Eilen illalla olin niin puhki, että en millään saanut aikaan blogimerkintää. Pahoittelut. Koko päivä meni eräänlaisessa sumussa. Kaikki tapahtui niin nopeasti.

Päivään mahtui tunneskaala laidasta laitaan. Olen todella surullinen Ilkka Kanervan puolesta, hän on joutunut kokemaan todella kovia.

Samaan aikaan olen tietysti innoissani kohdalleni tulleesta haasteesta. Kiitos kaikille kannustavista viesteistä. En ole vielä ehtinyt vastata kaikkiin, mutta yritän parhaani mukaan purkaa viestisumaa.

Otan haasteen nöyrästi vastaan. On kunniatehtävä saada edustaa Suomea ulkoministerin ominaisuudessa. Kun isänmaa kutsuu, niin silloin mennään.

Virallinen nimitys tehdään toivon mukaan perjantaina. Sen jälkeen on tarkoitus vannoa ministerivala ja pitää ensimmäinen varsinainen lehdistötilaisuus. Carl Bildt tulee myös pikaisesti käymään perjantaina.

Toivon voivani jatkaa Ilkka Kanervan ulkopoliittista linjaa, joka perustuu aktiiviseen kansainväliseen osallistumiseen. Sitä on hyvä viedä eteenpäin hallitusohjelman pohjalta. Toivon myös, että voin entisestään vahvistaa hallituksen ja opposition yhteistyötä ulkopolitiikasta.

Eilisessä lehdistötilaisuudessa kyseltiin paljon muun muassa presidentin asemasta ja Nato-kannastani. Mielestäni europarlamentaarikon ja ulkoministerin roolit poikkeavat toisistaan. Europarlamentaarikon tehtävänä on herättää keskustelua. Ulkoministerin tehtävän on toimia tiimipelaajana, joka puolustaa hallituksen yhdessä sovittua linjaa.

Arvostan suuresti mahdollisuutta päästä takaisin ulkoasiainministeriöön. Rakastan sitä paikkaa. Talo täynnä todella osaavaa porukkaa.