Vietimme viikonlopun Lontoossa. Tavattiin kavereita ja sukuloitiin. Tapasin yhden työkaverinkin.

Kävin lauantaina aamukävelyllä. Tuli nostalginen olo. Asuimme Lontoossa parisen vuotta (1997-98). Kirjoitin tuolloin väitöskirjaa (mikä ei sinänsä ollut mielekästä puuhaa).

Lontoo on hektinen kaupunki. Jopa liian hektinen meikäläiselle. Siellä on kuitenkin aina kiva käydä.

Viime viikko meni muuten vähän puihin. Oli tarkoitus treenata oikein kunnolla, mutta sitkeä flunssavirus painoi päälle. Oli heikko olo koko viikon. Maltoin ja jätin treenit lähes kokonaan väliin.

Tänään kävin Kuusijärvellä uimassa, pyöräilemässä ja juoksemassa. Hyvältä tuntui. Onneksi. Joroisten triathlon häämöttää vajaan parin viikon päässä. Viimeistely alkaa.

Juuri nyt istun koneessa matkalla Kirgistaniin. Kyseessä on toinen, ja samalla viimeinen, Keski-Aasian matka. Huomenna olemme Kirgistanissa, ylihuomenna Kazakstanissa.

Meillä on matkalla mukava porukka. Virkamiesdelegaatioon kuuluvat Marja-Liisa Kiljunen, Aleksi Härkönen, Mikko Hautala, Tuula Yrjölä, Juha Kirstilä, Minna Kokkonen, Kathleen Samuel ja Susanna Lööf. Toimittajaporukassa on myös menoa ja meininkiä. Mukana Ylen Hannele Muilu, Maikkarin Merja Sundström, Väli-Suomen Median Kari Valtonen ja Ilta-Sanomien Rita Tainola.

Lisää matkaraporttia huomenna.

 

Kävin tänään tapaamassa Naton pääsihteeriä Jaap de Hoop Schefferiä. Meillä oli erinomainen palaveri. Keskustelimme Naton tulevaisuudesta, Suomen panoksesta Afganistanin (ISAF) ja Kosovon (KFOR) operaatioissa, EU-Nato-suhteista sekä Venäjän ja Naton välisistä suhteista.

Virkamiesten mukaan kyseessä oli ensimmäinen kerta kuuteen vuoteen kun Suomen ulkoministeri kävi Naton päämajassa vartavasten tapaamassa pääsihteeriä. Se on mielestäni liian pitkä aika.

 

Naton päämajaan

Nato on meille sen verran tärkeä monenkeskeisen yhteistyön foorumi, että siellä pitää käydä useammin. Sovimme pääsihteerin kanssa, että tapaamme kahdesti vuodessa.

Näillä tapaamisilla on kaksi tavoitetta. Ensiksi ne antavat mahdollisuuden käydä läpi Naton ja Suomen välistä yhteistyötä. Toiseksi tapaamisten kautta voi tuoda uusia ulottuvuuksia suomalaiseen Nato-keskusteluun.

Tapaamisen pohjalta nostaisin esiin viisi pointtia, joista kuulisin mielelläni arvon blogikommentaattoreiden näkemyksiä.

1. Naton rooli muuttuu. Nykyään se keskittyy pitkälti kriisinhallintaan ja globaaliin turvallisuuteen. Keskeisissä operaatioissa Natolla on aina YK:n mandaatti.

2. EU ja Nato kulkevat käsikädessä, ne ovat saman kolikon kaksi eri puolta. Tämä suuntaus on vahvistunut viime aikoina. George W. Bush piti puheen Bukarestissa, jossa hän liputti vahvan EU:n puolesta. Ranska puolestaan sitoutui viime viikolla takaisin Naton rakenteisiin.



Kättelemässä pääsihteeriä (kuva: Nato)

3. Nato on keskeinen foorumi Euroopan ja Yhdysvaltain suhteille. Tämä korostunee entisestään USA:n presidenttivaalien jälkeen. Suomi ei voi jäädä sivustakatsojaksi.

4. Naton tehtävät ovat kriisinhallintaa. Natolla on tällä hetkellä kaksi sotilasoperaatiota: yksi Afganistanissa ja toinen Kososvossa. Afganistanissa on yli 50 000 Nato-sotilasta. Näistä 119 ovat suomalaisia. Kosovossa on noin 16 000 sotilasta, joista 450 Suomesta. Naton muita operaatioita ovat olleet muun muassa tsunamin ensiapu, Pakistanin maanjäristyksen ja hurrikaani-Katriinan hädässäolevien auttaminen.

5. Nato on myös Venäjän kumppani. Natolla on erinäistä yhteistyötä (kumppanuuksia, kontakteja, yhteistyöneuvostoja jne.) noin 70 maan kanssa. Yhteistyö kattaa siis kolmanneksen kaikista maista.



Suomen Nato-edustuston henkilökunnan kanssa

Mielestäni keskusteluamme vaivaa eräänläinen Nato-fobia. Nato nähdään edelleen kylmän sodan mörkönä, jota johtaa Yhdysvallat. Mielikuva on väärä. Tulevaisuuden Nato on entistä kansainvälisempi järjestö, joka panostaa kriisinhallintaan ja muun muassa energiaturvallisuuteen ja cyber-hyökkäysten torjumiseen.

Meilläkin on aika käydä avointa ja rehellistä Nato-keskustelua. Eli antaa palaa. Mitä mieltä sinä olet Natosta ja sen tulevaisuudesta?

Istun koneessa matkalla Helsingistä Brysseliin. Huomenna aion pitää vapaapäivän. Ihan olla vaan, treenata ja laiskotella.

Tällä viikolla oli tarkoitus treenata oikein kunnolla. Joroisten triathlon on kahden ja puolen viikon päästä.

No, maanantaina iski tietenkin flunssa. Harmittaa muutaman ärräpään verran.

Sen verran malttia kuitenkin löytyi, että jätin maanantain ja tiistain harjoitukset väliin. Olo on nyt parempi. Harjoittelin tänään varovasti, mutta veteen en vielä uskaltanut mennä. Flunssan kanssa ei pidä leikkiä.

Perjantaina olen menossa tapaamaan Naton pääsihteeriä Jaap de Hoop Schefferiä. Olemme valmistautuneet tapaamiseen oikein kunnolla. Siitä enemmän ylihuomenna. Nyt laiskottelemaan.

Ulkopoliittinen instituutti ja Eurooppalainen Suomi järjestivät eilen EU-huipparin ”jälkilöylyt” Eduskunnassa. Brysselin European Policy Centre (EPC) ja Lontoon Centre for European Reform (CER) järjestävät samantyyppisiä tilaisuuksia aina huippareiden jälkeen.

Paikalla oli paljon porukkaa. Keskustelu oli vilkasta. Sain kunnian alustaa. STT:n Brysselin-kirjeenvaihtaja Erja Yläjärvi ja UPI:n Hiski Haukkala kommentoivat alustustani. Ja hyvin kommentoivat! Voi sitä sananvapauden määrää…

Omaan mustaan muistiinpanovihkooni olin raapustanut perinteiset kolme pointtia:

1. Ensiksi nostin esille viisi etenemisvaihtoehtoa, joista tyrmäsin neljä ensimmäistä:

a. Sopimus julistetaan kuolleeksi.

b. Ei muuteta mitään ja pannaan Irlantilaiset äänestämään uudestaan.

c. Neuvotellaan sopimus uusiksi.

d. Perustetaan ydin-Eurooppa ilman Irlantilaisia.

e. Etsitään seuraavien kuukausien aikana luova ratkaisu.

Liputin viimeisen vaihtoehdon puolesta, mutta totesin, että nyt on liian aikaista esittää konkreettisia ehdotuksia. Mitään ”C-suunnitelmaa” ei ole. Sellaisen meille antaa Irlannin pääministeri Cowen lokakuussa. Sillä välillä muut jatkavat ratifiointia ja pohtivat miten edetään.

Olen optimisti ja toivon, että meillä on uusi sopimus ennen ensi vuoden kesäkuun EU-vaaleja.



Jälkilöylyissä (kuva: UPI/ Hannu Mourujärvi)

2. Toiseksi ilmaisin huoleni EU-huippareiden ilmapiiristä. Olen vuosien varrella osallistunut moneen huippariin virkamiehenä. Nizza oli tietenkin frustraatiomittarilla mitattuna ihan omaa luokkaansa, mutta ei tuossa Juhannuksen allakaan mistään juhlatunnelmasta voi puhua.

Olen ollut aistivinani samaa ulkoministereiden kokouksessa. Enkä oikein tiedä mitä asialle voisi tehdä. Monet hakevat vain kansallisia pikavoittoja. Pitää näyttää ”hyvältä kotona”. Kaikki mikä on pahaa tulee Brysselistä, kaikki mikä on hyvää on jäsenmaan ansioita.

Käytävällä kuulin ministerin kommentin eräälle virkamiehelle: ”You don’t understand because you are not fighting for your political life”. Menee kyllä vähän överiksi…

Päätelmät valmistellaan pitkälti etukäteen. Sen jälkeen pidetään pitkiä alustuspuheenvuoroja suoraan paperista. Aikataulut paukkuvat. Ongelmana on, että kukaan ei lähde kotiin hyvissä mielin. Pitkässä juoksussa tilanne on kestämätön.

3. EU:sta puuttuu tällä hetkellä visio. En ole nähnyt yhtään niin sanottua visionääristä EU-puhetta pitkään aikaan. Tai jos niitä löytyy niin vinkatkaa.

Perustuslakikeskustelua ei enää käydä. Keskitytään pitkälti projekteihin. EU:n ehkä tärkein projekti kostuu kolmiosta, johon kuuluu ympäristöstä, energia ja ilmastonmuutos. Muitakin projekteja toki on, mutta näillä aloilla EU tekee paljon. Ja hyvä niin.

EU:n projektiluonne heijastuu myös meidän EU-strategiaan. Se ei voi enää olla pelkkää tukeutumista komissioon, yhteen tai kahteen politiikkalohkoon tai muutamiin kaverimaihin.

Kaikkiin instituutioihin (komissio, neuvoston sihteeristö, Euroopan parlamentti) pitää viljellä hyviä suhteita.

Kaikissa politiikkalohkoissa on oltava aktiivinen. Panostaisin erityisesti sisämarkkinoihin, ympäristöön ja energiapolitiikkaan.

Kaikista jäsenmaista on löydyttävä kavereita. Yhteistyökuviat riippuvat pitkälti käsiteltävästä aiheesta. Esimerkiksi Ranska voi olla hyödyllinen kaveri maatalouspolitiikassa, mutta ei välttämättä se referenssiryhmä, jossa ajamme markkinoiden vapauttamista.

Tässä lyhykäisyydessään eilinen alustus. Mitä olet mieltä?

Juhannus tuli ja meni. Olimme kaveriperheen mökillä Inkoon saaristossa.

Tuntui hyvältä ottaa pari päivää taukoa. Tuli tarpeeseen. Nyt jaksaa taas painaa parisen viikkoa ennen viikon lomaa.

Juhannusmaisemaa parhaimmillaan.

Kävimme veneellä Tammisaaressa. Söimme juhannuslounaan Knipan-nimisessä ravintolassa. Suosittelen. Kunnianhimoista, hyvää ruokaa. Loistava ilmapiiri.

Terveisiä Brysselistä. Laskeuduimme tänne äsken pääministeri Vanhasen, Eurooppa-ministeri Thorsin ja virkamiesdelegaation kanssa. Tasavallan presidentti saapuu paikalle iltapäivällä.

Matkalla kävimme Matin ja Astridin kanssa läpi Eurooppa-neuvoston asialistaa ja keskustelimme samalla myös Ahvenanmaan asemasta Suomen EU-päätöksenteossa.

Omalta osaltani aamu alkoi Ylen aamutelkkarissa ja Maikkarin Huomenta Suomi -ohjelmassa. Molemmissa keskusteltiin Irlannin kansanäänestyksestä. Haastattelut löytynevät Ylen ja MTV3:n kotisivuilta.

Ennen huippukokouksia järjestetään poliittisten puolueiden kokoukset. Vanhanen ja Thors menivät liberaalien kokoukseen. Jyrki Katainen on parhaillaan EPP:n kokouksessa.

Meikäläisen osalta päivä jatkuu kohtapuoliin Britannian ulkoministerin järjestämällä lounaalla. Lounaalle osallistuu kuutisen laajentumiseen samalla tavalla suhtautuvaa jäsenmaata. Kiva päästä mukaan porukkaan.

Iltapäivällä on sitten kansainvälisen median vuoro. Varsinainen Eurooppa-neuvoston kokous alkaa kello 17.00. Ensin hyväksytään Slovakia euroryhmään. Euromaita on siis 16!

Ensimmäisen istunnon jälkeen otetaan perinteinen ”perhekuva”, jonne osallistuvat pääministerit ja presidentit. Kuvauksen jälkeen Euroopan parlamentin puhemies, Hans-Gert Pöttering, kertoo omat näkemyksensä päivän kokousaiheista.

Kello 18.15 alkaa ensimmäinen keskustelu. Aiheena öljy ja ruoka, eli niiden kovat hinnat ja se mitä EU voisi asialle tehdä.

Illallisistunnot alkavat sopivasti suunilleen samaan aikaan kuin Portugali ja Saksa aloittavat EM-futiksen neljännesvälieräottelunsa. Päämiehet käsittelevät Lissaboin sopimusta. Ulkoministerit keskustelevat muun muassa Länsi-Balkanin tilanteesta.

Kuten sovittiin pistän päivän mittaan väliraportteja kokouksen etenemisestä. Kuvamateriaalikain on luvassa. Tästä se lähtee.

Tänään suurin osa päivästä kului huippukokousta valmistellessa. Olin pääministerin ja Eurooppa-ministerin kanssa suuressa valiokunnassa ja ulkoasiainvaliokunnassa kuultavana.

Piipahdin myös Yhdysvaltojen suurlähetystössä, jossa vietettiin ennenaikaista kansallispäivää.

Illaksi olin kutsunut tukun suomalaisia huippu-urheilijoita tutustumaan ulkoasiainministeriöön eräänlaiseen ”suurlähettiläs”iltaan.

Mielestäni meidän urheilijat ovat loistavia suurlähettiläitä Suomelle. Heidät tunnetaan ja heitä arvostetaan ympäri maailmaa. Tilaisuudella halusin kunnoittaa heidän työtään Suomi-kuvan luomisessa.

Mika Hammarén oli hoitanut järjestelyt ja kutsut meidän puolelta. Kaikki tapahtui lyhyellä varoitusajalla. Fantastista työtä. Kiitos Mika!

Lenkkiporukka.

Ilta alkoi lenkillä, johon osallistuin noin 35 juoksijaa. Varsinaisessa iltatilaisuudessa oli 150 henkeä. Urheilijoita, urheiluvaikuttajia, toimittajia ja meidän UM:n omaa väkeä.

Oli kyllä hieno ilta. Tapasin monta sellaista urheilijaa, joita olen vuosien varrella seurannut tiiviisti…ja miten nyt tämän sanoisi: siis sellaisia urheilijoita, joita olen fanittanut. Oli lätkäpelaajia, futaajia, formulatähtiä, hiihtäjiä, laskettelijoita, taitoluistelijoita,  vammaisurheilijoita, yleisurheilijoita, golfareita, triathlonistejä, jne, jne.

Huomenna pistämme lisää kuvia tilaisuudesta.

Erkki Alaja ja Aki Riihilahti seuralaisineen.

Sitten tähän loppuun vielä onnittelut ”kuljetusneuvos” Tomi Ahlholmille. Yhdentoista hengen kaveriporukka asettui puntarille 15. tammikuuta. He pistivät pystyyn vedon siitä kuka pystyy pudottamaan eniten painoa 5 kuukauden aikana.

Kaverit menivät uudelleen puntarille viime viikolla. Tomppa voitti! Painoa oli lähtenyt 23,1 kg. Eli lähtöpaino oli 120,9 kg ja loppupaino oli 97,8 kg. Paino putosi 19,11%. Mahtava saavutus. Onnittelut Tompalle.

Kakkoseksi selviytyi virastomestari Esa Putansuu, joka jäi Tomasta vaivaiset 0,02%. Kova saavutus sekin. Onnittelut! Ja kolmanneksi tuli hallinnollinen ulkoasiainsihteeri Martti Ruokokoski. Hieno homma!

Ehdotin Tompalle, että voin tulla toisen vedon suojelijaksi. Eli ei muuta kuin seuraava tavoite jouluun!

Osallistuin äsken elämäni ensimmäiseen triathlon ”rykäisyyn” Kuusjärvellä. Kyseessä on Helsinki Triathlonin tiistainen kesätreeni.

Olen aivan täpinöissä. Mahtava kokemus! Triathlon kuullostaa ihan hullulta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Se on vain yksi monipuolinen kuntoilumuoto muiden joukossa.

Rykäisymatka oli niin sanotusti siedettävä: 750 m uinti, 20 km pyöräily ja 5,5 km juoksu. Aikaa matkaan meni vaihtoineen 1.16,20. Uintiin kului 15,20, pyöräilyyn 36,30 ja juoksuun 23,20. Vettä tuli kuin aisaa, mutta ei se menoa haitannut.

Tomppa Ahlholm, Antti Hagqvist, Heikki Ruso ja Henrik Ruso kannustivat matkan varrella.

Uinti oli ihan hurja kokemus. ”Koutsini” Heikki Ruso oli monta kertaa varoittanut, että 200 m kohdalla iskee paniikki jos aloittaa liian lujaa. Enpähän uskonut, ja iskihän se.

On ihmeellistä uida kun ei näe mitään. Välillä oli pakko ihan uida vaan sammakkoa ja jopa köllötellä selällä. Lopussa pääsin kuitenkin kiinni rytmistä. Seuraavaksi pitää varmaan mennä Krista Tenhusen ja Heikki Ruson kanssa järveen treenaamaan.

Pyöräily meni jo sitten paljon paremmin, vaikka satoi. Juoksukin tuntui kulkevan.

Namibian pääministeri Nahas Angula vieraana Merikasarmilla 

Muutoin päivä meni rauhallisemmin. Aamulla pidin puheenvuoron kriisinhallinnasta. Pistämme puheenvuoron kirjoitetun version julkaistujen joukkoon jahka sen jostain löydämme.

Puheenvuoron jälkeen ehdin palaveerata tiimin kanssa. Viime aikoina on ollut sen verran tiukkaa, että on aina kiva välillä hengähtää ja kiittää kaikkia niitä, jotka pitävät minua pystyssä. Kiitos Kata, Minna, Tiina, Tanja, Mikko, Juha ja Jori! Olette tähtiä!

Päivän mittaan tapasin myös Namibian pääministerin Nahas Angulan ja Intian varaulkoministerin Anand Sharman. Mielenkiintoiset keskustelut. Oppii aina näkemään asioita eri näkökulmasta.

Kättelemässä Intian varaulkoministeri Anand Sharmania

Isännöin Alankomaiden suurlähettilään Robert Engelsin jäähyväislounasta. Robert on ollut Suomessa neljä vuotta ja lähtee nyt Dubliniin. Hän yksi ulkomaisen diplomaattikuntamme helmiä. Erittäin aktiivinen ammattilainen, joka paneutui tarmolla työhönsä. Niin tarmolla, että hänen vaimonsa ja poikansa jäävät vielä vuodeksi Suomeen jatkamaan koulunkäyntiä.

Tänään alkoi myös valmistautuminen torstain ja perjantain Eurooppa-neuvoston kokoukseen. Lähes koko huominen päivä menee valmisteluihin.

Ajattelin, että torstaina voisin päivittää blogia muutamaan otteeseen ja sitä kautta lähettää kaikille blogin lukijoille ajankohtaista tietoa huippukokouksen tunnelmista. Kokeillaan miten se toimii.

Tänään meillä oli ulkoministerikokous Luxembourgissa. Päivää dominoi tietenkin Irlannin kansanäänestys. Sitä käsiteltiin lounaalla.

Annoin aamulla lausuntoja kansainväliselle ja kansalliselle medialle. Taisin sanoa ainakin jotain puoliksi fiksua kun Irlannin ulkoministeri tuli oikein erityisesti kiittelemään.

Lounaalla sain kunnian pitää ensimmäisen puheenvuoron Irlannin jälkeen. Näkemykseni tilanteesta on seuraava:

Yhtälö ei ole helppo. Pitää kunnioittaa kansanäänestyksen lopputulosta, jatkaa sopimuksen ratifiointia, jatkaa normaalia päätöksentekoa ja ottaa huomioon aikapaine. Sopimusta tarvitaan, mutta mitään pikaratkaisua ei ole olemassa.

Puheenvuorossani peräänkuulutin solidaarisuutta molempiin suuntiin. Kaveria, eli Irlantia, ei jätetä. Toisaalta Irlanninkin on ymmärrettävä niitä maita, jotka ovat jo ratifioineet sopimuksen tai aikovat sen ratifioida.

Bosnian vakautus- ja assosisaatiosopimuksen allekirjoitus

Lounaan henki oli positiivinen. Kukaan ei ollut paniikissa. Rauhassa keskusteltiin tilanteesta. Kenelläkään ei ollut ratkaisua takataskussa.

Seuraavaksi kuullaan Irlannin pääministeriä huippukokouksessa torstaina. En usko, että hänkään tulee esittämään mitään konkreettista ratkaisua. Sen aika tulee myöhemmin.

Lounaan jälkeen pidin perinteisen lehdistötilaisuuden kotimaiselle medialle. Annoin myös haastattelut BBC:lle, The Economist-lehdelle, International Herald Tribunelle sekä Ranskan, Sveitsin ja Espanjan radiolle. Kaikki tämä on myös osa Suomi-kuvan luomista.

Illastimme vielä Pohjoismaiden (ml. Norja ja Islanti) ulkoministereiden kanssa. Sen kokouksen tuloksista tuonnenpana.

Laskeuduimme Helsinkiin vasta puolen yön jälkeen. Nyt nukkumaan.

Huomenta Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Lähdimme ajoneuvos Tomppa Ahlholmin kanssa Tampereelta vähän kuuden jälkeen. Lennän tänään Brysseliin. Huomenna on ulkoministerikokous Brysselissä.

Puoluekokous meni kaikinpuolin hyvin. Siellä oli, kuten Jyrki Katainen totesi, hyvä fiilis. Oli kiva nähdä paljon tuttuja. Tarjosin lasillisen meidän ”Brysselporukalle”, eli lähinnä niille, jotka ovat olleet jotenkin Euroopan parlamentin kanssa tekemisissä. Tuli nostalginen olo.

Päätöksiä riitti. Olin erityisen iloinen siitä, että Kokoomus kannattaa parlamentaarista demokratiaa. Presidentin (siis tulevan, ei nykyisen) valtaa kavennetaan.

Eurooppa-kannanotossamme, jonka oli valmistellut Teija Tiilikainen, oli kunnolla etunojaa. Ylipäätään oli hienoa, että EU:sta puhuttiin paljon. Esimerkiksi valtioneuvos Harri Holkeri nosti EU-asiat esille omassa, erinomaisessa puheenvuorossaan.

Olin myös iloinen siitä, että Kokoomus otti myönteisen kannan lesbo- ja homoparien adoptio-oikeuteen. Kokoomus on liberaalipuolue. Ja en nyt sano tätä vain siksi, että Jyrki osti minulle vaaleanpunaiset Reino-tohvelit…Vastalahjana ostin hänelle kultasankaiset aurinkolasit…

Iltapäivällä valitaan puolueen varapuheenjohtajat ja päätetään muista luottamustoimista.

Keskustelin eilen puheenjohtajamaa Slovenian ulkoministerin, Dimitri Rupelin ja Ruotsin ulkoministeri Carl Bildtin kanssa Irlannin tilanteesta. Rauhallisesti edetään. Maanantaina puhutaan lisää.

Kiitos kaikista Irlanti-kommenteista. Toivottavasti niitä tulee lisää.