.10. Hullun puuhaa, mutta jonkunhan on tätäkin tehtävä…

Vesikansan Jarkko oli vielä kovemmassa kunnossa. Veti maksimitestissä kierroksen enemmän. On se kova jätkä, eikä vähintään siksi, että heillä on perheessä vastasyntynyt tyttö, joka ei varmaankaan anna levolle pahemmin aikaa.

Kaikenkaikkiaan testi oli mahtava kokemus. Kiitos siitä Timolle ja Ramille! Kuntoilu on itsekäs laji. On kiva testata itseään itseään vastaan. Pieni parannus antaa aina aihetta parantaa hiukkasen lisää.

Pahoittelut, että en ole kirjoittanut blogimerkintää pariin päivään. Vauhti on ollut vähän liikaa.

Tiistaina oli Pärnussa Pohjoismaiden ja Baltian ulkoministerikokouksessa. Hyvä kokous, jossa kävimme läpi muun muassa Georgian tilannetta.

Eilen meillä oli Eduskunnassa Georgia-keskustelu. Mielestäni erinomainen keskustelu. Illalla kävin Suomi-Saksa pelissä. Mahtava peli, mutta kyllä jäi tasapeli harmittamaan.

Matsin aikana purin kynsiä Aki Riihilahden kanssa. Pelin jälkeen tapasin Mikael Forssellin. Nilkutti, mutta onneksi ei mitään vakavampaa.

Tänään oli täysi kalenteri – 15 merkintää. Tapasin muun muassa Saksan puolustusministerin.

Illalla osallistuin komission järjestämään keskustelutilaisuuteen. Olin kyllä aika puhki ja mielestäni olin niin sanotusti huono keskustelija. Ei muutakuin nukkumaan. Huomenna on uusi päivä.

 Virolainen kuoroesitys

Kollegoja vas. Islannin Ingibjörg Sólrún Gísladóttír, Viron Urmas Paet ja Norjan Jonas Gahr Störe

Ryhmäkuva NB8-kokouksessa

Lensin myöhään eilen illalla Brysselistä Kööpenhaminan kautta Turkuun. Kävin Aurajoen ja Klassikon lukioissa sekä Turun yliopistolla.

Tuli nostalginen olo. Tuntui ihan vanhan kunnon meppikiertueelta.

Aurajoen lukiossa

Lukioissa oli taas hieno käydä. Molemmissa lukioissa oli niin sanotusti hyvä meininki. Loistavia oppilaita. Loistavia kysymyksiä.

Klassikon lukio

Turun yliopistolla avasin kansainvälisen EU-kurssin luennolla, jossa käsittelin lyhyesti EU:n historiaa, päivänpolttavia kysymyksiä ja tulevaisuutta. Sali täynnä väkeä. Hyviä kysymyksiä.

Turun yliopistolla

Kotimatkalla sain hoidettua juoksevia asioita. Iltapäivällä oli vielä pari palaveria.

Illalla sain viestejä Sarkozy, Barroson ja Medvedevin neuvotteluista. Tulos näytti syntyneen. Palaan siihen jahka olen nähnyt sen yksityiskohdat.

Huomenna aamulla tapaan italialaisen kollegani, Franco Frattinin. Veikkaan, että aloitamme formuloista…

Huomenna matkustan myös Pärnuun, jossa meillä on Pohjoismaiden ja Baltian ulkoministerikokous.

Terveisiä Etelä-Ranskasta, Avignonin pittoreskista kaupungista. Meillä oli täällä kahden päivän epävirallinen ulkoministerikokous, eli Gymnich. Nimi tulee Kölnin lähellä sijaitsevasta kylästä, jossa pidettiin aikoinaan (en muista milloin) ensimmäinen epävirallinen ulkoministerikokous.

Tällä kertaa kokoonnuimme ensin Pariisiin, josta otimme TGV-luotijunan Avignoniin.

Epävirallisissa kokouksissa on oikeastaan aika leppoisa tunnelma. Puolisot ovat mukana reissussa. Kravatit pois ja menoksi.

Gymnich-kokoustunnelmaa

Eilen ja tänään käsittelimme neljää aihetta: EU-USA suhteet, EU:n turvallisuusstrategia, Georgian tilanne ja Lähi-itä. Seuraavassa muutama pikainen havainto keskusteluista.

1. EU-USA suhteissa ilmassa oli uuden alkua. Pidettiin tärkeänä, että EU esittää näkemyksensä suhteiden kehittämisessä jo Yhdysvaltojen vaalien kynnyksellä tai viimeistään heti niiden jälkeen.

Yhdysvallat on EU:lle keskeinen kumppani ja meidän on pystyttävä yhteistyöhön riippumatta vaalien voittajasta. Jossain vaiheessa laskin, että puheenvuoroissa oli ainakin 20 aluetta, joissa EU:n ja Yhdysvaltojen pitää tehdä yhteistyötä. Kaikkea Afganistanista ilmastonmuutokseen, Iranista asesulkusopimuksiin.

Omassa puheenvuorossani peräänkuulutin fokusta. Yhteistyöaloja on paljon, mutta niistä kolme nousevat mielestäni ylitse muiden. Ensiksi on sitouduttava monenkeskiseen yhteistyöhön. Tästä esimerkkeinä ilmastonmuutos, kansainväliset tuomioistuimet ja YK.

Toiseksi on panostettava Lähi-idän rauhanprosesseihin. On EU:n, Yhdysvaltojen ja Venäjän intressissä, että Iran ei rakenna ydinaseita.

Kolmanneksi mainitsin yhteistyön Venäjän kanssa. EU:lla ja Yhdysvalloilla on paljon voitettavaa toimivista Venäjä-suhteista. Tälläkin saralla yhteistyö on valttia.

Ehdotin lyhyttä, korkeintaan viiden sivun paperia, jossa määrittelisimme tarkemmin EU:n ja USA:n yhteistyökuvioita. Ehdotin myös, että seuraavaan Gymnich-kokoukseen kutsuttaisiin USA:n ja Venäjän ulkoministerit. Kahtotaan miten käy.

2. Eilen käsittelimme myös lyhyesti EU:n niin sanottua turvallisuustrategiaa. Käsittely oli sen verran lyhyt, että siitä ei tällä kertaa jäänyt oikeastaan mitään raportoitavaa. Javier Solana esitti muutamana ajatuksen ja päätettiin palata asiaan myöhemmin.

Asian tiimoilta suosittelen valtiosihteeri Teija Tiilikaisen erinomaista HS-vieraskynää, joka julkaistiin tänään. Siitä saa hyvän kuvan EU:n turvallisuusstrategiasta.

3. Tänään keskustelimme Georgiasta. Puheenjohtajamaa Ranska pyysi allekirjoittanutta alustamaan. Kerroin ensin tilanteesta ja sen jälkeen tein ehdotuksen tulevasta.

Tilanne: Etyj:n tavoitteena on venäläisten joukkojen vetäytyminen, sotilastarkkailijaoperaation jatkaminen sekä uuden kansainvälisen mekanismin luominen. Sotilastarkkailijoita on nyt 28. Heidän työnsä etenee hyvin, joskin ei ilman ongelmia. Toissapäivänä tarkkailijat pääsivät jo niin kutsutulle suojavyöhykkeelle. Etelä-Ossetiaan tai Abhasiaan he eivät ole päässeet.

Tulevaisuus: ehdotin, että Kaukaasian vakauttimista varten perustettaisiin uusi kansainvälinen”platformi”, jota vetäisi ”korkea edustaja”. Hänen allaan työskentelisivät YK, EU, Etyj ja muita alueen toimijoita. Lähtölaukaukseksi tarvitaan kansainvälinen kokous, joka pitäisi järjestää jo lokakuussa. Ajatukselle tuli vastakaikua. Mitä arvon blogikommentaattorit ovat mieltä? Kuka voisi olla ”korkea edustaja”?

Kotimatkalla juttelin ehdotuksesta myös Sergei Lavrovin kanssa. Hän ei ainakaan tyrmännyt ajatusta. Saan siihen kommentit ensi viikolla. Illalla olisi vielä tarkoitus puhua asiasta Condoleezza Ricen kanssa, jahka hän Algerian matkaltaan ehtii.

4. Lopuksi keskustelimme Lähi-idästä. Sain tässäkin kohdassa kunnian puhua ensimmäisenä. Osittain koska oli pakko hypätä junaan ennen lounaan päättymistä, osittain koska viimeisin alueella käynyt ulkoministeri briiffaa yleensä kollegat ensimmäisenä.

Kerroin tilanteen pitkälti saman kaavan mukaan, josta olemme käyneet vilkasta blogikeskustelua torstaista lähtien. Kerroin myös israelilaisten, palestiinalaisten, Tony Blairin ja EU-poliisimission terveiset EU-ministereille.

Kaikenkaikkiaan kokous oli mielestäni onnistunut. Epämuodollinen ilmapiiri antaa mahdollisuuden vapaammalle keskustelulle. Gymnich-kokoukset ovat selvästi jonkinlainen välimuoto muodollisen kokouksen ja aivoriihen välillä. Ja hyvä niin. Itselleni jäi ainakin hyvä fiilis.

 

Istun koneessa matkalla Tel Avivista Brysseliin. Takana kolmipäiväinen matka Israeliin ja palestiinalaisalueille.

Matkalla aukesi maailma, jota en aiemmin oikeastaan tuntenut. En väitä tuntevani vieläkään, mutta ainakin ymmärrän paremmin mistä on kyse.

Matkan tavoitteena oli hankkia tietoa, luoda suorat suhteet alueen toimijoihin ja vauhdittaa omalla vaatimattomalla panoksella rauhanprosessia.

Jerusalemin vanhassa kaupungissa

EU-ulkoministerikokouksissa käsittelemme Lähi-itää usein. Tätäkin taustaa vasten ”fact finding”-missio onnistui.

Perjantain ja lauantain ulkoministeritapaamisessa saanen kunnian kertoa viimeisimmät kuulumiset Israelin ja palestiinalaishallinnon päättäjiltä sekä Tony Blairilta.

Matkan ohjelma oli aivan loistava. Tapasin palestiinalaisalueen presidenttiä lukuunottamatta kaikki keskeiset toimijat. Noin tusinan verran kokouksia ja luentoja yhdistettynä virkamiestemme laatimiin muistiohin auttoivat hahmottamaan kokonaisuutta.

Seuraavassa muutama havainto matkalta. Nämä ovat siis alustavia arvioita alueen tilanteesta, sellaisena kun sen näen ensimmäisen käyntini jälkeen.

1. Lähi-idässä on lukuisia konflikteja, jotka liittyvät tavalla tai toisella toisiinsa. Ytimessä on Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti. Sen lisäksi jännitteitä on Israelin ja Syyrian, Israelin ja Libanonin välillä. Syyrian ja Libanonin kiistassa on päästy eteenpäin. Irak lienee kaikille tuttu. Iranin ydinohjelma on alueen ehkä vakavin uhka tällä hetkellä.

2. Lähi-idän rauhanprosessi etenee, mutta hitaasti. Meneillään olevat neuvottelut lähtivät liikkeelle Annapoliksesta marraskuussa 2007. Israelilaisten pääneuvottelijana toimii ulkoministeri Livni. Palestiinalaisten vastaavana Ahmed Qureia, alias Abu Ala.

3. Annapoliksen rauhanprosessissa on menossa loppurutistus. Miksi? Koska tavoitteeksi asetettiin vuoden 2008 loppu, ja Yhdysvalloissa vaihtuu hallinto ja Israelissa sekä palestiinalaisalueilla järjestetään todennäköisesti vaalit seuraavan viiden kuukauden aikana.

4. Rauhanneuvotteluissa on toki lukuisia aiheita, mutta niistä keskesimpinä voidaan pitää neljää teemaa: rajat, turvallisuus, pakolaiset, ja Jerusalemin asema. Rajakysymys, ml. siirtokunnat, ovat vaikeita, mutta kompromissi voidaan saavuttaa. Sama koskee pakolaisia. Turvallisuus on ikuisuuskysymys, jota ei saada hoidettua ilman keskinäistä luottamusta ja toimivaa palestiinalaista infrastruktuuria. Jaettu Jerusalem ja varsinkin pyhät alueet (vanha kaupunki) ovat vaikeita.



Jerusalemin vanhaa kaupunkia

5. On olemassa kaksi palestiinalaisaluetta: Gaza ja Länsiranta. Ne muodostavat noin 22% Israelin ja palestiinalaisalueiden pinta-alasta. Israelilla on siis noin 78% kokonaisalueelta. Gaza on vain 360 neliökilometriä, eli 40 km pitkä ja leveimmillään vain 15 km. Gazaa hallitsee terroristijärjestö Hamas, joka valittiin demokraattisilla vaaleilla vuonna 2005. Länsirantaa hallitsee Fatah, joka on maltillinen puolue ja rauhanneuvottelija PLOn nimissä. Palestiinalaisia on yhteensä 10 miljoonaa, joista 2,5 miljoonaa Länsirannalla ja Gazassa 1,5 miljoonaa. Loput asuvat pakolaisina muualla. Linkki: kartta Gazan alueesta ennen jälkeen israelin vetäytymisen v. 2005

6. Länsirannan kartta on karua katsottavaa. Se kuvastaa koko konfliktin monimutkaisuuden. Alue on noin 120 km pitkä ja leveimmillään noin 60 km. Neliökilometrejä kertyy 5600. Kartta muistuttaa reikäjuustoa. Israelilaisia siirtokuntia on noin 150 (niissä on 270 000 asukasta). Tiesulkuja ja muita esteitä yhteensä yli 600. Tämän lisäksi alueen ympärille rakennetaan 723 km pitkää suojamuuria. Vapaasta liikkumisesta ei ole tietoakaan. Linkit: YKn (OCHA) kartta Länsirannan siirtokunnista ja liikkumisesteistä ja Israelin rakentaman muurin suunniteltu reitti Länsirannalla

7. Rauhanprosessista Israelissa esitettin oikeastaan kolme näkemystä, jotka kiteytyivät hyvin Israelin pääministeri Olmertin, ulkoministeri Livnin ja oppositiojohtaja Netanyahun tapaamisissa. Olmert uskoo rauhanprosessiin ja toivoo, että ratkaisuun päästäisiin seuraavien kuukausien aikana. Hänelle riittää poliittinen yhteisymmärrys, joka johtaisi aikanaan varsinaiseen rauhansopimukseen. Ulkoministeri Livni, jota povataan Kadima-puolueen seuraavaksi puheenjohtajaksi ja pääministeriksi (Olmert erosi ja uusi puheenjohtaja valitaan kahden viikon päästä), uskoo rauhanprosessiin, mutta ei halua hätäillä. Netanyahu taasen ei pahemmin rauhanprosessia tukenut. Hän halusi vain panostaa taloudelliseen yhteistyöhön ja piti Iranin ydinaseohjelmaa alueen suurimpana uhkana. Iran rahoittaa ja kouluttaa Hamasia ja Hizbollahia Libanonissa. Presidentti ja rauhan-Nobelisti Shimon Peresin analyysi oli mielestänäni mielenkiintoinen. Hänen perussfilosofiansa lähti liikkeelle Israelin, palestiinalaisten ja Jordanian yhteistyöstä. Hänen visionsa, kunhan rajoista ja turvallisuudesta sopimus saadaan aikaan, ei pahemmin poikennut EU:sta – taloudellisen yhteistyön kauttaa pysyvään rauhaan.



Israelin ulkoministeri Tzipi Livni

8. Suomen ja EU:n linja on selkeä ja oikeastaan aika yhtenäinen. Tuemme rauhanprosessia. Sen on pohjauduttava YK:n päätöslauselmille, Arabien rauhanaloitteelle, tiekartalle ja aikaisemmille sopimuksille. Konkreettisesti me tuemme rahallisesti palestiinalaishallintoa. Tuemme myös instituutioden (esimerkiksi poliisivoimat ja oikeusvaltio) rakentamista ja taloudellisen toiminnan kehittämistä. On tärkeää, että osana rauhanprosessia pyritään toimiin, jotka parantavat palestiinalaisten jokapäiväistä elämää. Siirtokuntarakentaminen olisi jäädytettävä, mikä valaisi luottamusta jatkon osalta.

9. Kärjistäen voidaan sanoa, että USA on perinteisesti ollut pro-Israel ja EU ehkä enemmän pro-Palestiina. Viimeisen vuoden aikana kumpikin ponnistelee kvartetin kautta (YK, EU, USA, Venäjä) aiempaa yhtenäisemmin rauhan puolesta.

10. Omat fiilikseni aaltoilivat optimismista pessimismiin. Voin vain kuvitella miltä niistä tuntuu, jotka ovat olleet mukana tässä prosessissa vuosikymmeniä. Miksi lähden kotiin optimistina? Koska varttuneimmat rauhanneuvottelijat, Shimon Peres ja Ahmed Qureia, eivät ole menettäneet toivoaan. Rauhan puolesta pitää aina ponnistella.

Mitä sinä olet mieltä?

Terveisiä Ramallahista. Olipa taas päivä. Hieno sellainen.

Aamulla tapasin Tony Blairin, joka on kvartetin (EU, YK, USA, Venäjä) erityisedustaja. Sain häneltä hyvän tilannekatsauksen palestiinalaisalueiden kehityksestä. Asuimme samassa hotellissa, joten päätin illan lasilliseen Blairin kanssa. Mahtava kaveri.



Aamukahvikeskustelu Blairin kanssa

Ennen siirtymistä palestiinalaisalueille saimme OCHAn (UN Office for the Coordination of Humanitarian Affairs) briiffauksen siirtokunnista, tiesuluista ja niin kutsutusta turva-aidasta. Lohdutonta faktaa, johon palaan myöhemmin kartan muodossa.

YLEn kirjeenvaihtaja Sanna Negus haastattelee palestiinalaisalueen ulkoministeri Riad Al-Malkia

OCHAsta siirryimme check-pointin kautta palestiinalaisalueille. Ensimmäinen tapaaminen oli ulkoministeri Al-Malkin kanssa. Heti perään tapasin pääministeri Salaam Fayadin.

Palestiinalaisalueen pääministeri Salaam Fayad

Keskustelin myös palestiinalaisten pääneuvottelijan Ahmed Qureian kanssa. Hän on ollut mukana rauhanneuvotteluissa jo kauan.

Ennen perinteistä Iftaria (breaking the Ramadan fast-illallinen) vierailin vielä EU:n siviilikriisinhallintamission (POL COPPS) päämajassa, jossa tapasin mission päällikön Colin Smithin sekä kolme suomalaista poliisiasiantuntijaa – Tom Emmes, Tuomo Junkkari ja Kari Lamberg. He auttavat palestiinalaisia poliisiviranomaisia rakentamaan omaa järjestelmäänsä.


Palestiinalaisten pääneuvottelija Ahmed Qureia

Iftar-illallinen oli hieno kokemus. Ramadania vietetään syyskuussa. Päiväsaikaan ei syödä eikä juoda. Tänään aurinko laski kello 18.07. Rukoukset kajahtivat Darna-ravintolan kaijuttimista. Nautimme herkullisen illallisen ulkoministeri Al-Malkin seurassa.

Heikki Hannikainen ja Outi Saarikoski olivat tehneet hartiavoimin töitä ohjelman rakentamisessa. Erittäin onnistunut proggis. Kiitos!

Huomenna tutustumme Jerusalemin vanhaan kaupunkiin ja matkalla kentälle poikkeamme vielä ”suomalaisella” kibbutsilla.