Tampereella vähän kaksijakoisin fiiliksin.

Hyvät uutiset: puolukokouksessa on mahtava meininki. Jyrki piti äsken veret seisauttavan puheen. Kannattaa käydä lukemassa esimerkiksi Verkkouutisten kotisivuilta.

Eilinen 134 km Pirkan Pyöräily meni nappiin. Aika 4h ja 7min. Vedin lenkin yhdessä Suomen Kuvalehden Jarkko Vesikansan kanssa. Hänkin harrastaa triathloneja. Idea yöpyöräilystä tuli Jarkolta. Loistava kokemus. Suosittelen.

Huonot uutiset: irlantilaiset äänestivät Lissabonin sopimusta vastaan. Pahoittelen, että en eilen saanut blogia aikaiseksi. Toivon, että eri medioista kuitenkin välittyi ensireaktiot.

1. Olen tietenkin pettynyt lopputulokseen, mutta sen kanssa on elettävä.

2. Muiden EU-maiden ratifiointiprosessin on jatkuttava. Toistaiseksi 18 jäsenmaata ovat ratifioineet sopimuksen. Jokaisella maalla pitää olla oikeus sanoa sanottavansa.

3. On kuitenkin etsittävä luovia ratkaisuja. Mitään ”C”-vaihtoehtoa ei taida kenelläkään olla takataskussa. Niitä lähdetään hakemaan maanantain ulkoministerikokouksessa sekä torstaina ja perjantaina huipparissa.

4. Tässä tilanteessa ollaan oltu ennenkin. EU menee usein kriisistä kriisiin, eli se on jatkuvaa kriisinhallintaa. Uskon ja toivon, että tästäkin selvitään.

5. Näihin kriiseihin on omat syynsä ja jossain vaiheessa pitää kyllä miettiä entistä tarkemmin mistä ne johtuu. Näillä sivuillahan me olemme käyneet aktiivista keskustelua siitä, miten EU:n toimintaa voisi parantaa.

Kuulisin mielelläni arvon blogikommentaattoreiden näkemyksiä Irlannin kansanaäänesyksestä ja siitä, miten pitäisi edetä. Eli, anna palaa.

Istun Pariisissa, kansainvälisessä Afganistan-konferenssissa. Täällä on noin 70 maata edustettuna. Lähes kaikkia maita edustaa ulkoministeri. Hyvä tilaisuus verkottua. Juttelin muun muassa Condoleezza Ricen kanssa heinäkuun vierailusta Yhdysvaltoihin.

Konferenssin avasivat Ranskan presidentti Sarkozy, Afganistanin presidentti Karzai, Yhdysvaltain ensimmäinen nainen Laura Bush sekä YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon.

Avauspuheenvuorojen jälkeen tapasin Karzain yhdessä Pohjoismaisten ulkoministerikollegojen kanssa. Keskustelimme Afganistanin tilanteesta.



Kokousosallistujat yhteiskuvassa

Omassa puheenvuorossani nostin esille kolme pointtia:

1. Paljon on edetty (perustuslaki, vaalit, paikallishallinto, valuutta, koulutus ja terveyspalvelut), mutta paljon pitää vielä tehdä (seuraavat vaalit, demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltio ja tasa-arvo).

2. Sitoutumisen pitää olla kaksipuolista. Afganistaneille enemmän ja enemmän vastuuta. Annoin myös täyden tuen YK:n erityslähettiläs Kai Eidelle ja mainitsin Ety-jrjestön toiminnan rajavalvonnassa.

3. Lopuksi kerroin Suomen sitoutumisesta. Olemme sitoutuneet antamaan yli 50 miljoonaa euroa viiden vuoden aikana. Olemme Naton ISAF-joukoissa Pohjois-Afganistanissa ja lähetämme Kabuliin pysyvän suurlähettilään piakkoin.

Näistä kokouksista on allekirjoittaneelle kaksi hyötyä: paneudun uuteen aiheeseen tarmolla ja tapaan kollegoja.

Nyt takaisin Helsinkiin ja huomenna puoluekokoukseen Tampereelle.

Eduskunta hyväksyi tänään Lissabonin sopimuksen äänin 151-27. Hieno homma.

Itseäni on vähän jäänyt jurppimaan, että en ole viime viikkojen aikana osallistunut aktiivisemmin keskusteluun Lissabonin sopimuksesta. Olisi varmaan pitänyt.

En oikein tiedä mistä on kiikastanut. Ehkä meikäläistäkin vaivaa jonkinasteinen EU-sopimusväsymys. Huolestuttavaa sinänsä…Kun on ollut mukana neuvottelemassa Amsterdamin, Nizzan ja Lissabonin sopimusta sekä edesmennyttä EU:n perustuslakia, niin jossain vaiheessa tulee seinä vastaan.

Tässäkin blogissa olemme vuosien saatossa käsitelleet EU:n sopimuksia. Aiheet ovat pitkälti samat, joista kirjoitin aikoinaan Helsingin Sanomien Sunnuntaisivuille kolumnisarjan. Nyt ei ole vain riittänyt rahkeita pitää keskustelua yllä. Uusi työ ja uusien asioiden oppiminen on varmaan vienyt parhaimman instituutioterän.

Lissabonin sopimuksen varsinainen sisältö ei pahemmin poikkea EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta. Rakenne ja nimi muuttui, muutamat maat saivat poikkeuksia ja symbolit poistettiin. Muutoksia pitää tarkastella suhteessa Nizzan sopimukseen. Tuolloin tulee uutta vaikka millä mitalla.

On presidenttiä, ulkoministeriä, oikeushenkilöllisyyttä ja turvatakeita. Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit saavat lisää valtaa. Tulee kansalaisaloite, lisää enemmistöpäätöksiä ja oikeudellisesti sitovat perusoikeudet. Oikeus- ja sisäasioihin tulee myös paljon uudistuksia.



Lontoossa työskentelevien kv-toimittajien kanssa lounaalla Merikasarmilla

Nämä muutokset eivät vaikuta meidän elämään suoranaisesti. Vaikutukset nähdään vasta siinä vaiheessa kun näiden uudistusten pohjalta ruvetaan rustaamaan EU-lakeja.

Tämänhetken suurin jännitysmomentti on tietenkin Irlannin kansanäänestys. Siitä ei voi oikeastaan vielä sanoa mitään. Odottelen vain lopputulosta sormet ristissä ja peukut pystyssä. Mitään C-suunnitelmaa ei ole. Nythän on vasta B-suunnitelma menossa…

Tänään tapasin muuten meidän Yhdysvaltain suurlähettilään, Pekka Linnun. Hyvät treffit. Valmistelimme vierailua Washingtoniin. Meillä oli paljon ideoita – kongressitapaamisia, think-tankeja, puhe, mediaa, jne. Kunhan saisimme niistä edes neljänneksen toteutettua.

Lounastin nuorten kansainvälisten toimittajien kanssa. Olivat tulleet Lontoosta vierailulle. Innokas porukka, joka ahmi tietoa Suomesta. Oli toimittajia muun muassa Intian, Kiinan, Italian, Ranskan ja Japanin päämedioista. Nämä ovat hyödyllisiä juttuja, joilla voidaan kirkastaa Suomi-kuvaa maailmalla.

Terveisiä aurinkoisesta Berliinistä. Tänään oli vuorossa kahdenvälinen tapaaminen ulkoministeri Frank Steinmeierin kanssa.

Vaikka EU:ssa ollaan, niin nämä ”bilateraalitapaamiset” ovat tärkeitä. Suhteet pitää olla kunnossa kaikkiin EU-maihin.

Steinmeierin kanssa

Kävimme keskustelut saksaksi. Myös lehdistötilaisuus pidettiin saksaksi. Jännitti vähän, mutta ihan hyvin se taisi mennä. Olen huomannut, että isännät arvostavat kun käyttää heidän kieltään. Ei niillä kielioppivirheillä niin väliä…

Päivän ohjelmaan kuului lounas Eckart von Klaedenin kanssa (CDU:n ulkopoliittinen ”spokesman”), treffit suurlähetystön väen kanssa, tapaaminen kanslerinviraston Uwe Corsepiuksen ja Nikolaus Meyer-Landrutin kanssa (näistä jälkimmäinen on vanha tuttu), haastatteluja ja tietenkin juoksulenkki yhdessä Jukka Nikulaisen kanssa.

Steinmeierin ja kazakstanilaisten nuorten diplomaattien kanssa ryhmäkuvassa Berliinissä

Meidän Berliinin suurlähetystössä on uusi suurlähettiläs, Harry Helenius, joka tuli suoraan Moskovasta. Mies paikallaan. Kakkosena on Jarno Syrjälä, entinen Eurooppa-kirjeenvaihtaja. Eli henkilö, joka tuntee EU:n ulkopoliittiset kiemurat. Vanha kaverini Lotta Lindegren oli valitettavasti lomalla.

Kaikenkaikkiaan hyvä vierailu. Huomenna olenkin sitten suurimman osan päivästä Helsingissä ennen torstain Afganistan-konferenssia Pariisissa. Lennän illalla perheen luo Brysseliin ja otan sieltä aikaisen aamujunan Pariisiin. Oppiihan tässä ainakin tekemään töitä matkan päällä…

Maanantai ehtoota. Tänään kävin Tallinnassa. Aiheena Itämeri-strategia. Keskustelukumppaneina Ruotsin Eurooppa-ministeri Cecilia Malmström ja Viron ulkoministeri Urmas Paet.

Ruotsin Eurooppa-ministeri Cecilia Malmströmin ja Viron ulkoministeri Urmas Paetin kanssa

Homma etenee vauhdilla. On kiva nähdä, että aloite, joka lähti Euroopan parlamentista, on saanut näinkin paljon kannatusta. Nostetta on, mutta fokusta pitää löytyä.

Keskustelukumppaneina Cecilia Malmströn ja Urmas Paet

Helsinkiin palattuani agendalla oli huominen vierailu Berliiniin, Etyj ja ensi viikon ulkoministerikokous ja huippari.

Illalla vedin kunnon treenit. Puolen tunnin reipas pyörälenkki yhdistettynä saman pituiseen kovaan juoksuun.

Ilta päättyi Mäkelänrinteen altaassa Ville ja Heikki Ruson kanssa. Kokeilin ensimmäistä kertaa miltä tuntuu uida 1900 metriä putkeen. Hyvältähän se tuntui. En kyllä ole mikään Hanna-Maria Seppälä, mutta dieseli kulki aikaan 42.56. Pinnalla pysyttiin. Allas on kyllä paljon puhtaampi kuin Itämeri.

Piti kirjoittaa muutama matkahavainto perjantaina. Siitä ei valitettavasti tullut mitään, koska sain matkamuistoksi jonkun vatsapöpön. Onneksi ei mitään sen vakavampaa. Heikotti vähän, ja sekin meni päivässä ohi.

Viikonlopun vietin Brysselissä, josta lennän maanantaina Tallinnan kautta Helsinkiin. Tiistaina Berliiniin. Keskiviikkona Brysselin kautta Pariisiin. Ja torstaina takaisin Helsinkiin. Perjantaina ja lauantaina onkin sitten puoluekokous Tampereella. Onneksi tähän matkustusrumbaan tulee tauko juhannuksen jälkeen…

Siis muutama havainto Keski-Aasian matkalta:

1. Matkailu avartaa. Kyllä teki hyvä nähdä taas paljon uutta. Nyt sitä hahmottaa paljon paremmin mistä on kyse kun puhutaan esimerkiksi EU:n Keski-Aasia strategiasta tai Etyj:n toiminnasta alueella.

2. Etyj:n rooli. Ety-järjestöllä on keskeinen rooli Keski-Aasiassa. Kaikki – presidentit, ulkoministerit, parlamentaarikot, jne. – tunsivat Etyj:n läpikotaisin. Kaikilla oli siitä mielipide. Näin ei ole Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Tuntuukin siltä, että Etyj:n tulevaisuus on nimemomaan Keski-Aasiassa ja Kaukasuksella.

Tadzhikistanin kartta (CIA World Factbook)

3. Ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltio. Parempaan suuntaan mennään, mutta paljon on vielä tekemistä. Mentaliteetti on aivan erilainen. Uskotaan vahvoihin johtajiin ja järjestykseen. Tai annetaan ainakin uskoa…Esimerkiksi sananvapaus tuntui olevan perin eriskummallinen konsepti monelle.

4. Keski-Aasian maissa on eroja. Tadzhikistanilla ja Kirgistanilla on vettä, mutta ei öljyä eikä kaasua. Uzbekistanilla, Kazakstanilla ja Turkmenistanilla taasen on energiavaroja vaikka muille jakaa. Etyj-suhtautumisessa on myös eroja. Tadzhikistanissa väännettiin kättä jatkomandaatista, mutta homma hoitui tyylikkäästi. Uzbekistanissa Etyj:iin suhtauduttiin paljon nuivemmin kuin Turkmenistanissa.

Turkmenistan (CIA World Factbook)

5. Henkilökultti voimissaan. Ne kolme maata, joissa vierailin, ovat erittäin presidenttivetoisia. Jokaisen presidentin ympärille on rakennettu vahva henkilökultti. Turkmenistanissa se oli vahvimmillaan jättiläismäisine kuvineen ja Ruhname-kirjoineen. Presidentit olivat vahvoja isä(nmaa)-hahmoja.

6. Kansainväliset ulkoministerit. Kaikki ulkoministerit, jotka olen tavannut Keski-Aasiassa ja Kaukasuksella (Kirgistanin ja Armenian kollegoja en ole vielä tavannut) ovat olleet kielitaitoisia, kansainvälisesti suuntautuvia ammattilaisia. Enää ei nimitetä vain paikallisessa politiikassa meriittejä hannkineita poliitikkoja. Ulkoministereiden kanssa puhutaan englantia, presidenttien kanssa keskustellaan tulkkien välityksellä.

7. Tervettä kilpailua. Keski-Aasian maiden välillä on jatkuvaa köydenvetoa. Kazakstan on suurin ja muiden maiden näkemykset sen keskeisyydestä ovat sen mukaiset. Onhan meillä Pohjolassakin aina omat näkemyksemme naapureista. Venäjä on on Venäjä, Ruotsi on Ruotsi ja Viro on Viro – kaikki hyvine ja hassuine puolineen.

Uzbekistan (CIA World Factbook)

8. Eurooppa ei ole Keski-Aasia. Presidentti Karimovin kanssa käyty keskustelu kristallisoi entisestään, että kaikki lähtee liikkeelle toisen osapuolen ymmärtämisestä. Euroopan ja Keski-Aasian välillä on eroja. Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio ovat ainakin periaattellisella tasolla osa eurooppalaista arvomaailmaa. Keski-Aasiassa ne eivät aina ole yhtä keskeisessä asemassa. Meillä on siis kaksi lähestymisvaihtoehtoa: voimme joko painostaa tai käännyttää. Diplomaattinen keppi yhdistettynä taloudelliseen porkanaan tuntuu olevan toimiva resepti.

9. Teetä, teetä ja teetä. Keski-Aasiassa juodaan paljon sellaista laimeata vihreää teetä. Minne tahansa mennään, niin teetä on tarjolla. Itseni kaltaiselle vähän kärsimättömälle hemmolle tekee välillä tiukkaa kun pitää aina vaan kohteliaisuussyistä istahtaa sohvalle juomaan teetä. Se ei ole helppoa ainakaan silloin, kun on juuri laskeutunut ja haluaisi mennä nopeasti hotelliin nukkumaan.

10. Urheilu, ravinto ja lepo. Mitä enemmän matkustan, sen tärkeämmäksi nuo kolme asiaa muuttuvat. Ne ovat symbioosissa. Päivät menevät paljon paremmin kun olen nukkunut hyvin, syön terveellisesti ja saan urheiltua. Jos jostain päästä vuotaa niin pakka ei pysy kasassa.

 

Blogikuvauksista otos perjantaina: vas.  Eka Ruola, Pekka Mustonen ja Mikael Siirilä

Terveisiä Ashgabadista, Turkmenistanin pääkaupungista. Se on meidän Keski-Aasian matkan viimeinen kohde.

Saavuimme tänne eilen illalla. Tuli surrealistinen fiilis. Ashgabad on kuin Las Vegas. Aavikkoon rakennettu miljoonakaupunki pilvenpirtäjineen ja marmorirakennuksineen. Koko kaupunki oli valaistu.

Ulkoministeri Rashid Meredov oli vastassa kentällä. Olin niin ihmeissäni, kaupunkikuvasta, että istuin varmaan suu auki koko automatkan kentältä hotellille.

Olimme ”lämmitelleet” lentomatkan katsomalla Arto Halosen dokumenttia Turkmenistanista. On hyvä saada erilaisia näkemyksiä. Olin myös puhunut Halosen kanssa. Hän auttoi minua hahmottamaan kokonaisuutta.

Turkmenistanin presidentti Gurbanguly Berdymukhammedov

Aamulla lensin ulkoministerin kanssa Kaspianmeren rannalle, Turkmenbashiin. Siellä tapasin presidentti Berdymuhammedovin. Hän on hallinnut reilun vuoden, edellisen presidentin kuoltua.

Presidenttiä hyvästelemässä

Iltapäivällä tapasin vielä parlamentin puhenaisen, Nurberdievan. Kaikissa keskusteluissa korostin demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion tärkeyttä. Turkmenistan on tehnyt uudistuksia tällä saralla, mutta paljon on vielä tehtävä.

Kaikenkaikkiaan tämä Keski-Aasian matka on avannut silmiäni. Etyj on täällä todella kova juttu. Kaikki tuntevat sen ja kaikilla on siitä mielipide.

Oma analyysini on, että Etyj:llä on keskeinen rooli varsinkin Kaukasuksella (Azerbaidzan, Armenia, Georgia) sekä Keski-Aasiassa.

Nyt on riennettävä lentokentälle. Aika lähteä kotiin. Kuvia tulee sitä mukaa kun niitä saamme.

Matkadelegaatio ETYJin Ashgabadin edustuston edessä

 

”Tukitiimiäni” rivissä vas. Mikko Hautala, turkmenistanilainen imaami ja Päivi Peltokoski

Terveisiä Tashkentista, Uzbekistanin pääkaupungista. Menossa Keski-Aasian kierroksen toinen päivä.

Päivä alkoi aika surrealistisesti. Katselin kuntosalissa CNN:ltä Barak Obamaa, joka varmisti tänään Minnesotan esivaalissa valintansa Yhdysvaltain demokraattipuolueen presidenttiehdokkaaksi. Ei mikään ihan huono puhuja!

Aamupalalla valmistelimme päivän kokouksia ETYJ:n projektitoimiston päällikön, suurlähettiläs Istvan Venczelin kanssa. Pikaiset treffit Nokia Siemensin edustajan Mikko Ylä-Kautun kanssa ja sen jälkeen protokollan vietäväksi tapaamisesta toiseen.

Auton takapenkiltä nähtynä Tashkent vaikutti varsinaiselta sosialistisen rakennuskulttuurin ulkoilmamuseolta. Seinien sisällä vastaanotto oli kuitenkin lämmin, vaikka tälläkin maalla on vielä paljon parannettavaa ihmisoikeuksien ja demokratian saralla.

Lehdistötilaisuus Uzbekistanissa

Niistä puhuttiin tänään joka tapaamisessa. Perusteellisimmin tavatessani kansalaisaktivisteja. Heidän tukemisekseen ETYJ pyrkii tarjoamaan Ushbekistanille keppiä ja porkkanaa: tuki maan kehittämiseksi kasvaa kun uudistukset etenevät.

Uzbekistanin ulkoministeri Vladimir Imamovich Norov (3. vasemmalta) ja hänen delegaationsa

Ulkoministeri Vladimir Norovin olen tavannut ennenkin. Parlamentin puhemies Dilorom Tashmukhamedova ja presidentti Islom Karimov olivat uusia tuttavuuksi.

Sanelen tämän 2. osan blogitekstistä matkalla presidentti Islom Karimovin luota poliisivedossa kohti lentokenttää.

Presidentti Islom Karimovin kanssa

Vietin juuri uskomattomat tunti 50 minuuttia presidentti Karimovin seurassa. Minulle oli ennakkoon kerrottu, että kannattaa pikemminkin kuunnella kuin keskeyttää. Sovelsin neuvoa. Karimov on ollut presidenttinä maan itsenäisyyden alusta saakka eli vuodesta 1991. Hän puhui historiasta, arvoista, uskonnosta, idän ja lännen välisistä eroista syvällä vakaumuksella. Hänen perusviestinsä oli, että lännen ei pidä tyrkyttää omaa arvomaailmaansa idälle. Hän oli selvästi ylpeä aasialaisuudestaan.

Kaikissa käymissäni keskusteluissa heijastuu alueen maiden välinen diplomaattinen köydenveto. Siinä on selvästi Suomi-Ruotsi-maaotteluhenkeä. Presidentti Karimov keskusteli myös paljon yksityiskohdista. Karimov on suuri Mannerheim-fani. Hän ylisti Mannerheimiä kansainvälisenä tienraivaajana.

Oli kyllä kaiken kaikkiaan hurja kokemus.

Nyt hyppään koneeseen ja matkaamme kohti Turkmenistania, pyhän Ruhnama -kirjan maata.

PS. Kuvia saamme toivottavasti pian.

Terveisiä Dushanbestä, Tadzhikistanista! Laskeuduimme tänne eilen keskiyön pintaan. Valitettavasti huonosti nukutun yön jälkeen on menty tukka putkella.

Aloitin aamun 45 minuutin lenkillä. Kiersin valtion vierastalon puistoa. Perinteisiin mekkoihin pukeutuneet puutarhurit katselivat ihmeissään, kun juoksin fosforin keltaisessa urheilupaidassa ja -shortseissa.

Etyj:n mission vetäjän, suurlähettiläs Vladimir Pryakhinin kanssa

Päivä on ollut erittäin antoisa. Aamulla sain briiffin paikalliselta ETYJ-edustuston päälliköltä, Vladimir Pryakhinilta. Sen jälkeen tapasin Tadzhikistanin ulkoministerin, Hamrokhon Zarifin ja presidentin Emomali Rahmonin. 

 

Ulkoministeri Hamrokhon Zarifi

Keskusteluissa nostin esiin kolme ETYJ-teemaa:

  • ETYJ-mandaatin jatkaminen täällä Tadzhikistanissa. Se oli katkolla. Pitkien neuvottelujen jälkeen, sovimme mandaatin jatkosta. Aleksi Härkönen teki loistavaa työtä!
  • Afganistan ja nimenomaan rajakysymys, jossa on saavutettu edistysaskeleita. Meillä on täällä kolme raja-asiantuntijaa ja olemme tukeneet toimintaa yli puolella miljoonalla eurolla. Tadzhikistanilla ja Afganistanilla on yhteistä rajaa 1400 km.
  • Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio. Edistystä on tapahtunut, mutta paljon on parantamisen varaa.

 Presidentti Emomali Rahmon pöydän toisella puolella

Loppupäivän aikana olen tavannut ETYJ-edustuston porukkaa, jotka eivät todellakaan työskentele helpoissa olosuhteissa! Pidin myös lehdistötilaisuuden kansainväliselle pressille sekä tapasin opposition ja kansalaisjärjestöjen edustajia.

Kaiken kaikkiaan erittäin antoisa ja mielenkiintoinen päivä. Illalla matka jatkuu Uzbekistaniin.

PS. Meillä on ollut yhteysongelmia, tämänkin blogitekstin sanelin puhelimessa Minnalle. Kuvatkin tulivat mutkan kautta Tadzikistanista, omia kuvia toivottavasti pian perässä.

Eilen ja tänään pidimme Helsingissä Suomen johdolla Etyj:n ”kvintettikokouksen”. Espanjan, Suomen, Kreikan, Liettuan ja Kazakstanin voimin kävimme keskusteluja Etyj:n asioista ja suunnittelimme tulevaa. Jotta toiminta olisi johdonmukaista ja tehokasta, tarvitaan pitkän aikavälin suunnittelua.

Painotimme kokouksessa Etyj:n toimia poliittis-sotilaallisen yhteistyön vahvistamiseksi, talous- ja ympäristöhaasteisiin vastaamiseksi ihmisoikeuksien ja demokratian saralla. 

Kvintettikokous Smolnassa

Etyj:llä on tärkeä tehtävä konfliktinestossa, kriisinhallinnassa ja konfliktien jälkeisessä jälleenrakennuksessa. Olimme yhtä mieltä siitä, että ponnisteluja Etyj-alueen jäätyneiden konfliktien ratkaisemiseksi tulee entisestään tiivistää.

Ennen vastaavanlaisia ”kvintettikokouksia” ei ole järjestetty, mutta keskustelut menivät sen verran hyvin, että työskentelyä jatketaan. Tarkoituksena on valmistella asioita Suomen Etyj-puheejohtajuuskauden huipputapahtumaan eli 4.-5. joulukuuta pidettävään ulkoministerikokoukseen Helsingissä. 

Kvintettikokokousvieraita; vas. valtiosihteeri Angel Lossada, Espanja, ulkoministeri Petras Vaitiekūnas, Liettua, ulkoministeri Marat Tazhin, Kazakstan, Göran Lennmarker, parlamentaarisen valtuuskunnan puheenjohtaja, sls Christos Zacharakis, erityisedustaja Kreikka

Iltapäivällä suuntaan Etyj-matkalle kohti Tadzhikistania, ja sieltä eteenpäin Uzbekistaniin ja Turkemenistaniin. Yritän raportoida tiiviisti matkan varrelta, kunhan yhteydet vain pelaavat.