Terveisiä Essexistä, Stanstedin lentoaseman kulmilta. Olemme täällä viettämässä Suzannen serkun häitä.

Tämä on se sama ”farmi”, jolla olemme viettäneet muutaman joulun. Englannin kaunista, vehreää maaseutua parhaimmillaan.



Essexin maisemia

Nautin maisemista ja aamun auringonpaisteesta pitkällä fillarilenkillä. Sain vielä vedettyä juoksulenkin päälle. Tärkeitä kombinaatioharjoituksia ennen Joroisten triathlonia. 

Anopin veljet, John ja Peter, ovat viidennen sukupolven maanviljelijöitä. Mukavaa porukkaa. Ollaan aina päästy hyvin juttuun, pubissa ja sen ulkopuolella.

Kertoivat, että viljan hinnannoususta on ollut hyötyä. Samalla kuitenkin lannoitteiden ja energian hinnannousu rassaa.

Stanstedin uusi kiitoratahanke ei ole paikallisten suosiossa

Muistaakseni kirjoittelin joskus aiemmassa blogissa, olisikohan ollut vuonna 2005, että maatilalla on muitakin uhkia. Stanstedille suunnitellaan nimittäin uutta kiitorataa. Siinä menisi suurin osa farmista, ja pitkä perinne.

No, kukaan ei oikein tiedä miten tässä lopulta käy. Toivotaan parasta.

Illalla on vuorossa perinteinen latotanssi, barn dance. Pitää varmaan lusmuilla jossain nurkassa. En taida olla ihan sitä tanssivaa tyyppiä…  

Tänään tapasin kaksi ulkoministeriä. Aamupalan söin yhdessä Azerbaidzhanin ulkoministerin Elmar Mammadyarovin kanssa. Keskustelimme muun muassa Nagorno-Karabahin tilanteesta, Etyj:n vaalitarkkailusta, EU:sta ja Natosta.

Azerbaidzhanin ulkoministeri Elmar Mammadyarov

Tapaamisen jälkeen palaveerasin tasavallan presidentin kanssa. Meidän perjantai-sessiot ovat erittäin hyödyllisiä. Keskustelemme ajankohtaisista ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä.

Sitten oli vuorossa presidentin esittely, jonka jälkeen meillä oli valtioneuvoston istunto, eli hallituksen kokous. Sieltä tallustelin Säätytalolle, jossa lounastin Georgian ulkoministerin Ekaterine Tkeshelashvilin kanssa.

Georgian ulkoministeri Ekaterine Tkeshelashvili

Keskustelimme muun muassa Etyj:stä, Abhasian ja Etelä-Ossetian ”jäätyneistä” konflikteista, Georgian 21.5. pidetyistä vaaleista ja EU:sta. ”Eka” on nuori ja dynaaminen ministeri, nainen paikallaan. 

Lehdistötilaisuudessa Ekaterine Tkeshelashvilin kanssa

Ennen puolentunnin pikakuntoilua tapasin vielä meidän Kavakun, eli uuden diplomaattiporukan. Mahtava jengi. Heitä on 12 ja ovatkin jo saaneet lempinimekseen ”dirty dozen”.

Dirty Dozen eli uusi Kavaku

Istun koneessa matkalla Düsseldorfin kautta Lontoon liepeille Standsteadtiin. Huomenna vietetään Suzannen serkun häitä. Reissusta tulee valitettavan lyhyt, koska lennän takaisin Helsinkiin aikaisin sunnuntai-aamuna.

Sunnuntaina meillä onkin sitten lisää ulkoministereitä vierailulla Suomessa. Ensi viikosta tulee muutenkin jännä, koska lähden Keski-Aasian kiertomatkalle.

Terveisiä Tukholmasta. Istun kansainvälisessä Iraq Compact-kokouksessa. Kyseessä on Irakin hallituksen YK:n tuella käynnistämä aloite, jonka tavoitteena on uudistaa Irak.

Tässä aloitteessa on kolme aluetta, joihin panostetaan: politiikka, talous ja turvallisuus. Eli yritetään parantaa Irakin poliittista tilannetta, taloutta ja turvallisuutta. Viesti meidän suunnalta on selkeä: kansainvälinen (eli EU ja YK) yhteisö tukee Irakia näissä uudistuksissa.

Tämänhetkinen tilanne on, että talouden ja turvallisuuden saralla on edetty, mutta poliittiset uudistukset (esimerkiksi perustuslaki ja öljylaki) eivät ole edenneet toivotulla tavalla.

Olen valmistautunut kokoukseen pitkän kaavan mukaan. Se on ollut hyvä tapa paneutua Irakin tilanteeseen. Alkuviikosta tapasin Ilkka Uusitalon, joka Euroopan komission edustaja, eli suurlähettiläs, Bagdadissa. Ei mikään ihan helppo duuni! Ilkka on hoitanut hommansa loistavasti. Saa suitsutusta kaikilta suunnilta. Eikä ihme. Todellinen ammattilainen.

Eilen kävimme läpi kokouksen sisältöä ja puheenvuoroani yhdessä Teemu Tannerin ja Leena Pylvänäisen kanssa. Erinomainen sessio. Tämä ammatti on, kuten monet muut, jatkuvaa oppimista. Ja olen huomannut, että kertaus on kaiken opin äiti.

Nämä kokoukset eivät tietenkään ole pelkkää puhetta. Tulosten jälkeen tärkein anti on, että tapaa kollegoja käytävillä, tauoilla ja lounaalla.

Carl Bildt oli järjestänyt minulla erinomaista lounasseuraa. Istuin samassa pöydässä Condoleezza Ricen sekä Irakin, Jordanian, Italian ja Georgian ulkoministerin kanssa.

Condoleezza Ricen kanssa

Condin kanssa päätiin heti hyvin juttuun. Hän on syntynyt Alabamassa ja innostui kun kerroin opiskelleeni Etelä-Carolinassa. Keskustelimme muun muassa Lähi-Idän tilanteesta, EU:sta ja USA:n presidenttivaaleista. Lounaan päätteksi tuli kutsu Washingtoniin. Hieno homma.

Omassa puheenvuorossa nostin esille kolme pointtia:

1. Uudistuksissa on panostettava kaikkiin kolmeen alueeseen yhtäaikaa. Politiikka, talous ja turvallisuus kulkevat käis kädessä.

2. Uudistus vastuu on Irakilla, mutta meillä on velvollisuus auttaa. Asiantuntemustaja kokemusta jälleenrakentamisesta löytyy.

3. Irakin vakauttaminen on meidän kaikkien intressissä. Eikä vähintään siksi, että Irak on Euroopan rajavaltio.

Map from CIA World Factbook

Puheenvuorossani nostin myös esille Martti Ahtisaaren CMI-järjestön erinomaisen aloitteen, Irakin kansallisen sovinnon edistämisestä. Eihän tästä mitään tule jos shiiat, sunnit ja kurdit eivät tule keskenään toimeen.

Irakin kohdalla ei ole kysymys talousongelmista tai kehitysavusta. Irak on itse asiassa rikas maa, eikä vähintään öljyvarojensa ansiosta. Tänäkin vuonna Irakin valtionbudjetti on 48 miljardia dollaria (Suomen valtion budjetti on tänä vuonna 45,5 miljardia euroa). Tuohon voi vielä lisätä, että tuon budjetin jälkeen valtion öljyvaroja jää vielä jäljelle noin 22 miljardia euroa. Ei pahempi ylijäämä. Ei panis Jyrkikään pahakseen jos Suomessa olisi samankaltainen ylijäämä…

Sheikki Humam Hamoudi, Irakin parlamentin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ja perustuslain uudistamista käsittelevän komitean puheenjohtaja

En tietenkään viettänyt koko aikaa kokoussalissa. Bilateraalitapaamisia oli paljon. Tapasin kahdenkeskisesti Britannian, Irakin, Iranin ja Albanian ulkoministerit. Käytävillä tuli sitten bongattua moni muukin.

Viron Urmas Paet (vas.) ja Italian Franco Frattini

Päivä oli kaiken kaikkiaan hyödyllinen. Nyt Ruotsin kuninkaan vastaanotolle ja sieltä kotiin vielä illaksi.

Vas. Teemu Tanner, Elina Grönholm, Leena Pylvänäinen

PS. En ole koskaan nähnyt näin monta nappia korvassa. Paikka kuhisee turvamiehiä.

Tänään vietettiin ulkoasiainministeriön 90-vuotista taivalta Helsingin yliopistolla. Juhlatilaisuuteen osallistui entisiä ja nykyisiä presidenttejä, ministereitä ja diplomaatteja.

Tilaisuudessa pidettiin kuusi puhetta: Presidentti Tarja Halonen, professori Matti Klinge, suurlähettiläs Klaus Törnudd, ministeri Paavo Väyrynen ja ministeri Pertti Paasio. Itse vastasin tilaisuuden avauspuheenvuorosta.

Puheet löytyvät ulkoasiainministeriön kotisivulta. Suosittelen niiden lukemista. Erittäin mielenkiintoisia puheenvuoroja, jotka kertovat myös paljon puheen pitäjistä. Itse opin niistä paljon muun muassa meidän ulkoasiainhallinnon historiasta.

Tähän alle ”maalaan” oman puheenvuoroni. Kuulisin tietenkin mielelläni mitä arvon blogikommentaattorit ovat mieltä näistä puheista.

”Päivälleen 90 vuotta sitten nimitettiin J.K. Paasikiven senaatti, johon kuului puoli vuotta aiemmin itsenäistyneen Suomen ensimmäinen ulkoministeri, ulkoasiain senaattori Otto Stenroth. Siksi juhlimme nyt 90-vuotiasta ulkoministeriötä.

Senaatin ulkoasiaintoimituskunta perustettiin asetuksella kuukautta myöhemmin, 28. kesäkuuta. Siinä oli kolme osastoa ja 17 virkamiestä. Saman vuoden marraskuussa, senaatin muuttuessa valtioneuvostoksi, ulkoasiaintoimituskunnan nimi muuttui ulkoasiainministeriöksi.

Suomi oli toki aloittanut ulkosuhteidensa hoitamisen jo aiemmin hankkimalla tunnustuksia itsenäisyydelleen. Ensimmäiset diplomaattiset edustajat nimettiin Tukholmaan, Berliiniin ja Pietariin jo tammikuussa 1918. Ulkoasiainhallintoa päästiin kuitenkin saattamaan pysyvälle kannalle vasta vapaussodan-kansalaissodan päättymisen jälkeen ja hallituksen siirryttyä Vaasasta Helsinkiin toukokuussa 1918.

Ensimmäisiä toimenpiteitä oli lähettää eri puolille Eurooppaa valtuuskuntia hankkimaan Suomen itsenäisyydelle lisää tunnustuksia. Näiden valtuuskuntien jäsenistä osa nimitettiin Suomen asiainhoitajiksi eri maiden pääkaupunkeihin. Jo vuoden 1918 lopussa Suomella oli 12 ulkomaanedustuksen toimipistettä ja 13 kunniakonsulia.

Ulkoasiainhallinnon keskeisiä ja kiireellisimpiä kysymyksiä olivat Suomen valtion poliittisen aseman ja rajojen vakauttaminen sekä ulkomaankaupan ja merenkulun elvyttäminen. Tehtäviä varten ministeriöön perustettiin poliittinen ja kauppapoliittinen osasto, joiden rinnalle vuonna 1922 tuli myös oikeudellinen osasto. Ne muodostivat ministeriön rungon pitkälle tulevaisuuteen. Protokolla-asioita hoiti ulkovaltojen lähettiläiden esittelijä. Jo heti alussa oli ministeriöön perustettu myös sanomalehtiasiain toimisto, jonka tehtävänä oli nuoren valtion tunnetuksi tekeminen.

Kaupan, teollisuuden ja kulttuurielämän piiristä siirtyi ulkoasiainhallinnon palvelukseen henkilöitä, joilla oli kokemusta kansainvälisestä toiminnasta. En kuitenkaan käsittele tässä avauksessani Suomen ulkoasiainhallinnon historiaa sen enempää, sillä siitä kuulemme lisää tämän seminaarin ohjelmassa ja myöhemmin tämän juhlavuoden aikana. Elokuussa julkaistaan professori Timo Soikkasen uusin aihetta käsittelevä historiateos.

Kun ulkoasiainministeriöllä oli alussa 17 virkamiestä ja ensimmäisenä vuonna 12 edustustoa, on meillä nyt 97 edustustoa 76 maassa ja kansainvälisissä järjestöissä. Henkilöstöä on asemamaasta palkatut mukaan laskien 2764.

Nämä luvut heijastavat ulkopolitiikan ja kansainvälisten suhteiden merkityksen kasvua, kansainvälisen kanssakäymisen lisääntymistä ja maailman tiivistyvää yhteenkuuluvuutta.

***

Suomen ulkopolitiikan vahvuuksia ovat aina olleet jatkuvuus ja yksituumaisuus. Ottaessani vastaan ulkoministerin tehtävän korostin haluani pitää kiinni näistä periaatteista. Jatkuvuus on luontevaa vakaassa parlamentaarisessa demokratiassa, jonka johdossa ovat tyypillisesti pitkäaikaiset koalitiohallitukset.

Yksituumaisuus on puolestaan tarpeen pienessä maassa, jossa ulkopolitiikkaa hoidetaan hallituksen, presidentin ja parlamentin yhteistyönä.

Yksituumaisuus voi rakentua vain aidon ja avoimen linjakeskustelun pohjalle. Jatkuvuus taas ei saa merkitä muuttumattomuutta.

Yhdeksänkymmentä vuotta antaa meille aiheen katsoa taaksepäin ulkoministeriön ja ulkopolitiikan historiaan. Se on osa suomalaista menestystarinaa. Peruutuspeiliin vilkuilemista tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää ympäröivän maailman muutos ja nähdä edessä olevat haasteet. Se on menneisyyttä tukevampi jalusta ulkopolitiikan tulevan suunnan määrittelemisessä.

Kolmas periaate, johon sitouduin ottaessani vastaan ulkoministerin tehtävän, on avoimuus. Se tarkoittaa ulkopolitiikan hoidossa asioiden täysimääräistä jalkauttamista kansan pariin. Ulkoministeriön juhlavuosi antaa tähän loistavat mahdollisuudet. Elämme avoimien ovien vuotta, ja tulemme tekemään parhaista avoimuuskäytännöistä pysyviä. Ulkoministeriön tulee olla kaikkien kansalaisten käytettävissä – asuinpaikkaan tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Ulkoministeriön tulee olla koko kansan ministeriö.

On vaikea kuvitella ulkoministeriön kannalta nykyistä haastavampaa asetelmaa. Elämme aidossa ristipaineessa. Kansalaisten vaatimukset ulkoasianhallinnon palveluille kasvavat samaan aikaan, kun joudumme leikkaamaan resurssejamme. Panos siis pienenee mutta tuotoksen odotetaan kasvavan.

Ulkoministeriö on sitoutunut toteuttamaan omalta osaltaan valtion tuottavuusohjelmaan sisältyvät toimenpiteet. En koe tehtäväkseni lähteä kyseenalaistamaan valtioneuvoston tasolla tehtyjä päätöksiä. Vastuulleni tulee kuitenkin niiden toimeenpano yhdessä muiden ulkoministeriön ministereiden kanssa. Se tulee olemaan yksi urani vaikeimpia tehtäviä, koska päätökset koskevat satojen ihmisten uraa ja toimeentuloa. Sen lisäksi lopputulos tulee vääjäämättä vaikuttamaan ulkoministeriön palvelutarjontaan.

Ulkoministeriölle suositellaan herkästi keskittymistä sen ydintehtäviin. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Laadullisesti noita ydintehtäviä ovat ulko- ja turvallisuuspolitiikka, kauppapolitiikka ja kehityspolitiikka. Näiden tehtävien menestyksekäs hoitaminen edellyttää kuitenkin muun muassa toimivaa hallintoa, oikeudellisia tukitoimintoja ja aktiivista viestintää. Niin sanottuja ydintehtäviä ei voi hoitaa tyhjiössä.

Ei ole myöskään mahdollista ulkoministeriön omalla päätöksellä yksinkertaisesti jättää jotkin valtiot tai kansainväliset järjestöt hoitamatta. Olemme siis tavallaan naimisissa sen edustautumisen tason kanssa, josta on päätetty. Emme voi missään laittaa yksipuolisesti lappua luukulle.

Toinen syy pitää kaikki antennit ulkona juuri nyt on maailman voimatasapainon muutos. Olemme viimein siirtymässä aidosti moninapaiseen maailmaan, josta on toki puhuttu jo pitkään. Euroopan unioni on Yhdysvaltojen, Venäjän ja nousevien uusien mahtien rinnalla maailmanpolitiikan vahva toimija – yksi napa. Unionin jäsenenä myös Suomi on mukana kantamassa vastuuta ja huolehtimassa maanosamme eduista globaalilla tasolla. Se tarkoittaa Suomen läsnäolon tarvetta paikoissa, joita olemme ennen pitäneet kaukaisina.

Kolmas syy kattavan läsnäolon tarpeeseen on suomalaisten fyysinen kansainvälistyminen. Suomalaiset ovat nyt läsnä kaikkialla maailmassa, mistä voi olla vain iloinen. Se kuitenkin asettaa täysin uudenlaiset vaatimukset ulkoasiainhallinnon reagointikyvylle, niin kuin olemme jo moneen kertaan huomanneet. Ulkoministeriö ei voi vetäytyä lakipykälien taakse vastatessaan suomalaisten odotuksiin maailmalla. Näin on erityisesti kriisitilanteissa, jossa kohtaamme myös akuuttia hätää.

EU:lle perustettava ulkosuhdehallinto edustustoineen on loistava mahdollisuus. Se vahvistaa EU:n ulkopolitiikan johdonmukaisuutta ja näkyvyyttä, minkä vuoksi Suomi tukee hanketta voimakkaasti. EU:n ulkoasiainhallinto ei kuitenkaan voi ikään kuin ottaa hoitaakseen Suomen ulkoasiainhallinnon tehtäviä. Se valmistelee ja toimeenpanee EU:n päätöksiä ja tukee EU:n ulkopolitiikan korkeaa edustajaa. Nämä ovat arvokkaita tehtäviä, mutta Suomen on jatkossakin vastattava omasta ulkoasiainhallinnostaan itse.

Ulkoasiainhallinto on kaikkien suomalaisten käytettävissä kaikkialla. Kaveria ei jätetä.

Hyvät kuulijat,

tämä arvovaltainen juhlaseminaari on vain yksi osa 90-vuotisjuhlavuottamme. Olemme jo käynnistäneet maakuntatilaisuuksien sarjan, joka jatkuu syksyllä. Tämän seminaarin yhteydessä on esillä näyttely ulkoministeriön historiasta ja se kiertää loppuvuoden sekä pääkaupunkiseudulla että maakunnissa ja on nähtävillä myös verkossa.

Juhlavuotemme muut päätapahtumat ajoittuvat elokuun lopulle, kun suurlähettiläämme kokoontuvat Helsinkiin. Silloin, 28. elokuuta kutsumme kaikkia kansalaisia ja yhteistyökumppaneitamme Merikasarmille suureen telttatapahtumaan, jossa on mahdollisuus tutustua monipuoliseen toimintaamme Suomen ja kansalaisten hyväksi sekä tavata henkilökohtaisesti suurlähettiläitämme ja muita työntekijöitämme. Viime kesänä yli tuhat ihmistä noudatti kutsuamme ja toivomme määrän ainakin kaksinkertaistuvan tänä kesänä. Ulkoministeriö on kaikkien suomalaisten ministeriö, joka haluaa palvella kansalaisia, järjestöjä, elinkeinoelämää, kulttuurin tekijöitä, koko yhteiskuntaa.

Haluan tässä myös kiittää niin nykyistä henkilökuntaamme kuin jo ansaitulle eläkkeelle vetäytyneitä ulkoministeriöläisiä arvokkaasta panoksestanne vuosikymmenten varrella. Olette tehneet työtä itseänne säästämättä, vaikeissa olosuhteissa ja kovien paineiden alla. Mutta se on tuottanut tulosta.

Samoin haluan lämpimästi kiittää kaikkia kumppaneitamme valtionjohdossa, muussa valtionhallinnossa, maakunnissa, elinkeino- ja kulttuurielämässä ja kansalaisjärjestöissä hyvästä ja hedelmällisestä yhteistyöstä.

Tervetuloa ulkoasiainministeriön 90-vuotisjuhlaseminaariin!”

On jo myöhä ja eilisen jälkeen taitaa olla takki sen verran tyhjä, että rahkeet eivät riitä kunnon blogimerkintään.

Lyhyesti: aamu alkoi valmistelupalaverilla kello 8.00. Olin yötä kotona. Oli mukava matkustaa töihin junalla.

Baltien ja Pohjoismaiden aamiaisella Georgian ulkoministeri.

Ulkoasiain- ja yleistenasioiden neuvosto käytiin ”Jumbo”-kokoonpanossa. Paikalla myös kauppaminsterit ja puolustusministerit.

Illalla oli vielä GCC, eli kuuden Gulf-maan ja EU:n välinen kokous. Alla kartta, joka näyttää mistä maista on kyse.

Map from www.saudinf.com

Meillä oli mahtava viikonloppu Brysselissä. Kylässä legendaarinen urheilijaporukka, josta suurin osa innostui juoksemaan Brysselin perinteisen 20 km juoksun.

Koko idea lähti oikeastaan liikkeelle jo viime vuonna. Ehdotin reissua Juoksija-lehden päätoimittajalle, juoksijalegenda Ari Paunoselle. Hän innostui ja siitä se lähti.

Jossain vaiheessa oli tarkoitus saada Lasse Virén ja belgialainen Emil Puttemans samalle viivalle, mutta se kariutui valitettavasti. 

Meidän jengi ennen lähtöä.

Ryhmän koostumus oli tämän kaltainen: Pekka Roto (jolle kiitokset järjestelyistä!), Raino Nieminen, Jukka Viljanen (ultramatkojen juoksija), Ari Wiskari, Rami Virlander (Vierumäen testiguru), Timo Vuorimaa (kestävyyslegenda), Samuli Vasala (ei esittelyjä kaivanne), Tommi Vasankari, Petri Pusa, Heikki Ruso (triathlonisti), Juha Nurminen, Ari Paunonen, Jussi Mikkola, Pauli Kiuru (kaikkien aikojen Suomalainen triatholinisti), Lasse Mikkelsson, Pertti Karppinen (ihan vaan kolme Olympiakultaa), Harri Hänninen (mm. Olympiamarathonin 11:s), Markku Haverinen, Tommy Ekblom (mm. Olympialaisten 9:s), Ari Alkio, Tuija Helander (juoksijalegenda), Heikki Kyröläinen, Tapio Pekola, Leo Pusa, Sari Essayah (kävelijä), Ville Ruso ja Ilkka Kalermo.

Henrik Ruso oli taas fiksannut reissun, Kiti Vihavaisen ja Tuomas Rautasen avustuksella. Yhtä kaikki meitä lähti yli 20 vääntämään Brysselin 20 km juoksua. Tulokset löytyvät tästä osoitteesta. Ei muuta kuin sukunimen mukaan.

 

Harri Hännisen, Tommy Ekblomin ja Pauli Kiurun vierellä on helppo hymyillä vaikka ambulanssi onkin tuossa taustalla.

Omalta osaltani juoksu meni erinomaisesti. Asetin tavoitteekseni 1.30 ja lopputulos oli 1.29,49. Se on 7 minuuttia parempi aika kuin viime vuonna. Ruhoakin taisi olla 7 kiloa vähemmän vietävänä.

Yhdessä vaiheessa meinasi usko loppua. Noin 7 kilometrin kohdalla iski se sama pistos, jonka sain kokea Brysselin maratonin 32 km kohdalla viime vuoden lokakuussa. Ajattelin, että ei kai taas.

Siinä vaiheessa sanoin moikka Viljasen Jukalle ja Virlanderin Ramille, joiden kanssa lähdimme tavoittelemaan tuota 1.30 aikaa. Hidastin vauhtia ja hieroin kylkeä. Ei se oikein tuntunut auttavan.

Näistä kavereista jäin vain 29 minuuttia. Eli kilpailun 1, 3 ja 5 sijat. Ilmoitin haastavan heidät ensi vuonna…

Sitten kävi niin kuin Brysselin maratonilla. Rautasen Tuomas tuli vierelle ja kysyi, että pistääkö taas. Hän muistutti Timo Vuorimaan ”Jeesus-asennosta”, jossa molemmat kädet heitetään sivulle ja hengitetään syvään. Juoksin tuolla kaavalla minuutin verran ja pistos katosi. Hallelujah!

Sen jälkeen jatkoimme Tuomaksen kanssa 4,30 kilometrivauhtia. Tuomas meni menojaan Avenue Tervuerin mäessä 18 km kohdalla. Siinä vaiheessa maratoonarilegenda Harri Hänninen tuli tsemppaamaan minua eteenpäin.

Maalissa oli aivan mahtava fiilis! Tammikuusta saakka olen treenannut noin 8 tuntia viikossa erilaisia kuntomuotoja (juoksua, pyöräilyä, uintia, punttista, cross-traineria ja muuta jumppaa). Hyvältä se tuntuu kun sitten testaa juoksuaan omaa kelloa vastaan ja pääsee tavoitteeseen.

Samalla täytyy kyllä myöntää, että harvoin on kalja ja pizza maistunut yhtä hyvälle kuin tänään. Voi hyvillä mielin osallistua huomiseen ministerineuvoston kokoukseen täällä Brysselissä.

PS. Suzanne veti taas loistavan ajan helteessä: 1.45 ja rapiat.

Tänään on kyllä tuntenut itsensä ulkoministeriksi oikein toden teholla. On ollut EU-ministerivaliontaa, ulko- ja turvallisuuspoliittista valiokuntaa, presidentin esittelyä sekä eduskunnan ulkoasianvaliokuntaa ja suurta valiokuntaa.

Presidentin esittelyä odotellessa.

Esittelyä esittelyn perään. Keskustelua. Tässä päivän aiheita: ilmasto- ja energiapaketti, yhteisöpatentit, yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto (Länsi-Balkan, Afganistan, Lähi-itä, Libanon, Irak, Georgia, transatlanttiset suhteet, Burma, PCA-sopimus, Eurooppa-neuvoston asialista, jne.).

Tulee mieleen englanninkielinen sanonta: ”Jack of all trades, master of none…”. Valmistautuminen etenee aina kahdessa vaiheessa. Ensin meillä on valmistelupalaveri virkamiesten kanssa. Sen jälkeen luen paperit ja valmistelen puheenvuoron. Mitä enemmän näitä asioita käsittelee sen paremmin ne saa haltuun. Kertaus on kaiken opin äiti.

Lupasin eilen käsitellä Georgian vaaleja. Tässä tämänhetkinen tilanne:

Georgian vaalit pidettiin keskiviikkona. Tätä kirjoitettaessa ääntenlaskenta on vielä kesken. Alustavien tietojen mukaan hallituspuolue näyttäisi saavan lähes 60% äänistä. Vahvin oppositiopuolue olisi puolestaan keräämässä vajaat 18%. Pääkaupunki Tbilisin äänet ovat kuitenkin vielä ilmoittamatta.

Etyjin vaalitarkkailuelin ODIHR antoi eilen arvionsa vaalien sujumisesta. Georgia sai tunnustusta siitä, että se on pyrkinyt hoitamaan vaalit kansainvälisten standardien mukaan. Äänestäjillä oli myös todellista valinnanvaraa. Tammikuun presidentinvaaleihin verrattuna päästiin eteenpäin. Myönteistä oli sekin, että äänestäminen sujui yleisesti ottaen rauhallisissa merkeissä.

Nappisuorituksesta ei ollut kyse. Selkeitä ongelmia löytyi ja niiden perusteella vaalien toteutus katsottiin epätasaiseksi. Georgia sai demokratian kotiläksyjä tehtäväkseen. Maan puolueiden pitäisi nyt yhdessä tarttua toimeen. Georgialaiset ansaitsevat, kuten kaikki muutkin, vahvan ja toimivan kansanvallan.

Toivon, että vaalien loppumetrit sujuvat asianmukaisesti ja antavat edellytyksiä ratkaista Georgian sisäpoliittinen kriisitila. Tämä vahvistaisi vakautta ja edistäisi myös Abhasian ja Etelä-Ossetian jäätyneiden konfliktien ratkaisuyrityksiä.

Etyjillä on vahva rooli Georgiassa. Puheenjohtajana pyrin osaltani tukemaan demokraattista kehitystä ja edesauttamaan konfliktinratkaisua. Lähetin oman erityisedustajani suurlähettiläs Heikki Talvitien Georgiaan vaalien ajaksi. Suomalaispanos näkyy maassa muutenkin. Etyjin kenttämissiota johtaa ansiokkaasti suomalaisdiplomaatti Terhi Hakala.

Pidän puheenjohtajana aktiivisesti yhteyttä eri tahoihin. Ensi viikon lopulla tarkoitukseni on tavata Georgian ulkoministeri Eka Tkeshelashvili. Ekaan verrattuna olen ministerinä miltei vanhus. Hän täyttää tänään 31 vuotta!

Viikonlopusta on tulossa mielenkiintoinen. Meille on tulossa suomalainen urheiluporukka kylään Brysseliin. Huomenna treffaamme ensin meillä ja sen jälkeen menemme paikalliseen ravintolaan pastatankkaukseen. Miksi tankkaus? Koska suurin osa meistä juoksee sunnuntaina Brysselin perinteisen 20 km juoksun. Hyvää treeniä maanantain ministerineuvoston kokousta varten.

Pari päivää on taas mennyt sellaisella vauhdilla, että ei meinaa itsekään pysyä perässä. Huomaan, että kaikki menee hyvin silloin kun ei ole iltatilaisuuksia. Tällä viikolla niitä on ollut kolme. Ammatinvalintakysymys…

Eilen agendalla oli tukku tapaamisia, joissa aiheina kilpailukyky, Suomen EU-politiikka, EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka, Suomen maabrändihanke, Itämeri ja Venäjä.



Globaaliosaston apulaisosastopäällikkö Ilkka Heiskasen kanssa talon sisäaulaa ihastelemassa

Tänään aamu alkoi ulkoministeriön globaaliosaston kierroksella. Oli hienoa tavata osaston väkeä ja saada briiffi eri yksiköiden työtehtävistä.

Ennen ulkoministeriö oli ulkoministeriö. Hoidettiin vain suhteita ulkovaltoihin. Nykyään tehtäväkentta on paljon, paljon laajempi, koska ulko- ja sisäpolitiikka (esimerkiksi ympäristö, energia ja ilmasto) kulkevat käsikädessä.



Osaston väen kanssa kättelemässä

Tänään tapasin myös Kiinan suurlähettilään, rouva Ma:n. Meillä oli hyvä, avoin keskustelu, jossa käsittelimme Kiinan maanjäristystä, olympialaisia, talouskysymyksiä ja dialogia Tiibetin kanssa. Suurlähettiläs Ma puhuu täydellistä Suomea. Impressive!

Ennen ryhmäkokousta ja kyselytuntia sain briiffit Gulf-maista, ensi viikon EU:n ulkoasiainneuvostosta, huomisesta EU-ministerivaliokunnasta sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta valiokunnasta.

Tapaaminen Kiinan suurlähettiläs Ma Keqingin kanssa

Tapasin myös Yhdysvaltain uuden suurlähettilään, Barbara McDonnell Barrettin. Hän luovutti valtuuskirjeen kopiot ja keskustelimme lyhyesti Suomen ja USA:n suhteista.

STT:lle annoin pidemmän haastattelun, jossa käsittelin Venäjää. Se julkaistaneen ylihuomenna.

Barbara McDonnell Barrettin tapaaminen

Ennen illallispuhetta piipahdin Kirsi Pihan uuden viestintätoimiston avajaisissa. Toimiston nimi on Ellun Kanat! Mahtava nimi.

Olin illallispuhujana noin 90-hengen amerikkalaiselle porukalle, joka oli matkustanut tutustumaan Suomeen Seattlesta saakka. Tämä on tärkeä osa sitä työtä, jota yritän parhaani mukaan tehdä Suomen brändaamiselle. Toivottavasti meni hyvin.

Päivällä tuli myös raporttia Georgian parlamenttivaaleista. Vaalit ovat menneet rauhallisesti, mikä on hieno asia. Tästä enemmän huomenna. Nyt pitää mennä vielä lukemaan huomisen paperit ennenkuin Nukkumatti tulee kylään.

Tänään käytin aamupäivän paperien lukemiseen. Tuli tarpeeseen. Sain luettua paljon sellaisia juttuja, joita olin lykännyt liian kauan.

Lounassämpylöiden yhteydessä pidimme palaverin nettisivujen uudistuksesta. Kyseessä on pikemminkin ”kasvojen kohotus” kuin uudistus, mutta muutoksia on tiedossa. Palaverissa oli mukana vanhaa ja uutta verta.

Nettipalaverissa Tuomas, Eka, Pekka, Mikael, Niilas, Minna ja allekirjoittanut. Juha ja Petri puuttuvat kuvasta.

Yritämme rakentaa sivut, jotka kertovat ulkoministeriöstä ja ulkoministerin arjesta niin kotimaiselle kuin kansainvälisellekin yleisölle. Ei mikään helppo juttu, mutta pääsimme hyvin eteenpäin.

Blogikeskustelussa olemme jo pohtineet sivujen uudistamista. Otan mielelläni vastaan lisää ideoita siitä, miten voimme näitä sivuja parantaa. Palaverissa nostin jo esille eri kommentteja, joita olen teiltä kaikilta ammentanut. Lisää vaan!

Iltapäivällä kävin Naisten Pankki-projektin tilaisuudessa puhumassa. Kyseessä on aivan loistava hanke, jossa joukko yritysmaailmasta tuttuja suomalaisia naisia ja Kirkon ulkomaanapu rahoittavat erinäisiä mikrolainoihin pohjautuvia hankkeita kehitysmaissa.

Illalla pohdimme porukalla ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.