Kävin tänään osastokierroksella. Yritän käydä kaikilla meidän ulkoministeriön osastoilla lähiaikoina.

Tänään kävin tutustumassa meidän oikeuspalveluihin (legal service) ja konsuliyksikköön. Kävin myös kierroksella passi- ja viisumiyksikössä. Näiden lisäksi tapasin Itäosaston väkeä. Loistavaa, ammattitaitoista porukkaa.

Oikeuspalvelulle kuuluu laaja tehtäväkenttä kansainvälisen oikeuden piirissä. Se vastaa esimerkiksi ihmisoikeussopimuksista, terrorisminvastaisesta yhteistyöstä ja EU:n oikeudellisista asioista. Oikeuspalvelu myös edustaa Suomea Euroopan yhteisöjen tuomioistuimissa.

Passi- ja viisumiyksikkö puhuu puolestaan. Olen viime aikoina saanut paljon positiivista palautetta meidän viisumi- ja passijengin toiminnasta ympäri maailmaa. Viisumit hoidetaan nopeasti ja tehokkaasti. Hätäpassit saadaan pikaisesti.

Tätä pyyteetöntä työtä on syytä kehua. Välillä tuntuu siltä, että positiivinen palaute on ehtyvä luonnonvara ja muistamme vain ne tapaukset, jotka eivät ole jostain syystä mennyt nappiin.

Itäosastolle kuuluu nimensä mukaisesti itä. Se hoitaa kahdenvälisiä suhteita ja vie EU-politiikkaamme eteenpäin suhteessa Venäjään sekä Itä-Euroopan, Etelä-Kaukasuksen ja Keski-Aasian maihin. Itäosasto vastaa myös lähialueyhteistyöstä ja pohjoisesta ulottuvuudesta.

Georgian kriisin jälkeen Euroopan painopiste on siirtynyt itään. Itäosastosta on tullut entistä tärkeämpi.

Vietimme tänään päivän tiimin kanssa Vierumäellä. Suunnittelimme, palaveerasimme, pohdimme ja urheilimme. Illalla söimme kimpassa.

Kaikinpuolin hieno päivä. Meidän tiimiin, eli kabinettiin, kuuluvat Tomi Ahlholm, Jori Arvonen, Mikko Hautala, Tanja Jääskeläinen, Juha Kirstilä, Minna Kokkonen, Kata Prepula, Tiina Sorsimo ja Teija Tiilikainen. 

Meillä on kertakaikkisen mahtava tiimi. Tunnen itseni etuoikeutetuksi. Olen aina saanut tehdä töitä hienojen ihmisten kanssa.

Tiimi toimii aina kaiken tukena ja turvana. Eihän tästä hommasta muuten mitään tulisi.

Monet ihmettelevät ministereiden työtahtia. Onhan se tietenkin kova, mutta pitää muistaa, että kaiken takana on toimiva tiimi. Kalenterit, matkat, taustat, jne. eivät onnistuisi millään ilman tukiverkkoa.

Omalta osaltani on aina käynyt niin, että työkavereista on tullut kavereita. Päivä Vierumäellä oli todellakin mahtava kaverireissu. Kiitos Teija, Tiina, Kata, Minna, Juha, Tanja, Mikko, Jori ja Tomppa!

Osallistuin tänään Viipurin Urheilijoiden perinteiseen Pääkaupunkijuoksuun. Puolikas maratoni (eli 21,1 km) meni erinomaisesti aikaan 1.30,55. Siis erinomaisesti meikäläisen tasoiselle tallaajalle, ja juoksuhan on erittäin itsekäs laji – sitä juoksee vain itseään vastaan. Kilometrivauhti oli hitusen verran alle 4,20, ainakin jos uskoo lyhyen matikan oppeihin.

Aikaisempi ennätykseni Brysselin 20km juoksussa oli 1.29,49. Siihen nähden meni siis mukavasti. Hyvää valmistelua Amsterdamin maratonille.

Sihteerini Kata Prepula juoksi 10km myös erinomaisesti. Hyvä Kata, olet stara! Ahlholmin Tomppa oli taas reitin varrella kannustamassa. On se kingi! Tällä kertaa Tompan siskokin oli mukana. Kiitos.

Meillä oli mukava juoksuporukka. Juoksin kuntoilukaverini Jarkko Vesikansa kanssa. Siinä oli myös muuta mukavaa seuraa, joka toivottavasti kommentoi omaa juoksuaan blogissa. Perinteet velvoittivat – oli päästettävä Jarkko irti noin 16 km kohdalla. Hänen aikansa 1.29,53. Onnittelut!

Myös maratonlegenda Harri Hänninen (Brysselin 20km kirittäjäni) juoksi jossain kaukana edellä. Taisin mennä Harrilta alle 1.24!

Aurinkoista sunnuntai-iltapäivää voisi hassumminkin viettää.

Takaisin Helsingissä. Taistelu jet-lagia vastaan on kova.

Laskeuduimme aamulla. Suihkun kautta Kokoomuksen puoluevaltuuston kokoukseen. Jyrki piti mielestäni erinomaisen puheen, joka löytyy täältä. Mitä olet mieltä?

Iltapäivällä kävin Komediateatteri Arenassa katsomassa Ere Kokkosen ohjaaman syysrevyyn ”Paukkurauta Tarja ja huuliharppukostaja”. Mahtava revyy!

Nauroin kippurassa, enkä vähintään silloin kun Stubb-niminen hahmo hillui näyttämöllä ylienergisena punnertajamaratoonarina, jonka mielestä kaikki on ”mahtavaa”. Kannattaa käydä katsomassa.

Titta Jokinen on jälleen kerran loistava Tarja. Santtu Karvosen hampaissa on hohtoa…

Torstaiaamuna lenkillä New Yorkin suomalaisten (kaikki eivät kuvassa…) kanssa

Tässä vielä pari kuvaa eiliseltä. Pidin äsken puheenvuoron YK:n turvaneuvostossa Etyj-puheenjohtajan ominaisuudessa. Puheenvuoron runko löytyy tästä. Varsinanen pidetty puhe löytyy webcastina täältä.

Olin otettu Ranskan, Belgian, Britannian, Yhdysvaltojen, Italian, Kroatian ja Venäjän puheenvuoroista. Tuli täysi tuki Etyj:n toiminnalle.

Mitä olet mieltä puheenvuorosta ja käydystä keskustelusta? Suomalainen ei usein pääse turvaneuvostoon örisemään.

New Yorkin ministeriviikon järjestelyvastaavia Suomen pysyvästä YK-edustustosta vas. Sami Wacklin, Heidi Schoderus-Fox ja Karoliina Ohukainen

Kolme päivää on tullut puskettua. Vauhdista ei ole ainakaan ollut puutetta – 10 bilateraalitapaamista, 6 ministerikokousta (Etyj, Venäjä, USA, Pohjoismaat, Transatlantit, Euroopan neuvosto), konferenssi ydinkieltosopimuksesta, yleiskokous, haastatteluja, 2 lehdistötilaisuutta ja tietenkin meidän YK- ja konsulaattiporukan tapaaminen.

Täytyy kyllä sanoa, että kokemus on ollut mahtava. YK:ssa näkee monenkeskisen yhteistyön hyvät ja huonot puolet. Ilmapiiri on innostava. Tämän kansainvälisemmäksi se ei enää muutu.

Olen viettänyt paljon aikaa Tasavallan Presidentin kanssa. Hän on todellinen YK-asiantuntija. Kaltaiseni YK-noviisi oppii paljon. Innostukseni taitaa näkyä päältä päin. Presidentti kertoi arvanneensa, että pitäisin yleiskokousviikosta.

Kuuntelin George W. Bushin, Nicolas Sarkozyn ja Tarja Halosen puheet. Hyviä puheita kaikki. Ne löytyvät TÄSTÄ. Bush korosti YK:n roolia, Sarkozy puhui EU-puheenjohtajan ominaisuudessa ja Halonen keskittyi muun muassa ruokakriisiin, ilmastonmuutokseen ja köyhyyden kitkemiseen. Mitä sinä olet mieltä puheista?

Lähes kaikissa tapaamisissa ja kokouksissa on puhuttu Georgiasta. Olen siis ollut paljon äänessä…Nyt keskitytään 15.10. Genevessä järjestettävään kansainvälisen kokouksen valmisteluihin. Valmistelut ovat vielä pahasti kesken.

Meidän YK-porukka on laatinut aivan fantasisen ohjelman. Sami Wacklin ja Karoliina Ohukainen ovat pistäneet palapelin kasaan. Liikun paikasta toiseen YK-edustuston kakkosen, Heidi Schroderus-Foxin kanssa. Olin muuten Washington suurlähetystössä harjoittelijana Heidin äitiyslomasijaisena vuonna 1992. Pieni maailma. Heidi on loistotyyppi!

Täällä on aivan huikeat turvajärjestelyt. Poliiseja ja turvamiehiä on varmasti enemmän kuin kokousdelegaatteja. Aina kun joku iso kiho tulee mestoille, niin kukaan ei pääse liikkumaan minnekään.

New York on aina ollut yksi lempikaupungeistani. Arkkitehtuuri, ravintolat, kaupat, keltaiset taksit…kaupunki sykkii 24h.

Päätin pitäytyä jossain Euroopan ja Yhdysvaltojen aikavyöhykkeiden välimaastossa. Menen aikaisin nukkumaan ja herään aikaisin kuntoilemaan. Hyvin toimii.

Torstaina minulla 10 bilateraalitapaamista (mm. Venäjän Sergei Lavrov ja Turkin Ali Babacan). Perjantaina pidän puheen YK:n legendaarisessa turvaneuvostossa. Jännää sekin.

Aamulla heräsimme New Yorkissa järkyttäviin uutisiin Suomesta. Kauhajoen oppilaitoksen murhenäytelmän herättämät tunnot ovat monenlaisia. Shokkia, surua, järkytystä, hämmennystä. Sanoja on vaikea löytää.

Nyt ajatukset ovat välikohtauksessa menehtyneiden ja loukkaantuneiden, heidän omaistensa ja ystäviensä sekä kaikkien niiden muiden luona, joita tapahtuma on läheisesti koskettanut.

Nyt on paitsi surun myös auttamisen aika. Hallitus, viranomaiset ja alan ammattilaiset tekevät Suomessa kaikkensa murhenäytelmän myötä kärsivien ihmisten auttamiseksi.

Pian on myös mietinnän aika. Syitä tapahtuneeseen ja seurauksia siitä on harkittava tarkkaan. Jotakin on pahasti vialla, kun jo toistamiseen vuoden sisällä koetaan tällainen tragedia. Selvää on, että ampuma-aselakia pitää ainakin käsiaseiden osalta harkita uudelleen.

Päivän mittaan olemme yhdessä Tasavallan presidentti Tarja Halosen kanssa vaihtaneet ajatuksia tapahtuneesta. Tapasimme lyhyesti myös YK:ssa paikalla olevaa mediaa aiheen tiimoilta. Tunnelma oli apea, kuten arvata saattaa.

Huomenna suruliputamme paitsi Suomessa myös kaikissa edustustoissamme eri puolilla maailmaa.

Terveisiä New Yorkista. Laskeuduin tänne äsken. Lento meni mukavasti taustamuistioita ja Juha Itkosen uutta novellikokoelmaa, Huolimattomia unelmia, lukiessa.

Vietän koko viikon täällä Nykissä. Osallistun ensimmäistä kertaa yleiskokoukseen. Täällä on varmaan lähes kaikkien maiden ulkoministerit. Kaikilla hektiset ohjelmat.

Oma ohjelmani vaikuttaa mielenkiintoiselta. Meidän YK-porukka on tehnyt loistavaa työtä.

Kahdenvälisiä tapaamisia on näillä näkymin 16. Tapaan muun muassa Venäjän, Bosnia-Hertsegovinan, Montenegron, Ghanan, Andorran, Turkin, Makedonian, Kolumbian, Malesian, Sierra Leonen, Ugandan, Singaporen ja Arabiemiirikuntien liiton ulkoministerit. Näiden lisäksi tapaan myös Yhdysvaltain varaulkoministerin sekä Afrikan unionin komission puheenjohtajan.

Näiden lisäksi viikon aikana on joukko perinteisiä kokouksia. Pohjoismaiden ulkoministerit syövät yhteisen aamupalan. EU-ulkoministerit tapaavat erikseen Venäjän ja Yhdysvaltojen ulkoministerit. Sitten meillä on vielä transatlanttinen ministerilounas, johon osallistuu Nato- ja EU-maat. Luvassa on myös Euroopan neuvoston ministerikokous Georgian tilanteesta.

Tasavallan Presidentti johtaa meidän delegaatiotamme. Hän pitää Suomen puheenvuoron yleisistunnossa. Omalta osaltani isoin juttu on, että puhun turvaneuvostolle Etyj-puheenjohtajan ominaisuudessa perjantaina.

Ihmettelet varmaan miten ihmeessä löytyy juttua näin moneen tapaamiseen. Homma toimii käytännössä niin, että jokaista tapaamista varten on laadittu taustamuistio. Siinä kartoitetaan tapaamisen kärjet. Luen taustat läpi ja yritän parhaani mukaan miettiä mistä kannattaa keskustella ja mistä ei.

Yksi viikon päätehtävistä on lobbaaminen. Suomi pyrkii YK:n turvaneuvostoon 2013-14. Nostan tämän esille jokaisessa tapaamisessa. Savottaa siis riittää.

Kevyempääkin ohjelmaa on tiedossa. Tiistai-iltana on luvassa Salome-ooppera maineikkaassa Metropolitanissa. Sinivalkoisista väreistä vastaavat Karita Mattila ja Juha Uusitalo. Mikko Franckin piti heiluttaa tahtipuikkoa, mutta joutui jättämään reissun väliin poskiontelontulehduksen takia.

Jokaiselle päivälle on varattu kuntoiluaikaa. Torstaina juoksen aamulenkin ”New Yorkin suomalaisten” kanssa. Edessä siis jännä viikko.

Brysselissä toimii Pekka Roton vetämä Flying Finns juoksu/yleisurheilukerho. Olen aiemmin näilläkin sivuilla kertonut kerhon tämän suomalaisporukan toiminnasta.

Roto ja joukko vanhempia vetävät lapsille yleisurheilu-”treenejä” lauantaisin. Kerho on todella suosittu. En tiedä montako lasta on mukana, mutta kyllä niitä siellä kentällä vilisee kymmenittäin. Veikkaisin, että kirjoilla on yli 100 Brysselissä asuvaa suomalaispoikaa- ja tyttöä.

Isät ja äidit taasen lähtevät kimppalenkille sunnuntaiaamuisin. Porukkoja riittää, kaikkea 10km-25km väliltä.

Eilen osallistuimme Brysselin Ekide maratonviestiin. Kyseessä siis laji, jossa juostaan maraton 6 hengen viestinä. Etapit: 5km, 10km, 5km, 10km, 5km ja 7km. Flying Finns porukalla oli kolme joukkuetta.

Ykkösjoukkueessa juostiin järjestyksessä Yrjö Korjus, Pekka Roto, Timo Valila, Jouni Nieminen, Johannes Roto ja Matti Soininen.

Kakkosjoukkueessa mentiin seuraavasti: Oskari Virtanen, allekirjoittanut, Markku Seppänen, Juha Heino, Simo Suhonen ja Jussi Virtanen.

Kerhon naiset muodostivat kolmosjoukkueen: Maarit Viljanen, Suzanne Innes-Stubb, Irma Martinmäki-Tuikkala, Riitta Roto, Taina Säteri ja Minna Vuorio.

Kilpailun voitti Niken joukkue, joka koostui käsittääkseni Belgian huipuista. Heidän yhteenlaskettu aikansa oli 2.08,11. Flying Finns ykkösjoukkue oli 25:s ajalla 2.44,51. Hieno saavutus. Kovia aikoja kavereilta.

Flying Finns kakkosjoukkue löytyy sijalta 68, ajalla 3.11,03. Hyvä meininki meilläkin. Oma aikani kympillä oli 42,02. Kaksi sekuntia enemmän kuin eilen veikkasin. Pitää olla ihan tyytyväinen tulokseen ja ainahan voi seuraavalla kerralla parantaa.

Flying Finns Ladies löytyy sijalta 263, ajalla 3.42,08. Kolme minuuttia alle joukkueen tavoiteajan! Loistava suoritus.

Kisaan osallistui kaikenkaikkiaan 476 joukkuetta. Hieno tapahtuma ja Brysselin sääkin näytti parhaat puolensa. Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta elohopean osoittaessa 17 astetta.

Meiltä on myös lähdössä porukka Amsterdamin maratonille 19.10. Tämänpäivän juoksijoista remmissä ovat ainakin Juha Heino ja Jouni Nieminen. Myös Terävän Vesa on tulossa. Juha ei ole vain hyvä kaveri, mutta myös erinomainen juoksukumppani, koska köröttelemme samaan tahtiin. Jouni taasen on meitä kovempi menijä. Hän juoksi eilen 38,36. Hurjaa menoa!

Onko kellään tiedossa jahka tämäntyyppisiä maratonviestejä löytyisi jostain päin kotosuomea?

Tiivis päivä taas.

Aamu alkoi Maikkarin aamu-tv:ssä, sitten oli vuorossa joka perjantaiaamuinen EU-ministerivaliokunta, jossa oli paikalla tänään myös komissaari Olli Rehn ja sen jälkeen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokous.

Kävin myös kolmessa puhetilaisuudessa: ensin Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspoliittista ulottuvuutta käsitelleessä seminaarissa, sitten ulko- ja turvallisuuspoliittisen nuorten ryhmän seminaarissa Helsingin perinteikkäällä Bottalla ja lopuksi kaupungintalolla ”naiset, rauha ja turvallisuus” -seminaarissa.

Nuorten ryhmän tapaamisessa esitin keskustelunavauksena seuraavat kymmenen pointtia. Meillä oli mielestäni hyvä debatti, paljon fiksuja kysymyksiä ja kommentteja.

Omat pointtini olivat otsikkotasolle tiivistettynä seuraavat:

1. Maailma on muuttunut Georgian kriisin myötä ja voimapolitiikka tehnyt paluuta

2. Elämme päällekkäisyyksien maailmassa – kansanväliset järjestöt ja kansallisvaltiot, liberaalit demokratiat ja autoritaariset regiimit

3. Olemme menossa kohti post-amerikkalaista maailmaa

4. ”Russia is back” – Venäjä on palannut taloudelliseksi ja poliittiseksi suurvallaksi

5. EU:sta on syntymässä suurvalta – myös ulkopoliittisesti

6. EU:n ulkopoliittinen painopiste siirtyy itään, Länsi-Balkanilta Kaukasiaan ja Keski-Aasiaan

7. Yhdysvaltojen vaaleilla on todellista merkitystä Euroopalle ja yhteistyösuhteelle

8. Selontekomenetelmä kaipaa remonttia – tarvitaan vuosittainen eduskunnassa käsiteltävä arvio ulkopoliikasta

9. Suomessakin ollaan menossa kohti uudenlaista ulkopolitiikkaa ja raikkaampaa keskustelua

10. Nato-keskustelussa leimakirvestä heilutetaan edelleen turhan kovin, fobioista pyrittävä eroon

Mitä mieltä sinä olet? Heittäkää kommenttia.